Taas juttua Suomen lapsivihamielisyydestä, Suomi taitaa olla ainoita maita jossa lapsi ei saa kuulua eikä näkyä

Vierailija kirjoitti:

Monesti unohdetaan, etteivät pienet lapset vielä kykene osaamaan käytöstapoja (esim hillitsemään tunteitaan) vaan heille tosiaan vasta OPETETAAN tätä.

Ja maailmaa nähneenä ja monia ulkomaalaisia ystäviä ja perheenjäseniä omaavana sanon: monessa muussa maassa lapset saavat näkyä ja kuulua ja heihin suhtaudutaan iloisesti. Naurua ja juoksemista pidetään normaalina. He ovat osa yhteiskuntaa. Tämä ei toki tarkoita, että kaikkea siedetään.

Se, että Suomi olisi joku huonokäytöksisien lasten ihmemaa on keksittyä huttua, jota lapsivihamieliset ihmiset haluavat ylläpitää ja näkevät ympäristönsä sen mukaisena.

Kamalaa miten täällä mielummin jopa läpsittäisiin lapsia hiljaiseksi, kun oltaisiin empaattisia ja ymmärretäisiin, että se ruuhkabussin lapsikin on väsynyt ja stressaantunut, eikä hänellä ole vielä aivojen kehitysasteesta johtuen kykyä pitää tätä sisällään ja nököttää näkymättömästi hiljaa.

Aikuiset pystyvät muokkaamaan asenteitaan ja sietämään tunteitaan paljon helpommin kuin lapset.

Eletään yhdessä, siedetään toisiamme ja puututaan, kun nähdään vääryyttä. Meistä jokainen on ollut lapsi.

Sori nyt, mutta nauru ja juoksukin ovat normaalia vain sopivassa tilanteessa. Ei aina.

Olen nähnyt, kun Englannissa vartijat tulivat nuhtelemaan vanhempia, joiden lapset juoksivat ja leikkivät villisti. Ihan iloisesti leikkivät, ei mitään raivareita. Mutta kun se tapahtui museossa.

"STFU, Parents" -blogin suosio monta vuotta sitten jo osoittaa, ettei tämä nyt ihan suomalainen - saatikka ihan uusi - ilmiö ole.

Vierailija kirjoitti:

Ovat lapseni ovat jo teinejä, mutta muistan vielä minkälaista oli käydä kaupassa ja ravintoloissa heidän kanssaan lasten ollessa pieniä.

Ennen eri paikkoihin menoa puhuttiin mitä siellä tehdään. Esim. Mennään Prismaan ostamaan ruokaa. Annoin lapsille omat ostoslistat , joiden mukaan he poimivat autettuina ruokia kärryyn. Sovittiin myös etukäteen, että käydään katselemassa leluja leluosastolla. Kun niin tehtiin, lapset tiesivät että leluja katsellaan, mutta niihin ei kosketa, saati leikitä. Jos kaupassa alkoi vinkuminen, totesin ettei asiaa osteta, koska sitä ei ostoslistassa ole. Jos vinkuminen jatkui, palautin ostokset paikoilleen ja lähdettiin pois kaupasta.

Ravintoloissa sama juttu. Puhuttiin etukäteen miten toimitaan; tervehditään henkilökuntaa, tilausta tehdessä sanotaan kiitos. Jos ruokaa odotellessa tulee pitkä aika, laskettiin yhdessä vaikka kattolamppuja tai piirrettiin. Ruokaa ei ollut pakko syödä kokonaan, mutta sitä ei kommentoitu pahaksi.

Kerran jäätiin kolme pysäkkiä aikaisemmin pois kyydistä, koska poika ei lopettanut edessä olevan penkin potkimista. Ei pohtinut sen jälkeen.

Lapset tarvitsevat ennakointia ja logiikkaa. Tärkein on vanhempien antama esimerkki.

Juuri näin!

Onneksi siellä lopussa on toimintaohjeet meille tyhmille ja veemäisille jotka ei olla innoissamme ihailemassa älämölöitsevää penskaa. :

Kun seuraavan kerran näet ja kuulet lapsen julkisella paikalla, älä paheksu. Jos kaipaat toimintaohjeita vihamielisen mulkoilun tilalle, tässä vinkit kokemusasiantuntijalta:

1. Hymyile lempeästi. Näin osoitat hienovaraisesti vanhemmalle ja lapselle empatiaa.

2. Juttele lapselle ja vie huomio toisaalle.

3. Tarjoa apua vanhemmalle.

Vierailija kirjoitti:

Asia on täsmälleen päinvastoin kuin ap väittää. Vain Suomessa lapset saavat riehua vapaasti ja pompottaa vanhempiaan. Keski-Euroopassa, vaikkapa Saksassa, lapset ovat kohteliaita ja osaavat käyttäytyä, kunnioittavat vanhempiaan ja vanhempia ihmisiä yleensäkin.

Jaa. Outoa, että Saksassa asuessa siellä tuntui olevan paljon rennompaa lasten suhteen. Ainakin Etelä-Saksassa.

