Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Anoppi puuttuu asioihin
Ärsyyntynyt
17.11.2019 |
Miksi anopin puuttumiset meidän 1v pojan kasvatukseen nostaa heti verenpainetta... alan nähdä punaista heti. Hän esim saattaa sanoa, että kyllä kaikki 1 vuotiaat nukkuvat yön heräämättä, minkä vuoksi meidän kerran yössä heräävän pojan pitäisi mennä mummolaan muutamaksi yöksi ilman vanhempia harjoittelemaan nukkumista. Tälläiseenkin ehdotukseen jaksan kerran selittää, etten tuon ikäistä jätä mihinkään useaksi yöksi ilman vanhempia. Ärsyttää kun hän silti ehdottaa samaa useita kertoja ja yrittää miehen kautta saada ehdotuksiaan läpi. Kerran hänelle jo kiukustuin, kun hän "opetti", ettei miesten homma ole lasten- ja kodinhoito vaan mies pitää päästää tekemään miesten juttuja vapaa-ajallaan. Itse käyn myös töissä ja maksan 70% perheen kuluista, mutta anopin mielestä minun pitäisi hoitaa 100% kodista ja lapsesta. Argh!
Kommentit (255)
Vierailija kirjoitti:
Miten voi ne lastenlasten synttäritkin saada noin vaikeiksi.
Minunkin äitini (eläkeläisleski vailla yhtään mitään omaa elämää) säätää viikkotolkulla, milloin haluaa tulla lasten synttärikahveille.
Koskaan ei käy se ehdotettu aikataulu.
Aina pitää huokailla kun on tarjoiluissa unohdettu hänen diabetes.
Lahjaa hankitaan puoli vuotta ja siitä potää muistaa järjestää kiitosjumalanpalveluksia ja lasten pitää innostua/ilostua tietyllä tavalla.
Diabetes ei vaadi mitään erikoista huomiota kahvipöydässä. Sotketko nyt johonkin keliakiin tms?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä siis naiset ( käytättekö työaikaanne tähän) pilkkaavat miehiä jos jossain perheessä vaikka lasten synttärikoordinaatio on perheen äidin tehtävälistalla? Anoppi on mielessä koko ajan.
No mä oikein ymmärrä näitä että exelillä jaetaan sentilleen menot, exelillä taulukot kenen äiti saa käydä ja kuinka usein, tarvitseeko mies valtakirjan voidakseen kutsua äitinsä käymään.
Synttärimenoista nerkitään kummankin suvun syömiset ao puolison exeliin ja sit vielä verrataan kattoiko tuotu lahja tarjoamiskulut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi ne lastenlasten synttäritkin saada noin vaikeiksi.
Minunkin äitini (eläkeläisleski vailla yhtään mitään omaa elämää) säätää viikkotolkulla, milloin haluaa tulla lasten synttärikahveille.
Koskaan ei käy se ehdotettu aikataulu.
Aina pitää huokailla kun on tarjoiluissa unohdettu hänen diabetes.
Lahjaa hankitaan puoli vuotta ja siitä potää muistaa järjestää kiitosjumalanpalveluksia ja lasten pitää innostua/ilostua tietyllä tavalla.
Diabetes ei vaadi mitään erikoista huomiota kahvipöydässä. Sotketko nyt johonkin keliakiin tms?
Ei vaadi ei. En sotke. Enkä kertonut minun siitä diabeteksestä ongelmaa kehittävän.
Lukutaito?
Vierailija kirjoitti:
Täällä siis naiset ( käytättekö työaikaanne tähän) pilkkaavat miehiä jos jossain perheessä vaikka lasten synttärikoordinaatio on perheen äidin tehtävälistalla? Anoppi on mielessä koko ajan.
No mä oikein ymmärrä näitä että exelillä jaetaan sentilleen menot, exelillä taulukot kenen äiti saa käydä ja kuinka usein, tarvitseeko mies valtakirjan voidakseen kutsua äitinsä käymään.
Synttärimenoista nerkitään kummankin suvun syömiset ao puolison exeliin ja sit vielä verrataan kattoiko tuotu lahja tarjoamiskulut.
Peruskäytöstapoihin kuuluu sopia, ketä sinne yhteiseen kotiin kutsuu.
