Mitä asioita ihmiset ovat kyselleet teiltä, mutta loukkaantuneet jos olet kysynyt heiltä itse samaa?
Tai muuten kommentoineet, eivätkä ole hyväksyneet samanlaista kommenttia toiseen suuntaan. Oletko kokenut heidät ylimielisiksi?
Kommentit (42)
"Tulet varmasti katumaan, ettet hanki lapsia."
Ja vastauksena olen sanonut että sinä varmasti tulet katumaan kun hankit lapsia.
"Miten tapasit miehesi, missä se oli ja miten tulit Suomesta tänne?" Aina uudestaan, uudestaan ja uudestaan. Nykyään sanon, että voi siitä on niin kauan, en jaksa muistaa, mutta miten sinä tapasit miehesi, missä se oli, miten suhde eteni? Kiva häkellyttää :D
T. ulkosuomalainen
Yksi naispuolinen tuttavani aina ehdotteli minulle ärsytykseen saakka että minun pitää iskeä itselleni joku nuorempi nainen. Joskus kun sanoin hänelle että iskisi itselleen jonkun nuoremman miehen niin suuttui kunnolla. Ei paljon ylimielisempää voi olla.
Olen yrittäjä ja melko usein joku kysyy: miten paljon tuossa hommassa tienaa? Paljonko yrittäjänä maksat veroja? Et varmaan kaikkia tuloja ilmoita verottajalle? Onko töitä riittänyt? Kun itse kysyn heiltä samoja asioita, esim. miten paljon sun kk-palkka on? Niin kas, kun menee naama mutturalle.
Ja sitten vielä vähän eri juttu, mutta kuitenkin: sukulaiset olettaa, että koska olen yrittäjä, minun on helppo järjestellä työni niin, että voin aina käyttää äitiäni tai anoppiani asioilla tai muuten hoidella heidän asioitaan. Sama juttu kun olin kotona pienten lasten kanssa: sähän voit hoitaa, kun olet kotona!
Minulta jaksetaan aina kysyä sairaudestani, olen sairastanut kohta 30 vuotta ja aina vaan pitäisi jaksaa selittää ja keskustella (aina samojen ihmisten kanssa). Ei v**** että ärsyttää ja olenkin monta vuotta välillä sanonut aika suoraan mitä tuosta urkkimisesta ajattelen. Välillä kyllä mietin etteikö minussa ole ihmisarvoa vaan pelkkää sairautta, olen kuitenkin aina pystynyt työntekoon ja kaikkeen muuhun normaaliin elämiseen.
Loukkaantuvat poloiset vielä kun sanon etten aina tahdo keskustella siitä ja käännän vastakysymyksen kyselijän omiin vaikeuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Minulta jaksetaan aina kysyä sairaudestani, olen sairastanut kohta 30 vuotta ja aina vaan pitäisi jaksaa selittää ja keskustella (aina samojen ihmisten kanssa). Ei v**** että ärsyttää ja olenkin monta vuotta välillä sanonut aika suoraan mitä tuosta urkkimisesta ajattelen. Välillä kyllä mietin etteikö minussa ole ihmisarvoa vaan pelkkää sairautta, olen kuitenkin aina pystynyt työntekoon ja kaikkeen muuhun normaaliin elämiseen.
Loukkaantuvat poloiset vielä kun sanon etten aina tahdo keskustella siitä ja käännän vastakysymyksen kyselijän omiin vaikeuksiin.
Sama itselläni. Kerran juttelin yhdessä harrastusporukassa niitä näitä pyöräilykypäristä ja aivan outo nainen alkoi puhumaan kuinka oli edellisenä päivänä jutellut jonkun toisen naisen kanssa kuinka meidän porukassa on tämmöinen TAPAUS kuin minä ja kuinka tuo toinen nainenkin oli tiennyt minun TAPAUKSEN ja kuinka siitä oli silloin 30 v sitten kylillä kauhisteltu. Törppö mikä törppö. Jätin ko. harrastusporukan oman onnensa nojaan.
Vierailija kirjoitti:
Sinkkuna ollessani pariutuneet kaverini ovat saattaneet kysellä minulta hyvinkin yksityiskohtaisia kysymyksiä miesmaustani ynnä muuta, mutta loukkaantuneet jos minä olen kysellyt heiltä samaa. Päivitelleet vielä että ovat sentään perheenäitejä eikä heiltä sovi tuollaista kysellä.
