Osaako kukaan auttaa?

Vierailija kirjoitti:

Mä olin nuorempana arka. Nyt oon 44v. Oon ollu viimeset 13v töissä paikassa, jossa paljon ihmisiä ympärillä. Se poisti mun jännityksen. Ja olen nykyään tosi puhelias, jos niin haluan.

Kuulostaa hienolta, olet varmasti luonteeltasi päättäväinen ja vahva. Itse epäilen omaa luonteenlujuuttani, liiasta herkkyydestä ajoittain kärsivänä. Vaikka kuinka valmistaudun esimerkiksi esitelmään, se itsevarmuus vaan häviää jonnekin tositilanteessa. Siispä piipitän menemään, paperi täristen kuten ennenkin, näin esimerkkinä.

aloittaja

Vierailija kirjoitti:

Onko hiljaisuus ja mahdollisesti ujous perusluonteesi, vai koetko olevasi enemmän ulospäinsuuntautunut höpöttäjä, mutta jännitys estää sen? Jos olet luonnostasi hiljaisempi, rauhallisempi introvertti, niin hyväksy itsesi sellaisena kuin olet. Ei kaikkien tarvitse olla suupaltteja. Itseasiassa suurin osa ihmisistä ei ole, eikä varsinkaan isoissa seurueissa. Jos taas olisit oikeasti puheliaampi, mutta ei uskalla, niin omaan oloosi sosiaalisissa tilanteissa (ahditukseen, jännitykseen) suosittelen kokeilemaan rentoutumisharjoituksia, mindfullnesia ja muita pehmeämpiä keinoja, joilla opit hallitsemaan tuntemuksiasi. Harjoittele sosiaalista kanssakäymistä ja juttelua pienemmissä porukoissa aluksi. Pienin askelin.  

Olen tutussa seurassa muun muassa sisaruksien, vanhempien kanssa hyvinkin puhelias. Ala-asteella olin puhelias muutaman kaverin kanssa. Rentoutusharjoituksia olen tehnyt huonolla menestyksellä. 😔

aloittaja

Vierailija kirjoitti:

Siis nyt menet terveyskeskukseen. Saat sieltä ensin lääkkeet jota kokeilet. Jos ne ei auta saat toiset lääkkeet. Etkä sä siis ole käynyt edes lääkäärissä. Älä tältä kysele , täällä on paljon niitä ym. jotka käskee vain kestää aivan sairas tilanne sinulla. Hae ihmeessä apua,varmasti onnistuu. Ahdisus on sairaus.

Olen käynyt terveyskeskuksessa, josta sain SSRI-lääkityksen, jota söin tuloksetta noin vuoden ja lopetin sen itse puolessa vuodessa vähitellen. Söin myös kokeilumielessä ennen esitystä kaverin lainaamaa propral-tablettia, mutta ei juurikaan helpottanut oloa. Toivottamalta kuulostaa, tiedän 😭.

aloittaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaatko yhtään paremmin selittää mikä siinä ahdistaa?

Itse olen hyvin hiljainen, mutta lähinnä sen takia ettei minulla ole koskaan mitään sanottavaa.

Varsinkin vieraiden kanssa keskustelu on todella vaikeaa, koska en omaa yhtään small talk taitoja

Ahdistaa lähinnä se, että tiedän, että ihmiset toivovat minulta enemmän ja turhautuvat. En tahtoisi olla kiusallinen ja aiheuttaa toisille häpeää, ahdistusta tai kiusaantumista olemuksellani. Jättäydyn sivuun aina, kun mahdollista.

aloittaja

Vähän vetää hiljaiseksi kun lukee tätä ja tunnistaa itsestänsä niin paljon näitä samoja piirteitä

Voimia sinnekin. 😭

aloittaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis nyt menet terveyskeskukseen. Saat sieltä ensin lääkkeet jota kokeilet. Jos ne ei auta saat toiset lääkkeet. Etkä sä siis ole käynyt edes lääkäärissä. Älä tältä kysele , täällä on paljon niitä ym. jotka käskee vain kestää aivan sairas tilanne sinulla. Hae ihmeessä apua,varmasti onnistuu. Ahdisus on sairaus.

