Mitä asioita ihmiset ovat kyselleet teiltä, mutta loukkaantuneet jos olet kysynyt heiltä itse samaa?

Vierailija kirjoitti:

Oon tässä ihmetellyt yhden naistuttavan tyyliä. Olemme vuosia tunteneet mutta hän ei ole ikinä puhunut romanttista suhteistaan. Kerran on miettinyt pitäisikö aloittaa deittailua uudelleen tai liittyä johonkin deittipalstalle, mutta siinä kaikki. Puhumme kaveriporukalla usein suhteista, treffailusta jne. ja hän on muiden tilanteista kiinnostunut ja kyselee itse esim. kuulumisia niiden suhteen.

Joku kerta koitin ohjata keskustelua siihen suuntaan että hön kertoisi jotain, mutta hön väisti. En kehdannut väkisin alkaa kyselemään.

Eihän se tietenkään mulle kuulu, jos hän ei halua kertoa, mutta tuli vain mieleen.

Sama jatkaa, se on tullut selväksi ettei ole seksuaalivähemmistöjä, joten asia ei siksi pitäisi olla arka. Kaveriporukkaan kuuluu myös samaa sukupuolta olevia pareja, joten toivoi ettei kenenkään enää tarvitsisi peitellä suuntaitumisiaan jos sikseen olisi. Kaikki ovat tervetulleita omana itsenään

Vierailija kirjoitti:

Oon tässä ihmetellyt yhden naistuttavan tyyliä. Olemme vuosia tunteneet mutta hän ei ole ikinä puhunut romanttista suhteistaan. Kerran on miettinyt pitäisikö aloittaa deittailua uudelleen tai liittyä johonkin deittipalstalle, mutta siinä kaikki. Puhumme kaveriporukalla usein suhteista, treffailusta jne. ja hän on muiden tilanteista kiinnostunut ja kyselee itse esim. kuulumisia niiden suhteen.

Joku kerta koitin ohjata keskustelua siihen suuntaan että hön kertoisi jotain, mutta hön väisti. En kehdannut väkisin alkaa kyselemään.

Eihän se tietenkään mulle kuulu, jos hän ei halua kertoa, mutta tuli vain mieleen.

Ei tuossa ole mitään kummallista. Meitä on yllättävän paljon sellaisia naisia, jotka eivät syystä tai toisesta halua puhua rakkauselämästään. Osoittaahan tuttavasi kuitenkin kiinnostusta muiden suhdekuvioita kohtaan, kun ne muille tärkeitä asioita ovat.

Minä en tästä kyseisestä aiheesta juuri juttele siksi, että suuri osa ihmisistä on ihan liian päsmäröiviä ja tahdittomia mitä tulee sinkkunaisen mahdollisiin romanssikuvioihin. Jatkuvasti jankataan, udellaan, neuvotaan ja saatetaan pahimmillaan kysellä törkeyksiä seksielämään liittyen. Helpommalla pääsee, kun jakaa nämä asiat ainoastaan harvojen ja valittujen kanssa. Asiakeskeisenä en lisäksi muutenkaan syty ihmissuhdejuttujen jatkuvasta veivaamisesta, vaikka toki tarjoan vinkkejä tai lohdutusta silloin, jos niitä minulta tullaan pyytämään.

Vierailija kirjoitti:

[

Minä en tästä kyseisestä aiheesta juuri juttele siksi, että suuri osa ihmisistä on ihan liian päsmäröiviä ja tahdittomia mitä tulee sinkkunaisen mahdollisiin romanssikuvioihin. Jatkuvasti jankataan, udellaan, neuvotaan ja saatetaan pahimmillaan kysellä törkeyksiä seksielämään liittyen. .

Kävellään yli ja pyritään määrittämään toisen ihmisen koko identiteetti sinkkuuden / romanssien kautta. Esim. jos on vasta aloittanut tapailun jonkun kanssa, niin jokainen asia viedään siihen: "mun mielestä sun pitäisi tehdä (tämä ja tuo asia) sen uuden kumppanisi kanssa".

