Mikä on älypuhelinriippuvaisten lasten vanhempien tekosyy sille, ettei puhelimenkäyttöä ole rajattu alusta asti?

Vierailija kirjoitti:

Ei tämä mikään puolustus ole, mutta silloin kun puhelimet oli uusia, niin kukaan ei puhunut "alusta asti" olemassa olevista rajoitusohjelmista, jotka pitäisi heti asentaa. Jälkeenpäin se on sitten vanhempien vika ja olisi pitänyt tajuta. Medialla ja yhteiskunnalla ei ollut mitään vastuuta tuolloin suositella ja varoitella vanhempia, mutta nyt syytetään pelkästään vanhempia kyllä.

Nyt alakoulussa olevien kohdalla nää on ja on olleet olemassa.

Tietysti isompien kohdalla ollut eri tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi välillä katsoo aamulla ja illalla puhelinta... en aina jaksa rajoittaa. Välillä toki mut pitäis kai olla tiukempi. Teen 3 vuorotyötä ja oon YH. Saa kivittää :)

Ei aina jaksa rajoittaa? Öö, sinne puhelimiin asennetaan ohjelma, jolla määritellään ajat, milloin viihdehommia saa edes auki lapsen puhelimesta. Siitä on kyse.

Etkö ole koskaan kuullut tai etkö edes ymmärtänyt aloitusta?

Ymmärsin aloituksen. Ei tarvita moisia ohjelmia puhelimiin ainakaan vielä. Lapsi ei lähde esim aamulla yksin kouluun. Mutta lapseni ei ole kyllä riippuvaine et sikäli vastasin väärin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tämä mikään puolustus ole, mutta silloin kun puhelimet oli uusia, niin kukaan ei puhunut "alusta asti" olemassa olevista rajoitusohjelmista, jotka pitäisi heti asentaa. Jälkeenpäin se on sitten vanhempien vika ja olisi pitänyt tajuta. Medialla ja yhteiskunnalla ei ollut mitään vastuuta tuolloin suositella ja varoitella vanhempia, mutta nyt syytetään pelkästään vanhempia kyllä.

Nyt alakoulussa olevien kohdalla nää on ja on olleet olemassa.

Tietysti isompien kohdalla ollut eri tilanne.

Oma lapsi viidennellä ja just sitä sukupolvea, että useimmilla kavereilla oli puhelin ekalla tai tokalla. En muista yhtään lehtijuttua tai vanhempainiltaa, jossa olisi saarnattu heti silloin rajoitusten tärkeydestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi välillä katsoo aamulla ja illalla puhelinta... en aina jaksa rajoittaa. Välillä toki mut pitäis kai olla tiukempi. Teen 3 vuorotyötä ja oon YH. Saa kivittää :)

Ei aina jaksa rajoittaa? Öö, sinne puhelimiin asennetaan ohjelma, jolla määritellään ajat, milloin viihdehommia saa edes auki lapsen puhelimesta. Siitä on kyse.

Etkö ole koskaan kuullut tai etkö edes ymmärtänyt aloitusta?

Ymmärsin aloituksen. Ei tarvita moisia ohjelmia puhelimiin ainakaan vielä. Lapsi ei lähde esim aamulla yksin kouluun. Mutta lapseni ei ole kyllä riippuvaine et sikäli vastasin väärin...

Et sä saa sitä family timea enää vuoden kuluttua otettua käyttöön ilman hirveää sotaa, ja jos sulla on muutenkin kuormittava arki, aika todennäköisesti annat periksi.

Siinähän se on, et noi kuuluisi ottaa käyttöön silloin kun se puhelinkin.

Kaikkien kohdalla näin.

Minulla nyt 14-vuotis poika. Sai älypuhelimen kun oli 10-vuotias. Itse en olisi tätä halunnut antaa, mutta en myöskään halunnut, että hän jää kaiken ulkopuolelle,koska suurin osa oli saanut älypuhelimen jo 7-vuotiaana. joten 3 lk:n Jouluna hän sai puhelimen.

Meillä ei ole mitään rajotteita, mutta olen kieltänyt sosiaalisenmedian, itsestään ei saa ottaa kuvia mihinkään ja minulla on oikeus tarkistaa sivuhistoria.

