Miten nätisti sanoa jo kotoa poismuuttaneille lapsille, ettei meidän koti ole enää heidän koti johon tullaan omilla avaimilla ilmoittamatta etukäteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veli kirjoitti:

Mä oon kyl tottunu menee vanhemmille toisinaan yöksi kun on lähempänä keskustaakin, joskus jopa kavereiden/yöseuran kanssa.

Yritetään toki olla hiljaa ja kunnioittaa toisten rauhaa. Omaan vanhaan huoneeseen joka on melkein samanlainen kuin lähtiessäni.

Äiti yleensä tekee aamulla leipää ja kyselee kuulumisia, olen olettanut ett kiva kun käyn kylässä:)

Laitoin nyt mammalle viestin että et kai itke missään foorumilla

Mammasi käytöstapaopit eivät ole menneet sinuun perille. Minä voin auttaa: hyviin käytöstapoihin ei kuulu ihmisten kutsuminen jonkun toisen kotiin, varsinkaan yöksi. Lakkaa tekemästä niin ilman mitään "äitiii ei kai sua vaaan haittaa..." -viestejä.

En laita erikseen viestiä:)

Äiti toivottaa tervetulleeksi muutenkin.

Oikeestaan syy miksi olen vauvafoorumilla on se että voin harmitella sitä millaisia äitejä noin monella näyttäisi olevan.

Harmi

Kasva aikuiseksi. Vaikutat itsekkäältä ja keskenkasvuiselta teiniltä, joka ei arvosta äitinsä omaa elämää.

Me ollaan perhe, meillö puhutaan suoraan:)

Äiti on viellä monesti sanonut lapsenlasten olevan tärkeintä hänen elämässään.

Miten oikeesti te voitte kaikki olla noin ilkeitä?

Vaikka te lähditte riidellen 16 vuotiaina, voi muilla olla rakkauden tunteita ja aitoa välittämistä lähimpiään kohtaan.

"Meidän koira karkas vittu se ei tuu enää takas"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti joka sanoi toivottavansa lapsensa koska tahansa tervetulleiksi sai hirveästi miinusta.

Te vihaavat äidit ällötte mua:)

Ei varmaan ne lapset haluaisikaan takaisin

Käykö äitisi/isäsi asunnossi etukäteen ilmoittamatta? Omilla avaimillaan?

Jos on tarvetta, ollaan perhe.

Veli ja vanhemmat eivät oveaan edes lukitse elei lähde reissuun

Eli tulevat keskellä yötä? Lähinnä outoa.

Onpa outoa käytöstä. Itselläni oli lapsuudenperheen kodin avaimet pitkään, taitaa olla nykyiseenkin asuntoon. Ei silti parikymppisenäkään olisi tullut mieleen rymytä sinne kaverilauman kanssa jatkoille. Ei silloin, kun asuin kotona, ei sen jälkeen. Eikö teillä ole lapsille vedetty mitään rajoja? Mistä tuollainen malli tulee, että vanhempien luona voi pitää bileitä tuosta vaan?

En ylipäätään mene vanhemmille kutsumatta tai ilmoittamatta. Jos olen siellä ja tekee mieli kahvia, menen kaapille, otan kahvikupin, pannusta kahvit ja itse jääkaapista maidot. Sen verran olen röyhkeä ja oma-aloitteinen. Mutta muuten kyse on tietysti heidän kodistaan.

Kuulostaa kyllä tosi oudolta :D Miksi kotoa poismuuttanut nuori edes menisi ilmoittamatta keskellä yötä vanhemmilleen? Siis vähintäänkin pitää ilmoittaa ja sopia, niin senkin vielä ymmärtää, mutta tuollainen "saa tulla milloin haluaa". Ilmeisesti vanhemmat ei harrasta koskaan seksiä tai ole alasti tai tee muutakaan sellaista omassa kotonaan, mitä ne aikuiset lapset ei yllätysryntäyksellä mielellään saisi nähdä.

Itse olen sinkkunainen, saatan olla alasti kotonani ja vaikka haarat levällään sohvalla ja voi jeesus jos joku ryntäis yhtäkkiä ilmoittamatta paikalle :D

Joillakin perheellisillä tuntuu olevan asiat vähän vinksallaan.

