Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun anopilla on eri käsitys roolistaan perheessämme
21.11.2019 |
kuin meillä - mitä tehdä?
Me olemme valmiit pitämään hänet elämässämme, kutsumaan lasten synttäreille, näkemään jouluna ja muina juhlina, lähettelemään lasten kuvia, käymään kylässä ja kutsumaan välillä esimerkiksi mökillemme tai lainaamaan mökkiämme.
Tämä ei riitä anopille. Nyt on esimerkiksi täysi sota käynnissä, kun hän ei pääse lasten joulun juhliin. Emme halua häntä sinne, kukaan meistä, eikä sinne edes mahdu, koska sekä kouluilta että harrastuksista on tullut selkeät ohjeet, että vanhemmat ja sisarukset, ei muita.
MIKÄÄN ei mene perille, vaan nyt jatkuu tämä riehunta aiheesta jo neljättä päivää.
Kommentit (223)
Vierailija kirjoitti:
Mun käy kateeksi toi anoppi. On saanut jo paljon tilaa nuorten elämässä. Omalle miniälleni ei sovi edes 4kertaa vuodessa vierailu heillä. Olen nähnyt lapsenlapsia noin kerran vuodessa ja pikaisesti. Kovin ovat vieraat. Isovanhemmuus voi olla tällaistakin. Miniän ehdoilla mennään, surullista.
Olen nyt sijaismummona parille lapselle joilla ei omaa mummoa. Lapset ovat luonani usein koulun jälkeen ja olen reissanut heidän kanssaan uimahliin, teatteriin, puistoon yms. Kesällä olivat mökillä kanssani pariviikkoa. Kivaa on ollut. Koen itseni virkeäksi ja iloiseksi, kun voin olla tukena näille lapsille.
Perinteinen ”kostan sitten olemalla sijaismumno, katso nyt miniä mistä jäätte paitsi”-tarina. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun anoppi ei tiedä juhlien aikataulua, ei hän voi sinne ilmestyä. Jos hän alkaa puhelimessa inttämään, toteatte vain että asia on jo käsitelty ja puhelu päättyy tähän. Sinnehän hän jää sitten itsekseen kiukuttelemaan ja todennäköisesti jossain kohtaa lopettaa moisen käytöksen ( tai oppii ainakin pitämään mölyt mahassaan), kun sillä ei saavuta kitään, päin vastoin. Vähän kuin uhmaikäisen kanssa, rajat & johdonmukaisuus.
Kyllä minä tiedän. Anoppi inttää ja inttää meidän koko perheen läpi, sitten on marrttyyrivaihe ja itku ja juuri kohta koittavan kuoleman korjaamisen ennustelu, sitten soitellaan kaikki mahdolliset sukulaiset ja itketään kun poika on hylännyt, sitten juostaan sydämen tykytyksen takia terkkarissa jne.
Tää on koettu ennenkin. Huoh.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun käy kateeksi toi anoppi. On saanut jo paljon tilaa nuorten elämässä. Omalle miniälleni ei sovi edes 4kertaa vuodessa vierailu heillä. Olen nähnyt lapsenlapsia noin kerran vuodessa ja pikaisesti. Kovin ovat vieraat. Isovanhemmuus voi olla tällaistakin. Miniän ehdoilla mennään, surullista.
Olen nyt sijaismummona parille lapselle joilla ei omaa mummoa. Lapset ovat luonani usein koulun jälkeen ja olen reissanut heidän kanssaan uimahliin, teatteriin, puistoon yms. Kesällä olivat mökillä kanssani pariviikkoa. Kivaa on ollut. Koen itseni virkeäksi ja iloiseksi, kun voin olla tukena näille lapsille.
Perinteinen ”kostan sitten olemalla sijaismumno, katso nyt miniä mistä jäätte paitsi”-tarina. :)
Klassikko.
Samaa tasoa kuin se että kiristetään perinnöllä, rahalla tai tavaroilla. Meillä vanhalla matolla yritettiin koko viime kesä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun anoppi ei tiedä juhlien aikataulua, ei hän voi sinne ilmestyä. Jos hän alkaa puhelimessa inttämään, toteatte vain että asia on jo käsitelty ja puhelu päättyy tähän. Sinnehän hän jää sitten itsekseen kiukuttelemaan ja todennäköisesti jossain kohtaa lopettaa moisen käytöksen ( tai oppii ainakin pitämään mölyt mahassaan), kun sillä ei saavuta kitään, päin vastoin. Vähän kuin uhmaikäisen kanssa, rajat & johdonmukaisuus.
