Sivut

Kommentit (125)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kun on nähnyt elämää, niin ei ole enää niin naiivi, siitä se johtuu. 20-vuotiaalla ei vielä ole sellaista kokemusta että hän soittelisi hädissään lastensuojeluun ja poliisille kun laitokseen sijoitettu teini on karannut sieltä. Kukaan ei tee mitään. Sanot tietäväsi missä kyseinen lapsi on piilottelemassa, 15-vuotias, 30-vuotiaan narkomaanin huumekämpässä. Poliisi sanoo että eivät voi mennä hakemaan lasta sieltä koska ei ole oikeutta siihen. Sitten ajelet illalla kotiin vanhoilla punaisilla, eli juuri kohdallavaihtuvilla valoilla, täysin tyhjässä risteyksessä, ja saat sakon. Siinä samalla joku pedofilioi sukulaistyttöä ilman että kukaan puuttuu asiaan. Isänsä sitten meni kavereiden kanssa karmit kaulassa asuntoon, ja varmaan arvaatte kuka joutui oikeuteen ja maksumieheksi? Narkkipedari, sostyöntekijä, poliisi, vai lasulaitos joka ei valvonut lasta? Arvasitte oikein, ei kukaan näistä vaan se, joka otti oikeuden omiin käsiin. Miten tällaiseen systeemiin voi kukaan uskoa/luottaa kun kerran on nähnyt miten se toimii. Tai siis ei toimi.

Mä olen todella, todella pahoillani, että noin on käynyt. Eri ammateissa toimii hyviä ja sitten ihan huonoja työntekijöitä. On olemassa esimerkiksi laiskoja, tyhmiä ja/tai ylimielisiä sossuja, lääkäreitä, poliiseja tai tuomareita. On tuurista kiinni, minkälainen sattuu omalle kohdalle. Työskentelin aikani lastensuojelun sostt:nä, mutta lopetin, kun en enää jaksanut. Yritin tosi kovasti ja tuon tilanteen olisin kyllä yrittänyt hoitaa toisella tavalla, jos tieto olisi minulle tullut. tajusin, että kaikesta yrityksestäni toimia lasten hyväksi maksoin aika kovan hinnan; omat lapset ja parisuhde sekä oma terveys kärsi, ja esimiehiltä ei tullut tukea koskaan, päinvastoin. Siltikin aika ls-sossuna oli tosi merkityksellistä ja siellä kohtasin myös todella hienoja ihmisiä, niin asiakkaina kuin työntekijöinä. Tsemppiä ja voimia ls-asiakkaille ja työntekijöille.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kun on nähnyt elämää, niin ei ole enää niin naiivi, siitä se johtuu. 20-vuotiaalla ei vielä ole sellaista kokemusta että hän soittelisi hädissään lastensuojeluun ja poliisille kun laitokseen sijoitettu teini on karannut sieltä. Kukaan ei tee mitään. Sanot tietäväsi missä kyseinen lapsi on piilottelemassa, 15-vuotias, 30-vuotiaan narkomaanin huumekämpässä. Poliisi sanoo että eivät voi mennä hakemaan lasta sieltä koska ei ole oikeutta siihen. Sitten ajelet illalla kotiin vanhoilla punaisilla, eli juuri kohdallavaihtuvilla valoilla, täysin tyhjässä risteyksessä, ja saat sakon. Siinä samalla joku pedofilioi sukulaistyttöä ilman että kukaan puuttuu asiaan. Isänsä sitten meni kavereiden kanssa karmit kaulassa asuntoon, ja varmaan arvaatte kuka joutui oikeuteen ja maksumieheksi? Narkkipedari, sostyöntekijä, poliisi, vai lasulaitos joka ei valvonut lasta? Arvasitte oikein, ei kukaan näistä vaan se, joka otti oikeuden omiin käsiin. Miten tällaiseen systeemiin voi kukaan uskoa/luottaa kun kerran on nähnyt miten se toimii. Tai siis ei toimi.

Minulla hyvin vastaava kokemus ja siinäkin oikeastaan se ainoa ihminen joka yritti tilanteeseen puuttua maksoi koko elämänsä sen takia. Täällä kun ei tunneta käsitettä itsepuolustus. Tästä hyvä esimerkki on kun vanhusta mentiin ryöstämään ja tämä ampui toista varasta ja sai tuomion siitä. Silloin voi miettiä mikä meni taas pieleen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Oispa kiinnostavaa kuulla missä mielessä vielä näet noissa instansseissa merkitystä ja missä mielessä et.

