Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Anoppi puuttuu asioihin
Ärsyyntynyt
17.11.2019 |
Miksi anopin puuttumiset meidän 1v pojan kasvatukseen nostaa heti verenpainetta... alan nähdä punaista heti. Hän esim saattaa sanoa, että kyllä kaikki 1 vuotiaat nukkuvat yön heräämättä, minkä vuoksi meidän kerran yössä heräävän pojan pitäisi mennä mummolaan muutamaksi yöksi ilman vanhempia harjoittelemaan nukkumista. Tälläiseenkin ehdotukseen jaksan kerran selittää, etten tuon ikäistä jätä mihinkään useaksi yöksi ilman vanhempia. Ärsyttää kun hän silti ehdottaa samaa useita kertoja ja yrittää miehen kautta saada ehdotuksiaan läpi. Kerran hänelle jo kiukustuin, kun hän "opetti", ettei miesten homma ole lasten- ja kodinhoito vaan mies pitää päästää tekemään miesten juttuja vapaa-ajallaan. Itse käyn myös töissä ja maksan 70% perheen kuluista, mutta anopin mielestä minun pitäisi hoitaa 100% kodista ja lapsesta. Argh!
Kommentit (255)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä siis naiset ( käytättekö työaikaanne tähän) pilkkaavat miehiä jos jossain perheessä vaikka lasten synttärikoordinaatio on perheen äidin tehtävälistalla? Anoppi on mielessä koko ajan.
No mä oikein ymmärrä näitä että exelillä jaetaan sentilleen menot, exelillä taulukot kenen äiti saa käydä ja kuinka usein, tarvitseeko mies valtakirjan voidakseen kutsua äitinsä käymään.
Synttärimenoista nerkitään kummankin suvun syömiset ao puolison exeliin ja sit vielä verrataan kattoiko tuotu lahja tarjoamiskulut.
Peruskäytöstapoihin kuuluu sopia, ketä sinne yhteiseen kotiin kutsuu.
"Niin , miksi täällä joku sitten raivoaa kun miniä kutsuu anopinkin eli on hyväksynyt hänet kutsua "kotiinsa." Täällähän naiset käyttävät perheen kodista yleensä muotoa "minun kotini."
Olen oman anoppini kanssa joutunut tekemään selväksi, että on olemassa kaksi kotia: "minun kotini" ja "hänen kotinsa". Häneltä meni vuosia luopumiseen siitä toivosta, että voisi vaikuttaa esim. kalustukseemme ym. perheemme sisäisiin asioihin. Ihme ja kumma olemme pysyneet elossa ja terveinä ja lapset ovat kasvaneet normaalisti, vaikka käsityksemme terveellisestä ruuasta on ollut melko erilainen.
Lastemme ja heidän puolisoidensa kotiasioihin en ole tuntenut mitään tarvetta sekaantua. Olen kasvattanut heidät itsenäisiksi, joten osaavat kyllä asiansa hoitaa, eikä minulla riitä kiinnostusta sellaiseen "vaikuttamiseen". Lastenlapsia ja lemmikkejä hoidan mielelläni, kutsutaan toisiamme syömään ja kahville, puolin ja toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyiset äidit jo ikäluokkaa joiden mieltä ei koskaan ole saanut pahoittaa. Ja heidän lapsensa vielä tarkemmin suojeltu kaikelta mielipahalta. Johan lapsi saa trauman jos arvellaan ohuen neulesormikkaan olevan pakkasella kylmä.
Näin yhden koulun, alakoulun, löytövaatekorin kun miniä kävi katsomassa onko lastensa vaatteita siellä. Tais yks rukkanen olla.
Mutta valtava määrä pipoja, käsineitä, kuorihousuja, liikuntavaatteita, verkkatakkeja, mitä olikaan. Olivatko päälle pakotettuja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini olisi nyt 123-vuotias. Hän puhui sokerivedestä ja siihen tuttia, hän puhui tiukkaan kapaloinnista ja kauralimasta vauvoille.
Sisarusteni lapset syntyivät 1960, muutama vuosi ennen ja jälkeen. Heidät hoidettiin kyllä jo ihan pelkkää vettä juottamalla, vastikkeita maidosta ehkä keitettiin, koskei silloin vielä ollut nykyisenkaltaisia vastikkeita. Kälyni kuitenkin olivat fiksuja ihmisiä, eivöt he ruvenneet tappelemaan mummon kanssa koska jokainen asui omassa taloudessaan. Eikä äitini hoitanut kenenkääb lapsia, jo ihan välimatkojen takia.
Nykyinen n 80-vuotias anoppi ei enää ole hoitanut lapsiaan kuten täällä yritetään kuvailla. Tai sitten tosiaan siellä " kylässä jossa kaikki puhuvat ".
Minun äitini kertoi, että laittoi vastikkeeseen jatkeeksi vehnäjauhoja, jotta ruokaisampaa
Ilkiä anoppi täällä. Noita vehnäjauhoja en muista mutta maidosta keitetyn vastikkeen kyllä.
