Narsisti ei pysty manipuloimaan jos häntä vastaan alkaa manipuloimaan takas...

Itse olen draamaillut aivan mitättömistä syistä tuntematta sillä hetkellä häpeää. Se häpeää ja syyllisyys tulee minulle usein viiveellä joskus vuosienkin päästä, kun muistan toimintani. Varmaan se on tuo oikeutuksen tunnelukko sitten.

Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän ne ole jotain paljon pahempaa. Uskon niin. Sen verran syvällä, ettei niistä saa kiinni. Traumoja joita ei helpolla availla terapiassakaan.

Vallalla olevan käytännön mukaan narsisteja ei hoideta millään terapialla, ja tähän on tasan kaksi syytä, toinen varsin ilmeinen, mutta se toinen jostain syystä huonommin tunnettu...

Kyllä hoidetaan. Ihan diagnosoituja. Mutta terepeuttu pitää valita huolella, että tulosta syntyy. Niin, että itsekin tietää ettei omat kikkailut uppoa toiseen millään tasolla. Ja niin vakaa ja kestävä, että kaikki sairaimmatkin epäihmisyydet pystyy käymään läpi ilme värähtämättä. Terapiassa on oltava raadollisen rehellinen - itselleen. Ja terapeutin on kestettävä se, peilattava sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsisteille ja laiskimuksille käytän samaa kaavaa: Teen oman työni enkä yhtään enempää ja mielipiteet ovat tasa-arvoisia, mulle ei voi vain sanella että teeppä näin, vaan asioista sovitaan yhteisymmärryksessä. Jos menee sukset totaalisesti ristiin, niin sitten täytyy esimieskin sotkea kuvioihin.

Näin olen pärjännyt kaikenlaisten persoonien kanssa ja joukkoon mahtunut hyvinkin omituista porukkaa. Enkä oleta, että kaikki pitäisivät minusta, narskut ja laiskimukset pitää minua varmasti k*sipäänä kun en tee heidänkin töitään.

Hankalaa on kun esinainen on narsku pahimmasta päästä. Koettelee hermoja, vaikka ikinä ennen ei työelämässä ole tälläistä ollut ja tämäkin toivottavasti väliaikaista. 

Joo, ei toimi jos esimies on narsistin lumoissa tai itse narsisti. Siinä vaiheessa pitää suojata itsensä pysyttelemällä mahdollisimman kaukana narsistista, eli järkkäämällä työtehtävät niin, että tarvitsee nähdä narsistia mahdollisimman vähän. Narsistia tai oikeastaan ketään muutakaan manipuloivaa ihmistä ei tule päästää ihon alle, minäkin olen tosi kiltti ihminen joten täytyy koko ajan tiedostaa omat tunnetilat ja suojata ne manipuloivan ihmisen tökkimiseltä.

Kaikesta varovaisuudesta huolimatta joskus tajuaa jälkeenpäin että on tullut manipuloiduksi esim. myötätunnon/häpeän/syyllisyydentunteen kautta, voi että se on ärsyttävä hetki tajuta että joku onnistui manipuloinnissaan ja myhäilee sitä sitten tyytyväisenä.

Miksi minua aina eniten epäilyttää nämä ihmiset, jotka luokittelevat itsensä ”tosi kilteisiksi”? Silti analyysia muista pukkaa.

En nyt jaksa jokaista kommentoijaa opponoida erikseen, alla nyt muutama fakta kootusti:

- Terapia ratkaisuna toimii huonosti, koska:

1) Valtaosa narsisteista on hoitokielteisiä,

koska eivät koe ”sairauttaan” ongelmana.

2) Varsin harva terapeutti haluaa lähteä

narsistia hoitamaan, kahdesta syystä...

Ensimmäinen syy tuli tuossa jo edellä, ja se

toinen syy on että hoitovaste on

negatiivinen...

Narsistilla on taipumus ja kyky oppia terapiassa yhä taitavammaksi pelissään, ollaan siis yhä syvemmällä suossa...

Vierailija kirjoitti:

Ei mitenkään. En kiellä, ettei narsisti alitajuisesti kokisi häpeää ja projisoisi sitä järkyttävällä käytöksellä ja oikeutuksen tunnelukolla muihin - näin varmasti onkin. Mutta olossaan narsisti ei häpeää tunne eikä tunnista. Psykopaatilla sellaista ei edes ole - johtuen aivorakenteen poikkeamasta.