Meilläkin anoppi oli sitä mieltä, että vauva voi nukkua miehen ja tämän sisaruksen yli 30 vuotta vanhoissa äitiyspakkauksissa. Tästä väännettiin yli puoli vuotta ennen vauvan syntymää. Oma kantamme oli se, että tuomme mukanamme uuden patjan millä vauva voi nukkua, mutta sitten miehen tavaroita olisi kuulemma säilytetty kaikki nämä vuoden "ihan turhaan". Kuka on pyytänyt säilyttämään? Oli myös sitä mieltä, että pakko käyttää samojen äitiyspakkausten vanhoja makuupusseja, vaikka meillä oli upouusi täysin vailla käyttöä. Ihan naurettavaa. Sanottakoon vielä, että mieheni nukkui kerran samasta kellarista haetulla patjalla mikä oli kuulemma todella tunkkainen ja jopa vähän kostea. Samassa kellarissa siis säilytetty myös äitiyspakkauksia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä siis naiset ( käytättekö työaikaanne tähän) pilkkaavat miehiä jos jossain perheessä vaikka lasten synttärikoordinaatio on perheen äidin tehtävälistalla? Anoppi on mielessä koko ajan.
No mä oikein ymmärrä näitä että exelillä jaetaan sentilleen menot, exelillä taulukot kenen äiti saa käydä ja kuinka usein, tarvitseeko mies valtakirjan voidakseen kutsua äitinsä käymään.
Synttärimenoista nerkitään kummankin suvun syömiset ao puolison exeliin ja sit vielä verrataan kattoiko tuotu lahja tarjoamiskulut.
Peruskäytöstapoihin kuuluu sopia, ketä sinne yhteiseen kotiin kutsuu.
Niin , miksi täällä joku sitten raivoaa kun miniä kutsuu anopinkin eli on hyväksynyt hänet kutsua "kotiinsa." Täällähän naiset käyttävät perheen kodista yleensä muotoa "minun kotini."
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin anoppi oli sitä mieltä, että vauva voi nukkua miehen ja tämän sisaruksen yli 30 vuotta vanhoissa äitiyspakkauksissa. Tästä väännettiin yli puoli vuotta ennen vauvan syntymää. Oma kantamme oli se, että tuomme mukanamme uuden patjan millä vauva voi nukkua, mutta sitten miehen tavaroita olisi kuulemma säilytetty kaikki nämä vuoden "ihan turhaan". Kuka on pyytänyt säilyttämään? Oli myös sitä mieltä, että pakko käyttää samojen äitiyspakkausten vanhoja makuupusseja, vaikka meillä oli upouusi täysin vailla käyttöä. Ihan naurettavaa. Sanottakoon vielä, että mieheni nukkui kerran samasta kellarista haetulla patjalla mikä oli kuulemma todella tunkkainen ja jopa vähän kostea. Samassa kellarissa siis säilytetty myös äitiyspakkauksia...
Sanomattakin selvää, että heitimme vauvan äitiyspakkauksen mukana tulleen patjan heti pois vauvan kasvettua siitä ulos...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa raivostuttava anoppi.
Itse en puutu poikani ja hänen vaimonsa asioihin, pidän ehkä liian vähän yhteyttä. Pyydetään syömään muutama kerta vuodessa, tai viedään ulos syömään, käydään joskus heillä syömässä.
He ovat niin fiksuja etten ole oikea ihminen heitä neuvomaan. Mutta olen aina käytettävissä, jos kaivataan 😊
Niinhän me yleensä tehdään me anopit ja mummot. Muutamia kertoja vuodessa nähdään ja yhteys oman lapsen kanssa puhelimessa. Miniöiden kanssa viesteillä esim kutsut lasten synttäreille tms aikataulut. Ne on syytä hoitaa emännän kanssa. En miniöiden kanssa niin paljon ole juttusilla että riitaa pääsisi syntymään. Mökilläkin jos ollaan, jokainen touhuaa omia
Mun mies on vapaa kutsumaan keitä haluaa lasten synttäreille. Kunhan kertoo minulle, montako ihmistä tulee kestittäväksi. Joka kerta kutsuu äitinsä. Ei siksi, että hän äitiänsä sinne haluaa, vaan koska se on hänen mielestään velvollisuus. Äitinsä on rasittavaa seuraa, osa keskustella itsestään, koirastaan, itsestään, tuttaviensa sairauksista, itsestään ja vielä itsestään. On vielä siunattu kovalla, kantavalla äänellä.
Vierailija kirjoitti:
Miten voi ne lastenlasten synttäritkin saada noin vaikeiksi.
Minunkin äitini (eläkeläisleski vailla yhtään mitään omaa elämää) säätää viikkotolkulla, milloin haluaa tulla lasten synttärikahveille.
Koskaan ei käy se ehdotettu aikataulu.
