Taas juttua Suomen lapsivihamielisyydestä, Suomi taitaa olla ainoita maita jossa lapsi ei saa kuulua eikä näkyä

Yhden lapsen äiti kirjoitti:

Mutta hyvin monessa asiakaspalvelutilanteessa esim on hyvin selkeästi etukäteen tuotu ilmi, minkälaiset sanktiot seuraa henkilökunnan toimesta, jos havaitaan lapsen epätoivottua toimintaa. Uhkaillaan tiloista poistamisella tai siivoamaan joutumisella ulospääsyn ehtona.

Ko. Tilanteissa aspana on aina ollut kantasuomalainen henkilö. Ulkomaalaistaustaiset ovat toivottaneet tervetulleiksi iloisesti mennen tullen.

Kertaakaan ei ole henkilökunta kertonut seuraamuksia, jos lapseni eivät osaisi käyttäytyä. Tervetulleeksi on toiveteltu eri kaupungeissa ja ravintoloissa, hotelleissa, museoissa tai kaupoissa. Henkilökuntakin ollut lähtökohtaisesti aina kantasuomalaista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheenisukki kirjoitti:

Sitä mä ihmettelen, että jos lapsi itkee ja huutaa, niin lyömälläkö se loppuu?

80 luvulla Minua lyötiin lapsena ja annettiin piiskaa jos tein tuhmuuksia. Jo silloin ihmettelin, mikä virka väkivallalla on, tuhmuuksia tein edelleenkin mutta selkäsaunan pelossa opin vain piilottamaan jälkeeni paremmin.

Omia lapsiani en ole koskaan lyönyt, sylissä pitäminen on toiminut hyvin. Ja jos ei auta niin huutakoot.

Parempi sekin kuin puolustuskyvyttömän lapsen piekseminen.

Miten ajattelit lapsena piilohäiriköidä bussissa jos et uskalla näkyvästi häiriköidä?

Onneksi suuri osa ihmisistä ei ole tänä päivänäkään sitä mieltä, että jos sylissä pitäminen ei hiljennä lasta  niin lapsi huutakoon niin kuin tahtoo. Eikä lapsen puolustuskyvyttömyyttäkään pidetä minään perusteena sille etteikö lapselle tulisi pitää kuria, koska miksi ihmeessä lapsen pitäisi voida puolustautua kurinpitoa vastaan? Kurinpito on lapsen omaksi eduksi eikä suinkaan jotain millä tahdottaisiin pahaa lapselle.

Kurinpito ja väkivalta on kaksi eri asiaa. Parhaiten kasvatetaan esimerkillä ja jos esimerkki ongelmatilanteisiin on väkivalta, niin siitä ei hyvää seuraa.

Mitä ajattelit tehdä jos esimerkillä kasvattaminen ei tehoa? Eli lapsi esim. riehuu vaikka olet antanut esimerkkiä rauhallisuudesta?

Vai onko ajatuksesi se, että esimerkillä kasvattaminen tehoaa aina, kun kerran se on "paras" keino?

Itse en ole kyllä tähän ilmiöön törmännyt. Liikutaan lapsen kanssa paljon kaupungilla, käydään lounaalla ym ja aina on ollut ihan tervetullut olo ja Toki lähden pois, jos huuto yltyy kahvilassa tai ravintolassa häiritseväksi enkä saa sitä loppumaan. Mielestäni pienen lapsen paikka ei myöskään ole illallisella, jonne ihmiset yleensä menee rentoutumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheenisukki kirjoitti:

Sitä mä ihmettelen, että jos lapsi itkee ja huutaa, niin lyömälläkö se loppuu?

80 luvulla Minua lyötiin lapsena ja annettiin piiskaa jos tein tuhmuuksia. Jo silloin ihmettelin, mikä virka väkivallalla on, tuhmuuksia tein edelleenkin mutta selkäsaunan pelossa opin vain piilottamaan jälkeeni paremmin.