Olen myös tarkka siitä, että puhelinta ei käytetä klo 20-21 jälkeen vaan se sammutetaan.

Olen aika tiukka kouluasioissa.

Jos koe on alle 7 (joka on sellainen numero joka pitäisi saada sillä, että tekee läksyt ja kuuntelee tunnilla vaikka ei lukisi kokeseen) puhelin ja pleikka 3 päivää kiinni. Puhelin ei tällöin mene edes kouluun mukaan.

Alkuun muutamat itkupotkuraivarit tuli (enemmän pleikasta) silloin kun nämä olivat uusia, mutta olen järkähtämätön ja siitä syystä minun ei tarvitse enää edes teinin kanssa tapella näistä. Jos sanon, että pelit pois, niin ne sammuvat alle 5 min (toki pyydettäessä annan pelata sellaiseen kohtaan jossa voi tallentaa pelin)

Meillä myös tänä vuonna ollut käytössä kirjan lukupakko, eli pojan on luettava väh. 2 kirjaa kuussa.

Tämä nyt ei varsinaisesti liittynyt aloitukseen, mutta ajattelin kertoa miten meillä.

Olen myös kertonut aika suoraan, että joku voi pyytää kuvia itsestä ja niihin ei saa vastata ja kaikki kuvat mitä nettiin laittaisi jäävär sinne, omaa nimeään, numeroa, osoitetta EI saa kertoa jne..

Itse en omista älypuhelinta

Vierailija kirjoitti:

Minulla nyt 14-vuotis poika. Sai älypuhelimen kun oli 10-vuotias. Itse en olisi tätä halunnut antaa, mutta en myöskään halunnut, että hän jää kaiken ulkopuolelle,koska suurin osa oli saanut älypuhelimen jo 7-vuotiaana. joten 3 lk:n Jouluna hän sai puhelimen.

Meillä ei ole mitään rajotteita, mutta olen kieltänyt sosiaalisenmedian, itsestään ei saa ottaa kuvia mihinkään ja minulla on oikeus tarkistaa sivuhistoria.

Olen myös tarkka siitä, että puhelinta ei käytetä klo 20-21 jälkeen vaan se sammutetaan.

Olen aika tiukka kouluasioissa.

Jos koe on alle 7 (joka on sellainen numero joka pitäisi saada sillä, että tekee läksyt ja kuuntelee tunnilla vaikka ei lukisi kokeseen) puhelin ja pleikka 3 päivää kiinni. Puhelin ei tällöin mene edes kouluun mukaan.

Alkuun muutamat itkupotkuraivarit tuli (enemmän pleikasta) silloin kun nämä olivat uusia, mutta olen järkähtämätön ja siitä syystä minun ei tarvitse enää edes teinin kanssa tapella näistä. Jos sanon, että pelit pois, niin ne sammuvat alle 5 min (toki pyydettäessä annan pelata sellaiseen kohtaan jossa voi tallentaa pelin)

Meillä myös tänä vuonna ollut käytössä kirjan lukupakko, eli pojan on luettava väh. 2 kirjaa kuussa.

Tämä nyt ei varsinaisesti liittynyt aloitukseen, mutta ajattelin kertoa miten meillä.

Olen myös kertonut aika suoraan, että joku voi pyytää kuvia itsestä ja niihin ei saa vastata ja kaikki kuvat mitä nettiin laittaisi jäävär sinne, omaa nimeään, numeroa, osoitetta EI saa kertoa jne..

Itse en omista älypuhelinta

Aika hienosti toimittu, arvostan.

Ja liittyyhän tää aloitukseen monella tapaa. Jos vanhemmalla ei ole älypuhelinta, joku säännöstö on kehitettävä.

Sekin on haastavaa kun lapsi jossain vaiheessa oppii ohittamaan tämän family time linkin. Ainakin I phonessa onnistuu kiertää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tämä mikään puolustus ole, mutta silloin kun puhelimet oli uusia, niin kukaan ei puhunut "alusta asti" olemassa olevista rajoitusohjelmista, jotka pitäisi heti asentaa. Jälkeenpäin se on sitten vanhempien vika ja olisi pitänyt tajuta. Medialla ja yhteiskunnalla ei ollut mitään vastuuta tuolloin suositella ja varoitella vanhempia, mutta nyt syytetään pelkästään vanhempia kyllä.

