Osaako kukaan auttaa?

Itse olen päättänyt olla lähes mykkä. Mutta miten käy jos saan lapsia? Pelkään että sitten kaikki tekee perheestämme lasuja koska olen niin hiljainen...

Kiitos vastanneille. Aika loppuu. 🙁Hyvää yötä. 💛

aloittaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä pakko sinun on puhua? Eikö Suomi ole maailman paras maa ihmiselle, joka ei tunne tarvetta puhua. Ole hiljaa vaan ihan rauhassa, muut pitävät sinua ihan normaalina. Muille voi viestiä muutoinkin kuin sanallisesti, asennollaan ja ryhdillään, hymyllään ja silmiinkatsomisellaan.

Tulen sivusta tähän, mutta pakko sanoa, että ainakin minun tapauksessani ollaan monesti ihmetelty miksen puhu paljon ja olen hiljaa. Varsinkin, kun olin nuorempi niin kävin harrastuksessa pitkään ja siellä oli sellainen ystäväporukka ja en oikein "uskaltanut" puhua heille niin yksikin poika sanoi aina, että miksei tuokaan puhu mitään ja hymyilee vaan. Kysyi vielä aika ilkeästi toiselta, että onko muutkin sen paikkakunnan ihmiset tuollaisia ( tämä kulki siellä siis samalta paikkakunnalta kuin minä) ja mikä minua oikein vaivaa. Ymmärrän todellakin sen, että saatoin hiljaisuudellani ärsyttää, mutta samalla teki mieli sanoa, että helppo sinun puhua, kun on jo valmiiksi tuttu porukka sekä muutenkin miksei se porukka koskaan ottanut minua mukaan tai edes esitellyt keitä he ovat. Oli siis sellainen harrastus missä kaikki tehtiin itsenäisesti, mutta kuitenkin oltiin oma ryhmä.

Samaten olen usein jäänyt kouluissa aika yksin ja silloinkin, jotkut ovat tarttuneet siihen, että olempa hiljainen sekä nauraneet. Eräs poika sanoi ( minun ei ollut tarkoitus kuulla) että olen ihan ok näköinen, mutta liian hiljainen. Toinen tyttö puolestaan sanoi, että olen pelotta ja varmasti suutuisin jos joku tulisi puhumaan yms. Eli todellakin se on ollut aina paha asia jos toinen on hiljainen. Itse olen ollut kiusattu ja vaihtanut paljon muuttojen takia koulua ja aina yrittänyt päästä mukaan, mutta en ole kuitenkaan päässyt kunnolla porukkaan. Sitten, kun olen monta kertaa huomannut ettei seurani kiinnosta niin olen luovuttanut ja sitten saanut sen hiljaisen oudon leiman, mutta monetkaan eivät ole ymmärtäneet kuinka pahalta se tuntuu ja olen sellainen ihminen joka kuitenkin tykkää olla ihmisten kanssa ja todellakin jos joku on tullut puhumaan niin olen vastannut ja nopeasti rohkaistunut.

Ymmärrän myös sen, että itsellä on vastuu, mutta jos menet uuteen kouluun eikä kukaan oikeasti kiinnostu sinusta ja yrität porukkaan, mutta et pääse millään niin ne kokemukset jättäväy jälkiä ja olen nyt aikuisenakin aika varovainen tutustumaan ja paljon huonoja kokemuksia. Nuori olen vieläkin. Minua ei siis olla todellakaan pidetty normaalina kun olin tahtomattakin yksinäinen ja sen kavereiden puuttumisenkin takia yksinäinen vaan moni sanoi kuinka outo olen sekä naureskeli. Tämä kaikki on ollut ikävää ja kuitenkin olen ihan sosiaalinenkin ihminen varsinkin lapsena ja nuorempanakin. Sitten tavallaan kaikki huonot kokemukset jättivät jälkiä ja usein sellainen ihminen johon tutustuin ja näin paljon aikaa hänen eteensä niin hänkin tavallaan "vaihtoi porukkaa". Kaikki tämä on johtanut siihen, että ajattelen ettei se hiljaisuus ole mitään "normaalia" ja muut katsovat pahasti sellaista ihmistä. Itsekin teki mieli monesti huutaa, että en minä ole hiljainen ja tulkaa puhumaan tai ottakaa porukkaan niin puhun kyllä. Nyt sitten rohkeuskin on paljon hävinnyt ja minusta on tavallaan tullut aidosti aika hiljainen ja en uskalla olla oma itseni ja jännitän.

Ite kävin alakoulun pienellä paikkakunnalla, tuntui että kaikki muut luokalla tunsivat toisensa jo ennestään ja niillä oli jo tiiviit kaveripiirit. Hyvin vaiketa oli päästä mihinkään mukaan. sama jatkui kaikissa muissakin kouluissa sen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastanneille. Aika loppuu. 🙁Hyvää yötä. 💛

aloittaja

Hyvää yötä, ja kiitos vielä kerran

Vierailija kirjoitti:

Itse olen päättänyt olla lähes mykkä. Mutta miten käy jos saan lapsia? Pelkään että sitten kaikki tekee perheestämme lasuja koska olen niin hiljainen...

💛

aloittaja