Veli kirjoitti:

Mä oon kyl tottunu menee vanhemmille toisinaan yöksi kun on lähempänä keskustaakin, joskus jopa kavereiden/yöseuran kanssa.

Yritetään toki olla hiljaa ja kunnioittaa toisten rauhaa. Omaan vanhaan huoneeseen joka on melkein samanlainen kuin lähtiessäni.

Äiti yleensä tekee aamulla leipää ja kyselee kuulumisia, olen olettanut ett kiva kun käyn kylässä:)

Laitoin nyt mammalle viestin että et kai itke missään foorumilla

Siis voitelee leivät valmiiksi vai tekee itse leipää. Taidat olla ainoa lapsi ja äitisi eläkeläinen tai työtön, kun on aikaa ja intoa aikuisen lapsen leivät tehdä.

Miksi ihmeessä jotkut tekevät automaattisesti tulkinnan, että vanhempien ja lasten keskinäiset välit ovat huonot, jos on opetettu käyttäytymään muita kunnioittaen eikä lompsimaan lapsuudenkotiin ihan miten aikuinen jälkikasvu itse haluaa?

Tämä sama porukka on varmaan niitä minäminä-ihmisiä, joista väsyneet isoäidit tällakin palstalla itkevät. Lapsenlapsia sysätään hoitoon kysymättä isovanhemmilta mitään, kun "isoäiti niin tykkää lastenlasten kanssa puuhailla". Ja se uhrautuva isoäiti ei saa sanottua suoraan, ettei jaksa.

Nykysin on helppo ilmoittaa etukäteen tulostaan kännykällä, joten en ymmärrä miksei sitä voi tehdä. Paljon mukavampi vanhemmalle, kun tietää etukäteen, milloin lapsi on tulossa ja voi muokata omia suunnitelmiaan tilanteeseen sopivaksi tai ilmoittaa, jos on muita suunnitelmia. Jos aikuinen lapsi ei tätä ymmärrä, niin hän ei ole vielä kasvanut lapsen roolistaan aikuiseksi.

Tapahtui vuosia sitten. Tapailemani mies oli yökylässä luonani. Aamuyöllä neljältä soi puhelin, jossa miehen aikuinen jälkikatras kavereineen ilmoitti, että ajelevat nyt autolla juuri siinä lähistöllä.  Olisivat poikenneet aamukaffelle klo 4. Ehkä alkoholilla oli osuutta päähänpistoon, mutta osoittautui, että käytöstavat olivat kyllä kateissa muutoinkin. Kun mies vielä ilmoitti, että sitten kun lapsenlapsia tulee, niitä hoidetaan joka viikonloppu, otin avaimet pois. Siltä mieheltä.

Vierailija kirjoitti:

Onpa teillä erikoinen huusholli.

Itselläni ja kaikilla tuntemillani ihmisillä on avain lapsuudenkotiinsa. En ole koskaan edes ajatellut, että kukaan haluaisi ottaa niitä pois.

Päinvastoin. Yleensä vanhukset haluavat lasten tulevan käymään usein. Ja lapsilla on joko huono omatunto tai ärtymys siitä, että vanhemmat eivät anna heidän jo itsenäistyä ja rakentaa omaa elämäänsä.

Avain on käytännön hyöty ja turvallisuusetu vanhuksillekin.

Kuten sanoin, erikoinen kuvio. En kyllä tunne ketään joka menisi jatkoille vanhempiensa luo.

Noh, ei me kaikki vanhemmat olla vanhuksia, vaikka aikuisia omillaan asuvia lapsia meillä on. Vähän huono sanavalinta sinulta.

Minä olen 46-vuotias ja lapseni 23-vuotias. Lapsellani on avain asuntooni, mutta aina kysyy etukäteen onko sopivaa tulla käymään. Koskaan ei tule öisin. Hän käy suht usein, yksin tai kaveri/kavereita on mukana. Joskus käy täällä kahvilla työpäiväni aikana, jos hän liikkuu lähistöllä. Myös kun olen pidempään poissa, niin käy katsomassa postin ja tarkistamassa, että kaikki on ok.

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä jos kokeilisit ihan suoraan sanomista. Niin minäkin aikoinaan tein. Ei nuo lapset siitä mieltään pahoittaneet vaan ymmärsivät kyllä asian. Enhän minäkään ryntää heidän kotiinsa ilmoittamatta ja omilla avaimilla.

