Mikä on nykyajan pahin tasa-arvo-ongelma?

Epätasa-arvoinen asevelvollisuus, poikalasten rituaalisilpomisen laillisuus ja aivan mitättömät tuomiot seksuaalirikoksista ovat varmaan pahimmat ongelmat.

Myös se, miten lasten hankkiminen heikentää nimenomaan naisten urakehitystä ja miten vastuu lapsista jakautuu epätasa-arvoisesti isien ja äitien välillä on vakava ongelma.

t. feministi

Vihreä kirjoitti:

Miehet joutuvat uhraamaan vuoden elämästään heti lukion jälkeen, kun matikat ja fysiikat ovat vielä mielessä ja oppi tarttuisi hyvin päähän. Pakollinen vuosi tyhmennyskoulutusta, jonka jälkeen aika vaikea saada ajatustoimintaa takaisin käyntiin.

Naisilla tätä ei ole, joten he viettävät tuon ajan maailmaa kierrellellen.

Kyllä suurin osa naisista aloittaa opinnot heti eikä "kiertele maailmaa". Armeijaan voi saada myös lykkäystä, kuten oma mieheni teki. Ei ole mikään pakko mennä armeijaan heti lukion jälkeen. Kannatan kyllä nykyisen mallin muuttamista vapaaehtoiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lain edessä olemme sukupuolesta riippumatta tasa-arvoisia, paitsi armeija.

Siis uudelleen muotoiltuna: Lain edessä sukupuolet eivät ole tasa-arvoisia.

Perustele.

Armeija. Mies joutuu vankilaan ellei käy.

Toinen on lapsen surma. Jos äiti harkiten tappaa vauvansa, niin hänet voidaan tuomita surmasta. Jos isä tekee saman niin hänet tuomitaan murhasta elinkautiseen. Lukee oikein lakikirjassa.

Jos äiti tappaa harkiten vauvansa niin hänkin saa elinkautisen.

Jos äiti sen sijaan synnytyksen jälkeen uupuneena ja ahdistuneena surmaa vauvansa, silloin tulee tuomio surmasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lain edessä olemme sukupuolesta riippumatta tasa-arvoisia, paitsi armeija.

Siis uudelleen muotoiltuna: Lain edessä sukupuolet eivät ole tasa-arvoisia.

Perustele.

Armeija. Mies joutuu vankilaan ellei käy.

Toinen on lapsen surma. Jos äiti harkiten tappaa vauvansa, niin hänet voidaan tuomita surmasta. Jos isä tekee saman niin hänet tuomitaan murhasta elinkautiseen. Lukee oikein lakikirjassa.

Mitähän viestiä nyt tarkoitat?

Minun viestiä lainasit, missä sanoin, että lain mukaan on tasa-arvo, paitsi armeija. Tuosta lapsensurmaamisesta ja lakitekstistä en ole kuullutkaan. Jos näin todella lakikirjassa lukee, haluaisin kyllä saada viisammilta vastauksen, miksi näin on. Se ei ole todellakaan oikein.

Vierailija kirjoitti:

Se, että miehet laitetaan asenteellisesti todella tiukkaan muottiin jossa erilainen = vässykkähintti ja mm. miehen asemasta keskustelija on = vinkuva vänisijä joka jää ilman naista ihan oikeutetusti.

Tämä.

Naisella on käytännössä mahdollisuus valita kahden roolin välillä.

Nainen voi menestyä urallaan siinä missä mieskin (sinkkunaisten tulot ovat jo korkeammat kuin sinkkumiesten, sukupuolten väliset tuloerot syntyvät aviopareista) - mutta nainen voi myös panostaa naisellisuuteen ja päätyä hyvään asemaan avioliiton kautta. Heikkous on sallittua, koska yhä löytyy turvaajia ja renkaanvaihtajia.

Miehen on käytännössä oltava mies, sillä perinteisellä tavalla. Muutoin ei saa osakseen kunnioitusta. Mahdollisuutta nousta korkeampaan sosioekonomiseen luokkaan avioliiton kautta ei ole.

Käytännössä miehen kanssa samassa asemassa on vain se naisten vähemmistö joilla ei ole juurikaan naisellisia avuja, vaan heidän on pärjättävä omillaan. Osa tietysti pärjääkin olemalla vahvoja kuten miehet, osa ei.

