"Sopivaa miestä ei löytynyt"

Vierailija kirjoitti:

Ennen(vaikka 1980-luvulla):

Mies pariutui usein pieni palkkaisen naisen kanssa, tämä oli normaalia silloin.

Toki myös ennen oli sitä että hyvätuloiset pariutui keskenään mutta se ei ollut silloin kovinkaan yleistä kuin nykyään.

Nykyisin:

Hyvä tuloiset pariutuu usein keskenään, nykyisin on harvinaista se että mies tienaa naista huomattavasti enemmän.

Suhteet joissa nainen on hyvätuloinen korkeasti koulutettu ja mies pienituloinen duunari ovat hyvin harvinaisia suhteita ollut aina, miksi näin?

Nykyisin naiset tienaavat usein huomattavasti enemmän kuin miehet joten naisten pitäisi alkaa kelpuuttamaan kumppaneiksi niitä pienituloisia miehiä.

Parisuhdemarkkinoiden suurin ongelma on se että nainen kuka tienaa hyvin ei yksinkertaisesti halua kumppanikseen työtöntä tai pienituloista miestä.

Toki aina poikkeuksia on mutta ne on erittäin harvinaisia.

Naisella on pesänrakennusvietti vahvempi kuin miehellä. Naiselle myös hormonaalisista syistä on vaikeampaa kilpailla työelämässä - se käy enemmän (mielen)terveyden päälle. Kun nainen raataa ja ansaitsee, hän haluaa sen tuloksien konkretisoituvan elämässään esimerkiksi hienona pesänä. Jos omalla työlläni pystyn asumaan mukavasti keskiluokkaisesti ja heikkotuloisen miehen kanssa 70-luvun kerrostalossa lähiössä, miehen pitää olla helmi, mitään perseilyjä ei katsota läpi sormien. 

Vierailija kirjoitti:

Miten sopivaa miestä voisi löytyä, kun sellaista ei ole? Naiset (ainakin suurin osa) pyrkivät yksiavioiseen parisuhteeseen. Miehille iskee yhden naisen syndrooma, vaihtelunhalu, miksi sitä kukin haluaa kutsua. Joka tapauksessa muutkin naiset kiinnostaa kuin se oma. Osa saa pidettyä itsensä kurissa eikä petä, mutta siellä se peruspiirre lymyää, jokaisen miehen korvienvälissä.

Siksi ei löydy sopivaa, koska niitä ei ole olemassa.

Tilastojen valossa tämä "vaihtelun halu" taitaa olla enemmänkin naisten juttu.

"Suomalaisesta avioerosta 2000-luvulla väitellyt Jouko Kiiski tutki väitöksessään 224 eronneen miehen ja 311 naisen käsityksiä ja kokemuksia avioerosta.

Yleisimmiksi erosyiksi mainittiin läheisyyden puute, erilleen kasvu ja puolison itsenäistyminen. Naiset löysivät erosyitä miehiä enemmän, mikä tukee sitä havaintoa, että erohakemuksista länsimaissa noin 70–80 prosenttia jättää nainen.

Vaaranen selittää suurta prosentuaalista eroa.– Naiset ovat aktiivisempia. Heille henkilökohtainen onnellisuus merkitsee paljon. Monille miehille taas perheen koossa pysyminen on keskeinen arvo epäonnenkin hinnalla."

Vierailija kirjoitti:

Mua ihmetyttää, miksi miehet eivät enää hanki vaimoa ulkomailta, jos kerran suomalaiset naiset ovat niin rumia ja kamalia? Joo, Sir Vili kuoli jo yli 15 vuotta sitten, mutta nykyisin on netti ja lukuisat deittipalstat. Täällä vaan valitetaan,  kun yhteiskunta ei roudaa Suomeen naisia ulkomailta. Mihin yhteiskuntaa tarvitaan, kun kerran netin kautta voi tehdä valintansa ihan itse? Sitäpaitsi Suomessa kyllä yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa opiskelee tai on opiskelijavaihdossa nuoria naisia eri puolilta maailmaa. 

