Pahin aikuisen uusavuttomuus mihin olen törmännyt?

Miehen ex. Lapsella oli punkki kädessä niin tämä soittaa miehelle paniikissa 17 (!!!) puhelua ja juoksee lopulta lapsen kanssa naapuriin kun ei uskalla irrottaa punkkia. Oltiin siis vielä nukkumassa, puhelin äänettömällä ja mies sai lähestulkoon sydärin luullessaan että nyt on oikeasti jotain tapahtunut kun näki puhelujen määrän :/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoret miehet ja naiset tarvitsevat kokkaustaitoja siihen, että osaavat laittaa itselleen ruokaa. Ei siinä mistään sen kummemmasta asiasta ole kyse.

Tarkoitatko sä että ne ei kirjaimellisesti osaa keittää pastaa, pilkkoa vihanneksia tai tehdä pakasteranskalaisia uunissa? Koska noi ei ole kummoisia ruuanlaittotaitoja ja niillä pärjää oikein hyvin vaikka koko ikänsä.

KAveri ( mies ) parikymppisenä muutti tyttöystävänsä kanssa yhteen ja soitteli tyttöystävälle ruoka-aikaan. Toinen oli ylitöissä ja kertoi, että pakkasessa on ranuja sekä kalapuikkoja, että tekee niitä. Seuraava soitto oli, että mitähän niille aineksille pitäisi tehdä. Vaikkei me muutkaan kummoisia kokkeja oltu, niin kaveri sai kyllä kuulla omasta osaamattomuudestaan useamman vuoden kuittailua.

Jorkka69 kirjoitti:

28v ei osannut makaronia keittää nekin paloi pohjaan vaikka käskin vahtia kun vein roskat.

Tunninko olit roskia viemässä vai miten ne ehti muka palaa pohjaan? Tyypistä riippuen pastan kypsymisaika noin 10min ja mitenkään ei vesi ehdi loppua siinä ajassa ellei alunperin ollut liian vähän vettä.

Olen tavallaan ollut uusavuton. Lapsena ja nuorena äitini ei antanut tehdä mitään itse, vaan hänen oli pakko tulla viereen toljottamaan, vaikka olisin kieltänyt. Heti jos tein jotain vähänkin eri tavalla miten hän olisi asian hoitanut, alkoi mäkätys että ei noin ja äiti suunnilleen teki homman puolestani loppuun. En voi sietää nykyään tällaisia vanhempia, miten ei tule mieleen että siinä tekee nuorelle ihan järkyttävän karhunpalveluksen? Oppimiseen kuuluu myös virheiden tekeminen, niistä se isoin oppi syntyy.

Heti kun muutin yksin asumaan, aloin kuitenkin opettelemaan itse. Otin asioista selvää. Google oli kaveri, jos en esim tiennyt miten lattiakaivo puhdistetaan, kirjoitin googleen ”lattiakaivon puhdistus” ja luin ohjeet vaikkapa Marttojen nettisivuilta. Ei se sen vaikeampaa ole. Pahinta on uusavuttomat, jotka eivät edes tajua omaa uusavuttomuuttaan eivätkä viitsi edes yrittää selvittää asioita. Jokaiselta nykynuoreltakin löytyy taskusta älypuhelin, jolla pääsee googleen parissa sekunissa.

Vierailija kirjoitti:

Millaisista kodeista nämä ihmiset on? Eikö niissä ole laitettu ruokaa, äiti tai isä. Kyllähän siinä väkisinkin oppii kun seuraa kun vanhemmat laittaa.

Lapsuudenkodissa yh-äiti kokkasi liki aina. Koskaan ei tehty yhdessä ja hyvin harvoin tein itselleni jotain. Omien lasten kanssa olenkin korjannut asian ja teemme usein yhdessä sekä alakoululaiset kokkaa keskenäänkin. Ovat aikanaan paljon valmiimoia muuttamaan kotoa kuin itse olin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoret miehet ja naiset tarvitsevat kokkaustaitoja siihen, että osaavat laittaa itselleen ruokaa. Ei siinä mistään sen kummemmasta asiasta ole kyse.

Tarkoitatko sä että ne ei kirjaimellisesti osaa keittää pastaa, pilkkoa vihanneksia tai tehdä pakasteranskalaisia uunissa? Koska noi ei ole kummoisia ruuanlaittotaitoja ja niillä pärjää oikein hyvin vaikka koko ikänsä.