Nyt alakoulussa olevien kohdalla nää on ja on olleet olemassa.

Tietysti isompien kohdalla ollut eri tilanne.

Oma lapsi viidennellä ja just sitä sukupolvea, että useimmilla kavereilla oli puhelin ekalla tai tokalla. En muista yhtään lehtijuttua tai vanhempainiltaa, jossa olisi saarnattu heti silloin rajoitusten tärkeydestä.

En jättäisi vanhempainiltojen tai lehtijuttujen varaan neuvontaa. Tietoa pitää aktiivisesti hakea. En kasvata noiden antaman informaation varassa muutenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Sekin on haastavaa kun lapsi jossain vaiheessa oppii ohittamaan tämän family time linkin. Ainakin I phonessa onnistuu kiertää.

Ruutuajassa näkyy käyttömäärä. Jos se ei täsmää sovittuun, puhelin hyllylle ja ei-älyluuri käyttöön joksikin aikaa.

Meillä älypuhelin piti hankkia koulun takia. Tässä taitaa olla tämä tyypillinen ilmiö eli ensin ollaan "virallisellakin taholla" sitä mieltä, että uusi teknologia on jee jee ja digiloikka koulussa jee jee, mutta kun tajutaan, että metsään mentiin, syyttävä sormi osoittaa välittömästi vanhempia.

Tässä ohessa muistuttaisin kyllä siitäkin, että älypuhelimella voi tehdä ihan fiksujakin juttuja. Monilla on se käsitys, että siellä vain pelataan tai kiusataan kavereita somessa, mutta onhan siellä tosi fiksujakin videoita ym. Poikani on kiinnostunut luonnontieteistä ja aika monta juttua avaruudesta ym. on oppinut ihan puhelimensa kautta. En sano, että se olisi parempi kuin lukea kirjoista, mutta muistetaan nyt tämäkin näkökulma, kun netistä puhutaan.

Vanhemmat eivät itse ole liikunnallisia/harrasta mitään. Silloin jää aikaa roikkua ruuduilla. Jos on päivät töissä/päivökodissa/koulussa ja illalla harrastetaan liikuntaa/jotain muuta niin ei ole aikaa roikkua ruuduissa. Illalla sitten luetaan kirjaa ennen nukkumaanmenoa.

Jos perhe on työtön/köyhä/sohvaperuna niin lapset oppii sen että on aikaa roikkua netissä ja laiskotella.

Minua jotenkin puistatti, kun bussia odottaessani n. 2v poika tuijotti kuin psykoosissa älypuhelimen ruutua kun ympärillä tapahtui vaikka mitä. Ohi meni ambulanssi pillit päällä, poliisiauto, koiria, rattaiden ympärillä tepasteli puluja... Katse ei kertaakaan noussut puhelimesta.

Niin min kähän ihmeen takia alakouluikäisellä pitää olla älypuhelin???

On rajoitettu. Ehkä se syy onkin siinä? Puhelimesta tuli kielletty hedelmä.

Vierailija kirjoitti:

Jos av:lla kysytään, ”mikä on tekosyysi, ettet harrasta liikuntaa” tai ”mikä on tekosyysi, ettet mene ajoissa nukkumaan”, nousee keskustelu.

Kun kysytään, mikä on tekosyysi, että annat lapsen päästä pelaamaan silloin, kun pitäisi keskittyä kouluun tai aamutoimiin - jäätävä hiljaisuus. Kukaan ei uskalla sanoa mitään.

Mä kiskon näitä kaikelle sokeita peliaddikteja joka viikko pois autojen edestä, siis oikeasti. Alakouluikäisiä poikia olleet toistaiseksi. Onko näiden vanhemmat oikeasti niin tyhmiä, etteivät osaa asentaa ja käyttää jotain family timea?