Se roudaaminen olisi yhtä tyhjän kanssa, sillä nekin jotka juuri nyt parasta aikaa opiskelevat suomalaisissa korkeakouluissa ja yliopistoissa eivät ole mitenkään erityisen kiinnostuneita suomalaisista miehistä. Jotkut ovat täällä lähinnä käymässä. Sama koskee työssäolevia ulkolaisia jotka käyvät täällä ja lähtevät heti lihavamman duunin perään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on nyt yksinkertaisesti kyse siitä, että nainen pariutuu ylös päin. Ennen vanhaan sille kutosen naiselle riitti seiskan mies, mutta nykyään kun deittimarkkinatkin ovat globalisoituneet, niin tuo kutosen nainen haluaa ysin miehen. Kun kyllähän sellaisten kanssa tulee matcheja tinderissäkin.

Mikä muukaan voi olla loputuloksena kuin se, ettei pareja enää synny. Eivät ne urheilulliset ja komeat sekä fiksut miehet vain alistu kohtaloonsa ja ota sitä läskiä ja tyhmää.

Naiset sitten etsivät sitä prinssiä aikansa ja pian havahtuvat että juna meni jo.

Hypergamiassa kuutosen nainen ei avioidu seiskan miehen kanssa, vaan siinä viehättävä vähän nuorempi nainen avioituu ehkä vähemmän viehättävän vähän parempituloisen miehen kanssa. Tämä ilmiö on korostunut etenkin yhteiskunnissa, jossa on voimakkaat sukupuolten väliset erot tulonmuodostuksessa eli naiset ovat riippuvaisia miesten tuloista. Naisten pariutuminen ylöspäin sosioekonomisesti ei tarkoita, etteikö naiselta vaadittaisi jotain resursseja, joita sitten vaihdetaan taloudelliseen turvaan ja elintasoon. Mitä tasaisemmat tuloerot ja mitä parempi naisten asema on, sitä vaikeampaa keskivertomiesten on hyödyntää taloudellisia resurssejaan pariutumisen välineenä. Naisten hypergamia ei toisin sanoen ole vahvasti ulkonäkökeskeistä, toisin kuin miesten. 

Jos näin olisi, niin pariutumisongelmia ei olisi, vaan miehille naisen saanti olisi entistä helpompaa. Vaikka hypergamia sosiologisesti tarkasteltuna liitetäänkin sosioekonomiseen asemaan, ei se poista sitä, etteivätkö naiset suosisi itseään parempaa myös ulkonäön ja älykkyyden kannalta. Täällä oli vasta gallup, jossa kysyttiin, minkä tasoiseksi kukin kokee itsensä. Naisten meniaani oli 7,7 asteikolla 1-10. Osasyynä naisten kriteereihin on heidän virheellinen kuva omasta tasostaan. Sosioekonomisen aseman tärkeyttä painottaessa unohdetaan myös, etteivät miehet sitä juurikaan arvosta.

Niin siis minkä tason mukaan? Eli miesten kriteereillä kaikki yli 25 vuotiaat, tavalliset/rumat ja bmi +25 on alemman tason naisia.

Tutkimusten mukaan MIEHET arvioivat oman ulkonäkönsä huomattavasti paremmaksi kuin se on.

Ongelma on nyt se, kuten aina tällä palstalla palsta-jormien mukaan:a) naiset eivät saa arvioida miehiä omilla kriteereillä, vaan heidän täytyy arvioida miehiä miesten möörittämillä kriteereillä ja näköjään nyt sitten myös b) naiset eivät saa arvioida myöskään itseään omilla kriteereillä, vaan miesten määrittämillä kriteereillä

Jep Jep. Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sopivaa miestä voisi löytyä, kun sellaista ei ole? Naiset (ainakin suurin osa) pyrkivät yksiavioiseen parisuhteeseen. Miehille iskee yhden naisen syndrooma, vaihtelunhalu, miksi sitä kukin haluaa kutsua. Joka tapauksessa muutkin naiset kiinnostaa kuin se oma. Osa saa pidettyä itsensä kurissa eikä petä, mutta siellä se peruspiirre lymyää, jokaisen miehen korvienvälissä.

Siksi ei löydy sopivaa, koska niitä ei ole olemassa.

Tilastojen valossa tämä "vaihtelun halu" taitaa olla enemmänkin naisten juttu.

