Anoppi puuttuu asioihin

Vierailija kirjoitti:

Miten voi ne lastenlasten synttäritkin saada noin vaikeiksi.

Minunkin äitini (eläkeläisleski vailla yhtään mitään omaa elämää) säätää viikkotolkulla, milloin haluaa tulla lasten synttärikahveille.

Koskaan ei käy se ehdotettu aikataulu.

Aina pitää huokailla kun on tarjoiluissa unohdettu hänen diabetes.

Lahjaa hankitaan puoli vuotta ja siitä potää muistaa järjestää kiitosjumalanpalveluksia ja lasten pitää innostua/ilostua tietyllä tavalla.

 

Meillä anoppi tulee aina, poikkeuksetta, myöhässä. Aina on ollut jotain "toimitettavaa" juuri silloin kun synttärit alkaa. Sitten tulee kovalla metelillä paikalle. Koskaan ei tietenkään ilmoita , että myöhästyy. Haluaa ilmeisesti maksimaalisen huomion. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se raivostuttavaa, jos anoppi puhuu vain itsestään. Meidänkin kohdalla hoki moneen kertaan miten hän ei ole kiinnostunut lapsista, mutta minun olisi pitänyt lukea hänen lapsuuden päiväkirjaansa. Jos kerron hänelle jotain, keskeyttää lähes välittömästi ja kertoo jonkun tarinan itsestään. Oikeasti, kuka tällaista jaksaa?

 

 

Vaihtoehto: neuvoo ja arvostelee sinua, onko parempi.

Jos hän käy lasten synttäreillä, vaikka teillä olisi kolme, kolme kertaa vuosi , luulisi tervepäisen ihmisen sen kestävän?

Onko oikeasti vaan 2 vaihtoehtoa? Äärimmäinen itsekkyys tai arvostelu mikä sekin on kyllä itsekkyyttä? Etkö ole kuullut normaalista kommunikoinnista? 

Kyllä " minun kotini" antaa hyvin justiinamaisen vaikutuksen kun tekstissä pilkataan miehen sukua ja taustaa.  Töissä joskus jonkun tämmösen paasaajan selän takana katsottiin toisiamme vinolla hymyllä.

Puolison vanhempia  parjatessa parjaa paitsi puolisoa, myös itseään ja lapsiaan.  Huonolla arvostelukyvyllä huonot geenit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se raivostuttavaa, jos anoppi puhuu vain itsestään. Meidänkin kohdalla hoki moneen kertaan miten hän ei ole kiinnostunut lapsista, mutta minun olisi pitänyt lukea hänen lapsuuden päiväkirjaansa. Jos kerron hänelle jotain, keskeyttää lähes välittömästi ja kertoo jonkun tarinan itsestään. Oikeasti, kuka tällaista jaksaa?

 

 

Vaihtoehto: neuvoo ja arvostelee sinua, onko parempi.

Jos hän käy lasten synttäreillä, vaikka teillä olisi kolme, kolme kertaa vuosi , luulisi tervepäisen ihmisen sen kestävän?

Onko oikeasti vaan 2 vaihtoehtoa? Äärimmäinen itsekkyys tai arvostelu mikä sekin on kyllä itsekkyyttä? Etkö ole kuullut normaalista kommunikoinnista? 

Täällä kirjoittajilla ei ole kuin on/off.  Teidän/heidän kirjoituksiinsa kommentointi perustuu.  Täällähän ei ole yhtään normaalia, tasapainoista ihmistä.

Huomaako tänne kirjoittava anoppi miten uhriutuvalta ja marttyyriltä hän kuulostaa? Juuri tällainen asenne miniöitä (ja oikeasti ihan ketä tahansa) yleensä ärsyttää. 

Vierailija kirjoitti:

Ja jo ennen jääkaappeja oli kellarit, kaivot, varjopaikat ja ruuat säilöttiin eri tavalla muutenkin. Kukaan ei takuulla säilyttänyt mitään talon kuumimmassa kohdassa suorassa auringonvalossa. Toki kuumassa saatettiin kuivata, palvata ja kypsentää tuotteita. 