Tästähän sai idean... Jos sanominen ei auta, tai ap ei uskalla ottaa asiaa suoraan puheeksi, niin ei muuta kuin vara-avaimilla samalla tavalla vierailemaan aikuisen lapsen luona silloin kun se sitä vähiten odottaa. Josko se siitä oppisi, esimerkin voimalla. Tough love.

25 vuotta sitten äiti sanoi, että toivoo että ilmoitetaan etukäteen ja käytetään ovikelloa. Ei siinä mun mielestä ollut mitään ihmeellistä ja aloin tehdä niin.

Pirun kiukkunen se oli 2 vko myöhemmin kun oli loukannut jalkansa (en tiennyt) ja könysi kipsin kanssa yläkerrasta ovelle. Haukkui kun juoksutan vaikka mulla on avainkin ;) Mutta joo, sellanen se oli, ajatukset olis pitänyt osata lukea ja aina hypätä hänen mielensä mukaan.

Mutta ei kyllä olisi tullut pieneen miellenkään keskellä yötä mennä kylään kavereiden kanssa.

Oikea passiivis-aggressiivinen toimintatapa on tietenkin muuttaa pois kertomatta minne. Vanhan asunnon lukot on toki uusittava ”kadonneiden” avaimien takia. Pieni hinta.

Jos kantti ei kestä, voi tyytyä tekemään aamiaista aina hirmuisen metelin kanssa ja mahdollisimman ällöttävänä versiona. Kyllä nuorikin aikuinen lopulta oppii, missä ei kannata krapulaisena herätä, kun päässä jyskyttää ja mahassa kiertää.

Minulla ei ole ollut lapsuudenkotini avainta sen jälkeen, kun sieltä lähes 40 vuotta sitten lähdin. Tiedän kyllä, missä vara-avainta säilytetään, mutta ei ole tullut mieleenkään mennä sillä sisälle, koska vierailut on aina sovittu etukäteen.

Aikuisella lapsellani ei ole avainta nykyiseen kotiini enkä ymmärrä, miksi pitäisi olla. Hän ei ole koskaan täällä edes asunut. Tervetullut on koska tahansa, sovitusti, ja kavereitakin saa tuoda mutta heitäkin vain sovitusti.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole ollut lapsuudenkotini avainta sen jälkeen, kun sieltä lähes 40 vuotta sitten lähdin. Tiedän kyllä, missä vara-avainta säilytetään, mutta ei ole tullut mieleenkään mennä sillä sisälle, koska vierailut on aina sovittu etukäteen.

Aikuisella lapsellani ei ole avainta nykyiseen kotiini enkä ymmärrä, miksi pitäisi olla. Hän ei ole koskaan täällä edes asunut. Tervetullut on koska tahansa, sovitusti, ja kavereitakin saa tuoda mutta heitäkin vain sovitusti.

Sitten kun sulle tulee tarpeeksi ikää ja on paikallaan, että se aikuinen lapsesi toivottavasti vierailee tiuhemmin tarkastamassa, että kaikki on ok, sen avaimen merkitys muuttuu ihan toisen näköiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole ollut lapsuudenkotini avainta sen jälkeen, kun sieltä lähes 40 vuotta sitten lähdin. Tiedän kyllä, missä vara-avainta säilytetään, mutta ei ole tullut mieleenkään mennä sillä sisälle, koska vierailut on aina sovittu etukäteen.

Aikuisella lapsellani ei ole avainta nykyiseen kotiini enkä ymmärrä, miksi pitäisi olla. Hän ei ole koskaan täällä edes asunut. Tervetullut on koska tahansa, sovitusti, ja kavereitakin saa tuoda mutta heitäkin vain sovitusti.

Sitten kun sulle tulee tarpeeksi ikää ja on paikallaan, että se aikuinen lapsesi toivottavasti vierailee tiuhemmin tarkastamassa, että kaikki on ok, sen avaimen merkitys muuttuu ihan toisen näköiseksi.

