Näin vaimo palveli 1950-luvulla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No edelleen perheissä nainen tekee enemmistön kotitöistä vaikka molemmat kävisivätkin töissä. Ihmettelee vielä joku miksi naiset eivät halua parisuhteeseen tai tehdä vauvoja. Minä en. Tästä syystä olen sinkku ja vela

Nyt teet 100% kotitöistä.

Niin, hän siivoaa omat sotkut ja tekee vain itselleen ruokaa. Parisuhteessa teet toisellekin ruuat ja siivoat hänen jälkensä. Ja jos on lapsia niin vielä heidänkin jälkensä.

ja olet yksin ilman keskustelu (väittely kumppania). Teille tuo ei tunnetusti sovi. Siksi valtaosa valitsee osapäivä piikana olon mielummin

mies51v

Taas lipsahtelee "mies"51v:ltä. Naiset yleensä käyttävät tuota osapäiväpiika-termiä, eivät miehet... Varsinkaan sellaiset, jotka pitävät moista piikomista normina. eri

Monenlaista ehtii lipsahtaa kun kuppaa täällä päivittäin. Puumerkkejä on ketjuissa niin paljon, että voi puhua jo sekä aamu- että iltapäivystyksestä. En tunne ketään keskeytymätöntä kolmivuoroa tekevää, jolla ois aikaa (ta kiinnostusta) vastaavaan.

Kiitos. Meitä yleensä haukutaan laiskoiksi ajankuluttajiksi.

Mies51☺️

Eikä ollut tarvetta poiketa tästä nytkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on yksi lapsi, tällähetkellä 16v. , mieheni kokkaa lähes joka ilta ja minä hoidan muut kotihommat, kaupassa käydään pääsääntöisesti yhdessä. Meillä ei ole koskaan ollut mitään ongelmaa kotitöistä.

Jos mies kokkaa, kuka siivoaa jäljet? Itse en lähtisi tuohon, mutta onneksi tämä on jokaisen oma valinta. En halua töiden lisäksi siivoojan virkaa kotona, ja töistä ei ole aikomus luopua.

Aina löytyy joku pilkun viilaaja, jos mies kokkaa niin hän myös siivoaa keittiön, ainakin meillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

50-luvulla myös miehelle oli vaatimuksia:

Piti pyrkiä aina näyttämään ja käyttäytymään kuin herrasmies.

Töitä oli tehtävä lujasti, ylennys tuli ansaita säännöllisesti jotta säilytti kasvonsa.

Miehenkin tehtävä oli olla miellyttävä perhettään kohtaan ja tuotava vaimolle kukkia sekä vietävä hänet viikottain ulos treffeille (ja mies maksoi mukisematta kaiken). Vähintään vuosittain joku koru lahjaksi.

Mies puolusti perheensä kunniaa sanoin ja teoin (eli nyrkein). Jos joku ryppyili vaikkapa vaimon siskolle, vaimon mies oli velvollinen osallistumaan kurinpalautukseen. 

Jne.

Jännä kuinka miehiltä usein unohtuukin näissä keskusteluissa se oman tontin hoitaminen. ;)

Olin just tulossa kirjoittamaan, että isoisäni passasi ainakin isoäitiäni niin hyvin, että mielelläni vaihtaisin nykymiehet 50-luvun miehiin. Isoäitini ei käynyt töissä, ei ajanut autoa. Kunhan hoiti kodin huom! isoisän avustuksella. Isoisä teki halot, lämmitti takat, keitti puurot, kantoi vedet sisään ja ulos talosta, hoiti eläimet ja teki maatalous- ja metsätyöt, hoiti auton, laskut ja raha-asiat. Kertaakaan ei mummo ajanut nurmikkoa eikä korjannut taloa.

Mutta ei puuttunut ruoanlaittoon, tiskiin, pyykkiin eikä lastenhoitoon? Nyt kuvittele samanlainen mies ja nainen nykypäivään, kaupunkiin, kerrostaloon. Naisella on edelleen ruoanlaitto, tiski, pyykki ja lapset kontollaan, miehellä....niin mitä? 50-luvun työnjako ei näissä olosuhteissa toimi.

Pätee myös toisin päin.

50-luvun työnjako tarkoittaisi että molemmat vetäisivät lonkkaa suurimman osan päivästä.

Kerrotko, miten tämä toteutuu lapsiperheesssä? Kotitonttu?

