Anna mun kaikki kestää, kliseet jouluavustuksia hakevista pitää sittenkin paikkaansa!
Tällä palstalla näkee aina näitä aloituksia rahaa ja avustuksia krokotiilinkyyneleet silmissä kerjäävistä naisista, joilla kuitenkin varaa ripsipidennyksiin, tatuointeihin ja kynsihuoltoihin. Olen aina pitänyt tarinoita vahvasti liioiteltuina. Kunnes!
Törmäsin erääseen tuttavaan eilen kaupassa. Vuolaasti kiitollisuudesta kyynelehtien (hieno roolisuoritus) kertoi kuinka oli hakenut ja saanut ruoka- ja raha-avustuksia useammaltakin taholta, kun ei ollut rahaa ruokaan eikä mihinkään, vaikka koko vuoden kituutellut vähillä rahoilla ja myynyt mm. kodin irtaimistoa saadakseen kolmelle pienelle lapselleen puuroa pöytään. Lapsillekin oli selitetty, kuinka nyt ei ole varaa käydä missään, kesällä eivät päässeet edes huvipuistoon vaikka lapset niin olisivat toivoneet. Ja oli sydäntä särkenyt kieltää tämä huvi kun kaikki muut käyvät ulkomailla (ketkä muut, ei olla mekään käyty) Ja lasten toivoessa pääsyä Hesburgeriin hampurilaisille, oli tämä neuvokas äiti itse kotona tehnyt hampparit ja ranskikset tienpientareilta kerätyillä tyhien pullojen palautusrahoilla. Kun on niin raha tiukalla.
Kummasti on tällä äiteellä silti varaa käydä JUURI niissä kliseisissä kynsi- ja ripsihuolloissa (siis ihan oikeasti!) ja myös useammassa konsertissa käynyt itsekseen vuoden aikana (kyllä, kotiintultuani stalkkasin ja näkyi julkisia kuvia Facebookissa, juoma virrannut ja tupakka palanut, yhdessä kuvassa esittelee jopa uutta tatuointiaan, siis todella, en keksi näitä) Eikä mitkään ilmaiskonsertit kyseessä!
En voinut vastustaa kiusausta osoittaa pitkiä tekokynsiään ja ripsiään että eikö näihin palaneilla rahoilla olisi jo saanut puurot ja hampurilaisetkin, sain vastaukseksi itkua ja syyllistystä miksi köyhää kiusaan ja enkö suo minkäänlaista iloa hänelle kurjaan elämään vaan olisin viemässä tuhkatkin pesästä. Itkun, mulkoilun ja sättimisen säestämänä poistui paikalta huutaen että kai minulla on nyt hyvä mieli.
Ei ole, olen raivoissani tällaisista ihmisistä. Olisi varmaan avustuksille ollut parempikin kohde.
Ja tässä ehdotukseni: avustusten sijaan jonkinlaista taloustaito-opetusta ihmisille!!!
Kommentit (497)
Me ollaan pienipalkkaisia ja ostettiin ennen suurin piirtein kaikki kirppareilta. Nykyään olen hyödyntänyt paljon Tokmannia. Sieltä saa kirpparihinnoin sesonkipoistoja. Eli nytkin marraskuussa ostin parit caprit ensi kesäksi. Olivat peräti 3 euroa/kpl.
Mies osti täksi talveksi itselleen lämpimän, pitkän toppatakin toukokuussa New Yorkerista hintaan 5 euroa. Tuli tosi hyvälle tuulelle ostaessaan, ja hyvä tuuli senkun jatkuu nyt, kun takki on käytössä parhaillaan.
Hiukan etukäteissuunnittelua ja rutkasti hyvää tuuriahan tuo vaatii. Aina kun ei tarjolla olevat koot mätsää omiin mittoihin, mutta aina joskus onnistuu. Eikä alevaatteiden käyttö ainakaan minun omanarvontuntoani mitenkään alenna.
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan eri asia konmarittaa tai ostaa kirpparilta kun on "hyvin tienaava", se on kuin harrastus tai hupia. Ei ole pakko nyt juuri löytää jotain, kotona on hyvä varasto, mutta ostaa kun joku löytyy.