Aivan liian laaja kysymys vastata ytimekkäästi.
En varsinaisesti osaa sanoa, että mitä instansseja tarvitsisimme ja tulisko niiden säilyä nykyisellään.

Esimerkiksi muiden henkeä uhkaava yksilö on perusteltua eristää muista. Toisaalta taas me eristämme mm. myös sellaisia yksilöitä kuin omaoshoitajat, jotka ovat "kavalteneet" kuolleen omaisensa varoja (valtiolta).
Tai missä määrin valtio saa puuttua yksilön itsemäärämiseen omasta ruumistaan- tai ajatuksistaan? Mielestäni esim. Räsäsen tapauksissa liikutaan jo vaarallisilla vesillä, vaikka kannatankin syrjimätöntä ja tasavertaista yhteiskuntaa.

Tiedon jakaminen ja saatavuus on yksi hyvinvointi- ja sivistysvaltion tunnusmerkkejä. Mutta paljon me koulutamme itse työhön? Mitä ammatteja ylipäätään tarvitaan? Voiko yhteiskunta kehittyä, jos koulutamme ihmisiä tekemään nollatutkimuksia- ei niiden itseisarvon vuoksi, vaan siksi, että samat asiat kiinnostavat ihmiskuntaa vuosituhannesta toiseen- ja se mikä kiinnostaa on se mistä maksetaan.

Tai miten vaikka työttömät? Ei kukaam varmaan hetkeäkään usko, että päiväkotitoiminta aikuisille toisi mitään muutosta mihinkään. Välillä ihmettelen, että miksi yhä useammat heikossa asemassa olevat eivät vain kieltäydy? Nyt kun se vielä on mahdollista ilman, että olisi pelkoa teloituksesta tai nälkäkuolemasta.

Vierailija

Itse mietin monesti mitä teen täällä maailmassa ja mikä on elämän tarkoitus. Jotenkin se kaikki tuntuu monesti ahdistavalta ja tuntuu silti etten kestä tätä elämää ja pysty siihen mihin moni muu. Itse kun olen oikeasti sellainen ihminen, jonka olisi paras elää elämänsä jossan mökissä ja pysyä siellä, kun en näköjään pysty nihin normaaleihin juttuihin mihin moni muu. Tämä ei vaan riitä vaan olen jo valmiiksi sitten se epäonnistunut ihminen ja outo. Muutenkin se kaikki huolettaa, että miten pärjään. Tuntuu aina, että pitäisi olla erilainen ihminen. Itse olen nyt 25-vuotias ja oikeastaan lapsesta asti vähän sellainen erilainen ja monesti mietiskelin kaikkia jo silloin. Kun se ei oikeastaan riitä, että on vaan elossa vaan pitäisi olla hyödykäs ihminen.

 Itsellä kun on välillä vaikeaa ajatella yleensäkin, että miltä tuntuu olla elossa vielä vuosikymminien päästä. Nyt kun oikeastaan ainoa tavoite on vaan elää ja pysyä elossa. En halua olla kenellekään paha ihminen tai tuoda pahaa  muiden elämään. Muuten voin olla kuinka epäonnistunut tahansa ja en kiellä sitä. Minä en vaan meinaa riittää ja se mikä riittä minulla ei riitä muille ja olen sitten varmaan ihan typerä ihminen monesta. Ja eihän sen saisi antaa vaikuttaa, mutta minkä sillä voi jos kokee huonommuutta kokoajan ja tietää mikä se tie tulee olemaan ja kuinka vaikea. Joku sanoo, että olen pessimisti, mutta ajattelen olevani mieluummin realisti ja monet elämässä jo nyt tapahtuneet asiat ovat johtaneet tähän. Itsekin toivon, että voisin joskus kaikesta huolimatta tuoda jotain hyvää jonkun elämään ja se kaikki auttaa uskomaan ja haluan uskoa hyvään kuitenkin. Unelmat pelastavat monesti sekä haaveet, vaikka niitä ei pystyisi toteuttamaankaan. Olen jo nyt vähän sellainen "mökkierakko" ja tämä sopii minulle, vaikka häpeänkin tätä elämää silti ja en ole ylpeä todellakaan.