Olen käynyt terveyskeskuksessa, josta sain SSRI-lääkityksen, jota söin tuloksetta noin vuoden ja lopetin sen itse puolessa vuodessa vähitellen. Söin myös kokeilumielessä ennen esitystä kaverin lainaamaa propral-tablettia, mutta ei juurikaan helpottanut oloa. Toivottamalta kuulostaa, tiedän 😭.

aloittaja

Eikä ole edes rahaa juurikaan hakea apua 😭.

aloittaja

Onkohan tästä enää ylöspääsyä?

aloittaja

Vierailija kirjoitti:

Onkohan tästä enää ylöspääsyä?

aloittaja

Mitä halavattua sä täältä kyselet, joko parannat menoa tai sitten et. Nyyhkintä ei auta. No can do.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan tästä enää ylöspääsyä?

aloittaja

Mitä halavattua sä täältä kyselet, joko parannat menoa tai sitten et. Nyyhkintä ei auta. No can do.

Aluksi tuntui kannattavalta kysyä täältä, mutta nyt lähinnä hävettää. Tiedän olen jo näin vanha.

aloittaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis nyt menet terveyskeskukseen. Saat sieltä ensin lääkkeet jota kokeilet. Jos ne ei auta saat toiset lääkkeet. Etkä sä siis ole käynyt edes lääkäärissä. Älä tältä kysele , täällä on paljon niitä ym. jotka käskee vain kestää aivan sairas tilanne sinulla. Hae ihmeessä apua,varmasti onnistuu. Ahdisus on sairaus.

Olen käynyt terveyskeskuksessa, josta sain SSRI-lääkityksen, jota söin tuloksetta noin vuoden ja lopetin sen itse puolessa vuodessa vähitellen. Söin myös kokeilumielessä ennen esitystä kaverin lainaamaa propral-tablettia, mutta ei juurikaan helpottanut oloa. Toivottamalta kuulostaa, tiedän 😭.

aloittaja

Takaisin lääkäriin sitten. Olet kokeillut nyt ensimmäistä asiaa. Niitä pitää kokeilla niin monta että tärppää, ja joka välissä pitää itse hankkiutua uudestaan hoidon piiriin ellei sua oteta erikoissairaanhoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan tästä enää ylöspääsyä?

aloittaja

Mitä halavattua sä täältä kyselet, joko parannat menoa tai sitten et. Nyyhkintä ei auta. No can do.

Aluksi tuntui kannattavalta kysyä täältä, mutta nyt lähinnä hävettää. Tiedän olen jo näin vanha.

aloittaja

Ei kannata hävetä sitä, jos yhtään lohduttaa niin mun ahdistusta tämä ketju on vähän helpottanut.

Tää sivusto on välillä huono paikka kysyä vakavista asioista kun tulee usein niin ylimielisiä tai aggressiivisia vastauksia. Itselle tämä kuitenkin on helpompi paikka avautua kun ei tarvi rekistöröityä tai muuta vastaavaa

Kun olin erään nimeltämainitsemattoman

tietoliikennefirman palveluksessa, työnantaja järjesti business-englannin kursseja.

Yksi osa-alue oli smalltalk.

Brittiopettaja siivuutti koko aiheen: smalltalk ei ole suomalaisille ominaista, jos teillä ei ole asiaa, pidätte suunne kiinni. Kuinkapa minä voisin sitä teille opettaa.

Työpsikan suupaltit olivat todella raivostuttavia, täysin tyhjää parranpärinää kokouksissa, typeriä, myötähäpeää herättäviä vitsejä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis nyt menet terveyskeskukseen. Saat sieltä ensin lääkkeet jota kokeilet. Jos ne ei auta saat toiset lääkkeet. Etkä sä siis ole käynyt edes lääkäärissä. Älä tältä kysele , täällä on paljon niitä ym. jotka käskee vain kestää aivan sairas tilanne sinulla. Hae ihmeessä apua,varmasti onnistuu. Ahdisus on sairaus.

