Aikuinen adhd, mikä suurin haasteesi elämässä?

Oma aloitteisuus. Jos ei asia kiinnosta niin ei oikein alota. Tekeminen ite onnistuu 

Erottaa disinformaatio viisaasta journalismista. Esim. uudet ravintosuositukset: hiilaria pitäisi vetää niin että napa nytkyy ja protsku jättää eliitille. Nouvei! 

Toiminnanohjaus ja asioiden hoitaminen ihan helvetin vaikeaa. Saatan olla päiväkausia tekemättä yhtään mitään, kun vain odotan sitä hetkeä, että saan aikaiseksi tarttua hommiin. Nytkin olen täällä ja toisella välilehdellä on pakolliset hoidettavat paukkuvine deadlineineen

Äärimmäisen itsekurin ylläpitäminen. Se mahdollistaa aikamoiset taikatemput suorituskyvyssä, mut valitettavasti heijastuu lähiympäristöön mikäli tingin balanssin ylläpidosta.

Mut nää on näitä. En vaihtais, muut ihmiset käy mun näkökulmastani hitaalla tietyissä avainasioissa. 

No varmaan se että tässä iässä liian myöhäistä saada enää  kunnon elämää,ammattia,työtä,kotia yms.

Ja ton takia mukana tullee liitännäiset tuhonneet loputki .

Vierailija kirjoitti:

Toiminnanohjaus ja asioiden hoitaminen ihan helvetin vaikeaa. Saatan olla päiväkausia tekemättä yhtään mitään, kun vain odotan sitä hetkeä, että saan aikaiseksi tarttua hommiin. Nytkin olen täällä ja toisella välilehdellä on pakolliset hoidettavat paukkuvine deadlineineen

Mulla ihan tismalleen sama

Olen viisikymppinen ADHD. Mulla alkoi vasta nelikymppisenä elämä asettua jonkinlaisiin uomiinsa, kierrokset ikään kuin rauhoittui niin kehossa kuin päässä. Sitä ennen oli kyllä melkoista kohellusta. Laskut jäi maksamatta vaikka olisi ollut rahaakin, kun aina ne vaan jäi ja ajattelin "huomenna" kunnes tulikin perintätoimiston kirjeitä ja pari kertaa ulosottovirastostakin. Töissä olin huolimaton ja hidas ja sain moitteita, varoituksia, ja kerran potkutkin. Kodin siisteys oli aina luokkaa The Hoarders ohjelma, kun olin yksin, mutta sitten jos joku tuli kylään, niin raivasin ihan hulluna muutaman päivän ja oli taas hetken siistiä. Kunnes taas alkoi kertyä pizzalaatikoita, cola- ja kaljatölkkejä, postia, pesua odottavia vaatteita, pyyhkeitä, karkkipapereita ja -pusseja, likaisia astioita jne. 

Rönsyily ja huono muisti. Mä olen sitä tyyppiä jolla on 10 projektia yhtä aikaa menossa. Ripustan pyykkiä, ajastin soi keittiössä, lähden nostamaan perunat hellalta, huomaan jotakin muuta keskeneräistä ja ajaudun hommiin 2, 3 ja 4. Palaan kylppäriin tuntien päästä huomatakseni vielä ripustamattomat pyykit myttynä korissa. Olin ihan unohtanut.

Parisuhteessa, puolikkaat lauseet. Mulla ei ajatus ja puhe aina kulje synkassa ja poukkoilen asiasta toiseen tai jätän jotain oleellista sanomatta. Omassa päässäni olen tietty looginen.

Lääkkeetön, 46 v.

motivaatio-ongelmat.

Aloitekyky. Vaikka olisi 5 minuutin helppo tehtävä niin saattaa odotella puoli vuottakin että teen asialla jotain. 

Multitaskaus jossa kaikki jää kesken. Tänäänkin aloittanut jo kymmenia juttuja ja kaikki ovat kesken. 

Huono muisti aiheuttaa kiusallisia tilanteita paikassa kuin paikassa. 

Pyykkikone näköjään piippaa nyt, muutaman päivän olen pessyt samaa koneellista kun en muista laittaa kuivumaan ja alkavat haista ummehtuneelle. Jospa saisin nyt käydä heittää ne kuivausrumpuun ettei taas tarvi pestä uudestaan. 

Oikean diagnoosin saaminen. Kaikilta tulee vaan selvittelyä ja jatkuvasti vääriä päätelmiä. Edes yksityinen ei anna oikeaa tulosta, vaikka rahat kyllä ottavat. Kaiken lisäksi näitä ei mitenkään korvata Kelan toimesta...

Vierailija kirjoitti:

Toiminnanohjaus ja asioiden hoitaminen ihan helvetin vaikeaa. Saatan olla päiväkausia tekemättä yhtään mitään, kun vain odotan sitä hetkeä, että saan aikaiseksi tarttua hommiin. Nytkin olen täällä ja toisella välilehdellä on pakolliset hoidettavat paukkuvine deadlineineen

Just tuollaista tuntuu myös omalla jälkikasvulla olevan. Tuntuu että tilanne pahentunut teini-iästä nyt kun asuu omillaan.