"Suomalaisesta avioerosta 2000-luvulla väitellyt Jouko Kiiski tutki väitöksessään 224 eronneen miehen ja 311 naisen käsityksiä ja kokemuksia avioerosta.

Yleisimmiksi erosyiksi mainittiin läheisyyden puute, erilleen kasvu ja puolison itsenäistyminen. Naiset löysivät erosyitä miehiä enemmän, mikä tukee sitä havaintoa, että erohakemuksista länsimaissa noin 70–80 prosenttia jättää nainen.

Vaaranen selittää suurta prosentuaalista eroa.– Naiset ovat aktiivisempia. Heille henkilökohtainen onnellisuus merkitsee paljon. Monille miehille taas perheen koossa pysyminen on keskeinen arvo epäonnenkin hinnalla."

Niin. Minä naisena tein eropäätöksen. Sen jälkeen olen elänyt 20 vuotta yksin. Mies taas kolmen naisen kanssa. Että kenelle se vaihtelu sitten tulikaan... Naiset haluavat eroon siitä epäkelvosta miehestä, senkin uhalla, ettei parempaa löydy tilalle. 

Vierailija kirjoitti:

Mua ihmetyttää, miksi miehet eivät enää hanki vaimoa ulkomailta, jos kerran suomalaiset naiset ovat niin rumia ja kamalia? Joo, Sir Vili kuoli jo yli 15 vuotta sitten, mutta nykyisin on netti ja lukuisat deittipalstat. Täällä vaan valitetaan,  kun yhteiskunta ei roudaa Suomeen naisia ulkomailta. Mihin yhteiskuntaa tarvitaan, kun kerran netin kautta voi tehdä valintansa ihan itse? Sitäpaitsi Suomessa kyllä yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa opiskelee tai on opiskelijavaihdossa nuoria naisia eri puolilta maailmaa. 

Eihän se auta jos ulkomailta tänne roudaa naisen koska se nainen oppii vuosien saatossa tämän yhteiskunnan kulttuurin ja naisen roolin.

Alkuun se on mukavaa mutta äkkiä se onnellisuus parisuhteessa loppuu kun sukupuoliroolit häivettyvät pois suomalaisen kulttuurin takia ja sitten taas erotaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on nyt yksinkertaisesti kyse siitä, että nainen pariutuu ylös päin. Ennen vanhaan sille kutosen naiselle riitti seiskan mies, mutta nykyään kun deittimarkkinatkin ovat globalisoituneet, niin tuo kutosen nainen haluaa ysin miehen. Kun kyllähän sellaisten kanssa tulee matcheja tinderissäkin.

Mikä muukaan voi olla loputuloksena kuin se, ettei pareja enää synny. Eivät ne urheilulliset ja komeat sekä fiksut miehet vain alistu kohtaloonsa ja ota sitä läskiä ja tyhmää.

Naiset sitten etsivät sitä prinssiä aikansa ja pian havahtuvat että juna meni jo.

Hypergamiassa kuutosen nainen ei avioidu seiskan miehen kanssa, vaan siinä viehättävä vähän nuorempi nainen avioituu ehkä vähemmän viehättävän vähän parempituloisen miehen kanssa. Tämä ilmiö on korostunut etenkin yhteiskunnissa, jossa on voimakkaat sukupuolten väliset erot tulonmuodostuksessa eli naiset ovat riippuvaisia miesten tuloista. Naisten pariutuminen ylöspäin sosioekonomisesti ei tarkoita, etteikö naiselta vaadittaisi jotain resursseja, joita sitten vaihdetaan taloudelliseen turvaan ja elintasoon. Mitä tasaisemmat tuloerot ja mitä parempi naisten asema on, sitä vaikeampaa keskivertomiesten on hyödyntää taloudellisia resurssejaan pariutumisen välineenä. Naisten hypergamia ei toisin sanoen ole vahvasti ulkonäkökeskeistä, toisin kuin miesten. 

