Luulin ja uskoin pitkään, että Jumala vastaa rukouksiin. Nyt 40 v ikäisenä on myönnettävä, ei kuule eikä vastaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on vastattu. Elämänfilosofiani on tosin erilainen kuin sinulla. En uskoa, että Jumala vastaa niin, että tipauttelee vastauksia syliin, vaan uskon, että Jumala avaa ovia ja antaa mahdollisuuksia, ja sen jälkeen itse on tehtävä työtä ja toimittava asioiden eteen. 

Tämä. Todella naivia ajatella että jumala ”ilmestyy” parrallisena ukkona eteesi ja ojentaa kaiken mitä olet halunnut, ei se niin toimi. Jumala antaa voimaa itse toimia elämänsä eteen ja juurikin avaa ovia joista on itse käveltävä läpi.

Ei ole vaadittu missään Jumalan ilmestyvän parrallisena kenenkään eteen. On vain esitetty rukouspyyntöjä, johin ei ole vastattu mitään. Kun tämä on järestään kaava, ettei rukouksiin vastata, niin sen seurauksena on aika luonnollista miettiä, onko rukouksessa mitään mieltä. Mitäpä jos rukoukseen käytetyn ajan keittäisi vaikka kahvia?

Okei. Jos sinä rukoilisit että joku asia menisi niinkuin haluat ja se hetken kuluttua menisi, niin uskoisit jumalaan vai siihen että tuo oli vain sattumaa?

Sitä ei ikinä voida todistaa että Jumalaa ei ole olemassa. Sama toki pätee kaikkiin muihinkin mielikuvitusolentoihin. Vai pystyttekö todistamaan etteivät Aku Ankka, Mikki Hiiri, Nakke Nakuttaja, Hämähäkkimies, Teräsmies, Darth Vader, He-Man, Harry Potter, Hobbitit, Lumikki ja seitsemän kääpiötä tai Nalle Puh ole olemassa? Olematonta ei yksinkertaisesti voi todistaa olemattomaksi. Olematon kun ei jätä olemattomuudestaan mitään sellaisia jälkiä, joiden perusteella se voitaisiin todistaa olemattomaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jumala on semmoinen mielikuvituskaveri. Sille voi kyllä jutella, mutta ne vastaukset pitää itse keksiä. 🙂

Todista se, että Jumalaa ei ole olemassa. Todisteeksi ei riitä se, että sinä et itse usko.

Todistustaakka on sillä, joka väittää, että jotakin on.

En ole väittänyt mitään. Mielestäni Jumalan olemassaoloa ei voi järjellisesti ja tieteellisesti todistaa mutta ei myöskään kumota. Tuota opettaa käsittääkseni myös tiede.

Tietysti yksi järkisyy Jumalan olemassaololle voisi olla se, että maailma, ihmiset eläimet sun muut ovat muuten syntyneet tyhjästä, joten jonkun on täytynyt tehdä ne tai laittaa alkuun. Ihmiset ja eläimet näyttävät siltä kuin ne olisi oikeasti joku suunnitellut. Pelkkä evoluutio olisi tuskin tehnyt hevosesta tai ihmisestä niin täydellistä. Tosin tämä on vain minun teoriaani, joku voi nähdä asiat eri tavalla.

Jos jumala olisi luonut tän maailman, niin evoluutiohan olisi ollut ihan turha. Sulla on aika vähättelevä teoria siihen mihin me täällä maapallolla olemme pystyneetkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jumala on semmoinen mielikuvituskaveri. Sille voi kyllä jutella, mutta ne vastaukset pitää itse keksiä. 🙂

Todista se, että Jumalaa ei ole olemassa. Todisteeksi ei riitä se, että sinä et itse usko.

Tähän olisikin aika mielenkiintoista saada todistusaineisto :D

Vakavasti sairaat pienet viattomat lapset.

Ei riitä todisteeksi. Kristinuskon mukaan maailma on pahan  ja synnin vallassa ja täällä on sairauksia, myös lapsilla. Ja jos se sairas ja viaton lapsi kuolee, niin se menee sen jälkeen taivaaseen, jossa sillä on hyvä olla.

Mutta kukaan ei ole viaton, vaan olemme kaikki perisynnin alaisia.

Jeesushan kuulemma sovitti kaikki synnit, mutta sitä ei lasketa.

