Pahin aikuisen uusavuttomuus mihin olen törmännyt?

Vierailija kirjoitti:

Äitini osti höyrysilitysraudan ja heitti sen kohta menemään, kun ei siitä tullut höyryä. Kun kysyin, oliko hän varmasti muistanut täyttää vesisäiliön, niin katsoi ihan ihmeissään, että minkä vesisäiliön. Hän ajatteli, että höyry jotenkin syntyy itsestään tyhjästä raudan sisällä. Äitini yritti myös tehdä kevytkotikaljaa laittamalla siihen sokerin sijasta Hermesetasta. En silti kutsuisi äitiäni uusavuttomaksi, sillä hän oli erittäin kätevä käsistään, taiteellinen ja kova tekemään töitä. Ei vain aina ajatellut asioita ihan loppuun asti.

Kevytkotikalja on mahtava idea! Teoriassa… oliko tämä se sama äiti, joka oli tehnyt umpioitua lohta kookoskastikkeessa? Tykkään luovuudesta. Sehän ei ole avutonta ollenkaan! Tosin lopputulos vaihtelee…

Vierailija kirjoitti:

Ei ehkä pahin mutta hyvin yleinen on että ei saada itse vaihdettua renkaita autoonsa. Itse jo 8-vuotiaana vaihdoin vanhempien autoihin koska autot kiinnosti. Jotenkin tämä on vain sellainen työ mistä ei makseta, vaikka olis kuinka halpaa niin ihan periaatteesta ei noin helposta työstä viitsi maksaa. Vähän sama kuin maksaisi tyyliin siitä että joku laittaa ostokset kassiin puolestasi kaupan kassalla, ihan periaatesyistä en noin helpoista hommista maksaisi.

Mä asun kerrostalossa keskustassa, enkä ala tossa kadulla renkaita vaihtamaan. Ne säilytetään myös liikkeessä, vai meinaatko että kannan ne 4krs ja pidän eteisessä? Olen hyvin valmis maksamaan palvelusta.

Pahinko. No, se on se, että siirtyy äijän luota toisen luo, jottei tarvitse itse kantaa vastuuta mistään, kun äijällä on asunto jossa asua ja äijä tekee kaiken mitä asunnossa tarvitsee tehdä, paitsi ehkä nyt imurin varteen a ruuanlaittoon taipumatta, äijä kuskaa autolla joka paikkaan. Että mikäs siinä, ja kun äijästä aika jättää, niin kai sitä on järjestelyt tehty, että asuminen ainakin jatkuu.

Siinä se järjestelykyky asioiden suhteen.

Kaffebulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini osti höyrysilitysraudan ja heitti sen kohta menemään, kun ei siitä tullut höyryä. Kun kysyin, oliko hän varmasti muistanut täyttää vesisäiliön, niin katsoi ihan ihmeissään, että minkä vesisäiliön. Hän ajatteli, että höyry jotenkin syntyy itsestään tyhjästä raudan sisällä. Äitini yritti myös tehdä kevytkotikaljaa laittamalla siihen sokerin sijasta Hermesetasta. En silti kutsuisi äitiäni uusavuttomaksi, sillä hän oli erittäin kätevä käsistään, taiteellinen ja kova tekemään töitä. Ei vain aina ajatellut asioita ihan loppuun asti.

Kevytkotikalja on mahtava idea! Teoriassa oliko tämä se sama äiti, joka oli tehnyt umpioitua lohta kookoskastikkeessa? Tykkään luovuudesta. Sehän ei ole avutonta ollenkaan! Tosin lopputulos vaihtelee

Ei. Mun äitini on se fuusiokokkaaja, umpiolohi kookosmaidossa oli parikymmentä vuotta sitten, viimeisimpänä vitsauksena salmiakkisilakka (silakkafileitä, ruiskuori ja Haganolia uunissa). Sama muori on rakentanut paljon, mm sohvapöydän konttorituolin jalasta, leikkuulaudasta ja lavuaarin tulpasta ja kuusi(6-)jalkaisen tiskipöydän alakaapin, joka on niin kätevä imuroidessa, not. Parketin naarmujen paikkaaminen sulalla tinalla ehdittiin onneksi torpata ennen kokeilua. Ollaan joo taiteilijasukua, mutta myös adhd vahvana. Äiti on nykyään omaishoitaja, joten luomisen tahti on rauhoittunut.

Fillarin renkaisiin ilman pumppaaminen - aikuinen ihminen mieluummin vaikka jyrrää vanteilla kuin että itse laittaisi ilmaa (mieltää kai mulle kuuluvaksi)- arvaatteko mitenkään, kumpaa sukupuolta olen?

Työpaikalla näistä tettiläisistä huomaa eron.

Osa on näppäriä, omaksuu nopeasti asioita ja näkee, että on tehneet kotonaankin jotain muutakin kuin näpänneet kännykkää.

Sitten on niitä joille kaikki on outoa, ihan perusasiatkin. Yhdelle tytölle saksien käyttö oli liikaa. En mää ole koskaan leikannut mitään, sanoi.

Neuvottiin tekemään pientä puhdistustyötä, joka kuuluu tähän työhön. Eri nuoresta oli nyt siis kyse. En ole ikinä nähnyt niin vaikeasti tapahtuvaa puhdistusliinan kosteuttamista ja sillä pyyhkimistä, se oli niin takaperoisen näköistä että teki mieli sanoa että anna olla kun ei kerran onnistu. Jo sen liinan kuivemmaksi kiertäminen oli ihan käsittämättömän monimutkaista ja vaikeaa hänelle. Kaikki oli kuin olisi tehnyt pelkästään vasemmalla kädellä ja siitäkin kaikki voima pois. Eikö ihminen ollut kotonaan koskaan edes pöytää pyyhkinyt?

No jätin hänet tekemään, ajattelin että työ tekijäänsä neuvoo, kuten ennen sanottiin. Noin puolen tunnin simppeliin hommaan meni puolitoista tuntia, työn jälki oli mitä oli.

Yksi poika ei kestänyt tettiläisenäkään olemista, kun siinähän piti tehdä jotakin. Jaksoi yhden päivän, en tiedä mitä sitten teki.

Suurin osa ollut kyllä reippaita ja innokkaita, mutta aina väliin mahtui näitä, joista ei vaan tuntunut olevan mihinkään. Toivottavasti kumminkin elämässään pärjäävät.

Töissä tuli vastaan työkaveri joka ei osannut jakaa isoa kiisselikulhoa pienempiin osiin jotta asukkaat saisivat. Piti selittää mihin jakaa (jälkiruokakippoon), millä jakaa (lusikalla) ja että jakaa koko kulhon (ei vain yhtä lusikallista).