Äidinmaidonkorvike säilyy huoneenlämmössä. Olen nähnyt sellaistakin yhdessä pienessä marketissa miten korvikepurkit oli ikkunan vieressä niin, että niihin paistoi iltapäiväaurinko. Kaikille ei tosiaan ruokien säilytys ole nöpönnuukaa, keittokattila voi olla huoneenlämmössä yönkin yli.

Vierailija kirjoitti:

Ap. Anoppi soittelee miehelle päivittäin ja ilmaantuu kutsumatta kylään 2-3 kertaa kuussa. Itse en hänelle mitään kerro, mutta mies vastailee uteluihin. Anoppi on 72v ja kasvanut ympäristössä, missä mies on oikeassa ja miestä passataan. Mies tykkää käydä äitinsä luona, kun ei tarvitse aamulla edes voileipiä itse tehdä eikä astioitaan korjata pöydästä. On ollut usean vuoden opettelua että ollaan kotona saatu töitä jaettua 50-50.

Luojan kiitos, minulla on mies, jonka 1935 vuonna syntynyt äiti kasvatti tasa-arvoiseksi. Minun äitini on passannut isääni, mutta yhtäkään lasta ei ole passannut vaan opetti itsenäiseksi. Minä ja mieheni olemme hyvin sopuisia. Osa pojista jo maailmalla, osa vielä kotona. Ei oo mammanpoikia. 

Vierailija kirjoitti:

Huomaako tänne kirjoittava anoppi miten uhriutuvalta ja marttyyriltä hän kuulostaa? Juuri tällainen asenne miniöitä (ja oikeasti ihan ketä tahansa) yleensä ärsyttää. 

 

Minuun anoppina ei täsmää mikään teidän vioistanne.  Ettekö te nuoret ole töissä vai onko ne vauvat päivähoidossa vai miksi aikaa kaivella pikkuasioita ja liioitella?7

Vierailija kirjoitti:

Meillä samanlainen anoppi. Hän haukkuu meidän 1v lasta tuhmaksi, kun ruokailussa tulee sotkua vähän ja lusikka ei aina mene oikein päin suuhun. Silloin ottaa ruoan pois heti lapselta...

Monesta muustakin sanoo meidän lasta tuhmaksi, puuttuu vaatteisiin, lapsella on pitkät hiukset mitä ei saisi laittaa kiinni ponnarilla, ei saanut karstaa laittaa mitään, allergisoidaan meidän lapsi kuulemma, isi opettanut huonoille tavoille "lapsi irvistää tai pärisyttelee." Eikä vaihtanut vaippaa, jos jäi hoitamaan lasta.

Lista on loputon. Tosi raskasta

Jäis toispuolelle ovea tuollainen anoppi! N54

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä samanlainen anoppi. Hän haukkuu meidän 1v lasta tuhmaksi, kun ruokailussa tulee sotkua vähän ja lusikka ei aina mene oikein päin suuhun. Silloin ottaa ruoan pois heti lapselta...

Monesta muustakin sanoo meidän lasta tuhmaksi, puuttuu vaatteisiin, lapsella on pitkät hiukset mitä ei saisi laittaa kiinni ponnarilla, ei saanut karstaa laittaa mitään, allergisoidaan meidän lapsi kuulemma, isi opettanut huonoille tavoille "lapsi irvistää tai pärisyttelee." Eikä vaihtanut vaippaa, jos jäi hoitamaan lasta.

Lista on loputon. Tosi raskasta

 

 

Hei!lapsen voi hoitaa itse, palkata ammattitaitoisen hoitajan tai viedä päiväkotiin niin saa vapaata.

Hyvä yritys! Hoidamme lapsen kyllä itse, hän on 2 kertaa katsonut lasta pakolla. En tarvitse vapaata lapsestani, kiitos v

Sallitko todellakin lastasi kohdeltavan näin?! Hyvä yrityksesi olla hyvä vanhempi on kariutunut salliessasi lapsesi nöyryytyksen. 