Aina pitää huokailla kun on tarjoiluissa unohdettu hänen diabetes.
Lahjaa hankitaan puoli vuotta ja siitä potää muistaa järjestää kiitosjumalanpalveluksia ja lasten pitää innostua/ilostua tietyllä tavalla.
Onhan se tärkeä asia jos pari kertaa vuodessa matkustaa käymään synttäreillä. Tietenkään ne lahjat ei koskaan satu kohdalleen ja kun lapset pyörivät yltäkylläisyydessä, sitä vaikeampi. Irse olen päätynyt antamaan rahaa, tylsä lahjahan sekin on, pankkitilille. Mennessäni vien vaikka yhden ruusun. Pienemmät tietysti ajattelee miksei mummo tuonut lahjaa.
Joskus vein pikkulahjaksi jonkun kertakäyttötuotteen, kirjan, johon kuuluivat tarrat kiinnitetyävksi tarinaan tai jonkun numerosta numeroon vihkosen mutta opin niiden olevan krääsää, turhaa hävitettävää. Siirryin kukkaseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi ne lastenlasten synttäritkin saada noin vaikeiksi.
Minunkin äitini (eläkeläisleski vailla yhtään mitään omaa elämää) säätää viikkotolkulla, milloin haluaa tulla lasten synttärikahveille.
Koskaan ei käy se ehdotettu aikataulu.
Aina pitää huokailla kun on tarjoiluissa unohdettu hänen diabetes.
Lahjaa hankitaan puoli vuotta ja siitä potää muistaa järjestää kiitosjumalanpalveluksia ja lasten pitää innostua/ilostua tietyllä tavalla.
Onhan se tärkeä asia jos pari kertaa vuodessa matkustaa käymään synttäreillä. Tietenkään ne lahjat ei koskaan satu kohdalleen ja kun lapset pyörivät yltäkylläisyydessä, sitä vaikeampi. Irse olen päätynyt antamaan rahaa, tylsä lahjahan sekin on, pankkitilille. Mennessäni vien vaikka yhden ruusun. Pienemmät tietysti ajattelee miksei mumm
Kilsan päästä.
Ja jo se lahja on noin iso ongelma, niin kysyy vanhemmilta.
Tuohon on helppo keino. Sanot miehellesi ettei äidilläsi ole asiaa sinun kynnyksesi yli meluamaan. Etenkään kun ei osaa utsia teidän asioita ja antaa hyviä neuvoja, puhuu vaan itsestään.
Päätit miehesi puolesta että hänkin inhoaa äitiään. Perhesovun kannalta hyvä mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi ne lastenlasten synttäritkin saada noin vaikeiksi.
Minunkin äitini (eläkeläisleski vailla yhtään mitään omaa elämää) säätää viikkotolkulla, milloin haluaa tulla lasten synttärikahveille.
Koskaan ei käy se ehdotettu aikataulu.
Aina pitää huokailla kun on tarjoiluissa unohdettu hänen diabetes.
Lahjaa hankitaan puoli vuotta ja siitä potää muistaa järjestää kiitosjumalanpalveluksia ja lasten pitää innostua/ilostua tietyllä tavalla.
Onhan se tärkeä asia jos pari kertaa vuodessa matkustaa käymään synttäreillä. Tietenkään ne lahjat ei koskaan satu kohdalleen ja kun lapset pyörivät yltäkylläisyydessä, sitä vaikeampi. Irse olen päätynyt antamaan rahaa, tylsä lahjahan sekin on, pankkitilille. Mennessäni vien vaikka yhden ruu
No lapset säästelee niitä rahoja vaikka ostaakseen jonkun pelin tai saadakseen osan uuteen pyörään, soittimeen tms josta vanhemmat maksavat loput.
Vierailija kirjoitti:
Miten voi ne lastenlasten synttäritkin saada noin vaikeiksi.
Minunkin äitini (eläkeläisleski vailla yhtään mitään omaa elämää) säätää viikkotolkulla, milloin haluaa tulla lasten synttärikahveille.
Koskaan ei käy se ehdotettu aikataulu.
Aina pitää huokailla kun on tarjoiluissa unohdettu hänen diabetes.
Lahjaa hankitaan puoli vuotta ja siitä potää muistaa järjestää kiitosjumalanpalveluksia ja lasten pitää innostua/ilostua tietyllä tavalla.