Jos näin olisi, niin pariutumisongelmia ei olisi, vaan miehille naisen saanti olisi entistä helpompaa. Vaikka hypergamia sosiologisesti tarkasteltuna liitetäänkin sosioekonomiseen asemaan, ei se poista sitä, etteivätkö naiset suosisi itseään parempaa myös ulkonäön ja älykkyyden kannalta. Täällä oli vasta gallup, jossa kysyttiin, minkä tasoiseksi kukin kokee itsensä. Naisten meniaani oli 7,7 asteikolla 1-10. Osasyynä naisten kriteereihin on heidän virheellinen kuva omasta tasostaan. Sosioekonomisen aseman tärkeyttä painottaessa unohdetaan myös, etteivät miehet sitä juurikaan arvosta.

Niin siis minkä tason mukaan? Eli miesten kriteereillä kaikki yli 25 vuotiaat, tavalliset/rumat ja bmi +25 on alemman tason naisia.

Tutkimusten mukaan MIEHET arvioivat oman ulkonäkönsä huomattavasti paremmaksi kuin se on.

Ongelma on nyt se, kuten aina tällä palstalla palsta-jormien mukaan:a) naiset eivät saa arvioida miehiä omilla kriteereillä, vaan heidän täytyy arvioida miehiä miesten möörittämillä kriteereillä ja näköjään nyt sitten myös b) naiset eivät saa arvioida myöskään itseään omilla kriteereillä, vaan miesten määrittämillä kriteereillä

Jep Jep. Miksi?

Tämä on niin tullut huomattua...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sopivaa miestä voisi löytyä, kun sellaista ei ole? Naiset (ainakin suurin osa) pyrkivät yksiavioiseen parisuhteeseen. Miehille iskee yhden naisen syndrooma, vaihtelunhalu, miksi sitä kukin haluaa kutsua. Joka tapauksessa muutkin naiset kiinnostaa kuin se oma. Osa saa pidettyä itsensä kurissa eikä petä, mutta siellä se peruspiirre lymyää, jokaisen miehen korvienvälissä.

Siksi ei löydy sopivaa, koska niitä ei ole olemassa.

Tilastojen valossa tämä "vaihtelun halu" taitaa olla enemmänkin naisten juttu.

"Suomalaisesta avioerosta 2000-luvulla väitellyt Jouko Kiiski tutki väitöksessään 224 eronneen miehen ja 311 naisen käsityksiä ja kokemuksia avioerosta.

Yleisimmiksi erosyiksi mainittiin läheisyyden puute, erilleen kasvu ja puolison itsenäistyminen. Naiset löysivät erosyitä miehiä enemmän, mikä tukee sitä havaintoa, että erohakemuksista länsimaissa noin 70–80 prosenttia jättää nainen.

Vaaranen selittää suurta prosentuaalista eroa.– Naiset ovat aktiivisempia. Heille henkilökohtainen onnellisuus merkitsee paljon. Monille miehille taas perheen koossa pysyminen on keskeinen arvo epäonnenkin hinnalla."

Kun taas toisen tutkimuksen (H.Williamsonin) , (joka mukailee aikaisempia tutkimuksia)mukaan erojen syiksi havaittiin vuorovaikutus ongelmat, uskottomuus ja luottamuspulmat

. Vaimot olivat herkempiä havaitsemaan parisuhde ongelmia, kuin miehet ja liiton aikana pahenevia avio-ongelmia, kuin mies.

Lisäksi useissa tutkimuksissa esille nousevat samat syyt: 1)Huono kommunikaatio 2)Arvostuksen ja kunnioituksen puute 3)Parisuhteen hoitamattomana 4) Pettäminen 5)Rakkaus loppuu 5)Henkinen väkivalta 6)Puolison riittämätön tuki 7) Erilaiset elämänarvot

Tämän tarinan opetus on se, että syytä on molemmissa. Älä yritä kiillottaa miesten sädekehää- vaimo haluaa eron, kun haluaa "löytää itsensä", kun mies "on sankari ja haluaa pitää perheen koossa. Paskat vikaa on molemmissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sopivaa miestä voisi löytyä, kun sellaista ei ole? Naiset (ainakin suurin osa) pyrkivät yksiavioiseen parisuhteeseen. Miehille iskee yhden naisen syndrooma, vaihtelunhalu, miksi sitä kukin haluaa kutsua. Joka tapauksessa muutkin naiset kiinnostaa kuin se oma. Osa saa pidettyä itsensä kurissa eikä petä, mutta siellä se peruspiirre lymyää, jokaisen miehen korvienvälissä.

