Anoppi puuttuu asioihin

Onko täällä muita jotka eivät halua Temusta ostettuja vaatteetteita ja leluja lapselle? Anoppi tilaa usein. Ei kuuntele vaikka kerromme miksi emme halua tukea Temua, sillä se on "niin halpa."

Tietysti myös ostaa paljon uutena kaupasta. Inhottavaa olla kiittämätön, mies on yrittänyt sanoa asiasta moneen kertaan. Ei auta.

Mitä pitäisi tehdä? Heittää tavarat roskiin hänen nähden? Olisi aika julmaa.... Mutta niitä tavaroita löytyy myös anopin kodista

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitten raportoitte hänelle poikanne nukkumistavoista? Kannattaa olla kertomalla liikoja tuollaiselle ihmiselle..

Olen eri, mutta yleensä tuollaiset ihmiset utelee näitä asioita ja pätee sen jälkeen. Sitten jos on normaaleilla käytöstavoilla varustettu, ei osaa olla vastaamatta, jos vaikka keskustelee kasvokkain.

Rajattomien anoppien kanssa ei ole helppo pärjätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anopit patriarkaatin uhreja

 

Korjaan. Miniöitten uhreja.  Miniät ovat miehensä rakkaudesta niin woävarmoja jotta pitävät miehen äitiä kilpailijana.

Kun heidän poikansa kasvavat  mitä nämä susiemot sitten tekevät?  Hyväksyväe että pojasta luovutaan eikä häntä enää nähdä. 

Jaa taas.

Noudatan raamatullisia oppeja, vaikken kuulukaan uskontokuntiin.

Poikani - samoin kuin tyttönikin - olen ilolla "luovuttanut" heidän puolisoilleen.

Seuraus: Suhteet ovat hyvät kaikkiin lasten perheisiin ja lapsenlapset pitävät mummolaa kivana paikkana, jossa vieraillaan usein. Ja vierailut toimivat myös toiseen suuntaan. :)

Ap:n kaltaisessa tilanteessa, jos joku anopin kaltainen tekisi oletuksia lapsenhoidon jakaantumisesta perheessä, tukisin tietenkin häntä ja sanoisin suoraan, että "todellakin minä vastaan 100-prosenttisesti tämän lapsen hoitamisesta, joten asia on loppuunkäsitelty".

Sanon näin, sillä olen itseaikoinani joutunut pitämään puoleni anopin kanssa taistellessani vallasta oman kotini suhteen.

Koska olin pieni, kiltti ja hyväkäytöksinen, anoppi virheellisesti oletti, että hänen määräysvaltansa ulottuisi myös poikansa kynnyksen yli. :D

"En mä niitä 30 vuotta kylmässä varastossa säilytettyjä harsoja mihinkään käyttöön. Harsoja käytettiin puklurätteinä, mutta ostin ne kaupasta."

Meillä oli vääntöä siitä, että olisi pitänyt antaa vastasyntyneelle tuttipullo, joka oli ollut melkein 40 vuotta kylmässä vintissä ja jonka haprastuneesta tuttiosasta oli leikattu kärki pois... venytin sitä kärkiosaa ja toki se napsahti poikki. Pullo olisi silti kuulemma ollut ihan hyvä käyttöön. 

Samoin vauvalle olisi pitänyt antaa vastiketta (siitä tuttipullosta toki). Anoppi osti vastiketta ja säilytti sitä eteläikkunalla ikkunan ja verhon välissä. Verho oli kiinni, koska huone olisi ollut muuten kuin pätsi, joten voitte kuvitella sen kuumuuden ja auringonpaisteen. 

---

Ja en kyllä ymmärrä, miten tähän nyt liittyy se, että joku on ollut epävarma esikoisensa kanssa ja seuraavan kanssa osannut suorittaa sitä rentoa äitiyttä. Hienoa, että olette oppineet. Kaikille se oman vauvan hoitaminen ei ole mitään oppikirjojen lukemista ja anopin tottelemista. 

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä muita jotka eivät halua Temusta ostettuja vaatteetteita ja leluja lapselle? Anoppi tilaa usein. Ei kuuntele vaikka kerromme miksi emme halua tukea Temua, sillä se on "niin halpa."

Tietysti myös ostaa paljon uutena kaupasta. Inhottavaa olla kiittämätön, mies on yrittänyt sanoa asiasta moneen kertaan. Ei auta.

