Lue keskustelun säännöt.
Perheen metatyöt mitä niitä on?
17.11.2019 |
Esimerkkejä ”metatöistä” mitä
voi olla lapsiperheessä?
Kommentit (1039)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
siihen on syynsä miksi miehet tienaavat enemmän .
Naiset uupuu jo jostain lasten kumppareiden ostamisesta kun vähän pitää miettiä sekunti tai kaks.
Niin sanotuissa miesten töissä hieman eri vastuut, eri palkat, ja eri metatyöt. Mutta kaikki tuo tulee ilman sitä valitusta ja harvardin sekä jenny lehtisen tutkimuksia.
Miehet eivät saa aikaiseksi edes ostaa niitä kumppareita, vaikka aikaa menisi siihen näiltä ihmeotuksilta vain sekunti. Erikoista, etteivät sitten hoida näinkään helppoja hommia.
Exäni on jostain syystä osannut ostaa lapsille niin kumpparit kuin muutkin tavarat. Tai itse asiassa, ehkä hän ei olekaan mies...?
Olin vaihtanut työpaikkaa ja mulla ei ollut kesälomaa, miehellä oli heinä-elokuussa. Kauniisti pyysin, että voisiko hän käydä lasten vaatteet läpi ja ostaa tarvittavat koulua ja tulevaa syksyä ajatellen, koska mulla ei vaan ollut aikaa, miehellä oli.
Olin lentää pyllylleni, kun eräänä päivänä ihan oikeasti koko pesue oli varustettu syksyyn: oli reput, penaalit, lenkkarit, sormikkaat, verkkapuvut jne. Kunnes yksi lapsista möläytti, että Tiina-täti oli mukana. Miehen sisko siis. Noh, asia tuli hoidettua ja mies sai pisteet ainakin kekseliäisyydestä. 😄
En tiedä muista, mutta ainakin oma mieheni pitää edelleen lasten vaatetusta rakettitieteenä, mitä se ei suinkaan ole. Noh, onhan se jotenkin imarteleaakin minulle, että mies kokee, ettei selviä jostain mistä minä selviän.
Joo. Kerätääs tänne vastaavia kokemuksia toiselta puolelta, jossa naisten tietämättömuus on ihan järkyttävää. Näitäkin elämän osa-alueita kun on.
Tässä on mennyt jo muutama tunti, mutta mitään listausta ei ole näkynyt. Josko joku keksisi jotain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen suunnitellut tällä vkolla kahden lapsen syntymäpäivälahjat (kummipoika ja lapsen kaveri) ja useamman reissun jo tehnyt niiden vuoksi kun olen tavaroita haalinut kasaan. Vielä pitää lähettää toinen lahja ulkomaille.
Pidän jatkuvasti kirjaa lasten joululahjaideoista ja mietin mitä mistäkin saan ostettua ja pitääkö tilata. Mietin mitä pitää ostaa lasten tanssinäytöstä varten ja miltä kauppareissulta ne saan.Luen ja sisäistän wilmaviestit. Muistuttelen lapsia läksyistä ja kokeista, muistan mitä erikoista minäkin päivänä on ja reagoin siihen. Muistan ja annan lasten vitamiinit ja esikoisen päivittäisen lääkityksen. Muistutan lapsia lukudiplomikirjojen lukemisesta, olen myös itse laittanut kirjat varaukseen ja noutanut ne kirjastosta. Tiedostan, milloin he ovat viimeksi pesseet hiuksensa, ja komennan kun aika on. Huolehdin lasten hammaslääkärit, lasten kaverisynttäreille menot, sekä koko perheen yhteisten menojen muistamiset tuplabuukkauksien välttämiseksi. Mies on jo kaksi kertaa kysynyt milloin sukulaislapsen synttärit on, eikä vieläkään muista (hän sai ilmoituksen samanlaisella viestillä kuin minäkin). Suunnittelen, hankin ja valmistan tarjoilut, jos meille on tulossa vieraita. Koordinoin siivousta, mies tekee vain ne mitä käsken...
Huolehdin lasten aikatauluista siinä mielessä, että tarvitaanko isovanhempia lasten seuraksi, tarvittaessa pyydän isovanhempia, sovin aikataulut, ja ohjeistan isovanhempia, mitä syödään ja mitä läksyissä pitää huomioida.
Pidän jatkuvasti mielessä, minä päivänä ehtii tehdä ruokaa, minä päivänä kotiin tullessa ruoka on pakko olla jo valmiina, lisäksi tsekkailen missä järjestyksessä ostetut ainekset käytetään jotta mikään ei vanhene. Kaupassa käyn joka käytävän läpi, ja mietin puuttuuko kotoa jotain kyseiseltä käytävältä. Mies haahuilee perässä selaillen kännykkäänsä...
Voisi kuvitella, että mieheni on varsinainen vätys. Todellisuudessa hän on senior manager yli 100 000 vuosipalkalla. Joskus kyllä ihmettelen, miten se siellä töissä pärjää ilman ”sihteeriään” eli minua 😄
Tämäpä juuri se juttu ilmeisesti useammassa metaperheessä: roolit on jaettu, mies hoitaa suurimman osan tienaamisesta, nainen joko kotona tai töissä jossain pienipalkkaisessa hommassa, viettänyt kotona vuosikaudet ja kehittänyt tuona aikana kotimanageroinnista itselleen pätemisen kohteen. Ei ole pakko mennä noin. Miehelläni on myös selkeästi yli 100 000 vuosipalkka (CEO), mutta osaa käydä kaupassa, laittaa ruokaa ja huolehtia muistakin arjen asioista, Miksi? Koska minäkin olen töissä (vuosipalkka juuri alle sen 100 000), enkä koskaan ole halunnut omia lapsia tai kotia omakseni, vaan olemme miehen kanssa tiiminä hoitaneet niin lapset kuin kodin. Kumpikin on pomo töissä, varmaan siksi meillä ei ole tarvetta olla pomoja kotona vaan jaamme vastuun ihan sujuvasti ilman meta-ängstäystä.