Vierailija kirjoitti:

Ap, kannattaa käydä Englannissa, siellä pidetään kakaroille komento. Eikä läpsäys päähän ole harvinaista, kaupossa näkee usein.

Mitäpä luulet, että Suomessa tapahtuu, jos läpsit lasta päähän...?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monesti unohdetaan, etteivät pienet lapset vielä kykene osaamaan käytöstapoja (esim hillitsemään tunteitaan) vaan heille tosiaan vasta OPETETAAN tätä.

Ja maailmaa nähneenä ja monia ulkomaalaisia ystäviä ja perheenjäseniä omaavana sanon: monessa muussa maassa lapset saavat näkyä ja kuulua ja heihin suhtaudutaan iloisesti. Naurua ja juoksemista pidetään normaalina. He ovat osa yhteiskuntaa. Tämä ei toki tarkoita, että kaikkea siedetään.

Se, että Suomi olisi joku huonokäytöksisien lasten ihmemaa on keksittyä huttua, jota lapsivihamieliset ihmiset haluavat ylläpitää ja näkevät ympäristönsä sen mukaisena.

Kamalaa miten täällä mielummin jopa läpsittäisiin lapsia hiljaiseksi, kun oltaisiin empaattisia ja ymmärretäisiin, että se ruuhkabussin lapsikin on väsynyt ja stressaantunut, eikä hänellä ole vielä aivojen kehitysasteesta johtuen kykyä pitää tätä sisällään ja nököttää näkymättömästi hiljaa.

Aikuiset pystyvät muokkaamaan asenteitaan ja sietämään tunteitaan paljon helpommin kuin lapset.

Eletään yhdessä, siedetään toisiamme ja puututaan, kun nähdään vääryyttä. Meistä jokainen on ollut lapsi.

Sori nyt, mutta nauru ja juoksukin ovat normaalia vain sopivassa tilanteessa. Ei aina.

Olen nähnyt, kun Englannissa vartijat tulivat nuhtelemaan vanhempia, joiden lapset juoksivat ja leikkivät villisti. Ihan iloisesti leikkivät, ei mitään raivareita. Mutta kun se tapahtui museossa.

"STFU, Parents" -blogin suosio monta vuotta sitten jo osoittaa, ettei tämä nyt ihan suomalainen - saatikka ihan uusi - ilmiö ole.

Nauru ja juoksu tosiaankin ovat ok vain sopivissa tilanteissa. Siksipä tekstissä mainittiinkiin, että kaikkea ei siedetä.

Näissä keskusteluissa tuntuu olevan tapana ymmärtää tahallaan väärin ja kärjistää asioita, jotta saataisiin luotua mahdollisimman voimakasta vastakkainasettelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten te "annatte selkään" vaikka kaupassa riehuvalle lapselle? Sehän on tietääkseni kiellettyä, tulee vielä lasu tai poliisijuttu.

Niin, Suomessa se on kiellettyä. Useimmissa muissa maissa taas ei.

Suomessa on jostain syystä päättäjilläkin tarve nähdä kurinpito ensisijaisesti jonain sellaisena mistä voi olla lapselle haittaa. Sen sijaan, että keskityttäisiin hyötyihin mikä on se normaali suhtautumistapa.

En ymmärrä tätä suomalaista väkivallan ihannointia. Olen asunut mm. Espanjassa, Ranskassa ja Britanniassa (Walesissa, Skotlannissa ja Englannissa), eikä koskaan, KOSKAAN, kukaan ole läpäissyt edes lasta. Jos lapsi ns. riekkuu, ohjaa vanhempi tämän mielenkiinnon muuhun. Tai sitten lapsi vain riekkuu, sivistysmaissa ymmärretään että lapset ovat lapsia.

Vain suomalainen sairas turvautuu nyrkkin. Vain suomalainen sairas ihannoi väkivaltaa. Huomaa, että sinua on kiristetty lapsena, otan osaa, toivottavasti paranet.

MInä olen asunut myöskin Englannissa ja nähnyt monen monta kertaa että lasta on läpsäisty, heitelty tai muuten kohdeltu väkivaltaisesti julkisellakin paikalla. Pahin tapaus oli kuitenkin kun kerran istuin parkkipaikalla viereisessä autossa kun mamma läksytti kahta poikaansa (about kymmenvuotiaita) huutoluennoimalla käytöstavoista. Kyseessä ihan viimesen päälle pyntätty leidi, jonka sanan säilä todellakin viilsi syvältä. Hällä tosin pysyi kontrolli ja sävy pysyi ilkeän sarkastisena koko luennon ajan. Ajattelin, että Suomessa tuosta joutuisi varmaan vankilaan. Sitten luennointi loppui, ja normaali suht sivistynyt keskustelu jatkui kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Mutta asiaan, Suomessa jokainen on asiantuntija, vaikkei tietäisi mistään mitään. Eikö näitä lastenhaukkujia itseään huvita lainkaan huomata, että käyttäytyvät tässäkin keskustelussa kuin pahimmanlaatuiset pilallehemmotellut kakarat, jotka eivät osaa tuntea myötätuntoa tai edes empatiaa itseään heikompia (lapset) ja toisaalta haastavammassa elämäntilanteessa eläviä (heidän vanhempiaan) kohtaan? Suomalaiset valittavat, koska ovat jääneet pikkulapsen tasolle.