Vierailija

eihän päättäjätkään usko enää asiantuntijoihin.

Eivät noteeraa mitään. Menevät uskomusten varassa ja sen mikä on yleisesti konservatiivisesti hyväksyttyä.

70-luvulla oli vielä notkahdus toisin, mutta asenteet ovat nykyään kyllä ihan perseestä ja äärimmäisen tiukat.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melkein tuntuu siltä, että ikääntyessään ihminen pikemminkin uskoo enemmän auktoriteetteihin ja instituutioihin. Nuorena kapinoidaan yhteiskuntarakenteita vastaan. Mutta voihan se näköjään mennä toisinkin päin.

Minä en ainakaan usko enää instituutteihin mutta prostituutteihin uskon kovastikin. Itse asiassa, olen jo kaiken uskoni laittanut niihin. Ovat aivan parhautta !

Minä taas jäätelötuutteihin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Melkein tuntuu siltä, että ikääntyessään ihminen pikemminkin uskoo enemmän auktoriteetteihin ja instituutioihin. Nuorena kapinoidaan yhteiskuntarakenteita vastaan. Mutta voihan se näköjään mennä toisinkin päin.

Kapinointi on mielestäni sellaista kiihkoilua ja mustavalkoisuutta. 

Nuoruudessa ei ollut kapinointia, ja nyt asenne on enemmän sellaista kyyninen. Joka perustuu siihen että on nähnyt tähän päälle nelikymppiseksi sen että organisaatiot ja laitokset toimivat aika pienellä järjellä, alhaisilla arvoilla ja niin edelleen. Aika montaa asiaa edelleen ohjaa yksilön pätemisentarve ja vallanhimo. Eikä oikeastaan jaksa sellaista tsemppimeininkiä ja kohkaamista, kun ei ole sellainen ihminen joka siitä nauttisi millään tavalla. Usein takana ei kuitenkaan ole mitään oikeaa, on vaan tyhjää puhetta. 

Itse olen realisti, ja ilahdun kun näen asioiden olevan ja toimivan hyvin, mutta instituutiot on aika jähmeitä vaikka seassa olisikin hyviä yksilöitä. 

Vierailija

Tarja Turusta kirjoitti:
Samaa mieltä esim. sydänsairaiden hoito hyvällä tasolla Suomessa. En itse olisi tätä kirjoittamassa ilman hyvää hoitoa. Kiitos Suomen hyvin koulutetuille terveydenhuoltoalan ammattilaisille!!!!!!!

Toisaalta onko se sitten hyvä, että ihmiset ensin syövät itsensä sairaiksi ja liikkumattomuuttaan saavat sitten vielä sydäntaudinkin, joka hoidetaan ja ihminen jatkaa törsäilyään ja mässäilyään kuten ennenkin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Suomi ei olisi mitään ilman koulutusta. Harmi että se rapautetaan.

Koulutukseen uskominen on mielestäni yksi iso kupla. Kaikki koulutetaan uskomaan, että kun opiskelet, niin pärjäät. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi ei olisi mitään ilman koulutusta. Harmi että se rapautetaan.

Koulutukseen uskominen on mielestäni yksi iso kupla. Kaikki koulutetaan uskomaan, että kun opiskelet, niin pärjäät. 

Minusta pahin asia koulutuskuplassa on se, että ihmisille uskotellaan, että siellä oppii jotain. Yliopisto-opintoihin liittyykin sitten mielenkiintoinen kognitiivinen dissonanssi kun aivopesty tajunta odottaa jotain älyllisesti tai millään tavalla hyödyllistä opetusta, ja todellisuus näyttää päiväkotihommilta.

Vierailija

Systeemissäkin on omat vikansa mutta ongelma on enemmänkin korruptio.

Toimiiko terveydenhuolto? Kyllä ja ei. Sairaalahoito on tehokasta. Kaikessa on omat ongelmansa. Moni muu hoitoketjussa taas ei toimi.

Toimiiko ”turvallisuuspalvelut” eli vaikkapa poliisi? Kyllä, niillä resursseilla joita on annettu.

Toimiiko koulutus? Tämä on mielestäni eniten rikki, koska koulutussisältö on ohjattua propagandaa

Globaali maailmanajattelu ja rahaa hallitsevat tahot tämän yhteiskunnan suurimmat mädättäjät. EU, keskuspankit jne.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi ei olisi mitään ilman koulutusta. Harmi että se rapautetaan.