Mitä sinä tarkoitit? Ei tästä saa selvää.
Meillä minä tienaan ja olen aina tienannut saman kuin mies, mies piti puolet perhevapaista ja minä jopa maksoin hänen yrityksensä käynnistämisen.
Mitään minkään valtakunnan minkäänlaista hinkua ei ole olla metatöiden kuningatar, mutta kun se ei vaan suju. Ei millään. Yksi harrastuskuskaus nostaa tuskanhikeä sekä minulla että lapsella ja välillä lapsi on yksin pimeässä odottamassa kyytiä, joka ei muistanut mennä tai lapsi tuodaan kotiin, vaikka hänet piti tiputtaa harrastukseen matkalla tai paras, että mies lähtee toimistolta koulun vierestä, eikä muista ottaa sitä lasta sieltä mukaan, vaan ajaa tyhjän auton kanssa sinne harrastuspaikalle.
Mikään ei auta. Hirvittävän nalkutuksen jälkeen hän on ymmärtänyt, että ruoka pitää olla valmiina siinä vaiheessa, kun lapsilla on nälkä. Siinä vaiheessa ei lähdetä citymarketiin ostamaan niitä tarpeita enää.
Samaten se on riitelemällä mennyt viimein jakeluun, että kaupasta tuodaan kerralla vähintään kolmen päivän tarvikkeet. Ei aina vain sitä seuraavaa ateriaa.
Et osaa kommunikoida kuin nalkuttamalla?
Se on henkistä väkivaltaa. Joten toivon , että miehesi jättää sinut
Kyllä osaan. Mikään muu ei auttanut. Mitä tuo on minua kohtaan kuin henkistä väkivaltaa kun minut alistetaan kotiorjasihteeriksi muistuttamaan koko ajan kaikesta? Tuosta yhdestä harrastuksestakin pitää joka viikko joka tiistai soittaa, että "milloin se taas alkoikaan"? Siis 1,5 vuotta siellä lapsi käynyt ja edelleen se alkamisajankohta on isälle hämärä.
Siinähän jättää. Sitten ei kukaan etsi avaimia, silmälaseja, autonavainta, lumiskrapaa, omaa salkkua, konetta ja välillä sitä autoakin. Ei sitten varmaan pääse edes töihin enää.
Mitä sanoisit naiselle, jota mies vähättelee ja mitätöi, mies haastaisi riitaa, käskyttäisi ja raivoaisi?
Mieti nyt , mitä sinä teet "rakastamallesi" aviopuolisolle ja lastesi isälle?
Mitä sanoisit miehelle, joka hädin tuskin kykenee selviytymään aamulla valmiin aamupalapöydän kautta autolle ja töihin? Joka ei löydä sukkiaan, lasejaan, kalsareitaan, avaimiaan tai autoaan, vaan teettää kaikki yksinkertaisimmatkin jutut jo valmiiksi työtaakan alle nääntyvällä vaimollaan?
Mieti nyt, mitä sinä teet ”rakstamallesi” aviopuolisollesi ja lastesi äidille?
Ai niin, eihän sulla ole vaimoa saati lapsia. My bad.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen suunnitellut tällä vkolla kahden lapsen syntymäpäivälahjat (kummipoika ja lapsen kaveri) ja useamman reissun jo tehnyt niiden vuoksi kun olen tavaroita haalinut kasaan. Vielä pitää lähettää toinen lahja ulkomaille.
Pidän jatkuvasti kirjaa lasten joululahjaideoista ja mietin mitä mistäkin saan ostettua ja pitääkö tilata. Mietin mitä pitää ostaa lasten tanssinäytöstä varten ja miltä kauppareissulta ne saan.Luen ja sisäistän wilmaviestit. Muistuttelen lapsia läksyistä ja kokeista, muistan mitä erikoista minäkin päivänä on ja reagoin siihen. Muistan ja annan lasten vitamiinit ja esikoisen päivittäisen lääkityksen. Muistutan lapsia lukudiplomikirjojen lukemisesta, olen myös itse laittanut kirjat varaukseen ja noutanut ne kirjastosta. Tiedostan, milloin he ovat viimeksi pesseet hiuksensa, ja komennan kun aika on. Huolehdin lasten hammaslääkärit, lasten kaverisynttäreille menot, sekä koko perheen yhteisten menojen muistamiset tuplabuukkauksien välttämiseksi. Mies on jo kaksi kertaa kysynyt milloin sukulaislapsen synttärit on, eikä vieläkään muista (hän sai ilmoituksen samanlaisella viestillä kuin minäkin). Suunnittelen, hankin ja valmistan tarjoilut, jos meille on tulossa vieraita. Koordinoin siivousta, mies tekee vain ne mitä käsken...
Huolehdin lasten aikatauluista siinä mielessä, että tarvitaanko isovanhempia lasten seuraksi, tarvittaessa pyydän isovanhempia, sovin aikataulut, ja ohjeistan isovanhempia, mitä syödään ja mitä läksyissä pitää huomioida.
Pidän jatkuvasti mielessä, minä päivänä ehtii tehdä ruokaa, minä päivänä kotiin tullessa ruoka on pakko olla jo valmiina, lisäksi tsekkailen missä järjestyksessä ostetut ainekset käytetään jotta mikään ei vanhene. Kaupassa käyn joka käytävän läpi, ja mietin puuttuuko kotoa jotain kyseiseltä käytävältä. Mies haahuilee perässä selaillen kännykkäänsä...
