Perheen metatyöt mitä niitä on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen suunnitellut tällä vkolla kahden lapsen syntymäpäivälahjat (kummipoika ja lapsen kaveri) ja useamman reissun jo tehnyt niiden vuoksi kun olen tavaroita haalinut kasaan. Vielä pitää lähettää toinen lahja ulkomaille.

Pidän jatkuvasti kirjaa lasten joululahjaideoista ja mietin mitä mistäkin saan ostettua ja pitääkö tilata. Mietin mitä pitää ostaa lasten tanssinäytöstä varten ja miltä kauppareissulta ne saan.

Luen ja sisäistän wilmaviestit. Muistuttelen lapsia läksyistä ja kokeista, muistan mitä erikoista minäkin päivänä on ja reagoin siihen. Muistan ja annan lasten vitamiinit ja esikoisen päivittäisen lääkityksen. Muistutan lapsia lukudiplomikirjojen lukemisesta, olen myös itse laittanut kirjat varaukseen ja noutanut ne kirjastosta. Tiedostan, milloin he ovat viimeksi pesseet hiuksensa, ja komennan kun aika on. Huolehdin lasten hammaslääkärit, lasten kaverisynttäreille menot, sekä koko perheen yhteisten menojen muistamiset tuplabuukkauksien välttämiseksi. Mies on jo kaksi kertaa kysynyt milloin sukulaislapsen synttärit on, eikä vieläkään muista (hän sai ilmoituksen samanlaisella viestillä kuin minäkin). Suunnittelen, hankin ja valmistan tarjoilut, jos meille on tulossa vieraita. Koordinoin siivousta, mies tekee vain ne mitä käsken...

Huolehdin lasten aikatauluista siinä mielessä, että tarvitaanko isovanhempia lasten seuraksi, tarvittaessa pyydän isovanhempia, sovin aikataulut, ja ohjeistan isovanhempia, mitä syödään ja mitä läksyissä pitää huomioida.

Pidän jatkuvasti mielessä, minä päivänä ehtii tehdä ruokaa, minä päivänä kotiin tullessa ruoka on pakko olla jo valmiina, lisäksi tsekkailen missä järjestyksessä ostetut ainekset käytetään jotta mikään ei vanhene. Kaupassa käyn joka käytävän läpi, ja mietin puuttuuko kotoa jotain kyseiseltä käytävältä. Mies haahuilee perässä selaillen kännykkäänsä...

Voisi kuvitella, että mieheni on varsinainen vätys. Todellisuudessa hän on senior manager yli 100 000 vuosipalkalla. Joskus kyllä ihmettelen, miten se siellä töissä pärjää ilman ”sihteeriään” eli minua 😄

Tämäpä juuri se juttu ilmeisesti useammassa metaperheessä: roolit on jaettu, mies hoitaa suurimman osan tienaamisesta, nainen joko kotona tai töissä jossain pienipalkkaisessa hommassa, viettänyt kotona vuosikaudet ja kehittänyt tuona aikana kotimanageroinnista itselleen pätemisen kohteen. Ei ole pakko mennä noin. Miehelläni on myös selkeästi yli 100 000 vuosipalkka (CEO), mutta osaa käydä kaupassa, laittaa ruokaa ja huolehtia muistakin arjen asioista, Miksi? Koska minäkin olen töissä (vuosipalkka juuri alle sen 100 000), enkä koskaan ole halunnut omia lapsia tai kotia omakseni, vaan olemme miehen kanssa tiiminä hoitaneet niin lapset kuin kodin. Kumpikin on pomo töissä, varmaan siksi meillä ei ole tarvetta olla pomoja kotona vaan jaamme vastuun ihan sujuvasti ilman meta-ängstäystä.

Mitä sinä tarkoitit? Ei tästä saa selvää.

Meillä minä tienaan ja olen aina tienannut saman kuin mies, mies piti puolet perhevapaista ja minä jopa maksoin hänen yrityksensä käynnistämisen.

Mitään minkään valtakunnan minkäänlaista hinkua ei ole olla metatöiden kuningatar, mutta kun se ei vaan suju. Ei millään. Yksi harrastuskuskaus nostaa tuskanhikeä sekä minulla että lapsella ja välillä lapsi on yksin pimeässä odottamassa kyytiä, joka ei muistanut mennä tai lapsi tuodaan kotiin, vaikka hänet piti tiputtaa harrastukseen matkalla tai paras, että mies lähtee toimistolta koulun vierestä, eikä muista ottaa sitä lasta sieltä mukaan, vaan ajaa tyhjän auton kanssa sinne harrastuspaikalle.

Mikään ei auta. Hirvittävän nalkutuksen jälkeen hän on ymmärtänyt, että ruoka pitää olla valmiina siinä vaiheessa, kun lapsilla on nälkä. Siinä vaiheessa ei lähdetä citymarketiin ostamaan niitä tarpeita enää.

Samaten se on riitelemällä mennyt viimein jakeluun, että kaupasta tuodaan kerralla vähintään kolmen päivän tarvikkeet. Ei aina vain sitä seuraavaa ateriaa.

Et osaa kommunikoida kuin nalkuttamalla?

Se on henkistä väkivaltaa. Joten toivon , että miehesi jättää sinut

Kyllä osaan. Mikään muu ei auttanut. Mitä tuo on minua kohtaan kuin henkistä väkivaltaa kun minut alistetaan kotiorjasihteeriksi muistuttamaan koko ajan kaikesta? Tuosta yhdestä harrastuksestakin pitää joka viikko joka tiistai soittaa, että "milloin se taas alkoikaan"? Siis 1,5 vuotta siellä lapsi käynyt ja edelleen se alkamisajankohta on isälle hämärä. 

Siinähän jättää. Sitten ei kukaan etsi avaimia, silmälaseja, autonavainta, lumiskrapaa, omaa salkkua, konetta ja välillä sitä autoakin. Ei sitten varmaan pääse edes töihin enää.

Miltä sinusta tuntuu olla väkivaltainen hirviö?

Toivon, että miehesi jättää sinut, edelleenkin 

Noh, noh, palstahullu, aivan turhaa. Kaikki tietää sinut, mätämuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen suunnitellut tällä vkolla kahden lapsen syntymäpäivälahjat (kummipoika ja lapsen kaveri) ja useamman reissun jo tehnyt niiden vuoksi kun olen tavaroita haalinut kasaan. Vielä pitää lähettää toinen lahja ulkomaille.

Pidän jatkuvasti kirjaa lasten joululahjaideoista ja mietin mitä mistäkin saan ostettua ja pitääkö tilata. Mietin mitä pitää ostaa lasten tanssinäytöstä varten ja miltä kauppareissulta ne saan.

Luen ja sisäistän wilmaviestit. Muistuttelen lapsia läksyistä ja kokeista, muistan mitä erikoista minäkin päivänä on ja reagoin siihen. Muistan ja annan lasten vitamiinit ja esikoisen päivittäisen lääkityksen. Muistutan lapsia lukudiplomikirjojen lukemisesta, olen myös itse laittanut kirjat varaukseen ja noutanut ne kirjastosta. Tiedostan, milloin he ovat viimeksi pesseet hiuksensa, ja komennan kun aika on. Huolehdin lasten hammaslääkärit, lasten kaverisynttäreille menot, sekä koko perheen yhteisten menojen muistamiset tuplabuukkauksien välttämiseksi. Mies on jo kaksi kertaa kysynyt milloin sukulaislapsen synttärit on, eikä vieläkään muista (hän sai ilmoituksen samanlaisella viestillä kuin minäkin). Suunnittelen, hankin ja valmistan tarjoilut, jos meille on tulossa vieraita. Koordinoin siivousta, mies tekee vain ne mitä käsken...

Huolehdin lasten aikatauluista siinä mielessä, että tarvitaanko isovanhempia lasten seuraksi, tarvittaessa pyydän isovanhempia, sovin aikataulut, ja ohjeistan isovanhempia, mitä syödään ja mitä läksyissä pitää huomioida.

Pidän jatkuvasti mielessä, minä päivänä ehtii tehdä ruokaa, minä päivänä kotiin tullessa ruoka on pakko olla jo valmiina, lisäksi tsekkailen missä järjestyksessä ostetut ainekset käytetään jotta mikään ei vanhene. Kaupassa käyn joka käytävän läpi, ja mietin puuttuuko kotoa jotain kyseiseltä käytävältä. Mies haahuilee perässä selaillen kännykkäänsä...

Voisi kuvitella, että mieheni on varsinainen vätys. Todellisuudessa hän on senior manager yli 100 000 vuosipalkalla. Joskus kyllä ihmettelen, miten se siellä töissä pärjää ilman ”sihteeriään” eli minua 😄

Tämäpä juuri se juttu ilmeisesti useammassa metaperheessä: roolit on jaettu, mies hoitaa suurimman osan tienaamisesta, nainen joko kotona tai töissä jossain pienipalkkaisessa hommassa, viettänyt kotona vuosikaudet ja kehittänyt tuona aikana kotimanageroinnista itselleen pätemisen kohteen. Ei ole pakko mennä noin. Miehelläni on myös selkeästi yli 100 000 vuosipalkka (CEO), mutta osaa käydä kaupassa, laittaa ruokaa ja huolehtia muistakin arjen asioista, Miksi? Koska minäkin olen töissä (vuosipalkka juuri alle sen 100 000), enkä koskaan ole halunnut omia lapsia tai kotia omakseni, vaan olemme miehen kanssa tiiminä hoitaneet niin lapset kuin kodin. Kumpikin on pomo töissä, varmaan siksi meillä ei ole tarvetta olla pomoja kotona vaan jaamme vastuun ihan sujuvasti ilman meta-ängstäystä.

Mitä sinä tarkoitit? Ei tästä saa selvää.

Meillä minä tienaan ja olen aina tienannut saman kuin mies, mies piti puolet perhevapaista ja minä jopa maksoin hänen yrityksensä käynnistämisen.

Mitään minkään valtakunnan minkäänlaista hinkua ei ole olla metatöiden kuningatar, mutta kun se ei vaan suju. Ei millään. Yksi harrastuskuskaus nostaa tuskanhikeä sekä minulla että lapsella ja välillä lapsi on yksin pimeässä odottamassa kyytiä, joka ei muistanut mennä tai lapsi tuodaan kotiin, vaikka hänet piti tiputtaa harrastukseen matkalla tai paras, että mies lähtee toimistolta koulun vierestä, eikä muista ottaa sitä lasta sieltä mukaan, vaan ajaa tyhjän auton kanssa sinne harrastuspaikalle.

Mikään ei auta. Hirvittävän nalkutuksen jälkeen hän on ymmärtänyt, että ruoka pitää olla valmiina siinä vaiheessa, kun lapsilla on nälkä. Siinä vaiheessa ei lähdetä citymarketiin ostamaan niitä tarpeita enää.

Samaten se on riitelemällä mennyt viimein jakeluun, että kaupasta tuodaan kerralla vähintään kolmen päivän tarvikkeet. Ei aina vain sitä seuraavaa ateriaa.