Kyllä minä tiedän. Anoppi inttää ja inttää meidän koko perheen läpi, sitten on marrttyyrivaihe ja itku ja juuri kohta koittavan kuoleman korjaamisen ennustelu, sitten soitellaan kaikki mahdolliset sukulaiset ja itketään kun poika on hylännyt, sitten juostaan sydämen tykytyksen takia terkkarissa jne.
Tää on koettu ennenkin. Huoh.
Ap
Puhelimeen ei ole pakko vastata tai puhelun voi asiallisesti lopettaa jos inttäminen alkaa ja marttyroinnista ei tarvitse välittää. Tuohan on juuri sitä uhmaikäisen temppuilua, on oma valinta lähteekö siihen mukaan. Jos lähtee se jatkuu ja toistuu, miksi hän lopettaisi kun saa sillä tahtonsa läpi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun anoppi ei tiedä juhlien aikataulua, ei hän voi sinne ilmestyä. Jos hän alkaa puhelimessa inttämään, toteatte vain että asia on jo käsitelty ja puhelu päättyy tähän. Sinnehän hän jää sitten itsekseen kiukuttelemaan ja todennäköisesti jossain kohtaa lopettaa moisen käytöksen ( tai oppii ainakin pitämään mölyt mahassaan), kun sillä ei saavuta kitään, päin vastoin. Vähän kuin uhmaikäisen kanssa, rajat & johdonmukaisuus.
Kyllä minä tiedän. Anoppi inttää ja inttää meidän koko perheen läpi, sitten on marrttyyrivaihe ja itku ja juuri kohta koittavan kuoleman korjaamisen ennustelu, sitten soitellaan kaikki mahdolliset sukulaiset ja itketään kun poika on hylännyt, sitten juostaan sydämen tykytyksen takia terkkarissa jne.
Tää on koettu ennenkin. Huoh.
Ap
Puhelimeen ei ole pakko vastata tai puhelun voi asiallisesti lopettaa jos inttäminen alkaa ja marttyroinnista ei tarvitse välittää. Tuohan on juuri sitä uhmaikäisen temppuilua, on oma valinta lähteekö siihen mukaan. Jos lähtee se jatkuu ja toistuu, miksi hän lopettaisi kun saa sillä tahtonsa läpi?
Hänen on estetty kaikista perheen puhelimista. Eikä hän saa tahtoaan läpi tälläkään kertaa. Mutta superrasittavaahan tämä on.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä huutamista, itkua ja marttyrointia ei kannata ollenkaan kuunnella. Anopille pitää vain tiukasti todeta, että esim. juhliin ei saa tulla isovanhemmat ja näin se nyt ikävä kyllä on. Ja kun se itku alkaa, niin sanoo vain että näin se nyt on ja minulla ei nyt ole aikaa enempää asiasta keskustella, koska lopputulos ei muutu (ja sulkea puhelin).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun käy kateeksi toi anoppi. On saanut jo paljon tilaa nuorten elämässä. Omalle miniälleni ei sovi edes 4kertaa vuodessa vierailu heillä. Olen nähnyt lapsenlapsia noin kerran vuodessa ja pikaisesti. Kovin ovat vieraat. Isovanhemmuus voi olla tällaistakin. Miniän ehdoilla mennään, surullista.
Olen nyt sijaismummona parille lapselle joilla ei omaa mummoa. Lapset ovat luonani usein koulun jälkeen ja olen reissanut heidän kanssaan uimahliin, teatteriin, puistoon yms. Kesällä olivat mökillä kanssani pariviikkoa. Kivaa on ollut. Koen itseni virkeäksi ja iloiseksi, kun voin olla tukena näille lapsille.
Sitä pitää katsoa peiliin. Kannattaa aina.
Eikä ne ole miniän ehdot vaan poikasi perheen ehdot. Ja tietenkin ko perhe toimii omilla ehdoillaan.
Kyllä sitä peiliin voi katsoa miniäkin tässä tapauksessa.
Omilta lapsiltaanhan hän vie jotain.
Jos tämä mummo kelpaa varamummoksi niin ei hänessä nyt ihan kauheaa vikaa voi olla.
Perheen säännöt latelee tietenkin äiti ja isä , pitää vaan katsoa rehellisesti kenen etu edellä mennään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä en usko. Kaikki tietää omasta kokemuksestakin ettei kouluihin mahdu.