Voisi kuvitella, että mieheni on varsinainen vätys. Todellisuudessa hän on senior manager yli 100 000 vuosipalkalla. Joskus kyllä ihmettelen, miten se siellä töissä pärjää ilman ”sihteeriään” eli minua 😄
Tämäpä juuri se juttu ilmeisesti useammassa metaperheessä: roolit on jaettu, mies hoitaa suurimman osan tienaamisesta, nainen joko kotona tai töissä jossain pienipalkkaisessa hommassa, viettänyt kotona vuosikaudet ja kehittänyt tuona aikana kotimanageroinnista itselleen pätemisen kohteen. Ei ole pakko mennä noin. Miehelläni on myös selkeästi yli 100 000 vuosipalkka (CEO), mutta osaa käydä kaupassa, laittaa ruokaa ja huolehtia muistakin arjen asioista, Miksi? Koska minäkin olen töissä (vuosipalkka juuri alle sen 100 000), enkä koskaan ole halunnut omia lapsia tai kotia omakseni, vaan olemme miehen kanssa tiiminä hoitaneet niin lapset kuin kodin. Kumpikin on pomo töissä, varmaan siksi meillä ei ole tarvetta olla pomoja kotona vaan jaamme vastuun ihan sujuvasti ilman meta-ängstäystä.
Mitä sinä tarkoitit? Ei tästä saa selvää.
Meillä minä tienaan ja olen aina tienannut saman kuin mies, mies piti puolet perhevapaista ja minä jopa maksoin hänen yrityksensä käynnistämisen.
Mitään minkään valtakunnan minkäänlaista hinkua ei ole olla metatöiden kuningatar, mutta kun se ei vaan suju. Ei millään. Yksi harrastuskuskaus nostaa tuskanhikeä sekä minulla että lapsella ja välillä lapsi on yksin pimeässä odottamassa kyytiä, joka ei muistanut mennä tai lapsi tuodaan kotiin, vaikka hänet piti tiputtaa harrastukseen matkalla tai paras, että mies lähtee toimistolta koulun vierestä, eikä muista ottaa sitä lasta sieltä mukaan, vaan ajaa tyhjän auton kanssa sinne harrastuspaikalle.
Mikään ei auta. Hirvittävän nalkutuksen jälkeen hän on ymmärtänyt, että ruoka pitää olla valmiina siinä vaiheessa, kun lapsilla on nälkä. Siinä vaiheessa ei lähdetä citymarketiin ostamaan niitä tarpeita enää.
Samaten se on riitelemällä mennyt viimein jakeluun, että kaupasta tuodaan kerralla vähintään kolmen päivän tarvikkeet. Ei aina vain sitä seuraavaa ateriaa.
Et osaa kommunikoida kuin nalkuttamalla?
Se on henkistä väkivaltaa. Joten toivon , että miehesi jättää sinut
Kyllä osaan. Mikään muu ei auttanut. Mitä tuo on minua kohtaan kuin henkistä väkivaltaa kun minut alistetaan kotiorjasihteeriksi muistuttamaan koko ajan kaikesta? Tuosta yhdestä harrastuksestakin pitää joka viikko joka tiistai soittaa, että "milloin se taas alkoikaan"? Siis 1,5 vuotta siellä lapsi käynyt ja edelleen se alkamisajankohta on isälle hämärä.
Siinähän jättää. Sitten ei kukaan etsi avaimia, silmälaseja, autonavainta, lumiskrapaa, omaa salkkua, konetta ja välillä sitä autoakin. Ei sitten varmaan pääse edes töihin enää.
Mitä sanoisit naiselle, jota mies vähättelee ja mitätöi, mies haastaisi riitaa, käskyttäisi ja raivoaisi?
Mieti nyt , mitä sinä teet "rakastamallesi" aviopuolisolle ja lastesi isälle?
Mies mitätöi ja vähättelee minua pakottaessaan minut koko ajan kaitsemaan häntä kuin lasta.
Ja lapselle koko harrastus on alkanut olla jättistressi kun hön ei koskaan voi luottaa isäänsä. Pelkää koko ajan että hänet unohdetaan. Mitä sellainen tekee lapselle? Että vanhempi tuottaa koko ajan pettymyksiä eikä vanhempaan voi luottaa.
Ja mitätöinti vain jatkuu.
Et vastannut edes kysymykseen.
Hyväksyisitkö miehen vastaavan käytöksen sinua kohtaan?
Käskytyksineen , raivoamisineen ja riidan haastamisineen? Olet todellakin psykopaatti ja narsisti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halon hakkuu, puun kaato ja karsinta, tukkipuun katkaisu ja kuitupuun.
Siinä en perheen metsätyöt.
Mitä teet niistä haloista keskuslämmityskaksiossasi?
Perheen metätöihin lisäisin vielä puiden istuttamisen ja vesakon raivauksen raivaussahalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen suunnitellut tällä vkolla kahden lapsen syntymäpäivälahjat (kummipoika ja lapsen kaveri) ja useamman reissun jo tehnyt niiden vuoksi kun olen tavaroita haalinut kasaan. Vielä pitää lähettää toinen lahja ulkomaille.