Nämä viestit kuulostavat niin meidän perheeltä. Mies on fiksu ja hyvissä töissä, mutta ei silti opi missä ja milloin lasten harrastukset ovat (näkyisivät jaetusta kalenterista tai jääkaapin ovesta , mutta silti kysyy minulta uudestaan ja uudestaan). Kaupasta ei osaa tuoda oikein mitään ilman yksityiskohtaista listaa. Esim. leipää tuo 4 sämpylää. Niitäkö sitten syödään koko perheen kesken seuraavat päivät?

Olen töissä pomo en haluaisi kotona olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kopsattu Iltalehdestä, alkuperäinen juttu Me Naisissa.

Me Naiset "Niin sanottua metatyötä on nyt tutkittu Harvardissa asti. Tutkija nostaa esiin tilanteet, joihin kaikkien pitäisi havahtua.

Suuri osa meistä tekee sitä joka päivä: Suunnittelee tulevan viikon ostoksia, havainnoi kodin korjausta kaipaavia kohtia. Sopii tapaamisia ystävien kanssa ja laatii lomasuunnitelmia. Vastaa Wilma-viesteihin, varaa neuvola-aikoja ja panee merkille, että lapsen vaatevarasto kaipaa päivittämistä.

Kyseessä on metatyöksikin nimitetty ilmiö, jossa ihminen tekee hiljaista ja näkymätöntä aivotyötä. Siinä on kyse suunnittelemisesta ja huolehtimisesta, jonka avulla varmistetaan arjen sujuvuus – ei niinkään kotitöistä itsessään.

Aivoja näkymättömästi rasittavaa metatyötä on nyt tutkittu myös tieteellisesti. Harvardin tutkija Allison Daminger haastatteli 35 pariskuntaa selvittääkseen, millaista näkymätön kognitiivinen työ on. Damingerin tutkimuksessa kartoitettiin, millaista metatyötä parien arkeen kuului ja miten se jakautui parin välillä.

Tutkimuksen perusteella metatyö jaettiin neljään osa-alueeseen:

1. Ennakointi tai varautuminen

Jotta perheen arki sujuisi kuin rasvattu, vaaditaan paljon näkymätöntä ennakointia. Tapahtuuko seuraavalla viikolla jotain, joka tulisi ottaa huomioon? Mitä ruoka-aineita kaapeista puuttuu? Näyttääkö sääennuste siltä, että tulevalle reissulle pitää pakata mukaan kumpparit? Ennakointityö kuului tutkimuksen perusteella useimmiten naisille.

2. Tunnistaminen

Hiljaista aivotyötä on myös sen tunnistaminen ja selvittäminen, mistä arjessa tarvittavat palvelut tai asiat löytyvät. Mitkä ovat alueen päiväkodit, mistä kaupasta sopivat harrastusvälineet saa ostettua parhaaseen hintaan?

3. Päätöksenteko

Tarjolla olevien vaihtoehtojen välillä täytyy myös tehdä valintoja. Päätöksenteko on yksi metatyön osa-alueista. Ennen lasten viemistä päiväkotiin on täytynyt tehdä päätös siitä, mihin päiväkotiin lapsi menee ja milloin. Lomamatkalle ei päästä, ellei joku ole varannut hotellia.

Arjen päätös on myös se, että illalliseksi on lasagnea tai että lapsen syntymäpäiville kutsutaan koko luokka. Tutkimuksen mukaan miehet osallistuivat kaikista osa-alueesta eniten päätöksentekoon.

4. Tarkkailu ja seuranta

Metatyöntekijä seuraa päätösten toteutumista ja onnistumista. Sujuiko kaikki, kuten oli suunniteltu? Tulihan kaikki aiemmin tehdyt päätökset myös toteutettua? Olivatko päätökset oikeita? Tarkkailua ja seurantaa tekivät tutkimuksen perusteella lähinnä naiset.

Uuvuttava metatyö

Metatyö voi uuvuttaa. Toimittaja Jenny Lehtinen kutsui kolumnissaan metatyötä loputtomaksi kodin projektipäällikköydeksi. Hänen mukaansa metatyötä tekee eniten perheen pääasiallinen huolehtija, joka lapsiperheessä on usein äiti.

Psykologi Jelena Kecmanovic toteaa Psychology Todayssa, että hiljaisen aivotyön tekijä ei useimmiten itsekään tajua tekevänsä sitä. On helpompi nähdä, kuka milloinkin on tiskannut tai imuroinut, mutta arjen suunnittelutyö jää usein huomiotta.

Koska metatyön määrä ei aina jakaudu parisuhteessa tasaisesti, väsyminen ja turhautuminen voivat johtaa riitelyyn ja ongelmiin parisuhteessa. Kecmanovic kertoo näkevänsä vastaanotollaan erityisesti uupuneita naisia."

Näinpä. Jostain kumman syystä uupuneisiin äiteihin törmää paljon enemmän kuin isiin. Rehellisesti sanottuna, en ole koskaan tavannut uupunutta isää. Kyllä niitäkin varmasti on.

Ja kuitenkin ne miehet ovat keskimäärin vaativammissa töissä, kykenevät hallitsemaan ja johtamaan huomattavasti kompleksisempia asioita kuin esim. neljän hengen perheen arki. Ja samaan aikaan noita uupuneita nuoria naisia on terpauttien vastaanotoilla, he uupuvat omista vaateistaan itseään kohtaan (ulkonäkö, opinnot, työ, vaatteet, koti...). Olisiko kaiken kontrolloimisen tarve kuitenkin se suurin väsyttäjä? 

Nuorista mt-syistä sairauseläkkeellä olevista selkeä enemmistö on miehiä. Ja nuoret miehet pimahtaa armeijassa oitis, jos yleensä edes selviävät sinne.

Koululaisista ne pudokkaat on liki aina poikia ja koko Itä- ja Pohjois-Suomi on täynnä kelkasta pudonneita miehiä.

Mikähän kontrolloinnin tarve sen aiheuttaa?

Kuitenkin aikuisissa Ylen uutisen mukaan "Mielenterveydelliset syyt, usein masennus, lyhentävät naisten työuria useammin kuin miesten, ja naisten työkyvyttömyyseläkeajasta lähes puolet johtuu mielenterveyden ongelmista." Pojat ja nuoret miehet syrjäytyvät, naiset stressaavat itsensä sairauseläkkeelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kopsattu Iltalehdestä, alkuperäinen juttu Me Naisissa.

Me Naiset "Niin sanottua metatyötä on nyt tutkittu Harvardissa asti. Tutkija nostaa esiin tilanteet, joihin kaikkien pitäisi havahtua.

Suuri osa meistä tekee sitä joka päivä: Suunnittelee tulevan viikon ostoksia, havainnoi kodin korjausta kaipaavia kohtia. Sopii tapaamisia ystävien kanssa ja laatii lomasuunnitelmia. Vastaa Wilma-viesteihin, varaa neuvola-aikoja ja panee merkille, että lapsen vaatevarasto kaipaa päivittämistä.

Kyseessä on metatyöksikin nimitetty ilmiö, jossa ihminen tekee hiljaista ja näkymätöntä aivotyötä. Siinä on kyse suunnittelemisesta ja huolehtimisesta, jonka avulla varmistetaan arjen sujuvuus – ei niinkään kotitöistä itsessään.

Aivoja näkymättömästi rasittavaa metatyötä on nyt tutkittu myös tieteellisesti. Harvardin tutkija Allison Daminger haastatteli 35 pariskuntaa selvittääkseen, millaista näkymätön kognitiivinen työ on. Damingerin tutkimuksessa kartoitettiin, millaista metatyötä parien arkeen kuului ja miten se jakautui parin välillä.

Tutkimuksen perusteella metatyö jaettiin neljään osa-alueeseen:

1. Ennakointi tai varautuminen

Jotta perheen arki sujuisi kuin rasvattu, vaaditaan paljon näkymätöntä ennakointia. Tapahtuuko seuraavalla viikolla jotain, joka tulisi ottaa huomioon? Mitä ruoka-aineita kaapeista puuttuu? Näyttääkö sääennuste siltä, että tulevalle reissulle pitää pakata mukaan kumpparit? Ennakointityö kuului tutkimuksen perusteella useimmiten naisille.

2. Tunnistaminen

Hiljaista aivotyötä on myös sen tunnistaminen ja selvittäminen, mistä arjessa tarvittavat palvelut tai asiat löytyvät. Mitkä ovat alueen päiväkodit, mistä kaupasta sopivat harrastusvälineet saa ostettua parhaaseen hintaan?

3. Päätöksenteko

Tarjolla olevien vaihtoehtojen välillä täytyy myös tehdä valintoja. Päätöksenteko on yksi metatyön osa-alueista. Ennen lasten viemistä päiväkotiin on täytynyt tehdä päätös siitä, mihin päiväkotiin lapsi menee ja milloin. Lomamatkalle ei päästä, ellei joku ole varannut hotellia.

Arjen päätös on myös se, että illalliseksi on lasagnea tai että lapsen syntymäpäiville kutsutaan koko luokka. Tutkimuksen mukaan miehet osallistuivat kaikista osa-alueesta eniten päätöksentekoon.

4. Tarkkailu ja seuranta

Metatyöntekijä seuraa päätösten toteutumista ja onnistumista. Sujuiko kaikki, kuten oli suunniteltu? Tulihan kaikki aiemmin tehdyt päätökset myös toteutettua? Olivatko päätökset oikeita? Tarkkailua ja seurantaa tekivät tutkimuksen perusteella lähinnä naiset.

Uuvuttava metatyö

Metatyö voi uuvuttaa. Toimittaja Jenny Lehtinen kutsui kolumnissaan metatyötä loputtomaksi kodin projektipäällikköydeksi. Hänen mukaansa metatyötä tekee eniten perheen pääasiallinen huolehtija, joka lapsiperheessä on usein äiti.

Psykologi Jelena Kecmanovic toteaa Psychology Todayssa, että hiljaisen aivotyön tekijä ei useimmiten itsekään tajua tekevänsä sitä. On helpompi nähdä, kuka milloinkin on tiskannut tai imuroinut, mutta arjen suunnittelutyö jää usein huomiotta.

Koska metatyön määrä ei aina jakaudu parisuhteessa tasaisesti, väsyminen ja turhautuminen voivat johtaa riitelyyn ja ongelmiin parisuhteessa. Kecmanovic kertoo näkevänsä vastaanotollaan erityisesti uupuneita naisia."

Näinpä. Jostain kumman syystä uupuneisiin äiteihin törmää paljon enemmän kuin isiin. Rehellisesti sanottuna, en ole koskaan tavannut uupunutta isää. Kyllä niitäkin varmasti on.

Ja kuitenkin ne miehet ovat keskimäärin vaativammissa töissä, kykenevät hallitsemaan ja johtamaan huomattavasti kompleksisempia asioita kuin esim. neljän hengen perheen arki. Ja samaan aikaan noita uupuneita nuoria naisia on terpauttien vastaanotoilla, he uupuvat omista vaateistaan itseään kohtaan (ulkonäkö, opinnot, työ, vaatteet, koti...). Olisiko kaiken kontrolloimisen tarve kuitenkin se suurin väsyttäjä? 