Mutta aina on takana tieto, mahdollisuus ja myös varmaan myös ihan hankintakin, että voi milloin tahansa kävellä sisään liikkeeseen tai nähdessään ikkunassa kivat kengät tai muuta niin tehdä se ostos. Ja kaapeissa on hyviä vaatteita tarpeeksi joka lähtöön.
Eihän siinä olekaan kyse, että tuntee itsensä huonommaksi, kun ei ole se huono asema ihmisellä.
Onhan ihmisen itsetunto paljon parempi silloin, tiedän sen ihan omasta kokemuksestaMutta onhan se ihan ymmärrettävää (jos vähänkään ymmärtää asioita muulta kuin omalta kannalta) , että jos kirppari tai ilmaisjakelu on se ainoa mahdollisuus hankkia vaatteita tai kodintavaroita, ei ole muut vaihtoehtoa, niin se pitemmän päälle vaikuttaa ihmiseen.
Pitkäaikainen köyhyys vaikuttaa itsetuntoon, koska siinä on juuri se, että ei ole sitä ajatusta taustalla, että enhän minä nyt todella ole köyhä, minähän vain nyt nuukailen tai leikin köyhää.
Todellisessa köyhyydessä on leikki kaukana, silloin ei "leikitä" köyhää. Todellisuus on karua ja tarua ihmeellisempää.
Kaupunkien kirppareilta löytää melkein kaiken paitsi alusvaatteet, sukat ja tietynlaisia kenkiä. Isolla miehellä ehkä vähemmän valikoimaa. Tavarat ovat monesti aivan uudenveroisia. Eivät kaikki palkansaajat leiki mitään leikkejä vaan kirppis on ihan normaali ostopaikka. Jos raha tiukassa vaatteita saa myös halpisketjujen aleista naurettavaan hintaan. En minäkään tuosta vaan ostele jos näen jotain kivaa. Joskus toki. Astioita ja tyynynpäällisiä tms. ei tarvitse juuri koskaan uusia.
Tottakai köyhällä on oikeaa stressiä jos raha ei riitä lääkkeisiin ja ruokaan tai päivittäistavaroihin tai pesukone/silmälasit hajoaa tai ei ikinä pääse vaikka konserttiin. Tavarasta on harvalla puute.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki liikkeellä oleva raha on mennyt jo pitkään - ja menee - pörssiosakkeiden voittoihin ja häviöihin.
Palkankorotuksiahan ei ole ollut enää vuosikymmeniin.
Ostovoima on todella surkea hyvässäkin ammatissa ja työssä.
Nuo kaikki artikkelit hyvin toimeentulevista ihmisistä on todellakin uutisen arvoisia - koska suurin osa suomaalaisista ei pärjää edes kohtuullisesti.
Tähän tietty tulee kommentoimaan ne 65-75 vuotiaat palstan vakiokommentaattorit, jotka ovat jo sen 60-luvun neukkukuutionsa Myyrmäestä maksaneet, että kyllä pärjää.
Totta kai ne pärjää - kun ei ole lapsia. Eikä ole koskaan ollutkaan.
Pitäisi ottaa uudelleen käyttöön vanhanpiian-vero - aluksi +5-10%.
Tarkoitatko, että niitä, jotka ovat jääneet tässä elämässä ilman kumppania, pitäisi vielä rangaista lisäverolla?
Tai palkita?
Tuo sun laskutoimituksesi +5-10 antaa tulokseksi nimittäin -5% lisäveron eli siis 5% veroalen.
Vierailija kirjoitti:
Sitä olen miettinyt että miksi se vastikkeellisuus koetaan pahana asiana? Jos työpaikalla pitää palkkansa eteen tehdä 8h/ pv töitä niin onko oikeasti niin paha jos tt-tuen saaja joutuu jumalauta kurssille? Miten se alentaa ihmisarvoa kun rahaa jo noin paljon saatte? Opiskelijat joutuu tekemään opintoja tietyn verran ettei tuet mene, onko sekin ihmisarvoa alentavaa?