Miesten tasa-arvokysymykset jäävät auttamatta taka-alalle, kiitos asenneilmapiirin jossa "valittava mies on vässykkä". Ja myös siksi koska parisuhteiden ja seksuaalisuuden tuomista eduista naisille ei haluta keskustella.

Vierailija kirjoitti:

Epätasa-arvoinen asevelvollisuus, poikalasten rituaalisilpomisen laillisuus ja aivan mitättömät tuomiot seksuaalirikoksista ovat varmaan pahimmat ongelmat.

Myös se, miten lasten hankkiminen heikentää nimenomaan naisten urakehitystä ja miten vastuu lapsista jakautuu epätasa-arvoisesti isien ja äitien välillä on vakava ongelma.

t. feministi

Kirjoitat parisuhteiden epätasa-arvosta, koska usein nainen jää hoitamaan lapsia ja siksi urakehitys kärsii.

Kuitenkin jos keskustellaan siitä kuinka ylöspäin pariutuminen siirtää miesten varallisuutta naisille, tämä katsotaan pariskuntien yksityisasiaksi josta ei tule keskustella yhteiskunnallisella tasolla.

Millä perusteella näin? Sekä ylöspäin pariutuminen että se kumpi jää hoitamaan lapsia, ovat lopulta pariskuntien yhteisiä päätöksiä.

Entäs eläkemaksut? Miehet maksavat enemmän vaikka naiset elävät pidempään?

Entäs terveydenhuolto? Miehet maksavat enemmän vaikka naisten terveydenhuoltoon panostetaan enemmän?

Vierailija kirjoitti:

Uskon tasa- arvoon henkeen ja vereen. Silti mielestäni miehet ja naiset ovat erilaisia ja tätä ei saisi ääneen sanoa. Eli uskon kai tasa- arvoon erilaisuuden huomioiden. Kaikissa asioissa ei vain voi olla tasa-arvoa. Miehet ei edelleenkään synnytä ja se vaikuttaa naisen uraan.

Niinpä. Naisten pitäisi ilmeisesti saada synnyttää (täysin kivuttomasti) sekä olla kotona vauvaa hoitamassa, mutta se ei saisi haitata millään naisen uraa. Naisen tulisi siis saada palkkaa ja virkaa ns. vähemmän työllä kuin miehen joka ei ole pois työelämästä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että miehet laitetaan asenteellisesti todella tiukkaan muottiin jossa erilainen = vässykkähintti ja mm. miehen asemasta keskustelija on = vinkuva vänisijä joka jää ilman naista ihan oikeutetusti.

Tämä.

Naisella on käytännössä mahdollisuus valita kahden roolin välillä.

Nainen voi menestyä urallaan siinä missä mieskin (sinkkunaisten tulot ovat jo korkeammat kuin sinkkumiesten, sukupuolten väliset tuloerot syntyvät aviopareista) - mutta nainen voi myös panostaa naisellisuuteen ja päätyä hyvään asemaan avioliiton kautta. Heikkous on sallittua, koska yhä löytyy turvaajia ja renkaanvaihtajia.

Miehen on käytännössä oltava mies, sillä perinteisellä tavalla. Muutoin ei saa osakseen kunnioitusta. Mahdollisuutta nousta korkeampaan sosioekonomiseen luokkaan avioliiton kautta ei ole.

Käytännössä miehen kanssa samassa asemassa on vain se naisten vähemmistö joilla ei ole juurikaan naisellisia avuja, vaan heidän on pärjättävä omillaan. Osa tietysti pärjääkin olemalla vahvoja kuten miehet, osa ei.

Miesten tasa-arvokysymykset jäävät auttamatta taka-alalle, kiitos asenneilmapiirin jossa "valittava mies on vässykkä". Ja myös siksi koska parisuhteiden ja seksuaalisuuden tuomista eduista naisille ei haluta keskustella.

Ongelma on siinä ettei naiset huoli mielellään kumppaniksi sellaists heikkoa ja huonotuloista miestä.

Hyvätuloinen naissinkku ei siis huoli kumppanikseen huonotuloista miessinkkua.

Hyvätuloisilla miehillä taas riittää tarjontaa niin hyvätuloisista naisista kun taas myös huonotuloisista naisista.

