Mikä on älypuhelinriippuvaisten lasten vanhempien tekosyy sille, ettei puhelimenkäyttöä ole rajattu alusta asti?

Vierailija kirjoitti:

Mihin edes 1-3 luokkalainen tarvitsee älupuhelinta, tai ylipäätään puhelinta? Korkeintaan joku senioripuhelin, jolla voi soittaa, jos tulee joku hätä. Enkä ymmärrä tätä valitusta, että pitäisi olla uusimmat ja hienoimmat laitteet ja vaatteet. Ei tarvi! Opeta lapsellesi, ettei ihmisen arvo määrity tavaroiden kautta. Jos valittaa, että kavereillakin on, niin kerro lapselle että kaverien vanhemmat ovat idiootteja.

Mihin tarvitsee puhelinta? No vaikka yhteydenpitoon ja turvallisuuteen. Lapsi pääsee koulusta klo 12, vanhempi töistä klo 16, ja iltapäiväkerhopaikkoja on vain ykkösluokkalaisille. Älypuhelinta tähän ei tarvitse, mutta toisaalta kun kaverit puhuu vain Pokemon Go:sta ja Brawl Starsista (?), niin kyllä siinä on jonkinlainen kiusaus tukea herkästi yksin jäävää koululaista löytämään kavereiden kanssa jutun juurta.

Helpommin sanottu kuin tehty. Meillä 8v muuttuu ihan hirviöksi jos puhelimen käyttöä rajoitetaan. Jos siinä yhtäkkiä napsahtaisi kesken pelin tai videopätkän joku familytime-rajoitin päälle (en nyt käytännössä tiedä miten se edes toimii) niin puhelin lentäisi kyllä varmaan seinään. Autossa jos pyydän laittamaan puhelimen pois tai ääntä pienemmälle, alkaa potkia selkänojaani ja repiä istuinpäällisiä, sekä äännellä ja mylviä kuin eläin. Kaupassa jos pyydän vaikka punnitsemaan hedelmiä ja peli/video keskeytyy, huutaa keskellä kauppaa haista v*ttua niin että saan hävetä silmät päästäni. Ei se aina ole niin yksinkertaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin edes 1-3 luokkalainen tarvitsee älupuhelinta, tai ylipäätään puhelinta? Korkeintaan joku senioripuhelin, jolla voi soittaa, jos tulee joku hätä. Enkä ymmärrä tätä valitusta, että pitäisi olla uusimmat ja hienoimmat laitteet ja vaatteet. Ei tarvi! Opeta lapsellesi, ettei ihmisen arvo määrity tavaroiden kautta. Jos valittaa, että kavereillakin on, niin kerro lapselle että kaverien vanhemmat ovat idiootteja.

Mihin tarvitsee puhelinta? No vaikka yhteydenpitoon ja turvallisuuteen. Lapsi pääsee koulusta klo 12, vanhempi töistä klo 16, ja iltapäiväkerhopaikkoja on vain ykkösluokkalaisille. Älypuhelinta tähän ei tarvitse, mutta toisaalta kun kaverit puhuu vain Pokemon Go:sta ja Brawl Starsista (?), niin kyllä siinä on jonkinlainen kiusaus tukea herkästi yksin jäävää koululaista löytämään kavereiden kanssa jutun juurta.

Meillä on myös seurattu lapsen sijaintia, kun koulumatka yli 10 km. Helpompaa puhelimen kautta, jos on itse kuitenkin töissä. Kaikkien lasten koulu ei ole siinä naapurissa.

Ja siellä koulussakin niitä puhelimia käytetään. Osa voi käyttää jotain koulun laitetta, mutta sitten lainaillaan muilta ja nämä puhelittomat ovat vapaamatkustajia, jotka eivät toisaalta myöskään opi käyttämään sovelluksia samalla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Helpommin sanottu kuin tehty. Meillä 8v muuttuu ihan hirviöksi jos puhelimen käyttöä rajoitetaan. Jos siinä yhtäkkiä napsahtaisi kesken pelin tai videopätkän joku familytime-rajoitin päälle (en nyt käytännössä tiedä miten se edes toimii) niin puhelin lentäisi kyllä varmaan seinään. Autossa jos pyydän laittamaan puhelimen pois tai ääntä pienemmälle, alkaa potkia selkänojaani ja repiä istuinpäällisiä, sekä äännellä ja mylviä kuin eläin. Kaupassa jos pyydän vaikka punnitsemaan hedelmiä ja peli/video keskeytyy, huutaa keskellä kauppaa haista v*ttua niin että saan hävetä silmät päästäni. Ei se aina ole niin yksinkertaista.