Siitä kurssistahan tulee yhteiskunnalle eli veronmaksajille vain lisää kuluja. Ei ne ole ilmaisia järjestää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä olen miettinyt että miksi se vastikkeellisuus koetaan pahana asiana? Jos työpaikalla pitää palkkansa eteen tehdä 8h/ pv töitä niin onko oikeasti niin paha jos tt-tuen saaja joutuu jumalauta kurssille? Miten se alentaa ihmisarvoa kun rahaa jo noin paljon saatte? Opiskelijat joutuu tekemään opintoja tietyn verran ettei tuet mene, onko sekin ihmisarvoa alentavaa?
Siitä kurssistahan tulee yhteiskunnalle eli veronmaksajille vain lisää kuluja. Ei ne ole ilmaisia järjestää.
Ei ole ilmaista järjestää ja sitten niistä pitäisi olla oikeasti jotain hyötyäkin, näinhän ei tällä hetkellä ole.
Varmaan oikeasti apua tarvitsevat eivät uskalla kysyä mitään, koska kynsiripsi -tyypit ovat vauhdissa. Ettei heitä leimata samanlaisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan pienipalkkaisia ja ostettiin ennen suurin piirtein kaikki kirppareilta. Nykyään olen hyödyntänyt paljon Tokmannia. Sieltä saa kirpparihinnoin sesonkipoistoja. Eli nytkin marraskuussa ostin parit caprit ensi kesäksi. Olivat peräti 3 euroa/kpl.
Mies osti täksi talveksi itselleen lämpimän, pitkän toppatakin toukokuussa New Yorkerista hintaan 5 euroa. Tuli tosi hyvälle tuulelle ostaessaan, ja hyvä tuuli senkun jatkuu nyt, kun takki on käytössä parhaillaan.
Hiukan etukäteissuunnittelua ja rutkasti hyvää tuuriahan tuo vaatii. Aina kun ei tarjolla olevat koot mätsää omiin mittoihin, mutta aina joskus onnistuu. Eikä alevaatteiden käyttö ainakaan minun omanarvontuntoani mitenkään alenna.
Just tuo on pienituloiselle kaikkein järkevintä, suunnittelu ja erityisesti koko ajan silmät auki kulkeminen eli sesonkipoistoista saa paljon puoli-ilmaisia uusia vaatteita ja kaikista alemyynneistä tavaraa edullisesti. Esim tulevista joulu-ja tammialeista kannattaa ostaa kesäksi ja ensi talveksi. Ruokakaupoissakin on tarjouksia joita ei missään mainosteta, joten kannattaa se kauppa koluta kunnolla ja muuttaa suunnitelmia lennossa niin säästää paljon. Itse ostin viime talvena urheiluliikkeen poistokorista lenkkarit 50€:lla kun normaalihinta oli 110€. Kestävät minulla vuosikausia ja lesti on hyvä.
Mihin aikuisen ihmisen täytyy koko ajan ostella vaatteita?
Mä olen opiskeleva lähivanhempi (yhteishuoltajuus, vaikka emme ole yhdessä) ja lapsi on 5v. Lapsi ei ole päivähoidossa, teen suurimman osan opiskeluistani etänä. Tuloni ovat siis toimeentulotuen verran: kuukaudessa taloutemme saa yhteensä 1700€ rahaa. Siitä menee vuokra, sähkölasku, koti- ja sairasvakuutus lapselle, puhelinlasku ja vanha lainanlyhennys, joka on kohta maksettu. Näiden pakollisten menojen jälkeen meille jää 500€ kuukaudessa rahaa ruokaan, vaatteisiin ja huvituksiin.
En ole koskaan kokenut etten voisi jotain ostaa, luottotietonikin ovat tallella joten jos nyt oikeasti yhtäkkiä vaikka telkkari räjähtäisi niin saisin kyllä uuden. Kaapit on täynnä hyviä, ehjiä vaatteita, en keksi mihin voisin haluta uusia. Talvitakkini on Monclerin, ostettu 70% alesta ketjukauppahintaan 6 vuotta sitten.
Joululahjoihin alan säästää tammikuussa, laitan 10-20€/kk sivuun ja sillä saan hyvät lahjat. Ison osan ostan pyhien jälkeen alesta. En polta enkä käytä alkoholia, minulla on tatuointeja jotka olen ottanut vuosia sitten keskipalkkaisessa työssä ollessani.