Nuorista mt-syistä sairauseläkkeellä olevista selkeä enemmistö on miehiä. Ja nuoret miehet pimahtaa armeijassa oitis, jos yleensä edes selviävät sinne.

Koululaisista ne pudokkaat on liki aina poikia ja koko Itä- ja Pohjois-Suomi on täynnä kelkasta pudonneita miehiä.

Mikähän kontrolloinnin tarve sen aiheuttaa?

Kuitenkin aikuisissa Ylen uutisen mukaan "Mielenterveydelliset syyt, usein masennus, lyhentävät naisten työuria useammin kuin miesten, ja naisten työkyvyttömyyseläkeajasta lähes puolet johtuu mielenterveyden ongelmista." Pojat ja nuoret miehet syrjäytyvät, naiset stressaavat itsensä sairauseläkkeelle.

Enemmistö mt-syistä sairauseläkkeelle päätyvistä on miehiä. Stressin takia ei edes saa sairauseläkettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen suunnitellut tällä vkolla kahden lapsen syntymäpäivälahjat (kummipoika ja lapsen kaveri) ja useamman reissun jo tehnyt niiden vuoksi kun olen tavaroita haalinut kasaan. Vielä pitää lähettää toinen lahja ulkomaille.

Pidän jatkuvasti kirjaa lasten joululahjaideoista ja mietin mitä mistäkin saan ostettua ja pitääkö tilata. Mietin mitä pitää ostaa lasten tanssinäytöstä varten ja miltä kauppareissulta ne saan.

Luen ja sisäistän wilmaviestit. Muistuttelen lapsia läksyistä ja kokeista, muistan mitä erikoista minäkin päivänä on ja reagoin siihen. Muistan ja annan lasten vitamiinit ja esikoisen päivittäisen lääkityksen. Muistutan lapsia lukudiplomikirjojen lukemisesta, olen myös itse laittanut kirjat varaukseen ja noutanut ne kirjastosta. Tiedostan, milloin he ovat viimeksi pesseet hiuksensa, ja komennan kun aika on. Huolehdin lasten hammaslääkärit, lasten kaverisynttäreille menot, sekä koko perheen yhteisten menojen muistamiset tuplabuukkauksien välttämiseksi. Mies on jo kaksi kertaa kysynyt milloin sukulaislapsen synttärit on, eikä vieläkään muista (hän sai ilmoituksen samanlaisella viestillä kuin minäkin). Suunnittelen, hankin ja valmistan tarjoilut, jos meille on tulossa vieraita. Koordinoin siivousta, mies tekee vain ne mitä käsken...

Huolehdin lasten aikatauluista siinä mielessä, että tarvitaanko isovanhempia lasten seuraksi, tarvittaessa pyydän isovanhempia, sovin aikataulut, ja ohjeistan isovanhempia, mitä syödään ja mitä läksyissä pitää huomioida.

Pidän jatkuvasti mielessä, minä päivänä ehtii tehdä ruokaa, minä päivänä kotiin tullessa ruoka on pakko olla jo valmiina, lisäksi tsekkailen missä järjestyksessä ostetut ainekset käytetään jotta mikään ei vanhene. Kaupassa käyn joka käytävän läpi, ja mietin puuttuuko kotoa jotain kyseiseltä käytävältä. Mies haahuilee perässä selaillen kännykkäänsä...

Voisi kuvitella, että mieheni on varsinainen vätys. Todellisuudessa hän on senior manager yli 100 000 vuosipalkalla. Joskus kyllä ihmettelen, miten se siellä töissä pärjää ilman ”sihteeriään” eli minua 😄

Tämäpä juuri se juttu ilmeisesti useammassa metaperheessä: roolit on jaettu, mies hoitaa suurimman osan tienaamisesta, nainen joko kotona tai töissä jossain pienipalkkaisessa hommassa, viettänyt kotona vuosikaudet ja kehittänyt tuona aikana kotimanageroinnista itselleen pätemisen kohteen. Ei ole pakko mennä noin. Miehelläni on myös selkeästi yli 100 000 vuosipalkka (CEO), mutta osaa käydä kaupassa, laittaa ruokaa ja huolehtia muistakin arjen asioista, Miksi? Koska minäkin olen töissä (vuosipalkka juuri alle sen 100 000), enkä koskaan ole halunnut omia lapsia tai kotia omakseni, vaan olemme miehen kanssa tiiminä hoitaneet niin lapset kuin kodin. Kumpikin on pomo töissä, varmaan siksi meillä ei ole tarvetta olla pomoja kotona vaan jaamme vastuun ihan sujuvasti ilman meta-ängstäystä.

No itse opiskelen tällä hetkellä toista maisterintutkintoa, joten kyllä, aikaa kotiasioiden hoitamiseen minulla on enemmän kuin miehelläni. Siinä olet väärässä, että meidän perheessä meta-ängstäystä olisi, ihan mielelläni hoidan ko. asiat, ja mielestäni arjen paletti on helpompi pitää kasassa, jos jompikumpi koordinoi sitä pääasiassa yksin. Muuten voi tulla päällekkäisyyksiä, ja asioita joita kumpikaan ei muistanut. Meillä molemmat on tyytyväisiä näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kopsattu Iltalehdestä, alkuperäinen juttu Me Naisissa.

Me Naiset "Niin sanottua metatyötä on nyt tutkittu Harvardissa asti. Tutkija nostaa esiin tilanteet, joihin kaikkien pitäisi havahtua.

Suuri osa meistä tekee sitä joka päivä: Suunnittelee tulevan viikon ostoksia, havainnoi kodin korjausta kaipaavia kohtia. Sopii tapaamisia ystävien kanssa ja laatii lomasuunnitelmia. Vastaa Wilma-viesteihin, varaa neuvola-aikoja ja panee merkille, että lapsen vaatevarasto kaipaa päivittämistä.

Kyseessä on metatyöksikin nimitetty ilmiö, jossa ihminen tekee hiljaista ja näkymätöntä aivotyötä. Siinä on kyse suunnittelemisesta ja huolehtimisesta, jonka avulla varmistetaan arjen sujuvuus – ei niinkään kotitöistä itsessään.

Aivoja näkymättömästi rasittavaa metatyötä on nyt tutkittu myös tieteellisesti. Harvardin tutkija Allison Daminger haastatteli 35 pariskuntaa selvittääkseen, millaista näkymätön kognitiivinen työ on. Damingerin tutkimuksessa kartoitettiin, millaista metatyötä parien arkeen kuului ja miten se jakautui parin välillä.

Tutkimuksen perusteella metatyö jaettiin neljään osa-alueeseen:

1. Ennakointi tai varautuminen

Jotta perheen arki sujuisi kuin rasvattu, vaaditaan paljon näkymätöntä ennakointia. Tapahtuuko seuraavalla viikolla jotain, joka tulisi ottaa huomioon? Mitä ruoka-aineita kaapeista puuttuu? Näyttääkö sääennuste siltä, että tulevalle reissulle pitää pakata mukaan kumpparit? Ennakointityö kuului tutkimuksen perusteella useimmiten naisille.

2. Tunnistaminen

Hiljaista aivotyötä on myös sen tunnistaminen ja selvittäminen, mistä arjessa tarvittavat palvelut tai asiat löytyvät. Mitkä ovat alueen päiväkodit, mistä kaupasta sopivat harrastusvälineet saa ostettua parhaaseen hintaan?

3. Päätöksenteko

Tarjolla olevien vaihtoehtojen välillä täytyy myös tehdä valintoja. Päätöksenteko on yksi metatyön osa-alueista. Ennen lasten viemistä päiväkotiin on täytynyt tehdä päätös siitä, mihin päiväkotiin lapsi menee ja milloin. Lomamatkalle ei päästä, ellei joku ole varannut hotellia.

Arjen päätös on myös se, että illalliseksi on lasagnea tai että lapsen syntymäpäiville kutsutaan koko luokka. Tutkimuksen mukaan miehet osallistuivat kaikista osa-alueesta eniten päätöksentekoon.

4. Tarkkailu ja seuranta

Metatyöntekijä seuraa päätösten toteutumista ja onnistumista. Sujuiko kaikki, kuten oli suunniteltu? Tulihan kaikki aiemmin tehdyt päätökset myös toteutettua? Olivatko päätökset oikeita? Tarkkailua ja seurantaa tekivät tutkimuksen perusteella lähinnä naiset.

Uuvuttava metatyö

Metatyö voi uuvuttaa. Toimittaja Jenny Lehtinen kutsui kolumnissaan metatyötä loputtomaksi kodin projektipäällikköydeksi. Hänen mukaansa metatyötä tekee eniten perheen pääasiallinen huolehtija, joka lapsiperheessä on usein äiti.

Psykologi Jelena Kecmanovic toteaa Psychology Todayssa, että hiljaisen aivotyön tekijä ei useimmiten itsekään tajua tekevänsä sitä. On helpompi nähdä, kuka milloinkin on tiskannut tai imuroinut, mutta arjen suunnittelutyö jää usein huomiotta.

Koska metatyön määrä ei aina jakaudu parisuhteessa tasaisesti, väsyminen ja turhautuminen voivat johtaa riitelyyn ja ongelmiin parisuhteessa. Kecmanovic kertoo näkevänsä vastaanotollaan erityisesti uupuneita naisia."

Näinpä. Jostain kumman syystä uupuneisiin äiteihin törmää paljon enemmän kuin isiin. Rehellisesti sanottuna, en ole koskaan tavannut uupunutta isää. Kyllä niitäkin varmasti on.

Ja kuitenkin ne miehet ovat keskimäärin vaativammissa töissä, kykenevät hallitsemaan ja johtamaan huomattavasti kompleksisempia asioita kuin esim. neljän hengen perheen arki. Ja samaan aikaan noita uupuneita nuoria naisia on terpauttien vastaanotoilla, he uupuvat omista vaateistaan itseään kohtaan (ulkonäkö, opinnot, työ, vaatteet, koti...). Olisiko kaiken kontrolloimisen tarve kuitenkin se suurin väsyttäjä? 

Nuorista mt-syistä sairauseläkkeellä olevista selkeä enemmistö on miehiä. Ja nuoret miehet pimahtaa armeijassa oitis, jos yleensä edes selviävät sinne.

Koululaisista ne pudokkaat on liki aina poikia ja koko Itä- ja Pohjois-Suomi on täynnä kelkasta pudonneita miehiä.

Mikähän kontrolloinnin tarve sen aiheuttaa?

Naiset syövät mt-lääkkeitä kuin leipää, ja miehet tätä  maailmaa pyörittävät itkustasi huolimatta.

Naiset eivät saa edes yrityksiä perustettua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ehdottomasti mun suosikki: "Yhteyksien pitäminen sukulaisiin" :D :D :D :D

Jos sukulaisten kanssa jutteleminen on työtä kannattaa jättää kokonaan pois. Jos joulukorttien lähettäminen on työtä ei sitä kannata missään tapauksessa tehdä.

