Lue keskustelun säännöt.
Pahin aikuisen uusavuttomuus mihin olen törmännyt?
26.11.2019 |
Tapailin hetken miestä, joka ei osannut keittää munia. Laitetaanko kuumaan vai kylmään veteen, monta minuuttia pidetään....
Kommentit (387)
Vierailija kirjoitti:
Suurperheen äiti ei pese ikinä tyynyjä ja peittoja,vaan ostaa muutaman vuoden välein uudet, kun vanhat ovat mustia kovia koppuroita.
Skotlannissa tuo on ihan tavallista, lakanat heitetään menemään muutaman kuukauden tai vuoden välein kun ne ovat niin törkyiset että niissä ei kerta kaikkiaan voi nukkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"nuoret naiset käyttävät vain mikroa"
Hohhoijaa...Mihin ihmeeseen nuoret naiset, jotka kuuluvat ikäluokkaa 15-25 vuotiaat tarvitsevat kokkaustaitoja tai sukan kudontaa, ainakin minä kannustan tyttäriäni kokkoustaitojen sijaan opiskelemaan, harrastamaan ja elämään täysillä huoletonta elämää, kun juuri tuossa iässä sen aika on.
Tuollaiset ostelee sikakalliita valmissämpylöitä ja ihmettelee kun rahat ei riitä.
Miksi minä sitten osasin neuloa sukat jo 12-vuotiaana? Ruokaakin osasin tehdä jo suht. auttavasti ihan siitä 14-vuotiaasta lähtien. Opiskeluaikana tein jo ruokaa ja ompelin ja neuloin ihan täysillä. Silti siis opiskelin, harrastin ja elin täysillä nuoren ihmisen elämää. Kas kun nämäkin asiat kuuluu siihen elämään, on sitä sitten nuori tai vanha. MIeheni osasi jo 18-vuotiaana rempata autonsa ja teki kotonaan ns. miesten töitä, VAIKKA samaan aikaan opiskeli ja eli täysillä nuoren miehen elämää.
En ole ikinä oppinut kutomaan. Olen vasenkätinen ja ala-asteen opettajani ei osannut opettaa kutomista/virkkaamista vasemmalla kädellä. Äitini ja kummini yrittivät kovasti peilin kautta, mutta eivät oikein onnistuneet siinä. Niinpä ala-asteella aina kun muut kutoivat, minä ompelin erilaisia tilkunpaloja ompelukoneella. Myöhemminkään ei ole tuota taitoa tullut opeteltua. Johtuu kai myös omasta luonteesta, menen mielummin lenkille kuin otan sukkapuikot käteen. Olenkin kiitollinen sukulaisista, joilta saan villasukkia joululuhjaksi.
Enpä ole minäkään koskaan kangaspuihin koskenut. Neulominen kyllä sujuu, ihan ilman ohjeitakin.
Vierailija kirjoitti:
***TauTou kirjoitti:
Työpaikalle tuli harjoitteluun reilut 20-kymppinen mieshenkilö. Muutaman viikon päästä oli tiedossa maastoretki, joka suuntautui Ylä-Lappiin. Kehotettiin ottamaan mukaan asianmukaiset retkeilyvaatteet, kengät, reppu yms. No tämä tyyppi saapui aamulla työpaikalle lähes nilkkoihin ulottuva nahkatakki päällä, jalassa kesäkengät, ketjuja roikkui farkuissa, tietty korvikset korvissa ja erikoinen lätsä päässä. Laukkuna oli söpö olkalaukku, jota käytti kaupunkikäytössä. Ei siinä mitään. Em. herra oli kärvistellyt koko reissun noilla "varusteilla", tarponut välillä suossa takin helmat liehuten, jalat märkinä yms. No oli melko opetus, varmaan seuraavalle maastokeikalle ottaa erilaiset varusteet tai sitten jättää reissun väliin.
Tämän miehen äiti ja sisko ovat varsinaisia luontoihmisiä ja tottuneita maastossa liikkujia, joten oli ainakin nähnyt kuinka maastoretkille pukeudutaan.
Kaksikymmentä kymppinen? :D
Jos ois ollut 200-kymppinen olisin veikannut hajamielisen Jeesuksen palanneen maan päälle. Pää täynnä isompia ajatuksia kuin joku säänmukainen pukeutuminen.
Meidän äitikulta on aina ollut avuton. Ehkä sen olisi pitänyt elää elämäänsä yksin, niin olisi pakostakin oppinut jotain. Kyllä hän ruokaa laittoi ja siivota osasi ja semmoista, mutta kaikki vähänkin viralliset asiat sai sen ihan säikähtämään. Hyvä että osasi pankissa käydä rahaa nostamassa.