Deal with it, vastassa on epäihminen, kuvottava sekasikiö ilman omaatuntoa.

Tämä oli aika hyvä tiivistelmä!

Narsismi ja psykopatia istuu persoonallisuushäiriöiden puussa täsmälleen samalla oksalla. Yleistäen voisi sanoa että tauti on sama, psykopatia vain saman sairauden äärimmäinen kehitysaste

Muutaman kerran on ollut tällainen nainen ja yhden kanssa olin vielä naimisissa kun! Yök! Tuo samalla tavalla vastaaminen johtaa uskomattomaan pohjattomaan riitaan ja lopulta eroon. Tietenkin hyvä niin, mutta helpoin on vaan poistua ajoissa ellei sitten halua nautiskella eräänlaisesta kostosta. Tämä on perheväkivaltaa pahimmillaan.

koko keskustelu alkaa mennä eipäs-juupas tasolle...

Mikään täysin mustavalkoinenhan asia ei ole, niinkuin esimerkiksi syöpä (sulla joko on tai ei ole sitä)

Raadollinen totuus on se, että ihan jokaisessa on narsistisia luonteenpiirteitä, toisissa enemmän, toisissa vähemmän.

Arvioimalla piirteiden lukumäärää ja hallitsevuutta/voimakkuutta, voidaan koko populaatio pistää ns. janalle, ja arvioida yksilön/potilaan sijoittumista tälle janalle.

Nykyinen luokittelu on varsin varovainen ja salliva, rima on asetettu todella ylös...

Väittäisin että jos saa niin ”kovat pisteet”, että saa ihan diagnoosin, on jo niin patologinen tapaus että on kaiken hoidon ulottumattomissa.

Vierailija kirjoitti:

Kuten jo sanoin, ei hippaa vaan teflonia :)

Aamen! :)

Tällaisen ohjeen itsekin antaisin.

Ensisijainen keino: PAKENE

Toissijainen: ”Teflon”

”hippasille” sitten vain jos omaa riittävän korkeat pisteet itselläkin... ;)

Joissakin tapauksissa psykopaatti on esimies- tai vastaavassa valta-asemassa työpaikalla tai yliopistossa. Alainen tai opiskelija ei voi noudattaa sitä ainoaa(?) toimivaa neuvoa (älä ole missään tekemisissä).

Vierailija kirjoitti:

Joissakin tapauksissa psykopaatti on esimies- tai vastaavassa valta-asemassa työpaikalla tai yliopistossa. Alainen tai opiskelija ei voi noudattaa sitä ainoaa(?) toimivaa neuvoa (älä ole missään tekemisissä).

Aina voi. Ihmisen ei koskaan tule alistua toisen vallan alle. Ei tulisi mieleenkään. Suomi on niin perkeleen auktoriteettiuskovainen, ja luokkajakoinen/hierarkinen vaikka sitä ei haluta myöntää. Tällaisesta ajattelusta pitäisi päästä kokonaan pois. Ei ole erilaisia ihmisarvoja. Ona vain yksi - kaikilla se sama.

Minusta aina kannattaa kokeilla terapiaa - vaikka sitten mielenkiinnon vuoksi. Hankki vanhan ja kokeneen, kovissa vesissä pestyn terapentin, tekee listan niistä asioista, joissa epäilee eettisesti/moraaliltaan/tunne-elämältään poikkeavansa muista. Ja ei kun paikalle.

Esimerkki-Erkki, vienti-inssi, myynnissä, ikää 50+. Libidoltaan addiktiivinen, visuaaliset kiihotusaiheet hiukkasen liian nuoria. Tehnyt koko ikänsä reissuhommia, pettänyt aina, ei koe asiaa ongelmaksi, koska ”se mitä ei tiedä ei voi satuttaa”. Ei käsitä ajatusta, että valhekin voisi olemassaolollaan loukata vaimoa, vaikka se ei paljastuisikaan. Pitää itseään muita aina hitusen älykkäämpänä, ei ole kuitenkaan testauttanut itseään Mensassa, mutta tuntee niin. Tämän ajattelee etuoikeuttavan asioihin.