Pidän jatkuvasti kirjaa lasten joululahjaideoista ja mietin mitä mistäkin saan ostettua ja pitääkö tilata. Mietin mitä pitää ostaa lasten tanssinäytöstä varten ja miltä kauppareissulta ne saan.Luen ja sisäistän wilmaviestit. Muistuttelen lapsia läksyistä ja kokeista, muistan mitä erikoista minäkin päivänä on ja reagoin siihen. Muistan ja annan lasten vitamiinit ja esikoisen päivittäisen lääkityksen. Muistutan lapsia lukudiplomikirjojen lukemisesta, olen myös itse laittanut kirjat varaukseen ja noutanut ne kirjastosta. Tiedostan, milloin he ovat viimeksi pesseet hiuksensa, ja komennan kun aika on. Huolehdin lasten hammaslääkärit, lasten kaverisynttäreille menot, sekä koko perheen yhteisten menojen muistamiset tuplabuukkauksien välttämiseksi. Mies on jo kaksi kertaa kysynyt milloin sukulaislapsen synttärit on, eikä vieläkään muista (hän sai ilmoituksen samanlaisella viestillä kuin minäkin). Suunnittelen, hankin ja valmistan tarjoilut, jos meille on tulossa vieraita. Koordinoin siivousta, mies tekee vain ne mitä käsken...
Huolehdin lasten aikatauluista siinä mielessä, että tarvitaanko isovanhempia lasten seuraksi, tarvittaessa pyydän isovanhempia, sovin aikataulut, ja ohjeistan isovanhempia, mitä syödään ja mitä läksyissä pitää huomioida.
Pidän jatkuvasti mielessä, minä päivänä ehtii tehdä ruokaa, minä päivänä kotiin tullessa ruoka on pakko olla jo valmiina, lisäksi tsekkailen missä järjestyksessä ostetut ainekset käytetään jotta mikään ei vanhene. Kaupassa käyn joka käytävän läpi, ja mietin puuttuuko kotoa jotain kyseiseltä käytävältä. Mies haahuilee perässä selaillen kännykkäänsä...
Voisi kuvitella, että mieheni on varsinainen vätys. Todellisuudessa hän on senior manager yli 100 000 vuosipalkalla. Joskus kyllä ihmettelen, miten se siellä töissä pärjää ilman ”sihteeriään” eli minua 😄
Tämäpä juuri se juttu ilmeisesti useammassa metaperheessä: roolit on jaettu, mies hoitaa suurimman osan tienaamisesta, nainen joko kotona tai töissä jossain pienipalkkaisessa hommassa, viettänyt kotona vuosikaudet ja kehittänyt tuona aikana kotimanageroinnista itselleen pätemisen kohteen. Ei ole pakko mennä noin. Miehelläni on myös selkeästi yli 100 000 vuosipalkka (CEO), mutta osaa käydä kaupassa, laittaa ruokaa ja huolehtia muistakin arjen asioista, Miksi? Koska minäkin olen töissä (vuosipalkka juuri alle sen 100 000), enkä koskaan ole halunnut omia lapsia tai kotia omakseni, vaan olemme miehen kanssa tiiminä hoitaneet niin lapset kuin kodin. Kumpikin on pomo töissä, varmaan siksi meillä ei ole tarvetta olla pomoja kotona vaan jaamme vastuun ihan sujuvasti ilman meta-ängstäystä.
Mitä sinä tarkoitit? Ei tästä saa selvää.
Meillä minä tienaan ja olen aina tienannut saman kuin mies, mies piti puolet perhevapaista ja minä jopa maksoin hänen yrityksensä käynnistämisen.
Mitään minkään valtakunnan minkäänlaista hinkua ei ole olla metatöiden kuningatar, mutta kun se ei vaan suju. Ei millään. Yksi harrastuskuskaus nostaa tuskanhikeä sekä minulla että lapsella ja välillä lapsi on yksin pimeässä odottamassa kyytiä, joka ei muistanut mennä tai lapsi tuodaan kotiin, vaikka hänet piti tiputtaa harrastukseen matkalla tai paras, että mies lähtee toimistolta koulun vierestä, eikä muista ottaa sitä lasta sieltä mukaan, vaan ajaa tyhjän auton kanssa sinne harrastuspaikalle.
Mikään ei auta. Hirvittävän nalkutuksen jälkeen hän on ymmärtänyt, että ruoka pitää olla valmiina siinä vaiheessa, kun lapsilla on nälkä. Siinä vaiheessa ei lähdetä citymarketiin ostamaan niitä tarpeita enää.
Samaten se on riitelemällä mennyt viimein jakeluun, että kaupasta tuodaan kerralla vähintään kolmen päivän tarvikkeet. Ei aina vain sitä seuraavaa ateriaa.
Et osaa kommunikoida kuin nalkuttamalla?
Se on henkistä väkivaltaa. Joten toivon , että miehesi jättää sinut
Kyllä osaan. Mikään muu ei auttanut. Mitä tuo on minua kohtaan kuin henkistä väkivaltaa kun minut alistetaan kotiorjasihteeriksi muistuttamaan koko ajan kaikesta? Tuosta yhdestä harrastuksestakin pitää joka viikko joka tiistai soittaa, että "milloin se taas alkoikaan"? Siis 1,5 vuotta siellä lapsi käynyt ja edelleen se alkamisajankohta on isälle hämärä.
Siinähän jättää. Sitten ei kukaan etsi avaimia, silmälaseja, autonavainta, lumiskrapaa, omaa salkkua, konetta ja välillä sitä autoakin. Ei sitten varmaan pääse edes töihin enää.
Mitä sanoisit naiselle, jota mies vähättelee ja mitätöi, mies haastaisi riitaa, käskyttäisi ja raivoaisi?
Mieti nyt , mitä sinä teet "rakastamallesi" aviopuolisolle ja lastesi isälle?
Mitä sanoisit miehelle, joka hädin tuskin kykenee selviytymään aamulla valmiin aamupalapöydän kautta autolle ja töihin? Joka ei löydä sukkiaan, lasejaan, kalsareitaan, avaimiaan tai autoaan, vaan teettää kaikki yksinkertaisimmatkin jutut jo valmiiksi työtaakan alle nääntyvällä vaimollaan?
Mieti nyt, mitä sinä teet ”rakstamallesi” aviopuolisollesi ja lastesi äidille?