Myös naiset karttavat miehen heikkoutta usein, kuinka moni nainen haluas kumppanikseen miehen kuka on herkkä ja heittäytyy heikkona naisen käsivarsille "turvaan"?

Jos mies on pienituloinen hän jää todella suurella todennäköisyydellä lapsettomaksi koska hänen on yksinkertaisesti vaikea löytää kumppania koska hyvätuloiset naiset harvoin huolii kumppanikseen pienituloista duunaria.

En syyllistä ketään mutta tämä on kyllä tasa-arvo ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lain edessä olemme sukupuolesta riippumatta tasa-arvoisia, paitsi armeija.

Siis uudelleen muotoiltuna: Lain edessä sukupuolet eivät ole tasa-arvoisia.

Perustele.

Armeija. Mies joutuu vankilaan ellei käy.

Toinen on lapsen surma. Jos äiti harkiten tappaa vauvansa, niin hänet voidaan tuomita surmasta. Jos isä tekee saman niin hänet tuomitaan murhasta elinkautiseen. Lukee oikein lakikirjassa.

Saisiko tämän lainkohdan, kiitos?

ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epätasa-arvoinen asevelvollisuus, poikalasten rituaalisilpomisen laillisuus ja aivan mitättömät tuomiot seksuaalirikoksista ovat varmaan pahimmat ongelmat.

Myös se, miten lasten hankkiminen heikentää nimenomaan naisten urakehitystä ja miten vastuu lapsista jakautuu epätasa-arvoisesti isien ja äitien välillä on vakava ongelma.

t. feministi

Kirjoitat parisuhteiden epätasa-arvosta, koska usein nainen jää hoitamaan lapsia ja siksi urakehitys kärsii.

Kuitenkin jos keskustellaan siitä kuinka ylöspäin pariutuminen siirtää miesten varallisuutta naisille, tämä katsotaan pariskuntien yksityisasiaksi josta ei tule keskustella yhteiskunnallisella tasolla.

Millä perusteella näin? Sekä ylöspäin pariutuminen että se kumpi jää hoitamaan lapsia, ovat lopulta pariskuntien yhteisiä päätöksiä.

Entäs eläkemaksut? Miehet maksavat enemmän vaikka naiset elävät pidempään?

Entäs terveydenhuolto? Miehet maksavat enemmän vaikka naisten terveydenhuoltoon panostetaan enemmän?

Hyvä huomio.

Sekin kannattaa muistaa että yksi syy miksi naiset useammin jäävät hoitamaan lapsia, on se että he valitsivat uraorientoituneemman ja paremmin tienaavan miehen kuin mitä itse olivat, ja mm. siksi nainen halusikin jäädä kotiin lapsia hoitamaan.

Naisilla miehiä alhaisemmat pisterajat esimerkiksi poliisiksi ja armeijassa (RUK/AUK)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että miehet laitetaan asenteellisesti todella tiukkaan muottiin jossa erilainen = vässykkähintti ja mm. miehen asemasta keskustelija on = vinkuva vänisijä joka jää ilman naista ihan oikeutetusti.

Tämä.

Naisella on käytännössä mahdollisuus valita kahden roolin välillä.

Nainen voi menestyä urallaan siinä missä mieskin (sinkkunaisten tulot ovat jo korkeammat kuin sinkkumiesten, sukupuolten väliset tuloerot syntyvät aviopareista) - mutta nainen voi myös panostaa naisellisuuteen ja päätyä hyvään asemaan avioliiton kautta. Heikkous on sallittua, koska yhä löytyy turvaajia ja renkaanvaihtajia.

Miehen on käytännössä oltava mies, sillä perinteisellä tavalla. Muutoin ei saa osakseen kunnioitusta. Mahdollisuutta nousta korkeampaan sosioekonomiseen luokkaan avioliiton kautta ei ole.

Käytännössä miehen kanssa samassa asemassa on vain se naisten vähemmistö joilla ei ole juurikaan naisellisia avuja, vaan heidän on pärjättävä omillaan. Osa tietysti pärjääkin olemalla vahvoja kuten miehet, osa ei.

Miesten tasa-arvokysymykset jäävät auttamatta taka-alalle, kiitos asenneilmapiirin jossa "valittava mies on vässykkä". Ja myös siksi koska parisuhteiden ja seksuaalisuuden tuomista eduista naisille ei haluta keskustella.

