Lue keskustelun säännöt.
Miksi annetaan lapselle nimi jota ei kuitenkaan haluta käyttää?
Ihan mielenkiinnosta kysyn. Teen töitä nuorien parissa ja olen nyt jo tämän lukuvuoden aikana törmännyt ainakin Jenniferiin jota vanhemmatkin kutsuvat vaan Jenniksi, Charlottaan jota kutsutaan Lottaksi ja Gabriellaan joka on Ella vaan. Ei tämä minua toki haittaa, mutta olisi ihan mielenkiinnosta mukava kuulla, että miksi ei voida vain antaa nimeksi vaikka nyt se Lotta jos kerran Lottaksi halutaan tyttöä kutsua?
Kommentit (213)
Tutustuin amerikkalaisiin tyyppeihin netissä. Kerroin heti olevani Suomesta ja kai mainitsin sen liian monta kertaa, kun he alkoivat kutsua minua Finlandiksi. Toki osuutensa on silläkin että minulla on pitkä kaksoisnimi jota kukaan ei osaa lausua eikä kirjoittaa Suomen ulkopuolella (eikä muista aina Suomessakaan oikein). Finland on paljon kätevämpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuikka KOposen 1. lapsen nimi; Iida Riia Lucina Hilda Hulda Levatiina Amanda Olivia Ceela Connordia Jemna Jekleobeth ( 1873-1880)
2. Alfred Ilai Optatus
3. Elmaan Jaebetr Jasobeam
4. Ohlipoodaama Siromilda Nova Neera
5.. Juhana Eevert
Kaksoinimen omistajalta pieni toivomus. Jos aiot sanoa lasta Hannaksi, älä anna nimeksi Hanna-Maria tai Hanna-Kaisa tms., vaan pelkkä Hanna ja sitten toiseksi nimeksi Maria. On aika ikävää kun kaikki viralliset paperit tulevat sillä pitkällä kaksoisnimellä, jota kukaan ei käytä. Minulla on pitkähkö sukunimi ja oli vaikeuksia saada se mahtumaan pienille riveille virallisissa papereissa. Nykyään on vähän helpompaa kun kaikki on sähköisenä ja lomakkeille mahtuu. Yksi kaverini poisti nimestään väliviivan ja olen harkinnut samaa, mutta pitäisi uusia sitten kaikki kortit ja se on vähän hankalaa.
Pahinta on, ettei kukaan muista sitä yhdistelmää ja olet sitten Annamaria ja Anna-Leena ja niin edespäin, kun ihmiset sotkevat Annan ja Hannan.
Tosin nämä nimet olivat ehkä enemmän muotia 30 vuotta sitten. Onneksi.
Hmm. Näitä lukiessa tulee mieleen että kypsään ikään ehtinyt ex-kollegani Tarja oli jossain vaiheessa nimetty Taistoksi. Tuoreelle työntekijälle tämä oli yhtä hämmentävää kuin se että Mikko oli nimetty Maikiksi. Terveisiä urheilukaupan alalta!
Lempinimeä käytetään usein lapsena ja sitä oikeaa nimeä aikuisena. Minuakin lapsena sanottiin Elluksi (vaikka inhosin sitä), nyt aikuisena olen Elina ja olen kieltänyt Elluttelun kaikilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hieno keskustelu! Annoimme pojalle nimeksi Toni Ilmari. Ja tietenkin Toniksi sanoimme. Vaan kaverit ja sukulaiset ovat keksineet alkaa kutsumaan Tompaksi. Ja opettajatkin koulussa ovat lähteneet samaan mukaan. Olipa hienoa, kun pojan täti kysyi tässä männä viikolla, että ”eikös Tompan virallinen nimi olekin Tomppa Ilmari?”