Siksi ei löydy sopivaa, koska niitä ei ole olemassa.

Tilastojen valossa tämä "vaihtelun halu" taitaa olla enemmänkin naisten juttu.

"Suomalaisesta avioerosta 2000-luvulla väitellyt Jouko Kiiski tutki väitöksessään 224 eronneen miehen ja 311 naisen käsityksiä ja kokemuksia avioerosta.

Yleisimmiksi erosyiksi mainittiin läheisyyden puute, erilleen kasvu ja puolison itsenäistyminen. Naiset löysivät erosyitä miehiä enemmän, mikä tukee sitä havaintoa, että erohakemuksista länsimaissa noin 70–80 prosenttia jättää nainen.

Vaaranen selittää suurta prosentuaalista eroa.– Naiset ovat aktiivisempia. Heille henkilökohtainen onnellisuus merkitsee paljon. Monille miehille taas perheen koossa pysyminen on keskeinen arvo epäonnenkin hinnalla."

Kun taas toisen tutkimuksen (H.Williamsonin) , (joka mukailee aikaisempia tutkimuksia)mukaan erojen syiksi havaittiin vuorovaikutus ongelmat, uskottomuus ja luottamuspulmat

. Vaimot olivat herkempiä havaitsemaan parisuhde ongelmia, kuin miehet ja liiton aikana pahenevia avio-ongelmia, kuin mies.

Lisäksi useissa tutkimuksissa esille nousevat samat syyt: 1)Huono kommunikaatio 2)Arvostuksen ja kunnioituksen puute 3)Parisuhteen hoitamattomana 4) Pettäminen 5)Rakkaus loppuu 5)Henkinen väkivalta 6)Puolison riittämätön tuki 7) Erilaiset elämänarvot

Tämän tarinan opetus on se, että syytä on molemmissa. Älä yritä kiillottaa miesten sädekehää- vaimo haluaa eron, kun haluaa "löytää itsensä", kun mies "on sankari ja haluaa pitää perheen koossa. Paskat vikaa on molemmissa

Useinhan nainen on yrittänyt puhua ja saada aikaan muutosta, mutta mies ei ole kuunnellut ja kuitannut sen jonain papatuksena tai nalkutuksena, mihin ei tarvitse reagoida. Sitten ollaan puulla päähän lyötyjä, kun nainen "yhtäkkiä" haluaa erota, vaikka "kaikki on hyvin". 

Vierailija kirjoitti:

Tutkimusten mukaan MIEHET arvioivat oman ulkonäkönsä huomattavasti paremmaksi kuin se on.

Tosin samojen tutkimusten mukaan miehet arvioivat naiset ja miehet useammin hyvännäköisiksi kuin naiset arvioi naiset ja miehet. Eli toisin sanoen naiset ovat ironisesti paljon kriittisempiä ulkonäön suhteen vaikka se painaa miesten vaakakupissa enemmän parinvalinnassa. Kummallinen paradoksi.

Vierailija kirjoitti:

Tässä on nyt yksinkertaisesti kyse siitä, että nainen pariutuu ylös päin. Ennen vanhaan sille kutosen naiselle riitti seiskan mies, mutta nykyään kun deittimarkkinatkin ovat globalisoituneet, niin tuo kutosen nainen haluaa ysin miehen. Kun kyllähän sellaisten kanssa tulee matcheja tinderissäkin.

Mikä muukaan voi olla loputuloksena kuin se, ettei pareja enää synny. Eivät ne urheilulliset ja komeat sekä fiksut miehet vain alistu kohtaloonsa ja ota sitä läskiä ja tyhmää.

Naiset sitten etsivät sitä prinssiä aikansa ja pian havahtuvat että juna meni jo.

Miehetkin yrittävät alati pariutua ylöspäin. Sitähän se nuorten ja nättien tavoittelu just on. Tuollaisella pelleilyllä menee myös monien miesten juna ohi..... WIUHHHHH......