Vierailija kirjoitti:

Uhraa härkä. Polttouhrin tuoksu miellyttää Herraa.

Se oli Vanhan Testamentin aikaa.

Uskon silti että nykyäänkin on jotain uhrattava, uskon vahvistukseksi. 

Mihin itse haluaa vaikuttaa - kuten joulukeräykset.

Kyynisyydeltä on melko vaikeaa välttyä, siksi turha takoa päähän:  Jumala vastaa omalla tavallaan ym.

Tässä ja nyt:  mistä voin kiittää?

Paljostakin.

Aina on jotain myönteistä, jokaisella, heilläkin jotka neuvovat lannistumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jumala on semmoinen mielikuvituskaveri. Sille voi kyllä jutella, mutta ne vastaukset pitää itse keksiä. 🙂

Todista se, että Jumalaa ei ole olemassa. Todisteeksi ei riitä se, että sinä et itse usko.

Eikös tuo jälkimmäinen lause juuri selittänyt sen? Jos juttelet jollekin, jota et voi nähdä etkä kuulla, ja keksit tämän olion vastaukset itsellesi itse, niin mitä muutakaan se olisi kuin mielikuvitusta?

Vierailija kirjoitti:

Minä en usko jumalaan ja kenenkään on ihan turha yrittää todistella jotain muuta.

Ei sitten välttämättä kannata tulla lukemaan tällaista keskustelua. Täällähän juuri keskustellaan uskosta ja jumalista.

Vierailija kirjoitti:

Minulle jumala antoi parantumattomaan taudin joka vaikeuttaa elämääni, parantaakseen elämääni. Kuulostaa hassulta, mutta niin se on. Ilman tätä olisin jatkanut vanhaa elämääni, eikä minulla olisi mitään mitä minulla nyt on.

Oletko miettinyt, että miksi jumalasi niin teki? Miksi jollekin sarjamurhaajalle ei jumala langeta sairauksia?

Harmi ap ettei Jumala ole vastannut sinulle.

Itse olen saanut apua jumalalta useamman kerran. Kyse on uskosta ja luottamuksesta Jumalaan.. uskon menettäminen on inhimillistä. Toivon että löytäisit vielä toivoa mutta sen voit vaan sinä itse päättää, onko sitä. Voimia sinulle.

Muuten ymmärrettävästikin uskonnot näyttäytyy ei-uskovalle sekopäisenä. Kyseessä onkin usko, englanniksi faith. On parempi kysyä ”do you have faith?” Kuin ”do you believe in God?”

Minusta on vain luonnollista rukoilla ja uskoa, koska se auttaa mua niin paljon. Jumalan lapsena on hyvä olla! Elämäni on niin paljon parempaa nyt kun olen uskossa. Kun kohtaan tyytymättömiä, katkeria, surullisia, ahdistuneita ihmisistä.. jotka näyttää pahan olonsa ulospäin ilkeytenä, toisten arvosteluna ja haukkumisena, valittamisena, tekisi mieli sanoa että tiesitkö, Jumala rakastaa sinuakin ! Mutta en sano koska en halua tuputtaa kellekään uskontoa. Itse olen kuitenkin löytänyt uskon kautta rauhan ja onnen, joita olen koko elämäni etsinyt. Lisäksi kun löytää sen oman uskonsa, on se tunne niin vahva että kaikki tarve todistella toisille oman uskonsa oikeutta katoaa. Voit vaan hiljaa uskoa totuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jumala on semmoinen mielikuvituskaveri. Sille voi kyllä jutella, mutta ne vastaukset pitää itse keksiä. 🙂

Todista se, että Jumalaa ei ole olemassa. Todisteeksi ei riitä se, että sinä et itse usko.

Eikös tuo jälkimmäinen lause juuri selittänyt sen? Jos juttelet jollekin, jota et voi nähdä etkä kuulla, ja keksit tämän olion vastaukset itsellesi itse, niin mitä muutakaan se olisi kuin mielikuvitusta?

Voi miten rajoittunut ja mustavalkoinen voi ihmisen mieli olla. Avaa silmät ja katso, maailmankaikkeudessa on niin paljon josta me emme tiedä emmekä voi ymmärtää. Vain hölmö kuvittelee tietävänsä Ja näkevänsä kaiken.

Suuri osa näistä viesteistä on pilkkaavia.