Vierailija kirjoitti:

Mieluummin laittaisin lapsivihamieliset, huonosti käyttäytyvät keski-ikäiset miehet kuriin. Sain aikoinaan kommentin "lapset pitäisi jättää kotiin" kun työnsin rattaissa joulumarkkinoilla hipihiljaa olevaa kaksivuotiasta. Miehen seurassa olleet keski-ikäiset naiset eivät kommentoineet mitään kyseisen sovinistisen öykkärin sanomisiin. Eikä markkinoilla ollut edes ahdasta saati ruuhkaa.

Miksi tätä on alapeukutettu? Ihan periaatteestako? Voi hyvä isä. On tosiaan paikkoja joihin ei kannata tuoda naperoita mutta että vaunuissa ei saa istua hiljaa. Ja minä olen muuten se melusta päänsärkyä saava ikisinkku joka ei jaksa ihmisiä jotka eivät puhu kuin lapsistaan:). Tulee ihan mieleen tilanne kun kävelytin keskikokoista koiraani joka oli hihnassa eikä tehnyt tarpeitaan jne. Siihen joku kadulla seissyt eläkeläissetä sanomaan "viekää se koira pois" . Täh?

Lapsettomana ikisinkkuna, ei käy kateeksi ne vanhemmat jotka kaikin voimin yrittää saada heidän pilalle hemmoteiltu lapsiaan kuriin julkisella paikalla, monet ovat väsyneitä ja itkuisia

Monet lapset myös komentelee täällä suomessa vanhempiaan mitä tehdään ja mihin mennään ja on opetettu lapselle kaikkimullehetinyt asenne. Vanhemmat jopa pelkää omaa lastaansa, jos lapsi jostain syystä karjuu naama punaisena ja sit opetetaan siihen et karjuminen, huutaminen ja huono käytös palkitaan karkeilla/leluilla

Vauvat ymmärrän, vauvat ei osaa kommunikoida kuin itkemällä ja huutamalla

Muistan, kun yksi tuttavani kerran suuttui, kun vertasin koiranpennun ja pikkulapsen koulutusta keskenään, mutta vertaanpa silti edelleen.

Minulla ei ole lapsia, mutta auktoriteetti koiraan ei synny väkivallalla. Tai syntyy kyllä, mutta ei oikeanlainen auktoriteetti, vaan pelkoon perustuva. Väkivallalla koulutetaan arvaamaton koira.

Koira koulutetaan johdonmukaisuudella, palkitsemisella, positiivisen siteen luomisella, ja tarvittaessa fyysisten rajojen luomisella. Jokainen, joka on koiraa kouluttanut, tietää miten koiraa estetään tekemästä pahuuksia. Ei lyömällä, satuttamalla ja riehumalla. Jos koiraa nipistää niskasta tai tönäisee tilanteesta pois tai näpäyttää sormella kuonoon tai suihkauttaa vesipullolla naamaan ja sanoo tiukasti EI, se ei perustu satuttamiseen (koska sitä ei tehdä niin, että se tuottaisi kipua) vaan siihen, että tilanne katkaistaan - koiralle, joka esim. ärisee toiselle, ei voi puhua järkeä, vaan se tilanne pitää saada poikki.

Maalaisjärki sanoo minulle, että riehuvan lapsen kanssa pitää myös tilanne poikki jollain napakalla tavalla, joka saa lapsen huomion. En nyt lähtisi marketissa suihkepullolla suihkuttelemaan lasta naamaan, mutta luulisi vanhempien tietävän, millä keinolla lapsensa huomion saa. Jos sen saa vain lyömällä, jossain on menty todella pahasti metsään.

Hyväkäytöksisen lapsen vanhempana ei ole Suomessakaan ollut ongelmaa kuin kerran ikinä ja silloin oli kyse avoimesti kaikkia lapsia periaatteesta vihaavasta ihmisestä, joka mielellään jakoi ideologiaansa kaikille ja kaikkialla aina, kun lapsia vilahti edes lehtikuvassa. Joillakin on jossain ollut kireä ilme, mutta lapsen käytös on automaattisesti hälventänyt ennakkoluulot. 

Havaintojeni mukaan lapsen äänekäs häiriköinti johtuu usein vanhemmasta, joka ei syystä tai toisesta kiinnitä huomiota lapseen tai edes kuuntele lapsen juttuja ("joo, joo" kännyräpylä). Lapselle on hyvin tärkeää tulla huomatuksi ja eiköhän meistä kuka tahansa pidä siitä, että toinen oikeasti kuuntelee, kun kerromme jotain itselle tärkeää asiaa.