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkimuksien mukaan naiset tekeekin niin

Eivät tee. Naiset muuttaa kaupunkeihin ja miehet pysyvät landella, mikä on yksi syy Suomen lapsettomuusongelmaan. Pistä ihmeessä linkkiä näihin sinun päästäkeksittyihin tutkimuksiin.

Niin, naiset muuttavat maaseudulta kaupunkeihin opiskelemaan ja työn perässä. Toisaalta naiset ovat myös valmiimpia muuttamaan miehen työn perässä, ei ainoastaan omansa. Mutta jos mies asuu paikkakunnalla, jossa töitä ei ole riittävästi, varsinkaan naisille, niin paha siellä on sen enempää pyytää naisia pysymään kuin sinne muuttamaankaan. Nykypäivänä nainenkin tarvitsee työpaikan. Ja jos sellaisia on kaupungeissa tarjolla, niin minkäs teet?

Kumppanin etsintä on vaikeaa nykyisin koska nykyään kumppanin pitää olla samanlainen/tasa-arvoinen, muuten suhdetta ei synny.

Ennen ajateltiin että vastakohdat täydentävät toisiaan mutta nykyään ajatellaan että pitää olla samanlainen arvomaailma,samantasoinen koulutus,samat kiinnostuksen kohteet... jne...

Mitä tasa-arvoisempi yhteiskunta on sitä samanlaisempia sukupuolet ovat koska sitä pienemmät sukupuoliroolit ovat ja olisiko tämä syy sille miksi nykyisin ihmiset haluavat kumppanikseen samanlaisen ihmisen kuin itse mitä itse on?

Tasa-arvo on sitä ettei sukupuolten välisiä eroavaisuuksia ole ja että asiat jakautuvat tasaisesti sukupuolten väille.

Eli olisiko ns tasa-arvo se asia mikä vaikeuttaa kumppanin löytymistä?

Vierailija kirjoitti:

Ennen(vaikka 1980-luvulla):

Mies pariutui usein pieni palkkaisen naisen kanssa, tämä oli normaalia silloin.

Toki myös ennen oli sitä että hyvätuloiset pariutui keskenään mutta se ei ollut silloin kovinkaan yleistä kuin nykyään.

Nykyisin:

Hyvä tuloiset pariutuu usein keskenään, nykyisin on harvinaista se että mies tienaa naista huomattavasti enemmän.

Suhteet joissa nainen on hyvätuloinen korkeasti koulutettu ja mies pienituloinen duunari ovat hyvin harvinaisia suhteita ollut aina, miksi näin?

Nykyisin naiset tienaavat usein huomattavasti enemmän kuin miehet joten naisten pitäisi alkaa kelpuuttamaan kumppaneiksi niitä pienituloisia miehiä.

Parisuhdemarkkinoiden suurin ongelma on se että nainen kuka tienaa hyvin ei yksinkertaisesti halua kumppanikseen työtöntä tai pienituloista miestä.

Toki aina poikkeuksia on mutta ne on erittäin harvinaisia.

Opiskeluiden ja hyväpalkkaisten töiden tarkoituksena on nostaa elintasoa. Jos ei välittäisi hyvästä elintasosta, voisi jättää opiskelut opiskelematta ja heittäytyä vaikka elämäntapaintiaaniksi. Suomessa elintaso on noussut sitten 1980-luvun. Lisäksi kasarilla oli paljon vähemmän työttömyyttä kuin nykyisin ja paljon vähemmän töitä, joista saadulla palkalla ei elänyt. Suurin osa suomalaisista oli keskituloisia ja suurituloisia oli vain vähän. On myös paljon asioita, joista kasarilla ei oltu vielä kuultukaan, mutta jotka nykyisin katsotaan kuuluvan elämässä perusasioihin. Toki näihin asioihin uppoaa sitten rahaakin, mutta eivät ihmiset enää halua laskea elintasoaan kasarin ajoille. Tämä koskee niin miehiä kuin naisiakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on nyt yksinkertaisesti kyse siitä, että nainen pariutuu ylös päin. Ennen vanhaan sille kutosen naiselle riitti seiskan mies, mutta nykyään kun deittimarkkinatkin ovat globalisoituneet, niin tuo kutosen nainen haluaa ysin miehen. Kun kyllähän sellaisten kanssa tulee matcheja tinderissäkin.