Multa kyseltiin ihan mikä meno on makuuhuoneessa. Parisuhteessa eläviltä sitä jostain syystä ei saanut kysyä. Kai siitä voi päätellä et mulla oli kovempi tahti, vaikka en erikoisena itse pitänyt
Palkkaa. Kuitenkaan omaa ei haluta kertoa. Typeräa
Painoa on kyselty. En mielelläni siitä puhu kuin tarvittaessa terveydenhuollon ammattilaisten kanssa, mutta valitettavasti on ihmisiä joille se näyttää muuten kuuluvan. Yleensä ovat itse pakkomielteisiä laihduttajia jotka eivät millään dieetillä saa painoaan sinne minne haluaisivat.
Olen sinkku en tosin ole aina ollut, vaan naimisissakin pariin otteeseen.
Ystäväni kysyi, on (kaikilla) lapsillani sama isä.
Olisi pitänyt hokata kysyä sama häneltä itseltään. Ystäväni on leski, jolla kaksi aikuista lasta.
Ei tule kyllä mieleen mitään tuollaista. Osasyynä on kyllä se, etten itse kovinkaan paljon kysele muilta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Ei tule kyllä mieleen mitään tuollaista. Osasyynä on kyllä se, etten itse kovinkaan paljon kysele muilta mitään.
Ei se auta jos on nuita ihmisiä, jotka kyselevät mitä tunkeilevimpia kysymyksiä. Itse olen huomannut usein tilanteen jälkeen että olipa outo ja typerä kysymys
On kyselty velan määrää ja mahdollisia säästöjä.Samat kun kysyy, ei tule vastausta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tule kyllä mieleen mitään tuollaista. Osasyynä on kyllä se, etten itse kovinkaan paljon kysele muilta mitään.
Ei se auta jos on nuita ihmisiä, jotka kyselevät mitä tunkeilevimpia kysymyksiä. Itse olen huomannut usein tilanteen jälkeen että olipa outo ja typerä kysymys
Minulla ei ole oikein tuotakaan ongelmaa, minulta ei kysellä tunkeilevia. Ehkä minulla on sellainen muuri ympärilläni, etteivät ihmiset juurikaan yritä sitä ylittää. Ja itse en tosiaankaan kysele ihmisiltä asioista, joista oletan, etteivät he halua puhua.
"Onko sinulla joku vikana, kun näytät niin kummalliselta tänään? Oletko sairas, vai harmittaako jokin?"
Olen ujompi ja aika hiljainen ihminen ja sinkku. Töissä on kysytty, olenko minä edes ikinä harrastanut seksiä. Itselleni ei tulisi mieleen kysellä työpaikan kahvipöydässä kenenkään seksielämästä.
Jostain syystä nuorilta ihmisiltä saa kysellä kaikkea koskien parisuhdetta, lapsia, työnsaantia ja opiskeluita (erityisesti jos näyttää etteivät nämä mene ns. norminmukaisesti) mutta annapa olla jos kysyt eronneelta keski-ikäiseltä, että joko on uutta kumppania löytynyt, tai perheelliseltä, että oletteko vielä iltatähden tekemistä miettineet, tai vuosikymmeniä virassaan kököttäneeltä, että oletko edes katsellut muita työpaikkoja, työpaikanvaihdos edistää uraa...
Vierailija kirjoitti:
Palkkaa. Kuitenkaan omaa ei haluta kertoa. Typeräa
Punk on lähtökohtaisesti typerää.
Oon tässä ihmetellyt yhden naistuttavan tyyliä. Olemme vuosia tunteneet mutta hän ei ole ikinä puhunut romanttista suhteistaan. Kerran on miettinyt pitäisikö aloittaa deittailua uudelleen tai liittyä johonkin deittipalstalle, mutta siinä kaikki. Puhumme kaveriporukalla usein suhteista, treffailusta jne. ja hän on muiden tilanteista kiinnostunut ja kyselee itse esim. kuulumisia niiden suhteen.
Joku kerta koitin ohjata keskustelua siihen suuntaan että hön kertoisi jotain, mutta hön väisti. En kehdannut väkisin alkaa kyselemään.
Eihän se tietenkään mulle kuulu, jos hän ei halua kertoa, mutta tuli vain mieleen.
Sinkkuna ollessani pariutuneet kaverini ovat saattaneet kysellä minulta hyvinkin yksityiskohtaisia kysymyksiä miesmaustani ynnä muuta, mutta loukkaantuneet jos minä olen kysellyt heiltä samaa. Päivitelleet vielä että ovat sentään perheenäitejä eikä heiltä sovi tuollaista kysellä.