Toinen juttu on se, että jotkut vanhemmat eivät aloita kasvatusta alusta asti, vaan vasta sitten, kun ilmenee ongelmia, jolloin on jo vähän kovempi työ saada oppi perille. 

Lisähuomiona, lapsettomuuden lisääntymisen myötä ei ole mitenkään yllättävää, että jotkut eivät kykene ymmärtämään lapsia. Vrt. esim. kun annat ikänsä lankapuhelinta käyttäneelle vanhukselle älykännykän ilman sen suurempaa ohjeistusta. Ei asia ihan heti aukene ja synnyttää toisinaan suoraan vihamielisiä reaktioita uuteen ja erilaiseen.

Iwkkqkw kirjoitti:

Lapsettomana ikisinkkuna, ei käy kateeksi ne vanhemmat jotka kaikin voimin yrittää saada heidän pilalle hemmoteiltu lapsiaan kuriin julkisella paikalla, monet ovat väsyneitä ja itkuisia

Monet lapset myös komentelee täällä suomessa vanhempiaan mitä tehdään ja mihin mennään ja on opetettu lapselle kaikkimullehetinyt asenne. Vanhemmat jopa pelkää omaa lastaansa, jos lapsi jostain syystä karjuu naama punaisena ja sit opetetaan siihen et karjuminen, huutaminen ja huono käytös palkitaan karkeilla/leluilla

Vauvat ymmärrän, vauvat ei osaa kommunikoida kuin itkemällä ja huutamalla

No ei se isompienkaan lasten kommunikointi aina mene ihan kuin Tommy Hellsteniltä. Itse tässä yhtenä päivänä pohdin omaa teiniäni kuunnellessani, että vielä on matkaa sivistyneen herrasmiehen hillittyyn tunneilmaisuun hänelläkin. Vaikka kyseessä on ihan tavallinen lukiolainen, jolla koulu menee hyvin ja on yleensä ihan ok käytöskin. Suomessa tietenkin kaikkien pitäisi olla kaikessa täydellisiä. Ja muut arvostelee, vaikkeivat itse osaa senkään vertaa.

Vierailija kirjoitti:

Ovat lapseni ovat jo teinejä, mutta muistan vielä minkälaista oli käydä kaupassa ja ravintoloissa heidän kanssaan lasten ollessa pieniä.

Ennen eri paikkoihin menoa puhuttiin mitä siellä tehdään. Esim. Mennään Prismaan ostamaan ruokaa. Annoin lapsille omat ostoslistat , joiden mukaan he poimivat autettuina ruokia kärryyn. Sovittiin myös etukäteen, että käydään katselemassa leluja leluosastolla. Kun niin tehtiin, lapset tiesivät että leluja katsellaan, mutta niihin ei kosketa, saati leikitä. Jos kaupassa alkoi vinkuminen, totesin ettei asiaa osteta, koska sitä ei ostoslistassa ole. Jos vinkuminen jatkui, palautin ostokset paikoilleen ja lähdettiin pois kaupasta.

Ravintoloissa sama juttu. Puhuttiin etukäteen miten toimitaan; tervehditään henkilökuntaa, tilausta tehdessä sanotaan kiitos. Jos ruokaa odotellessa tulee pitkä aika, laskettiin yhdessä vaikka kattolamppuja tai piirrettiin. Ruokaa ei ollut pakko syödä kokonaan, mutta sitä ei kommentoitu pahaksi.

Kerran jäätiin kolme pysäkkiä aikaisemmin pois kyydistä, koska poika ei lopettanut edessä olevan penkin potkimista. Ei pohtinut sen jälkeen.

Lapset tarvitsevat ennakointia ja logiikkaa. Tärkein on vanhempien antama esimerkki.

Tämä oli parhaimpia kommentteja mitä tähän aiheeseen on tullut; olen täysin samaa mieltä sanoista "ennakointi" ja "logiikka". Jos vanhemmilla ei ole kasvatuksessa mitään logiikkaa, jonain päivänä ollaan hyvin tiukkoja, toisena päivänä sama asia menee läpi sormien yms, tai pahimmillaan isä ja äiti ovat täysin eri linjoilla asioiden suhteen, ei lapsi pysty ymmärtämään ollenkaan. Selkeät, loogiset rajat ja kasvatus. Ennakointi on erittäin hyvä, samoin asioiden rauhallisesti selittäminen. Ei todellakaan tarvitse mennä mihinkään läpsimisiin saatikka lyömiseen; en ymmärrä ollenkaan sellaista, se yleensä kasvattaa vain uhmaa vanhempaa kohtaan. Alle 3-vuotiailla tulee monesti se uhmaikä siinä 2-vuotiaana, koettu on todellakin. Silloin raivokohtauksen sattuessa lähtemään lapsi sylissä mahdollisuuksien mukaan paikalta pois, bussista vaikkapa seuraavalla pysäkillä; kaupasta, ravintolasta heti vähäksi aikaa ulos tai muihin tiloihin. Ja koska elämä ei yleensä mene niinkuin Strömsössä, joskus tulee tilanne että lapsi kiukuttelee, et saa häntä rauhoittumaan, tilanteesta ei pääse heti pois, ja ihmiset mulkoilee: sitten vain leuka pystyyn ja tehdään mikä voidaan, mutta niistä muiden ihmisten tylyistäkin kommenteista ei pidä silloin välittää. Kukaan tai mikään ei ole täydellinen.