Anoppi on muuttotappiokunnasta. Ilmeisesti siellä on tilaa. Me asumme Helsingissä ja lasten koulut on niin täynnä, että niitä juhlia on jo nyt kaksi tilanahtauden takia. Siellä joutuu jo nyt osa seisomaan ja osa on eteisaulan puolella.
ap
Meillä taas Oulussa joulujuhlaan ja kevätjuhlaan saa tulla vain eka- ja kutosluokkalaisten vanhemmat kun ei vaan mahdu kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun käy kateeksi toi anoppi. On saanut jo paljon tilaa nuorten elämässä. Omalle miniälleni ei sovi edes 4kertaa vuodessa vierailu heillä. Olen nähnyt lapsenlapsia noin kerran vuodessa ja pikaisesti. Kovin ovat vieraat. Isovanhemmuus voi olla tällaistakin. Miniän ehdoilla mennään, surullista.
Olen nyt sijaismummona parille lapselle joilla ei omaa mummoa. Lapset ovat luonani usein koulun jälkeen ja olen reissanut heidän kanssaan uimahliin, teatteriin, puistoon yms. Kesällä olivat mökillä kanssani pariviikkoa. Kivaa on ollut. Koen itseni virkeäksi ja iloiseksi, kun voin olla tukena näille lapsille.
Sitä pitää katsoa peiliin. Kannattaa aina.
Eikä ne ole miniän ehdot vaan poikasi perheen ehdot. Ja tietenkin ko perhe toimii omilla ehdoillaan.
Kyllä sitä peiliin voi katsoa miniäkin tässä tapauksessa.
Omilta lapsiltaanhan hän vie jotain.
Jos tämä mummo kelpaa varamummoksi niin ei hänessä nyt ihan kauheaa vikaa voi olla.
Perheen säännöt latelee tietenkin äiti ja isä , pitää vaan katsoa rehellisesti kenen etu edellä mennään.
Ne on perheen säännöt. Ne on mietitty ja vanhempien päätös.
Ja se isoäitihän nyt ei ole muille välttämättä ollenkaan samanlainen kuin mitä on sukulaisilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikenlaisten kanssa ihmiset meneekin naimisiin. En olisi miestä huolinut tuommoisesta suvusta. Mutta roskasakki nai roskasakista.
Hyvin sovitte toisillenne!
Yleensä nämä anopit ovat kyllä joko keskiluokkaa tai ylempää keskiluokkaa olevia joilla elämä pyörii täydellisen elämän tavoittelun ympärillä. Siitä tuossa on kyse nimittäin, anoppi ajattelee että haluaa olla täydellinen isoäiti ja äiti kun osallistuu kaikkiin lapsensa lapsen juttuihin. Päässään vaan sanoo enemmän että haluaa tulla paikalle vaan lapsen lapsen onnellisuuden takiaä vaikka tiedostaa todellisuuden alitajunnassaan.
Voi olla myös niin että anopin ystävättäret näyttää kuvia lastenlastensa juhlista ja tämä haluaa samanlaisia kuvia esiteltäväksi.
Ei siis oikeastaan ole kyse ollenkaan lapsista eikä edes anopista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma anoppini alkoi nyt kiukuttelemaan siitä että olemme menossa jouluksi ulkomaille ja tämä oltiin jo sovittu plus ilmoitettu viime keväänä. Tämä matka on kaikenkukkukaraksi miehen syntymäpäivälahja minulle koska menemme minun lempi kohteeseen. Anopin kiukuttelun takia mies on jopa ruvennut miettimään että olisko hänen viisasta jäädä kotiin ettei tule enempää riitaa mutta itse olen tehnyt selväksi että en joulua yksinäni vietä odotetulla syntymäpäivämatkalla. En jaksa että anopin mustasukkainen käytös pilaa kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun käy kateeksi toi anoppi. On saanut jo paljon tilaa nuorten elämässä. Omalle miniälleni ei sovi edes 4kertaa vuodessa vierailu heillä. Olen nähnyt lapsenlapsia noin kerran vuodessa ja pikaisesti. Kovin ovat vieraat. Isovanhemmuus voi olla tällaistakin. Miniän ehdoilla mennään, surullista.