Tee sinä tämä, tule kattomaan mikä paperi tämä on, mitä mun pitää tehdä, sanokaa te, tehkää te! Tätä se on ollut koko elämä. Koskaan ei ole käynyt edes missään isommassa kaupungissakaan yksin (no tietysti nuorena kyllä), mutta avioliiton aikana se on vaan kulkenut mukana kuin joku räsynukke. On mietitty sisarusten kanssa, että alistiko isä sen jotenkin aina olemaan niin mitääntekemätön vai mistä se johtuu, mutta ei oikein saada siitäkään ajatuksesta kiinni. Joskus on hiipinyt salaa mieleen ajatus, että jospa se on vaan laiskuutta. Mukava kun muut tekee kaiken.
Nyt voi jo hyvällä syyllä syyttää vanhuuttaan ja vaivaisuuttaan, joten ookoo, jatkamme edelleen sitä mitä olemme tehneet aina ennenkin. Huolehtineet kaikesta. Eihän sille lopulta enää voi muuta kuin nauraa.
Mulla yks kaveri sai aikanaan työpaikan joka oli ensin määräaikainen. Kun kerran kysyin että miten kävi, saitko jatkosopimuksen ja kuinka kauan. Vastasi että sai, mutta ei tiedä miten pitkään. . Olin että häh, miten niin et tiedä, etkö ole vielä työsopimusta kirjoittanut. Vastasi että on mutta tässä lukee että toistaiseksi, joten varmaan ilmoittavat sitten kun ei enää tarvita.
Kerroin sitten, mitä tarkoittaa toistaiseksi voimassa oleva. Ei vain ollut tullut ajatelleeksi asiaa lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä monien nuorten naisten keittiötaidot=Mikrouuni
Ja miksi se sinua häiritsee, ovat sentään siinäkin kätevämpiä kuin noutopitsa-Jonnet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni asia on aikojen saatossa muuttunut uusavuttomuuden suhteen. Nuoria parjataan uusavuttomiksi, mutta joidenkin asioiden suhteen vanhemmat ihmiset on pahimpia. En jotenkin näe kakskymppistä tuskailemassa, kun tietokone ei toimi (johto varmaan kannattais laittaa pistorasiaan.)
60-vuotias appiukko soittaa miehelle, kun on osallistunut netissä johonkin arvontaan ja jaellut henk.koht. tietojaan epämääräiselle sivustolle. Yleensä keski-ikäiset on niitä, jotka raivoaa kassalla, kun pankkikortin lähimaksu ei aina toimikaan, eivätkä tajua, että se kortti nyt vaan vaatii sen tunnusluvun silloin tällöin.
Varmaan siis kaikki ollaan jollain tapaa uusavuttomia, kun katsotaan asioita omasta näkövinkkelistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppi. Asunut koko elämänsä äitinsä kanssa. Toki mukana miehensä + lapset, mutta anoppi ja äitinsä oli se todellinen parivaljakko. Kun äitinsä kuoli anopin ollessa kuusikymppinen, joutui hän opettelemaan elämää, kun ennen äitinsä oli tuon katraan pää ja anoppi + appi lapsia muiden joukossa. Anopista tuli äärettömän mustasukkainen miniöilleen, kun olikin nyt yksin ilamn äitinsä turvaa ja äitinsä oli hänen lapsensa kasvattanut eivätkä pojat tunteneet häneen sanottavampaa kiinnostusta. Ihan naurettavuuksiin meni anopin tempaukset, yritti häätää miniät poikinsa elämästä, jotta hän olisi nyt viimeinkin se ykkönen lapsilleen. Yritti myös omia lapsenlapsia ja sysätä heidän äitinsä pois kuvioista, harmitti varmaan, kun oli täysin missannut omien poikiensa lapsuuden. No, eihän anoppi lapsenlapsia osanut hoitaa, kun ei aikoinaan omiaankaan ollut halunnut tai viitsinyt hoitaa. Aina oli kiire leipoa ja siivota, pakeni lapsiaan kaikkiin touhuihin mitä ikinä keksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä monien nuorten naisten keittiötaidot=Mikrouuni
Ja miksi se sinua häiritsee, ovat sentään siinäkin kätevämpiä kuin noutopitsa-Jonnet.