Family Link ilmoittaa 15 min ennen ajan loppumista ja meilläkin tuo aiheuttaa 8v:llä todella tuskaista, jopa itkuista käytöstä. Juuri se tärkeä tavoite jossain pelissä voi jäädä kesken, ja kaikki pitää aloittaa alusta. Lisäksi jos on muualla, niin alkaa tulla viestejä, joissa pyytää lisäaikaa, itkuisia hymiöitä ja selvää epätoivoa. Ja joo, on neuron kirjoilla tämä lapsonen. Koukuttuminen on hyvin vahvaa, mutta puhelimen hyödyt on kyllä kiistattomat - auttaa jopa sosiaalisessa kanssakäynnissä, esim. pelien kautta on saanut hyviä kavereita ja keskustelunavauksia uusien kavereiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Helpommin sanottu kuin tehty. Meillä 8v muuttuu ihan hirviöksi jos puhelimen käyttöä rajoitetaan. Jos siinä yhtäkkiä napsahtaisi kesken pelin tai videopätkän joku familytime-rajoitin päälle (en nyt käytännössä tiedä miten se edes toimii) niin puhelin lentäisi kyllä varmaan seinään. Autossa jos pyydän laittamaan puhelimen pois tai ääntä pienemmälle, alkaa potkia selkänojaani ja repiä istuinpäällisiä, sekä äännellä ja mylviä kuin eläin. Kaupassa jos pyydän vaikka punnitsemaan hedelmiä ja peli/video keskeytyy, huutaa keskellä kauppaa haista v*ttua niin että saan hävetä silmät päästäni. Ei se aina ole niin yksinkertaista.

Lapsesi ei ole terve. Meillä saisi tuollaisesta käytöksestä vuodeksi käyttöön netittömän nokian halkokapulan.

Kannattaa tosiaan muistaa, että monilla neuro-epätyypillisillä koukuttuminen on vahvaa. Toisaalta puhelin on pieni paha, jos sillä estetään riippuvuus vaikka päihteisiin, nettipornoon tai väkivaltaan. 

Nepsyjä on kuitenkin noin 10-20% ihmisistä; tyypillisesti pojat oireilevat selvemmin.

Nämä tyypit myös saattavat kääntää asian hyödykseen ja työllistyä tekniselle alalle, mm. it-alalle, pelikehitykseen, digimarkkinointiin, tietoverkkoihin. On aikamoinen etu, jos on käyttökokemusta ja kiinnostusta alalta. Siinä missä 90-luvulla pojat rakensivat itse tietokoneita, niin nyt monet pelaavat mobiililaitteilla.

No meillä mies ei halua rajoittaa omien lastensa (ykkös- ja kolmasluokkalaisen) käyttöä lainkaan koska ”lasten ei kuulu huolehtia aikuisten töistä” (kotityöt) ja kuulemma se on nykyaikaa, jää muutoin kiusatuksi. Ja kun minä olen vanha kanttu joka elää jossain muinaishistoriassa.

Noh omalle (yhteiselle) 1v lapselleni en tuota elämää halua. Joten ero taitaa olla edessä kun ei tästä päästä lainkaan edes jonkinlaiseen kompromissiin. Ompa sitten ainakin pari viikkoa kuukaudessa joku roti ja järjestys ja lapsella mahdollisuus kasvaa normaaliksi.

Että näin meillä.

Olin lapsen ollessa pieni aivan liian väsynyt ja iPad tarjosi siihen nopean avun. Sain edes hetken olla rauhassa. Se on tekosyyni. Tosin nyt meillä on fiksut ruutuajat.

Ei meillä alakoulussa tarvitse käyttää omaa puhelinta. Ei kai sellaisen pitäisi olla edes mahdollista että sellaista edellytetään, herranen aika jos ei hiihtopäivää saa enää olla kun kaikilla ei ole varaa niin tuskinpa vaaditaan omaa älypuhelintakaan.