Alkaa tuntua siltä, että näillä jouluapuköyhillä on ihan valtavat menot.
Eikö tähän lahjoitus rumbaan tule jo loppua,ylipainoiset kerjäläiset ruinaa lasten varjolla rahaa! Porsaat ostaa itselleen lapsille tarkoitetuilla rahoilla!
Vierailija wrote:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut vuosia huonossa rahatilanteessa. Säästän kaikessa.
En lapsille kerro rahaa ei ole, he tietävät.Minulla on monia tapoja saada lisätuloja ja se tuottaa vaihtelevasti.
Itse käyn keikoilla ehkä joka 2 vuosi ja samoin, ehkä joka 2 vuosi ostan jonkun edullisen huonekalun.
Jos laitan kuvan uudesta yöpöydästä, saan aina välittömästi viestiä Ai tähän sinulla on varaa.
Kyllä. Joskus on kiva päästä jonnekin tai saada jotain.
Entä ne lapset? Oisko niidenkin kiva päästä joskus johonkin ja saada joskus jotain? Uusi huonekalu 2 kertaa vuodessa on kyllä paljon.
Selvä juttu. On liikaa käydä keikoilla joka toinen vuosi tai ostaa jotain kotiin joka toinen vuosi.
Eri
&#
Kylläpä meni jankuttamiseksi taas!
Tässä on se syy miksi avustuksia ei rahana, vaan elintarvikkeina, tavaroina tai korkeintaan ostoseteleinä. Linjasin jo vuosia sitten että myös järjestöille voin ostaa kaupasta tuotteita, mutta mitään rahalahjoituksia en tee. Tästä linjauksesta on tullut usein (myös täällä) paskamyrsky, mutta lahjoituksen antaja päättää lahjoituksen sisällön ja määrän. Ei suinkaan kerääjä tai saaja. Mikään avoin valtakirja ei ole lahjoitus.
Vaalit meni jo. Kiitos, kun yleistit taas yksittäistapauksen kaikkia köyhiä koskevaksi. (sarkamia)
Samaan aikaan ja joka joulu me yksinasuvat yksinäiset ei saada jouluavustuksia,pisti vihaksi viime joulun tuplalapsilisät kun äiskät keskuudessa että nyt käyty lomalla,ripsii, kynsi yms hoidossa eli nekään rahat eivät menneet lapsiin.
Nuo tekokynnet ja ripset ei maksa mitään välttämättä, tori.fi annetaan ilmaseksi. Hiuspidennykset voi laittaa itse klipsit.
Se on ihan eri asia konmarittaa tai ostaa kirpparilta kun on "hyvin tienaava", se on kuin harrastus tai hupia. Ei ole pakko nyt juuri löytää jotain, kotona on hyvä varasto, mutta ostaa kun joku löytyy.
Mutta aina on takana tieto, mahdollisuus ja myös varmaan myös ihan hankintakin, että voi milloin tahansa kävellä sisään liikkeeseen tai nähdessään ikkunassa kivat kengät tai muuta niin tehdä se ostos. Ja kaapeissa on hyviä vaatteita tarpeeksi joka lähtöön.
Eihän siinä olekaan kyse, että tuntee itsensä huonommaksi, kun ei ole se huono asema ihmisellä.
Onhan ihmisen itsetunto paljon parempi silloin, tiedän sen ihan omasta kokemuksesta
Mutta onhan se ihan ymmärrettävää (jos vähänkään ymmärtää asioita muulta kuin omalta kannalta) , että jos kirppari tai ilmaisjakelu on se ainoa mahdollisuus hankkia vaatteita tai kodintavaroita, ei ole muut vaihtoehtoa, niin se pitemmän päälle vaikuttaa ihmiseen.
Pitkäaikainen köyhyys vaikuttaa itsetuntoon, koska siinä on juuri se, että ei ole sitä ajatusta taustalla, että enhän minä nyt todella ole köyhä, minähän vain nyt nuukailen tai leikin köyhää.
Todellisessa köyhyydessä on leikki kaukana, silloin ei "leikitä" köyhää. Todellisuus on karua ja tarua ihmeellisempää.