Ei ne vanhemmat välttämättä tajua "alusta asti". Esim. meillä lapsi sai puhelimen ekalle mennessä, ja puhuttiin moneen otteeseen että koulumatkat ja koulupäivän puhelin on repussa. Ja vähän tuo käytti sitä muutenkin. Tokalle siirtyessä kun ei saanut ip-kerhopaikkaa alkoi saada 30-60min. peliaikaa/pv, ja se on tarkoitettu koulupäivän jälkeen tai kympin aamuna jos ei ole kaveria. Joskus kun yhdessä pelattiin Pokemon Go:ta niin lapsi tosi tunnollisesti pysähtyi katsomaan puhelinta ja läppä oli aina kiinni liikkuessa. Pokemon Go on erillisluvan takana juuri siksi että koulumatkalla kiusaus voisi olla suuri.

Nyt 2. luokan syksyllä sattuman kautta selvisi, että lapsi on pelannut koulumatkalla muita kännykkäpelejä. Kun kaveritkin. Enpä ollut tajunnut jatkuvasti seurata sitä mihin kellonaikaan rajattu peliaika on käytetty, kun luotin että sovittu pitää kun koskaan aiemmin ei ollut mitään ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat eivät itse ole liikunnallisia/harrasta mitään. Silloin jää aikaa roikkua ruuduilla. Jos on päivät töissä/päivökodissa/koulussa ja illalla harrastetaan liikuntaa/jotain muuta niin ei ole aikaa roikkua ruuduissa. Illalla sitten luetaan kirjaa ennen nukkumaanmenoa.

Jos perhe on työtön/köyhä/sohvaperuna niin lapset oppii sen että on aikaa roikkua netissä ja laiskotella.

Kyllä meillä "ruuturiippuvuutta" lietsoo eniten se että lapsen koulupäivä on 4h ja vanhempien työpäivä 8h, ja jos omasta puhelimesta on jotain rajoitettu (ei selainta, youtubea, rajatut pelit rajatuin ajoin) niin aina on joku kaveri jolla ei ole rajoituksia ja sitten pelataan silmät kiiluen ohimo ohimoa vasten ja illat ruikutetaan mikä mä en saa kun kaikki muut saa.

Mikä on päihderiippuvaisen ihmisen puolison tekosyy sille että ei rajoittanut päihteiden käyttöä heti alusta?

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat eivät itse ole liikunnallisia/harrasta mitään. Silloin jää aikaa roikkua ruuduilla. Jos on päivät töissä/päivökodissa/koulussa ja illalla harrastetaan liikuntaa/jotain muuta niin ei ole aikaa roikkua ruuduissa. Illalla sitten luetaan kirjaa ennen nukkumaanmenoa.

Jos perhe on työtön/köyhä/sohvaperuna niin lapset oppii sen että on aikaa roikkua netissä ja laiskotella.

Liikunta on hyvä harrastus, mutta joskus ihmettelen tätä uskoa sen kaikkivoipaisuuteen ongelmien ehkäisijänä. Kyllä sitä liikuntaa aika hemmetin monta tuntia illassa ja viikonloput läpeensä saa harrastaa, jotta ei jää aikaa kännykän tuijottamiseen. Lapseni kavereista aika moni harrastaa liikuntaa ja kyllä jää ihan kiitettävästi aikaa tuijottaa puhelinta. Ja sama pätee moneen aikuiseen! Hoetaan, kuinka hektistä nykyaika on, on vaativa työ, kaikki kotityöt, lasten kanssa oleminen, omat harrastukset... Mutta kyllä puhelimelle aina on aikaa.

Toisaalta voisi muistaa senkin, ettei älypuhelimella vietetty aika ole aina hukkaan heitettyä. Tuossa jo kommentoinkin, kuinka lapseni hankkii netistä paljon tietoa mm. luonnontieteistä ja kun hän pelaa, niin kyllä ne monet pelikaverit ovat ihan oikeita kavereita. Itse asiassa meno lapsen koululuokalla on niin levotonta, että paremmilla teillä lapsi mielestäni usein on kavereiden kanssa pelatessaan kuin noiden uunojen kanssa "ulkona reippailemassa". Lapseni harrastaa myös mobiilipelejä "ihan tosissaan" ja on kilpaillut eli silloin ei kyse ole aivottomasta räiskinnästä, vaan kyllä siinä koetetaan kehittyä ja oppia taitoja. Mutta kohtuus siis kaikessa. Joka tapauksessa olen sitä mieltä, että monella aikuisella on melkein pahemmat ongelmat puhelinkäyttäytymisensä kanssa kuin lapsilla. Itselläni ei edes ole älypuhelinta, enkä ole kovin innostunut edes hankkimaan.