Omia lapsiani en ole koskaan lyönyt, sylissä pitäminen on toiminut hyvin. Ja jos ei auta niin huutakoot.

Parempi sekin kuin puolustuskyvyttömän lapsen piekseminen.

Miten ajattelit lapsena piilohäiriköidä bussissa jos et uskalla näkyvästi häiriköidä?

Onneksi suuri osa ihmisistä ei ole tänä päivänäkään sitä mieltä, että jos sylissä pitäminen ei hiljennä lasta  niin lapsi huutakoon niin kuin tahtoo. Eikä lapsen puolustuskyvyttömyyttäkään pidetä minään perusteena sille etteikö lapselle tulisi pitää kuria, koska miksi ihmeessä lapsen pitäisi voida puolustautua kurinpitoa vastaan? Kurinpito on lapsen omaksi eduksi eikä suinkaan jotain millä tahdottaisiin pahaa lapselle.

Kurinpito ja väkivalta on kaksi eri asiaa. Parhaiten kasvatetaan esimerkillä ja jos esimerkki ongelmatilanteisiin on väkivalta, niin siitä ei hyvää seuraa.

Mitä ajattelit tehdä jos esimerkillä kasvattaminen ei tehoa? Eli lapsi esim. riehuu vaikka olet antanut esimerkkiä rauhallisuudesta?

Vai onko ajatuksesi se, että esimerkillä kasvattaminen tehoaa aina, kun kerran se on "paras" keino?

Yleensä pienestä pitäen harjoitettu kasvattaminen ja tilanteeseen puuttuminen sisältäen kiellot ja uhkailut tehoaa. Mikäli riehuminen, jota et määritellyt tarkemmin on jatkuvaa, suosittelen tutkimuksia asiantuntijalla ja ruokavalion sekä oman auktoriteetin tarkistamista. Oletko sama joka ehdotti riekkumisesta piiskaa?

Mä en ymmärrä tätä lapsivihamielisyyttä. Miksi te kohdistatte vihanne siihen pikkuiseen, joka vasta opettelee tavoille?

Niiden vanhemmathan siitä on vastuussa. Ei kukaan osaa mitään jos ei ohjeisteta ja opeteta. Ja se on vanhempien tehtävä.

Osa meistä ottaa ihan tosissaan vanhemmuuden ja se tarkoittaa sitä että lapselle on tehtävä selväksi kerta toisensa jälkeen miten ihmisten ilmoilla käyttäydytään. Alle kaksivuotiaalle sitä on turha edes yrittää.

Omat lapseni ovat jo teinejä mutta niin vaan kannoin aikoinaan bussissa riehuvan nelivuotiaan ulos ja käveltiin kotiin. Oppi meni perille.

On muitakin vaihtoehtoja kuin lyöminen. Jos joku naapurin mies alkaisi lapsia lyömään, niin poliisiasia siitä tulisi.

Tuo ei ole kyllä totta. Italiassa ei tulisi kuuloonkaan sellainen käytös, joka täällä Suomessa lapsilla yleinen eli minäminä ja huudetaan aikuisten puheen päälle ja riekutaan ja jatkuvasti yritetään esiintyä ja pyöriä huomion keskipisteenä. Se tarjoilijan lepertely ympäriinsä juoksentelevalle ja möykkäävälle turistipenskalle on vain asiakaspalvelua eikä Italian kulttuuria. Aika paljon olen Italiassa perhesyistä kulkenut ja kyllä selkeä ero näkyy lasten käytöksessä. Ei anneta huutaa kuin apinat, tiukasti sanotaan että nyt hiljaa, jos ei mene perille niin läpsäys viimeinen toimenpide, siihen ei yleensä tarvitse mennä kun sanakin menee jo perille. Totta kai pitävät lapsista siellä päin kun ovat tällaisia! Perhe ja lapset ovat tärkeitä, mutta lapset ovat vain osa elämää, ei koko elämän keskipiste jonka takia pitää uhrata oma parisuhde, harrastukset, elämä lapsen tunteiden sanoittamiseen ja paapomiseen. Suomalaistyyliin kaiken keskipisteeksi kasvatettua pidetään yksinkertaisesti jälkeenjääneenä tai mt-ongelmaisena.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä tätä lapsivihamielisyyttä. Miksi te kohdistatte vihanne siihen pikkuiseen, joka vasta opettelee tavoille?

