Miksi lääkärit pihtaa lääkkeitä vielä kuolinvuoteella?

Vierailija kirjoitti:

Ja eutanasiahan Ei Käy koska Jeesus! Mutta sadistinen kivulla rääkkäys on kivaa koska Ihmisyys!

Tämähän on ihan linjassa tämän Suomen käytännön kanssa. Kristinuskon keskeinen sisältöhän on että elämä on kärsimystä ja elämä ei saa olla hauskaa, koska on syntiä jos on nautintoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan pelko siitä, että se kuoleva kuolee siihen morfiiniin ja sitten on syytteessä kuolemantuottamuksesta. 

Ihan järkyttävää ja epäinhimillistä. Mutta toisaalta, omaiset menevät usein todella sekaisin läheisen menehtyessä, ei hämmästyttäisi yhtään, jos siinä tilanteessa lähtee hakemaan syyllisiä muualta kuin luonnosta. Että lääkärihän sen tappoi morfiinilla, olis elänyt vielä kuukausia ilman tätä.

Kyllä. Varmaan puolessa tapauksista tulisi baskaa lääkärin niskaan morfiinilla surmaamisesta. Sen takia on parempi antaa panadolia ja toivoa nopeaa loppua. Sairasta.

Kipulääkkeillä on kyllä todella vaikea saada yliannostuskuolemaa aikaan, ellei määrä ole täysin väärä tai kyse aidosta väärinkäytöstä.

Kipupotilas voi mennä annoksesta niin uniseksi, että ei ole käytännössä tajuissaan, mutta siitä on vielä matkaa hengityslamaan.

Morfiinin yliannostuksessa kuolee hengityksen lamaantumiseen eli tukehtuu.

Ei morfiini tms. mitään maksa.

Syynä on kristinuskon julmuus ja uskovaisten sadismi.

Oppi siitä, että kärsimys jotenkin jalostaa ihmistä paremmaksi.

Mutta jos eutanasia laillistettaisiin, niin miten voitaisiin estää mahdollinen hyötyajattelu rahan säästössä?

Kun kaikki terveydenhoito maksaa, niin alettaisiinko herkemmin jättää potilas hoitamatta tai jopa eutanoitaisiin, jolloin tulisi säästöjä?

Miettikää, kun suuret ikäluokat ikääntyvät, niin missä menee se raja tai taho, joka päättää, että tämä yksilö on nyt siinä kunnossa, että poistetaanpa päiviltä. Entäs jos koomapotilas herääkin vielä ihan järkeväksi eläjäksi? Tai aivoinfarktipotilaasta tulee kuntoutuksella ihan kelpoinen työntekijä tai eläkeläinen? 

Minkä ikäisen katsotaan olevan jo sellainen, että elämä on jo eletty?

Entä potilaan elämänhaluisuus, kuinak se vaikuttaa asiaan? Jos potilas on masentunut ja haluaa kuolla, annetaanko? Tai jos keho ei toimi, mutta järki ja mieli ovat täynnä elämää?

Aletaanko säästöjen toivossa eutanasiaa käyttääkin väärin?

Riippuvuuden pelko on irrationaalisella tasolla etenkin nuorilla lääkäreillä. Niiden päähän ei uppoa, että on olemassa riippuvuutta pahempia asioita, kuten kova kärsimys. Riippuvuus on pahinta mitä he voivat ajatella, jotkut uskovat että yksikin huumaava pilleri tekee riippuvaiseksi.

Eutanasiaa käytettäisiin väärin ilman muuta. Painostettaisiin kuolemaan.

Läheiselläni oli aivoinfarkti ja hän halvaantui toispuoleisesti. Järki kuitenkin toimi koko ajan ja hän oli aivan tajuissaan.

Siksi järkytyinkin, kun lääkäri kyseli minulta toisessa huoneessa, että onko potilaalla hoitotahtoa. Mietin, että miksi tällaista kysytään, aiotaanko läheiseni eliminoida. Kyseessä kuitenkin omatoiminen ja terve 70-vuotias.

Onneksi häntä alettiin kuitenkin kuntouttaa ja nyt jo kävelee ja on aivan kunnossa.

Onko säästöt tulleet jo niin pitkälle, että kaikki vähänkin tuottamattomat ta petaan?   

Vierailija kirjoitti:

Onhan se järjetöntä viimeisiä henkosiaan kiskovalta evätä esim tehokas kipulääke sen perusteella että se aiheuttaa riippuvuutta. Oon usein miettinyt, liittyisikö tuollaiseen jokin lakipykälä? Siis en nyt puhu eutanasiasta, vaan ihan siitä, että niitä riippuvuutta aiheuttavia lääkkeitä ei tosiaankaan saisi määrätä kuin erittäin rajattuihin käyttötarkoituksiin, ja kuolinvuodetta ei siinä listassa lue?

Siinähän se, kun se kuolinvuode juurikin on mainittu käyttöaiheissa kovien kipulääkkeiden kohdalla.