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo lista on aika surullinen. Ohjeistuksen mukaan naisen tulee pitää huolta siitä, että miehellä on aina kotona mukavaa, eli naisen ja lasten kuuluu olla suittuja, hiljaisia ja hyväntuulisia. Jos aina pitää esittää perheen päälle jotain roolia, jää isä ja aviomies etäiseksi. Perheessä on mielestäni tarkoituksena jakaa ilot ja murheet.

Ällös huoli! Menneiden aikojen ohjeiden mukaan miehen tuli olla aina hyväntuulinen ja iloinen myös perheen kesken, finansseista tuli keskustella yhdessä vaimon kanssa ja itse asiassa mies luovutti koko palkkansa vaimolle taloudenpitoon.

Että sellainen pepsodent-hymyn hehkuinen painajainen :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

50-luvulla myös miehelle oli vaatimuksia:

Piti pyrkiä aina näyttämään ja käyttäytymään kuin herrasmies.

Töitä oli tehtävä lujasti, ylennys tuli ansaita säännöllisesti jotta säilytti kasvonsa.

Miehenkin tehtävä oli olla miellyttävä perhettään kohtaan ja tuotava vaimolle kukkia sekä vietävä hänet viikottain ulos treffeille (ja mies maksoi mukisematta kaiken). Vähintään vuosittain joku koru lahjaksi.

Mies puolusti perheensä kunniaa sanoin ja teoin (eli nyrkein). Jos joku ryppyili vaikkapa vaimon siskolle, vaimon mies oli velvollinen osallistumaan kurinpalautukseen. 

Jne.

Jännä kuinka miehiltä usein unohtuukin näissä keskusteluissa se oman tontin hoitaminen. ;)

Eikö se nyt ole selvää että molemmille sukupuolille oli velvollisuutensa?

kumman sukupuolen edustajat ne yleensä yrittävät maalata kuvaa alemmassa asemassa olleista naisista/miehistä?

Nykyinen naisten käsityshän on että jos mies vaatii että naisen pitäisi tehdä yhtään mitään miestä miellyttääkseen (esim. pysytellä normaalipainoisena tai hymyillä joskus), on hänen saatava täysylläpito unelmakoteineen ja viiden tähden matkoineen.

Anteeksi meinaan täällä tikahtua nauruun. Pitäisikö tässä alkaa miellyttämään jotain varatonta nakkikioski-Makea? Sori tähän vaaditaan hiukan enemmän kuin katu-uskottava naama ja vehje. Tiedän miehiä joille periaatteessa pystyisin heittäytymään pullantuoksuiseksi rouvaksi vaan nämä osaavat tarjota tästä hyvästä jotain vastineeksi enkä nyt puhu rahasta.

Suomesta vastaavia ei tunnu löytyvän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinkertainen kysymys: What's in it for me? Eli miksi minun kannattaisi toimia noin, miten se muuttaisi elämäni paremmaksi ja onnellisemmaksi?

Jos joku pystyy antamaan hyvän syyn, niin mielelläni alan toimia noin.

Ei tuota kenenkään muun pitäisi sanoa, vaan oman vartalosi. Biologiaa nääs

mies51v

Ai ettäkö biologian takia naiset ovat arvottomia kotiorjia? Erilaisia kyllä, mutta ihmisiä yhtä lailla, vaikka jotkut miehet eivät ymmärrä sitä vieläkään.

Kuka noin on sanonut? Aika sokea pitää olla ettei jo tältä palstaltakin huomaa, että miehet tuota juuri arvostavat. Toiset naiset ei.

mies51v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

50-luvun jenkkivaimoa kaipaavien kannattanee suunnata katseensa vapaana oleviin n. 50-vuotiaisiin naisiin. Josko sieltä löytyisi näitä vanhan koulukunnan naisia, joiden mielestä naisen tehtävänä on ruuanlaitto ja siivous, sillä aikaa kun miehet vipeltävät jossain missälie.

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/979018e5-4cfb-4ce8-8da1-7c09a484613d

Nainenkin on ihminen ja mieli muuttuu elämänkokemuksen karttuessa. Kun ikää alkaa olemaan reilut 30 vuotta, niin alkaa perheen perustaminen ja kodin pitäminen kiinnostaa ja useimmilla, joilla siihen on rahkeet tuosta tulee elämän tärkein asia.

mies51v

Perheen perustamisen ja kodin pitämisen = huolehtimisen tietyiltä päivittäisiltä arkitöiltä kokonaan tuntuu olevan kovin harvan naisen kiinnostuksen kohteena. Saati sitten tärkein asia.