Joku väitti että miehet ei osaa keittiöhommia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun täytyy olla lukenut ja varmaan insinöööri koska ei tollasia asioita kaikki osaa, kandee mainita cv:ssä toi juttu koska voi päästä parempi palkkasiin hommiin kun osaa soveltaa noita mäkkaiver juttuja ihan käytännössä
Joo, kyllä ap on varmasti osannut tilanneyhteydestä päätellä, että kyse on ollut osaamattomuudesta keittää kananmunia eikä kohteliaasta tiedustelusta, millaisen kananmunan toinen haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni asia on aikojen saatossa muuttunut uusavuttomuuden suhteen. Nuoria parjataan uusavuttomiksi, mutta joidenkin asioiden suhteen vanhemmat ihmiset on pahimpia. En jotenkin näe kakskymppistä tuskailemassa, kun tietokone ei toimi (johto varmaan kannattais laittaa pistorasiaan.)
60-vuotias appiukko soittaa miehelle, kun on osallistunut netissä johonkin arvontaan ja jaellut henk.koht. tietojaan epämääräiselle sivustolle. Yleensä keski-ikäiset on niitä, jotka raivoaa kassalla, kun pankkikortin lähimaksu ei aina toimikaan, eivätkä tajua, että se kortti nyt vaan vaatii sen tunnusluvun silloin tällöin.
Varmaan siis kaikki ollaan jollain tapaa uusavuttomia, kun katsotaan asioita omasta näkövinkkelistä.
Tietokoneet on näille vanhemmille ihmisille tuntematon asia. Se on asia, joka on tullut heidän elämäänsä silloin, kun he on eläneet jo isomman osan elämästään. Ei pidä arvostella sitä, että se on heille outo eikä he todellakaan osaa siihen suhtautua samalla tavalla kuin nuoret, joille se on itsestäänselvyys.
Kaikille ihmisille ei ole kunnolla neuvottu kaikkea, siksi noita tietojensa ymmärtämättömyyttään levittäjiä on juuri vanhemmissa ihmisissä. Kun he olivat koulussa ja opiskelemassa, näitä laitteita ei ollut eikä internetin vaaroista puhuttu kun ei sellaista ollut.
Ihminen on oppivainen olento koko elämänsä ajan, mutta valitettavasti oppiminen hidastuu vanhemmalla iällä. Uuden omaksuminen vie pitemmän aikaa. Tämä on ihan normaalia.
Eli totta, tietyllä lailla kaikki olemme uusavuttomia jollain saralla.
Esimerkkinä se, kun ostin äidille uuden kahvinkeittimen vanhan tullessa tiensä päähän. Äiti juo nykyään vain murukahvia, kun ei osaa käyttää ihan tavallista mokkamasteria. Siinä on kuulemma liikaa osia ja häntä pelottaa, että tekee jotain väärin ja syttyy vaikka tulipalo. Äiti on 94-vuotias. Ei auttanut, vaikka kädestä pitäen neuvon ja näytän, miten tämä laite toimiin. Seuraavassa hetkessä hän on jo sen unohtanut Muistihäiriöinen hän ei ole. Kaikki uusi on vain liian uutta ja outoa. Kännykkää hän ei uskalla edes käteensä ottaa, kun pelkää, että se menee rikki jos hän jostain painaa. Tämä on meidän jokaisen tulevaisuutta. Kun tekniikka kehittyy valtavasti koko ajan, niin tulee aika, jolloin nämä nykyiset tietokoneajan nuoret eivät ymmärrä hevon kuusta jostain täysin uudesta jutusta, joka tulee juuri silloin kun he ovat siinä iässä, jolloin oppiminen alkaa hidastua ja kaikki uusi on outoa ja pelottavaa.
Itse en tunne ketään, mutta muistan todella hyvin vuosien takaa kaappauskeittiössä sarjasta sen nuoren yksinään asuvan naisen joka sanoi, että jos hän kokkaa, kuka sitten tiskaa.
Voi vittu miten on tyhmä ja sillä on ikää varmasti jotain 10 vuotta enemmän, kun mulla, koska onhan tästä jaksosta sentään jo monta vuotta ja itse olen nykyään jo täysi-ikäinen
65-vuotias mies, joka ei ole oppinut koskaan kirjoittamaan kunnolla. Kehu olevansa "menestyvä mies" ja "hyvä työssään" mutta todellisuudessa ei osaa edes täyttää KELAn kaavakkeita tai lähettää joulukortteja. Katsos kun se herran "kirjoitus" on pelkkää sotkua ja siitä tekstistä ei saa selvää edes KELAn työntekijät, saati sitten postinlajittelijat tai postinkantajat.
Työpaikka oli pelkkää duunarihommaa eikä tuo "menestyvä mies" käynyt edes lukiota. Yliopisto jäi pelkäksi haaveeksi, kun älynlahjat ovat 10-vuotian pojan tasolla. Itse pitää itseään huippuälykkäänä. Uusavuttomuus on korkealla tasolla, kun ääliö ei edes itse tajua olevansa kyvytön. 10-vuotias koulutyttökin kirjoittaa parempaa tekstiä ja osaa postittaa joulukortit.