Ongelma on siinä ettei naiset huoli mielellään kumppaniksi sellaists heikkoa ja huonotuloista miestä.

Hyvätuloinen naissinkku ei siis huoli kumppanikseen huonotuloista miessinkkua.

Hyvätuloisilla miehillä taas riittää tarjontaa niin hyvätuloisista naisista kun taas myös huonotuloisista naisista.

Myös naiset karttavat miehen heikkoutta usein, kuinka moni nainen haluas kumppanikseen miehen kuka on herkkä ja heittäytyy heikkona naisen käsivarsille "turvaan"?

Jos mies on pienituloinen hän jää todella suurella todennäköisyydellä lapsettomaksi koska hänen on yksinkertaisesti vaikea löytää kumppania koska hyvätuloiset naiset harvoin huolii kumppanikseen pienituloista duunaria.

En syyllistä ketään mutta tämä on kyllä tasa-arvo ongelma.

Sanotaanko näin että jos naisten uran kärsiminen tai kotitöiden epätasainen jakautuminen ovat tasa-arvo-ongelmia, sitten on tämäkin.

Kuuluvat kiistatta samaan sarjaan. Eli laki on kyllä sama kaikille, mutta biologian/kulttuurin takia pariskunnat eivät toimi tasa-arvoisesti (naiset pariutuvat keskimäärin ylöspäin, miehet useammin tekevät enemmän uraa mutta vähemmmän kotitöitä - molemmat pariskuntien keskinäisiin sopimuksiiin perustuvia asioita).

Suomen koulujärjestelmä tänä päivänä käytännössä hylkää poikia

Armeija ja armeija. Siellä luodaan hyväveliverkostot. Yliopistoissa ja korkeakouluissa oli ainakin takavuosina aloja, joissa esim reserviupseerikoulun käyminen oli suuri etu ja ansio, ja kokemuksista puhuttiin suureen ääneen opiskelijoiden illanvietoissa. Joillain työpaikkavierailuillakin armeijassa loistaneet otettiin etulyöntiasemaan ja muodostivat omat vitsailu ja läpänheittoporukkansa pomojen kanssa. Tasa-arvoa parhaimmillaan. Ehkä ajat ovat tästä muuttuneet noin 15 vuodessa.

Vähemmistöihin kohdistuva epätasa-arvoisuus, eräänä räikeimmistä esimerkeistä fyysisesti tai psyykkisesti vammaisten jokapäiväiset ongelmat. Koko yhteiskunta on rakennettu sille oletukselle, että olet kykenevä ja terve, eikä sinulla ole esim. liikuntaesteitä. Saati, jos sinulla sattuu olemaan psyykkisiä esteitä, esimerkiksi paniikkihäiriö.

Vierailija kirjoitti:

Armeija ja armeija. Siellä luodaan hyväveliverkostot. Yliopistoissa ja korkeakouluissa oli ainakin takavuosina aloja, joissa esim reserviupseerikoulun käyminen oli suuri etu ja ansio, ja kokemuksista puhuttiin suureen ääneen opiskelijoiden illanvietoissa. Joillain työpaikkavierailuillakin armeijassa loistaneet otettiin etulyöntiasemaan ja muodostivat omat vitsailu ja läpänheittoporukkansa pomojen kanssa. Tasa-arvoa parhaimmillaan. Ehkä ajat ovat tästä muuttuneet noin 15 vuodessa.

Kävin armeijan 27 vuotta sitten.

En ole kertaakaan törmännyt mihinkään hyväveliverkostoihin. Työelämässä kukaan ei ole kysynyt olenko ylipäätään käynyt armeijan tai mitä siellä tein.

-mies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä urakehitysnaukumista. Joskus vain täytyy tehdä valintoja. Jos haluaa uran, tekee uraa. Jos haluaa lapsen, tekee lapsen. Jotkut toki onnistuu molemmissa, mutta useimpien on vain pakko valita. Tunnen useita naisia, jotka ovat valinneet uran, eikä sitä ole kukaan estänyt. Jos tulee vanhempana katumapäälle, niin lapsen voi myös adoptoida ja uraihmisellä ei jää ainakaan rahasta kiinni.