Meillä se tarkoittaa paitsi niitä sosiaalisia suhteita (joita pitää hoitaa lasten takia) myös sitä, että sovitaan kuka kulloinkin auttaa suvun vanhuksia. 

Sukurumba?

Ei vaan hoidettavia juttuja, jotka hyvä vanhempi ja omainen hoitaa.

Se ei siis ole rumbaa kuten perherumba?

Se on jopa sambaa, polkkaa ja humppaa silloin, kun miehen pitää huolehtia oman sukunsa muistamisista ja yhteydenpidosta.

Onko kukaan muuten koskaan kuullut, että joku mies olisi huolehtinut yhteyksistä vaimonsa sukuun? Minä en ole.

Ot, mutta miksi ihmeessä vaimon pitäisi huilehtia yhtryksistä sukuuni? Olen yhteydessä vaimon sukuun silloin kun siihen on jotain oikeaa tarvetta.

Onko sulla isovanhempia tai vanhempia? Sinä varmaan heille ostat synttäri- ja joululahjat, lähetät onnittelukortit, soittelet kuulumiset, kutsut kylään? Ai et tiedä, milloin niillä on merkkipäivät? Sepä yllätys.

Joillakin on perhesuhteet kunnossa. Kaikilla ei. Sen se tekee kun ei tajua sen metatyön merkitystä.

En osta vanhemmilleni synttärilahjoja, saati lähetä onnittelukortteja(?). En soittele kuulumisia tai erikseen kutsu kylään.

Niin. Surullisen paljon on niitä unohdettuja vanhuksia Suomen maassa. Hoitaneet lapset ja usein vielä lapsenlapsetkin, mutta kun heistä ei ole enää hyötyä, niin romukoppaan vaan. Mitäpä noiden synttäreitä muistamaan edes kortilla, vanhojen haahkojen. Vaivaksi vain olisivat jos kylään kutsuisi, mädätkööt yksiössään. Soittaminenkin liian rankkaa, tylsät jutut, ei kiinnosta kuunnella.

Kyllä surettaa moinen meno. :(

Varo vaan, ettei ole itselläsikin edessä, lapsesi saaneet oivallisen esimerkin, miten vanhusten kanssa toimitaan.

Niin no, jostain syystä avioituneet miehet elävät keskimäärin pidempään kuin yksin jääneet.. Ja toisaalta vanhat piiat elävät pidempään kuin naimisissa olevat naiset. Turha vähätellä äitien töitä!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kopsattu Iltalehdestä, alkuperäinen juttu Me Naisissa.

Me Naiset "Niin sanottua metatyötä on nyt tutkittu Harvardissa asti. Tutkija nostaa esiin tilanteet, joihin kaikkien pitäisi havahtua.

Suuri osa meistä tekee sitä joka päivä: Suunnittelee tulevan viikon ostoksia, havainnoi kodin korjausta kaipaavia kohtia. Sopii tapaamisia ystävien kanssa ja laatii lomasuunnitelmia. Vastaa Wilma-viesteihin, varaa neuvola-aikoja ja panee merkille, että lapsen vaatevarasto kaipaa päivittämistä.

Kyseessä on metatyöksikin nimitetty ilmiö, jossa ihminen tekee hiljaista ja näkymätöntä aivotyötä. Siinä on kyse suunnittelemisesta ja huolehtimisesta, jonka avulla varmistetaan arjen sujuvuus – ei niinkään kotitöistä itsessään.

Aivoja näkymättömästi rasittavaa metatyötä on nyt tutkittu myös tieteellisesti. Harvardin tutkija Allison Daminger haastatteli 35 pariskuntaa selvittääkseen, millaista näkymätön kognitiivinen työ on. Damingerin tutkimuksessa kartoitettiin, millaista metatyötä parien arkeen kuului ja miten se jakautui parin välillä.

Tutkimuksen perusteella metatyö jaettiin neljään osa-alueeseen:

1. Ennakointi tai varautuminen

Jotta perheen arki sujuisi kuin rasvattu, vaaditaan paljon näkymätöntä ennakointia. Tapahtuuko seuraavalla viikolla jotain, joka tulisi ottaa huomioon? Mitä ruoka-aineita kaapeista puuttuu? Näyttääkö sääennuste siltä, että tulevalle reissulle pitää pakata mukaan kumpparit? Ennakointityö kuului tutkimuksen perusteella useimmiten naisille.

2. Tunnistaminen

Hiljaista aivotyötä on myös sen tunnistaminen ja selvittäminen, mistä arjessa tarvittavat palvelut tai asiat löytyvät. Mitkä ovat alueen päiväkodit, mistä kaupasta sopivat harrastusvälineet saa ostettua parhaaseen hintaan?

3. Päätöksenteko

Tarjolla olevien vaihtoehtojen välillä täytyy myös tehdä valintoja. Päätöksenteko on yksi metatyön osa-alueista. Ennen lasten viemistä päiväkotiin on täytynyt tehdä päätös siitä, mihin päiväkotiin lapsi menee ja milloin. Lomamatkalle ei päästä, ellei joku ole varannut hotellia.

Arjen päätös on myös se, että illalliseksi on lasagnea tai että lapsen syntymäpäiville kutsutaan koko luokka. Tutkimuksen mukaan miehet osallistuivat kaikista osa-alueesta eniten päätöksentekoon.

4. Tarkkailu ja seuranta

Metatyöntekijä seuraa päätösten toteutumista ja onnistumista. Sujuiko kaikki, kuten oli suunniteltu? Tulihan kaikki aiemmin tehdyt päätökset myös toteutettua? Olivatko päätökset oikeita? Tarkkailua ja seurantaa tekivät tutkimuksen perusteella lähinnä naiset.

Uuvuttava metatyö

Metatyö voi uuvuttaa. Toimittaja Jenny Lehtinen kutsui kolumnissaan metatyötä loputtomaksi kodin projektipäällikköydeksi. Hänen mukaansa metatyötä tekee eniten perheen pääasiallinen huolehtija, joka lapsiperheessä on usein äiti.

Psykologi Jelena Kecmanovic toteaa Psychology Todayssa, että hiljaisen aivotyön tekijä ei useimmiten itsekään tajua tekevänsä sitä. On helpompi nähdä, kuka milloinkin on tiskannut tai imuroinut, mutta arjen suunnittelutyö jää usein huomiotta.

Koska metatyön määrä ei aina jakaudu parisuhteessa tasaisesti, väsyminen ja turhautuminen voivat johtaa riitelyyn ja ongelmiin parisuhteessa. Kecmanovic kertoo näkevänsä vastaanotollaan erityisesti uupuneita naisia."

Näinpä. Jostain kumman syystä uupuneisiin äiteihin törmää paljon enemmän kuin isiin. Rehellisesti sanottuna, en ole koskaan tavannut uupunutta isää. Kyllä niitäkin varmasti on.

Ja kuitenkin ne miehet ovat keskimäärin vaativammissa töissä, kykenevät hallitsemaan ja johtamaan huomattavasti kompleksisempia asioita kuin esim. neljän hengen perheen arki. Ja samaan aikaan noita uupuneita nuoria naisia on terpauttien vastaanotoilla, he uupuvat omista vaateistaan itseään kohtaan (ulkonäkö, opinnot, työ, vaatteet, koti...). Olisiko kaiken kontrolloimisen tarve kuitenkin se suurin väsyttäjä? 

Nuorista mt-syistä sairauseläkkeellä olevista selkeä enemmistö on miehiä. Ja nuoret miehet pimahtaa armeijassa oitis, jos yleensä edes selviävät sinne.

Koululaisista ne pudokkaat on liki aina poikia ja koko Itä- ja Pohjois-Suomi on täynnä kelkasta pudonneita miehiä.

Mikähän kontrolloinnin tarve sen aiheuttaa?

Naiset syövät mt-lääkkeitä kuin leipää, ja miehet tätä  maailmaa pyörittävät itkustasi huolimatta.

Naiset eivät saa edes yrityksiä perustettua. 

Juuri itsekin kirjoitit, että miehet syrjäytyy. Pojat putoaa jo koulussa kyydistä. Naisten työssäkäyntiprosentti on myös korkeampi kuin miesten. Ja naiset pyörittävät myös koteja. Sen lisäksi että pyörittävät työpaikkoja.

t. nainen, yrittäjä vuodesta 1992

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kopsattu Iltalehdestä, alkuperäinen juttu Me Naisissa.

Me Naiset "Niin sanottua metatyötä on nyt tutkittu Harvardissa asti. Tutkija nostaa esiin tilanteet, joihin kaikkien pitäisi havahtua.

Suuri osa meistä tekee sitä joka päivä: Suunnittelee tulevan viikon ostoksia, havainnoi kodin korjausta kaipaavia kohtia. Sopii tapaamisia ystävien kanssa ja laatii lomasuunnitelmia. Vastaa Wilma-viesteihin, varaa neuvola-aikoja ja panee merkille, että lapsen vaatevarasto kaipaa päivittämistä.

Kyseessä on metatyöksikin nimitetty ilmiö, jossa ihminen tekee hiljaista ja näkymätöntä aivotyötä. Siinä on kyse suunnittelemisesta ja huolehtimisesta, jonka avulla varmistetaan arjen sujuvuus – ei niinkään kotitöistä itsessään.

Aivoja näkymättömästi rasittavaa metatyötä on nyt tutkittu myös tieteellisesti. Harvardin tutkija Allison Daminger haastatteli 35 pariskuntaa selvittääkseen, millaista näkymätön kognitiivinen työ on. Damingerin tutkimuksessa kartoitettiin, millaista metatyötä parien arkeen kuului ja miten se jakautui parin välillä.

Tutkimuksen perusteella metatyö jaettiin neljään osa-alueeseen:

1. Ennakointi tai varautuminen

Jotta perheen arki sujuisi kuin rasvattu, vaaditaan paljon näkymätöntä ennakointia. Tapahtuuko seuraavalla viikolla jotain, joka tulisi ottaa huomioon? Mitä ruoka-aineita kaapeista puuttuu? Näyttääkö sääennuste siltä, että tulevalle reissulle pitää pakata mukaan kumpparit? Ennakointityö kuului tutkimuksen perusteella useimmiten naisille.

2. Tunnistaminen

Hiljaista aivotyötä on myös sen tunnistaminen ja selvittäminen, mistä arjessa tarvittavat palvelut tai asiat löytyvät. Mitkä ovat alueen päiväkodit, mistä kaupasta sopivat harrastusvälineet saa ostettua parhaaseen hintaan?

3. Päätöksenteko

Tarjolla olevien vaihtoehtojen välillä täytyy myös tehdä valintoja. Päätöksenteko on yksi metatyön osa-alueista. Ennen lasten viemistä päiväkotiin on täytynyt tehdä päätös siitä, mihin päiväkotiin lapsi menee ja milloin. Lomamatkalle ei päästä, ellei joku ole varannut hotellia.