Meidän lapsilla on ollut kavereita vaikka eivät ole pelanneet mitään näistä hittijutuista. Vaatii vanhempana selkärankaa, mutta olen ajatellut että me voidaan olla se esimerkki muillekin että lasten ei tarvitse antaa pelata edes joka päivä. Ja kas, aina on kaveri löytynyt pihalle.

Puhelimella voi toki soittaa vaikka on peliajan rajoitus, sitä vartenhan se on lapselle hankittu, vai?

Samat vanhemmat, jotka puolustelevat jälkikasvunsa puhelinaddiktiota, pyörtyisivät kauhusta jos se oma penska paljastuisikin huumeriippuvaiseksi. Vaikka periaatteessa kyseessä on sama asia, aivot ovat koukuttuneet mielihyvää keinotekoisesti luoviin mekanismeihin.

Olette kaikki nistilasten vanhempia. Onko niillä teidän lapsilla mitään mitä muistella vanhana, kun läsnä ei olla sekuntiakaan ja minuutti sitten tapahtuneet asiat ovat jo unohtuneet?

Nykyvanhemmista - ja lapsista- ei ole kyllä mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin haluaisin tietää. Kerran meinasin kysyä yhdeltä äidiltä, että miksi antaa hiukan reilu 1v lapsensa käytellä älypuhelinta, surullisinta oli, että tuo napero käytti sitä kuin vanhakin tekijä ja oikein näppärästi selasi Youtubea! "Hauskinta" oli, että äiti kulki myös itse nenä kiinni puhelimessa ja hänen poikansa työnsi ostoskärryjä, joissa tämä pieni napero istui ja äiti käveli sellaiseen Iltalehti-hökötykseen, kun ei katsonut eteensä. Napero nosti katseensa ehkä sekunnin ajaksi näytöstä ja jatkoi sitten. En voi kuin kysyä, että miksi?

Se oli varmaan ihan siksi, että sinun kaltaiset voivat kauppailla rauhassa. Jos hän ei olisi antanut puhelinta, olisit kirjoittamassa toisessa ketjussa siitä, miten lapsi riehui kaupassa ja äiti ei saanut tilanteeseen mitään rotia.

Itsekin olen antanut konsertissa äänettömän puhelimen katsottavaksi taaperolle, joka voisi muuten häiritä kaikki muita.

Asia on juuri näin. Lapsilta vaaditaan juuri sitä käytöstä, joka heillä on kun he katselevat kännyköitä, mutta sitä käytöstä ei ulkopuoliset haluaisi nähdä lapsen kännykän ansiosta. Joten kun menet bussiin, kauppaan, konserttiin, taide museoon tai kirkkoon sinun on saatava väkisin lapsi hiljaiseksi ja mikään ei ole niin tehokas siinä kuin älypuhelin.

Vierailija kirjoitti:

Samat vanhemmat, jotka puolustelevat jälkikasvunsa puhelinaddiktiota, pyörtyisivät kauhusta jos se oma penska paljastuisikin huumeriippuvaiseksi. Vaikka periaatteessa kyseessä on sama asia, aivot ovat koukuttuneet mielihyvää keinotekoisesti luoviin mekanismeihin.

Olette kaikki nistilasten vanhempia. Onko niillä teidän lapsilla mitään mitä muistella vanhana, kun läsnä ei olla sekuntiakaan ja minuutti sitten tapahtuneet asiat ovat jo unohtuneet?

Nykyvanhemmista - ja lapsista- ei ole kyllä mihinkään.

Näin juuri. Olen sitäkin ajatellut että miltä

tuntuisi muistella lapsuutta, jossa pelasin puhelimella 15 vuotta, ja eipä sitten muuta. Kysyisin vanhemmiltani että miten ihmeessä ette tehneet asialle mitään?

https://www.vauva.fi/keskustelu/3597603/mies-lue-tama-ennen-lapsen-hank…

Sieltä löytyy syy!

Näin opettajana oli surullista kuultavaa kun viimeksi piti kertoa, mitä tekivät lomalla. Suurin osa sanoi "no olin puhelimella ja pelasin pleikkaa" Ja nyt puhutaan tokaluokkalaisista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin haluaisin tietää. Kerran meinasin kysyä yhdeltä äidiltä, että miksi antaa hiukan reilu 1v lapsensa käytellä älypuhelinta, surullisinta oli, että tuo napero käytti sitä kuin vanhakin tekijä ja oikein näppärästi selasi Youtubea! "Hauskinta" oli, että äiti kulki myös itse nenä kiinni puhelimessa ja hänen poikansa työnsi ostoskärryjä, joissa tämä pieni napero istui ja äiti käveli sellaiseen Iltalehti-hökötykseen, kun ei katsonut eteensä. Napero nosti katseensa ehkä sekunnin ajaksi näytöstä ja jatkoi sitten. En voi kuin kysyä, että miksi?