Mitä pitäisi tehdä? Heittää tavarat roskiin hänen nähden? Olisi aika julmaa.... Mutta niitä tavaroita löytyy myös anopin kodista

Mun lapset on sen ikäisiä, ettei vauva-aikaan ollut Temua, mutta kaikkea tuli älyttömiä määriä. Mä tykkään kirppistellä, joten anoppi tulkitsi, että mulle kelpaa ne reikäiset, ikitahraiset rievutkin. No, ei kelpaa. En myöskään halua vaatevalikoimaa seuraavassa kuudessa koossa, kun varastointitilaa on rajallisesti. Pari vielä menee kun vauva on pieni, mutta 6 kk ikäiselle en ala hilloamaan vaatetta, joka menee päälle kun hän täyttää 5 v. Vaikka kuinka sanottiin, että tavaraa on jo riittämiin, ja niitä rikkinäisiä varsinkaan ei tarvitse tuoda ollenkaan, niin suututtiin kun "mikään ei kelpaa". 

Sitten lelut. Mitä isompi ja kovaäänisempi, sen parempi. Niissäkään ei laatu tai tuotteen kunto merkinneet mitään, kun kyllä hänen poikansa korjaa. No, ei korjannut, vaan vei roskikseen.  Tulee mieleen kovaääninen leluauto. Mies teippasi sen aukon josta ääni tulee. Anoppi pillastui, kun lelu oli pilattu.

Lopulta ratkaisimme tämän niin, että sanottiin, että hän ei saa tuoda meille mitään. Yhtään mitään. Poikkeuksena syntymäpäivä ja joulu. Silloin saa tuoda 1 paketti / lapsi. Mahdoton tapaus on muutenkin. Oma kotinsa on kuin lahjoituskirppiksen jämävarasto. En halua oman kotini näyttävän samalta.

Vierailija kirjoitti:

"En mä niitä 30 vuotta kylmässä varastossa säilytettyjä harsoja mihinkään käyttöön. Harsoja käytettiin puklurätteinä, mutta ostin ne kaupasta."

Meillä oli vääntöä siitä, että olisi pitänyt antaa vastasyntyneelle tuttipullo, joka oli ollut melkein 40 vuotta kylmässä vintissä ja jonka haprastuneesta tuttiosasta oli leikattu kärki pois... venytin sitä kärkiosaa ja toki se napsahti poikki. Pullo olisi silti kuulemma ollut ihan hyvä käyttöön. 

Samoin vauvalle olisi pitänyt antaa vastiketta (siitä tuttipullosta toki). Anoppi osti vastiketta ja säilytti sitä eteläikkunalla ikkunan ja verhon välissä. Verho oli kiinni, koska huone olisi ollut muuten kuin pätsi, joten voitte kuvitella sen kuumuuden ja auringonpaisteen. 

---

Ja en kyllä ymmärrä, miten tähän nyt liittyy se, että joku on ollut epävarma esikoisensa kanssa ja seuraavan kanssa osannut suorittaa sitä rentoa äitiyttä. Hienoa, että ole

Mikä ihme laittaa aikuisen naisen, jos on aikuinen, edes ajattelemaan että hänen pitäisi totella anoppiaan jos kyse ei ole samasta taloudesta tai rahallisesta avusta. " nyt kyllä ostat tällä satasella lapselle kengät etkä.mene baariin".

Ja nyt havainto, täällä siis monet kertovat 40 vuoden takaisia anoppimuistoja,  eivät tämän vuosikymmenen.  Joskus ennen jääkaappeja säilytettiin missä kylmin paikka oli, mutta onko vuoskymmeniin ollut taloutta jossa ei jääkaappia.

Olin anopiton joten en näihin anoppivitseihin edes huvikseni väännä ihmetarinpita 50 vuotta vsnhoists tuttipulloista ikäänkuin anopit olisivat jotain kaheleita 

Niin no, minun lapseni on vasta 10-vuotias eli ihan neljääkymmentä vuotta ei noista vauva-ajoista vanhoine tuttipulloineen vielä ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"En mä niitä 30 vuotta kylmässä varastossa säilytettyjä harsoja mihinkään käyttöön. Harsoja käytettiin puklurätteinä, mutta ostin ne kaupasta."

Meillä oli vääntöä siitä, että olisi pitänyt antaa vastasyntyneelle tuttipullo, joka oli ollut melkein 40 vuotta kylmässä vintissä ja jonka haprastuneesta tuttiosasta oli leikattu kärki pois... venytin sitä kärkiosaa ja toki se napsahti poikki. Pullo olisi silti kuulemma ollut ihan hyvä käyttöön. 

Samoin vauvalle olisi pitänyt antaa vastiketta (siitä tuttipullosta toki). Anoppi osti vastiketta ja säilytti sitä eteläikkunalla ikkunan ja verhon välissä. Verho oli kiinni, koska huone olisi ollut muuten kuin pätsi, joten voitte kuvitella sen kuumuuden ja auringonpaisteen. 