Mutta perunajauhot, niitä käytän edelleen kotona tissien alla kesällä ja vatsapoimussa jos ärtyy. Ne oli vauvan poimuissakin ehdottomat. Ikinä en talkkeja ostanut, enkä rasvoja. Hyväihoiset vauvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä siis naiset ( käytättekö työaikaanne tähän) pilkkaavat miehiä jos jossain perheessä vaikka lasten synttärikoordinaatio on perheen äidin tehtävälistalla? Anoppi on mielessä koko ajan.
No mä oikein ymmärrä näitä että exelillä jaetaan sentilleen menot, exelillä taulukot kenen äiti saa käydä ja kuinka usein, tarvitseeko mies valtakirjan voidakseen kutsua äitinsä käymään.
Synttärimenoista nerkitään kummankin suvun syömiset ao puolison exeliin ja sit vielä verrataan kattoiko tuotu lahja tarjoamiskulut.
Peruskäytöstapoihin kuuluu sopia, ketä sinne yhteiseen kotiin kutsuu.
"Niin , miksi täällä joku sitten raivoaa kun miniä kutsuu anopinkin eli on hyväksynyt hänet kutsua "kotiinsa."&
Sama täällä. Anopin koti on anopin koti ja myös minun ja puolisoni koti on anopin koti, jonka hän saa mieleisekseen laittaa ja sisustaa. Mitä voisikaan mennä vikaan, kun anoppi tarmokkaana alkaa poikansa kotona vaihtamaan keittiöön verhoja? Lyhennetty versio: anoppi lähti suureen ääneen parkuen kotiinsa "just pojan keittiöön passelit" verhot kainalossaan. Se parkuminen oli osa teatteria, jolla anoppi kerjäsi poijaltaan sympatiapisteitä. Mä olin vihainen kuin ampiainen, mies lähti (yksin) ajelulle kun ei kestänyt tilannetta. Verhoja ei tuona päivänä vaihdettu. Seuraavana päivänä anoppi tuli ja kertoi kuinka mä olin ymmärtänyt väärin kaiken, kun hän vain hyvää hyvyyttään...
Nää perinteiset verhot. Naurattaa. Pitäisi mennä kauppaan mutta niin hervottomat vuosikymmeniä kiertäneet vitsit.
Mun lapset asuu kaukana, minusta ei haittaa. Kälyni pojat asuivat alle 10 kmn päässä. Toisella kälyni ei käynyt koskaan, toisella pari kertaa jossain juhlissa. Hänellä ei ollut autoa, pojat lapsineen kävivät hänen luonaan ja hän otti lapsia kyllä tarpeen mukaan kotiinsa perään katsottavaksi.
Minun suvussani niin vierasta tämä touhu, siksi viihdyttäviä luettavia nämä. Ei ihme että miehet on paljon ajeluilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nää perinteiset verhot. Naurattaa. Pitäisi mennä kauppaan mutta niin hervottomat vuosikymmeniä kiertäneet vitsit.
Mun lapset asuu kaukana, minusta ei haittaa. Kälyni pojat asuivat alle 10 kmn päässä. Toisella kälyni ei käynyt koskaan, toisella pari kertaa jossain juhlissa. Hänellä ei ollut autoa, pojat lapsineen kävivät hänen luonaan ja hän otti lapsia kyllä tarpeen mukaan kotiinsa perään katsottavaksi.
Minun suvussani niin vierasta tämä touhu, siksi viihdyttäviä luettavia nämä. Ei ihme että miehet on paljon ajeluilla.
Voin kertoa, että ei viihdytä yhtään, kun täti tomera häärää vaihtamassa verhoja ihan omin lupineen mun keittiössä. Urbaaniksi legendaksi minäkin näitä juttuja luulin kunnes anopille kerrottiin vauvauutiset. Sitä ennen hän piti etäisyyttä ihan kiitettävästi. Vauvauutisten myötä hän nosti itsensä mun ja miehen perheen matriarkaksi, jolla oli painava mielipide kaikesta. Oli sitä mieltä, että meidän on sokeasti toteltava hänen käskyjään ja toiveitaan. Oli jopa kovaa tulossa mukaan synnytykseen mieheni tilalle, kun ei miehillä tee mitään synnytyssalissa? Ei tullut, mutta siitäkin saatiin marttyyrikohtaus.
Tuosta kammottavasta naisesta saisi kyllä komediasarjan kirjoitettua. Kyllähän nuo hänen tempauksensa varmasti olisivat viihdyttävää katsottavaa, kunhan ei satu omalle kohdalle.
Noita "anoppi tuli verhot luvatta vaihtamaan" kerrottiin jo 60 -luvulla. Eiköhän nuo huushoilleihin tuppaavat anopit jääneet historiaan maaltamuuton myötä kun ihmiset löysi puolisonkin muualta kuin kotikylästä. Eikä enää vanhukset muuttaneet "mummon päätyyn."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noita "anoppi tuli verhot luvatta vaihtamaan" kerrottiin jo 60 -luvulla. Eiköhän nuo huushoilleihin tuppaavat anopit jääneet historiaan maaltamuuton myötä kun ihmiset löysi puolisonkin muualta kuin kotikylästä. Eikä enää vanhukset muuttaneet "mummon päätyyn."