Se oli varmaan ihan siksi, että sinun kaltaiset voivat kauppailla rauhassa. Jos hän ei olisi antanut puhelinta, olisit kirjoittamassa toisessa ketjussa siitä, miten lapsi riehui kaupassa ja äiti ei saanut tilanteeseen mitään rotia.

Itsekin olen antanut konsertissa äänettömän puhelimen katsottavaksi taaperolle, joka voisi muuten häiritä kaikki muita.

Minä olen aikuinen ihminen, jolla myös on lapsi, joten tiedän miten lapset voivat käyttäytyä, mutta ei siihen kukaan kuole, jos lapsi huutaa, sitten huutaa. Minullakin on lapseni kanssa ollut tilanteita, että mikään ei auta eikä hän rauhoitu, mutta silloin olen vain poistunut kaupasta jos myös isä on ollut mukana tai napannut aivan välttämättömät tuotteet ja sitten poistunut. Mutta kyllä minua tällaiset tapaukset surettaa, koska kaikkien elämä tulee tuossa olemaan kauheaa taistelua, juurikin kuvailemaasi käytöstä käyttämällä lapsi on oppinut saamaan sen puhelimen, ei hän muuten käyttäytyisi niin, mikäli ei tietysti ole jotakin esim. neurologista ongelmaa. 

Oma 4-vuotiaani ei edes osaa käyttää älypuhelinta, juuri ja juuri osaa kuvia selata, mutta siinäkin tarvitsee joskus apua, kun zoomaakin vahingossa niitä. Eikä hän käyttäydy kuvailemallasi tavalla kaupassa (paitsi yhden kerran äärimmäisen väsyneenä muistaakseni 1,5v), eikä hänellä mitään puhelinta kädessä ole ja silti käyttäytyy nätisti. Ja lapsellani on useampia haasteita ihan normaalissa elämässä, mm. epäillään autisminkirjoa, neurologisia ongelmia ja yliherkkyyksiä. Eli lapsen nätisti käyttäytymiseen ei todellakaan tarvitse iskeä puhelinta käteen, vaan opetella sitä käyttäytymistä, myös ne kiukunpuuskat pitää oppia käymään läpi. 

Tuo kyseinen lapsi oli himpun yli 1v ja turhan näppärästi käytti, joten puhelin on selkeästi kourassa tuntikausia joka päivä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin haluaisin tietää. Kerran meinasin kysyä yhdeltä äidiltä, että miksi antaa hiukan reilu 1v lapsensa käytellä älypuhelinta, surullisinta oli, että tuo napero käytti sitä kuin vanhakin tekijä ja oikein näppärästi selasi Youtubea! "Hauskinta" oli, että äiti kulki myös itse nenä kiinni puhelimessa ja hänen poikansa työnsi ostoskärryjä, joissa tämä pieni napero istui ja äiti käveli sellaiseen Iltalehti-hökötykseen, kun ei katsonut eteensä. Napero nosti katseensa ehkä sekunnin ajaksi näytöstä ja jatkoi sitten. En voi kuin kysyä, että miksi?

Se oli varmaan ihan siksi, että sinun kaltaiset voivat kauppailla rauhassa. Jos hän ei olisi antanut puhelinta, olisit kirjoittamassa toisessa ketjussa siitä, miten lapsi riehui kaupassa ja äiti ei saanut tilanteeseen mitään rotia.

Itsekin olen antanut konsertissa äänettömän puhelimen katsottavaksi taaperolle, joka voisi muuten häiritä kaikki muita.

Asia on juuri näin. Lapsilta vaaditaan juuri sitä käytöstä, joka heillä on kun he katselevat kännyköitä, mutta sitä käytöstä ei ulkopuoliset haluaisi nähdä lapsen kännykän ansiosta. Joten kun menet bussiin, kauppaan, konserttiin, taide museoon tai kirkkoon sinun on saatava väkisin lapsi hiljaiseksi ja mikään ei ole niin tehokas siinä kuin älypuhelin.