Mikä muukaan voi olla loputuloksena kuin se, ettei pareja enää synny. Eivät ne urheilulliset ja komeat sekä fiksut miehet vain alistu kohtaloonsa ja ota sitä läskiä ja tyhmää.

Naiset sitten etsivät sitä prinssiä aikansa ja pian havahtuvat että juna meni jo.

Hypergamiassa kuutosen nainen ei avioidu seiskan miehen kanssa, vaan siinä viehättävä vähän nuorempi nainen avioituu ehkä vähemmän viehättävän vähän parempituloisen miehen kanssa. Tämä ilmiö on korostunut etenkin yhteiskunnissa, jossa on voimakkaat sukupuolten väliset erot tulonmuodostuksessa eli naiset ovat riippuvaisia miesten tuloista. Naisten pariutuminen ylöspäin sosioekonomisesti ei tarkoita, etteikö naiselta vaadittaisi jotain resursseja, joita sitten vaihdetaan taloudelliseen turvaan ja elintasoon. Mitä tasaisemmat tuloerot ja mitä parempi naisten asema on, sitä vaikeampaa keskivertomiesten on hyödyntää taloudellisia resurssejaan pariutumisen välineenä. Naisten hypergamia ei toisin sanoen ole vahvasti ulkonäkökeskeistä, toisin kuin miesten. 

Jos näin olisi, niin pariutumisongelmia ei olisi, vaan miehille naisen saanti olisi entistä helpompaa. Vaikka hypergamia sosiologisesti tarkasteltuna liitetäänkin sosioekonomiseen asemaan, ei se poista sitä, etteivätkö naiset suosisi itseään parempaa myös ulkonäön ja älykkyyden kannalta. Täällä oli vasta gallup, jossa kysyttiin, minkä tasoiseksi kukin kokee itsensä. Naisten meniaani oli 7,7 asteikolla 1-10. Osasyynä naisten kriteereihin on heidän virheellinen kuva omasta tasostaan. Sosioekonomisen aseman tärkeyttä painottaessa unohdetaan myös, etteivät miehet sitä juurikaan arvosta.

Niin siis minkä tason mukaan? Eli miesten kriteereillä kaikki yli 25 vuotiaat, tavalliset/rumat ja bmi +25 on alemman tason naisia.

Tutkimusten mukaan MIEHET arvioivat oman ulkonäkönsä huomattavasti paremmaksi kuin se on. 

Ongelma on nyt se, kuten aina tällä palstalla palsta-jormien mukaan:a) naiset eivät saa arvioida miehiä omilla kriteereillä, vaan heidän täytyy arvioida miehiä miesten möörittämillä kriteereillä ja näköjään nyt sitten myös b) naiset eivät saa arvioida myöskään itseään omilla kriteereillä, vaan miesten määrittämillä kriteereillä

Jep Jep. Miksi?

Et ilmeisesti ymmärtänyt sanaakaan kommentistani, vai ihan kiusaksesiko sitä "tulkitset" sitä ihan miten haluat? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nainen ei ole valmis muuttamaan syrjäkylään, se osoittaa, että hän haluaa avioitua ylöspäin?

Se osoittaa että hän ei halua avioitua alaspäin. Samantasoisten tai ylempien vain. Amistason metsätyöntekijä tuskin kelvannee yliopistotason korkeakoulutetulle Helsinkiläiselle.

Riittääkö sille metsätyöntekijälle etäsuhde? Kuinka pitkäksi aikaa? Vai muuttaisiko se metsätyöntekijä pääkaupunkiseudulle ja kävisi töissä jossain Uudellamaalla tai tekisi reissuhommia?

Pienillä paikkakunnilla on hyvin vähän töitä korkeasti koulutetuille. Asun itse maalla pääkaupunkiseudun ulkopuolella eikä minulla ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin pendelöidä. Työmatkoihin menee pahimmillaan viikossa parin työpäivän verran. Jossain Hyrynsalmella tilanne olisi vielä toivottomampi.

Nyt nelivitosena olen saanut toteutettua työhön liittyvät ambitiot ja rahatilannekin sallisi elellä heikoilla työllistymismahdollisuuksilla vaikkapa Hyrynsalmella eli nyt voisin muuttaa sinne miehen perässä, mutta ei minusta enää äitiä lapsille saa. 