Olen nyt sijaismummona parille lapselle joilla ei omaa mummoa. Lapset ovat luonani usein koulun jälkeen ja olen reissanut heidän kanssaan uimahliin, teatteriin, puistoon yms. Kesällä olivat mökillä kanssani pariviikkoa. Kivaa on ollut. Koen itseni virkeäksi ja iloiseksi, kun voin olla tukena näille lapsille.
Perinteinen ”kostan sitten olemalla sijaismumno, katso nyt miniä mistä jäätte paitsi”-tarina. :)
”Ostin vappupallot teidän lapsille, mutta eihän teitä vappuna kuulunutkaan vaikka kuinka kutsuin. Annoin ne naapurin tytöille. HE osasi arvostaa ja HE on niin mukavia tyttöjä, ai että”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuollaisiin ihmisiin auta kuin sanktiot. Eli tällaiselle ihmiselle annetaan luonnollisia seurauksia, aivan kuin uhmaikäisellekin. Ette oleta että anoppi muuttuu, annatte vain seurauksen käytöksestä.
Eli nyt kun anoppi todennäköisesti tulee puhelinlankoja pitkin, niin ette vastaa viesteihin ja puheluihin esimerkiksi kahteen viikkoon (lasten puhelimiin voi laittaa estot). Sitten kun vastaatte, ja anoppi aloittaa joulujuhlista, niin lopetatte heti puhelun sanomalla että asia on loppuun käsitelty, jos ei ole muuta asiaa niin hei hei *tuut tuut*.
Sanon sen vielä kerran, tämä on ainoa oikea tapa ihmisten kanssa jotka eivät osaa käyttäytyä ja eivät ole kykeneviä muuttamaan toimintaansa. Sen sijaan että alistutte käytökseen ja keskenänne sitä voivottelette, niin alatte asettamaan rajoja ja antamaan seurauksia huonosta käytöksestä. Ellette sitten itse nauti nyt tuosta keskinäisestä jankkaamisesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun käy kateeksi toi anoppi. On saanut jo paljon tilaa nuorten elämässä. Omalle miniälleni ei sovi edes 4kertaa vuodessa vierailu heillä. Olen nähnyt lapsenlapsia noin kerran vuodessa ja pikaisesti. Kovin ovat vieraat. Isovanhemmuus voi olla tällaistakin. Miniän ehdoilla mennään, surullista.
Olen nyt sijaismummona parille lapselle joilla ei omaa mummoa. Lapset ovat luonani usein koulun jälkeen ja olen reissanut heidän kanssaan uimahliin, teatteriin, puistoon yms. Kesällä olivat mökillä kanssani pariviikkoa. Kivaa on ollut. Koen itseni virkeäksi ja iloiseksi, kun voin olla tukena näille lapsille.
Sitä pitää katsoa peiliin. Kannattaa aina.
Eikä ne ole miniän ehdot vaan poikasi perheen ehdot. Ja tietenkin ko perhe toimii omilla ehdoillaan.
Kyllä ne pääsääntöisesti on miniän ehdot. Voisi melkein sanoa, että aina. En tiedä ketään miestä, joka kieltäisi äitiään tulemasta kylään ja hoitamaan lapsenlapsia. Miehet ei ole sellaisia. Ne ottaa enemmän kuin mielellään äitinsä tarjoaman avun vastaan.
Tiedäthän sinä yhden tällaisen miehen: poikasi. Ethän sinä muuten olisi ei-toivottu lastenhoitaja.
Meillä nimenomaan mies ei halua antaa edes kouluikäisiä lapsia äidilleen hoitoon. Syy löytyy ihan omasta lapsuudesta. Äitinsä ei ole ollut henkisesti riittävän kypsä äidiksi, eikä hän ole ikinä kokenut että äiti olisi osannut olla ns. turvallinen aikuinen. Kaikessa on aina ollut kyse äidin haluista, tunteista ja tarpeista. Lapset ovat olleet äitinsä terapeutteja. Minä puolestani ajattelen niin, että saattaahan hän olla muuttunut vanhetessaan, mutta miehen ehdoilla mennään tietysti.
Vierailija kirjoitti:
Voi olla myös niin että anopin ystävättäret näyttää kuvia lastenlastensa juhlista ja tämä haluaa samanlaisia kuvia esiteltäväksi.
Ei siis oikeastaan ole kyse ollenkaan lapsista eikä edes anopista.
Tämä. Minun äitini oli aina kova kilpailemaan muiden äitien kanssa. Nyt isoäitinä hänelle on ratkaisevan tärkeää että saa samat tai enemmän kuin tätini (enonI leski).