Tai: olet innoissasi uudesta työpaikasta, ja kehut (vastakkaista sukupuolta) olevaa pomoasi. Niin udellaan vihjaillen, että millainen suhde sulla oikeasti onkaan sen pomosi kanssa. Mikä meneekin jo seksuaalisen häirinnän puolelle - siihenhän voi syyllistyä myös samaa sukupuolta oleva ihminen.

Päällepäsmäröivät, tahdittomat ja sinkuille häiritsevästi vihjailevat ihmiset itse asiassa paljastavat oman päänsä sisällön.

"Oletko koskaan katunut, ettet ole hankkinut lapsia?" 

"En. Oletko sinä koskaan katunut, että olet hankkinut lapsia?"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon tässä ihmetellyt yhden naistuttavan tyyliä. Olemme vuosia tunteneet mutta hän ei ole ikinä puhunut romanttista suhteistaan. Kerran on miettinyt pitäisikö aloittaa deittailua uudelleen tai liittyä johonkin deittipalstalle, mutta siinä kaikki. Puhumme kaveriporukalla usein suhteista, treffailusta jne. ja hän on muiden tilanteista kiinnostunut ja kyselee itse esim. kuulumisia niiden suhteen.

Joku kerta koitin ohjata keskustelua siihen suuntaan että hön kertoisi jotain, mutta hön väisti. En kehdannut väkisin alkaa kyselemään.

Eihän se tietenkään mulle kuulu, jos hän ei halua kertoa, mutta tuli vain mieleen.

Ei tuossa ole mitään kummallista. Meitä on yllättävän paljon sellaisia naisia, jotka eivät syystä tai toisesta halua puhua rakkauselämästään. Osoittaahan tuttavasi kuitenkin kiinnostusta muiden suhdekuvioita kohtaan, kun ne muille tärkeitä asioita ovat.

Minä en tästä kyseisestä aiheesta juuri juttele siksi, että suuri osa ihmisistä on ihan liian päsmäröiviä ja tahdittomia mitä tulee sinkkunaisen mahdollisiin romanssikuvioihin. Jatkuvasti jankataan, udellaan, neuvotaan ja saatetaan pahimmillaan kysellä törkeyksiä seksielämään liittyen. Helpommalla pääsee, kun jakaa nämä asiat ainoastaan harvojen ja valittujen kanssa. Asiakeskeisenä en lisäksi muutenkaan syty ihmissuhdejuttujen jatkuvasta veivaamisesta, vaikka toki tarjoan vinkkejä tai lohdutusta silloin, jos niitä minulta tullaan pyytämään.

No, jos kaveri itse mietti deittailun uudelleen aloittamista, niin siitä olisi helpompi keskustellaan jos tietäisi vähän taustoja. Varsinkin kun tietää kaverin kiireet ja vähäisen kiinnostuksen tietokoneen käyttöön. Mutta kai hän vaan lämpimikseen länkytti

Olen avoimessa suhteessa ja jos joku saa siitä tietää niin aina tulee kyselyt että miksi seurustelen ylipäätään, miten suhde voi toimia, miten muka rakastan kumppaniani jnejne.

Sitten kun saan keskustelukumppanin nalkkiin siitä, että niin kyllä hänkin sisimmässään haluaisi nussia vieraita, muttei niin tee niin ei olekaan soveliasta kysyä, että mites tuo monogaminen suhde sitten toimii, jos kuitenkin tekee mieli vierasta.

Tyylinsä kullakin, mutta tästä aiheesta saa aina kuulla että suhteeni ei voi toimia ja keskustelukumppanien suhteet loppuvatkin sitten seinään, kun toinen pettää.

Vierailija kirjoitti:

"Oletko koskaan katunut, ettet ole hankkinut lapsia?" 

"En. Oletko sinä koskaan katunut, että olet hankkinut lapsia?"