Jos haluatte pohtia asioita syvällisesti, lukekaa Jobin kirja.

Niin jos rukoilit sitä että Jumala tekisi työsi sinun puolestasi ja hoitaisi kaikki asiasi, niin ei ihmekään jos ei ole kuulunut vastausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle jumala antoi parantumattomaan taudin joka vaikeuttaa elämääni, parantaakseen elämääni. Kuulostaa hassulta, mutta niin se on. Ilman tätä olisin jatkanut vanhaa elämääni, eikä minulla olisi mitään mitä minulla nyt on.

Oletko miettinyt, että miksi jumalasi niin teki? Miksi jollekin sarjamurhaajalle ei jumala langeta sairauksia?

En ole sama kuin tuo sairastava, mutta kohdannut elämässä peruuttamattomia vaikeuksia.

Minulle Jumala antoi ne vaikeudet koska ne kuuluvat minun tarinaani ja elämääni, ne ovat osa minun polkuani. Minun merkitykseni tälle maailmalle ja minun tehtäväni tässä maailmassa määrittyy niiden kokemusten kautta jota ilman en olisi se kuka olen. On luonnollista kysyä, Jumalani miksi minä? Ja kivualiasta hyväksyä se että koska niin on tarkoitettu. Ei Jeesuskaan hylännyt Jumalaa, Jumala tietää kyllä kaiken ja näkee kaiken alun ja lopun, hän katsoo kaukaa ja on kaikkitietävä. Ei meidän tarvitse kertoa hänelle ja neuvoa häntä. Hän tietää kyllä. Meidän tehtävä on luottaa häneen ja olla turvassa, vaikeuksiemme keskellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä millä motiivilla rukoilit, mutta ainakin minun mielestäni rukouksen tarkoitus ei ole se, että Jumala täyttäisi meidän tarpeitamme, vaan se, että me opettelisimme Jumalan tahtoon alistumista. Olen siis minäkin varmaan miljoonia ja miljoonia kertoja rukoillut lottovoittoa. Ja perustellut Jumalalle tosi hyvin, miksi se olisi tarpeellista ja järkevää. Mutta valitettavasti Jumala arvostaa köyhyyttä...

Jumala myös täyttää ihmisen tarpeita mikäli on olemassa.

Ja on eri asia rukoilla lottovoittoa kuin vaikka sairaudesta paranemista tai ystäviä, jos on yksinäinen. Lottovoiton saaminen ei ole kenellekään välttämätöntä, mutta sairauksia ei välttämättä kestä tai yksinäisyyttä, ja se voi johtaa pahimmillaan vaikka itsemurhaan. Ja uskovaisten mielestä itsemurhan tekeminenkin on syntiä.

Jos tuollaisinkaan rukouksiin ei vastata niin onko se ihme, jos ihmiseltä menee myös usko.

Uskon idea on antaa voimat kestää sairautta, yksinäisyyttä, vankeutta, kidutusta, epäoikeudenmukaisuutta, kuolemaa ja tuhoa.  Uskon tehtävä ei ole poistaa niitä täältä maan päältä. Tämä on rangaistussiirtola, johon esivanhempamme aikanaan jaettiin. Kristityn pitäisi kestää kaikki tietäen, että tulossa on se oikea koti ja helpotus (siis taivaassa kuoleman jälkeen). Toisaalta uskovien yhteisö toimii Jumalan välikätenä esim. yksinäisyysongelmassa.  Jos kristityt toimisivat kuten Jumala haluaa, ei ainakaan kristittyjen kesken olisi yksinäisyyttä. Ei myöskään uskosta osattomilla heidän lähipiirissään...

Entä jo sitä voimaa ei saa? Ja miksi uskon idea on kestää sairauksia, kärsimystä yms. No joo, kärsihän Jeesuskin ristillä, mutta eikö sen pitäisi riittää? Ja eikö uskon tarkoitus ole kuitenkin loppujen lopuksi päästä kuoleman jälkeen Taivaaseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on vastattu. Elämänfilosofiani on tosin erilainen kuin sinulla. En uskoa, että Jumala vastaa niin, että tipauttelee vastauksia syliin, vaan uskon, että Jumala avaa ovia ja antaa mahdollisuuksia, ja sen jälkeen itse on tehtävä työtä ja toimittava asioiden eteen. 