KAveri ( mies ) parikymppisenä muutti tyttöystävänsä kanssa yhteen ja soitteli tyttöystävälle ruoka-aikaan. Toinen oli ylitöissä ja kertoi, että pakkasessa on ranuja sekä kalapuikkoja, että tekee niitä. Seuraava soitto oli, että mitähän niille aineksille pitäisi tehdä. Vaikkei me muutkaan kummoisia kokkeja oltu, niin kaveri sai kyllä kuulla omasta osaamattomuudestaan useamman vuoden kuittailua.

Olettepa ihania ystäviä, vuosikausien kuittailua osaamattomuudesta. Sellaista se henkinen avuttomuus on.

Vierailija kirjoitti:

Olettepa ihania ystäviä, vuosikausien kuittailua osaamattomuudesta. Sellaista se henkinen avuttomuus on.

Kuittailu on välittämistä. Oli sen verran noloa moka, että syytäkin muistella. Kuin inttikertomukset yms.

Vierailija kirjoitti:

Suurperheen äiti ei pese ikinä tyynyjä ja peittoja,vaan ostaa muutaman vuoden välein uudet, kun vanhat ovat mustia kovia koppuroita.

Enemmän ihmettelisin tässä sitä, että joku saa muutamassa vuodessa tyynyistä ja peitoista "mustia kovia koppuroita". Eikö hän käytä lakanoita vai mitä heillä oikein tehdään tyynyillä ja peitoilla??

Ex-vaimo ei osannut perettää autoa taskuparkkiin kadun varteen. Yritti aina nokka edellä ja eihän se niin onnistu kapeaan väliin. Auto jäi monesti vinoon ja parkki-pirkko tietenkin sakotti.

Markettien parkkipaikoilla hän etsi aina parkkipaikan, josta pääsee pois eteenpäin ajamalla.

Vierailija kirjoitti:

"nuoret naiset käyttävät vain mikroa"

Hohhoijaa...Mihin ihmeeseen nuoret naiset, jotka kuuluvat ikäluokkaa 15-25 vuotiaat tarvitsevat kokkaustaitoja tai sukan kudontaa, ainakin minä kannustan tyttäriäni kokkoustaitojen sijaan opiskelemaan, harrastamaan ja elämään täysillä huoletonta elämää, kun juuri tuossa iässä sen aika on.

Kokkoustaidot ja sukan kudonnat ehtivät oppia kyllä myöhemminkin.

Harvempi tosin alkaa opettelemaan ruuanlaittotaitoja 25+ ikäisenä, että helpommin ne oppii jo lapsuudesta alkaen.

Täällä osa kommentoijista ei selvästi ymmärtänyt ap:n kysymystä, sekin on uusavuttomuutta kun ei lueta ajatusten kanssa tekstiä

historian tajua kirjoitti:

Aika harva nykyään osaa valjastaa hevosen tai lypsää käsin. Minä en ainakaan, vaikka olen jo 64 v. Miksi siis kovasti moittia ihmisiä jotka käyttävät mikroa ja eineksiä, tai eivät osaa ommella, huoltaa autoa tms?

Tuskin kukaan ajatteli ompelulla vaatteiden tekoa alusta lähtien tai auton huollolla moottorin perusteellista korjaamista. Mutta on se aika onnetonta jos autoa ajava ei osaa tankata tai joku on heittämässä muuten hyväkuntoista paitaa roskiin kun sauma on purkautunut tai nappi irronnut. Nykyisin kun on vielä melkein kaikkeen ohjeet netissä, vieläpä usein kuvien tai videon kanssa ja useimmilla aikuisilla se netti puhelimessakin, niin aika avutonta jos perusjuttuja joita tarvitsee ei edes yritä opetella.

Minä myönnän, että minulla on ollut vaikeuksia lapsiturvallisten korkkien kanssa. Sytytin melkein tulipalon eräässä mökissä, en toopena tajunnut, että pellit pitää avata, kun laitoin hellaan tulen. Nuorena pilasin muutaman vaatteen väärällä pesuohjelmalla.

Ei ehkä pahin mutta hyvin yleinen on että ei saada itse vaihdettua renkaita autoonsa. Itse jo 8-vuotiaana vaihdoin vanhempien autoihin koska autot kiinnosti. Jotenkin tämä on vain sellainen työ mistä ei makseta, vaikka olis kuinka halpaa niin ihan periaatteesta ei noin helposta työstä viitsi maksaa. Vähän sama kuin maksaisi tyyliin siitä että joku laittaa ostokset kassiin puolestasi kaupan kassalla, ihan periaatesyistä en noin helpoista hommista maksaisi.