Vierailija kirjoitti:

Valtaosa lapsista on epämiellyttäviä ja luulevat itsestään liikoja. Vanhempien ainoa kultamuru, jonka jokainen liikahdus on ihmeen ihana. Lapsesta tulee siten kakara. Kun oma poikani käyttäytyi toistuvasti huonosti ostoksilla, en enää ottanut häntä kauppareissuille. Pidin taukoa noin vuoden ja kun sen jälkeen mentiin yhdessä kauppaan, sanoin, että se on koekerta ja jos jonkun hässäkän aiheutat, odotetaan taas vuosi. Pentu taisi olla kahdeksan, kun alkoi homma sujua. Nyt hän on siivo ja mukava lukiolainen, vaikka en olisi silloin apinavuosinaan uskonut. Hän on minun viides lapseni ja ainoa, jonka kanssa on ollut todella vaikeaa. Joskus ajattelin, että tuosta ei ihmistä tule. Mutta tuli :)

On muuten jännä, että usein juuri niistä "vaikeista" lapsista tulee nuorena ja aikuisena niitä mukavimpia, hyväkäytöksisimpiä ja kivoimpia ihmisiä mitä voi olla. :) Kun vaan jaksaa olla looginen ja määrätietoinen, mutta lempeä kasvatuksessa, niin yleensä se palkitaan kun lapsi on aikuinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovat lapseni ovat jo teinejä, mutta muistan vielä minkälaista oli käydä kaupassa ja ravintoloissa heidän kanssaan lasten ollessa pieniä.

Ennen eri paikkoihin menoa puhuttiin mitä siellä tehdään. Esim. Mennään Prismaan ostamaan ruokaa. Annoin lapsille omat ostoslistat , joiden mukaan he poimivat autettuina ruokia kärryyn. Sovittiin myös etukäteen, että käydään katselemassa leluja leluosastolla. Kun niin tehtiin, lapset tiesivät että leluja katsellaan, mutta niihin ei kosketa, saati leikitä. Jos kaupassa alkoi vinkuminen, totesin ettei asiaa osteta, koska sitä ei ostoslistassa ole. Jos vinkuminen jatkui, palautin ostokset paikoilleen ja lähdettiin pois kaupasta.

Ravintoloissa sama juttu. Puhuttiin etukäteen miten toimitaan; tervehditään henkilökuntaa, tilausta tehdessä sanotaan kiitos. Jos ruokaa odotellessa tulee pitkä aika, laskettiin yhdessä vaikka kattolamppuja tai piirrettiin. Ruokaa ei ollut pakko syödä kokonaan, mutta sitä ei kommentoitu pahaksi.

Kerran jäätiin kolme pysäkkiä aikaisemmin pois kyydistä, koska poika ei lopettanut edessä olevan penkin potkimista. Ei pohtinut sen jälkeen.

Lapset tarvitsevat ennakointia ja logiikkaa. Tärkein on vanhempien antama esimerkki.

Tämä oli parhaimpia kommentteja mitä tähän aiheeseen on tullut; olen täysin samaa mieltä sanoista "ennakointi" ja "logiikka". Jos vanhemmilla ei ole kasvatuksessa mitään logiikkaa, jonain päivänä ollaan hyvin tiukkoja, toisena päivänä sama asia menee läpi sormien yms, tai pahimmillaan isä ja äiti ovat täysin eri linjoilla asioiden suhteen, ei lapsi pysty ymmärtämään ollenkaan. Selkeät, loogiset rajat ja kasvatus. Ennakointi on erittäin hyvä, samoin asioiden rauhallisesti selittäminen. Ei todellakaan tarvitse mennä mihinkään läpsimisiin saatikka lyömiseen; en ymmärrä ollenkaan sellaista, se yleensä kasvattaa vain uhmaa vanhempaa kohtaan. Alle 3-vuotiailla tulee monesti se uhmaikä siinä 2-vuotiaana, koettu on todellakin. Silloin raivokohtauksen sattuessa lähtemään lapsi sylissä mahdollisuuksien mukaan paikalta pois, bussista vaikkapa seuraavalla pysäkillä; kaupasta, ravintolasta heti vähäksi aikaa ulos tai muihin tiloihin. Ja koska elämä ei yleensä mene niinkuin Strömsössä, joskus tulee tilanne että lapsi kiukuttelee, et saa häntä rauhoittumaan, tilanteesta ei pääse heti pois, ja ihmiset mulkoilee: sitten vain leuka pystyyn ja tehdään mikä voidaan, mutta niistä muiden ihmisten tylyistäkin kommenteista ei pidä silloin välittää. Kukaan tai mikään ei ole täydellinen.