Olen käynyt terveyskeskuksessa, josta sain SSRI-lääkityksen, jota söin tuloksetta noin vuoden ja lopetin sen itse puolessa vuodessa vähitellen. Söin myös kokeilumielessä ennen esitystä kaverin lainaamaa propral-tablettia, mutta ei juurikaan helpottanut oloa. Toivottamalta kuulostaa, tiedän 😭.

aloittaja

Jos sulla on ollut lääkärikäyntejä ennestään niin luulisi aika helposti päästä kokeilemaan uusia lääkkeitä. kannattaa varata aika ja kysyä vaihtoehtoisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis nyt menet terveyskeskukseen. Saat sieltä ensin lääkkeet jota kokeilet. Jos ne ei auta saat toiset lääkkeet. Etkä sä siis ole käynyt edes lääkäärissä. Älä tältä kysele , täällä on paljon niitä ym. jotka käskee vain kestää aivan sairas tilanne sinulla. Hae ihmeessä apua,varmasti onnistuu. Ahdisus on sairaus.

Olen käynyt terveyskeskuksessa, josta sain SSRI-lääkityksen, jota söin tuloksetta noin vuoden ja lopetin sen itse puolessa vuodessa vähitellen. Söin myös kokeilumielessä ennen esitystä kaverin lainaamaa propral-tablettia, mutta ei juurikaan helpottanut oloa. Toivottamalta kuulostaa, tiedän 😭.

aloittaja

Takaisin lääkäriin sitten. Olet kokeillut nyt ensimmäistä asiaa. Niitä pitää kokeilla niin monta että tärppää, ja joka välissä pitää itse hankkiutua uudestaan hoidon piiriin ellei sua oteta erikoissairaanhoitoon.

Syvällä sisimmässäni tiedän, että olet oikeassa, rahasta on vaan tiukkaa.

aloittaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis nyt menet terveyskeskukseen. Saat sieltä ensin lääkkeet jota kokeilet. Jos ne ei auta saat toiset lääkkeet. Etkä sä siis ole käynyt edes lääkäärissä. Älä tältä kysele , täällä on paljon niitä ym. jotka käskee vain kestää aivan sairas tilanne sinulla. Hae ihmeessä apua,varmasti onnistuu. Ahdisus on sairaus.

Olen käynyt terveyskeskuksessa, josta sain SSRI-lääkityksen, jota söin tuloksetta noin vuoden ja lopetin sen itse puolessa vuodessa vähitellen. Söin myös kokeilumielessä ennen esitystä kaverin lainaamaa propral-tablettia, mutta ei juurikaan helpottanut oloa. Toivottamalta kuulostaa, tiedän 😭.

aloittaja

Takaisin lääkäriin sitten. Olet kokeillut nyt ensimmäistä asiaa. Niitä pitää kokeilla niin monta että tärppää, ja joka välissä pitää itse hankkiutua uudestaan hoidon piiriin ellei sua oteta erikoissairaanhoitoon.

Syvällä sisimmässäni tiedän, että olet oikeassa, rahasta on vaan tiukkaa.

aloittaja

Kuinka tiukkaa? oletko kysynyt toimeentuloa tai muuta vastaavia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan tästä enää ylöspääsyä?

aloittaja

Mitä halavattua sä täältä kyselet, joko parannat menoa tai sitten et. Nyyhkintä ei auta. No can do.

Aluksi tuntui kannattavalta kysyä täältä, mutta nyt lähinnä hävettää. Tiedän olen jo näin vanha.

aloittaja

Ei kannata hävetä sitä, jos yhtään lohduttaa niin mun ahdistusta tämä ketju on vähän helpottanut.

Tää sivusto on välillä huono paikka kysyä vakavista asioista kun tulee usein niin ylimielisiä tai aggressiivisia vastauksia. Itselle tämä kuitenkin on helpompi paikka avautua kun ei tarvi rekistöröityä tai muuta vastaavaa

Joskus sitä vaan kaipaa hieman vertaistukea, kun ei ole oikein ketään kelle puhua ja saa lähinnä vähättelyä. 🙁

aloittaja

Vierailija kirjoitti:

Itseään voi sopeuttaa. Olen ollut sosiaalisesti erittäin kehno ja ahdistunut, mutta laittanut itseäni tilanteisiin joissa täytyy jutella ihmisille. Ei se asia heti muutu eikä minustakaan ikinä tullut sujuvasupliikkista papupataa enkä ymmärrä small talkia vieläkään, mutta kykenen jutustelemaan omaan verkkaiseen tapaani liiemmin ahdistumatta itse tilanteesta, joka kai on se tärkein muutos,