Arjen päätös on myös se, että illalliseksi on lasagnea tai että lapsen syntymäpäiville kutsutaan koko luokka. Tutkimuksen mukaan miehet osallistuivat kaikista osa-alueesta eniten päätöksentekoon.

4. Tarkkailu ja seuranta

Metatyöntekijä seuraa päätösten toteutumista ja onnistumista. Sujuiko kaikki, kuten oli suunniteltu? Tulihan kaikki aiemmin tehdyt päätökset myös toteutettua? Olivatko päätökset oikeita? Tarkkailua ja seurantaa tekivät tutkimuksen perusteella lähinnä naiset.

Uuvuttava metatyö

Metatyö voi uuvuttaa. Toimittaja Jenny Lehtinen kutsui kolumnissaan metatyötä loputtomaksi kodin projektipäällikköydeksi. Hänen mukaansa metatyötä tekee eniten perheen pääasiallinen huolehtija, joka lapsiperheessä on usein äiti.

Psykologi Jelena Kecmanovic toteaa Psychology Todayssa, että hiljaisen aivotyön tekijä ei useimmiten itsekään tajua tekevänsä sitä. On helpompi nähdä, kuka milloinkin on tiskannut tai imuroinut, mutta arjen suunnittelutyö jää usein huomiotta.

Koska metatyön määrä ei aina jakaudu parisuhteessa tasaisesti, väsyminen ja turhautuminen voivat johtaa riitelyyn ja ongelmiin parisuhteessa. Kecmanovic kertoo näkevänsä vastaanotollaan erityisesti uupuneita naisia."

Näinpä. Jostain kumman syystä uupuneisiin äiteihin törmää paljon enemmän kuin isiin. Rehellisesti sanottuna, en ole koskaan tavannut uupunutta isää. Kyllä niitäkin varmasti on.

Ja kuitenkin ne miehet ovat keskimäärin vaativammissa töissä, kykenevät hallitsemaan ja johtamaan huomattavasti kompleksisempia asioita kuin esim. neljän hengen perheen arki. Ja samaan aikaan noita uupuneita nuoria naisia on terpauttien vastaanotoilla, he uupuvat omista vaateistaan itseään kohtaan (ulkonäkö, opinnot, työ, vaatteet, koti...). Olisiko kaiken kontrolloimisen tarve kuitenkin se suurin väsyttäjä? 

Nuorista mt-syistä sairauseläkkeellä olevista selkeä enemmistö on miehiä. Ja nuoret miehet pimahtaa armeijassa oitis, jos yleensä edes selviävät sinne.

Koululaisista ne pudokkaat on liki aina poikia ja koko Itä- ja Pohjois-Suomi on täynnä kelkasta pudonneita miehiä.

Mikähän kontrolloinnin tarve sen aiheuttaa?

Naiset syövät mt-lääkkeitä kuin leipää, ja miehet tätä  maailmaa pyörittävät itkustasi huolimatta.

Naiset eivät saa edes yrityksiä perustettua. 

Minkälainen yritys sinulla on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatelkaa vähemmän ja tehkää enemmän. Sen takia nykyään missään ei mitään tapahdu, koska kaikki vaa ajattelee ja työt seisoo.

Oletko kuullut sanonnan ”hyvin suunniteltu on puoliksi tehty”?

Kunnon metatyöllä nimenomaan ehtii tehdä enemmän

Ei se siltä vaikuta. Mitään ei saada aikaiseksi, vaikka kovat on suunnitelmat.

Meillä lakkasi hommat luistamasta, kun minä lopetin tuon jonninjoutavan ajattelun ja ulkoistin sen miehelle. Kas kun minullakin on se vaativa työ. Kumman vaikeaksi meni, vaikka lopetin jotain, mitä ei kuulemma ole olemassa ja jota ei näin ollen tarvitse tehdä.

Ja rakettitiedettä tuntuu olevan miehelle tuo ei-minkään-tekeminen: ei ole kaapeissa koskaan asianmukaisia tarvikkeita ruokaa, hygieniaa tai sään mukaista pukeutumista varten, ei hoidu harkkamenot, vasut, vanhempainillat, Wilmat, hammaslääkärit.

Outoa. Ja ihan on olevinaan täyspäinen mies, dippainssi ja kaikkee.

Rahoista: Minä tuon meillä leivän pöytään. Miehen tulot menee yritysvelkoihin.

Teillä ero on ihan kohta edessä? Ja tuskin nuo metatyöt se todellinen eron syy?

Mistä sä nyt tähän eron pieraisit? Koulutus meneillään, kyllä se tästä.

Sellainen narsistipsykopaattialistaja siellä sitten. Olet saastaa. Vai saako miehesikin kouluttaa sinua?

Ei tietenkään 

Psykopaatti siellä projisoi? Näkyykö saastaa, kun nostat katseesi näytöltä? Jäikö metatyöt tekemättä - ja ne oikeatkin?

Minä olen täysinoppinut metatyöläinen. Miehellä on opinnot vielä vaiheessa, mutta kyllä se oppii. Itkee, kiroilee ja oppii.

Olet pelkkä jaloilla  seisova ihmispaska ja alistaja

Kuinka niin? Miten mies voi nääntyä olemattoman työn tekemiseen? Eihän sitä metatyötä ole, tässäkin ketjussa monesti jo todistettu.

Lakkasin tekemästä työtä, jota ei ole olemassa. Joka ei voi ketään rasittaa, koska sitä ei ole. Sekö tekee minusta ihmispaskan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kopsattu Iltalehdestä, alkuperäinen juttu Me Naisissa.

Me Naiset "Niin sanottua metatyötä on nyt tutkittu Harvardissa asti. Tutkija nostaa esiin tilanteet, joihin kaikkien pitäisi havahtua.

Suuri osa meistä tekee sitä joka päivä: Suunnittelee tulevan viikon ostoksia, havainnoi kodin korjausta kaipaavia kohtia. Sopii tapaamisia ystävien kanssa ja laatii lomasuunnitelmia. Vastaa Wilma-viesteihin, varaa neuvola-aikoja ja panee merkille, että lapsen vaatevarasto kaipaa päivittämistä.

Kyseessä on metatyöksikin nimitetty ilmiö, jossa ihminen tekee hiljaista ja näkymätöntä aivotyötä. Siinä on kyse suunnittelemisesta ja huolehtimisesta, jonka avulla varmistetaan arjen sujuvuus – ei niinkään kotitöistä itsessään.

Aivoja näkymättömästi rasittavaa metatyötä on nyt tutkittu myös tieteellisesti. Harvardin tutkija Allison Daminger haastatteli 35 pariskuntaa selvittääkseen, millaista näkymätön kognitiivinen työ on. Damingerin tutkimuksessa kartoitettiin, millaista metatyötä parien arkeen kuului ja miten se jakautui parin välillä.

Tutkimuksen perusteella metatyö jaettiin neljään osa-alueeseen:

1. Ennakointi tai varautuminen

Jotta perheen arki sujuisi kuin rasvattu, vaaditaan paljon näkymätöntä ennakointia. Tapahtuuko seuraavalla viikolla jotain, joka tulisi ottaa huomioon? Mitä ruoka-aineita kaapeista puuttuu? Näyttääkö sääennuste siltä, että tulevalle reissulle pitää pakata mukaan kumpparit? Ennakointityö kuului tutkimuksen perusteella useimmiten naisille.

2. Tunnistaminen

Hiljaista aivotyötä on myös sen tunnistaminen ja selvittäminen, mistä arjessa tarvittavat palvelut tai asiat löytyvät. Mitkä ovat alueen päiväkodit, mistä kaupasta sopivat harrastusvälineet saa ostettua parhaaseen hintaan?

3. Päätöksenteko

Tarjolla olevien vaihtoehtojen välillä täytyy myös tehdä valintoja. Päätöksenteko on yksi metatyön osa-alueista. Ennen lasten viemistä päiväkotiin on täytynyt tehdä päätös siitä, mihin päiväkotiin lapsi menee ja milloin. Lomamatkalle ei päästä, ellei joku ole varannut hotellia.

Arjen päätös on myös se, että illalliseksi on lasagnea tai että lapsen syntymäpäiville kutsutaan koko luokka. Tutkimuksen mukaan miehet osallistuivat kaikista osa-alueesta eniten päätöksentekoon.

4. Tarkkailu ja seuranta

Metatyöntekijä seuraa päätösten toteutumista ja onnistumista. Sujuiko kaikki, kuten oli suunniteltu? Tulihan kaikki aiemmin tehdyt päätökset myös toteutettua? Olivatko päätökset oikeita? Tarkkailua ja seurantaa tekivät tutkimuksen perusteella lähinnä naiset.

Uuvuttava metatyö

Metatyö voi uuvuttaa. Toimittaja Jenny Lehtinen kutsui kolumnissaan metatyötä loputtomaksi kodin projektipäällikköydeksi. Hänen mukaansa metatyötä tekee eniten perheen pääasiallinen huolehtija, joka lapsiperheessä on usein äiti.

Psykologi Jelena Kecmanovic toteaa Psychology Todayssa, että hiljaisen aivotyön tekijä ei useimmiten itsekään tajua tekevänsä sitä. On helpompi nähdä, kuka milloinkin on tiskannut tai imuroinut, mutta arjen suunnittelutyö jää usein huomiotta.

Koska metatyön määrä ei aina jakaudu parisuhteessa tasaisesti, väsyminen ja turhautuminen voivat johtaa riitelyyn ja ongelmiin parisuhteessa. Kecmanovic kertoo näkevänsä vastaanotollaan erityisesti uupuneita naisia."

Näinpä. Jostain kumman syystä uupuneisiin äiteihin törmää paljon enemmän kuin isiin. Rehellisesti sanottuna, en ole koskaan tavannut uupunutta isää. Kyllä niitäkin varmasti on.

Ja kuitenkin ne miehet ovat keskimäärin vaativammissa töissä, kykenevät hallitsemaan ja johtamaan huomattavasti kompleksisempia asioita kuin esim. neljän hengen perheen arki.

Totta. Ihan jokainen suomalainen mies on erittäin vaativassa johtajan tai erikoisasiantuntijan duunissa satojentuhansien vuosipalkaoilla. Ei ole Suomessa raksa-raneja, remotti-reiskoja tai taksi-taunoja. Vain huippujohtajia kaikki tyynni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kopsattu Iltalehdestä, alkuperäinen juttu Me Naisissa.

Me Naiset "Niin sanottua metatyötä on nyt tutkittu Harvardissa asti. Tutkija nostaa esiin tilanteet, joihin kaikkien pitäisi havahtua.

Suuri osa meistä tekee sitä joka päivä: Suunnittelee tulevan viikon ostoksia, havainnoi kodin korjausta kaipaavia kohtia. Sopii tapaamisia ystävien kanssa ja laatii lomasuunnitelmia. Vastaa Wilma-viesteihin, varaa neuvola-aikoja ja panee merkille, että lapsen vaatevarasto kaipaa päivittämistä.

Kyseessä on metatyöksikin nimitetty ilmiö, jossa ihminen tekee hiljaista ja näkymätöntä aivotyötä. Siinä on kyse suunnittelemisesta ja huolehtimisesta, jonka avulla varmistetaan arjen sujuvuus – ei niinkään kotitöistä itsessään.

