Miten nätisti sanoa jo kotoa poismuuttaneille lapsille, ettei meidän koti ole enää heidän koti johon tullaan omilla avaimilla ilmoittamatta etukäteen?
Taas kerran ryminää eteisessä aamuyöllä. Yksi lapsista tulee meille koko kaveriporukalla jatkoille. Haluaisin nukkua. Haluaisin aamulla hissutella yöpaitaisillani omassa kodissani. Mutta keitän kahvia ja laitan aamupalaa taas pikkuhiljaa herääville nuorille aikuisille.
Kommentit (150)
Minä-viestein. Hienotunteisesti mutta selkeästi. Syyllistämättä.
Jo on erikoista jos ei uskalla omille lapsilleen puhua. Et tainnut sanoa heillä poikittaista sanaa edes kun asuivat kotona...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen suuresti miten tulee mieleen raahata kavereita keskellä yötä vanhempiensa kotiin? Vaikka se lapsi asuisikin vielä kotona, niin ei meillä vaan tulla millään kaveriporukalla rämistelemään keskellä yötä. Todella outoa.
Ap ei ole saanut asetettua rajoja aikaisemminkaan, koska on lastensa mielistelijä.
t.kristallikissaPrinttaan ja kehystän tuon seinälle, Kristallikissa. Sinähän yleensä valitat täällä äitisi asennetta, ja olet silti omaksunut täsmälleen saman asenteen.
😂😂😂😂😂Ohis! Mutta mua vaivaa onko siis Kristallikissa sama kuin äitihullu? Ja onko vielä ammattivalittajakin tämä sama persoona?
On sama. Ammattivalittaja on ainakin palstapersoonana eri, mutta lienee mahdollista (joskin en itse usko tähän), että ovat saman ihmisen tuotoksia.
Äitihullussa on mielestäni paösamoja piirteitä kuin muinaisessa psykomammassa, etenkin kun hän puhuu lapsistaan ja exästään.
Sori OT
Onpa outo aihe, mutta kysyjälle. Mutta, Jos sinä et heidän halua heidän tulevan omilla avaimilla sano, ei sillä ole väliä onko tapa nätti. Jotain hämminkiä teiklä kuitenkin on, kun en omille lapsillenin näin haluasi keroa, eikä ole kerrottu minullekaan koskaan omilta vanhemmilta. Eli siis ota avaimet pois... mies 51
Yleensä pitää ilmoittaa etukäteen jos tuo vieraita taloon. Ei siitä tarvi tehdä "sä et enää asu täällä" - tapausta. Etukäteen sovitaan. Vähän törkeää herättää kuka tahansa karpulaisilla yllätysvierailla aamulla, oli kyseessä oma äiti tai kämppis. Mistä moisen idean edes saanut? Humalaisen virhearvio?
Ehkä nyt ei tapakasvatus ole mennyt ihan kohdilleen, itse en olisi tuonut kavereita jatkoille edes asuessani kotona. Saati että ilmoittamatta paukkaisin yöllä porukoilleni.
Äiti joka alkaa nöyrästi kokkailemaan aamiaista klo 4 känniselle rymyporukalle...
haloo nyt ja valot päälle pääkoppaan!
Onko sun koti ilmainen yömaja?
Niin sä ainakin käyttäydyt.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kaikilla lapsilla avaimet. Voi hyvänen aika, tämähän on heidän koti ja tietävät, että tänne saavat tulla vaikka 4 promillen humalassa tai yltä päältä oksennuksessa jatkoille.
t. mami
Ei omien lastensa kynnysmatoksi kannata ryhtyä. Suosittelen tervettä itsekunnioitusta, vaikka taidatkin toivoa jotain superäidin ansiomerkkiä.
Meillä on lapsilla kaikilla avaimet, mutta soittavat aina etukäteen ja osa jopa ovikelloa,
ellei huomata tuloa. Lankapuhelin aikaan kysyivät voiko soittaa jos tuli tarvetta.
Outoa, että tuolla tavoin tulevat.
On minullakin avaimet vanhempien asuntoon ja jos satun kyseisessä kaupungissa olemaan joko kysyn etukäteen saako yöksi mennä tai menen kaverille.