Kuulostat aivan mun mieheltä. Puhelimessa puhuminenvieraiden ihmisten kanssa on vielä yhtä tuskaa, muuten menee jo paremmin. Itse olen se small talk papuppata ja seurassani miehenikin on oppinut vähän "höpöttämään". Ei kaiken puhumisen tarvitse olla niin kuoleman vakavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis nyt menet terveyskeskukseen. Saat sieltä ensin lääkkeet jota kokeilet. Jos ne ei auta saat toiset lääkkeet. Etkä sä siis ole käynyt edes lääkäärissä. Älä tältä kysele , täällä on paljon niitä ym. jotka käskee vain kestää aivan sairas tilanne sinulla. Hae ihmeessä apua,varmasti onnistuu. Ahdisus on sairaus.

Olen käynyt terveyskeskuksessa, josta sain SSRI-lääkityksen, jota söin tuloksetta noin vuoden ja lopetin sen itse puolessa vuodessa vähitellen. Söin myös kokeilumielessä ennen esitystä kaverin lainaamaa propral-tablettia, mutta ei juurikaan helpottanut oloa. Toivottamalta kuulostaa, tiedän 😭.

aloittaja

Takaisin lääkäriin sitten. Olet kokeillut nyt ensimmäistä asiaa. Niitä pitää kokeilla niin monta että tärppää, ja joka välissä pitää itse hankkiutua uudestaan hoidon piiriin ellei sua oteta erikoissairaanhoitoon.

Syvällä sisimmässäni tiedän, että olet oikeassa, rahasta on vaan tiukkaa.

aloittaja

Kuinka tiukkaa? oletko kysynyt toimeentuloa tai muuta vastaavia?

Ei jää ruoan, vuokran ynnä muuta jälkeen juuri mitään käteen. Yksi satanenkin on jo hurjan suuri raha. 🙁

aloittaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan tästä enää ylöspääsyä?

aloittaja

Mitä halavattua sä täältä kyselet, joko parannat menoa tai sitten et. Nyyhkintä ei auta. No can do.

Aluksi tuntui kannattavalta kysyä täältä, mutta nyt lähinnä hävettää. Tiedän olen jo näin vanha.

aloittaja

Ei kannata hävetä sitä, jos yhtään lohduttaa niin mun ahdistusta tämä ketju on vähän helpottanut.

Tää sivusto on välillä huono paikka kysyä vakavista asioista kun tulee usein niin ylimielisiä tai aggressiivisia vastauksia. Itselle tämä kuitenkin on helpompi paikka avautua kun ei tarvi rekistöröityä tai muuta vastaavaa

Joskus sitä vaan kaipaa hieman vertaistukea, kun ei ole oikein ketään kelle puhua ja saa lähinnä vähättelyä. 🙁

aloittaja

Tän takia itsekkin täällä olen tällä hetkellä

Pitkällinen pohdiskelu ihmisenä olemisen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen syy- ja seuraussuhteista. Kukaan ei ole hiljainen ja ujo syyttä. Voi kyllä olla pirullisen pitkiä ja abstraktin tuntuisia yhtälöjä ja itsetarkastelun hetkiä edessä mitä pähkäillä, mutta jos asia vähänkin selkenee niin se on sen arvoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseään voi sopeuttaa. Olen ollut sosiaalisesti erittäin kehno ja ahdistunut, mutta laittanut itseäni tilanteisiin joissa täytyy jutella ihmisille. Ei se asia heti muutu eikä minustakaan ikinä tullut sujuvasupliikkista papupataa enkä ymmärrä small talkia vieläkään, mutta kykenen jutustelemaan omaan verkkaiseen tapaani liiemmin ahdistumatta itse tilanteesta, joka kai on se tärkein muutos,

Kuulostat aivan mun mieheltä. Puhelimessa puhuminenvieraiden ihmisten kanssa on vielä yhtä tuskaa, muuten menee jo paremmin. Itse olen se small talk papuppata ja seurassani miehenikin on oppinut vähän "höpöttämään". Ei kaiken puhumisen tarvitse olla niin kuoleman vakavaa.

Onhan se noinkin. Olisi kevyempää elämä, jos ei olisi näin ahdistunut ja aika-ajoin tuskainenkin. Päämäärätön.

aloittaja