Vierailija kirjoitti:
65-vuotias mies, joka ei ole oppinut koskaan kirjoittamaan kunnolla. Kehu olevansa "menestyvä mies" ja "hyvä työssään" mutta todellisuudessa ei osaa edes täyttää KELAn kaavakkeita tai lähettää joulukortteja. Katsos kun se herran "kirjoitus" on pelkkää sotkua ja siitä tekstistä ei saa selvää edes KELAn työntekijät, saati sitten postinlajittelijat tai postinkantajat.
Työpaikka oli pelkkää duunarihommaa eikä tuo "menestyvä mies" käynyt edes lukiota. Yliopisto jäi pelkäksi haaveeksi, kun älynlahjat ovat 10-vuotian pojan tasolla. Itse pitää itseään huippuälykkäänä. Uusavuttomuus on korkealla tasolla, kun ääliö ei edes itse tajua olevansa kyvytön. 10-vuotias koulutyttökin kirjoittaa parempaa tekstiä ja osaa postittaa joulukortit.
Luki- ja kirjoitusvaikeus ei ole uusavuttomuutta, vaikka olisi kuinka vaikea tapaus. Voipipa hävettää tuollainen ennen tyhmyydeksi tai laiskuudeksi käsitetty asia niin paljon, että hän yrittää kompensoida sitä sitten kehuskelemalla itseään? Toki hän voi olla erittäin älykäs, ja häntä harmittaa ettei ole päässyt yliopistoon lukihäiriön vuoksi ja on sen takia katkera?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni asia on aikojen saatossa muuttunut uusavuttomuuden suhteen. Nuoria parjataan uusavuttomiksi, mutta joidenkin asioiden suhteen vanhemmat ihmiset on pahimpia. En jotenkin näe kakskymppistä tuskailemassa, kun tietokone ei toimi (johto varmaan kannattais laittaa pistorasiaan.)
60-vuotias appiukko soittaa miehelle, kun on osallistunut netissä johonkin arvontaan ja jaellut henk.koht. tietojaan epämääräiselle sivustolle. Yleensä keski-ikäiset on niitä, jotka raivoaa kassalla, kun pankkikortin lähimaksu ei aina toimikaan, eivätkä tajua, että se kortti nyt vaan vaatii sen tunnusluvun silloin tällöin.
Varmaan siis kaikki ollaan jollain tapaa uusavuttomia, kun katsotaan asioita omasta näkövinkkelistä.
Tietokoneet on näille vanhemmille ihmisille tuntematon asia. Se on asia, joka on tullut heidän elämäänsä silloin, kun he on eläneet jo isomman osan elämästään. Ei pidä arvostella sitä, että se on heille outo eikä he todellakaan osaa siihen suhtautua samalla tavalla kuin nuoret, joille se on itsestäänselvyys.
Kaikille ihmisille ei ole kunnolla neuvottu kaikkea, siksi noita tietojensa ymmärtämättömyyttään levittäjiä on juuri vanhemmissa ihmisissä. Kun he olivat koulussa ja opiskelemassa, näitä laitteita ei ollut eikä internetin vaaroista puhuttu kun ei sellaista ollut.
Ihminen on oppivainen olento koko elämänsä ajan, mutta valitettavasti oppiminen hidastuu vanhemmalla iällä. Uuden omaksuminen vie pitemmän aikaa. Tämä on ihan normaalia.
Eli totta, tietyllä lailla kaikki olemme uusavuttomia jollain saralla.
Esimerkkinä se, kun ostin äidille uuden kahvinkeittimen vanhan tullessa tiensä päähän. Äiti juo nykyään vain murukahvia, kun ei osaa käyttää ihan tavallista mokkamasteria. Siinä on kuulemma liikaa osia ja häntä pelottaa, että tekee jotain väärin ja syttyy vaikka tulipalo. Äiti on 94-vuotias. Ei auttanut, vaikka kädestä pitäen neuvon ja näytän, miten tämä laite toimiin. Seuraavassa hetkessä hän on jo sen unohtanut Muistihäiriöinen hän ei ole. Kaikki uusi on vain liian uutta ja outoa. Kännykkää hän ei uskalla edes käteensä ottaa, kun pelkää, että se menee rikki jos hän jostain painaa. Tämä on meidän jokaisen tulevaisuutta. Kun tekniikka kehittyy valtavasti koko ajan, niin tulee aika, jolloin nämä nykyiset tietokoneajan nuoret eivät ymmärrä hevon kuusta jostain täysin uudesta jutusta, joka tulee juuri silloin kun he ovat siinä iässä, jolloin oppiminen alkaa hidastua ja kaikki uusi on outoa ja pelottavaa.