Anoppini kyselee lahjatoiveita. Hyvin äkkiä opin, että vaikka anoppi lupaa tuoda toivelahjan, sieltä tulee jotain ihan muuta. Joka ikinen kerta. Jos lapsi on toivonut ryhmä hau pehmoa (ja luvattu tuoda), tulee joku valtava äänekäs tukkirekkalelu, joka maksaa ainakin neljä kertaa enemmän kuin se toive. Kun mummo tietää parhaiten, mitä mummon kulta haluaa. Sitten onkin mummo naama näkkärillä, kun lapsi ei innostu yhtään lahjasta. Sitten anoppi käy haukkumassa mut, kun olen opettanut lapsen kiittämättömäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa raivostuttava anoppi.
Itse en puutu poikani ja hänen vaimonsa asioihin, pidän ehkä liian vähän yhteyttä. Pyydetään syömään muutama kerta vuodessa, tai viedään ulos syömään, käydään joskus heillä syömässä.
He ovat niin fiksuja etten ole oikea ihminen heitä neuvomaan. Mutta olen aina käytettävissä, jos kaivataan 😊
Niinhän me yleensä tehdään me anopit ja mummot. Muutamia kertoja vuodessa nähdään ja yhteys oman lapsen kanssa puhelimessa. Miniöiden kanssa viesteillä esim kutsut lasten synttäreille tms aikataulut. Ne on syytä hoitaa emännän kanssa. En miniöiden kanssa niin paljon ole juttusilla että riitaa pääsisi syntymään. Mökilläkin jos ollaan, jokainen touhuaa omia
KIrjoitan omasta näkökulmastanu, siksi sanon minun kotini. Kyllä tämä on myös kolmen muun henkilön koti. He eivät ole keskustelussa mukana, siksi en koe alleviivata sitä, että tänä on myös perheeni koti. Pidän itsestään selvyytenä, että keskustelujoilla on riittävästi älyä ymmärtää tämä.
Onhan se raivostuttavaa, jos anoppi puhuu vain itsestään. Meidänkin kohdalla hoki moneen kertaan miten hän ei ole kiinnostunut lapsista, mutta minun olisi pitänyt lukea hänen lapsuuden päiväkirjaansa. Jos kerron hänelle jotain, keskeyttää lähes välittömästi ja kertoo jonkun tarinan itsestään. Oikeasti, kuka tällaista jaksaa?
Vierailija kirjoitti:
Anna miehen mennä menoihinsa, pääset samalla kohta anopistakin.
Miehessäni ei ole sietämättömiä vikoja, ja on kärsinyt äitinsä erikoisesta tavasta elää ja olla huomattavasti kauemmin kuin minä. En halua luopua, riittää että pidetään anoppi riittävän hajuraon päässä.
Se toivelahja. Vanhemmat ovat katsoneet kaupasta x toivotun asian. Mummo koluaa paikkakunnan kaupat, missään ei ole juuri sitä. Eikä kaikki mummot osaa nettiäkään.
Siksi raha, ostakoot mitä tahtoo. Mun lapset eivät ainakaan pimitä lastensa rahoja kuten luonnollisesti jossain muussa kodissa voisi käydä. Kuulen jälkeenpäin, pekka säästöillään maksoi puolet tavara yystä.
Meillä oli myös tuo äitiyspakkauksen makuupussi-ongelma. Siskoni ja kaksi kaveriani saivat vauvat juuri ennen minua, ja siinä kohtaa kun ennätin hakemaan äitiyspakkauksen, sainkin heiltä juuri käytöstä poistunutta tavaraa (kaikkea ei edes oltu käytetty), mm. noita makuupusseja. Silti anoppi hinasi sitä mieheni entistä homeelta ja röökillä haisevaa makuupussia mukanaan joka paikkaan ja kerran oli jopa vaihtamassa vaunuissa nukkuvaa vauvaa tuohon makuupussiin.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se raivostuttavaa, jos anoppi puhuu vain itsestään. Meidänkin kohdalla hoki moneen kertaan miten hän ei ole kiinnostunut lapsista, mutta minun olisi pitänyt lukea hänen lapsuuden päiväkirjaansa. Jos kerron hänelle jotain, keskeyttää lähes välittömästi ja kertoo jonkun tarinan itsestään. Oikeasti, kuka tällaista jaksaa?
Vaihtoehto: neuvoo ja arvostelee sinua, onko parempi.
Jos hän käy lasten synttäreillä, vaikka teillä olisi kolme, kolme kertaa vuosi , luulisi tervepäisen ihmisen sen kestävän?
Alue: Aihe vapaa
Anna miehen mennä menoihinsa, pääset samalla kohta anopistakin.