Niin no, koulutus on politiikkaa ja se on lisännyt yhdenvertaisuutta siinä mielessä, että Suomessa se mahdollistettiin kaikille ja se on nykyään vahvemmin kytköksissä yhteiskunnassa pärjäämiseen, eikä yksinomaan sen antaman sisällön vuoksi vaan sen tarpeellisuuden oletuksesta.

Samaan aikaan koulutusjärjestelmä on systemaattisesti työntänyt ihmisiä yhteiskunnan ulkopuolelle jo lapsesta alkaen.
Koulutussisältöjä määrävät raha ja uskomukset. Meillä on lukemattomia koulutuksia, jotka eivät valmista ammattinimikkeen mukaiseen työhön.

Koulutus on osaltaan vain kilpailuyhteiskunnan luoma tuote, jonka hyödyllisyyttä ja uskomuksia vain harva uskaltaa kyseenalaistaa.

Tässä lienee yksi syy kyynisyyteen. Netissä jokainen voi heitellä lonkalta tuollaisia väitteitä kuin että "koulutussisältöjä määrävät raha ja uskomukset" - ilman perusteluja tai faktoja. Ja toiset sitten peukuttaa perässä miettimättä hekään onko tuo edes totta saati että tarkistaisi asian ja miettisi mitä mieltä itse tosisasioiden perusteella on.

Nykyisin voi siis elää kaiken tiedon keskellä pelkän tunteen varassa. "Kun musta nyt tuntuu että asiat ovat näin..." Sitten mielipiteet ovat hyvinkin mustavalkoisia, koska mitä enemmän ottaa selville asioita, sitä vaikeampaa on enää sanoa mitään absoluuttista vaan tajuaa että asiat ovat monimutkaisia ja -ulotteisia. Itsensä sivistäminen vaatii aikaa ja energiaa, aivotyötä. Viihteelliseen maailmaan kasvaneet eivät jaksa syventyä mihinkään, ei, on helpompi vaan heitellä netissä mutuja sinne tänne ja kuvitella olevansa fiksu.

Nykyisin myös näkee paljon ns. pseudokriittisyyttä. Eli esitetään mukakriittisiä arvioita, joissa aina toisen esittämä kommentti pyritään mollaamaan sillä että kyse on subjektiivisuudesta tai lehmänkaupasta. Nytkin joku jo ehti varmasti miettiä tätä lukiessaan että "se on varmaan koulutussuunnittelija tai opettaja, ja nyt se suuttui tuosta koulutuskommentista" (= ei, en ole)...  aivan kuin nykyään ihmiset eivät enää osaisi ajatella yleisellä tasolla tai arvioida mitään joka ei heitä henkilökohtaisesti koske.

Sanoisin siis että ongelmana on sivistyksen ja ajattelukyvyn heikentyminen. Tätä näkee ihan koulutetuillakin ihmisillä. Mutta se varmaan johtuu siitä että "koulutussisältöjä määrävät raha ja uskomukset", eikö totta? Vikahan ei voi olla meissä itsessämme, eihän?

Mistä luulet johtuvan, että meillä kouluissa opetetaan ruotsia ja englantia?
Miksi meillä on perusopetuksessa x-määrä tiettyjä aineita?

Miksi meillä koulutetaan x-määrä ihmisiä eri aloille?

Koululaitokseen on aina liittynyt sekä julkisia ja piilotavoitteita. Esimerkiksi se, että Suomessa yksi lähtökohta on ollut perusopetukselle, se että halutaan lapset valtiolle ennen kuin vanhemmat ehtivät pilamaan ne.

Toisaalta meillä puhutaan jatkuvasti myös ammattilisen(kin) koulutuksen huonosta laadusta. Mutta miten ammatillinen koulutus voisi vastata työelämän tarpeisiin? Verraten siihen, että ennen monet vain menivät töihin ja oppivat työssä. Onko koulutuksen ensisjainen tehtävä valmistaa nuoret työelämään vai laittaa vielä hetkeksi kypsymään? Nyt useista ammattikouluista valmistuu ihmisiä, jotka eivät ole olleet kosketuksissa työelämään, eivätkä koe olevansa osaajia, toisaalta taas työnantajilla on kynnys palkata vastavalmistuneita, koska ei haluta käyttää yrityksen tai instanssin resursseja työhön koulutukseen.