Kyllä se pätee edelleenkin, mutta moni menettää etsikko aikansa ja valittaa +40v kavereilleen vääristä elämän ratkaisuista. Boin laittaa linkin aiheeseen jos haluat.

Mies51v

Se sun spämmäämäsi linkki on kyllä nähty. Ikävää jos osa kokee noin. Itse tunnen useita +40v, jotka ovat mielestään valinneet oikein. Osa on myös huolehtinut asiasta siten ettei riskiä raskaudesta ole.

Aivan samalla tavoin voitaisiin tutkia, kuinka moni perheellinen on katunut sitä että pyhitti omansa elämänsä muille. Niitäkin nimittäin riittää. Osa ei suoranaisesti kadu, vaan tyytyy hiljaa kohtaloonsa. Mutta tällaisistahan ei vielä 10-15v sitten saanut ääneen möläyttää missään, yleinen ilmapiiri oli sellainen.

Se on tietty ihmistyyppi, joka kaipaa aina jotain sellaista mitä itse ei valinnut. Ja kuvittelee sen vaihtoehdon jotenkin hohdokkaammaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

50-luvulla myös miehelle oli vaatimuksia:

Piti pyrkiä aina näyttämään ja käyttäytymään kuin herrasmies.

Töitä oli tehtävä lujasti, ylennys tuli ansaita säännöllisesti jotta säilytti kasvonsa.

Miehenkin tehtävä oli olla miellyttävä perhettään kohtaan ja tuotava vaimolle kukkia sekä vietävä hänet viikottain ulos treffeille (ja mies maksoi mukisematta kaiken). Vähintään vuosittain joku koru lahjaksi.

Mies puolusti perheensä kunniaa sanoin ja teoin (eli nyrkein). Jos joku ryppyili vaikkapa vaimon siskolle, vaimon mies oli velvollinen osallistumaan kurinpalautukseen. 

Jne.

Jännä kuinka miehiltä usein unohtuukin näissä keskusteluissa se oman tontin hoitaminen. ;)

Olin just tulossa kirjoittamaan, että isoisäni passasi ainakin isoäitiäni niin hyvin, että mielelläni vaihtaisin nykymiehet 50-luvun miehiin. Isoäitini ei käynyt töissä, ei ajanut autoa. Kunhan hoiti kodin huom! isoisän avustuksella. Isoisä teki halot, lämmitti takat, keitti puurot, kantoi vedet sisään ja ulos talosta, hoiti eläimet ja teki maatalous- ja metsätyöt, hoiti auton, laskut ja raha-asiat. Kertaakaan ei mummo ajanut nurmikkoa eikä korjannut taloa.

Mutta ei puuttunut ruoanlaittoon, tiskiin, pyykkiin eikä lastenhoitoon? Nyt kuvittele samanlainen mies ja nainen nykypäivään, kaupunkiin, kerrostaloon. Naisella on edelleen ruoanlaitto, tiski, pyykki ja lapset kontollaan, miehellä....niin mitä? 50-luvun työnjako ei näissä olosuhteissa toimi.

Auton renkaiden vaihto =D

Joo, ja lumityöt - sen auton päältä, jos ei ole autopaikkaa sisätiloissa. :D eri

Minulle sopisi 50/50-työnjako.

Mutta arvatkaapa mitä? Naisille ei sovi.

Se kun tarkoittaisi että nainen ei saisi yksin päättää kuinka usein kämppä siivotaan tai kuinka tarkkoja sisustuksen kanssa ollaan. Minusta olisi riittävän siistiä, naisen mielestä ei. Ja tietysti nainen on tässä oikeassa ja mies väärässä. Koti on naisen valtakunta, jossa työt jakautuvat kuitenkin tasan.

Niitä "pikkuhommia" onkin järkevä tehdä niin että kumpi osaa paremmin, hoitaa ne. Ja kuulemma se olen minä. Joko (suoraan ilmaistuna) koska olen mies, tai (epäsuorasti ilmaistuna) koska olen mies. Ja kuitenkin, vaikka ne "pikkuhommat" ovat naiselle kovin epämieluisia, eivät ne vaikuta kotitöiden jakamiseen kun niihin menee niin vähän aikaa.