Vierailija kirjoitti:

Kumppanin etsintä on vaikeaa nykyisin koska nykyään kumppanin pitää olla samanlainen/tasa-arvoinen, muuten suhdetta ei synny.

Ennen ajateltiin että vastakohdat täydentävät toisiaan mutta nykyään ajatellaan että pitää olla samanlainen arvomaailma,samantasoinen koulutus,samat kiinnostuksen kohteet... jne...

Mitä tasa-arvoisempi yhteiskunta on sitä samanlaisempia sukupuolet ovat koska sitä pienemmät sukupuoliroolit ovat ja olisiko tämä syy sille miksi nykyisin ihmiset haluavat kumppanikseen samanlaisen ihmisen kuin itse mitä itse on?

Tasa-arvo on sitä ettei sukupuolten välisiä eroavaisuuksia ole ja että asiat jakautuvat tasaisesti sukupuolten väille.

Eli olisiko ns tasa-arvo se asia mikä vaikeuttaa kumppanin löytymistä?

Täällä on varmasti monesti sanottu tästä. Mikäli kaipaa aikamatkaa menneille ajoille ei tuota tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Tuossa heti meidän etelänaapurissa löytyy vanhoillisten ajatusten lisäksi 70-80-luvun alkuperää olevia hotelleja. Voit viettää yhden kokonaisen viikonlopun retroillen ja palata takaisin hymyssä suin moderniin Suomeen taikka sitten toistaa tämän seuraavilla vapailla.

Vierailija kirjoitti:

Kumppanin etsintä on vaikeaa nykyisin koska nykyään kumppanin pitää olla samanlainen/tasa-arvoinen, muuten suhdetta ei synny.

Ennen ajateltiin että vastakohdat täydentävät toisiaan mutta nykyään ajatellaan että pitää olla samanlainen arvomaailma,samantasoinen koulutus,samat kiinnostuksen kohteet... jne...

Mitä tasa-arvoisempi yhteiskunta on sitä samanlaisempia sukupuolet ovat koska sitä pienemmät sukupuoliroolit ovat ja olisiko tämä syy sille miksi nykyisin ihmiset haluavat kumppanikseen samanlaisen ihmisen kuin itse mitä itse on?

Tasa-arvo on sitä ettei sukupuolten välisiä eroavaisuuksia ole ja että asiat jakautuvat tasaisesti sukupuolten väille.

Eli olisiko ns tasa-arvo se asia mikä vaikeuttaa kumppanin löytymistä?

Mistähän ammennat noita sun faktoja? Esimerkiksi mun rakas mies on täysin eri puusta veistetty kuin minä. Mulla on akateeminen loppututkinto, kun hänellä taas ei ole. Meidän taustatkin ovat täysin erilaiset. Olen superhoikka ja hän on puolestaan normaalipainon ylärajoilla. Ikäeroa myös on. Mulle hän on kuitenkin maailman rakkain ihminen, oikeastaan ihan kaikki kaikessa:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä? Todellinen Lompakko-Lasse taisi nyt ilmaantua linjoille! Eka täällä huudetaan siitä ettei ukot halua maksaa täyttä osuutta talouden menoista ja nyt sekin on väärin. Joo, onneksi osa miehistä jää täysin ilman.

Vauva mammat haukkuu miehet lyttyyn: tykkäyksiä ja yläpeukkuja "Tämä on niin totta rakas sisar!"

Joku ottaa saman tekstin ja kääntää sen toisinpäin: "Mitä ihmettä?! Naisvihaa ja luuseri köyhä miesincelli itkee taas turhista!"

Norjassa tuolle naurettaisiin. Siellä kun otetaan kirjaimmellisesti sana tasa-arvo. Kumpikin maksaa omat juttunsa ja avaa itse ovensa. Ei ole mitään naisten tai miesten asioita, vaan yksilön vapaus ja vastuu. Perhearvot tuntuvat tästäkin huolimatta olevan vielä tärkeitä.

Anekdootteja? Per capita Norjassa solmitaan vähemmän avioliittoja kuin Suomessa.