Kamalin huvipuistolaite missä olet ollut?
Kommentit (700)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Powerparkin Typhoon. Siitä hetkestä kun laite lähti liikkeelle pidin silmät kiinni ja toivoin että liike loppuisi mahdollisimman pian. Laitteeesta pois päästyä huimasi ja mahassa kiersi sen verran, että huvipäivä loppui osaltani siihen.
Eikö ole sama, kun särkänniemen X?
Ja muistaakseni tuossa laitteessa kuoli kesätyöntekijä, kun jäi sen alle.
Mulle hirveimpiä olivat tänä vuonna särkänniemessä : Hig voltage jossa sain melkein paniikkikohtauksen javiimeksi tämä sama tapahtui lintsin Taigassa, joka oli alkua lukuunottamatta järkyttävä kokemus😵
Ukkoon en enää uskaltanut, enkä varmasti särkänniemen Hypeenkään.
Ennen oli rainbow hirvein lintsillä, koska meinasin tippua.
Viikingissä taas yrjö lähellä.
Samantapainen, mutta Typhoon ei mene ympäri.
4D vuoristorata on vuoristorata, jossa myös istumapaikat voi kiepahtaa 360-astetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Porwepark Junker
Tästä olen kuullut, mutta minkälainen laite on?
Mahtava 🤩
Tokion Dineylandissä oli sellainen sisärata, joka meni hirvittävän ylös ja oli myös älyttömän pitkä. Kysyin juuri ennen vaunuun menemistä siinä työskentelevältä tädiltä, että meneekö tämä ympäri. Kaksi kertaa vain, sanoi täti karskisti ja tuuppasi minua eteenpäin. Istuin koko ajan silmät kiinni (ei kai kovin järkevää) enkä ikinä ole rukoillut niin hartaasti kuin silloin. Tytär oli ihan että jihaa! hänelle ei ikinä tule paha olo missään laitteessa.
en ole käynyt.. mutta haluaisin.
Tuollainen keinu ammutaan ilmaan kiekkumaan. On varmasti aika kauhea kokemus.
Se särkänniemen vuoristorata, jossa ollaan mahallaan. Jotenkin sattuu se siinä oleminen, todella epämukava
Olin pikkuveljen kanssa Linnanmäellä varmaan just Viikinkilaivassa. Veli alkoi liukua turvakaiteen ali ja meni ihan paniikkiin, itki ja huusi ja yritti ylöspäin. En tiedä, olisiko voinut tippua, teininä mietin vaan, että ei kai ja rauhoittuisi. Ei ollut kiva kokemus hänelle. Miksihän tollanen laite sai olla käytössä?
Kööpenhaminan Tivolin vuoristorata. Pelkäsin koko ajan ja pidin rystyset valkoisena kiinni tukikahvasta. Linnanmäellä olen joskus käynyt, mutta en ole siellä ajellut vuoristoradalla.
Powerpark, ketjukaruselli missä oli tuplapenkit ja mikä menee saatanan korkealle. Lapsi halusi mennä ja yksin en halunnut päästää. Koko ajan pidin lapsesta kiinni kuin henkeni hädässä vaikka oikeasti ei kai ollut todellista putoamisen vaaraa. Lisäksi itkin koko reissun.
Tykkimäellä Sky flyer. Ja siitä se vauhtiajo. Aivan järkyttävää. Istutaan pienissä keinuissa, jotka kiinni ohuilla ketjuilla ja lennetään kauheaa vauhtia todella korkealla. Ilman mitään mainittavia turvakaaria. Ei koskaan enää🥴
Se Särkänniemessä ollut Sky Flyer oli ennen kaikkea ihan helvetin epämukava... ja joskus lensi jotain kolikoita ja röökiaskeja syliin 😄
Vierailija kirjoitti:
Se taisi olla Ukko jossa turvakaari painettiin niin alas että pelkäsin saavani paniikkikohtauksen. Hirveää jos se olis just sillon jäänyt jumiin.
Ihan kamalat kyydit tuli myös Tivoli Seiterän Super Waltzerissa. Istutaan sellasissa pyöreissä vaunuissa, ne pyörii isoa ympyrää pitkin ja laitteenhoitaja antaa vauhtia vielä niille vaunuille kahvikuppilaitteen tyyliin mutta paljon lujempaa. Istuin kauhusta kankeana enkä pystynyt edes huutamaan että älä nyt pyöritä enää enempää kun se pyöritti vaan lisää ja lisää. Tiedän toisenkin tästä laitteesta traumatisoituneen
Minä kaadun tuon jälkeen suoraan puskaan, mies nauroi katketakseen ja lapsi ihmetteli rattaista kun äiti hoiperteli lähimpään pensaaseen :D
Vierailija kirjoitti:
Tää on kyl pahin ever!
Samoja kokemuksia kuin täällä jo mainitut. Lintsin Viikinkilaiva ja Särkänniemen Lentävä matto. Minäkin olin nuorena niin luikku, että pelkäsin todella tippuvani laitteesta.
Yksi virhe oli myös Särkänniemen Korkkiruuvi (tai joku vastaava), johon astuin ilman parempaa tietoa. Ihmettelin, kun silmälasit piti ottaa lähtiessä pois päästä. Siinä vaiheessa turvakaaret oli jo lukittu, joten pois ei enää päässyt. Huusin suu auki äänetöntä huutoa koko matkan. Poikaystäväni ihmetteli, miten otin niin rauhallisesti. Ei vain ääni tullut. Puistattava kokemus.
Myös vanha Lintsin maailmanpyörä oli järkyttävä. Puristin keskitankoa koko matkan ajan, ja mietin, kuinka korkealle tämä vielä nousee.
Nykyään jätän laitteet suosiolla muille. Johonkin 3D-juttuihin suostun vielä menemään.
Pariisin Disneylandin Space Mountain: Mission 2. Sisävuoristorata, rata oli suurimmaksi osaksi pimeää ajelua ja strobovaloja. Pelkäsimme että nyt korjaa kuolema kun kyyti oli niin karmeaa.
Rataa tuunattiin myöhemmin hieman miellyttävämmäksi ja nimettiin uudellen Star Wars: Hyperspace Mountain, mutta tuntui että se oli kyllä edelleen ihan sama ajelu. Haluaisin kuitenkin käydä vielä kolmannen kerran.
Särkänniemen lentävä matto oli ihan omaa luokkaansa. Turvakaari lukittui aina isoimman mukaan eli minä pienenä tyttönä isomahaisen äijän vieressä oli tuhoon tuomittu yhdistelmä. Ainoa laite, jossa tuli oksennus. Silti siihen oli aina mentävä, joka kerta.
Take off on ihanan kamala laite. Kerran menin krapulassa ja jo muutaman lonkeron nauttineena siihen ja se oli huono veto. Ei oksettanut mutta paha olo pysyi ja pysyi.
Lisebergissä tuo pääalaspäin laite oli karmea. Menin vaikka pelotti niin että tärisin. Se on se ryhmäpaine.