Tällä tavoin muotoutuu ehkä hyviä kansalaisia. Ennakoitavia, sääntöjä kunnioittavia, miellyttämishaluisia ja rumasti sanottuna jonkin verran tylsiä ihmisiä. Todellisessa elämässä ei kuitenkaan ole läheskään niin paljon sääntöjä ja ennakoitavuutta kuin tällä tavalla kasvatettu ihminen saattaa olettaa. Toisaalta lapsi, joka on jo pienestä pitäen tottunut siihen, että eri ihmiset vaativat eri asioita ja saattavat käyttäytyä arvaamattomasti, saattaa joissain tilanteissa pärjätä paljon paremmin kuin jäykillä odotuksilla varustettu lapsi. Itse huomasin tämän nuoruudessani kun seurustelin sellaisen pojan kanssa, jonka kotiolot ja elämä oli olleet hyvinkin ei-ennakoivat, ja hän oli kuin kala vedessä missä hyvänsä tilanteessa, joissa itse menin ihan lukkoon.

Nämä kasvatusasiat ovat monesti paljon monimutkaisempia kuin jonkun self-help-kirjan perusteella voisi päätellä.

Miksi meidän pitäisi olla kuin

Espanjalaiset

Italialaiset

Aasialaiset?

Mehän olemme suomalaisia...?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monesti unohdetaan, etteivät pienet lapset vielä kykene osaamaan käytöstapoja (esim hillitsemään tunteitaan) vaan heille tosiaan vasta OPETETAAN tätä.

Ja maailmaa nähneenä ja monia ulkomaalaisia ystäviä ja perheenjäseniä omaavana sanon: monessa muussa maassa lapset saavat näkyä ja kuulua ja heihin suhtaudutaan iloisesti. Naurua ja juoksemista pidetään normaalina. He ovat osa yhteiskuntaa. Tämä ei toki tarkoita, että kaikkea siedetään.

Se, että Suomi olisi joku huonokäytöksisien lasten ihmemaa on keksittyä huttua, jota lapsivihamieliset ihmiset haluavat ylläpitää ja näkevät ympäristönsä sen mukaisena.

Kamalaa miten täällä mielummin jopa läpsittäisiin lapsia hiljaiseksi, kun oltaisiin empaattisia ja ymmärretäisiin, että se ruuhkabussin lapsikin on väsynyt ja stressaantunut, eikä hänellä ole vielä aivojen kehitysasteesta johtuen kykyä pitää tätä sisällään ja nököttää näkymättömästi hiljaa.

Aikuiset pystyvät muokkaamaan asenteitaan ja sietämään tunteitaan paljon helpommin kuin lapset.

Eletään yhdessä, siedetään toisiamme ja puututaan, kun nähdään vääryyttä. Meistä jokainen on ollut lapsi.

Sori nyt, mutta nauru ja juoksukin ovat normaalia vain sopivassa tilanteessa. Ei aina.

Olen nähnyt, kun Englannissa vartijat tulivat nuhtelemaan vanhempia, joiden lapset juoksivat ja leikkivät villisti. Ihan iloisesti leikkivät, ei mitään raivareita. Mutta kun se tapahtui museossa.

"STFU, Parents" -blogin suosio monta vuotta sitten jo osoittaa, ettei tämä nyt ihan suomalainen - saatikka ihan uusi - ilmiö ole.

Nauru ja juoksu tosiaankin ovat ok vain sopivissa tilanteissa. Siksipä tekstissä mainittiinkiin, että kaikkea ei siedetä.

Näissä keskusteluissa tuntuu olevan tapana ymmärtää tahallaan väärin ja kärjistää asioita, jotta saataisiin luotua mahdollisimman voimakasta vastakkainasettelua.

No jos nauru on sopivaa vaan tietyissä tilanteissa, niin läpsin päähän seuraavaa aikuista, joka uskaltaa naureskella prismassa tai bussissa. Turpaan vaan, täällä ei naureskella. Eikä juosta bussiin tai junalle. Käytöstavat ne olla pitää. Ei juosta eikä naureta.

Jotkut ihmiset purkavat vihansa lapsiin, koska eivät uskalla oman kokoisille aukoa päätä. Onhan siinä jotakin sankarillista nillittää lapsen naurusta tai itkusta ja uhkailla läpsimisellä, kun taas aikuisen kännimölinä ja riehuminen on ok koska siihen ei uskalleta puuttua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monesti unohdetaan, etteivät pienet lapset vielä kykene osaamaan käytöstapoja (esim hillitsemään tunteitaan) vaan heille tosiaan vasta OPETETAAN tätä.

Ja maailmaa nähneenä ja monia ulkomaalaisia ystäviä ja perheenjäseniä omaavana sanon: monessa muussa maassa lapset saavat näkyä ja kuulua ja heihin suhtaudutaan iloisesti. Naurua ja juoksemista pidetään normaalina. He ovat osa yhteiskuntaa. Tämä ei toki tarkoita, että kaikkea siedetään.