Mistä ihmeestä tulee tuo sana uusavuttomuus, onko välissä ollut sukupolvi joka ei ole ollut avuton ja sitä aiemmat taas avuttomia. Perustelkaa joku mulle tuon uus etuliitteen käyttö.

Minusta joku joka ei osaa, tiedä tai kykene eikä osaa ottaa selvää miten on vaan ihan rehellisesti avuton ei mikään uusavuton.

Vierailija kirjoitti:

Ex-vaimo ei osannut perettää autoa taskuparkkiin kadun varteen. Yritti aina nokka edellä ja eihän se niin onnistu kapeaan väliin. Auto jäi monesti vinoon ja parkki-pirkko tietenkin sakotti.

Markettien parkkipaikoilla hän etsi aina parkkipaikan, josta pääsee pois eteenpäin ajamalla.

Taskuparkki kannattaa opetella ei ole vaikeaa tai hankkia auto, jossa on taskuparkkiautomatiikka. 

Itse teen tuon ns. läpiparkin etsimisen lähinnä laiskuuttani vaikka saankin auton parkkiruutuun etu- ja takaperin sekä myös taskuparkkiin ilman automatiikkaa (tosin sitäkin käytän laiskuuttani kun sellainen autossa on)

Ex mies oli täysin kädetön kaikessa kotona tehtävässä. Mm. suuttui kun ohjeistin lattian pesussa. Pesi pelkällä lattianpesuaineella. Ei ihan toimi laattalattialla, kun sukat tarttuu kiinni sen jälkeen.

Tämän jälkeenkin vauva kerran oksensi sylissä minun ja itsensä päälle ja lattialle. Pyysin miestä apuun, pesemään lattian. ( piti siis erikseen pyytää kaikkeen, ei tajunnut muuten) Kysyi millä kuuluu pestä ja sanoin, että vaikka fairyllä. Taas hinkkasi pelkällä paperilla ja fairyllä sitä laattalattiaa, jonka seurauksena lattiasta tuli luistinrata ja kaaduin sen vauvan kanssa siihen.

On hyvin monesta muustakin syystä ex. Ehkä tajuaa käyttää nykyään myös vettä pesemiseen.

Vierailija kirjoitti:

Äitini heittäytyy tahallaan uusavuttomaksi ns. Miesten Töissä... on ylivoimaista esim ottaa kaukosäädin vaikka mukaan sinne kauppaan ja katsoa mikä koko mahtuu sisään...

Vielä helpompaa on ottaa mukaan se käytetty paristo kaukosäätimestä...   :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmekymppinen lähisukulainen oli flunssassa (ei kuumetta) eikä voinut itse hakea apteekista flunssalääkettä. Passitti 30km päässä asuvan äitinsä käymään apteekissa puolestaan ja tuomaan sen lääkkeen hänelle. Tämä sukulainen itse asuu alle kilometrin päässä lähimmästä apteekista. En vaan tajua, itse olen tottunut hoitamaan asioita kipeänäkin ja sietämään vähän epämukavuutta. Tämä henkilö on täysin kyvytön heti kun vähän "kurkussa tuntuu".

Sama kaverilla joka asu 100m päässä apteekista, ois jonkun pitäny lähtee hakemaan hänelle lääkettä flunssaan.

Toi on silkkaa laiskuutta.

Avuttomuus on eri juttu.

Mun exkäly ei "osannut" käyttää busseja, tankata autoa, ostaa ruokaa, eikä ylipäänsä tehdä tai maksaa mitään. Äiti passasi ja isi maksoi.

Vierailija kirjoitti:

"nuoret naiset käyttävät vain mikroa"

Hohhoijaa...Mihin ihmeeseen nuoret naiset, jotka kuuluvat ikäluokkaa 15-25 vuotiaat tarvitsevat kokkaustaitoja tai sukan kudontaa, ainakin minä kannustan tyttäriäni kokkoustaitojen sijaan opiskelemaan, harrastamaan ja elämään täysillä huoletonta elämää, kun juuri tuossa iässä sen aika on.

Kokkoustaidot ja sukan kudonnat ehtivät oppia kyllä myöhemminkin.

Onhan heitä jotka eivät edes omaa pyykkiään pese tuossa iässä.

Ruoanlaittoa kannattaa oppia vaikka syökin työpaikkalounaan.

Arkiset huolet jokaisella vaikka moni ne väistää.  Nähty miehiä jotka istuen tai maaten haukkuvat kun joku asia ei ole mieleen.