Vähän vierestä mutta olen usein miettinyt että miksihän tuntemillani vapaaehtoisesti lapsettomilla on kauhea tarve puhua päätöksestään. Me lapselliset pidämme tilannettamme itsestäänselvänä, emmekä viitsisi illanistujaisissa lapsista tai lapsettomuudesta jauhaa, eikä ainakaan minua kiinnosta muuta kuin läheisimpien tilanne, tarkoitan jos lapsettomuus on tahatonta, kuuntelen ja yritän tukea.

Usea puolituttu aloittaa saarnaamisen ja perustelun miksi ei ole hankkinut lapsia. Miksi sitä pitää vatvoa? Usein se vielä tehdään hyökkäävästi, ihan kuin hakien konfliktia. Vähän samaa on usealla veganilla.

Olen jo herkistynyt seuraamaan heidän käytöstään, ketään ei kiinnosta mutta vela tai vegaani vaan jauhaa.

Väsyttävää ja kummallista.

Olen miehen siskolle muutaman kerran maksanut kalavelkoja takaisin, kun hän itse sai lapsen pari vuotta sitten. On ollut oikein mukavaa kysellä, että eikö se vieläkään ryömi/konttaa/kävele, tai että vieläkö teillä on vaipat käytössä? Näitä riittää vielä moneksi vuodeksi. 

Potut pottuina. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Oletko koskaan katunut, ettet ole hankkinut lapsia?" 

"En. Oletko sinä koskaan katunut, että olet hankkinut lapsia?"

Vähän vierestä mutta olen usein miettinyt että miksihän tuntemillani vapaaehtoisesti lapsettomilla on kauhea tarve puhua päätöksestään. Me lapselliset pidämme tilannettamme itsestäänselvänä, emmekä viitsisi illanistujaisissa lapsista tai lapsettomuudesta jauhaa, eikä ainakaan minua kiinnosta muuta kuin läheisimpien tilanne, tarkoitan jos lapsettomuus on tahatonta, kuuntelen ja yritän tukea.

Usea puolituttu aloittaa saarnaamisen ja perustelun miksi ei ole hankkinut lapsia. Miksi sitä pitää vatvoa? Usein se vielä tehdään hyökkäävästi, ihan kuin hakien konfliktia. Vähän samaa on usealla veganilla.

Olen jo herkistynyt seuraamaan heidän käytöstään, ketään ei kiinnosta mutta vela tai vegaani vaan jauhaa.

Väsyttävää ja kummallista.

Minä olen ihmetellyt ihan samaa. 

Minulle on se ja sama, onko jollain lapsia vai ei. En paheksu, en moralisoi, en ihmettele. Silti muutamalla on ollut kova tarve tulla kyselemään, että miksi minulla on lapsia ja kaduttaako ja voi että, miltä tuntuu kun ei ole vapaa moneen kymmeneen vuoteen? En ole vastannut muuta kuin että lapsia hankkiessa tiesin, mihin ryhdyn. Tämä oli valinta siinä missä lapsettomuuskin. Vain kerran yksi alkoi jankata ja olisi varmasti jaksanut koko illan, mutta laitan sen pikkujouluhumalan piikkiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon tässä ihmetellyt yhden naistuttavan tyyliä. Olemme vuosia tunteneet mutta hän ei ole ikinä puhunut romanttista suhteistaan. Kerran on miettinyt pitäisikö aloittaa deittailua uudelleen tai liittyä johonkin deittipalstalle, mutta siinä kaikki. Puhumme kaveriporukalla usein suhteista, treffailusta jne. ja hän on muiden tilanteista kiinnostunut ja kyselee itse esim. kuulumisia niiden suhteen.

Joku kerta koitin ohjata keskustelua siihen suuntaan että hön kertoisi jotain, mutta hön väisti. En kehdannut väkisin alkaa kyselemään.

Eihän se tietenkään mulle kuulu, jos hän ei halua kertoa, mutta tuli vain mieleen.