Ai niin, eihän sulla ole vaimoa saati lapsia. My bad.
Ilmeisesti roikut miehessä vain rahan takia. Ja ihan tosissaan väität, että miehesi on kehitysvammaisen tasolla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkälainen on tuikkis?
Ilmeisesti ainakin mies. Ja vaikuttaa aika yksinäiseltä. Tuskin perheellinen. Tämän ketjun aiheena oli PERHEEN metatyöt.
Mahdollisesti myös työtön, koska aika MAATA perse homeessa täällä palstalla. Miksi muuten vauhkoat jostain johtajamiehistä, ikäänkuin kaikki miehet olisivat jotain suuria johtajia, kun itse olet kaikkea muuta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ehdottomasti mun suosikki: "Yhteyksien pitäminen sukulaisiin" :D :D :D :D
Jos sukulaisten kanssa jutteleminen on työtä kannattaa jättää kokonaan pois. Jos joulukorttien lähettäminen on työtä ei sitä kannata missään tapauksessa tehdä.
Meillä se tarkoittaa paitsi niitä sosiaalisia suhteita (joita pitää hoitaa lasten takia) myös sitä, että sovitaan kuka kulloinkin auttaa suvun vanhuksia.
Sukurumba?
Ei vaan hoidettavia juttuja, jotka hyvä vanhempi ja omainen hoitaa.
Se ei siis ole rumbaa kuten perherumba?
Se on jopa sambaa, polkkaa ja humppaa silloin, kun miehen pitää huolehtia oman sukunsa muistamisista ja yhteydenpidosta.
Onko kukaan muuten koskaan kuullut, että joku mies olisi huolehtinut yhteyksistä vaimonsa sukuun? Minä en ole.
Ot, mutta miksi ihmeessä vaimon pitäisi huilehtia yhtryksistä sukuuni? Olen yhteydessä vaimon sukuun silloin kun siihen on jotain oikeaa tarvetta.
Onko sulla isovanhempia tai vanhempia? Sinä varmaan heille ostat synttäri- ja joululahjat, lähetät onnittelukortit, soittelet kuulumiset, kutsut kylään? Ai et tiedä, milloin niillä on merkkipäivät? Sepä yllätys.
Joillakin on perhesuhteet kunnossa. Kaikilla ei. Sen se tekee kun ei tajua sen metatyön merkitystä.
En osta vanhemmilleni synttärilahjoja, saati lähetä onnittelukortteja(?). En soittele kuulumisia tai erikseen kutsu kylään.
Niin. Surullisen paljon on niitä unohdettuja vanhuksia Suomen maassa. Hoitaneet lapset ja usein vielä lapsenlapsetkin, mutta kun heistä ei ole enää hyötyä, niin romukoppaan vaan. Mitäpä noiden synttäreitä muistamaan edes kortilla, vanhojen haahkojen. Vaivaksi vain olisivat jos kylään kutsuisi, mädätkööt yksiössään. Soittaminenkin liian rankkaa, tylsät jutut, ei kiinnosta kuunnella.
Kyllä surettaa moinen meno. :(
Varo vaan, ettei ole itselläsikin edessä, lapsesi saaneet oivallisen esimerkin, miten vanhusten kanssa toimitaan.
Jännä juttu, että silti yhteyksissä olemme ja tapaamme, vaikkei sitä erikseen "suoritakkaan". Tiedätkö, että ne vanhemmatkin voivat olla yhteyksissä? Ja ihanko oikeasti joku vielä lähettelee kortteja tai tuo syntymäpäivälahjoja aikuiselle ihmiselle?
Ihan oikeasti. Et vissiin ole nähnyt, miten mummun silmät alkavat loistaa, kun lapset ojentavat kukkakimpun ja paketista kuoriutuu mieleinen lahja? Joo, etpä.
Teillä ei äitienpäivänäkään mummuja muisteta, saati isänpäivänä vaareja. Mitä turhaa rahan ja ajan haaskausta moinen.
Opeta vaan lapsillesi tuollaiset hienot käytöstavat, ne siitä kiittävät sitten käyttäytymällä samoin, kun itse olet vanha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Milloin tämä metatyöjuttu on kehkeytynyt? Omaan silmään ainakin pistää metarahat, joita iloisesti naiset käyttävät, kunnes tulee ero ja sitten tänne palstalle näitä ketjuja, että "hupsis kun elintaso putosi avioeron myötä".
Suomessa pariskunnat rakentavat yhteisen elintason kummankin puolison rahoilla. Eron tullessa myös miestenkin elintaso laskee. Ymmärtäisit tuon jos olisit parisuhteessa.
Ja täällä mammat kilvan kasvattaa pojistaan samanlaisia kuin poikien isät on. Opetetaan että kyllä äiti huolehtii vaatteet, ruuat, harrastukset, kaverisynttärit, koulut jne ettei pikku Pasipetterin tarvitse rasittaa itseään oppimalla hoitamaan itse asiansa (monet tässäkin ketjussa kertoo mitä metaa hoitavat teinien puolesta). Sille Pasipetterille voi jo ihan pienestä alkaen opettaa miten huolehditaan itse tavaroista ja iän karttuessa muutkin asiansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen on tuikkis?
Ilmeisesti ainakin mies. Ja vaikuttaa aika yksinäiseltä. Tuskin perheellinen. Tämän ketjun aiheena oli PERHEEN metatyöt.
Mahdollisesti myös työtön, koska aika MAATA perse homeessa täällä palstalla. Miksi muuten vauhkoat jostain johtajamiehistä, ikäänkuin kaikki miehet olisivat jotain suuria johtajia, kun itse olet kaikkea muuta?