Kyllä minun (todennäköisesti monia ongelmia omaava mm.autismi) lapseni käyttäytyy nätisti kaupassa, ihan ilman sitä puhelinta.

Vierailija kirjoitti:

Näin opettajana oli surullista kuultavaa kun viimeksi piti kertoa, mitä tekivät lomalla. Suurin osa sanoi "no olin puhelimella ja pelasin pleikkaa" Ja nyt puhutaan tokaluokkalaisista.

Molemmilla lapsilla, 5v ja 8v, pelaaminen oli se juttu minkä tietääkseni kertoivat kesälomasta. Italian matka oli unohtunut, pyörä-, rullaluistelu- ja uintiretket ei tuntuneet mainitsemisen arvoisilta. Oli mökkeilty serkkujen kanssa, käyty Kalajoen hiekkasärkillä, huvipuistossa ja monilla, monilla retkillä. Nukuttu teltassa, käyty veneilemässä, uitu isomman kanssa yöllä. Käyty kalastamassa, hoidettu omaa kasvimaata, juhlittu synttäreitä. Pelattu kirjabingoa, käyty piknikeillä ja rakennettu maja. Molemmilla oli kesällä myös yksi päivä, jolloin saivat pelata Pokemon Go:ta aikuisen kanssa niin pitkään kun jaksavat, ja tämä oli se lapsista kertomisen arvoinen juttu jonka oletettiin kiinnostavan kavereitakin. Erityistä pelaamisesta ehkä teki sen, että kerran kun sai rajoituksetta (normaalisti 1,5h peliaikaa per viikko ja saattaa jäädä kokonaan välistäkin jos on muuta puuhaa), en tiedä.

Minustakin on surullista että se peli on se mikä kiehtoo eniten, mistä syntyy se suurin innostus ja mistä kerrotaan lämpimimmät muistot, mutta epäselvää on millä tavalla se kiehtovuus hälvenee. Rajoittamalla enemmän, kieltämällä kaikki täysin, olemalla sallivampi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samat vanhemmat, jotka puolustelevat jälkikasvunsa puhelinaddiktiota, pyörtyisivät kauhusta jos se oma penska paljastuisikin huumeriippuvaiseksi. Vaikka periaatteessa kyseessä on sama asia, aivot ovat koukuttuneet mielihyvää keinotekoisesti luoviin mekanismeihin.

Olette kaikki nistilasten vanhempia. Onko niillä teidän lapsilla mitään mitä muistella vanhana, kun läsnä ei olla sekuntiakaan ja minuutti sitten tapahtuneet asiat ovat jo unohtuneet?

Nykyvanhemmista - ja lapsista- ei ole kyllä mihinkään.

Näin juuri. Olen sitäkin ajatellut että miltä

tuntuisi muistella lapsuutta, jossa pelasin puhelimella 15 vuotta, ja eipä sitten muuta. Kysyisin vanhemmiltani että miten ihmeessä ette tehneet asialle mitään?

No ihan sama, koska mun pojastahan voi tulla vaikka it-guru tai pelisuunnittelija!

(Niin varmaan, niin kuin alkoholisteista tulisi joku pienpanimoyrittäjiä tai viiniasiantuntijoita. Ei niitä se tuote tai prosessi kiinnosta, vaan se mielihyvä ja turrutus jonka siitä saa. Teidän puhelinnistilapsista ei todennäköisesti tule yhtään mitään.)

Mielestäni yksi syy lienee laiskuus.

Lapsesta pääsee niin sanotusti eroon hetkeksi kun tökkäsee hänen käteensä tabletin tai puhelimen ja se toljottaa tubea tai pelaa jotain mobiilipeliä. Saa hetken rauhan lapsesta, kun hän immersoituu peliin/tubeen.

Tämä lienee se todennäköisin syy, ja toisaalta varmasti ihan ymmärrettävä syy saada lapsesta "taukoa" sen ajan.

Ei silti ole hyvä asia addiktoida lasta soopaan. Älykkyyttä kehittäviä sovelluksia ja tubekanavia kuitenkin varmasti on, joten voi valikoida oikeat addiktiot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua jotenkin puistatti, kun bussia odottaessani n. 2v poika tuijotti kuin psykoosissa älypuhelimen ruutua kun ympärillä tapahtui vaikka mitä. Ohi meni ambulanssi pillit päällä, poliisiauto, koiria, rattaiden ympärillä tepasteli puluja... Katse ei kertaakaan noussut puhelimesta.