Vaikka tällainen aloitus, epäilen että lista olisi pitkä. Näitä sitten yhdessä tuumin miettimään - että miksi ihmeessä muut eivät ymmärrä (no tyhmyyttään, mutta silti miettimään).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joissakin tapauksissa psykopaatti on esimies- tai vastaavassa valta-asemassa työpaikalla tai yliopistossa. Alainen tai opiskelija ei voi noudattaa sitä ainoaa(?) toimivaa neuvoa (älä ole missään tekemisissä).

Aina voi. Ihmisen ei koskaan tule alistua toisen vallan alle. Ei tulisi mieleenkään. Suomi on niin perkeleen auktoriteettiuskovainen, ja luokkajakoinen/hierarkinen vaikka sitä ei haluta myöntää. Tällaisesta ajattelusta pitäisi päästä kokonaan pois. Ei ole erilaisia ihmisarvoja. Ona vain yksi - kaikilla se sama.

Ok, pyydän että vaihtavat jonkun toisen henkilön (esim.) dekaaniksi tai mikä posti onkaan jonka haltijan kanssa täytyy olla tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joissakin tapauksissa psykopaatti on esimies- tai vastaavassa valta-asemassa työpaikalla tai yliopistossa. Alainen tai opiskelija ei voi noudattaa sitä ainoaa(?) toimivaa neuvoa (älä ole missään tekemisissä).

Aina voi. Ihmisen ei koskaan tule alistua toisen vallan alle. Ei tulisi mieleenkään. Suomi on niin perkeleen auktoriteettiuskovainen, ja luokkajakoinen/hierarkinen vaikka sitä ei haluta myöntää. Tällaisesta ajattelusta pitäisi päästä kokonaan pois. Ei ole erilaisia ihmisarvoja. Ona vain yksi - kaikilla se sama.

Ok, pyydän että vaihtavat jonkun toisen henkilön (esim.) dekaaniksi tai mikä posti onkaan jonka haltijan kanssa täytyy olla tekemisissä.

Teet valituksen. Kirjaat/kuvaat/tallennat kaikki kaltoinkohtelun. Työpaikoilla/oppilaitoksissa tuollainen vääntö on helpompaa kuin yksityiselämässä. Minulle on aivan tuo ja sama vaikka vastassa on jeesus - jos hän kohtelisi minua huonosti/lain vastaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joissakin tapauksissa psykopaatti on esimies- tai vastaavassa valta-asemassa työpaikalla tai yliopistossa. Alainen tai opiskelija ei voi noudattaa sitä ainoaa(?) toimivaa neuvoa (älä ole missään tekemisissä).

Aina voi. Ihmisen ei koskaan tule alistua toisen vallan alle. Ei tulisi mieleenkään. Suomi on niin perkeleen auktoriteettiuskovainen, ja luokkajakoinen/hierarkinen vaikka sitä ei haluta myöntää. Tällaisesta ajattelusta pitäisi päästä kokonaan pois. Ei ole erilaisia ihmisarvoja. Ona vain yksi - kaikilla se sama.

Ok, pyydän että vaihtavat jonkun toisen henkilön (esim.) dekaaniksi tai mikä posti onkaan jonka haltijan kanssa täytyy olla tekemisissä.

Teet valituksen. Kirjaat/kuvaat/tallennat kaikki kaltoinkohtelun. Työpaikoilla/oppilaitoksissa tuollainen vääntö on helpompaa kuin yksityiselämässä. Minulle on aivan tuo ja sama vaikka vastassa on jeesus - jos hän kohtelisi minua huonosti/lain vastaisesti.

Dokumentoin ja saatan kaiken eteenpäin. Se on hirvittävän työlästä. Lisäksi pelkään, ettei kuitenkaan joudu vastuuseen mistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joissakin tapauksissa psykopaatti on esimies- tai vastaavassa valta-asemassa työpaikalla tai yliopistossa. Alainen tai opiskelija ei voi noudattaa sitä ainoaa(?) toimivaa neuvoa (älä ole missään tekemisissä).

Aina voi. Ihmisen ei koskaan tule alistua toisen vallan alle. Ei tulisi mieleenkään. Suomi on niin perkeleen auktoriteettiuskovainen, ja luokkajakoinen/hierarkinen vaikka sitä ei haluta myöntää. Tällaisesta ajattelusta pitäisi päästä kokonaan pois. Ei ole erilaisia ihmisarvoja. Ona vain yksi - kaikilla se sama.