Tuikkukippomies ryntää paikalle heti, kun jotain veljeä arvostellaan. Hän päivystää herkeämättä ja löytää jokaisen kommentin, jos joku nainen tohtii arvostella omaa miestään palstalla. Sitä en tiedä, miten ihmeessä hän ehtii joka ketjuun.
Vierailija kirjoitti:
Ja täällä mammat kilvan kasvattaa pojistaan samanlaisia kuin poikien isät on. Opetetaan että kyllä äiti huolehtii vaatteet, ruuat, harrastukset, kaverisynttärit, koulut jne ettei pikku Pasipetterin tarvitse rasittaa itseään oppimalla hoitamaan itse asiansa (monet tässäkin ketjussa kertoo mitä metaa hoitavat teinien puolesta). Sille Pasipetterille voi jo ihan pienestä alkaen opettaa miten huolehditaan itse tavaroista ja iän karttuessa muutkin asiansa.
Opetetaan, että isä opetetaan huolehtimaan lapsistaan. Mutta se on kuulemma raivohullun alistajapsykopaatin käytöstä vaatia miestä tekemään tuota olematonta metatyötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen on tuikkis?
Ilmeisesti ainakin mies. Ja vaikuttaa aika yksinäiseltä. Tuskin perheellinen. Tämän ketjun aiheena oli PERHEEN metatyöt.
Mahdollisesti myös työtön, koska aika MAATA perse homeessa täällä palstalla. Miksi muuten vauhkoat jostain johtajamiehistä, ikäänkuin kaikki miehet olisivat jotain suuria johtajia, kun itse olet kaikkea muuta?
Niinpä tuikkis. On myös naisjohtajia. Paljon fiksumpia, koulutetumpia ja elämässään menestyneempiä ja rikkaampia kuin sinä voisit ikinä olla edes villeimmissäsi unelmissasi.
On olemassa kahdenlaisia ihmisiä. Toiset jonottavat ihmiskassoille pitkissä jonoissa, koska kassatyöntekijöiden työ on tärkeää ja automaattikassat vievät työt. Samaiset ihmiset paheksuvat siivoojaa käyttäviä perheitä, koska kyllähän jokainen sotkunsa itse siivoaa. Sitten ne toisenlaiset ihmiset maksavat ripeästi ostoksensa automaattikassoilla, mutta työllistävät ihmiset siivoustyöllä ja nauttivat syntyvästä vapaa-ajasta.
Opetus: toiset nyt osaavat elää rennommin ilman sitä tuhottoman kuormittavaa metatyötä. Osaavat käydä kaupassa ja tehdä ruokaa ilman suurta suunnittelua. Pystyvät ostamaan jopa ne hel.tin joululahjat vanhemmille, lapsille, kummilapsille ja koiranhoitajalle ilman suunniteltua tavara-ostopaikka-ostoaika-paperi-listaa. Toki jonkin verran on hyvä asioita suunnitella ja sopia, mutta täydellisesti suunniteltu ei ole edes aloitettu tekemään.. Rentoa joulun odotusta; yleensä asiat tuppaa kuitenkin onnistumaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja täällä mammat kilvan kasvattaa pojistaan samanlaisia kuin poikien isät on. Opetetaan että kyllä äiti huolehtii vaatteet, ruuat, harrastukset, kaverisynttärit, koulut jne ettei pikku Pasipetterin tarvitse rasittaa itseään oppimalla hoitamaan itse asiansa (monet tässäkin ketjussa kertoo mitä metaa hoitavat teinien puolesta). Sille Pasipetterille voi jo ihan pienestä alkaen opettaa miten huolehditaan itse tavaroista ja iän karttuessa muutkin asiansa.
Ainakin omat pojat osaavat hoitaa asiansa. He myös kuittalevat isälleen, miten tämä ei pärjäisi päivääkään yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvät naurut taas irtosi ketjusta. Kiitos mammat. Onneksi rahaa löytyy sen verran, että ei tarvitse esimerkiksi "suunnitella" vaatteiden ostoa vaan riittää pelkkä ostaminen kun on tarve ja entinen heitetään joko roskiin tai kierrätyslaatikkoon. Tähän mennessä toiminut ihan hyvin vaikka suunnittelu jätetty pois. Samaa periaatetta sovellettu myös siivoukseen. Siivotaan kun tarvitsee ja skipataan se suunnittelu.
Se, että leuhkii sillä, ettei suunnittele, on ehkä vain uusavuttomuuden kuvaus. Nykyään kaikki kierrättää, ja alkeellisella suunnittelulla säästää rahaa (myös rikkaat). Metatyö, eli juuri suunnittelu, järjestely ja päätöstenteko, ei ole vaikeaa, vaan normaalia arjen hallintaa. Parisuhteessa on kiva, että sitä tehdään tasapuolisesti, mutta on kyllä vain tyhmää, jos ei kumpikaan tee.
Minusta se, että selviäisi arjesta ilman mitään suunnittelua, on leuhkimisen lisäksi myös itsensä huijaamista. Ne, jotka väittävät näin, eivät vain tunnista tilanteita, joissa suunnittelutyötä tehdään. Helposti nimittäin keksii kymmeniä esimerkkejä arkisista tilanteista, joissa on pakko suunnitella ja järjestellä. Lapselle tulee kirjeessä ilmoitus hammaslääkäriajasta, joka osuu sellaiseen aikaan, että kirjeen avaaja ei voi viedä lasta hammaslääkäriin. Tilanteeseen tuskin löytyy ratkaisua ilman, että vanhemmat keskustelevat ja suunnittelevat keskenään. Päivälliselle tulee lyhyellä varoitusajalla yllätysvieraita, vaikkapa lasten kavereita. Joku perheenjäsenistä on juuri silloin kaupassa ostamassa päivällistarpeita. Eiköhän ole tuolloin luonnollista soittaa sille kaupassa asioivalle ja pyytää tätä mitoittamaan ostokset isommalle joukolle?