Ei kyllä pitäisi tietokoneen olla vieras asia normaalille 6-kymppisille. Joillekin yli 80-vuotiaille voi ollakin, kun ovat oikeasti olleet jo iäkkäämpiä niiden tullessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni asia on aikojen saatossa muuttunut uusavuttomuuden suhteen. Nuoria parjataan uusavuttomiksi, mutta joidenkin asioiden suhteen vanhemmat ihmiset on pahimpia. En jotenkin näe kakskymppistä tuskailemassa, kun tietokone ei toimi (johto varmaan kannattais laittaa pistorasiaan.)
60-vuotias appiukko soittaa miehelle, kun on osallistunut netissä johonkin arvontaan ja jaellut henk.koht. tietojaan epämääräiselle sivustolle. Yleensä keski-ikäiset on niitä, jotka raivoaa kassalla, kun pankkikortin lähimaksu ei aina toimikaan, eivätkä tajua, että se kortti nyt vaan vaatii sen tunnusluvun silloin tällöin.
Varmaan siis kaikki ollaan jollain tapaa uusavuttomia, kun katsotaan asioita omasta näkövinkkelistä.
Tietokoneet on näille vanhemmille ihmisille tuntematon asia. Se on asia, joka on tullut heidän elämäänsä silloin, kun he on eläneet jo isomman osan elämästään. Ei pidä arvostella sitä, että se on heille outo eikä he todellakaan osaa siihen suhtautua samalla tavalla kuin nuoret, joille se on itsestäänselvyys.
Kaikille ihmisille ei ole kunnolla neuvottu kaikkea, siksi noita tietojensa ymmärtämättömyyttään levittäjiä on juuri vanhemmissa ihmisissä. Kun he olivat koulussa ja opiskelemassa, näitä laitteita ei ollut eikä internetin vaaroista puhuttu kun ei sellaista ollut.
Ihminen on oppivainen olento koko elämänsä ajan, mutta valitettavasti oppiminen hidastuu vanhemmalla iällä. Uuden omaksuminen vie pitemmän aikaa. Tämä on ihan normaalia.
Eli totta, tietyllä lailla kaikki olemme uusavuttomia jollain saralla.
Esimerkkinä se, kun ostin äidille uuden kahvinkeittimen vanhan tullessa tiensä päähän. Äiti juo nykyään vain murukahvia, kun ei osaa käyttää ihan tavallista mokkamasteria. Siinä on kuulemma liikaa osia ja häntä pelottaa, että tekee jotain väärin ja syttyy vaikka tulipalo. Äiti on 94-vuotias. Ei auttanut, vaikka kädestä pitäen neuvon ja näytän, miten tämä laite toimiin. Seuraavassa hetkessä hän on jo sen unohtanut Muistihäiriöinen hän ei ole. Kaikki uusi on vain liian uutta ja outoa. Kännykkää hän ei uskalla edes käteensä ottaa, kun pelkää, että se menee rikki jos hän jostain painaa. Tämä on meidän jokaisen tulevaisuutta. Kun tekniikka kehittyy valtavasti koko ajan, niin tulee aika, jolloin nämä nykyiset tietokoneajan nuoret eivät ymmärrä hevon kuusta jostain täysin uudesta jutusta, joka tulee juuri silloin kun he ovat siinä iässä, jolloin oppiminen alkaa hidastua ja kaikki uusi on outoa ja pelottavaa.
Kirjoita äidillesi iso ohjelappu kohta kohdalta miten käyttää keitintä. Vanhukset pelkäävät kaikkea tekniikkaa, anoppi kieltäytyy käyttämästä turvaliettä kun pitää ensin vääntää se aika.
Tämä on uusavuttomuuden huippu.. Naapurin miehen vaimo oli reissussa ja mieheni kävi moikkaamassa. Naapuri oli pyykinpesulla nähtävästi ensimmäistä kertaa elämässään. Naapurin Pena oli sitten kysynyt ihmetellen että miten sukkia ei mahdu koneeseen kun yksi pari. Mieheni oli kysynyt että miten niin ei mahdu niin Pena näytti miten oli laittanut kaksi sukkaa pyykkipulverilokeroon koska luuli että pikku pyykki pestään siinä.. Että tämä on naurattanut monta kertaa:) Penakin tietää kyllä nyt mitä lokeroon laitetaan.