Niiden vanhemmathan siitä on vastuussa. Ei kukaan osaa mitään jos ei ohjeisteta ja opeteta. Ja se on vanhempien tehtävä.

Osa meistä ottaa ihan tosissaan vanhemmuuden ja se tarkoittaa sitä että lapselle on tehtävä selväksi kerta toisensa jälkeen miten ihmisten ilmoilla käyttäydytään. Alle kaksivuotiaalle sitä on turha edes yrittää.

Omat lapseni ovat jo teinejä mutta niin vaan kannoin aikoinaan bussissa riehuvan nelivuotiaan ulos ja käveltiin kotiin. Oppi meni perille.

On muitakin vaihtoehtoja kuin lyöminen. Jos joku naapurin mies alkaisi lapsia lyömään, niin poliisiasia siitä tulisi.

Asiallinen kirjoitus, kiitos. Olen itse lapseton ja mielestäni oikea asenne sulla.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä tätä lapsivihamielisyyttä. Miksi te kohdistatte vihanne siihen pikkuiseen, joka vasta opettelee tavoille?

Niiden vanhemmathan siitä on vastuussa. Ei kukaan osaa mitään jos ei ohjeisteta ja opeteta. Ja se on vanhempien tehtävä.

Osa meistä ottaa ihan tosissaan vanhemmuuden ja se tarkoittaa sitä että lapselle on tehtävä selväksi kerta toisensa jälkeen miten ihmisten ilmoilla käyttäydytään. Alle kaksivuotiaalle sitä on turha edes yrittää.

Omat lapseni ovat jo teinejä mutta niin vaan kannoin aikoinaan bussissa riehuvan nelivuotiaan ulos ja käveltiin kotiin. Oppi meni perille.

On muitakin vaihtoehtoja kuin lyöminen. Jos joku naapurin mies alkaisi lapsia lyömään, niin poliisiasia siitä tulisi.

Asiallinen kirjoitus, kiitos. Olen itse lapseton ja mielestäni oikea asenne sulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä väsyneen lapsen ainoa tapa ilmaista tunteitaan on järkyttävä karjuminen ja juoksentelu päin muita ihmisiä? Kun espanjalainen lapsi tekee kaupassa saman, saattaa häntä läimäyttää jopa naapurin setä eikä kukaan sitä kummastele.

Miksi nykyvanhemmat eivät ymmärrä, että kauppa tai parkkipaikka eivät ole leikkipaikkoja, joissa pitää saada telmiä juuri niin paljon kuin tahtoo? Tai miksi kirkko ei ole tarkoitettu juoksenteluun?

Tai miksi minä aikuinen en saa ääneen nauraa ja näyttää niin tunteitani, kun se muita tunteenilmaisullaan häiriköinyt riiviö kompastuu ja kaatuu ja satuttaa itsensä eli saa välittömän palkinnon siitä, että ei osaa olla muiden kanssa ihmisiksi.

Vai että kukaan ei Espanjassa kummastele, jos naapurin setä alkaa kaupassa läimimään lapsia..... :DD

Mistä mammat vetävät nämä juttunsa, ovatkohan edes Kanarialla käyneet?

Montako vuotta sinä olet asunut Espanjassa?

Ei lasta tarvitse eikä pidä läimiä.

Sanoo vaan, että kaupassa ei riehuta. Piste.

Lapsi oppii yllättävän helposti ja nopeasti kun vanhempi sanoo miten pitää olla.