Yliopistot taas kouluttavat useille kiistellyille aloille, joilla on heikko tieteellinen pohja.
Voi myös kysyä miten yliopistokoulutus vastaa
aloihin, jotka pohjautuvat ihmistuntemukseen? Voiko sitä oppia koulussa ja missä määrin?

Mihin liittyy varhaiskasvatuksen varhainen tunnistaminen? Onko se pohjimmiltaan luotu ihmisten vai lääketeollisuuden tarpeisiin? Voiko "ammattilainen" tuntea lapsen vanhempiaan paremmin? Meillä on useita esimerkkejä täysin päinvastaisesta.

Miten ylipäätään opetussuunnitelmat vastaavat opetussisältöä? Opetussuunnitelmassa kun on monesti melko absurdejakin tavotteita esim. Yhdenvertaisuus, kriittinen ajattelu jne. Miten näitä tavotteita ylipäätään mitata? Mihin meitä oikeastaan valmennetaan?

Pitää myös huomata, että meillä on suurimmat innovaatiot syntyneet niiltä, jotka ovat kyseenalaistaneet koulutuksen ja yhteiskuntarakenteita. Koulupudokkaita on einsteinistä steve jobsiin. Toisaalta taas erinomaisesti koulussa menestyneeltä Linusilta voi kysyä onko koulutus ollut menestyksen avain vai tilaisuus ja mielenkiinto harjoitella ohjelmointia jo lapsesta. Miehen filosofiaan kuuluu mm. Se, että työntekijät toteuttavat asioita oman kiinnostuksensa pohjalta.

En ole kuitenkaan tyrmäämässä kaikkea koulutusta. On aivan perusteltua, että esim. Sairaanhoitajan pitää osata lääkelaskuja tai että viittomakieltä opetetaan tai esim. Kemia jne.

Työn mielekkyys ja merkityksellisyyden tunne ovat myös hyvinvoinnin mittareita. Miten koulutus vastaa näihin tarpeisiin?

Vierailija

Kyllä se on jossain mielessä viisautta, että kyseenalaistaa yhä enemmän, mutta siinä piilee vaara kyynistyä kaikelle ja se voi viedä masennukseen ja elämänhalun hiipumiseen. ”mitä tässä valmiissa maailmassa, ei mitään uutta auringon alla, kaikki tärkeä on keksitty, koettu jo aikoja sitten Jne.” Tiedemiehetkin otsasuoni pullistellen kuluttavat Lyhyet elinpäivänsä koettaen löytää vastauksia kaikkeen mahdolliseen ja joskus jopa ennenkuin kuolema korjaa ”keksijän”, tuleekin toinen ja kumoaa koko teorian. Sinänsä sama, mihin nämä muutamat hassut vuosikymmenet täällä kuluttaa, koska harvaa muistetaan mitenkään enää parinsadan vuoden päästä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä, että meillä ei ole todellista valtaa. Korruptio on tehnyt suomalaisesta yhteiskunnasta tehottoman ja sisäänpäinkääntyneen.

Esimerkiksi valtion korkeimmat virkamiehet nimitetään poliittisesti. Nimityksen tietysti saa se joka on sen hetkisen poliitikon paras kaveri eikä se joka on kaikkein pätevin. Esimerkkinä tästä vaikkapa Sitran nimitys joka meni jostain syystä Kataiselle. Tai sitten se että esimerkiksi demarit ovat jatkuvasti tukeneet avokätisesti Veijo Baltzaria vaikka tiesivät tämän pimeämmästä puolesta.

Korruptio nakertaa yhteiskunnan uskottavuutta kuin myös puolueettomuutta.

Itse näen, että juuri meillä olisi sitä valtaa. Useimmat on vain koulutettu olemaan näkemättä vaihtoehtoja ja tarjoamaan valta hopealautaselta vähemmistölle. Ei demokratian pitäisi olla sitä, että vähemmistö päättää enemmistön elämästä.