Ok, pyydän että vaihtavat jonkun toisen henkilön (esim.) dekaaniksi tai mikä posti onkaan jonka haltijan kanssa täytyy olla tekemisissä.

Teet valituksen. Kirjaat/kuvaat/tallennat kaikki kaltoinkohtelun. Työpaikoilla/oppilaitoksissa tuollainen vääntö on helpompaa kuin yksityiselämässä. Minulle on aivan tuo ja sama vaikka vastassa on jeesus - jos hän kohtelisi minua huonosti/lain vastaisesti.

Dokumentoin ja saatan kaiken eteenpäin. Se on hirvittävän työlästä. Lisäksi pelkään, ettei kuitenkaan joudu vastuuseen mistään.

Sekin on mahdollista. Yritys hyvä kymmenen. Enemmän ketuttaisi, jos antaisit kohdella itseäsi miten sattuu edes pyrkimättä puolustautumaan. Ainakin minä koen niin. Omalla kohdallani tosin ei ole enää mitään hävittävää - olen varma ”voittaja”.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joissakin tapauksissa psykopaatti on esimies- tai vastaavassa valta-asemassa työpaikalla tai yliopistossa. Alainen tai opiskelija ei voi noudattaa sitä ainoaa(?) toimivaa neuvoa (älä ole missään tekemisissä).

Aina voi. Ihmisen ei koskaan tule alistua toisen vallan alle. Ei tulisi mieleenkään. Suomi on niin perkeleen auktoriteettiuskovainen, ja luokkajakoinen/hierarkinen vaikka sitä ei haluta myöntää. Tällaisesta ajattelusta pitäisi päästä kokonaan pois. Ei ole erilaisia ihmisarvoja. Ona vain yksi - kaikilla se sama.

Ok, pyydän että vaihtavat jonkun toisen henkilön (esim.) dekaaniksi tai mikä posti onkaan jonka haltijan kanssa täytyy olla tekemisissä.

Teet valituksen. Kirjaat/kuvaat/tallennat kaikki kaltoinkohtelun. Työpaikoilla/oppilaitoksissa tuollainen vääntö on helpompaa kuin yksityiselämässä. Minulle on aivan tuo ja sama vaikka vastassa on jeesus - jos hän kohtelisi minua huonosti/lain vastaisesti.

Dokumentoin ja saatan kaiken eteenpäin. Se on hirvittävän työlästä. Lisäksi pelkään, ettei kuitenkaan joudu vastuuseen mistään.

Sekin on mahdollista. Yritys hyvä kymmenen. Enemmän ketuttaisi, jos antaisit kohdella itseäsi miten sattuu edes pyrkimättä puolustautumaan. Ainakin minä koen niin. Omalla kohdallani tosin ei ole enää mitään hävittävää - olen varma ”voittaja”.

Totta. Koen samoin. (olen tuo jolle vastasit)

Vierailija kirjoitti:

Minusta aina kannattaa kokeilla terapiaa - vaikka sitten mielenkiinnon vuoksi. Hankki vanhan ja kokeneen, kovissa vesissä pestyn terapentin, tekee listan niistä asioista, joissa epäilee eettisesti/moraaliltaan/tunne-elämältään poikkeavansa muista. Ja ei kun paikalle.

Toki sitä kokeilla voi.

Ja uskoakseni aika moni narsisti kokeileekin, jossakin kohtaa elämänsä kaarta, motivaattorina toiminee nimenomaan tuo mainitsemasi mielenkiinto...

Varsin usein hoitosuhde vaan keskeytyy, joko johtuen ”potilaan” vahvoista defensseistä ja/tai pitkäjänteisyyden puutteesta...

...tai sitten terapeutti puhaltaa pelin poikki...

Tunnen kaksi miespuolista narsistia.  Ihan selvät piirteet, ei vähäisintäkään epäilystä.  Toisen kanssa seurustelin ja ehdottomasti liian pitkään.  Jo ensihetkistä koko seurustelukuvio oli jotenkin masentava, hän ei koskaan sallinut minun tuntea mielihyvää tai iloa mistään.  Aina piti jollain lailla latistaa asia.  Sitten hän oli tyytyväinen.  Alkuaikoina yritin pistää välejä jo poikkikin, kun ei olisi jaksanut sitä, mutta silloin hän pisti aina draaman pystyyn, esitti niin säälittävää ja onnetonta että tyhmyyksissäni annoin periksi.  Sitten saattoi taas hyvillä mielin alkaa masentaa minua.