Tämä on ihan hirveää. Pienen lapsen pitää olla kiinnostunut ympäristöstään.

Meillä kolmevuotias saa katsoa tabletilla lastenohjelmia kotona mutta jos tulee taistelu kun aika on täynnä, tabletti menee jäähylle.

Naapurista kuuluu joka ilta tappelu kun ala-asteiköiseltä revitään puhelin pois ennen nukkumaanmenoa ja tätä yritetään välttää.

Kiva, että itse rajoitatte, jatkakaa samaa rataa. Toisaalta sitähän siellä naapurissakin tehdään. Et voi tietää, minkälaiset ongelmat teilläkin vielä on edessä. Kurja sanoa näin, mutta fiksu ja kivakin lapsi voi ajautua ongelmiin. Sillä kolmevuotiaalla ei ole vielä sitä houkutinta, "kun kaveritkin saa". Ja jos aikanaan kaverit ihan todella saavat pelata paljon, lapsellasi ei ole kavereita, jos kiellätte häntä. Tämä on minusta paljon isompi ongelma kuin "onko vanhemmilla  auktoriteettia". Meillä oli muutama ihan h*lvetillinen vuosi peliriippuvaisen varhaisteini-ikäisen kanssa. Ja kyllä, nimenomaan rajoitimme, ja se johtikin siihen, että muutama vuosi perhe-elämää oli ilmapiiriltään ihan kamalaa. Nykyisin se aika on onneksi jo ohi, mutta lähinnä painajaisena sitä muistelen. Joku yhteinen linja tähän pitäisi saada, ihan lainsäädännön tasolla puhelimien kielto alaikäisiltä tms., yksittäisten vanhempien syyttely ei auta yhtään mitään. Kiellät tai et kiellä, h*lvetti on valloillaan, jos lapsi sattuu olemaan koukuttuvaa sorttia ja kaverit samoin.

Tämä on ihan totta. Todella paljon riippuu lapsesta itsestään ja hänen kavereistaan millaiseksi ongelma muodostuu. Toiset lapset koukuttuvat todella voimakkaasti versus sisaruksiin ja muihin. Mitä vanhemmaksi lapsi tulee, sitä vaikeampaa on rajoitttaa, koska lapsen mielenkiinnonkohteet saattavat typistyä. 10v esimerkiksi ei enää välttämättä leiki, jos ei ole harrastusta tai mitään intohimoa mihinkään (mikä on puolestaan osittain luonnekysymys), niin siinä sitä taistellaan paljon ja lapsi itse kokee, että häneltä viedään ainoa kiva ja mielenkiintoinen asia pois. Yksi lapsistani on tällainen, kun taas muilla on muitakin mielenkiinnon kohteita ja tekemistä.

Kiinaan taitaa olla tulossa yhteiset peliajat lapsille, koska siellä älylaiteongelmat ja peliriippuvuus on niin yleistä.

Niin, sehän se ongelma juuri on, että on vähän hedelmätöntä vain rajoittaa ja rientää omiin tekemisiinsä. Sillä lapsella pitäisi olla jotain muuta mitä voi tehdä pelaamisen sijaan. Toki tietty määrä tylsyyttä kehittää luovuutta, mutta nuo laitteet ovat niin koukuttavia, että helposti kai mielessä takoo vain ajatus "haluan pelata". Eli käytännössä lapselle pitäisi kädestä pitäen näyttää, että tällaista ja tällaista voi tehdä. On ihan turha ajatella, että juokse ulos kirmaamaan kavereiden kanssa, ne kaverit ovat pelaamassa. Eli vanhempi on sitten ohjelmatoimistona koko illan. Toki onkin hyvä tietysti olla lastensa kanssa, mutta nonstoppina harva aikuinen ehtii, ainakaan siihen aikaan, kun lapsi pääsee koulusta. Ja on aika turha verrata omaan lapsuuteen "kyllähän mekin keksittiin tekemistä". Kyllä minäkin keksin, mutta eipä silloin ollutkaan mitään noin ajatukset täysin vievää superärsykettä kuin pelit. Ei voi ajatella, että lapsessa on automaattisesti jotain vikaa, jos hän koukuttuu helposti, kyllä ne pelit on räätälöity tasan sitä tarkoitusta varten.