Mutta kertokaa nyt onko tämä suunnittelu siis työtä vai ei? Itse en suunnittele, mutta jonkun mielestä suunnittelen huomaamattani. Mutta jos en edes huomaa tekeväni suunnittelutyötä, onko se työtä ollenkaan, kun ei siitä mitään vaivaa ole?
Kerro miten ostat mitään suunnittelematta ruokaa tai vaatteita?
Menen kauppaan, otan kärryt ja kierrän kaupan ottaen ruoat kärryyn. Kas näin
Ja käyt kaupassa joka päivä, synnytät runsaasti hävikkiä ja lapset syö kuusi peräkkäistä ateriaa kanaa ja sitten viisi kertaa makkaraa koska sulla ei ole hajuakaan mitä koulussa ja päiväkodissa on.
Sen lisäksi hassaat ruokaa ylimääräiset 300-400 euroa kuussa sen sijaan että säästäisit ja sijoittaisit ja lapsesi pääsisi ulkomaille yliopistoon
Suunnitteeleko joku oikeasti kodin ruuat sen mukaan mitä lapsen koulussa/päiväkodissa on? En myöskään tiedä ketään suomalaista joka säästäisi lapsen ulkomailla tapahtuviin yliopisto-opintoihin. Suomessa on erittäin laadukas ja edullinen koulutus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloin tämä metatyöjuttu on kehkeytynyt? Omaan silmään ainakin pistää metarahat, joita iloisesti naiset käyttävät, kunnes tulee ero ja sitten tänne palstalle näitä ketjuja, että "hupsis kun elintaso putosi avioeron myötä".
Suomessa pariskunnat rakentavat yhteisen elintason kummankin puolison rahoilla. Eron tullessa myös miestenkin elintaso laskee. Ymmärtäisit tuon jos olisit parisuhteessa.
Naisethan siitä elintasostaan itkee tälläkin palstalla sata kertaa päivässä
Vierailija kirjoitti:
Ja täällä mammat kilvan kasvattaa pojistaan samanlaisia kuin poikien isät on. Opetetaan että kyllä äiti huolehtii vaatteet, ruuat, harrastukset, kaverisynttärit, koulut jne ettei pikku Pasipetterin tarvitse rasittaa itseään oppimalla hoitamaan itse asiansa (monet tässäkin ketjussa kertoo mitä metaa hoitavat teinien puolesta). Sille Pasipetterille voi jo ihan pienestä alkaen opettaa miten huolehditaan itse tavaroista ja iän karttuessa muutkin asiansa.
Miksi isä ei ole opettamassa pienestä alkaen miten tavaroista huolehditaan ja muistakin asioista? Esimerkistä se lapsi oppii tietenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen suunnitellut tällä vkolla kahden lapsen syntymäpäivälahjat (kummipoika ja lapsen kaveri) ja useamman reissun jo tehnyt niiden vuoksi kun olen tavaroita haalinut kasaan. Vielä pitää lähettää toinen lahja ulkomaille.
Pidän jatkuvasti kirjaa lasten joululahjaideoista ja mietin mitä mistäkin saan ostettua ja pitääkö tilata. Mietin mitä pitää ostaa lasten tanssinäytöstä varten ja miltä kauppareissulta ne saan.Luen ja sisäistän wilmaviestit. Muistuttelen lapsia läksyistä ja kokeista, muistan mitä erikoista minäkin päivänä on ja reagoin siihen. Muistan ja annan lasten vitamiinit ja esikoisen päivittäisen lääkityksen. Muistutan lapsia lukudiplomikirjojen lukemisesta, olen myös itse laittanut kirjat varaukseen ja noutanut ne kirjastosta. Tiedostan, milloin he ovat viimeksi pesseet hiuksensa, ja komennan kun aika on. Huolehdin lasten hammaslääkärit, lasten kaverisynttäreille menot, sekä koko perheen yhteisten menojen muistamiset tuplabuukkauksien välttämiseksi. Mies on jo kaksi kertaa kysynyt milloin sukulaislapsen synttärit on, eikä vieläkään muista (hän sai ilmoituksen samanlaisella viestillä kuin minäkin). Suunnittelen, hankin ja valmistan tarjoilut, jos meille on tulossa vieraita. Koordinoin siivousta, mies tekee vain ne mitä käsken...
Huolehdin lasten aikatauluista siinä mielessä, että tarvitaanko isovanhempia lasten seuraksi, tarvittaessa pyydän isovanhempia, sovin aikataulut, ja ohjeistan isovanhempia, mitä syödään ja mitä läksyissä pitää huomioida.
Pidän jatkuvasti mielessä, minä päivänä ehtii tehdä ruokaa, minä päivänä kotiin tullessa ruoka on pakko olla jo valmiina, lisäksi tsekkailen missä järjestyksessä ostetut ainekset käytetään jotta mikään ei vanhene. Kaupassa käyn joka käytävän läpi, ja mietin puuttuuko kotoa jotain kyseiseltä käytävältä. Mies haahuilee perässä selaillen kännykkäänsä...