Noin minäkin uskon, mutta ovia avautuu ja mahdollisuuksia ilman rukoustakin. Se vain tuppaa olemaan lainalaisuus, että kun jokin ovi sulkeutuu, niin jokin toinen aukenee.

Näin on, mutta uskonkin Jumalan toimivan luonnonlakien mukaan, en sen vastaisesti :-).

Mitä sillä jumalalla sitten tekee?

Asiaa on hirveän vaikeaa selittää ihmiselle, joka ei ole sitä kokenut. Plus toki uskovaisetkin voivat kokea hyvin eri tavalla.

Mutta jos nyt lähdetään siitä, että Jumala ei ole mikään välinearvo, eli kysymys "mitä sillä tekee" on hyvin... huono. Jumala on kaikki, Hän on rakkaus, Hänessä on ilo ja toivo ja kaikkea mahdollista muutakin =) Jo tässä elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle jumala antoi parantumattomaan taudin joka vaikeuttaa elämääni, parantaakseen elämääni. Kuulostaa hassulta, mutta niin se on. Ilman tätä olisin jatkanut vanhaa elämääni, eikä minulla olisi mitään mitä minulla nyt on.

Oletko miettinyt, että miksi jumalasi niin teki? Miksi jollekin sarjamurhaajalle ei jumala langeta sairauksia?

Pelastaakseen minut. Tämä tauti oli minulle siunaus. Minun piti valita jatkanko onnetonta ja turmiollista elämääni Ja kuolen, vai muutunko ja elän. Minä valitsin muuttua ja elää ja sain sen myötä paljon kaikkea hyvää ja täysin erilaisen elämän sekä onnen. Toiseen kysymykseesi: tutkimattomia ovat herran tiet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle jumala antoi parantumattomaan taudin joka vaikeuttaa elämääni, parantaakseen elämääni. Kuulostaa hassulta, mutta niin se on. Ilman tätä olisin jatkanut vanhaa elämääni, eikä minulla olisi mitään mitä minulla nyt on.

Oletko miettinyt, että miksi jumalasi niin teki? Miksi jollekin sarjamurhaajalle ei jumala langeta sairauksia?

En ole sama kuin tuo sairastava, mutta kohdannut elämässä peruuttamattomia vaikeuksia.

Minulle Jumala antoi ne vaikeudet koska ne kuuluvat minun tarinaani ja elämääni, ne ovat osa minun polkuani. Minun merkitykseni tälle maailmalle ja minun tehtäväni tässä maailmassa määrittyy niiden kokemusten kautta jota ilman en olisi se kuka olen. On luonnollista kysyä, Jumalani miksi minä? Ja kivualiasta hyväksyä se että koska niin on tarkoitettu. Ei Jeesuskaan hylännyt Jumalaa, Jumala tietää kyllä kaiken ja näkee kaiken alun ja lopun, hän katsoo kaukaa ja on kaikkitietävä. Ei meidän tarvitse kertoa hänelle ja neuvoa häntä. Hän tietää kyllä. Meidän tehtävä on luottaa häneen ja olla turvassa, vaikeuksiemme keskellä.

Minusta se menee niin, että saatana antaa pahaa, mutta Jumala sallii sen.

Kyllä Jumala vastaa. Olen kokenut sen usein. Ei kaikki ole sellaisia helppoja ja suoria vastauksia mutta niitäkin on.

Olen ajatellut, että ihmiselle voinee olla parempikin, ettei selviä ja suoria vastauksia tule kovin usein ja paljon. Jumala johdattaa silti kun sitä pyydät. Ja Jumalan johdatuksessa eläen elämästä tulee parempi. Kaikki ei ole vain omaa surkeaa räpellystä vaan Jumala on kanssasi ja pitää sinusta huolen.

Vierailija kirjoitti:

Niin jos rukoilit sitä että Jumala tekisi työsi sinun puolestasi ja hoitaisi kaikki asiasi, niin ei ihmekään jos ei ole kuulunut vastausta.

Näinkö ap kirjoitti?

Vierailija kirjoitti:

Parempi kun ei usko mihinkään vaan tekee työtä ja toimii asioiden eteen.

Särähti ”korvaan” tämä. Näin se pitää muutenkin toimia. Tee mitä voit ja jätä loput Jumalalle.

Lue tarkkaan Johanneksen evankeliumi että mitä siellä sanotaan rukouksesta.