"Ystävä", joka on "huono pitämään yhteyttä" - onko oikeasti ystävä?

Minä en jaksa tuollaista ystävyyttä kovinkaan kauaa. 

Jep, sama. Joka haluaa pitää minuun yhteyttä, ottaa yhteyttä kyllä välillä itsekin. 

Muutama on tällainen "kiva kun sä laitat aina viestiä ja ehdotat jotain, kun itse oon niin huono tekemään sitä" -"ystävä".

Mulla on ihmissuhteissa paljonkin tuollaisia, mutta en laske heitä ystäviksi. Tuttavia ovat, silloin tällöin jostain asiasta haastellaan.

Jos ystäväni laskee, miten usein otan yhteyttä ja miten usein hän ottaa yhteyttä, niin lopetan ystävyyden samantien. Ystävyys ei ole asia, jota mitataan numeroilla.

Usein niitä ei vaan kiinnosta tarpeeksi, ihan sama mitä yrittävät selitellä.

Vierailija kirjoitti:

Jos ystäväni laskee, miten usein otan yhteyttä ja miten usein hän ottaa yhteyttä, niin lopetan ystävyyden samantien. Ystävyys ei ole asia, jota mitataan numeroilla.

Kuka puhui laskemisesta? Puhuttiin heistä, jotka eivät ota itse yhteyttä koskaan ja selittävät syyksi, että ovat siinä "huonoja". 

Minä olen tosi huono ottamaan yhteyttä, mutta oikeat ystävät tietävät sen eivätkä ole hylänneet. Maratonpuhelu ystävän kanssa ilman mitään varsinaista asiaa on ihana juttu, vaikken jostain syystä itse osaakaan soitella.

Vierailija kirjoitti:

Jos ystäväni laskee, miten usein otan yhteyttä ja miten usein hän ottaa yhteyttä, niin lopetan ystävyyden samantien. Ystävyys ei ole asia, jota mitataan numeroilla.

Ymmärrät sitten heti tahallasi väärin. 

Minä olen huonosti yhteyttä pitävä ystävä. Olen erittäin introvertti ja jaksan seuraa hyvin harvoin. Ekstrovertti ystäväni ehtii yleensä aina ottaa ensin yhteyttä ja sitten sovimme näkemisestä, itselleni riittäisi muutaman kerran vuodessa tapaaminen.

Mulla on "ystävä" joka v*ttuilee koko ajan. Mutta jos tälle heittää jotain niin häipyy tooodella pitkäksi aikaa.

Itse kärsin niin suuresta hylätyksin tulemisen pelosta ja turvattomuudesta, että huonosti yhteyttä pitävät ystävät aiheuttavat minulle epämukavan ja epävarman olon. Siksi arvostan enemmän heitä, jotka antavat edes silloin tällöin kuulua jotain itsestään. Silloin tällöin tarkoittaa esim. muutaman kuukauden välein. 

Jotku ei vaan näe syytä ottaa yhteyttä. Tiedän sellasia. Ei jaksa puhella vain niitä näitä jossain puhelimessa. Mutta kun näkee niin tykkäävät silloin kyllä puhella kaikkea ja olla vähän hölmöjä hassuttelijoita..

Tykkään mun ystävistä ja nähdä heitä, mutta olen huono ottamaan yhteyttä. En tykkää omien kuulumisten kertomisesta. Tapahtuu niin paljon.

Ystävä on sellanen jonka seurassa tuntuu ettei mitään eroa ole ollutkaan vaikka ei olisi pariin vuoteen nähnyt tai kuulunut. On vain helppo olla.

Vierailija kirjoitti:

Jotku ei vaan näe syytä ottaa yhteyttä. Tiedän sellasia. Ei jaksa puhella vain niitä näitä jossain puhelimessa. Mutta kun näkee niin tykkäävät silloin kyllä puhella kaikkea ja olla vähän hölmöjä hassuttelijoita..

Niitä näkemisiä ei vaan koskaan tule, jos ei koskaan ota toiseen yhteyttä, mikäli ei nyt sitten satuta pyörimään samoissa harrastusporukoissa tai työpaikalla. 

Minulle riittäisi että kerrottaisiin kuulumisia ja muutenkin pidettäisiin yhteyttä ihan vain sillä, että laitettaisiin viestiä. Vaikka kerran kuussa. Ja kerran vuodessa nähtäisiin ja istuttaisiin iltaa.

Mutta sekin on kai liikaa ja "meille on niin pitkä matka". Oikeasti vajaan tunnin ajomatka ei ole edes pitkä, jos oikeasti haluaa nähdä ystävää 

Voi minä olen huono ottamaan yhteyttä, tunnen usein siitä syyllisyyttä. Olen vain niin väsynyt töistä (sosiaalinen työ sairaalassa) ja arjen pyörityksestä, tuntuu että ei riitä aikaa eikä jaksamista. Usein viesteihin vastaaminenkin tuntuu kuin työtehtävältä, jonka koitan hoitaa ystävällisesti, mutta nopeasti pois alta.

Kurjaa kun mieluummin viettäisin aikaa toki ystävien, kuin vieraiden ihmisten asioita kuunnellen. Olen introvertti niin kaipaan työn vastapainoksi paljon myös omaa aikaa, sitä ei vain riitä tarpeeksi. Minkäs teet, matalapalkkainen työ niin ei voi vähentää.

Minä olen kai sitten tuollainen "huono ystävä". Olen vähän introvertti ja itsestäni epävarma. Kun olen koettanut sopia jotain ja toinen osapuoli ei ehdi (kun on niin paljon aktiivisempi elämä ja ystäviä paljon), niin en enää uskalla ottaa yhteyttä, kun pelkään, että ei halua olla kanssani tekemisissä. 

Minulla on niin vähän ystäviä, että lasken parhaimmaksi ystäväksi hänet, ketä olen nähnyt viimeisen viiden vuoden aikana kaksi kertaa, mutta puhunut puhelimessa ainakin kerran kuukaudessa. Ystäväksi lasken sellaisetkin, joita en ole nähnyt moneen vuoteen, eikä soiteltukaan, mutta joskus ennen oltiin ystäviä. Nyt ei ole vain tohtinut, tai saanut aikaiseksi. 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ystäväni laskee, miten usein otan yhteyttä ja miten usein hän ottaa yhteyttä, niin lopetan ystävyyden samantien. Ystävyys ei ole asia, jota mitataan numeroilla.

Kuka puhui laskemisesta? Puhuttiin heistä, jotka eivät ota itse yhteyttä koskaan ja selittävät syyksi, että ovat siinä "huonoja". 

Ja nyt sitten nolla ei ole numero eikä laskemista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ystäväni laskee, miten usein otan yhteyttä ja miten usein hän ottaa yhteyttä, niin lopetan ystävyyden samantien. Ystävyys ei ole asia, jota mitataan numeroilla.

Kuka puhui laskemisesta? Puhuttiin heistä, jotka eivät ota itse yhteyttä koskaan ja selittävät syyksi, että ovat siinä "huonoja". 

Ja nyt sitten nolla ei ole numero eikä laskemista?

Jep. Nollaan ei tarvitse laskea. Se on yhtä kuin ei mitään. Eli jos toinen ei ota yhteyttä, sitten hän ei ota eikä sitä tarvitse laskea. Vai aloitatko itse laskemisen: nolla, yksi, kaksi....?