---

Ja en kyllä ymmärrä, miten tähän nyt liittyy se, että joku on ollut epävarma esikoisensa kanssa ja seuraavan kanssa osannut

Suomessa pitäisi olla laadukas koululaitos mutta niin vaan sieltä livahtaa pudokkaita tällaisella sisälukutaidolla.

 

Ja jo ennen jääkaappeja oli kellarit, kaivot, varjopaikat ja ruuat säilöttiin eri tavalla muutenkin. Kukaan ei takuulla säilyttänyt mitään talon kuumimmassa kohdassa suorassa auringonvalossa. Toki kuumassa saatettiin kuivata, palvata ja kypsentää tuotteita. 

Vierailija kirjoitti:

Ja jo ennen jääkaappeja oli kellarit, kaivot, varjopaikat ja ruuat säilöttiin eri tavalla muutenkin. Kukaan ei takuulla säilyttänyt mitään talon kuumimmassa kohdassa suorassa auringonvalossa. Toki kuumassa saatettiin kuivata, palvata ja kypsentää tuotteita. 

Mistä sinä tuedät missä kukakin on säilyttänyt?

Täällä moni kertoo miten vanhempi sukupolvi mm seisottaa ruokia pitkään pöydällä.

Sekä minun äitini että anoppini tekee niin. Siis ruuat on huoneenlämmössä tuntitolkulla. Ja lapsille tuputetaan ruokaa koko ajan

Ja niissä voirasioissa ja vanhoissa jugurttipurkeissa säilytellään ja mikrotetaan ruokaa.

Miehestäni on tullut sitten hysteerisen tarkka mm kylmäketjujen suhteen tämän lapsuudenkotinsa tyylin takia. Eikä edes ole muuten mikään nipo.

Vierailija kirjoitti:

"En mä niitä 30 vuotta kylmässä varastossa säilytettyjä harsoja mihinkään käyttöön. Harsoja käytettiin puklurätteinä, mutta ostin ne kaupasta."

Meillä oli vääntöä siitä, että olisi pitänyt antaa vastasyntyneelle tuttipullo, joka oli ollut melkein 40 vuotta kylmässä vintissä ja jonka haprastuneesta tuttiosasta oli leikattu kärki pois... venytin sitä kärkiosaa ja toki se napsahti poikki. Pullo olisi silti kuulemma ollut ihan hyvä käyttöön. 

Samoin vauvalle olisi pitänyt antaa vastiketta (siitä tuttipullosta toki). Anoppi osti vastiketta ja säilytti sitä eteläikkunalla ikkunan ja verhon välissä. Verho oli kiinni, koska huone olisi ollut muuten kuin pätsi, joten voitte kuvitella sen kuumuuden ja auringonpaisteen. 

---

Ja en kyllä ymmärrä, miten tähän nyt liittyy se, että joku on ollut epävarma esikoisensa kanssa ja seuraavan kanssa osannut suorittaa sitä rentoa äitiyttä. Hienoa, että ole

Ai jaa, ajattelin ettet harsoja, isomummojen juttuja, käytä nykyaikaisessa lastenhoidossa enää ollenkaan

 Olen mummoikäinen, vauvatavarat annoin tutuille ja kirpparille kuopuksen kasvettua niistä ulos ja roskiin.

Mutta mikä laittaa riitelemään jostain harsoistakin, joko sanoo meillä.on riittävästi tai nappaa mukaansa ja laittaa roskiin tai kierrätyslaatikkoon. Huomasin tulleen uuden kierrätyslaatikon kaupan pihalle johon saa laittaa risaakin puhdasta.  "Lajittelemme käyttökelvottomat" ,  en muista sanamuotoa, noh uusiokäyttömateriaaliksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"En mä niitä 30 vuotta kylmässä varastossa säilytettyjä harsoja mihinkään käyttöön. Harsoja käytettiin puklurätteinä, mutta ostin ne kaupasta."

Meillä oli vääntöä siitä, että olisi pitänyt antaa vastasyntyneelle tuttipullo, joka oli ollut melkein 40 vuotta kylmässä vintissä ja jonka haprastuneesta tuttiosasta oli leikattu kärki pois... venytin sitä kärkiosaa ja toki se napsahti poikki. Pullo olisi silti kuulemma ollut ihan hyvä käyttöön. 

Samoin vauvalle olisi pitänyt antaa vastiketta (siitä tuttipullosta toki). Anoppi osti vastiketta ja säilytti sitä eteläikkunalla ikkunan ja verhon välissä. Verho oli kiinni, koska huone olisi ollut muuten kuin pätsi, joten voitte kuvitella sen kuumuuden ja auringonpaisteen. 