Huomattu sekin että vaaratilanteissa osapuoli joka laittaa itsensä likoon, on aina ollut minä. Kaippa se jos astun naisporukan ja itseäni tuplasti painavamman, tunnetusti puukkoa mukanaan kantavan paikallisen murhamiehen väliin vastaa samaa aikaa (n. 5 minuuttia) astioiden tiskaamista. Se on reilua se.

Ja sattumalta jokainen kiinnostusta vähänkään osoittanut nainen on ollut pienituloisempi, vaikka "mies elättää" onkin historiaa. Eikä kiinnostuksen osoittamisella toki tarkoiteta suoraa aloitetta, se on jäänyt minun kontolleni. Koska biologia ja soidinmenot tai koska se kumpi enemmän haluaa, tekee aloitteen (molemat, mutta nainenhan ei aloitetta tee).

Joku voisi sanoa että naiset noukkivat rusinat pullasta, mitä tulee tasa-arvoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

50-luvun jenkkivaimoa kaipaavien kannattanee suunnata katseensa vapaana oleviin n. 50-vuotiaisiin naisiin. Josko sieltä löytyisi näitä vanhan koulukunnan naisia, joiden mielestä naisen tehtävänä on ruuanlaitto ja siivous, sillä aikaa kun miehet vipeltävät jossain missälie.

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/979018e5-4cfb-4ce8-8da1-7c09a484613d

Nainenkin on ihminen ja mieli muuttuu elämänkokemuksen karttuessa. Kun ikää alkaa olemaan reilut 30 vuotta, niin alkaa perheen perustaminen ja kodin pitäminen kiinnostaa ja useimmilla, joilla siihen on rahkeet tuosta tulee elämän tärkein asia.

mies51v

Perheen perustamisen ja kodin pitämisen = huolehtimisen tietyiltä päivittäisiltä arkitöiltä kokonaan tuntuu olevan kovin harvan naisen kiinnostuksen kohteena. Saati sitten tärkein asia.

Kyllä se pätee edelleenkin, mutta moni menettää etsikko aikansa ja valittaa +40v kavereilleen vääristä elämän ratkaisuista. Boin laittaa linkin aiheeseen jos haluat.

Mies51v

Se sun spämmäämäsi linkki on kyllä nähty. Ikävää jos osa kokee noin. Itse tunnen useita +40v, jotka ovat mielestään valinneet oikein. Osa on myös huolehtinut asiasta siten ettei riskiä raskaudesta ole.

Aivan samalla tavoin voitaisiin tutkia, kuinka moni perheellinen on katunut sitä että pyhitti omansa elämänsä muille. Niitäkin nimittäin riittää. Osa ei suoranaisesti kadu, vaan tyytyy hiljaa kohtaloonsa. Mutta tällaisistahan ei vielä 10-15v sitten saanut ääneen möläyttää missään, yleinen ilmapiiri oli sellainen.

Se on tietty ihmistyyppi, joka kaipaa aina jotain sellaista mitä itse ei valinnut. Ja kuvittelee sen vaihtoehdon jotenkin hohdokkaammaksi.

Eli tutkimustuloksiin nykynaisten pahoinvoinnista ei voi luottaa. Okei..hullua popsia mielialalääkkeitä kahmalo kaupalla ja samalla väittää, että kaikki on hyvin.

mies51v

Eli kestohymy päälle, päivällistä pöytään ja  tekopirteänä kiikuttamaan miehelle olutta sohvalle ja hyssyttelemään lapsia. Ja illalla vielä ukolle pildeä halutti itseään tai ei ! En yhtään ihmettele, että tuohon aikaan piiloalkoholismi, pillereiden popsiminen,  hermoromahdukset ja laittomat r-keskeytykset  olivat niin yleisiä ...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

50-luvulla myös miehelle oli vaatimuksia:

Piti pyrkiä aina näyttämään ja käyttäytymään kuin herrasmies.

Töitä oli tehtävä lujasti, ylennys tuli ansaita säännöllisesti jotta säilytti kasvonsa.

Miehenkin tehtävä oli olla miellyttävä perhettään kohtaan ja tuotava vaimolle kukkia sekä vietävä hänet viikottain ulos treffeille (ja mies maksoi mukisematta kaiken). Vähintään vuosittain joku koru lahjaksi.

Mies puolusti perheensä kunniaa sanoin ja teoin (eli nyrkein). Jos joku ryppyili vaikkapa vaimon siskolle, vaimon mies oli velvollinen osallistumaan kurinpalautukseen. 