Aivoja näkymättömästi rasittavaa metatyötä on nyt tutkittu myös tieteellisesti. Harvardin tutkija Allison Daminger haastatteli 35 pariskuntaa selvittääkseen, millaista näkymätön kognitiivinen työ on. Damingerin tutkimuksessa kartoitettiin, millaista metatyötä parien arkeen kuului ja miten se jakautui parin välillä.

Tutkimuksen perusteella metatyö jaettiin neljään osa-alueeseen:

1. Ennakointi tai varautuminen

Jotta perheen arki sujuisi kuin rasvattu, vaaditaan paljon näkymätöntä ennakointia. Tapahtuuko seuraavalla viikolla jotain, joka tulisi ottaa huomioon? Mitä ruoka-aineita kaapeista puuttuu? Näyttääkö sääennuste siltä, että tulevalle reissulle pitää pakata mukaan kumpparit? Ennakointityö kuului tutkimuksen perusteella useimmiten naisille.

2. Tunnistaminen

Hiljaista aivotyötä on myös sen tunnistaminen ja selvittäminen, mistä arjessa tarvittavat palvelut tai asiat löytyvät. Mitkä ovat alueen päiväkodit, mistä kaupasta sopivat harrastusvälineet saa ostettua parhaaseen hintaan?

3. Päätöksenteko

Tarjolla olevien vaihtoehtojen välillä täytyy myös tehdä valintoja. Päätöksenteko on yksi metatyön osa-alueista. Ennen lasten viemistä päiväkotiin on täytynyt tehdä päätös siitä, mihin päiväkotiin lapsi menee ja milloin. Lomamatkalle ei päästä, ellei joku ole varannut hotellia.

Arjen päätös on myös se, että illalliseksi on lasagnea tai että lapsen syntymäpäiville kutsutaan koko luokka. Tutkimuksen mukaan miehet osallistuivat kaikista osa-alueesta eniten päätöksentekoon.

4. Tarkkailu ja seuranta

Metatyöntekijä seuraa päätösten toteutumista ja onnistumista. Sujuiko kaikki, kuten oli suunniteltu? Tulihan kaikki aiemmin tehdyt päätökset myös toteutettua? Olivatko päätökset oikeita? Tarkkailua ja seurantaa tekivät tutkimuksen perusteella lähinnä naiset.

Uuvuttava metatyö

Metatyö voi uuvuttaa. Toimittaja Jenny Lehtinen kutsui kolumnissaan metatyötä loputtomaksi kodin projektipäällikköydeksi. Hänen mukaansa metatyötä tekee eniten perheen pääasiallinen huolehtija, joka lapsiperheessä on usein äiti.

Psykologi Jelena Kecmanovic toteaa Psychology Todayssa, että hiljaisen aivotyön tekijä ei useimmiten itsekään tajua tekevänsä sitä. On helpompi nähdä, kuka milloinkin on tiskannut tai imuroinut, mutta arjen suunnittelutyö jää usein huomiotta.

Koska metatyön määrä ei aina jakaudu parisuhteessa tasaisesti, väsyminen ja turhautuminen voivat johtaa riitelyyn ja ongelmiin parisuhteessa. Kecmanovic kertoo näkevänsä vastaanotollaan erityisesti uupuneita naisia."

Näinpä. Jostain kumman syystä uupuneisiin äiteihin törmää paljon enemmän kuin isiin. Rehellisesti sanottuna, en ole koskaan tavannut uupunutta isää. Kyllä niitäkin varmasti on.

Ja kuitenkin ne miehet ovat keskimäärin vaativammissa töissä, kykenevät hallitsemaan ja johtamaan huomattavasti kompleksisempia asioita kuin esim. neljän hengen perheen arki.

Totta. Ihan jokainen suomalainen mies on erittäin vaativassa johtajan tai erikoisasiantuntijan duunissa satojentuhansien vuosipalkaoilla. Ei ole Suomessa raksa-raneja, remotti-reiskoja tai taksi-taunoja. Vain huippujohtajia kaikki tyynni.

Ja silti ne tienaa kuin te lähäri-Yennicat ja tarhantäti-Tiinat. Itkettääkö? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kopsattu Iltalehdestä, alkuperäinen juttu Me Naisissa.

Me Naiset "Niin sanottua metatyötä on nyt tutkittu Harvardissa asti. Tutkija nostaa esiin tilanteet, joihin kaikkien pitäisi havahtua.

Suuri osa meistä tekee sitä joka päivä: Suunnittelee tulevan viikon ostoksia, havainnoi kodin korjausta kaipaavia kohtia. Sopii tapaamisia ystävien kanssa ja laatii lomasuunnitelmia. Vastaa Wilma-viesteihin, varaa neuvola-aikoja ja panee merkille, että lapsen vaatevarasto kaipaa päivittämistä.

Kyseessä on metatyöksikin nimitetty ilmiö, jossa ihminen tekee hiljaista ja näkymätöntä aivotyötä. Siinä on kyse suunnittelemisesta ja huolehtimisesta, jonka avulla varmistetaan arjen sujuvuus – ei niinkään kotitöistä itsessään.

Aivoja näkymättömästi rasittavaa metatyötä on nyt tutkittu myös tieteellisesti. Harvardin tutkija Allison Daminger haastatteli 35 pariskuntaa selvittääkseen, millaista näkymätön kognitiivinen työ on. Damingerin tutkimuksessa kartoitettiin, millaista metatyötä parien arkeen kuului ja miten se jakautui parin välillä.

Tutkimuksen perusteella metatyö jaettiin neljään osa-alueeseen:

1. Ennakointi tai varautuminen

Jotta perheen arki sujuisi kuin rasvattu, vaaditaan paljon näkymätöntä ennakointia. Tapahtuuko seuraavalla viikolla jotain, joka tulisi ottaa huomioon? Mitä ruoka-aineita kaapeista puuttuu? Näyttääkö sääennuste siltä, että tulevalle reissulle pitää pakata mukaan kumpparit? Ennakointityö kuului tutkimuksen perusteella useimmiten naisille.

2. Tunnistaminen

Hiljaista aivotyötä on myös sen tunnistaminen ja selvittäminen, mistä arjessa tarvittavat palvelut tai asiat löytyvät. Mitkä ovat alueen päiväkodit, mistä kaupasta sopivat harrastusvälineet saa ostettua parhaaseen hintaan?

3. Päätöksenteko

Tarjolla olevien vaihtoehtojen välillä täytyy myös tehdä valintoja. Päätöksenteko on yksi metatyön osa-alueista. Ennen lasten viemistä päiväkotiin on täytynyt tehdä päätös siitä, mihin päiväkotiin lapsi menee ja milloin. Lomamatkalle ei päästä, ellei joku ole varannut hotellia.

Arjen päätös on myös se, että illalliseksi on lasagnea tai että lapsen syntymäpäiville kutsutaan koko luokka. Tutkimuksen mukaan miehet osallistuivat kaikista osa-alueesta eniten päätöksentekoon.

4. Tarkkailu ja seuranta

Metatyöntekijä seuraa päätösten toteutumista ja onnistumista. Sujuiko kaikki, kuten oli suunniteltu? Tulihan kaikki aiemmin tehdyt päätökset myös toteutettua? Olivatko päätökset oikeita? Tarkkailua ja seurantaa tekivät tutkimuksen perusteella lähinnä naiset.

Uuvuttava metatyö

Metatyö voi uuvuttaa. Toimittaja Jenny Lehtinen kutsui kolumnissaan metatyötä loputtomaksi kodin projektipäällikköydeksi. Hänen mukaansa metatyötä tekee eniten perheen pääasiallinen huolehtija, joka lapsiperheessä on usein äiti.

Psykologi Jelena Kecmanovic toteaa Psychology Todayssa, että hiljaisen aivotyön tekijä ei useimmiten itsekään tajua tekevänsä sitä. On helpompi nähdä, kuka milloinkin on tiskannut tai imuroinut, mutta arjen suunnittelutyö jää usein huomiotta.

Koska metatyön määrä ei aina jakaudu parisuhteessa tasaisesti, väsyminen ja turhautuminen voivat johtaa riitelyyn ja ongelmiin parisuhteessa. Kecmanovic kertoo näkevänsä vastaanotollaan erityisesti uupuneita naisia."

Näinpä. Jostain kumman syystä uupuneisiin äiteihin törmää paljon enemmän kuin isiin. Rehellisesti sanottuna, en ole koskaan tavannut uupunutta isää. Kyllä niitäkin varmasti on.

Ja kuitenkin ne miehet ovat keskimäärin vaativammissa töissä, kykenevät hallitsemaan ja johtamaan huomattavasti kompleksisempia asioita kuin esim. neljän hengen perheen arki.

Totta. Ihan jokainen suomalainen mies on erittäin vaativassa johtajan tai erikoisasiantuntijan duunissa satojentuhansien vuosipalkaoilla. Ei ole Suomessa raksa-raneja, remotti-reiskoja tai taksi-taunoja. Vain huippujohtajia kaikki tyynni.

Eikä lukutaidottomia koulupudokkaita ja idän ja pohjoisen syrjäytyneitä nössöjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kopsattu Iltalehdestä, alkuperäinen juttu Me Naisissa.

Me Naiset "Niin sanottua metatyötä on nyt tutkittu Harvardissa asti. Tutkija nostaa esiin tilanteet, joihin kaikkien pitäisi havahtua.

Suuri osa meistä tekee sitä joka päivä: Suunnittelee tulevan viikon ostoksia, havainnoi kodin korjausta kaipaavia kohtia. Sopii tapaamisia ystävien kanssa ja laatii lomasuunnitelmia. Vastaa Wilma-viesteihin, varaa neuvola-aikoja ja panee merkille, että lapsen vaatevarasto kaipaa päivittämistä.

Kyseessä on metatyöksikin nimitetty ilmiö, jossa ihminen tekee hiljaista ja näkymätöntä aivotyötä. Siinä on kyse suunnittelemisesta ja huolehtimisesta, jonka avulla varmistetaan arjen sujuvuus – ei niinkään kotitöistä itsessään.

Aivoja näkymättömästi rasittavaa metatyötä on nyt tutkittu myös tieteellisesti. Harvardin tutkija Allison Daminger haastatteli 35 pariskuntaa selvittääkseen, millaista näkymätön kognitiivinen työ on. Damingerin tutkimuksessa kartoitettiin, millaista metatyötä parien arkeen kuului ja miten se jakautui parin välillä.

Tutkimuksen perusteella metatyö jaettiin neljään osa-alueeseen:

1. Ennakointi tai varautuminen

Jotta perheen arki sujuisi kuin rasvattu, vaaditaan paljon näkymätöntä ennakointia. Tapahtuuko seuraavalla viikolla jotain, joka tulisi ottaa huomioon? Mitä ruoka-aineita kaapeista puuttuu? Näyttääkö sääennuste siltä, että tulevalle reissulle pitää pakata mukaan kumpparit? Ennakointityö kuului tutkimuksen perusteella useimmiten naisille.