Anoppi estoon ja jos tulee oven taakse, ette päästä sisälle. Eiköhän se aikanaan rauhoitu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun käy kateeksi toi anoppi. On saanut jo paljon tilaa nuorten elämässä. Omalle miniälleni ei sovi edes 4kertaa vuodessa vierailu heillä. Olen nähnyt lapsenlapsia noin kerran vuodessa ja pikaisesti. Kovin ovat vieraat. Isovanhemmuus voi olla tällaistakin. Miniän ehdoilla mennään, surullista.
Olen nyt sijaismummona parille lapselle joilla ei omaa mummoa. Lapset ovat luonani usein koulun jälkeen ja olen reissanut heidän kanssaan uimahliin, teatteriin, puistoon yms. Kesällä olivat mökillä kanssani pariviikkoa. Kivaa on ollut. Koen itseni virkeäksi ja iloiseksi, kun voin olla tukena näille lapsille.
Sitä pitää katsoa peiliin. Kannattaa aina.
Eikä ne ole miniän ehdot vaan poikasi perheen ehdot. Ja tietenkin ko perhe toimii omilla ehdoillaan.
Kyllä sitä peiliin voi katsoa miniäkin tässä tapauksessa.
Omilta lapsiltaanhan hän vie jotain.
Jos tämä mummo kelpaa varamummoksi niin ei hänessä nyt ihan kauheaa vikaa voi olla.
Perheen säännöt latelee tietenkin äiti ja isä , pitää vaan katsoa rehellisesti kenen etu edellä mennään.
Samaa mieltä. Lapsilta se on pois. Eivät saa pidettyä yhteyttä isän sukuun. Ihmisille on juuret kuitenkin tärkeitä.
Ei se ihan paha voi olla kun varamummoksi kelpaa. Niin tekisin minäkin jos en omille lapsille kelpaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun käy kateeksi toi anoppi. On saanut jo paljon tilaa nuorten elämässä. Omalle miniälleni ei sovi edes 4kertaa vuodessa vierailu heillä. Olen nähnyt lapsenlapsia noin kerran vuodessa ja pikaisesti. Kovin ovat vieraat. Isovanhemmuus voi olla tällaistakin. Miniän ehdoilla mennään, surullista.
Olen nyt sijaismummona parille lapselle joilla ei omaa mummoa. Lapset ovat luonani usein koulun jälkeen ja olen reissanut heidän kanssaan uimahliin, teatteriin, puistoon yms. Kesällä olivat mökillä kanssani pariviikkoa. Kivaa on ollut. Koen itseni virkeäksi ja iloiseksi, kun voin olla tukena näille lapsille.
Sitä pitää katsoa peiliin. Kannattaa aina.
Eikä ne ole miniän ehdot vaan poikasi perheen ehdot. Ja tietenkin ko perhe toimii omilla ehdoillaan.
Kyllä sitä peiliin voi katsoa miniäkin tässä tapauksessa.
Omilta lapsiltaanhan hän vie jotain.
Jos tämä mummo kelpaa varamummoksi niin ei hänessä nyt ihan kauheaa vikaa voi olla.
Perheen säännöt latelee tietenkin äiti ja isä , pitää vaan katsoa rehellisesti kenen etu edellä mennään.Samaa mieltä. Lapsilta se on pois. Eivät saa pidettyä yhteyttä isän sukuun. Ihmisille on juuret kuitenkin tärkeitä.
Ei se ihan paha voi olla kun varamummoksi kelpaa. Niin tekisin minäkin jos en omille lapsille kelpaisi.
Miten niin? Kai se isä voi sukulaisiinsa pitää ihan normaalisti yhteyttä? Mikä portinvartija se anoppi muka on?
Alue: Aihe vapaa
Kun anoppi ei tiedä juhlien aikataulua, ei hän voi sinne ilmestyä. Jos hän alkaa puhelimessa inttämään, toteatte vain että asia on jo käsitelty ja puhelu päättyy tähän. Sinnehän hän jää sitten itsekseen kiukuttelemaan ja todennäköisesti jossain kohtaa lopettaa moisen käytöksen ( tai oppii ainakin pitämään mölyt mahassaan), kun sillä ei saavuta kitään, päin vastoin. Vähän kuin uhmaikäisen kanssa, rajat & johdonmukaisuus.