Se, että Suomi olisi joku huonokäytöksisien lasten ihmemaa on keksittyä huttua, jota lapsivihamieliset ihmiset haluavat ylläpitää ja näkevät ympäristönsä sen mukaisena.

Kamalaa miten täällä mielummin jopa läpsittäisiin lapsia hiljaiseksi, kun oltaisiin empaattisia ja ymmärretäisiin, että se ruuhkabussin lapsikin on väsynyt ja stressaantunut, eikä hänellä ole vielä aivojen kehitysasteesta johtuen kykyä pitää tätä sisällään ja nököttää näkymättömästi hiljaa.

Aikuiset pystyvät muokkaamaan asenteitaan ja sietämään tunteitaan paljon helpommin kuin lapset.

Eletään yhdessä, siedetään toisiamme ja puututaan, kun nähdään vääryyttä. Meistä jokainen on ollut lapsi.

Sori nyt, mutta nauru ja juoksukin ovat normaalia vain sopivassa tilanteessa. Ei aina.

Olen nähnyt, kun Englannissa vartijat tulivat nuhtelemaan vanhempia, joiden lapset juoksivat ja leikkivät villisti. Ihan iloisesti leikkivät, ei mitään raivareita. Mutta kun se tapahtui museossa.

"STFU, Parents" -blogin suosio monta vuotta sitten jo osoittaa, ettei tämä nyt ihan suomalainen - saatikka ihan uusi - ilmiö ole.

Nauru ja juoksu tosiaankin ovat ok vain sopivissa tilanteissa. Siksipä tekstissä mainittiinkiin, että kaikkea ei siedetä.

Näissä keskusteluissa tuntuu olevan tapana ymmärtää tahallaan väärin ja kärjistää asioita, jotta saataisiin luotua mahdollisimman voimakasta vastakkainasettelua.

No jos nauru on sopivaa vaan tietyissä tilanteissa, niin läpsin päähän seuraavaa aikuista, joka uskaltaa naureskella prismassa tai bussissa. Turpaan vaan, täällä ei naureskella. Eikä juosta bussiin tai junalle. Käytöstavat ne olla pitää. Ei juosta eikä naureta.

Jotkut ihmiset purkavat vihansa lapsiin, koska eivät uskalla oman kokoisille aukoa päätä. Onhan siinä jotakin sankarillista nillittää lapsen naurusta tai itkusta ja uhkailla läpsimisellä, kun taas aikuisen kännimölinä ja riehuminen on ok koska siihen ei uskalleta puuttua.

Tajusit varmaan, tuossa puhuttiin lapsista jotka juoksevat iloisesti nauraen. Ei kukaan naurusta valita, ellei sitten tilanteessa jossa kuuluisi olla ihan hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovat lapseni ovat jo teinejä, mutta muistan vielä minkälaista oli käydä kaupassa ja ravintoloissa heidän kanssaan lasten ollessa pieniä.

Ennen eri paikkoihin menoa puhuttiin mitä siellä tehdään. Esim. Mennään Prismaan ostamaan ruokaa. Annoin lapsille omat ostoslistat , joiden mukaan he poimivat autettuina ruokia kärryyn. Sovittiin myös etukäteen, että käydään katselemassa leluja leluosastolla. Kun niin tehtiin, lapset tiesivät että leluja katsellaan, mutta niihin ei kosketa, saati leikitä. Jos kaupassa alkoi vinkuminen, totesin ettei asiaa osteta, koska sitä ei ostoslistassa ole. Jos vinkuminen jatkui, palautin ostokset paikoilleen ja lähdettiin pois kaupasta.

Ravintoloissa sama juttu. Puhuttiin etukäteen miten toimitaan; tervehditään henkilökuntaa, tilausta tehdessä sanotaan kiitos. Jos ruokaa odotellessa tulee pitkä aika, laskettiin yhdessä vaikka kattolamppuja tai piirrettiin. Ruokaa ei ollut pakko syödä kokonaan, mutta sitä ei kommentoitu pahaksi.

Kerran jäätiin kolme pysäkkiä aikaisemmin pois kyydistä, koska poika ei lopettanut edessä olevan penkin potkimista. Ei pohtinut sen jälkeen.

Lapset tarvitsevat ennakointia ja logiikkaa. Tärkein on vanhempien antama esimerkki.