2. Tunnistaminen

Hiljaista aivotyötä on myös sen tunnistaminen ja selvittäminen, mistä arjessa tarvittavat palvelut tai asiat löytyvät. Mitkä ovat alueen päiväkodit, mistä kaupasta sopivat harrastusvälineet saa ostettua parhaaseen hintaan?

3. Päätöksenteko

Tarjolla olevien vaihtoehtojen välillä täytyy myös tehdä valintoja. Päätöksenteko on yksi metatyön osa-alueista. Ennen lasten viemistä päiväkotiin on täytynyt tehdä päätös siitä, mihin päiväkotiin lapsi menee ja milloin. Lomamatkalle ei päästä, ellei joku ole varannut hotellia.

Arjen päätös on myös se, että illalliseksi on lasagnea tai että lapsen syntymäpäiville kutsutaan koko luokka. Tutkimuksen mukaan miehet osallistuivat kaikista osa-alueesta eniten päätöksentekoon.

4. Tarkkailu ja seuranta

Metatyöntekijä seuraa päätösten toteutumista ja onnistumista. Sujuiko kaikki, kuten oli suunniteltu? Tulihan kaikki aiemmin tehdyt päätökset myös toteutettua? Olivatko päätökset oikeita? Tarkkailua ja seurantaa tekivät tutkimuksen perusteella lähinnä naiset.

Uuvuttava metatyö

Metatyö voi uuvuttaa. Toimittaja Jenny Lehtinen kutsui kolumnissaan metatyötä loputtomaksi kodin projektipäällikköydeksi. Hänen mukaansa metatyötä tekee eniten perheen pääasiallinen huolehtija, joka lapsiperheessä on usein äiti.

Psykologi Jelena Kecmanovic toteaa Psychology Todayssa, että hiljaisen aivotyön tekijä ei useimmiten itsekään tajua tekevänsä sitä. On helpompi nähdä, kuka milloinkin on tiskannut tai imuroinut, mutta arjen suunnittelutyö jää usein huomiotta.

Koska metatyön määrä ei aina jakaudu parisuhteessa tasaisesti, väsyminen ja turhautuminen voivat johtaa riitelyyn ja ongelmiin parisuhteessa. Kecmanovic kertoo näkevänsä vastaanotollaan erityisesti uupuneita naisia."

Näinpä. Jostain kumman syystä uupuneisiin äiteihin törmää paljon enemmän kuin isiin. Rehellisesti sanottuna, en ole koskaan tavannut uupunutta isää. Kyllä niitäkin varmasti on.

Ja kuitenkin ne miehet ovat keskimäärin vaativammissa töissä, kykenevät hallitsemaan ja johtamaan huomattavasti kompleksisempia asioita kuin esim. neljän hengen perheen arki. Ja samaan aikaan noita uupuneita nuoria naisia on terpauttien vastaanotoilla, he uupuvat omista vaateistaan itseään kohtaan (ulkonäkö, opinnot, työ, vaatteet, koti...). Olisiko kaiken kontrolloimisen tarve kuitenkin se suurin väsyttäjä? 

Nuorista mt-syistä sairauseläkkeellä olevista selkeä enemmistö on miehiä. Ja nuoret miehet pimahtaa armeijassa oitis, jos yleensä edes selviävät sinne.

Koululaisista ne pudokkaat on liki aina poikia ja koko Itä- ja Pohjois-Suomi on täynnä kelkasta pudonneita miehiä.

Mikähän kontrolloinnin tarve sen aiheuttaa?

Naiset syövät mt-lääkkeitä kuin leipää, ja miehet tätä  maailmaa pyörittävät itkustasi huolimatta.

Naiset eivät saa edes yrityksiä perustettua. 

Minkälainen yritys sinulla on?

Sillä on yhden miehen trollitehdas äitimuorin peräkammarissa.

Halon hakkuu, puun kaato ja karsinta, tukkipuun katkaisu ja kuitupuun.

Siinä en perheen metsätyöt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen suunnitellut tällä vkolla kahden lapsen syntymäpäivälahjat (kummipoika ja lapsen kaveri) ja useamman reissun jo tehnyt niiden vuoksi kun olen tavaroita haalinut kasaan. Vielä pitää lähettää toinen lahja ulkomaille.

Pidän jatkuvasti kirjaa lasten joululahjaideoista ja mietin mitä mistäkin saan ostettua ja pitääkö tilata. Mietin mitä pitää ostaa lasten tanssinäytöstä varten ja miltä kauppareissulta ne saan.

Luen ja sisäistän wilmaviestit. Muistuttelen lapsia läksyistä ja kokeista, muistan mitä erikoista minäkin päivänä on ja reagoin siihen. Muistan ja annan lasten vitamiinit ja esikoisen päivittäisen lääkityksen. Muistutan lapsia lukudiplomikirjojen lukemisesta, olen myös itse laittanut kirjat varaukseen ja noutanut ne kirjastosta. Tiedostan, milloin he ovat viimeksi pesseet hiuksensa, ja komennan kun aika on. Huolehdin lasten hammaslääkärit, lasten kaverisynttäreille menot, sekä koko perheen yhteisten menojen muistamiset tuplabuukkauksien välttämiseksi. Mies on jo kaksi kertaa kysynyt milloin sukulaislapsen synttärit on, eikä vieläkään muista (hän sai ilmoituksen samanlaisella viestillä kuin minäkin). Suunnittelen, hankin ja valmistan tarjoilut, jos meille on tulossa vieraita. Koordinoin siivousta, mies tekee vain ne mitä käsken...

Huolehdin lasten aikatauluista siinä mielessä, että tarvitaanko isovanhempia lasten seuraksi, tarvittaessa pyydän isovanhempia, sovin aikataulut, ja ohjeistan isovanhempia, mitä syödään ja mitä läksyissä pitää huomioida.

Pidän jatkuvasti mielessä, minä päivänä ehtii tehdä ruokaa, minä päivänä kotiin tullessa ruoka on pakko olla jo valmiina, lisäksi tsekkailen missä järjestyksessä ostetut ainekset käytetään jotta mikään ei vanhene. Kaupassa käyn joka käytävän läpi, ja mietin puuttuuko kotoa jotain kyseiseltä käytävältä. Mies haahuilee perässä selaillen kännykkäänsä...

Voisi kuvitella, että mieheni on varsinainen vätys. Todellisuudessa hän on senior manager yli 100 000 vuosipalkalla. Joskus kyllä ihmettelen, miten se siellä töissä pärjää ilman ”sihteeriään” eli minua 😄

Tämäpä juuri se juttu ilmeisesti useammassa metaperheessä: roolit on jaettu, mies hoitaa suurimman osan tienaamisesta, nainen joko kotona tai töissä jossain pienipalkkaisessa hommassa, viettänyt kotona vuosikaudet ja kehittänyt tuona aikana kotimanageroinnista itselleen pätemisen kohteen. Ei ole pakko mennä noin. Miehelläni on myös selkeästi yli 100 000 vuosipalkka (CEO), mutta osaa käydä kaupassa, laittaa ruokaa ja huolehtia muistakin arjen asioista, Miksi? Koska minäkin olen töissä (vuosipalkka juuri alle sen 100 000), enkä koskaan ole halunnut omia lapsia tai kotia omakseni, vaan olemme miehen kanssa tiiminä hoitaneet niin lapset kuin kodin. Kumpikin on pomo töissä, varmaan siksi meillä ei ole tarvetta olla pomoja kotona vaan jaamme vastuun ihan sujuvasti ilman meta-ängstäystä.

Mitä sinä tarkoitit? Ei tästä saa selvää.

Meillä minä tienaan ja olen aina tienannut saman kuin mies, mies piti puolet perhevapaista ja minä jopa maksoin hänen yrityksensä käynnistämisen.

Mitään minkään valtakunnan minkäänlaista hinkua ei ole olla metatöiden kuningatar, mutta kun se ei vaan suju. Ei millään. Yksi harrastuskuskaus nostaa tuskanhikeä sekä minulla että lapsella ja välillä lapsi on yksin pimeässä odottamassa kyytiä, joka ei muistanut mennä tai lapsi tuodaan kotiin, vaikka hänet piti tiputtaa harrastukseen matkalla tai paras, että mies lähtee toimistolta koulun vierestä, eikä muista ottaa sitä lasta sieltä mukaan, vaan ajaa tyhjän auton kanssa sinne harrastuspaikalle.

Mikään ei auta. Hirvittävän nalkutuksen jälkeen hän on ymmärtänyt, että ruoka pitää olla valmiina siinä vaiheessa, kun lapsilla on nälkä. Siinä vaiheessa ei lähdetä citymarketiin ostamaan niitä tarpeita enää.

Samaten se on riitelemällä mennyt viimein jakeluun, että kaupasta tuodaan kerralla vähintään kolmen päivän tarvikkeet. Ei aina vain sitä seuraavaa ateriaa.

Et osaa kommunikoida kuin nalkuttamalla?

Se on henkistä väkivaltaa. Joten toivon , että miehesi jättää sinut

Kyllä osaan. Mikään muu ei auttanut. Mitä tuo on minua kohtaan kuin henkistä väkivaltaa kun minut alistetaan kotiorjasihteeriksi muistuttamaan koko ajan kaikesta? Tuosta yhdestä harrastuksestakin pitää joka viikko joka tiistai soittaa, että "milloin se taas alkoikaan"? Siis 1,5 vuotta siellä lapsi käynyt ja edelleen se alkamisajankohta on isälle hämärä. 

Siinähän jättää. Sitten ei kukaan etsi avaimia, silmälaseja, autonavainta, lumiskrapaa, omaa salkkua, konetta ja välillä sitä autoakin. Ei sitten varmaan pääse edes töihin enää.

Mitä sanoisit naiselle, jota mies vähättelee ja mitätöi,  mies haastaisi riitaa, käskyttäisi ja raivoaisi?

Mieti nyt , mitä sinä teet "rakastamallesi" aviopuolisolle ja lastesi isälle? 

Vierailija kirjoitti:

Halon hakkuu, puun kaato ja karsinta, tukkipuun katkaisu ja kuitupuun.

Siinä en perheen metsätyöt.

Mitä teet niistä haloista keskuslämmityskaksiossasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kopsattu Iltalehdestä, alkuperäinen juttu Me Naisissa.

Me Naiset "Niin sanottua metatyötä on nyt tutkittu Harvardissa asti. Tutkija nostaa esiin tilanteet, joihin kaikkien pitäisi havahtua.

Suuri osa meistä tekee sitä joka päivä: Suunnittelee tulevan viikon ostoksia, havainnoi kodin korjausta kaipaavia kohtia. Sopii tapaamisia ystävien kanssa ja laatii lomasuunnitelmia. Vastaa Wilma-viesteihin, varaa neuvola-aikoja ja panee merkille, että lapsen vaatevarasto kaipaa päivittämistä.