Vierailija kirjoitti:

Äitini olisi nyt 123-vuotias. Hän puhui sokerivedestä ja siihen tuttia, hän puhui tiukkaan kapaloinnista ja kauralimasta vauvoille.

Sisarusteni lapset syntyivät 1960, muutama vuosi ennen ja jälkeen.   Heidät hoidettiin kyllä jo ihan pelkkää vettä juottamalla, vastikkeita maidosta ehkä keitettiin, koskei silloin vielä ollut nykyisenkaltaisia vastikkeita.  Kälyni kuitenkin olivat fiksuja ihmisiä, eivöt he ruvenneet tappelemaan mummon kanssa koska jokainen asui omassa taloudessaan.  Eikä äitini hoitanut kenenkääb lapsia, jo ihan välimatkojen takia.

Nykyinen n 80-vuotias anoppi ei enää ole hoitanut lapsiaan kuten täällä yritetään kuvailla. Tai sitten tosiaan siellä " kylässä jossa kaikki puhuvat ".

Minun äitini kertoi, että laittoi vastikkeeseen jatkeeksi vehnäjauhoja, jotta ruokaisampaa. Oli oppinut 1927 vuonna syntyneeltä äidiltään. Minä synnyin 71.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas kerran voisi kasvattaa selkärangan ja sanoa anopille suorat sanat, eikä tulla uhriutumaan AV:lle. Emme ole terapiaryhmäsi tai emotionaalinen paskakaivosi.

 

Olen pariin otteeseen sanonutkin, mutta ei se ole mitään auttanut. Parempi tulla tänne purkaa kun tuhota välejä.

 

Mitä vaalimista noissa väleissä siis on? Kohtelee sinua kuin tiskirättiä ja tilanne vain vaikeutuu lapsen kasvaessa

Lapsen takia olisin väleissä. Enkä muutenkaan halua antaa lapselle mallia mistään vuosikausien välirikoista, että sillä lailla ratkotaan ongelmia.

t. Eri kuin ap

Ajattelit, että lapsi opetetaan eriarvoisuudella? Miten ajattelet lapsen selviävän ku mummu kylään tullessa äitiä moittii. Äiti sitten aina patti otassa! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaako tänne kirjoittava anoppi miten uhriutuvalta ja marttyyriltä hän kuulostaa? Juuri tällainen asenne miniöitä (ja oikeasti ihan ketä tahansa) yleensä ärsyttää. 

 

Minuun anoppina ei täsmää mikään teidän vioistanne.  Ettekö te nuoret ole töissä vai onko ne vauvat päivähoidossa vai miksi aikaa kaivella pikkuasioita ja liioitella?7

Itse olen äitiyslomalla pikkuvauvan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaako tänne kirjoittava anoppi miten uhriutuvalta ja marttyyriltä hän kuulostaa? Juuri tällainen asenne miniöitä (ja oikeasti ihan ketä tahansa) yleensä ärsyttää. 

 

Minuun anoppina ei täsmää mikään teidän vioistanne.  Ettekö te nuoret ole töissä vai onko ne vauvat päivähoidossa vai miksi aikaa kaivella pikkuasioita ja liioitella?7

Itse olen äitiyslomalla pikkuvauvan kanssa.

Toivottavasti anoppisi asuu kaukana ettet naapurin poikaan haksahtanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi ne lastenlasten synttäritkin saada noin vaikeiksi.

Minunkin äitini (eläkeläisleski vailla yhtään mitään omaa elämää) säätää viikkotolkulla, milloin haluaa tulla lasten synttärikahveille.

Koskaan ei käy se ehdotettu aikataulu.

Aina pitää huokailla kun on tarjoiluissa unohdettu hänen diabetes.

Lahjaa hankitaan puoli vuotta ja siitä potää muistaa järjestää kiitosjumalanpalveluksia ja lasten pitää innostua/ilostua tietyllä tavalla.