Vierailija kirjoitti:

Minua jotenkin puistatti, kun bussia odottaessani n. 2v poika tuijotti kuin psykoosissa älypuhelimen ruutua kun ympärillä tapahtui vaikka mitä. Ohi meni ambulanssi pillit päällä, poliisiauto, koiria, rattaiden ympärillä tepasteli puluja... Katse ei kertaakaan noussut puhelimesta.

Tämä on ihan hirveää. Pienen lapsen pitää olla kiinnostunut ympäristöstään.

Meillä kolmevuotias saa katsoa tabletilla lastenohjelmia kotona mutta jos tulee taistelu kun aika on täynnä, tabletti menee jäähylle.

Naapurista kuuluu joka ilta tappelu kun ala-asteiköiseltä revitään puhelin pois ennen nukkumaanmenoa ja tätä yritetään välttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat eivät itse ole liikunnallisia/harrasta mitään. Silloin jää aikaa roikkua ruuduilla. Jos on päivät töissä/päivökodissa/koulussa ja illalla harrastetaan liikuntaa/jotain muuta niin ei ole aikaa roikkua ruuduissa. Illalla sitten luetaan kirjaa ennen nukkumaanmenoa.

Jos perhe on työtön/köyhä/sohvaperuna niin lapset oppii sen että on aikaa roikkua netissä ja laiskotella.

Kyllä meillä "ruuturiippuvuutta" lietsoo eniten se että lapsen koulupäivä on 4h ja vanhempien työpäivä 8h, ja jos omasta puhelimesta on jotain rajoitettu (ei selainta, youtubea, rajatut pelit rajatuin ajoin) niin aina on joku kaveri jolla ei ole rajoituksia ja sitten pelataan silmät kiiluen ohimo ohimoa vasten ja illat ruikutetaan mikä mä en saa kun kaikki muut saa.

Juuri näin! Muistan, kuinka joitain vuosia sitten pikkukoululaiseni kaverien vanhemmat rajoittivat ryhdikkäästi lastensa pelaamista sillä, että sai pelata vaikka tunnin päivässä. Kun koulusta päästiin joskus klo 12-13 ja kierrettiin kaikkien kavereiden luona käyttämässä peliaika, oli mukavasti pelattu monta tuntia, kun vanhemmat tulivat kotiin! Ja jos omaa peliaikaa ei silloin ollut vielä käyttänyt, sen sai käyttää vielä illalla :)

Minusta nämä kaikki pelit ja vehkeet olisi saanut ihan vain jättää keksimättä tai sitten ne olisi systemaattisesti pitänyt kieltää lapsilta (myös koulussa!). Monessa perheessä on ihan hirveä rumba ja mielipaha tästä rajoittamisesta, senkin ajan voisi käyttää ihan muuhun. Ei se lasten mielipaha lopu yhteen iltaan ja itkuun, kun kaverit saavat pelata. Käytännössä se pelaamisen kieltäminen johtaisi sitten kaverien kieltämiseen. Ainahan lasten kanssa jotain vääntöä ja rajoittamista on, tietysti, mutta on tämä nykyisin ihan suhteettomalla tasolla verrattuna vaikka omaan lapsuuteeni joskus 80-luvulla. Ei silloin ollut mitään näin massiivisen koukuttavaa juttua. Kukaan nyt jaksanut monta tuntia vängätä pulkkamäkeen pääsemisestä tai siitä, että seuraava Pätkis TV:stä tulee vasta viikon kuluttua. Eli eivät ole (vain) avuttomia nykyajan vanhemmat, kyllä haasteetkin ovat ihan erilaisia.