Siinä meillä on taas rajattoman kasvatuksen hedelmiä - onnea!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan suoraan sanot. Pakko kuriositeettina huomauttaa, kuinka positiivista lukea tällaista palstalla. Yleensä täällä on 50-60-vuotiaita naisia, jotka kertovat elävänsä ”pehekeskeistä” perhe-elämää. Todellisuudessa lapset ovat muuttaneet ajat sitten opiskelemaan ja omilleen, ja päälle on napsahtanut psykoosi, jota muissa naisissa ravittava isukkimies ei tietenkään hoidata.
Saiko joku tästä oikeasti selvää?
Oli epäselvää. Eikös täällä kuitenkin enemmistö ole niitä pienten lasten vanhempia?
kuka helvetti tuollaisen kakaran on kasvattanut?
Ai sori
Vierailija kirjoitti:
Minä-viestein. Hienotunteisesti mutta selkeästi. Syyllistämättä.
Mitäh! Jos ei tuon vertaa älyä, että yöllä ei tulla toisten kotiin, eikä ainakaan vieraiden kanssa, niin ihan kylmästi avaimet pois! Eikä tarvitse olla edes hienotunteinen.
Vierailija kirjoitti:
Meillä kyllä pois muuttaneet aikuiset lapset saavat tulla milloin vain, mutta ilman kavereita, ellei ole erikseen sovittu. Miksi kukaan vieras aikuinen menisi toisten kotiin keskellä yötä?
No, Porvoossa on Porvoon tavat.
2/5 olis ollut ainekset parempaan ilman tota aamiaiskokkailua
Lapset yleisesti edellyttävät kavereiltaan, että nämä kohtelevat heidän vanhempiaan kunnioituksella. On lapselle arka paikka huomata, että näin ei ole. Humalassa kaverin kotiin tunkeminen yöllä on loukkaus. Jotain on nyt pielessä AP:n huushollissa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on seitsemän lasta ja ex-miehelläni kolme. Asun 18 neliön yksiössä ja olen sähkörullatuolilla kulkeva monivammainen. Kaikilla kymmenellä nuorella, no osa on jo siinä neljissäkymmenissä on asuntooni avain. He tulevat ja menevät miten sattuu, yleensä yöllä ja tuovat mukanaan heille itselleenkin tuntemattomia narkkareita ja rosvoja. Yritän keittää ja paistaa herkkuruokia ja pidän 24/7 buffetpöytää. Viinipöytäni on vaatimaton, mutta onneksi tekemäni kotiviini kelpaa.
Syötyään, juotuaan ja kiristettyään eläkerahani, lapsoseni ystävineen lähtevät pariksi tunniksi torille tappelemaan ja ryöväämään.
Sillä aikaa siivoan oksennukset, huumeneulat ja virtsat nurkista.
Voisinkohan tehdä jotain, että saisin nukuttua edes puoli tuntia vuorokaudessa? Neuvokaa, kiltit!
Kiitos!Ironian kukka on joskus kaunein kukka🌹
Leivo kakku ja kutsu lapset sitä syömään. Kätke kuitenkin kakun sisään laatikko, jonka sisällä on irrallisia kirjaimia pienillä lapuilla, toisella puolella järjestysnumero. Anna lasten kakun syötyään järjestellä kirjaimet numeron mukaan joista muodostuu lause: "Älkää tulko meille ilmoittamatta etukäteen" tms.
...Tai sitten ihan vaan sanomalla. Vaikka viestillä, tai kun seuraavan kerran näette. Normaali ihminen ei tällaisesta suutu.
Itselläni meni 27-vuotiaana perille, kun tulin vanhempieni (oman lapsuuteni) kotiin omilla avaimillani. Olin soittanut heille, että tulisin käymään, mutta eivät vastanneet puhelimeen. Talo oli pimeänä.
Avasin oven ja eteiseen kuulin äitini huokailevan äänekkäästi ja isän äänen:"Irrma, Irrma, mie tuun..!"
Suljin oven hiljaa ja peräännyin ulos ja omille kämpille.
Vaikka silloin ällötti, nyt ajattele, että olipa ihanaa, että vanhempani vielä tunsivat kiihkoa.
Aamulla varmaan ihmettelivät lumiselta pihatieltä ovelle meneviä ja lähteviä jalanjälkiä. Asiasta tosin ei puhuttu, enkä itsekään vierailuani ottanut puheeksi.