Minulla oli aina jotenkin epävarma ja paha olla.  Mies ei pitänyt  mitään minun asioitani tärkeinä, vaan teki kaikkensa, että aina jouduin jotenkin luopumaan omastani.  Pyrkimys oli ilmeisesti tehdä minusta hänen täydellinen marionettinsa.  Aika pitkälle pääsikin.  Jätin monia minulle tärkeitä asioita tekemättä, kun hänellä oli sille ajalle varattu jotain tärkeämpää, missä minun piti olla mukana.  Hän yritti vaikeuttaa opiskeluani, mieluiten hänen mielestään minun olisi pitänyt jättää ne kesken.  En jättänyt, mutta en mennyt sitten niissä niin pitkälle kuin olin ajatellut.  Kun olin töissä, hän saattoi ilmestyä työpaikalleni ylimielisen näköisenä ja kotona minun piti sitten selittää keitä ne kaikki muut siellä olivat ja mitä he siellä muka tekivät.  Elämästä tuli yhtä kiertelyä ja kaartelua, kun yritin aina miettiä etukäteen, mitä hänelle voi puhua ja mitä ei ja mitä hän mistäkin asiasta sanoo ja reagoi.  Olin siis kuin vanki sellissään, seinä edessä joka puolella eikä mitään omaa vapautta.  Mies kehitteli mielessään joskus aivan sairaita kuvitelmia, jotka minun piti sitten kyetä todistamaan vääriksi, ja jos en pystynyt, hän oli sitten oikeassa.

Valehtelu aivan luontevaa hänelle, aluksi uskoin mutta sitten lopulta kun silmäni aukesivat kunnolla, näin että hän valehteli aivan sumeilematta ihan mitä tahansa ja kenelle tahansa.  Uskoiko hän itse valheisiinsa?

Hän oli avioerolapsi ja vanhemmilla oli ollut paljon riitoja, mutta kuitenkin kaikesta sain kuvan, että ei hänen lapsuutensa mitenkään kamala ollut.  Hänen äidillään oli selkeästi narsistisia piirteitä myös,  hän ei koskaan antanut periksi missään ja oli aina mielestään oikeassa ja moitti toisia ihmisiä, niissä oli aina jotain vikaa.  Mutta valehtelija hän ei ollut eikä mikään draamantekijä.

Narsisti pitää vain jättää elämästään, jos se vain suinkin on mahdollista.  Sanailuun hänen kanssaan ei pidä ruveta, siinä vain itseänsä kiusaa.  Väkivaltainen narsisti voi tehdä ihan mitä vain.  MInulle on jäänyt tuosta exästäni sellainen ajatus, että hän kykenisi henkirikokseen.  Näin ajattelen.  Ketään toista tuntemaani ihmistä en pysty näin luonnehtimaan,  en edes sitä toista tuntemaani narsistia.  Sellaiset kokemukset tästä exästäni jäi, että hän olisi kyennyt menemään vaikka miten pitkälle saadakseen haluamansa.  Otteet olivat jo sellaiset.  Myöhemmin kuulin hänen kuolleen epämääräisissä olosuhteissa.  Kuolinsyytä en tiedä.  Tästä kaikesta on jo kauan.

Vierailija kirjoitti:

Moikka täällä grandioottisen narsismin kriteerit täyttävä. Tällekin palstalle olen pitkään kirjoitellut koulu- ja työpaikkakiusaamista tukevia viestejä ja miten itse saan nautintoa muiden hädästä. Mutta siis narsismidefensseistä lukiessani aina huutistelen miten normot yrittävät epätoivosesti jakaa vinkkejä millä meille voisi laittaa jauhot suuhun tai taistella vastaa. Tässä (inho)realiteetti palutetta kaikki mitä olet lukenut olen itsekkin lukenut ja pondeerannut sitä pitkään rakentaen sopivat vastatoimintamallit näihin "narskukikkoihin" eli mitä enemmän yrität taistella vastaan sitä enemmän heität vettä myllyyn ja siitä minä nautin joten alistu kuten kaltaisesi heikot ihmiset pakkaavat tekemään ja hyväksy kohtalosi. Ninä voitan aina keinolla.millä hyvänsä.

Mitä hä, haluatko siis nauttia vähemmän?