Eri sairaaloissa/sairaanhoitopiireissä/kunnissa jne. käytäntö vaihtelee kestämättömän paljon! Kaikkialla ei ole lekureita, joilla on riittävää kokemusta, asiantuntemusta ja uskallusta lääkehoidon järjestämiseen.

Omaisten rooli olisi iso tässä, pitäisi vaikeassa tilanteessa jaksaa ja osata vaatia kivunhoitoa.

Käsi sydämelle: kuinka moni tavallinen kansalainen edes tietää, mitä on palliatiivinen hoito?

Kuolevan kipuun tepsivät aineet eivät ole kalliita, siitä ei ole kyse.

Muuten riskaabeleja lääkkeitä toki, ei vähiten sen takia, että voivat vuotaa väärinkäyttäjille monesta kohtaa ketjua.

Ei kai eutanasiaa voisi käyttää kuin siinä tilanteessa, että potilas on parantumattomasti ja vakavasti kivuliaan sairas eikä ikinä enää toivu. Kuoleman porteilla, siis. 

Jos laki tulisi, niin siitä pitäisi säätää sellainen, ettei 

a) lääkärin tarvitse pelätä syytteitä murhasta

b) väärinkäyttäjille valu lääkkeitä

c) kukaan joudu eutanoitavaksi vahingossa tai rahallisten säästöjen vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Läheiselläni oli aivoinfarkti ja hän halvaantui toispuoleisesti. Järki kuitenkin toimi koko ajan ja hän oli aivan tajuissaan.

Siksi järkytyinkin, kun lääkäri kyseli minulta toisessa huoneessa, että onko potilaalla hoitotahtoa. Mietin, että miksi tällaista kysytään, aiotaanko läheiseni eliminoida. Kyseessä kuitenkin omatoiminen ja terve 70-vuotias.

Onneksi häntä alettiin kuitenkin kuntouttaa ja nyt jo kävelee ja on aivan kunnossa.

Onko säästöt tulleet jo niin pitkälle, että kaikki vähänkin tuottamattomat ta petaan?   

Jokaisella ihmisellä pitäisi olla hoitotahto. Minä olen 55v ja olen sen tehnyt jo monta vuotta sitten. Olen määritellyt esim. kohdat

kuinka monta päivää pidetään hengityskoneessa, jos sellainen tilanne tulee vastaan

jatketaanko hoitoja, jos niillä ei ole todistettavasti tilaani parantavaa vaikutusta

elvytyksessä kohdat, milloin elvytetään ja missä vaiheessa elvytyakielto

minulle saa käyttää hygieniahaalaria siinä vaiheessa, kun alan kaivella ulostetta tai riisun vaatteet ja esiinnyn muiden edessä ilkosillani

minulle saa käyttää yöllä magneettivyötä ja sängyn reunat ylös, jos on vaarana, että tipahdan sängystä tai en osaa rauhoittua sänkyyn

jne.,

Eli kaikilla ihmisillä pitäisi olla hoitotahto sen varalta, että jotain voi sattua. Eli sukulaisellasi olisi voinut aivoinfarkti uusia (todennäköisyys, että toinen tulee heti perään on aika iso) ja siinä vaiheessa ei olisi itse voinut osoittaa, miten haluaa itseään hoidettavan.

Haluatko sinä, että muut päättävät hoidostasi, kun et enää itse kykene siihen? Minä en.

Minulla on kuollut omaisia sairaalassa/tk:ssa, saattohoito-osastolla ja vanhainkodilla. Onnettominta kivunhoito on ollut sairaalassa ja terveyskeskuksen vuodeosastolla. Parasta taas saattohoito-osastolla ja vanhainkodeissa.

Omaiseni kärsi sairaalassa ennen kuolemaansa todella kovista vatsakivuista. Hän vääntelehti sängyllä ja puristi sängynlaitoja kädet valkoisina, mutta kyllä teki tiukkaa saada lääkettä. Toinen omaiseni sai muutama tunti ennen kuolemaansa pahat harhat. Hän huusi, repi ja raapi käsiään ja letkuja, riuhtoi tavaroita, oli käydä meihin käsiksi ja raivosi ihan muissa maailmoissa. Pitkään piti toisen tuskaa katsoa ennen kuin annettiin jotain rauhoittavaa lääkettä, vaikka tiedettiin, elämä on enää muutamista tunneista kiinni.

Vanhainkodilla taas omaiseni oli jo ihan tiedottomassa tilassa. Hoitajan kanssa näimme, että hän alkoi kurtistella kulmiaan. Hoitaja sanoi, että se voi kertoa kivusta ja ahdistuksesta. Lääkettä annettiin heti lisää.

Vierailija kirjoitti:

Isäni sai todella kiitettävästi morfiinia koko kuolinkamppailunsa ajan noin puolitoista vuorokautta ja me omaiset kiitimme henkilökuntaa siitä.

Minulla on sellainen käsitys, että omaisetkin saavat vaikuttaa lääkityksen määrään ja vaatia kipujen lievittämistä?