Jne.

Jännä kuinka miehiltä usein unohtuukin näissä keskusteluissa se oman tontin hoitaminen. ;)

Eikö se nyt ole selvää että molemmille sukupuolille oli velvollisuutensa?

kumman sukupuolen edustajat ne yleensä yrittävät maalata kuvaa alemmassa asemassa olleista naisista/miehistä?

Nykyinen naisten käsityshän on että jos mies vaatii että naisen pitäisi tehdä yhtään mitään miestä miellyttääkseen (esim. pysytellä normaalipainoisena tai hymyillä joskus), on hänen saatava täysylläpito unelmakoteineen ja viiden tähden matkoineen.

Anteeksi meinaan täällä tikahtua nauruun. Pitäisikö tässä alkaa miellyttämään jotain varatonta nakkikioski-Makea? Sori tähän vaaditaan hiukan enemmän kuin katu-uskottava naama ja vehje. Tiedän miehiä joille periaatteessa pystyisin heittäytymään pullantuoksuiseksi rouvaksi vaan nämä osaavat tarjota tästä hyvästä jotain vastineeksi enkä nyt puhu rahasta.

Suomesta vastaavia ei tunnu löytyvän.

"enkä nyt puhu rahasta."

Juu ihan varmasti et puhu rahasta, siksi mainitsit heti alkuun esimerkkinä varattoman Nakkikioski-Maken :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on yksi lapsi, tällähetkellä 16v. , mieheni kokkaa lähes joka ilta ja minä hoidan muut kotihommat, kaupassa käydään pääsääntöisesti yhdessä. Meillä ei ole koskaan ollut mitään ongelmaa kotitöistä.

Jos mies kokkaa, kuka siivoaa jäljet? Itse en lähtisi tuohon, mutta onneksi tämä on jokaisen oma valinta. En halua töiden lisäksi siivoojan virkaa kotona, ja töistä ei ole aikomus luopua.

Aina löytyy joku pilkun viilaaja, jos mies kokkaa niin hän myös siivoaa keittiön, ainakin meillä.

Pilkunviilaus tulee siitä, että tuo ei todellakaan ole mikään automaatio joka taloudessa.

Vierailija kirjoitti:

Minulle sopisi 50/50-työnjako.

Mutta arvatkaapa mitä? Naisille ei sovi.

Se kun tarkoittaisi että nainen ei saisi yksin päättää kuinka usein kämppä siivotaan tai kuinka tarkkoja sisustuksen kanssa ollaan. Minusta olisi riittävän siistiä, naisen mielestä ei. Ja tietysti nainen on tässä oikeassa ja mies väärässä. Koti on naisen valtakunta, jossa työt jakautuvat kuitenkin tasan.

Niitä "pikkuhommia" onkin järkevä tehdä niin että kumpi osaa paremmin, hoitaa ne. Ja kuulemma se olen minä. Joko (suoraan ilmaistuna) koska olen mies, tai (epäsuorasti ilmaistuna) koska olen mies. Ja kuitenkin, vaikka ne "pikkuhommat" ovat naiselle kovin epämieluisia, eivät ne vaikuta kotitöiden jakamiseen kun niihin menee niin vähän aikaa.

Huomattu sekin että vaaratilanteissa osapuoli joka laittaa itsensä likoon, on aina ollut minä. Kaippa se jos astun naisporukan ja itseäni tuplasti painavamman, tunnetusti puukkoa mukanaan kantavan paikallisen murhamiehen väliin vastaa samaa aikaa (n. 5 minuuttia) astioiden tiskaamista. Se on reilua se.

Ja sattumalta jokainen kiinnostusta vähänkään osoittanut nainen on ollut pienituloisempi, vaikka "mies elättää" onkin historiaa. Eikä kiinnostuksen osoittamisella toki tarkoiteta suoraa aloitetta, se on jäänyt minun kontolleni. Koska biologia ja soidinmenot tai koska se kumpi enemmän haluaa, tekee aloitteen (molemat, mutta nainenhan ei aloitetta tee).

Joku voisi sanoa että naiset noukkivat rusinat pullasta, mitä tulee tasa-arvoon.