Sama jatkaa, se on tullut selväksi ettei ole seksuaalivähemmistöjä, joten asia ei siksi pitäisi olla arka. Kaveriporukkaan kuuluu myös samaa sukupuolta olevia pareja, joten toivoi ettei kenenkään enää tarvitsisi peitellä suuntaitumisiaan jos sikseen olisi. Kaikki ovat tervetulleita omana itsenään

Asia voi olla aivan perhanan arka vaikka olisi maailman heteroin ihminen. Nämä asiat eivät mielestäni liity toisiinsa. Positiivista on mielestäni se ettet tosiaan jatkanut utelua kun huomasit hänen väistelevän aihetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon tässä ihmetellyt yhden naistuttavan tyyliä. Olemme vuosia tunteneet mutta hän ei ole ikinä puhunut romanttista suhteistaan. Kerran on miettinyt pitäisikö aloittaa deittailua uudelleen tai liittyä johonkin deittipalstalle, mutta siinä kaikki. Puhumme kaveriporukalla usein suhteista, treffailusta jne. ja hän on muiden tilanteista kiinnostunut ja kyselee itse esim. kuulumisia niiden suhteen.

Joku kerta koitin ohjata keskustelua siihen suuntaan että hön kertoisi jotain, mutta hön väisti. En kehdannut väkisin alkaa kyselemään.

Eihän se tietenkään mulle kuulu, jos hän ei halua kertoa, mutta tuli vain mieleen.

Ei tuossa ole mitään kummallista. Meitä on yllättävän paljon sellaisia naisia, jotka eivät syystä tai toisesta halua puhua rakkauselämästään. Osoittaahan tuttavasi kuitenkin kiinnostusta muiden suhdekuvioita kohtaan, kun ne muille tärkeitä asioita ovat.

Minä en tästä kyseisestä aiheesta juuri juttele siksi, että suuri osa ihmisistä on ihan liian päsmäröiviä ja tahdittomia mitä tulee sinkkunaisen mahdollisiin romanssikuvioihin. Jatkuvasti jankataan, udellaan, neuvotaan ja saatetaan pahimmillaan kysellä törkeyksiä seksielämään liittyen. Helpommalla pääsee, kun jakaa nämä asiat ainoastaan harvojen ja valittujen kanssa. Asiakeskeisenä en lisäksi muutenkaan syty ihmissuhdejuttujen jatkuvasta veivaamisesta, vaikka toki tarjoan vinkkejä tai lohdutusta silloin, jos niitä minulta tullaan pyytämään.

No, jos kaveri itse mietti deittailun uudelleen aloittamista, niin siitä olisi helpompi keskustellaan jos tietäisi vähän taustoja. Varsinkin kun tietää kaverin kiireet ja vähäisen kiinnostuksen tietokoneen käyttöön. Mutta kai hän vaan lämpimikseen länkytti

Saattoi olla tosiaan, että kommentoi tuosta deittailun aloittamisesta vain muodon vuoksi. Hän on varmasti huomannut, että treffailu ja parisuhteet ovat keskeisiä puheenaiheita porukassanne ja halusi jollain tasolla osallistua siihen muutenkin kuin kuuntelijan ja kyselijän roolissa. Kaverinne ei silti välttämättä ole halukas avautumaan asiasta enempää, varsinkaan, jos hänellä mahdollisesti on aiempia ikäviä kokemuksia epäkohteliaista, sinkkua päällepäsmäröivistä ihmisistä. Hän voi myös olla sellaista ihmistyyppiä, joka haluaa pitää parisuhteisiin ja seurusteluun liittyvät asiat vain itsensä ja kumppaninsa välisinä. Joskus olen huomannut, että (nais)porukoissa ei aina käsitetä sitä, että kaikki eivät halua puida suhteitaan läpikotaisin. Osan mielestä sellaiset ovat liian intiimiä kerrottavaa, toiset taas haluavat suojella puolisonsa tai deittikumppaninsa yksityisyyttä.

Mutta tämä ei liity enää mitenkään ketjun aiheeseen, joten ohistelu jääköön osaltani tähän.