Anoppini kyselee lahjatoiveita. Hyvin äkkiä opin, että vaikka anoppi lupaa tuoda toivelahjan, sieltä tulee jotain ihan muuta. Joka ikinen kerta. Jos lapsi on toivonut ryhmä hau pehmoa (ja luvattu tuoda), tulee joku valtava äänekäs tukkirekkalelu, joka maksaa ainakin neljä kertaa enemmän kuin se toive. Kun mummo tietää parhaiten, mitä mummon kulta haluaa. Sitten onkin mummo naama näkkärillä,

Voi luoja! 

Vierailija kirjoitti:

Juu, meillä taas anoppi järjestää tavaroita. Hän asuu eri paikkakunnalla, eikä ole autoa, joten tulee junalla ja on 2-3 päivää kerrallaan. Käynnin aikana myllätään tavaroita paikoilleen.

Kerran ihmettelin, missä meidän roskapussit on. Niitä oli aina säilytetty tiskialtaan alla. Löytyivät sattumalta siivouskaapista.

Lasten toppatakit olin itse vienyt keväällä ulkovarastoon. Nyt kun tuli kylmät ilmat ja menin niitä hakemaan, olivat mystisesti kadonneet varastosta. Kysyin anopilta ja ensin hän sanoi kivenkovaan, että hän ei teidän takeista tiedä. Mutisi vielä, että tavarat kannattaisi laittaa säilöön niin, että itse myöhemmin löytää. Myöhemmin hän soitti, että ainiin, hän laittoi ne eteiseen hattuhyllylle, että on helpompi ottaa käyttöön.

Hän myös ohjeistaa, mitä vaatetta lapsille pitää pukea. Kun on pakkasta, hän informoi, että nyt on kylmä, ei enää sormikkailla pärjää. Ei meillä koskaan ole lapsill

Hyvänen aika, mitä ihmeellistä ja väärää siinä on, jos sanoo sitten lapsen kuullen, että ei näin kylmällä enää sormikkailla pärjää?????

Eikö se ole sitten totta?  

Kyllä varmaan jotkut niin anopit kuin ne äiditkin puuttuu asioihin ja sanoo milloin mitäkin, mitä ei pitäisikään, mutta ei kai nyt ihan joka asiasta pidä ottaa nokkiinsa?  Pitääkö anoppien olla mykkiä?  Ettei vaan vanhingossa sano jotain, mistä miniä loukkaantuu.  

Vierailija kirjoitti:

Ja jo ennen jääkaappeja oli kellarit, kaivot, varjopaikat ja ruuat säilöttiin eri tavalla muutenkin. Kukaan ei takuulla säilyttänyt mitään talon kuumimmassa kohdassa suorassa auringonvalossa. Toki kuumassa saatettiin kuivata, palvata ja kypsentää tuotteita. 

Äidinmaidonkorvike säilyy huoneenlämmössä

--- 

No säilyy säilyy, mutta mitään elintarvikkeita ei säilytetä missään tulikuumalla ikkunalla jossa pitää pitää verhokin kiinni ettei tule liian kuumaa huoneessa. Suorassa auringonvalossa! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja jo ennen jääkaappeja oli kellarit, kaivot, varjopaikat ja ruuat säilöttiin eri tavalla muutenkin. Kukaan ei takuulla säilyttänyt mitään talon kuumimmassa kohdassa suorassa auringonvalossa. Toki kuumassa saatettiin kuivata, palvata ja kypsentää tuotteita. 

Äidinmaidonkorvike säilyy huoneenlämmössä. Olen nähnyt sellaistakin yhdessä pienessä marketissa miten korvikepurkit oli ikkunan vieressä niin, että niihin paistoi iltapäiväaurinko. Kaikille ei tosiaan ruokien säilytys ole nöpönnuukaa, keittokattila voi olla huoneenlämmössä yönkin yli.

Avattuna purkki tarvitsee jääkaappisäilytyksen. Avaamaton purkki säilyy huoneen lämmössä.