Miksi oletat, että vain omin avaimin tehdyillä yllätyskäynneillä voi pitää huolta vanhoista vanhemmistaan? Nykyisin paljon monenlaisia viestintävälineitä, joiden avulla voi olla yhteydessä vaikka päivittäin.  Ja sitä perinteistä puhelintakin voi käyttää, jos ei osaa käyttää muita. Omat iäkkäät vanhempani asuvat 400 kilometrin päässä. Ei siellä  harva se päivä ehdi käydä, eikä tulisi mieleenikään mennä ilmoittamatta etukäteen, koska tiedän, että he eivät pidä siitä. Mutta yhteyttä pidetään muilla tavoin tiiviisti.

Laura avaimensa aimensa ojentaa,

Peteä viellä muistuttaa missä mutsi pitää korujaan.

Ootte viel ihan nagelis,

Noiki vast 16 ja harrastaa hevosjuttui

Vähän ohi aiheen, mutta tuli mieleen kun äitini suuttui minulle siitä, että en pitänyt vanhempieni kotitaloa lapsuuden kotinani. Pöyristyi ja loukkaantui tästä, eikä meinannut mennä jakeluun vaikka sanoin, etten mitenkään tunne taloa, jossa en ole koskaan asunut, kodikseni. Vanhempani kun muuttivat ko. taloon sen jälkeen kun olin itse jo muuttanut pois kotoa. Ei se että vanhempani siellä asuvat, tee siitä minun kotiani.

Nyt on vihjaillut siitä, kuinka minun pitäisi heidän kuoleman jälkeen lunastaa talo itselleni, ettei myytäisi ulkopuolisille. Olen ainoa sisaruksista jolla ei ole ns. kesäpaikkaa, mutta kun talo ei sijaitse lähelläkään järveä ja asun jo omakotitalossa, en ymmärrä mitä tekisin kahdella kuivan maan talolla... Tosin ei mulla ole varaakaan siihen.

Miksi tuossa tilanteessa pitäisi enää sano mitään nätisti?

Yöllä kovaan änneen vaan että nyt perkele koko konkkaronkka pihalle niin kuin olsi jo ja avain tänne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole ollut lapsuudenkotini avainta sen jälkeen, kun sieltä lähes 40 vuotta sitten lähdin. Tiedän kyllä, missä vara-avainta säilytetään, mutta ei ole tullut mieleenkään mennä sillä sisälle, koska vierailut on aina sovittu etukäteen.

Aikuisella lapsellani ei ole avainta nykyiseen kotiini enkä ymmärrä, miksi pitäisi olla. Hän ei ole koskaan täällä edes asunut. Tervetullut on koska tahansa, sovitusti, ja kavereitakin saa tuoda mutta heitäkin vain sovitusti.

Sitten kun sulle tulee tarpeeksi ikää ja on paikallaan, että se aikuinen lapsesi toivottavasti vierailee tiuhemmin tarkastamassa, että kaikki on ok, sen avaimen merkitys muuttuu ihan toisen näköiseksi.

Miksi oletat, että vain omin avaimin tehdyillä yllätyskäynneillä voi pitää huolta vanhoista vanhemmistaan? Nykyisin paljon monenlaisia viestintävälineitä, joiden avulla voi olla yhteydessä vaikka päivittäin.  Ja sitä perinteistä puhelintakin voi käyttää, jos ei osaa käyttää muita. Omat iäkkäät vanhempani asuvat 400 kilometrin päässä. Ei siellä  harva se päivä ehdi käydä, eikä tulisi mieleenikään mennä ilmoittamatta etukäteen, koska tiedän, että he eivät pidä siitä. Mutta yhteyttä pidetään muilla tavoin tiiviisti.

Kyse ei ole yllätyskäynneistä, vaan sovituista. Mistä ihmeestä sait sen käsityksen, että tarkoitus on mennä ilmoittamatta?

Mitäs sitten, kun menet sovittuun aikaan ilman avainta ja soitat ovikelloa ja kukaan ei tulekaan avaamaan? Murratko oven? Rikotko ikkunan? Soitat huoltomiehen avaamaan oven?

Vaikka itse osaakin käyttää vaikka mitä viestimiä, niin se vanhus ei ehkä osaa tai ei pysty, jos vaikka makaa insuliinisokissa sängyssään, kun unohti syödä illalla, vaikka kovasti väitti niin tehneensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No menet sanomaan että oma saa tulla, aamulla on keskustelu, muut kotiin.

Mikä oma?

Oma lapsi.