Tämä oli parhaimpia kommentteja mitä tähän aiheeseen on tullut; olen täysin samaa mieltä sanoista "ennakointi" ja "logiikka". Jos vanhemmilla ei ole kasvatuksessa mitään logiikkaa, jonain päivänä ollaan hyvin tiukkoja, toisena päivänä sama asia menee läpi sormien yms, tai pahimmillaan isä ja äiti ovat täysin eri linjoilla asioiden suhteen, ei lapsi pysty ymmärtämään ollenkaan. Selkeät, loogiset rajat ja kasvatus. Ennakointi on erittäin hyvä, samoin asioiden rauhallisesti selittäminen. Ei todellakaan tarvitse mennä mihinkään läpsimisiin saatikka lyömiseen; en ymmärrä ollenkaan sellaista, se yleensä kasvattaa vain uhmaa vanhempaa kohtaan. Alle 3-vuotiailla tulee monesti se uhmaikä siinä 2-vuotiaana, koettu on todellakin. Silloin raivokohtauksen sattuessa lähtemään lapsi sylissä mahdollisuuksien mukaan paikalta pois, bussista vaikkapa seuraavalla pysäkillä; kaupasta, ravintolasta heti vähäksi aikaa ulos tai muihin tiloihin. Ja koska elämä ei yleensä mene niinkuin Strömsössä, joskus tulee tilanne että lapsi kiukuttelee, et saa häntä rauhoittumaan, tilanteesta ei pääse heti pois, ja ihmiset mulkoilee: sitten vain leuka pystyyn ja tehdään mikä voidaan, mutta niistä muiden ihmisten tylyistäkin kommenteista ei pidä silloin välittää. Kukaan tai mikään ei ole täydellinen.

Tällä tavoin muotoutuu ehkä hyviä kansalaisia. Ennakoitavia, sääntöjä kunnioittavia, miellyttämishaluisia ja rumasti sanottuna jonkin verran tylsiä ihmisiä. Todellisessa elämässä ei kuitenkaan ole läheskään niin paljon sääntöjä ja ennakoitavuutta kuin tällä tavalla kasvatettu ihminen saattaa olettaa. Toisaalta lapsi, joka on jo pienestä pitäen tottunut siihen, että eri ihmiset vaativat eri asioita ja saattavat käyttäytyä arvaamattomasti, saattaa joissain tilanteissa pärjätä paljon paremmin kuin jäykillä odotuksilla varustettu lapsi. Itse huomasin tämän nuoruudessani kun seurustelin sellaisen pojan kanssa, jonka kotiolot ja elämä oli olleet hyvinkin ei-ennakoivat, ja hän oli kuin kala vedessä missä hyvänsä tilanteessa, joissa itse menin ihan lukkoon.

Nämä kasvatusasiat ovat monesti paljon monimutkaisempia kuin jonkun self-help-kirjan perusteella voisi päätellä.

Itse kyllä ymmärsin tämän ennakoinnin kasvattamisessa sellaiseksi, että kerrotaan etukäteen esimerkiksi miten ravintolassa ollaan, miten bussissa ollaan, miten yleensäkin käyttäydytään toisten ihmisten kanssa oltaessa. Ei siis mitään jäykkiä, sääntökirjoihin perustuvia kasvatusmetodeja, vaan ihan maalaisjärjellä kasvattamista, mutta sitä että pienestä pitäen todellakin kasvatetaan; ei sitä että ei ennakoida mitään ja annetaan lasten käyttäytyä miten haluavat missä vain tilanteessa, kun itseä ei vanhempana oikeastaan kiinnnosta se miten lapset käyttäytyvät. Omat neljä lastani on kasvatettu aivan pienestä lempeästi, mutta määrätietoisesti, myös sillä alueella kuinka ollaan muiden ihmisten seurassa (sehän on vain osa kasvatusta), ja kaikki ovat nyt aikuisina "kuin kala vedessä" missä vain tilanteessa, koska heillä on mm. käytöstavat, itsetunto, muiden ihmisten huomioonottaminen kohdillaan. Eikä ole tarvittu mitään jäykistelyä meidän perheessä koskaan. Nimenomaan niitä tilanteita todellisessa elämässä ei voikaan ennakoida, siksi kasvatuksen pitääkin olla ennakoivaa; varustaudutaan mihin vaan tilanteeseen.

Itsekin tuoreena äitinä välttelin julkisia paikkoja siinä pelossa, että vauva alkaa itkeä ja ihmiset ympärillä ärsyyntyvät ja katsovat vihaisesti. Olen aina pyrkinyt miellyttämään kaikkia ja olemaan tarpeen tullen huomaamaton. En koskaan mennyt vauvan kanssa bussiin, koska ei ollut ihan pakko. Mieluummin jäin vaikka sitten kotiin.

Nyt kun ikää on tullut lisää ja lapsi hieman vanhempi, en jaksa enää ottaa stressiä näistä. Olen elänyt koko elämäni stressaten sitä, mitä muut ajattelevat ja tänä päivänä ei voisi vähempää kiinnostaa. Saa ihan vapaasti mulkoilla, jos niin paljon ärsyttää. Harmi heille, että tarvitsee ottaa lämpöä niin pienistä asioista, on varmaan hankala elämä. Lapsettomat ihmiset eivät voi käsittää sitä, ettei vauvaa tai taaperoa saa hiljaiseksi nappia painamalla. Vaan olisihan se ihan mahtavaa meille vanhemmillekin, jos sellainen nappi olisi olemassa!

Vähän aiheen vierestä tuli mieleen, että olen huomannut joidenkin vanhempien puhuvan lapsilleen nykyään todella rumasti ja tiuskimalla ihan normitilanteissa. Siinäpä vasta hyvää esimerkkiä tuleville sukupolville.