Vierailija kirjoitti:
Entä se, kun kutsumanimi onkin toinen nimi? Miksi? Tämäkin hämmentää kun nimi on jossai virallisessa paperissa eikä vielä tunne ihmistä, esim. Kaisa Leena Suvanto, sitten sitä nimeä ehditään laittaa vaikka minne että nyt meillä on tällainen työntekijä kuin Kaisa Suvanto. Sitten selviääkin, että eeeiii kun se Leena onkin se kutsumanimi ja Kaisa "toinen" nimi. No mitä helvettiä? Ei sitten ole voitu nimetä ihmistä Leena Kaisaksi, jos kerran Leena on haluttu kutsumanimeksi.
Mulle on vanhempani tehneet noin, kiitos kovasti vaan. Itsekin sekoilen oman nimeni kanssa koska en usein edes muista että mun virallinen etunimi on muuta kuin kutsumanimeni. Lääkärissä en ole esim. heti tajunnut että kutsuttiin minua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ilouutinen teille, jotka kärvistelette toisema nimenä olevan kutsumanimen kanssa. Ihminen saa Suomessa vaihtaa nimensä ja ensimmäinen nimenvaihdos on jopa ilmainen. On hyvin yleistä, että nuoret aikuiset käyvät maistraatissa korjaamassa vanhempiensa mokan. Kannattaa muuten tehdä ennen vanhainkotiin joutumista. Se on ikävää, kun ei dementoituneena tunnista omaa nimeään, kun puhutellaan sillä ensimmäisellä nimellä.
Kutsumanimi alleviivataan.
Rakkaalla lapsella on monta nimeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilouutinen teille, jotka kärvistelette toisema nimenä olevan kutsumanimen kanssa. Ihminen saa Suomessa vaihtaa nimensä ja ensimmäinen nimenvaihdos on jopa ilmainen. On hyvin yleistä, että nuoret aikuiset käyvät maistraatissa korjaamassa vanhempiensa mokan. Kannattaa muuten tehdä ennen vanhainkotiin joutumista. Se on ikävää, kun ei dementoituneena tunnista omaa nimeään, kun puhutellaan sillä ensimmäisellä nimellä.
Kutsumanimi alleviivataan.
Tietojärjestelmissä ei ole yleensä mitään alleviivausta. Tieto toisen nimen käytöstä kutsumanimenä ei siirry opoilaitokseen, sairaalaan, hoitokotiin, työpaikkaan eikä yhtään mihinkään. Aina on oltava itse sitä toitottamassa ja jälkikäteen korjaamassa nimilaput, sähköpostiosoitteet, yhteystiedot ym.
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsella on pitkä nimi tyyliin Emilia, Vilhelmiina, Karoliina... Tarvitseeko siihen mitään toista nimeä? Jos ei tunnu luontevalta toisen nimen kanssa, niin miksei antaisi vain sen yhden?
Kyllä tuo pätee myös tavallisen lyhyen nimen kanssa. Jos lapsen nimi on vaikka Mia tai Aki, niin ei minusta ole mitään syytä antaa toista etunimeä. Pojallamme on vain yksi etunimi, samoin vaimollani ja äidilläni. Vihaan sitä että minulla on kaksi etunimeä, koska ne molemmat tulevat kaikkiin virallisiin papereihin ja esimerkiksi matkavarausten yhteydessä passista kaikkiin muihinkin varauksiin. Espanjankielisissä maissa on vaikea tunnistaa nimeään jos on vaikka Arvo Johannes Tuppurainen ja siellä kuulutetaan senor Johannesta kömpelösti lausuen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä aiheesta herää paljon ajatuksia.
Oma nimeni on ihan perus tyyliin Liisa. Olin aina lapseba kade kaikille, joiden nimessä oli jotain erikoista. Jos kysyttiin yhdellä vai kahdella ii:llä. Tai jos kutsumanimi oli toinen nimi ja siitä aina pääsi sanomaan. Nimen kantajille itselleen ehkä tyhmää ja kiusallista, mut keskipisteenä viihtyneelle olis kelvannut tämä. Kerran sit yks ope kysyi mun nimeä yhdellä vai kahdella ii:llä ja hämmennyin täysin.