---

Ja en kyllä ymmärrä, miten tähän nyt liittyy se, että joku on ollut epävarma esikoisensa kanssa ja seuraavan kanssa osannut

Ihan kuin äideillä ei olisi muutakin tekemistä kuin mennä mutkalle aikuisen ihmisen tunnetiloja vaaliessaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja jo ennen jääkaappeja oli kellarit, kaivot, varjopaikat ja ruuat säilöttiin eri tavalla muutenkin. Kukaan ei takuulla säilyttänyt mitään talon kuumimmassa kohdassa suorassa auringonvalossa. Toki kuumassa saatettiin kuivata, palvata ja kypsentää tuotteita. 

Mistä sinä tuedät missä kukakin on säilyttänyt?

Täällä moni kertoo miten vanhempi sukupolvi mm seisottaa ruokia pitkään pöydällä.

Sekä minun äitini että anoppini tekee niin. Siis ruuat on huoneenlämmössä tuntitolkulla. Ja lapsille tuputetaan ruokaa koko ajan

Tiedän siitä, kun anoppini säilytti vauvaani varten ostamaansa vastiketta eteläikkunalla verhon välissä ja siitä, kun mummoni ja isomummoni ja isäni ovat kertoneet, kuinka ruokaa säilytettiinnheidän lapsuudessaan. 

Ja niissä voirasioissa ja vanhoissa jugurttipurkeissa säilytellään ja mikrotetaan ruokaa.

Miehestäni on tullut sitten hysteerisen tarkka mm kylmäketjujen suhteen tämän lapsuudenkotinsa tyylin takia. Eikä edes ole muuten mikään nipo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja jo ennen jääkaappeja oli kellarit, kaivot, varjopaikat ja ruuat säilöttiin eri tavalla muutenkin. Kukaan ei takuulla säilyttänyt mitään talon kuumimmassa kohdassa suorassa auringonvalossa. Toki kuumassa saatettiin kuivata, palvata ja kypsentää tuotteita. 

Mistä sinä tuedät missä kukakin on säilyttänyt?

Täällä moni kertoo miten vanhempi sukupolvi mm seisottaa ruokia pitkään pöydällä.

Sekä minun äitini että anoppini tekee niin. Siis ruuat on huoneenlämmössä tuntitolkulla. Ja lapsille tuputetaan ruokaa koko ajan

Ja niissä voirasioissa ja vanhoissa jugurttipurkeissa säilytellään ja mikrotetaan ruokaa.

Miehestäni on tullut sitten hysteerisen tarkka mm kylmäketjujen suhteen tämän lapsuudenkotinsa tyylin takia. Eikä edes ole muuten mikään nipo.

Siis olet sen vanhemman herran kanssa naimisissa jonka lapsuudenkodissa ei ollut jääkaappia.  Mulla on 60-luvulta ollut jääkaappi.

Maalla oli maakellarit, kaivossakin säilytettiin kuten joku kertoikin.  Meillä kotona oli myös varjoisassa paikassa ruoka-aitta, siellä voikin säilyi pytyssään kesälläkin kylmänä.  Ei ikinä ollut ruokamyrkytyksiä sähköttömässä jääkaapittomassa taloudessa.

Harvalla ikäkaverilla vauvoja, siis miehilläkään en tiedä yhdelläkään.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja jo ennen jääkaappeja oli kellarit, kaivot, varjopaikat ja ruuat säilöttiin eri tavalla muutenkin. Kukaan ei takuulla säilyttänyt mitään talon kuumimmassa kohdassa suorassa auringonvalossa. Toki kuumassa saatettiin kuivata, palvata ja kypsentää tuotteita. 

Mistä sinä tuedät missä kukakin on säilyttänyt?

Täällä moni kertoo miten vanhempi sukupolvi mm seisottaa ruokia pitkään pöydällä.

Sekä minun äitini että anoppini tekee niin. Siis ruuat on huoneenlämmössä tuntitolkulla. Ja lapsille tuputetaan ruokaa koko ajan

Ja niissä voirasioissa ja vanhoissa jugurttipurkeissa säilytellään ja mikrotetaan ruokaa.

Miehestäni on tullut sitten hysteerisen tarkka mm kylmäketjujen suhteen tämän lapsuudenkotinsa tyylin takia. Eikä edes ole muuten mikään nipo.

 

En ole. Mutta anoppini kyllä on kasvanut sellaisessa ja muutenkin hutilus. Epäsiisti ja laiska.