Hyvä keino on myös kiinnittää lapsen huomio toisaalle. Keksi ihan mikä tahansa hassu juttu ja ala kertoa siitä, lapset rakastavat satuja.

Tai sitten, katso tuolla menee punainen koira, meni siellä sitten tai ei.

Tai lykkää käteen kirja, jota pidät aina laukussa. Voit myös pitää laukussasi ihan uusia pikkuesineitä mitä lapsi ei vielä ole nähnyt.

Yms.

Mieluummin laittaisin lapsivihamieliset, huonosti käyttäytyvät keski-ikäiset miehet kuriin. Sain aikoinaan kommentin "lapset pitäisi jättää kotiin" kun työnsin rattaissa joulumarkkinoilla hipihiljaa olevaa kaksivuotiasta. Miehen seurassa olleet keski-ikäiset naiset eivät kommentoineet mitään kyseisen sovinistisen öykkärin sanomisiin. Eikä markkinoilla ollut edes ahdasta saati ruuhkaa.

Ovat lapseni ovat jo teinejä, mutta muistan vielä minkälaista oli käydä kaupassa ja ravintoloissa heidän kanssaan lasten ollessa pieniä.

Ennen eri paikkoihin menoa puhuttiin mitä siellä tehdään. Esim. Mennään Prismaan ostamaan ruokaa. Annoin lapsille omat ostoslistat , joiden mukaan he poimivat autettuina ruokia kärryyn. Sovittiin myös etukäteen, että käydään katselemassa leluja leluosastolla. Kun niin tehtiin, lapset tiesivät että leluja katsellaan, mutta niihin ei kosketa, saati leikitä. Jos kaupassa alkoi vinkuminen, totesin ettei asiaa osteta, koska sitä ei ostoslistassa ole. Jos vinkuminen jatkui, palautin ostokset paikoilleen ja lähdettiin pois kaupasta.

Ravintoloissa sama juttu. Puhuttiin etukäteen miten toimitaan; tervehditään henkilökuntaa, tilausta tehdessä sanotaan kiitos. Jos ruokaa odotellessa tulee pitkä aika, laskettiin yhdessä vaikka kattolamppuja tai piirrettiin. Ruokaa ei ollut pakko syödä kokonaan, mutta sitä ei kommentoitu pahaksi.

Kerran jäätiin kolme pysäkkiä aikaisemmin pois kyydistä, koska poika ei lopettanut edessä olevan penkin potkimista. Ei pohtinut sen jälkeen.

Lapset tarvitsevat ennakointia ja logiikkaa. Tärkein on vanhempien antama esimerkki.

Valtaosa lapsista on epämiellyttäviä ja luulevat itsestään liikoja. Vanhempien ainoa kultamuru, jonka jokainen liikahdus on ihmeen ihana. Lapsesta tulee siten kakara. Kun oma poikani käyttäytyi toistuvasti huonosti ostoksilla, en enää ottanut häntä kauppareissuille. Pidin taukoa noin vuoden ja kun sen jälkeen mentiin yhdessä kauppaan, sanoin, että se on koekerta ja jos jonkun hässäkän aiheutat, odotetaan taas vuosi. Pentu taisi olla kahdeksan, kun alkoi homma sujua. Nyt hän on siivo ja mukava lukiolainen, vaikka en olisi silloin apinavuosinaan uskonut. Hän on minun viides lapseni ja ainoa, jonka kanssa on ollut todella vaikeaa. Joskus ajattelin, että tuosta ei ihmistä tule. Mutta tuli :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten te "annatte selkään" vaikka kaupassa riehuvalle lapselle? Sehän on tietääkseni kiellettyä, tulee vielä lasu tai poliisijuttu.

Niin, Suomessa se on kiellettyä. Useimmissa muissa maissa taas ei.

Suomessa on jostain syystä päättäjilläkin tarve nähdä kurinpito ensisijaisesti jonain sellaisena mistä voi olla lapselle haittaa. Sen sijaan, että keskityttäisiin hyötyihin mikä on se normaali suhtautumistapa.