Älä vietä aikaa tuollaisten naisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Eli kestohymy päälle, päivällistä pöytään ja  tekopirteänä kiikuttamaan miehelle olutta sohvalle ja hyssyttelemään lapsia. Ja illalla vielä ukolle pildeä halutti itseään tai ei ! En yhtään ihmettele, että tuohon aikaan piiloalkoholismi, pillereiden popsiminen,  hermoromahdukset ja laittomat r-keskeytykset  olivat niin yleisiä ...

Ja miten oli miesten henkisen hyvinvoinnin laita?

Olisiko ollut niin että elämä oli aika rankkaa molemmille sukupuolille?

Vierailija kirjoitti:

Eli kestohymy päälle, päivällistä pöytään ja  tekopirteänä kiikuttamaan miehelle olutta sohvalle ja hyssyttelemään lapsia. Ja illalla vielä ukolle pildeä halutti itseään tai ei ! En yhtään ihmettele, että tuohon aikaan piiloalkoholismi, pillereiden popsiminen,  hermoromahdukset ja laittomat r-keskeytykset  olivat niin yleisiä ...

Ei ollut. Naisilla oli tuolloin puuhaa, ettei ollut aikaa miettiä tyhmiä. Tuo artikkeli oli toki aika kärjistetty. Kyllä kait sen huomasit.

mies51v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

50-luvulla myös miehelle oli vaatimuksia:

Piti pyrkiä aina näyttämään ja käyttäytymään kuin herrasmies.

Töitä oli tehtävä lujasti, ylennys tuli ansaita säännöllisesti jotta säilytti kasvonsa.

Miehenkin tehtävä oli olla miellyttävä perhettään kohtaan ja tuotava vaimolle kukkia sekä vietävä hänet viikottain ulos treffeille (ja mies maksoi mukisematta kaiken). Vähintään vuosittain joku koru lahjaksi.

Mies puolusti perheensä kunniaa sanoin ja teoin (eli nyrkein). Jos joku ryppyili vaikkapa vaimon siskolle, vaimon mies oli velvollinen osallistumaan kurinpalautukseen. 

Jne.

Jännä kuinka miehiltä usein unohtuukin näissä keskusteluissa se oman tontin hoitaminen. ;)

Eikö se nyt ole selvää että molemmille sukupuolille oli velvollisuutensa?

kumman sukupuolen edustajat ne yleensä yrittävät maalata kuvaa alemmassa asemassa olleista naisista/miehistä?

Nykyinen naisten käsityshän on että jos mies vaatii että naisen pitäisi tehdä yhtään mitään miestä miellyttääkseen (esim. pysytellä normaalipainoisena tai hymyillä joskus), on hänen saatava täysylläpito unelmakoteineen ja viiden tähden matkoineen.

Anteeksi meinaan täällä tikahtua nauruun. Pitäisikö tässä alkaa miellyttämään jotain varatonta nakkikioski-Makea? Sori tähän vaaditaan hiukan enemmän kuin katu-uskottava naama ja vehje. Tiedän miehiä joille periaatteessa pystyisin heittäytymään pullantuoksuiseksi rouvaksi vaan nämä osaavat tarjota tästä hyvästä jotain vastineeksi enkä nyt puhu rahasta.

Suomesta vastaavia ei tunnu löytyvän.

"enkä nyt puhu rahasta."

Juu ihan varmasti et puhu rahasta, siksi mainitsit heti alkuun esimerkkinä varattoman Nakkikioski-Maken :D

Oletko ikinä kuullut henkisestä köyhyydestä? Kioski riehujat tuppaavat olemaan mun silmissä jotenkin todella vajaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

50-luvulla myös miehelle oli vaatimuksia:

Piti pyrkiä aina näyttämään ja käyttäytymään kuin herrasmies.

Töitä oli tehtävä lujasti, ylennys tuli ansaita säännöllisesti jotta säilytti kasvonsa.

Miehenkin tehtävä oli olla miellyttävä perhettään kohtaan ja tuotava vaimolle kukkia sekä vietävä hänet viikottain ulos treffeille (ja mies maksoi mukisematta kaiken). Vähintään vuosittain joku koru lahjaksi.

Mies puolusti perheensä kunniaa sanoin ja teoin (eli nyrkein). Jos joku ryppyili vaikkapa vaimon siskolle, vaimon mies oli velvollinen osallistumaan kurinpalautukseen. 

Jne.