Onpa raivostuttava anoppi.

Itse en puutu poikani ja hänen vaimonsa asioihin, pidän ehkä liian vähän yhteyttä. Pyydetään syömään muutama kerta vuodessa, tai viedään ulos syömään, käydään joskus heillä syömässä.

He ovat niin fiksuja etten ole oikea ihminen heitä neuvomaan. Mutta olen aina käytettävissä, jos kaivataan 😊

Meillä meni lapsen synnyttyä välit, johtuen samanlaisista asioista kuin mitä tässä ketjussa kuvataan. Tuntui aivan hirveältä tuolloin, jälkikäteen ajattelen miten ihanaa on ollut kasvattaa lapsia ilman mitään valtataistelua kenenkään kanssa, miten myönteisessä vuorovaikutuksessa ja ilmapiirissä he ovat saaneet kasvaa, ja olen todella onnellinen päätöksestä. Olisi mennyt lasten lapsuus pilalle. Ei rajaton opi muuta tapaa toimia ihmissuhteissa, saattaa teeskennellä jos säikähtää seurauksia tarpeeksi, mutta taustalla on aina tarve kontrolloida ja määrätä. Mitään toisen ihmisen kunnioitukseen perustuvaa välittämistä ja kiintymystä on turha odottaa. 

Mietin meitä tuntemiani anoppeja.  Yhden viiskymppinen lapsi asuu samassa lähiössä, mummo hoiti vanhempien vuorotyön takia ja nyt näkyy nämä lapset kyytivän mummoa asioille.  Miniäkin on fiksun tuntuinen, ehkä tänne kirjoittelee mikä vaiva ja vastus nyt yli 80 v anoppi.

Mutta me muut, kaikkien lapset asuvat vähintään 100 kilometrin päässä, jotkut Ruotsissa, Saksassa,Tanskassa , Sveitsissä jne. Usassakin yhden perhe.  Siis suomalaiset puolisot, huomautan mutta työurat vieneet.

Emme mekään joiden lapset 100 kilometrin päässä hyppää siellä yllätyskäynneillä krääsäkuorman kanssa. Mutta kai miniöillä aina valittamista löytyy?  Vai mitä?

Nyt tietysti joku kommentoi, kun olitte niin huonoja vanhempia lapsetkin lähtevät niin kauas kuin pääsevät.  Kyllä kunnon ihmiset jäävät puolen kilometrin päähän.   vanhemmistaan.  

Vierailija kirjoitti:

"En mä niitä 30 vuotta kylmässä varastossa säilytettyjä harsoja mihinkään käyttöön. Harsoja käytettiin puklurätteinä, mutta ostin ne kaupasta."

Meillä oli vääntöä siitä, että olisi pitänyt antaa vastasyntyneelle tuttipullo, joka oli ollut melkein 40 vuotta kylmässä vintissä ja jonka haprastuneesta tuttiosasta oli leikattu kärki pois... venytin sitä kärkiosaa ja toki se napsahti poikki. Pullo olisi silti kuulemma ollut ihan hyvä käyttöön. 

Samoin vauvalle olisi pitänyt antaa vastiketta (siitä tuttipullosta toki). Anoppi osti vastiketta ja säilytti sitä eteläikkunalla ikkunan ja verhon välissä. Verho oli kiinni, koska huone olisi ollut muuten kuin pätsi, joten voitte kuvitella sen kuumuuden ja auringonpaisteen. 

---

Ja en kyllä ymmärrä, miten tähän nyt liittyy se, että joku on ollut epävarma esikoisensa kanssa ja seuraavan kanssa osannut suorittaa sitä rentoa äitiyttä. Hienoa, että ole

Kyllähän se kai joku luonteenpiirre ( jotain täsmänepsyä?) on jos ei ole joustavuutta eikä maalaisjärkeä lapsen hoidossa eikä ihmissuhteissa ja on aina siilipuolustuksessa vaikka anoppi sanoisi että onpa nyt takatalvi.

Kyllä anopitkin joutuu monelle mutkalle jos sattuu kovin ylimielinen miniä

 Siis jos lapsi ei ole allerginen , se pari kertaa vuodessa saatu pulla tai suklaa ei maata kaada mun mielestä.  Tai joku ettei anopin sohvallka saa hyppiä tai vastaavasti saa tehdä majoja sohvatyynyistä jne .

Kysymys:  miten olette menneet naimisiin niin huonoista lähtökohdista olevan miehen kanssa ettei ees jääkaappia.  Äiti hölmö.

Mutta mies on kelvannut?  Onko ollut paljon kouluttamista jotta on oppinut miten epäkelpo on taustansa?