Tapahtuu silti vieläkin. Ei kaikki asu neukkukuutiossa kasvukeskuksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noita "anoppi tuli verhot luvatta vaihtamaan" kerrottiin jo 60 -luvulla. Eiköhän nuo huushoilleihin tuppaavat anopit jääneet historiaan maaltamuuton myötä kun ihmiset löysi puolisonkin muualta kuin kotikylästä. Eikä enää vanhukset muuttaneet "mummon päätyyn."
Tapahtuu silti vieläkin. Ei kaikki asu neukkukuutiossa kasvukeskuksessa.
Olen kyllä tajunnut, tämä maaseudulla nämä jutut, missä "koko kylä puhuu."
Ehkä ihmiset neukkukuutioissa ovat onnellisempia, miksi halveksit kerrostaloja? Nii. Just maalaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuo pohjanmaan pahansisuiset naiset, etelään eksyneet olivat melkoisia työtovereina. Muut ei mittään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh, minä olen monessa viestissä kertonut hirviöanopista, ja hän on juuri noita Pohjanmaan poispotkittuja :D. Pohjanmaa olisi hänelle se ainoa oikea paikka, kun luulee, että siellä aika on pysähtynyt. Mutta ne eivät ota sitä sinne.
Vierailija kirjoitti:
Heh, minä olen monessa viestissä kertonut hirviöanopista, ja hän on juuri noita Pohjanmaan poispotkittuja :D. Pohjanmaa olisi hänelle se ainoa oikea paikka, kun luulee, että siellä aika on pysähtynyt. Mutta ne eivät ota sitä sinne.
Arvasin pohdittuani että nää anopit ja miniät on pohjanmaan korskaluontoisia, ylpeitä, kookkaita häjyjen naisia. Sen verran hankalia työtovereinakin. Muistan yhdenkin 180- senttisen harteikkaan konttoripäällikköneidin, sinkku , ( joku mahdollinen anoppiehdokas, kiltti hämäläismummo, ei tiedäkään miltä välttyi) mutta ei hirveempää ihmistä voi olla. Tilukset, raha ja tavara, niiden mukaan arvotti ihmiset. Ressu vaan asu kuitenkin neukkukuutiossa kaupungissa vaikka niistä laajoista hehtaareistaan siellä muisti mainitella harva se kahvitunti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei aina tiilitaloissa se onni taida asuakaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei aina tiilitaloissa se onni taida asuakaan.
Meidän puutaloon muutti onni, kun anoppiin otettiin kunnon hajurako.
Kun on itse totellut ja ollut kunnon tyttö ja sitten ei saakaan olla se, jota toiset tottelevat. Siinä tuntuu olo väliinpudenneelta ja katkeralta. Omat lapsensa on osannut toisten ohjeilla hoitaa, ja nyt ei sitten ohjeet kelpaakaan.
Maailma on muuttunut muutenkin. Ennen oltiin kiitollisia, jos joku antoi verhot tai lastentarvikkeita. Ei ymmärretä, että pariskunnalla yleensä on kaikkea kodin härpäkettä jo kaksin kappalein, kun yhteen ei enää muuteta suoraan kotoa. Ja vastahan se oma poika oli vauva, miksi ne sen tutit olisivat hetkessä menneet...
Minulle anoppi motkotti monesta asiasta, jopa siitä, kun en suostunut leikkaamaan hiuksiani pois kun sain lapsen. Lopulta anoppi myönsi, että ei ole koskaan päässyt yli siitä, kun antoi painostaa itsensä leikkaamaan hiukset pois. Hänellä oli kuulemma ollut upeat vaaleat hiukset jotka oli leikattu sellaiseksi pallopermanentiksi, joka hänellä on edelleen, lähes 50 vuotta myöhemmin.
Paheksui sitä, kun ostin moottoripyörän. Sitä, kun matkustelen yksin, perheen kanssa tai vaikka yhden lapsen kanssa vuorollaan. Kun appi kuoli, kuulin kun anoppi sanoi tuttavalleen, että nyt hänkin saisi mennä vaikka hotelliin yöksi mutta kun ei osaa eikä uskalla.
Säälin häntä niin kovasti, kun ei osaa olla ihmisiksi. Miksei voi sanoa, että on kateellinen tukastani ja uskaltaisikohan hän kokeilla jotain uutta tai sanoa, että hänkin haluaisi reissuun. Olisin kyllä aikoinaan lähtenyt hänenkin kanssaan, nyt en.
Se tuntuu pahalta, koska anopin kuuluisi olla perheen ystävä/tukija/mummo/rakas eikä vihollisen.
Alue: Aihe vapaa
Likööri säilyy huoneenlämmössä, mutta ei saa olla suorassa auringonvalossa eikä huoneenlämmössä lämpimämmässä. Sama aurinkorasvoilla sun muilla. Ja sitten jotain maidonvastiketta muka saisi säilöä jossain ikkunalla, jossa voi päivällä olla +80C ja yöllä melkein pakkasta ja auriko porottaa yötä päivää. Ettehän pliis ruoki miniöiden tai yhtään kenenkään muidenkaan lapsia...?