En ymmärrä tätä suomalaista väkivallan ihannointia. Olen asunut mm. Espanjassa, Ranskassa ja Britanniassa (Walesissa, Skotlannissa ja Englannissa), eikä koskaan, KOSKAAN, kukaan ole läpäissyt edes lasta. Jos lapsi ns. riekkuu, ohjaa vanhempi tämän mielenkiinnon muuhun. Tai sitten lapsi vain riekkuu, sivistysmaissa ymmärretään että lapset ovat lapsia.

Vain suomalainen sairas turvautuu nyrkkin. Vain suomalainen sairas ihannoi väkivaltaa. Huomaa, että sinua on kiristetty lapsena, otan osaa, toivottavasti paranet.

Kuritettu eikä kiristetty. Kännykän autocorrect.

Juurikin näin, itsellä  työkavereina kiinalaisia ja aasialaisia henkilöitä. Joskus on olleet lapset mukana heillä töissä syystä tai toisesta. Voin sanoa että hiljasempia ja hyväkäytöksisempiä mukeloita saa hakea. Se on nimenomaan tapojen opettamista pienestä pitäen ja muiden huomioimista kun lapset opetetaan käyttäytymään. Sitten on vastapainona näitä kotimaisia vapaan kasvatuksen hetelmiä vai onko se älyluurikasvattamattomia kakaroita jotka häiritsee kaikkien työtä, huutaa kirkuu juoksee ja kiukuttelee. Ja entä vanhemmat, kysytte. Juu ei tee y h t ä ä n  mitään.

Ei Suomi ole lapsivihamielinen ollenkaan. Mutta kun vanhemmat ei itse viitsitä viettää aikaa omien lasten kanssa, huomioida niitä ja opettaa käytöstapoja niin pakkohan se syyllinen on jostain löytää kun itsessä ei tietenkään ole mitään vikaa.

Etelä-Euroopassa lapset on mukana ravintoloissa ja kahviloissa. Erona se että siellä, edelleen, lapset opetetaan käyttäytymään. Istutaan pöydässä ja syödään mitä eteen laitetaan, ei saada itkupotkuraivareita ja huudeta että ruoka on pashkaa. Jos lapset leikkii keskenään niin se on jossain missä eivät ole muiden jaloissa. Esimerkiksi ravintolassa (tai kaupassa) juoksenteleminen on kiellettyä eikä sitä onneksi näekään.  Sitten jos uhmaikänen mukula saa raivarin se viedään pois huutamasta. Toisin kuin täällä jossa alkaa uhriutuminen ja lapsivihasta vaahtoaminen jos joku huomauttaa että naama punasena karjuvan kakaran vois viedä pois pilaamasta muilta konserttia.

Summa summarum, peili on hyvä paikka aloittaa ennen kuin alkaa syyttä muita yhtään mistään. Kasvattakaa kakaranne kunnon kansalaisiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Meinaatko, että esim. Aasian maissa junassa metelöivää lasta katsellaan hellyydellä ja lempeällä ymmärryksellä?

Ja pitää myös muistaa, että useissa maissa julkisella paikalla riekkuva lapsi saa herkästi äitinsä tai isänsä kämmenestä. Loppuu se hilluminen.

Et ole, ap, hirveästi matkustellut, ja sen huomaa. Käyppä vaikkapa Ranskassa, ja huomaat, että lasten kuri ja kasvatus on ihan toista luokkaa. Siellä ei lapsia pueta "mukaviin " vaatteisiin vaan kauniisiin, ja auta armias, jos lapsi likaa ne. Ruokapöydässä opetetaan istumaan nätisti ja syömään "oikein" ja olemaan hiljaa jo pienestä pitäen. Jopa leikkipuistoissa on vahdit, jotka vahtivat, että lapset eivät Kilju ja rieku