Voisi kuvitella, että mieheni on varsinainen vätys. Todellisuudessa hän on senior manager yli 100 000 vuosipalkalla. Joskus kyllä ihmettelen, miten se siellä töissä pärjää ilman ”sihteeriään” eli minua 😄
Tämäpä juuri se juttu ilmeisesti useammassa metaperheessä: roolit on jaettu, mies hoitaa suurimman osan tienaamisesta, nainen joko kotona tai töissä jossain pienipalkkaisessa hommassa, viettänyt kotona vuosikaudet ja kehittänyt tuona aikana kotimanageroinnista itselleen pätemisen kohteen. Ei ole pakko mennä noin. Miehelläni on myös selkeästi yli 100 000 vuosipalkka (CEO), mutta osaa käydä kaupassa, laittaa ruokaa ja huolehtia muistakin arjen asioista, Miksi? Koska minäkin olen töissä (vuosipalkka juuri alle sen 100 000), enkä koskaan ole halunnut omia lapsia tai kotia omakseni, vaan olemme miehen kanssa tiiminä hoitaneet niin lapset kuin kodin. Kumpikin on pomo töissä, varmaan siksi meillä ei ole tarvetta olla pomoja kotona vaan jaamme vastuun ihan sujuvasti ilman meta-ängstäystä.
Mitä sinä tarkoitit? Ei tästä saa selvää.
Meillä minä tienaan ja olen aina tienannut saman kuin mies, mies piti puolet perhevapaista ja minä jopa maksoin hänen yrityksensä käynnistämisen.
Mitään minkään valtakunnan minkäänlaista hinkua ei ole olla metatöiden kuningatar, mutta kun se ei vaan suju. Ei millään. Yksi harrastuskuskaus nostaa tuskanhikeä sekä minulla että lapsella ja välillä lapsi on yksin pimeässä odottamassa kyytiä, joka ei muistanut mennä tai lapsi tuodaan kotiin, vaikka hänet piti tiputtaa harrastukseen matkalla tai paras, että mies lähtee toimistolta koulun vierestä, eikä muista ottaa sitä lasta sieltä mukaan, vaan ajaa tyhjän auton kanssa sinne harrastuspaikalle.
Mikään ei auta. Hirvittävän nalkutuksen jälkeen hän on ymmärtänyt, että ruoka pitää olla valmiina siinä vaiheessa, kun lapsilla on nälkä. Siinä vaiheessa ei lähdetä citymarketiin ostamaan niitä tarpeita enää.
Samaten se on riitelemällä mennyt viimein jakeluun, että kaupasta tuodaan kerralla vähintään kolmen päivän tarvikkeet. Ei aina vain sitä seuraavaa ateriaa.
Et osaa kommunikoida kuin nalkuttamalla?
Se on henkistä väkivaltaa. Joten toivon , että miehesi jättää sinut
Kyllä osaan. Mikään muu ei auttanut. Mitä tuo on minua kohtaan kuin henkistä väkivaltaa kun minut alistetaan kotiorjasihteeriksi muistuttamaan koko ajan kaikesta? Tuosta yhdestä harrastuksestakin pitää joka viikko joka tiistai soittaa, että "milloin se taas alkoikaan"? Siis 1,5 vuotta siellä lapsi käynyt ja edelleen se alkamisajankohta on isälle hämärä.
Siinähän jättää. Sitten ei kukaan etsi avaimia, silmälaseja, autonavainta, lumiskrapaa, omaa salkkua, konetta ja välillä sitä autoakin. Ei sitten varmaan pääse edes töihin enää.
Mitä sanoisit naiselle, jota mies vähättelee ja mitätöi, mies haastaisi riitaa, käskyttäisi ja raivoaisi?
Mieti nyt , mitä sinä teet "rakastamallesi" aviopuolisolle ja lastesi isälle?
Mies mitätöi ja vähättelee minua pakottaessaan minut koko ajan kaitsemaan häntä kuin lasta.
Ja lapselle koko harrastus on alkanut olla jättistressi kun hön ei koskaan voi luottaa isäänsä. Pelkää koko ajan että hänet unohdetaan. Mitä sellainen tekee lapselle? Että vanhempi tuottaa koko ajan pettymyksiä eikä vanhempaan voi luottaa.
Eroa hyvä ihminen! Saat tehdä metatyöt ihan itse eikä lapsesi tarvitse katsoa toisiaan halveksivia vanhempia, voisi saada aitoa rakkautta ja turvaa tuon ahdistuksen sijaan.
Vierailija kirjoitti:
On olemassa kahdenlaisia ihmisiä. Toiset jonottavat ihmiskassoille pitkissä jonoissa, koska kassatyöntekijöiden työ on tärkeää ja automaattikassat vievät työt. Samaiset ihmiset paheksuvat siivoojaa käyttäviä perheitä, koska kyllähän jokainen sotkunsa itse siivoaa. Sitten ne toisenlaiset ihmiset maksavat ripeästi ostoksensa automaattikassoilla, mutta työllistävät ihmiset siivoustyöllä ja nauttivat syntyvästä vapaa-ajasta.
Opetus: toiset nyt osaavat elää rennommin ilman sitä tuhottoman kuormittavaa metatyötä. Osaavat käydä kaupassa ja tehdä ruokaa ilman suurta suunnittelua. Pystyvät ostamaan jopa ne hel.tin joululahjat vanhemmille, lapsille, kummilapsille ja koiranhoitajalle ilman suunniteltua tavara-ostopaikka-ostoaika-paperi-listaa. Toki jonkin verran on hyvä asioita suunnitella ja sopia, mutta täydellisesti suunniteltu ei ole edes aloitettu tekemään.. Rentoa joulun odotusta; yleensä asiat tuppaa kuitenkin onnistumaan..
Menetkö sinä täyden ostoskärryyn kanssa automaattikassalle? Miten se käytännössä onnistuu, täällä päin kun siinä on varattu tilaa vain ostoskorille.
Jännä juttu, että silti yhteyksissä olemme ja tapaamme, vaikkei sitä erikseen "suoritakkaan". Tiedätkö, että ne vanhemmatkin voivat olla yhteyksissä? Ja ihanko oikeasti joku vielä lähettelee kortteja tai tuo syntymäpäivälahjoja aikuiselle ihmiselle?