Töissä eräs ihminen kyselee usein paljonko sain palkkaa tehdyistä ylitöistä, jäljellä olevien lomapäivien määrää, miten paljon mies osallistuu lapsen hoitoon yötyöni takia.

Teen siis yksin yövuoroa samassa yksikössä ja ylläri ylläri hoitoalalla ollaan. Itse ei ikinä vastaa em. kysymyksiin. Minä vastaan ihan piruuttani joka kerta kun kysyy, kun olen ihan tyytyväinen kaikkeen.

”Eipä ole sinusta kuulunut” minä: ”Eipä ole sinustakaan” ja kauheet hernarit selän takana kuinka kehtasin sanoa 😅

Eipä tule mieleen! Mutta jos on niin käynyt, niin ei ole muistijälkeä jättänyt. Mä en tiedä, olenko tyhmä, vai onko mun monin osin ei niin kehuttava luonteenlaatuni tässä kohtaa sitten edullinen, mutta mä harvoin mietin jälkikäteen, mitä joku ihminen sanomisillaan on tarkoittanut tai miten joku on mua loukannut. Omia typeriä sanomisiani kyllä vatvon vuosien jälkeenkin. Nyt olen opetellut pyytämään anteeksi, jos olen tullut kommentoineeksi jotain sellaista, joka ei resonoikaan positiivisesti kohteessa.

Vierailija kirjoitti:

”Eipä ole sinusta kuulunut” minä: ”Eipä ole sinustakaan” ja kauheet hernarit selän takana kuinka kehtasin sanoa 😅

Haha, tämä on niiin totta! Eivätkö ihmiset osaa reflektoida sanomisiaan, että yhtä töykeältä tuollainen "sinustakaan ei ole mitään kuulunut" -tokaisu kuulostaa sen toisen korvaan kuin mitä omaankin.

Olin sinkkuna kaverini ja hänen miehensä kanssa baarissa. Baarissa oli joku meille tuntematon mies. Kaveri sanoi minulle, että "iske tuo, käy iskemässä tuo". Sanoin hänelle, että käy sinä iskemässä se. Ei jostain syystä tykännyt.

Vierailija kirjoitti:

Olin sinkkuna kaverini ja hänen miehensä kanssa baarissa. Baarissa oli joku meille tuntematon mies. Kaveri sanoi minulle, että "iske tuo, käy iskemässä tuo". Sanoin hänelle, että käy sinä iskemässä se. Ei jostain syystä tykännyt.

Minä en ole edes sinkku, mutta elän mieheni kanssa lapsettomassa avioliitossa. Eräs naimisissa oleva kaverini, jolla on myös lapsia ajattelee jotenkin etten olisi missään oikeassa parisuhteessa, vaan ehdottelee ja kyselee jatkuvasti jostain vieraiden miesten kaatamisesta. Jos itse ehdotan hänelle että katselisi joitakin vieraita miehiä niin kauhistuu kyllä ja hokee että hänhän on äiti ja aviovaimo eikä hän nyt sellaista voi tehdä.

Olen myös ujo ja hiljainen ja multakin on todella töykeästi kysytty olenko harrastanut koskaan seksiä. Olen seurustellut monta kertaa mutta silti tuollaista kysytään. Menen aina niin lukkoon tuollaisesta töykeydestä ja röyvkeydestä etten osaa kysyä takaisin edes "oletko aina noin törkeä"

Yks puolituttu aina baarissa kohdatessa möykkäsi kovaan ääneen että missä ihmeessä olen ollut, eihän sua koskaan näe missään paitsi viikonloppuna baarissa, mistä ihmeestä sä nyt siihen tupsahdit. Ootko sä jossain tynnyrissä aina ja perjantaisin ryömit sieltä esiin!! Pari kertaa tota kuuntelin ja seuraavan kerran kun bongasin ton törkyturvan kuppilassa niin marssin luokse ja iloisena latelin hyvin kuuluvalla äänellä kaikki mitä tuo tuttava aina keksi sanoa tavattaessa. Ilme oli kerrassaan mainio ja ei enää tuon jälkeen jatkanut käytöstään.