Lapsi saa olla lapsi, mutta on aikoja ja paikkoja, joissa pitää osata käyttäytyä, jos ei onnistu, niin vanhempien tehtävä on huolehtia siitä, että sitten mennään pois. Esimerkiksi Junamatkalla kukaan jaksa kuunnella 5h kirkumista ja katsella hyppimistä. Lasten vanhemmat varatkoon paikan lasten vaunusta. Ravintolassa pitää myös osata käyttäytyä - voi myös käydä sellaisissa paikoissa, misdä on lasten leikkipaikat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten te "annatte selkään" vaikka kaupassa riehuvalle lapselle? Sehän on tietääkseni kiellettyä, tulee vielä lasu tai poliisijuttu.

Niin, Suomessa se on kiellettyä. Useimmissa muissa maissa taas ei.

Suomessa on jostain syystä päättäjilläkin tarve nähdä kurinpito ensisijaisesti jonain sellaisena mistä voi olla lapselle haittaa. Sen sijaan, että keskityttäisiin hyötyihin mikä on se normaali suhtautumistapa.

En ymmärrä tätä suomalaista väkivallan ihannointia. Olen asunut mm. Espanjassa, Ranskassa ja Britanniassa (Walesissa, Skotlannissa ja Englannissa), eikä koskaan, KOSKAAN, kukaan ole läpäissyt edes lasta. Jos lapsi ns. riekkuu, ohjaa vanhempi tämän mielenkiinnon muuhun. Tai sitten lapsi vain riekkuu, sivistysmaissa ymmärretään että lapset ovat lapsia.

Vain suomalainen sairas turvautuu nyrkkin. Vain suomalainen sairas ihannoi väkivaltaa. Huomaa, että sinua on kiristetty lapsena, otan osaa, toivottavasti paranet.

Lapsen fyysinen kurittaminen on rikos

Lasta ei saa koskaan lyödä tai "antaa selkään"

Ei se ole lapsi vihamielisyyttä jos haluaa että lapsille opetetaan käytöstapoja

Kasvatus lähtee kotoa, hirveän moni äiti/isä nykypäivänä räplää älypuhelintaan, apaattisena, äkäisenä tai lörpöttelee puhelimessa koko ajan ilman et katsotaan mitä oma lapsi puuhaa

Hirveän monet vanhemmat jättää omat lapsensa toisten vahdittavaksi ja sit raivotaan sille joka sanoo sille äitin iskän kullanmurulle et noin ei saa tehdä, lapsen tehdessä jotain tuhmaa

Mulle tuli tästä otsikosta ja ketjusta mieleen se kerta, kun väsyneenä ja itku kurkussa menin kauppaan vaunuissa täyttä huutoa karjuvan 3-kuukautisen vauvan kanssa. Olin yrittänyt hyssyttää ja nukuttaa vauvaa parkkipaikalla, mutta lopulta oli pakko luovuttaa ja vaan mennä sisälle kauppaan (ostoslistalla oli jotain, mitä tarvitsin itse lounaalle, muuten olisin laittanut miehelle viestiä ja pyytänyt käymään kaupassa töistä tullessaan).

Heti siinä kun astui sisään ja tuli heviosastolle oli ostoksilla kaksi "mummoa". Mummot sitten kiinnittivät huomionsa meihin ja olin ihan varma, että sieltä tulisi ikävä huomautus lapsen itkusta ja minäkin alkaisin itkeä. Mutta ei. Toinen mummo hymyili ja sanoi, suunnilleen että "voi pikkuista, kun kiukuttaa ja väsyttää" ja toinen kysyi saako kurkata vaunuihin ja ihasteli (!) sitä naama punaisena karjuvaa vauvaani!

Niistä mummoista tuli ihan hirvittävän hyvä mieli. En tiedä, ymmärsivätkö he itse kuinka paljon voimaa he antoivat siinä hetkellä väsyneelle, itseään surkeana pitävälle nuorelle äidille. Kadun sitä, etten osannut kiittää heitä, ja monesti olen heitä lämmöllä ajatellut.