Joo, ei se miehenkään ura etene jos se kuumimmassa vaiheessa on yhtäkkiä vuoden pois kuvioista. Elämä on valintoja.

Ongelma onkin se, että miehet eivät kanna vastuuta jäämällä kotiin vauvan kanssa. Naiset kantavat, ja siitä seuraa urakehityksen heikentyminen.

Elämä on valintoja, mutta vastuun kantaminen omasta lapsesta ei ole valinta vaan itsestäänselvyys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että miehet laitetaan asenteellisesti todella tiukkaan muottiin jossa erilainen = vässykkähintti ja mm. miehen asemasta keskustelija on = vinkuva vänisijä joka jää ilman naista ihan oikeutetusti.

Tämä.

Naisella on käytännössä mahdollisuus valita kahden roolin välillä.

Nainen voi menestyä urallaan siinä missä mieskin (sinkkunaisten tulot ovat jo korkeammat kuin sinkkumiesten, sukupuolten väliset tuloerot syntyvät aviopareista) - mutta nainen voi myös panostaa naisellisuuteen ja päätyä hyvään asemaan avioliiton kautta. Heikkous on sallittua, koska yhä löytyy turvaajia ja renkaanvaihtajia.

Miehen on käytännössä oltava mies, sillä perinteisellä tavalla. Muutoin ei saa osakseen kunnioitusta. Mahdollisuutta nousta korkeampaan sosioekonomiseen luokkaan avioliiton kautta ei ole.

Käytännössä miehen kanssa samassa asemassa on vain se naisten vähemmistö joilla ei ole juurikaan naisellisia avuja, vaan heidän on pärjättävä omillaan. Osa tietysti pärjääkin olemalla vahvoja kuten miehet, osa ei.

Miesten tasa-arvokysymykset jäävät auttamatta taka-alalle, kiitos asenneilmapiirin jossa "valittava mies on vässykkä". Ja myös siksi koska parisuhteiden ja seksuaalisuuden tuomista eduista naisille ei haluta keskustella.

Ongelma on siinä ettei naiset huoli mielellään kumppaniksi sellaists heikkoa ja huonotuloista miestä.

Hyvätuloinen naissinkku ei siis huoli kumppanikseen huonotuloista miessinkkua.

Hyvätuloisilla miehillä taas riittää tarjontaa niin hyvätuloisista naisista kun taas myös huonotuloisista naisista.

Myös naiset karttavat miehen heikkoutta usein, kuinka moni nainen haluas kumppanikseen miehen kuka on herkkä ja heittäytyy heikkona naisen käsivarsille "turvaan"?

Jos mies on pienituloinen hän jää todella suurella todennäköisyydellä lapsettomaksi koska hänen on yksinkertaisesti vaikea löytää kumppania koska hyvätuloiset naiset harvoin huolii kumppanikseen pienituloista duunaria.

En syyllistä ketään mutta tämä on kyllä tasa-arvo ongelma.

Jep. Naiset ovat voimaantuneita koulutuksiensa ja tulotasojensa kanssa, mutta silti samaan aikaan elää asenne "mitä tekee miehellä joka ei edes perhettään pysty elättämään". Naisille on OK, että on olemassa kaiken turvaava sosiaaliturva, mutta ilmeisesti vain muita naisia varten. Ei ole vaihtoehto, että nainen tai yhteiskunta elättää naisen, lapset ja "miehen" vaan se on miehen tehtävä turvata perheensä. Nainen samaan aikaan voimaantuu, että heittäytyy kuin holhottavaksi kakaraksi. Jälleen päädytään siihen asenteeseen, että nainen saa olla millainen vaan, oikeutetusti. Onhan hän nainen ja potentiaalisesti uhri jotain pahat miehet kaltoinkohtelee ja riistää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että miehet laitetaan asenteellisesti todella tiukkaan muottiin jossa erilainen = vässykkähintti ja mm. miehen asemasta keskustelija on = vinkuva vänisijä joka jää ilman naista ihan oikeutetusti.

Tämä.

Naisella on käytännössä mahdollisuus valita kahden roolin välillä.

Nainen voi menestyä urallaan siinä missä mieskin (sinkkunaisten tulot ovat jo korkeammat kuin sinkkumiesten, sukupuolten väliset tuloerot syntyvät aviopareista) - mutta nainen voi myös panostaa naisellisuuteen ja päätyä hyvään asemaan avioliiton kautta. Heikkous on sallittua, koska yhä löytyy turvaajia ja renkaanvaihtajia.