Jännä kuinka miehiltä usein unohtuukin näissä keskusteluissa se oman tontin hoitaminen. ;)

Eikö se nyt ole selvää että molemmille sukupuolille oli velvollisuutensa?

kumman sukupuolen edustajat ne yleensä yrittävät maalata kuvaa alemmassa asemassa olleista naisista/miehistä?

Nykyinen naisten käsityshän on että jos mies vaatii että naisen pitäisi tehdä yhtään mitään miestä miellyttääkseen (esim. pysytellä normaalipainoisena tai hymyillä joskus), on hänen saatava täysylläpito unelmakoteineen ja viiden tähden matkoineen.

Anteeksi meinaan täällä tikahtua nauruun. Pitäisikö tässä alkaa miellyttämään jotain varatonta nakkikioski-Makea? Sori tähän vaaditaan hiukan enemmän kuin katu-uskottava naama ja vehje. Tiedän miehiä joille periaatteessa pystyisin heittäytymään pullantuoksuiseksi rouvaksi vaan nämä osaavat tarjota tästä hyvästä jotain vastineeksi enkä nyt puhu rahasta.

Suomesta vastaavia ei tunnu löytyvän.

"enkä nyt puhu rahasta."

Juu ihan varmasti et puhu rahasta, siksi mainitsit heti alkuun esimerkkinä varattoman Nakkikioski-Maken :D

Näin. On tämä hassua

mies51v

Hassua on sekin kuinka naisten tasa-arvoliike alkoi siitä kun ylemmän keskiluokan kaupunkilaisrouvat alkoivat vaatia tasa-arvoista pääsyä työelämään. Siis kun työpaikalla oli riittävän turvallista, siistiä ja hiljaista.

Sotimaan, kaivoksiin, kalastusaluksille ja rakennustyömaille ei kummasti haluttu vaikka nyt jälkikäteen nämä entisajan miesten työt katsotaan etuoikeutettujen silinteriherrojen mukavaksi elämäksi.

Sitä on turha väittää ettei naisilla muka ollut oikeutta puhua, jo sota-aikaan ja sitä ennenkin naiset kyllä saivat äänensä kuuluviin tarvittaessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

50-luvulla myös miehelle oli vaatimuksia:

Piti pyrkiä aina näyttämään ja käyttäytymään kuin herrasmies.

Töitä oli tehtävä lujasti, ylennys tuli ansaita säännöllisesti jotta säilytti kasvonsa.

Miehenkin tehtävä oli olla miellyttävä perhettään kohtaan ja tuotava vaimolle kukkia sekä vietävä hänet viikottain ulos treffeille (ja mies maksoi mukisematta kaiken). Vähintään vuosittain joku koru lahjaksi.

Mies puolusti perheensä kunniaa sanoin ja teoin (eli nyrkein). Jos joku ryppyili vaikkapa vaimon siskolle, vaimon mies oli velvollinen osallistumaan kurinpalautukseen. 

Jne.

Jännä kuinka miehiltä usein unohtuukin näissä keskusteluissa se oman tontin hoitaminen. ;)

Eikö se nyt ole selvää että molemmille sukupuolille oli velvollisuutensa?

kumman sukupuolen edustajat ne yleensä yrittävät maalata kuvaa alemmassa asemassa olleista naisista/miehistä?

Nykyinen naisten käsityshän on että jos mies vaatii että naisen pitäisi tehdä yhtään mitään miestä miellyttääkseen (esim. pysytellä normaalipainoisena tai hymyillä joskus), on hänen saatava täysylläpito unelmakoteineen ja viiden tähden matkoineen.

Anteeksi meinaan täällä tikahtua nauruun. Pitäisikö tässä alkaa miellyttämään jotain varatonta nakkikioski-Makea? Sori tähän vaaditaan hiukan enemmän kuin katu-uskottava naama ja vehje. Tiedän miehiä joille periaatteessa pystyisin heittäytymään pullantuoksuiseksi rouvaksi vaan nämä osaavat tarjota tästä hyvästä jotain vastineeksi enkä nyt puhu rahasta.

Suomesta vastaavia ei tunnu löytyvän.

"enkä nyt puhu rahasta."

Juu ihan varmasti et puhu rahasta, siksi mainitsit heti alkuun esimerkkinä varattoman Nakkikioski-Maken :D

Oletko ikinä kuullut henkisestä köyhyydestä? Kioski riehujat tuppaavat olemaan mun silmissä jotenkin todella vajaita.

Kuitenkin ensimmäinen adjektiivi jolla kuvasit miestä, oli varattomuus.