Omien lasten nimet ovat lyhyet, kaksitavuiset. Kun nimistä päätettiin, ei tullut mieleen ensimmäistäkään lempinimeä. Mutta kun nimiä alkoi käyttämään, muotoutui niistä vaikka mitä. Joskus vähän harmittikin, kun Aadasta muotoutuikin Aadalmina enkä ollut tajunnut sitä aiemmin. Olis voinut olla pitkä nimi oikeana nimenä ja lyhyt kutsumanimenä.
Mut joo. Kiinnitun huomiota poikana lätkäjengissä, et vaikka nimimuoti on muuttunut, lempinimet säilyy. Hauskaa on, kun jäällä painaa Arska (Aaron), Antsa (Anton), Reiska (Rene) ja kumppanit.
Vierailija kirjoitti:
Asun Englannissa, mieheni on britti ja annoimme kolmelle lapsellemme suomalaiset nimet. Nimet ovat tyyliin Pekka ja Lotta. Hyvin ovat pärjänneet täällä 'ulkomailla' suomalaisilla - - -
Suomalaiset nimet kunniaan!
Huomauttaisin, ettei Lotta ole varsinaisesti mikään suomalainen nimi, vaan lempinimi nimestä Charlotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun Englannissa, mieheni on britti ja annoimme kolmelle lapsellemme suomalaiset nimet. Nimet ovat tyyliin Pekka ja Lotta. Hyvin ovat pärjänneet täällä 'ulkomailla' suomalaisilla - - -
Suomalaiset nimet kunniaan!Huomauttaisin, ettei Lotta ole varsinaisesti mikään suomalainen nimi, vaan lempinimi nimestä Charlotta.
Huomauttaisin että lasteni nimet eivät ole Pekka ja Lotta. Annoin nämä esimerkkeinä siitä minkä tyylisiä lasteni nimet ovat ajatellen kirjoitusasua ja ääntämistä.
Vierailija kirjoitti:
Lottaksi???? Et oikeasti osaa taivuttaa nimiä?!
Ei nimiä taivuteta! Omassa tuttavapiirissä on sekä Mikko että Miko niminen ihminen. Menen lenkille Mikon tai Mikkon kanssa! Kaksi eri ihmistä ja kaksi eri nimeä.
Lempinimi on lempinimi onko niin vaikea ymmärtää. Joskus esim monet maalaiset esim savosta ei osaa lausua D kirjainta niin lausuu esim Danny ( tanny). Kuulin aikoinaan kun ruotsalainen äiti ja sudetti savolainen isä antoi lapselle 1920 luvulla nimeksi Dagny. Isä ei osannut lausua tyttärensä nimeä kutsui häntä" taknyksi"
Niin ja vaikka kuinka yrittäisi toitottaa hoitolaitoksiin, että vanhan ihmisen kutsumanimi on se todella kaunis ja erikoinen toinen nimi, niin ei vaan mene kaaliin hoitsuille, aina käytetään vaan sitä ekaa, tylsempää nimeä, että ihan sama näköjään mikä kutsumanimi on.
Karmein kaikista on Timppa. Mun veli on Timo, eikä ole koskaan voinut sietää Timppa-kutsumanimeä, silti sitä moni hänestäkin käyttää.
Vierailija kirjoitti:
Karmein kaikista on Timppa. Mun veli on Timo, eikä ole koskaan voinut sietää Timppa-kutsumanimeä, silti sitä moni hänestäkin käyttää.
Simo - Simppa on kyllä yhtä hirveä. Eikä Ari-Arskakaan ole mitenkään järkevä.
Tuolla logiikalla luulisi kaikkien kutsuvan minua tähän ikään mennessä Kirjaksi. Tai ehkä jopa Kirjastoksi.