On niitäkin omaisia, jotka kieltävät kaiken kipulääkityksen (Panadol mukaan lukien) levinnyttä, etäispesäkkeitä lähettäneen syövän hoidosta. Yhdelläkin mummolla syöpä oli levinnyt aivoihin. Mitään kipulääkitystä ei saanut omaisten mukaan antaa, ettei mummo mene päästään sekaisin. Mummo kärsi pitkään terveyskeskuksen vuodeosastolla, lopulta kuoli. 

Vierailija kirjoitti:

Läheiselläni oli aivoinfarkti ja hän halvaantui toispuoleisesti. Järki kuitenkin toimi koko ajan ja hän oli aivan tajuissaan.

Siksi järkytyinkin, kun lääkäri kyseli minulta toisessa huoneessa, että onko potilaalla hoitotahtoa. Mietin, että miksi tällaista kysytään, aiotaanko läheiseni eliminoida. Kyseessä kuitenkin omatoiminen ja terve 70-vuotias.

Onneksi häntä alettiin kuitenkin kuntouttaa ja nyt jo kävelee ja on aivan kunnossa.

Onko säästöt tulleet jo niin pitkälle, että kaikki vähänkin tuottamattomat ta petaan?   

Tässä ei ollut kyse hoitamatta tai kuntouttamatta jättämisestä vaan siitä, että jos sydän pysähtyy, sallitaanko luonnollinen kuolema vai lähdetäänkö elvyttämään. Siksi kysyttiin, onko tehnyt hoitotahdon - toki sen olisi voinut kysyä potilaalta itseltäänkin. 

Vierailija kirjoitti:

Isäni sai todella kiitettävästi morfiinia koko kuolinkamppailunsa ajan noin puolitoista vuorokautta ja me omaiset kiitimme henkilökuntaa siitä.

Minulla on sellainen käsitys, että omaisetkin saavat vaikuttaa lääkityksen määrään ja vaatia kipujen lievittämistä?

Näin minunkin isäni, istuimme hänen vierellään viimeiset 2vrk, jolloin hän oli tajuton, siihen asti hän oli järjissään eikä tarvinnut erityistä kivunlievitystä.

Joka kerta kun epäilimme hänellä kipuja, sai hän niitä.

Samoin tapahtuu vanhainkodissa, jossa olen töissä, ei kipulääkkeistä terminaalivaiheessa säästellä.

Miksi kalliita lääkkeitä pitäisi antaa jos kuolee kohta kuitenkin?

Luulen että joku ylempi instanssi kyylää lääkäreiden lääkemääräyksiä. Jos joku määrää "epäilyttäviä" lääkkeitä heidän mielestään liian hövelisti (vaikka todellisuudessa olisi kyse esim. näistä terminaalivaiheen potilaista) joutuu lääkäri tuhmien listalle.

Ollaan sovittu miehen kanssa, että sitten kun ollaan siinä vaiheessa, että parempi olisi päästä pois, niin toinen käyttää keinoja toisen kuoleman avittamiseksi. Kai sitä nyt ihan beettasalpaajilla saa sydämen pysähtymään, kun niitä riittävästi nielee? Jollei, niin haetaan sitten vaikka heroiinia jostain. Toinen ei tee muuta kuin jättää tarpeet saataville.

Olen kärsinyt syövän ja sen hoidot. En halua kitua vaipoissa älyvapaana jossain laitoksessa. Tahdon itse päättää siitä, milloin riittää. Jollei muu auta, niin matkustan sitten Sveitsiin.

Vierailija kirjoitti:

Ollaan sovittu miehen kanssa, että sitten kun ollaan siinä vaiheessa, että parempi olisi päästä pois, niin toinen käyttää keinoja toisen kuoleman avittamiseksi. Kai sitä nyt ihan beettasalpaajilla saa sydämen pysähtymään, kun niitä riittävästi nielee? Jollei, niin haetaan sitten vaikka heroiinia jostain. Toinen ei tee muuta kuin jättää tarpeet saataville.

Olen kärsinyt syövän ja sen hoidot. En halua kitua vaipoissa älyvapaana jossain laitoksessa. Tahdon itse päättää siitä, milloin riittää. Jollei muu auta, niin matkustan sitten Sveitsiin.

Ahaa, sinunlaistesi takia lääkärit panttaavat kaikenmoisia lääkkeitä nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Ollaan sovittu miehen kanssa, että sitten kun ollaan siinä vaiheessa, että parempi olisi päästä pois, niin toinen käyttää keinoja toisen kuoleman avittamiseksi. Kai sitä nyt ihan beettasalpaajilla saa sydämen pysähtymään, kun niitä riittävästi nielee? Jollei, niin haetaan sitten vaikka heroiinia jostain. Toinen ei tee muuta kuin jättää tarpeet saataville.

Olen kärsinyt syövän ja sen hoidot. En halua kitua vaipoissa älyvapaana jossain laitoksessa. Tahdon itse päättää siitä, milloin riittää. Jollei muu auta, niin matkustan sitten Sveitsiin.

Toivottavasti olet sellaisessa kunnossa, että pystyt matkustamaan. Tuossa suunnitelmassa on vaarana, että toinen joutuu syytteeseen murhasta.