Lapset puolisoineen tekivät viisaat valinnat.  Jokaisen lapsuuskoti vähintään 500 kilometrin päästä  toisen lapsuuskodista.  Ja nykyinen sijaintinsa kaukana kenenkään lapsuuskodista.  Ei ole kenenkään äidit tai anopit riesana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini olisi nyt 123-vuotias. Hän puhui sokerivedestä ja siihen tuttia, hän puhui tiukkaan kapaloinnista ja kauralimasta vauvoille.

Sisarusteni lapset syntyivät 1960, muutama vuosi ennen ja jälkeen.   Heidät hoidettiin kyllä jo ihan pelkkää vettä juottamalla, vastikkeita maidosta ehkä keitettiin, koskei silloin vielä ollut nykyisenkaltaisia vastikkeita.  Kälyni kuitenkin olivat fiksuja ihmisiä, eivöt he ruvenneet tappelemaan mummon kanssa koska jokainen asui omassa taloudessaan.  Eikä äitini hoitanut kenenkääb lapsia, jo ihan välimatkojen takia.

Nykyinen n 80-vuotias anoppi ei enää ole hoitanut lapsiaan kuten täällä yritetään kuvailla. Tai sitten tosiaan siellä " kylässä jossa kaikki puhuvat ".

Minun äitini kertoi, että laittoi vastikkeeseen jatkeeksi vehnäjauhoja, jotta ruokaisampaa. Oli oppinut 1927 vuonna syntyneeltä äidiltään.

Näin muuten opetettiin jopa synnärillä tuolloin.  Kun lähdin laitokselta kotiin vauvan kanssa, sain mukaani lappusen, johon oli kirjoitettu ns. puolimaidon ohje, siltä varalta, että itseltä ei tule tarpeeksi maitoa (kuten ei minulta tullutkaan).  Puolimaito oli siis puolet ihan tavallista kaupan maitoa (silloin ei mitään kevyt- tai muita maitoja ollut) ja puolet vettä ja se kiehautettiin, en enää muita pitikö sitä varsinaisesti keittää vaan vain kiehauttaa, ja sitten jäähdyttää sopivaksi.  Ja jos se ei vauvalle sitten myöhemmin tuntunut riittävän, niin siihen sai ripotella vehnäjauhoja  sekaan joku määrä jota en enää muista.  Se oli siten vauvalle täyttävämpää.

Asuin pikkupaikkakunnalla 70-luvun alussa ja en muista, että kaupoissa olisi ollut koskaan mitään valmiita vauvanruokia.  Kyllä ne piti tehdä itse.  Ensin aloitettiin siilä iän ikuisella banaanimössöllä.  Sitten keitettyä perunaa muusattiin ja sekaan maitoa, tomaattia ja jopa maksamakkaraa (anopin neuvo) ja se maistui lapselle tosi hyvin.  Kyllä minun lapseni hyvin kasvoi ja oli terve ja iloinen. 

Mutta aika pian ne bonat sun muut tuli sitten kauppoihinkin.  Muistelisin, että seuraavan lapsen kohdalla jo ostin niitä ja olihan se paljon helpompaa.

Minusta anoppi oli ihan hyväksi avuksi, hän oli sen verran nuori, että oli itselläänkin vielä alle kouluikäinen lapsi.  Hänellä oli sellaista maalaisjärkeä.  Kun laitoin vauvalle vauvapuuteria alapään ihottumaan, hän sanoi, että perunajauhot ajaa ihan saman asian.  Ja niin tekikin, oli jopa tehokkaampaa eli piti paikat paremmin kuivina.  Nyt myöhäisellä iällä olen saanut ikävän vaivan eli kainaloihottuman, ja aina muistan anoppia, kun tupsutan sinne pesun jälkeen perunajauhoja.  Pitää hyvin kainalot kuivina ja paranee paremmin.  Kun en voi dödöjä käyttää, eikä mitkään tavalliset voiteet auta.