Kyseessä on metatyöksikin nimitetty ilmiö, jossa ihminen tekee hiljaista ja näkymätöntä aivotyötä. Siinä on kyse suunnittelemisesta ja huolehtimisesta, jonka avulla varmistetaan arjen sujuvuus – ei niinkään kotitöistä itsessään.

Aivoja näkymättömästi rasittavaa metatyötä on nyt tutkittu myös tieteellisesti. Harvardin tutkija Allison Daminger haastatteli 35 pariskuntaa selvittääkseen, millaista näkymätön kognitiivinen työ on. Damingerin tutkimuksessa kartoitettiin, millaista metatyötä parien arkeen kuului ja miten se jakautui parin välillä.

Tutkimuksen perusteella metatyö jaettiin neljään osa-alueeseen:

1. Ennakointi tai varautuminen

Jotta perheen arki sujuisi kuin rasvattu, vaaditaan paljon näkymätöntä ennakointia. Tapahtuuko seuraavalla viikolla jotain, joka tulisi ottaa huomioon? Mitä ruoka-aineita kaapeista puuttuu? Näyttääkö sääennuste siltä, että tulevalle reissulle pitää pakata mukaan kumpparit? Ennakointityö kuului tutkimuksen perusteella useimmiten naisille.

2. Tunnistaminen

Hiljaista aivotyötä on myös sen tunnistaminen ja selvittäminen, mistä arjessa tarvittavat palvelut tai asiat löytyvät. Mitkä ovat alueen päiväkodit, mistä kaupasta sopivat harrastusvälineet saa ostettua parhaaseen hintaan?

3. Päätöksenteko

Tarjolla olevien vaihtoehtojen välillä täytyy myös tehdä valintoja. Päätöksenteko on yksi metatyön osa-alueista. Ennen lasten viemistä päiväkotiin on täytynyt tehdä päätös siitä, mihin päiväkotiin lapsi menee ja milloin. Lomamatkalle ei päästä, ellei joku ole varannut hotellia.

Arjen päätös on myös se, että illalliseksi on lasagnea tai että lapsen syntymäpäiville kutsutaan koko luokka. Tutkimuksen mukaan miehet osallistuivat kaikista osa-alueesta eniten päätöksentekoon.

4. Tarkkailu ja seuranta

Metatyöntekijä seuraa päätösten toteutumista ja onnistumista. Sujuiko kaikki, kuten oli suunniteltu? Tulihan kaikki aiemmin tehdyt päätökset myös toteutettua? Olivatko päätökset oikeita? Tarkkailua ja seurantaa tekivät tutkimuksen perusteella lähinnä naiset.

Uuvuttava metatyö

Metatyö voi uuvuttaa. Toimittaja Jenny Lehtinen kutsui kolumnissaan metatyötä loputtomaksi kodin projektipäällikköydeksi. Hänen mukaansa metatyötä tekee eniten perheen pääasiallinen huolehtija, joka lapsiperheessä on usein äiti.

Psykologi Jelena Kecmanovic toteaa Psychology Todayssa, että hiljaisen aivotyön tekijä ei useimmiten itsekään tajua tekevänsä sitä. On helpompi nähdä, kuka milloinkin on tiskannut tai imuroinut, mutta arjen suunnittelutyö jää usein huomiotta.

Koska metatyön määrä ei aina jakaudu parisuhteessa tasaisesti, väsyminen ja turhautuminen voivat johtaa riitelyyn ja ongelmiin parisuhteessa. Kecmanovic kertoo näkevänsä vastaanotollaan erityisesti uupuneita naisia."

Näinpä. Jostain kumman syystä uupuneisiin äiteihin törmää paljon enemmän kuin isiin. Rehellisesti sanottuna, en ole koskaan tavannut uupunutta isää. Kyllä niitäkin varmasti on.

Ja kuitenkin ne miehet ovat keskimäärin vaativammissa töissä, kykenevät hallitsemaan ja johtamaan huomattavasti kompleksisempia asioita kuin esim. neljän hengen perheen arki.

Totta. Ihan jokainen suomalainen mies on erittäin vaativassa johtajan tai erikoisasiantuntijan duunissa satojentuhansien vuosipalkaoilla. Ei ole Suomessa raksa-raneja, remotti-reiskoja tai taksi-taunoja. Vain huippujohtajia kaikki tyynni.

Ja silti ne tienaa kuin te lähäri-Yennicat ja tarhantäti-Tiinat. Itkettääkö? 

Niin. Kyllä on feminismillä vielä tilausta. Joku hikinen taksisuhari tienaa Perseellään istumisella enemmän kuin sairaanhoitaja fyysisesti ja psyykkisesti raskaassa kolmivuorotyössä. Onko oikein? No ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen suunnitellut tällä vkolla kahden lapsen syntymäpäivälahjat (kummipoika ja lapsen kaveri) ja useamman reissun jo tehnyt niiden vuoksi kun olen tavaroita haalinut kasaan. Vielä pitää lähettää toinen lahja ulkomaille.

Pidän jatkuvasti kirjaa lasten joululahjaideoista ja mietin mitä mistäkin saan ostettua ja pitääkö tilata. Mietin mitä pitää ostaa lasten tanssinäytöstä varten ja miltä kauppareissulta ne saan.

Luen ja sisäistän wilmaviestit. Muistuttelen lapsia läksyistä ja kokeista, muistan mitä erikoista minäkin päivänä on ja reagoin siihen. Muistan ja annan lasten vitamiinit ja esikoisen päivittäisen lääkityksen. Muistutan lapsia lukudiplomikirjojen lukemisesta, olen myös itse laittanut kirjat varaukseen ja noutanut ne kirjastosta. Tiedostan, milloin he ovat viimeksi pesseet hiuksensa, ja komennan kun aika on. Huolehdin lasten hammaslääkärit, lasten kaverisynttäreille menot, sekä koko perheen yhteisten menojen muistamiset tuplabuukkauksien välttämiseksi. Mies on jo kaksi kertaa kysynyt milloin sukulaislapsen synttärit on, eikä vieläkään muista (hän sai ilmoituksen samanlaisella viestillä kuin minäkin). Suunnittelen, hankin ja valmistan tarjoilut, jos meille on tulossa vieraita. Koordinoin siivousta, mies tekee vain ne mitä käsken...

Huolehdin lasten aikatauluista siinä mielessä, että tarvitaanko isovanhempia lasten seuraksi, tarvittaessa pyydän isovanhempia, sovin aikataulut, ja ohjeistan isovanhempia, mitä syödään ja mitä läksyissä pitää huomioida.

Pidän jatkuvasti mielessä, minä päivänä ehtii tehdä ruokaa, minä päivänä kotiin tullessa ruoka on pakko olla jo valmiina, lisäksi tsekkailen missä järjestyksessä ostetut ainekset käytetään jotta mikään ei vanhene. Kaupassa käyn joka käytävän läpi, ja mietin puuttuuko kotoa jotain kyseiseltä käytävältä. Mies haahuilee perässä selaillen kännykkäänsä...

Voisi kuvitella, että mieheni on varsinainen vätys. Todellisuudessa hän on senior manager yli 100 000 vuosipalkalla. Joskus kyllä ihmettelen, miten se siellä töissä pärjää ilman ”sihteeriään” eli minua 😄

Tämäpä juuri se juttu ilmeisesti useammassa metaperheessä: roolit on jaettu, mies hoitaa suurimman osan tienaamisesta, nainen joko kotona tai töissä jossain pienipalkkaisessa hommassa, viettänyt kotona vuosikaudet ja kehittänyt tuona aikana kotimanageroinnista itselleen pätemisen kohteen. Ei ole pakko mennä noin. Miehelläni on myös selkeästi yli 100 000 vuosipalkka (CEO), mutta osaa käydä kaupassa, laittaa ruokaa ja huolehtia muistakin arjen asioista, Miksi? Koska minäkin olen töissä (vuosipalkka juuri alle sen 100 000), enkä koskaan ole halunnut omia lapsia tai kotia omakseni, vaan olemme miehen kanssa tiiminä hoitaneet niin lapset kuin kodin. Kumpikin on pomo töissä, varmaan siksi meillä ei ole tarvetta olla pomoja kotona vaan jaamme vastuun ihan sujuvasti ilman meta-ängstäystä.

Mitä sinä tarkoitit? Ei tästä saa selvää.

Meillä minä tienaan ja olen aina tienannut saman kuin mies, mies piti puolet perhevapaista ja minä jopa maksoin hänen yrityksensä käynnistämisen.

Mitään minkään valtakunnan minkäänlaista hinkua ei ole olla metatöiden kuningatar, mutta kun se ei vaan suju. Ei millään. Yksi harrastuskuskaus nostaa tuskanhikeä sekä minulla että lapsella ja välillä lapsi on yksin pimeässä odottamassa kyytiä, joka ei muistanut mennä tai lapsi tuodaan kotiin, vaikka hänet piti tiputtaa harrastukseen matkalla tai paras, että mies lähtee toimistolta koulun vierestä, eikä muista ottaa sitä lasta sieltä mukaan, vaan ajaa tyhjän auton kanssa sinne harrastuspaikalle.

Mikään ei auta. Hirvittävän nalkutuksen jälkeen hän on ymmärtänyt, että ruoka pitää olla valmiina siinä vaiheessa, kun lapsilla on nälkä. Siinä vaiheessa ei lähdetä citymarketiin ostamaan niitä tarpeita enää.

Samaten se on riitelemällä mennyt viimein jakeluun, että kaupasta tuodaan kerralla vähintään kolmen päivän tarvikkeet. Ei aina vain sitä seuraavaa ateriaa.

Et osaa kommunikoida kuin nalkuttamalla?

Se on henkistä väkivaltaa. Joten toivon , että miehesi jättää sinut

Kyllä osaan. Mikään muu ei auttanut. Mitä tuo on minua kohtaan kuin henkistä väkivaltaa kun minut alistetaan kotiorjasihteeriksi muistuttamaan koko ajan kaikesta? Tuosta yhdestä harrastuksestakin pitää joka viikko joka tiistai soittaa, että "milloin se taas alkoikaan"? Siis 1,5 vuotta siellä lapsi käynyt ja edelleen se alkamisajankohta on isälle hämärä. 

Siinähän jättää. Sitten ei kukaan etsi avaimia, silmälaseja, autonavainta, lumiskrapaa, omaa salkkua, konetta ja välillä sitä autoakin. Ei sitten varmaan pääse edes töihin enää.

Mitä sanoisit naiselle, jota mies vähättelee ja mitätöi,  mies haastaisi riitaa, käskyttäisi ja raivoaisi?

Mieti nyt , mitä sinä teet "rakastamallesi" aviopuolisolle ja lastesi isälle? 

Mies mitätöi ja vähättelee minua pakottaessaan minut koko ajan kaitsemaan häntä kuin lasta.

Ja lapselle koko harrastus on alkanut olla jättistressi kun hön ei koskaan voi luottaa isäänsä. Pelkää koko ajan että hänet unohdetaan. Mitä sellainen tekee lapselle? Että vanhempi tuottaa koko ajan pettymyksiä eikä vanhempaan voi luottaa.