Miehen on käytännössä oltava mies, sillä perinteisellä tavalla. Muutoin ei saa osakseen kunnioitusta. Mahdollisuutta nousta korkeampaan sosioekonomiseen luokkaan avioliiton kautta ei ole.

Käytännössä miehen kanssa samassa asemassa on vain se naisten vähemmistö joilla ei ole juurikaan naisellisia avuja, vaan heidän on pärjättävä omillaan. Osa tietysti pärjääkin olemalla vahvoja kuten miehet, osa ei.

Miesten tasa-arvokysymykset jäävät auttamatta taka-alalle, kiitos asenneilmapiirin jossa "valittava mies on vässykkä". Ja myös siksi koska parisuhteiden ja seksuaalisuuden tuomista eduista naisille ei haluta keskustella.

Ongelma on siinä ettei naiset huoli mielellään kumppaniksi sellaists heikkoa ja huonotuloista miestä.

Hyvätuloinen naissinkku ei siis huoli kumppanikseen huonotuloista miessinkkua.

Hyvätuloisilla miehillä taas riittää tarjontaa niin hyvätuloisista naisista kun taas myös huonotuloisista naisista.

Myös naiset karttavat miehen heikkoutta usein, kuinka moni nainen haluas kumppanikseen miehen kuka on herkkä ja heittäytyy heikkona naisen käsivarsille "turvaan"?

Jos mies on pienituloinen hän jää todella suurella todennäköisyydellä lapsettomaksi koska hänen on yksinkertaisesti vaikea löytää kumppania koska hyvätuloiset naiset harvoin huolii kumppanikseen pienituloista duunaria.

En syyllistä ketään mutta tämä on kyllä tasa-arvo ongelma.

Sanotaanko näin että jos naisten uran kärsiminen tai kotitöiden epätasainen jakautuminen ovat tasa-arvo-ongelmia, sitten on tämäkin.

Kuuluvat kiistatta samaan sarjaan. Eli laki on kyllä sama kaikille, mutta biologian/kulttuurin takia pariskunnat eivät toimi tasa-arvoisesti (naiset pariutuvat keskimäärin ylöspäin, miehet useammin tekevät enemmän uraa mutta vähemmmän kotitöitä - molemmat pariskuntien keskinäisiin sopimuksiiin perustuvia asioita).

Miten kotityöt vaikuttaa urakehitykseen?

Tiedän monia sinkkuja ketkä menestyy urallaan ja he tekevät kaikki kotityöt itse.

Olen erimieltä siis että kotityöt vaikuttaa urakehitykseen.

Moni ihminen kuka on ollut perhevapailla menestyy myös työelämässä joten en usko että sekään on este uralla menestymiseen.

Vierailija kirjoitti:

Tasa-arvo on yksinkertaisuudessa sitä että asioihin pitää saada tasainen sukupuolijakauma.

Esimerkiksi vanhempainvapaat pitää jakautua tasaisemmin sukupuolten välille, johtajia pitää olla suunnilleen yhtä paljon, ammatit eivät saisi olla sukupuolittuneita.. jne

Tasa-arvon mittarina toimii juuri se miten tasaisesti asiat jakautuvat sukupuolten välille.

Tasa-arvoon päästään siten että esimerkiksi perhevapaisiin tulee kiintiöt molemmille sukupuolille, johtajiksi yksinkertaisesti otetaan naisia heidän sukupuolensa takia, naisia houkutellaan miesvaltaisille aloille, miehiä houkutellaan naisvaltaisille aloille.. jne

Tasa-arvon toinen tärkeä tehtävä on kadottaa sukupuoliroolit pois sekä sukupuoli stereotypiota ei saisi olla.

Tasa-arvo on sukupuolineutraalisuuden vastakohta, tasa-arvossa aina pyritään siihen tilanteeseen että asia jakautuu noin 50/50 sukupuolen välille kun taas sukupuolineutraaliudessa sukupuolella ei ole merkitystä.

Entä jos miehet ja naiset haluavat eri asioita? Pakotetaanko ihmiset tekemään itsensä kannalta huonoja päätöksiä, että päästään tasa-arvoon?