Vähemmistö? Puhutko köyhistä ihmisistä vähemmistönä. Voi luoja, herää!
Suomi on köyhä maa! Täällä on alle miljoona hyvätuloista. 2 miljoonaa ihmistä on köyhyysrajalla tempputyöllistettyinä ja loput ovat Köyhiä. Missä utopiassa oikein elät?
Korruptio rullaa ja vaikka köyhiä onkin enemmistö, niin meillä ei todellakaan ole valtaa! Valta on Brysselissä. Tekisi nyt mieli sanoa pahasti, mutta jätän kuitenkin sanomatta.

Vierailija

Kyllä nyt jonkinlainen yhteiskunnan murentuminen on alkanut näkyä. Esimerkiksi se, että hoiva-alan yritykset, vaikkapa nyt tuo mehiläisen omistama terveyskeskus tai attendot, rahoitetaan veronmaksajien pussista, ja voitot kotiuttaan osakkeenomistajien tileille. Terveyskeskuksesta yritetään hoputtaa pois vaivaista ihmistä mahdollisimman nopeasti, ja sitten jos saat ei-kiireellisen ajan varattua kolmen kuukauden päähän, olet jo hoitanut itsesi kuntoon "vaihtoehtoisesti". Lastensuojelu on megaluokan bisnestä.  Miten se on mahdollista, että yksityinen terveyskeskus tekee voittoa, mutta julkinen ei? Jos julkinen tekisi voittoa, niin miksei niitä rahoja pistettäisi takaisin hoidon parantamiseen ja henkilökunnan palkkaamiseen? 

Ja sitten jos markkinataloudessa julkiset palvelut ovat yksityistettyjä, asiakkaana eli kuluttajana (entisenä kansalaisena) minulla olisi oikeus kilpailuttaa palveluntarjoaja... tätä on markkinatalous  (= vapaata kilpailua), ei voitontekomahdollisuuksien lisäämistä monikansallisille pörssiyrityksille. Käytännössä en voi lähteä 100 km päähän toisen kunnan terveyskeskukseen kun olen kipeä, jos jostain syystä haluan VAPAASTI VALITA, niin kuin yksilöllinen markkinaliberalismi minun olettaa tekevän.

Miten me ollaan sallittu tämmöinen ilmiö? Törkeintä minusta oli se, kun sain verotoimistosta kirjeen jossa minua puhuteltiin ASIAKKAANA. Veronkeräys määritelmällisesti on valtion ja kansalaisen välinen asia, ei asiakaan ja kaupallisen palveluntarjoajan. Passia haettaessa poliisi nimittelee minua samoin asiakkaaksi. Poliisi määritelmällisesti on valtion väkivaltamonopolin käsikassara eli toteuttaja, jota varten minä olen määritelmälliseti KANSALAINEN ja poliisi valtion edustaja. Minä EN VOI olla asiakas poliisin edessä, eikä poliisi voi olla palveluntarjoaja minulle. Passi on tämän kansalaisuuden symboli. 

Vierailija

Suomalaiset ovat vässyköitä joka eivät tasan tarkkalleen välitä yhtään mistään eikä mikään otetaan vakavasti.

Esim. Posti. Etelä- Amerikasta, Portugalista, Japanista ja Jenkeistä laitetaan paketti menevätt 2 tunnin sisällä, maksat heille palvelusta. Kun Suomeen paketti saapuu niin alkaa monen viikon sähläminen. Paketti vaeltaa ties missä eikä mitään anteekspyyntöjä.

Kun banaanivaltioissa homma toimii paremmin kun täällä niin voi viimeistään sanoa että Suomi on menetetty tapaus. Suomi kuolemassa omaan mahdototmuuteen ja uudistamisen vimmaan.

Vierailija

Välillä itsestänikin tuntuu että tämä palsta on ainoa paikka missä edes välillä käydään mitään rakentavaan keskustelua, niinkuin tämä, kaikki muu on jonkilaista kuplaa jota meille syötetään. Kunnes taas sensuuri iskee ja keskusteluketju katoaa.

Vierailija

On ollut tämänlaisia tuntemuksia.

Ennen luulin että maailmassa pyritään yhdessä kehittämään parempaa maailmaa, kun taas nykyisin ajattelen maailman olevan täynnä erilaisia teatterinäytöksiä, joista aina mediasta riippuen on valokeilassa mikä milloinkin, jolloin pyritään skarppaamaan. Sitten kun se valokeila ei ole kohdilla, niin rävelletään siellä estradilla aivan mitä sattuu.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat