Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Suuri osa perheväkivallasta tapahtuu niin sanotuissa hyvissä perheissä, muilta piilossa"
16.11.2019 |
" Suuri osa perheväkivallasta tapahtuu niin sanotussa hyvissä perheissä, muilta piilossa.
Kaikki hakkaaminen ei liity alkoholiin , työttömyyteen ja muuhun huono-osaisuuteen."
( LÄHDE : Kodin Kuvalehti, artikkeli luettavissa otsikolla: Isä pahoinpiteli Kimmo Ohtosta lapsena : "Äiti pyysi anteeksi sitä, että lapsuuteni oli helvetti" )
Kukaan lukenut kyseistä Kimmo Ohtosen haastattelua omasta lapsuudestaan?
Laittaa miettimään sitä, miten kulissien takana kärsivät lapset selviävät kun apu ei tavoita näkymättömissä , hiljaa kärsiviä "hyvien perheiden" lapsia?
Kommentit (143)
Suomi on euroopan väkivaltaisin maa. Tottakai se väkivalta kohdistuu myös lapsiin, ihan lapsellista ajatella että vain aikuisten välillä tätä tapahtuu. Vain pumpulipallo lapsuuden elänyt on niin naiivi että luulee lain estävän pieksämisen. Laki ei edtä sitä yhtään. Se vain vaikuttaa siten että piilottelu ja salailu lisääntyy. Näin se munkin lapsuudessa meni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta MIKSI tämä vaan jatkuu yhä? Miksi miehet yhä kasvatetaan väkivaltaiseksi ja ikäänkuin hyväksytään miesten väkivalta?
Toivottavasti kansalaisaloite menisi läpi, siis se missä vaaditaan matalan kynnyksen psykoterapia kaikille sitä tarvitseville. Tarvetta todella olisi, ja juurikin matalalla kynnyksellä. Esim itse en voi hakeutua julkisen terveydenhuollon pariin asian tiimoilta kun asia näkyy potilastiedoissa ja tulisi sitä kautta esiin. Pahoinpitelijä siis merkittävä tunnettu henkilö omalla paikkakunnallanl.
Vierailija kirjoitti:
"Minun isäni on narsisti ja väkivaltainen sekä minua että äitiäni kohtaan.
Isäni oli työttömänä, kun olin pieni, joten jouduin olemaan päiväkodin sijaan kotona.
Tulin lyödyksi lähes päivittäin, yleensä syyttä.
En uskalatnut kertoa äidilleni, sillä pelkäsin tilanteen pahenevan. Äitini tiesi kyllä isäni hakkaavan minuakin, sillä sattui sitä hänen ollessaan kotona myös, ja hänkin sai usein nyrkistä."
Tämä minun päähäni ei ikinä tule mahtumaan, miten jollakin äidillä on sydäntä jättää lapsi hakkaavan tai kännisen kumppanin hoiviin?
Siis mitä hel-vettiä sellaisen päässä liikkuu ?
On sairaita naisia, jotka haluavat olla tuollaisten miesten kanssa. Mutta vaikka ei haluaisikaan, mitä muuta voi?
Ero ei välttämättä ole mikään ratkaisu, sillä siinä on suuri riski, että eron jälkeen joudut jättämään sen lapsen isän käsiin ilman omaa läsnäoloasi. Narsisteille ei myöskään ole mikään ongelma vaikka surmata omia lapsiaan kostoksi erosta. Sille pienelle lapselle nyt on kuitenkin aika paljon parempi sanoa "ei voida lähteä kun taloudellinen tilanne huononisi" kuin "ei voida lähteä koska isi on uhannut tappaa sinut jos otan eron".
Suomessa pienet lapset usein jopa pakotetaan tapaamaan toista vanhempaa ellei selviä todisteita väkivallasta ole, ja jos kulissit ovat kunnossa ja kyseessä hyvä perhe ja vaikka arvostettu virkamies, niitä todisteitakaan ei ihan noin vain saa. Suurimmalla osalla virkamiehistä ei ole mitään koulutusta tai ymmärrystä häiriintyneiden ihmisten käytöksestä.
Ei nämä asiat ole ihan niin yksinkertaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minun isäni on narsisti ja väkivaltainen sekä minua että äitiäni kohtaan.
Isäni oli työttömänä, kun olin pieni, joten jouduin olemaan päiväkodin sijaan kotona.
Tulin lyödyksi lähes päivittäin, yleensä syyttä.
En uskalatnut kertoa äidilleni, sillä pelkäsin tilanteen pahenevan. Äitini tiesi kyllä isäni hakkaavan minuakin, sillä sattui sitä hänen ollessaan kotona myös, ja hänkin sai usein nyrkistä."
Tämä minun päähäni ei ikinä tule mahtumaan, miten jollakin äidillä on sydäntä jättää lapsi hakkaavan tai kännisen kumppanin hoiviin?
Siis mitä hel-vettiä sellaisen päässä liikkuu ?
On sairaita naisia, jotka haluavat olla tuollaisten miesten kanssa. Mutta vaikka ei haluaisikaan, mitä muuta voi?
Ero ei välttämättä ole mikään ratkaisu, sillä siinä on suuri riski, että eron jälkeen joudut jättämään sen lapsen isän käsiin ilman omaa läsnäoloasi. Narsisteille ei myöskään ole mikään ongelma vaikka surmata omia lapsiaan kostoksi erosta. Sille pienelle lapselle nyt on kuitenkin aika paljon parempi sanoa "ei voida lähteä kun taloudellinen tilanne huononisi" kuin "ei voida lähteä koska isi on uhannut tappaa sinut jos otan eron".
Suomessa pienet lapset usein jopa pakotetaan tapaamaan toista vanhempaa ellei selviä todisteita väkivallasta ole, ja jos kulissit ovat kunnossa ja kyseessä hyvä perhe ja vaikka arvostettu virkamies, niitä todisteitakaan ei ihan noin vain saa. Suurimmalla osalla virkamiehistä ei ole mitään koulutusta tai ymmärrystä häiriintyneiden ihmisten käytöksestä.
Ei nämä asiat ole ihan niin yksinkertaisia.
Miksiköhän meidän akka sitten roikkuu edelleen sadistimiehessään tämän nöyränä palvelijana, vaikka lapset lähtivät kotoa jo 20 vuotta sitten? Lapsenlapsia yrittää kiristää sinne hoitoon ja hakattaviksi, ei tule koskaan saamaan. Suojelunhalusta tuskin lienee kysymys, sitä akka ei ole ennenkään tuntenut. Läheisriippuvaisuutta kenties.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minun isäni on narsisti ja väkivaltainen sekä minua että äitiäni kohtaan.
Isäni oli työttömänä, kun olin pieni, joten jouduin olemaan päiväkodin sijaan kotona.
Tulin lyödyksi lähes päivittäin, yleensä syyttä.
En uskalatnut kertoa äidilleni, sillä pelkäsin tilanteen pahenevan. Äitini tiesi kyllä isäni hakkaavan minuakin, sillä sattui sitä hänen ollessaan kotona myös, ja hänkin sai usein nyrkistä."
Tämä minun päähäni ei ikinä tule mahtumaan, miten jollakin äidillä on sydäntä jättää lapsi hakkaavan tai kännisen kumppanin hoiviin?
Siis mitä hel-vettiä sellaisen päässä liikkuu ?
No tuo oli yleistä. Ei munkaan äiti puolustanut mitenkään, meni itse ulos pieksemisen ajaksi tai laittoi telkun kovemmalle kun ei kestänyt kuunnella lasten avunhuutoa ja hätää. Salasi ja piilotteli asiaa, piti kulissit kunnossa ja palvoo ja hyysäsi kotikiusaaja isää.
Yleensä siihen liittyy se, että on alistettu (ja hakattu) hiljaiseksi ja toimintakyvyttömäksi henkisesti. Itse aloin ymmärtämään vasta aikuisena sitä miten heikko henkisesti äitini oikeastaan on.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihmiset on naiiveja jos luulevat että väkivalta loppui siihen kun laki lasten ruulpmiillisen kurituksen kieltämisestä tuli (olikohan v 1983?)
Mun kiilusilmä hakkaja isä vaan nauroi ivallisesti että muahan ei yksikään laki estä lapsia pieksämästä ja tän uuden lain kunniaksi pieksän nyt entistäkin kovempaa! Ja psskaiset röhönaurut päälle.
Samainen isä on käynyt kimppuuni ollessani 24, 30 ja 32v. Ei sitä estä sekään että AIKUISTEN pahoinpitelykin on laissa kielletty. Nauroi vaan ja pöllytti tukasta ja retuutti lattialla.Jos on väkivaltainen vanhempi se on sitä aina, mikään laki tai asetus ei siinä auta tai estä. Lapsi on uhkailtu siten että se ei uskalla kertoa kellekään joten mitään kiinnijäämisen vaaraa ei ole ellei sitten luita murru ja lääkäri tajua mistä on kyse. 80-90 luvulla ei tajunnut - äiti valehteli kaikki vammat että ”kaatui pyörällä”, ”tippui ikkunasta”. Jos lääkäri kysyi onko se totta, niin toki lapsi vaikeana vastaa pelosta vapisten että joo niin se meni, ”kaaduin pyörällä”.
Olen pahoillani, että isäsi on mielipuoli. Miksi näit häntä vielä aikuisena? Ei siksi, että väkivaltatilanne olisi sinun syysi, vaan ihan puhtaasti, miksi halusit tavata moista hirviötä?
On todella huolestuttavaa, että koulussa ei taota lasten päähän sitä, että apua pitää hakea viranomaiselta. Olin tosi järkyttynyt Oulun tapahtumista kun meillä kuitenkin yleisesti puhutaan ja annetaan ohjeita tuollaisten tilanteiden varalta. Sitten kuitenkaan eivät uskaltaneet hakea apua.
Systeemissä on vielä paljon korjattavaa. Voit kuitenkin olla ylpeä itsestäsi, että et ole antanut huonon perimän määrätä elämäsi suuntaa vaan olet itse halunnut elää paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minun isäni on narsisti ja väkivaltainen sekä minua että äitiäni kohtaan.
Isäni oli työttömänä, kun olin pieni, joten jouduin olemaan päiväkodin sijaan kotona.
Tulin lyödyksi lähes päivittäin, yleensä syyttä.
En uskalatnut kertoa äidilleni, sillä pelkäsin tilanteen pahenevan. Äitini tiesi kyllä isäni hakkaavan minuakin, sillä sattui sitä hänen ollessaan kotona myös, ja hänkin sai usein nyrkistä."
Tämä minun päähäni ei ikinä tule mahtumaan, miten jollakin äidillä on sydäntä jättää lapsi hakkaavan tai kännisen kumppanin hoiviin?
Siis mitä hel-vettiä sellaisen päässä liikkuu ?
On sairaita naisia, jotka haluavat olla tuollaisten miesten kanssa. Mutta vaikka ei haluaisikaan, mitä muuta voi?
Ero ei välttämättä ole mikään ratkaisu, sillä siinä on suuri riski, että eron jälkeen joudut jättämään sen lapsen isän käsiin ilman omaa läsnäoloasi. Narsisteille ei myöskään ole mikään ongelma vaikka surmata omia lapsiaan kostoksi erosta. Sille pienelle lapselle nyt on kuitenkin aika paljon parempi sanoa "ei voida lähteä kun taloudellinen tilanne huononisi" kuin "ei voida lähteä koska isi on uhannut tappaa sinut jos otan eron".
Suomessa pienet lapset usein jopa pakotetaan tapaamaan toista vanhempaa ellei selviä todisteita väkivallasta ole, ja jos kulissit ovat kunnossa ja kyseessä hyvä perhe ja vaikka arvostettu virkamies, niitä todisteitakaan ei ihan noin vain saa. Suurimmalla osalla virkamiehistä ei ole mitään koulutusta tai ymmärrystä häiriintyneiden ihmisten käytöksestä.
Ei nämä asiat ole ihan niin yksinkertaisia.
Miksiköhän meidän akka sitten roikkuu edelleen sadistimiehessään tämän nöyränä palvelijana, vaikka lapset lähtivät kotoa jo 20 vuotta sitten? Lapsenlapsia yrittää kiristää sinne hoitoon ja hakattaviksi, ei tule koskaan saamaan. Suojelunhalusta tuskin lienee kysymys, sitä akka ei ole ennenkään tuntenut. Läheisriippuvaisuutta kenties.
Niin, siksi, että ei osaa haluta itselleen parempaa. Ei uskalla ottaa sitä parempaa vastaan, ei uskalla olla yksin, ei uskalla kasvaa rikkinäisestä ehyeksi. Se ajattelu muuttuu henkisesti sorretulla ihmisellä niin paljon, että hän ei pysty eikä osaa. Olisihan se hienoa, että voisi omaa vanhempaansa auttaa parempaan elämään, mutta usein hän saa vapautensa vasta puolison kuoleman jälkeen (ellei kuole itse ensin).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasketaanko kurittaminen perheväkivallaksi? Olihan ainakin ennen hyvissä perheissä usein tiukka kuri ja lapsille annettiin tarvittaessa selkään.
Siinäpä se onkin. Miten kukin sen käsitteen "tiukka kuri" määrittelee.
Kun se sitten joillakin lähtee lapasesta siinä määrin, että perheenjäsenet pahimmillaan elävät omassa kodissaan kuin munankuorilla varovasti ja alati varuillaan kävellen kun kurinpidollisen ja pääasiallisen kasvatusvastuun ottanut on paikalla mielivaltaisen arvaamattomasti jaellen sanktioitaan.
Ja toinen tähän liittyvä traagisuus on teeskentelemään ja valehtelemaan oppiminen psyykkisenä selvitymiskeinona ihan jokapäiväisessä arjessa pärjätäkseen.
Teeskentelemään että asuu normiperheessä ja valehtelemaan että kaikki on oikeastaan ihan hyvin, kun monella muulla on varmaankin paljon pahemmin kun joutuvat raasut asumaan vuokralla ilman autoa ja kesälomamatkoja puhumattakaan kalliista harrastuksista. Pitää vain oppia olemaan ärsyttämättä niin ollaan melkein onnellisia.
Jatk.. joidenkin lapsena pahoinpideltyjen lasten sietokyky (toleranssi) on kasvanut aikuisuuteen mennessä sellaisiin mittasuhteisiin että niellään kilttinä ihmisenä epäasiallista kohtelua ikuisena sovittelijana ettei kukaan hermostu. Säikähdetään jos joku korottaa ääntä. Vaara joutua jyrätyksi tai dominoiduksi parisuhteessa, ellei ajoissa ole saanut oikaistua käsitystä siitä, että häntä kohtaan voi käyttäytyä miten vain koska on kasvanut sellaisen mentaliteetin keskellä jo lapsuudesta saakka.
Jep. Mulla ollut miesystäviä, ja jokainen alkanut kohdella huonosti. Ehkä muutama halunnut erota ja sikaillut että jättäisin. Muhun tuo tietysti toimii huonosti koska siedän mitä melkein vain. Mun käsitys huonosta käytöksedtä on tosi värittynyt kun en normaalia perhe-elämää ole koskaan nähnyt. Huutamista pelkään edelleen älyttömästi, parisuhteessa jopa itken ja menen täysin lukkoon ja pelkään.
Sama minulla.
En edes ymmärtänyt, että käytökseni ei ole normaalia aikuisen käytöstä ennenkuin kolmekymppisenä.Luulin olevani itsenäinen kun halusin tehdä kaikki astiat yksin ja välttelin parisuhdetta. Oikeasti olin kaikkea muuta kuin itsenäinen. Pelkäsin niin hirveästi konfliktia ja sitä että joku ei pidä minusta, että eristäydyin muista.
Koko asian kaameuden tajusin vasta kun luin lehdestä juttua, jossa oli random ihmisiltä kyselty mielipiteitä jostakin ajankohtaisesta asiasta.
Luin ensin kysymykset ja muodostunut oman mielipiteeni. Mutta kun luin muiden antamat vastaukset ja huomasin niiden poikkeavan omista ajatuksistani, häpesin vääriä mielipiteitäni ja muutin ne heti samoiksi kuin lehden ihmisillä.
Sitten koin helpotusta siitä, että en itse ollut joutunut siihen lehtijuttuun väärien ajatuksieni kanssa. Silloinhan kaikki olisivat tienneet kuinka typerä olen.Omat mielipiteet olen oppinut pitämään, mutta vieläkin pelkään konflikteja enkä uskalla pitää puoliani.
Kuin suoraan minun kirjoittama teksti. Tuli ihan kyynel silmään.
Meillä isä pahoinpiteli henkisesti sekä fyysisesti. Meillä kun tämä kymmenen vuoden vyyhti alkoi purkaantumaan ollessani 18-vuotias, ei perhetutut uskoneet ollenkaan vaan kyseenalaistivat kokemani väkivallan. Kun olin alaikäinen sosiaalitoimen ihmisille valehdeltiin päin näköä että kaikki on hyvin, jonka takia lastensuojeluilmoitus ei ikinä johtanut mihinkään. Myöskään isoveljeni ei ole vielä tänäkään päivänä oikein kartalla mitä kotona on tapahtunut silloin kun hän ei ole ollut paikalla. Tässä meidänkin tapauksessa tuomio on isälle annettu oikeudessa joten epäselvyyttä ei pitäisi olla. Myös minun isä on ollut se "mukava" ja "hyvä tyyppi" muiden silmissä.
En ole ikinä mennyt terapiaan, mutta edelleenkin näin 30 vuotiaana asiat painavat ja välillä puskevat voimakkaammin pinnalle. Välillä on todella vaikeita hetkiä. Joskus mietin terapiaa, mutta hylkään sen koska voimavarat ei riitä purkamaan kaikkia asioita vuosien takaa. Olen todella yksinäinen, mutta sekään ei oikeastaan haittaa - nyt saan ainakin olla rauhassa eikä tarvitse pelätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihmiset on naiiveja jos luulevat että väkivalta loppui siihen kun laki lasten ruulpmiillisen kurituksen kieltämisestä tuli (olikohan v 1983?)
Mun kiilusilmä hakkaja isä vaan nauroi ivallisesti että muahan ei yksikään laki estä lapsia pieksämästä ja tän uuden lain kunniaksi pieksän nyt entistäkin kovempaa! Ja psskaiset röhönaurut päälle.
Samainen isä on käynyt kimppuuni ollessani 24, 30 ja 32v. Ei sitä estä sekään että AIKUISTEN pahoinpitelykin on laissa kielletty. Nauroi vaan ja pöllytti tukasta ja retuutti lattialla.Jos on väkivaltainen vanhempi se on sitä aina, mikään laki tai asetus ei siinä auta tai estä. Lapsi on uhkailtu siten että se ei uskalla kertoa kellekään joten mitään kiinnijäämisen vaaraa ei ole ellei sitten luita murru ja lääkäri tajua mistä on kyse. 80-90 luvulla ei tajunnut - äiti valehteli kaikki vammat että ”kaatui pyörällä”, ”tippui ikkunasta”. Jos lääkäri kysyi onko se totta, niin toki lapsi vaikeana vastaa pelosta vapisten että joo niin se meni, ”kaaduin pyörällä”.
Olen pahoillani, että isäsi on mielipuoli. Miksi näit häntä vielä aikuisena? Ei siksi, että väkivaltatilanne olisi sinun syysi, vaan ihan puhtaasti, miksi halusit tavata moista hirviötä?
On todella huolestuttavaa, että koulussa ei taota lasten päähän sitä, että apua pitää hakea viranomaiselta. Olin tosi järkyttynyt Oulun tapahtumista kun meillä kuitenkin yleisesti puhutaan ja annetaan ohjeita tuollaisten tilanteiden varalta. Sitten kuitenkaan eivät uskaltaneet hakea apua.
Systeemissä on vielä paljon korjattavaa. Voit kuitenkin olla ylpeä itsestäsi, että et ole antanut huonon perimän määrätä elämäsi suuntaa vaan olet itse halunnut elää paremmin.
Joo siis en todellakaan HALUA nähdä isääni mutta nuo kerrat tapatuivat tilanteessa jossa kävin tapaamassa äitiäni (on yhä isäni kanssa naimisissa ja isä sättii ja mukiloi entiseen malliin). Nyt noiden jälkeen en enää voi käydä enää äitiä katsomassa. Siellö on yksinkertaisesti vaarallista.
Olihan äiti osasyyllinen kun salasi, peitteli ja mahdollisti isän perseilyn mutta häntä olisin voinut kyllä nähdä. Isä ei anna äidin liikkua yksin kodin ulkopuolella joten nyt emme sitten näe. Äiti joskus salaa isältä soittaa pikaisen puhelun kun isä on jossain käymässä.
Ajatella nyt, aikuinen äiti ei uskalla pitää yhteyttä tyttäreensä kun pelkää hakkaajaukkoa niin kovasti. Olipa järkeä jäädä liittoon ja pilata oma elämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minun isäni on narsisti ja väkivaltainen sekä minua että äitiäni kohtaan.
Isäni oli työttömänä, kun olin pieni, joten jouduin olemaan päiväkodin sijaan kotona.
Tulin lyödyksi lähes päivittäin, yleensä syyttä.
En uskalatnut kertoa äidilleni, sillä pelkäsin tilanteen pahenevan. Äitini tiesi kyllä isäni hakkaavan minuakin, sillä sattui sitä hänen ollessaan kotona myös, ja hänkin sai usein nyrkistä."
Tämä minun päähäni ei ikinä tule mahtumaan, miten jollakin äidillä on sydäntä jättää lapsi hakkaavan tai kännisen kumppanin hoiviin?
Siis mitä hel-vettiä sellaisen päässä liikkuu ?
On sairaita naisia, jotka haluavat olla tuollaisten miesten kanssa. Mutta vaikka ei haluaisikaan, mitä muuta voi?
Ero ei välttämättä ole mikään ratkaisu, sillä siinä on suuri riski, että eron jälkeen joudut jättämään sen lapsen isän käsiin ilman omaa läsnäoloasi. Narsisteille ei myöskään ole mikään ongelma vaikka surmata omia lapsiaan kostoksi erosta. Sille pienelle lapselle nyt on kuitenkin aika paljon parempi sanoa "ei voida lähteä kun taloudellinen tilanne huononisi" kuin "ei voida lähteä koska isi on uhannut tappaa sinut jos otan eron".
Suomessa pienet lapset usein jopa pakotetaan tapaamaan toista vanhempaa ellei selviä todisteita väkivallasta ole, ja jos kulissit ovat kunnossa ja kyseessä hyvä perhe ja vaikka arvostettu virkamies, niitä todisteitakaan ei ihan noin vain saa. Suurimmalla osalla virkamiehistä ei ole mitään koulutusta tai ymmärrystä häiriintyneiden ihmisten käytöksestä.
Ei nämä asiat ole ihan niin yksinkertaisia.
Mun äiti ei ainakaan ollut mikään syytön uhri vaan hän nimenomaan halusi tulla hakatuksi, koska se oli ilmeisesti hänelle jonkinlainen merkki rakkaudesta koska oli tullut vanhempiensa kurittamaksi lapsuudessa. Vanhempani sitten joivat että pääsivät tunnelmaan, sitten äiti alkoi sättimään isää ja jatkoi haukkumista ja aneli lyömistä kunnes sai mitä toivoi. Sitten äiti muuttuikin uhriksi, jota meidän lasten piti paapoa ja hoitaa kuin lasta.
Me aneltiin, että lopettakaa juominen ja mennään turvakotiin, mutta ei me koskaan menty eikä äiti koskaan tule jättämään isääni, koska he taitavat olla molemmat pahasti läheisriippuvaisia ja sairaita. Molemmat toistensa uhreja, isä henkisen väkivallan ja äiti fyysisen.
Ainut ero on se, että isä sentään myöntää olleensa hirviö, mutta äiti ei myönnä yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minun isäni on narsisti ja väkivaltainen sekä minua että äitiäni kohtaan.
Isäni oli työttömänä, kun olin pieni, joten jouduin olemaan päiväkodin sijaan kotona.
Tulin lyödyksi lähes päivittäin, yleensä syyttä.
En uskalatnut kertoa äidilleni, sillä pelkäsin tilanteen pahenevan. Äitini tiesi kyllä isäni hakkaavan minuakin, sillä sattui sitä hänen ollessaan kotona myös, ja hänkin sai usein nyrkistä."
Tämä minun päähäni ei ikinä tule mahtumaan, miten jollakin äidillä on sydäntä jättää lapsi hakkaavan tai kännisen kumppanin hoiviin?
Siis mitä hel-vettiä sellaisen päässä liikkuu ?
No tuo oli yleistä. Ei munkaan äiti puolustanut mitenkään, meni itse ulos pieksemisen ajaksi tai laittoi telkun kovemmalle kun ei kestänyt kuunnella lasten avunhuutoa ja hätää. Salasi ja piilotteli asiaa, piti kulissit kunnossa ja palvoo ja hyysäsi kotikiusaaja isää.
Yleensä siihen liittyy se, että on alistettu (ja hakattu) hiljaiseksi ja toimintakyvyttömäksi henkisesti. Itse aloin ymmärtämään vasta aikuisena sitä miten heikko henkisesti äitini oikeastaan on.
Narsistin jatke lakkaa pikkuhiljaa tuntemasta normaaleja tunteita, sairastuu itsekin kahjon puolisonsa myötä ellei heti ajoissa häipsi lapsi kainalossa. Ja yhtälailla lapsia kaltoinkohtelevia kahjoja löytyy niin naisista kuin miehistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minun isäni on narsisti ja väkivaltainen sekä minua että äitiäni kohtaan.
Isäni oli työttömänä, kun olin pieni, joten jouduin olemaan päiväkodin sijaan kotona.
Tulin lyödyksi lähes päivittäin, yleensä syyttä.
En uskalatnut kertoa äidilleni, sillä pelkäsin tilanteen pahenevan. Äitini tiesi kyllä isäni hakkaavan minuakin, sillä sattui sitä hänen ollessaan kotona myös, ja hänkin sai usein nyrkistä."
Tämä minun päähäni ei ikinä tule mahtumaan, miten jollakin äidillä on sydäntä jättää lapsi hakkaavan tai kännisen kumppanin hoiviin?
Siis mitä hel-vettiä sellaisen päässä liikkuu ?
On sairaita naisia, jotka haluavat olla tuollaisten miesten kanssa. Mutta vaikka ei haluaisikaan, mitä muuta voi?
Ero ei välttämättä ole mikään ratkaisu, sillä siinä on suuri riski, että eron jälkeen joudut jättämään sen lapsen isän käsiin ilman omaa läsnäoloasi. Narsisteille ei myöskään ole mikään ongelma vaikka surmata omia lapsiaan kostoksi erosta. Sille pienelle lapselle nyt on kuitenkin aika paljon parempi sanoa "ei voida lähteä kun taloudellinen tilanne huononisi" kuin "ei voida lähteä koska isi on uhannut tappaa sinut jos otan eron".
Suomessa pienet lapset usein jopa pakotetaan tapaamaan toista vanhempaa ellei selviä todisteita väkivallasta ole, ja jos kulissit ovat kunnossa ja kyseessä hyvä perhe ja vaikka arvostettu virkamies, niitä todisteitakaan ei ihan noin vain saa. Suurimmalla osalla virkamiehistä ei ole mitään koulutusta tai ymmärrystä häiriintyneiden ihmisten käytöksestä.
Ei nämä asiat ole ihan niin yksinkertaisia.
Miksiköhän meidän akka sitten roikkuu edelleen sadistimiehessään tämän nöyränä palvelijana, vaikka lapset lähtivät kotoa jo 20 vuotta sitten? Lapsenlapsia yrittää kiristää sinne hoitoon ja hakattaviksi, ei tule koskaan saamaan. Suojelunhalusta tuskin lienee kysymys, sitä akka ei ole ennenkään tuntenut. Läheisriippuvaisuutta kenties.
Ei ollut tarkoitus ottaa kantaa yksittäisiin tapauksiin, vaan esittää kysymykseen vastauksena tuollainen näkemys siitä, että lapsen pahoinpitelyn "salliva" vanhempi ei välttämättä ole läpeensä paha itsekin.
Toki on vanhempia joista molemmat ovat jotenkin sadistisesti tai masokistisesti häiriintyneinä. Varmaan tuollaisen miehen kanssa ollessa voi jo pelkästään se suhde saada toisenkin osapuolen sairastumaan/häiriintymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minun isäni on narsisti ja väkivaltainen sekä minua että äitiäni kohtaan.
Isäni oli työttömänä, kun olin pieni, joten jouduin olemaan päiväkodin sijaan kotona.
Tulin lyödyksi lähes päivittäin, yleensä syyttä.
En uskalatnut kertoa äidilleni, sillä pelkäsin tilanteen pahenevan. Äitini tiesi kyllä isäni hakkaavan minuakin, sillä sattui sitä hänen ollessaan kotona myös, ja hänkin sai usein nyrkistä."
Tämä minun päähäni ei ikinä tule mahtumaan, miten jollakin äidillä on sydäntä jättää lapsi hakkaavan tai kännisen kumppanin hoiviin?
Siis mitä hel-vettiä sellaisen päässä liikkuu ?
No tuo oli yleistä. Ei munkaan äiti puolustanut mitenkään, meni itse ulos pieksemisen ajaksi tai laittoi telkun kovemmalle kun ei kestänyt kuunnella lasten avunhuutoa ja hätää. Salasi ja piilotteli asiaa, piti kulissit kunnossa ja palvoo ja hyysäsi kotikiusaaja isää.
Yleensä siihen liittyy se, että on alistettu (ja hakattu) hiljaiseksi ja toimintakyvyttömäksi henkisesti. Itse aloin ymmärtämään vasta aikuisena sitä miten heikko henkisesti äitini oikeastaan on.
Narsistin jatke lakkaa pikkuhiljaa tuntemasta normaaleja tunteita, sairastuu itsekin kahjon puolisonsa myötä ellei heti ajoissa häipsi lapsi kainalossa. Ja yhtälailla lapsia kaltoinkohtelevia kahjoja löytyy niin naisista kuin miehistä.
Mua pelottaa kovasti se miten äidilleni (narsistin jatke, alistettu tunteeton ”kuori”, siis ei mitään tunne-elämää ja tuskin aivotoimintaakaan jäljellä) oikein käy kun narsisti-hakkaaja isä kuolee. Heillä on melko iso ikäero joten todennäköisesti isä lähtee ensin. Onko äitini avuton takertuja ja takertuu sitten lapsiinsa? Sittenkin vaikka välit on olleet tosi etäiset jo vuosikymmenet? Osaako hoitaa pankkiasiat ja rahajutut, kun kaikesta sellaisesta on aina se mies päättänyt?
Inhoon äitiäni enkä halua olla tekemisissä kamaln lapsuuteni takia. Pelkään että muuttuu kivireeksi ennenpitkää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minun isäni on narsisti ja väkivaltainen sekä minua että äitiäni kohtaan.
Isäni oli työttömänä, kun olin pieni, joten jouduin olemaan päiväkodin sijaan kotona.
Tulin lyödyksi lähes päivittäin, yleensä syyttä.
En uskalatnut kertoa äidilleni, sillä pelkäsin tilanteen pahenevan. Äitini tiesi kyllä isäni hakkaavan minuakin, sillä sattui sitä hänen ollessaan kotona myös, ja hänkin sai usein nyrkistä."
Tämä minun päähäni ei ikinä tule mahtumaan, miten jollakin äidillä on sydäntä jättää lapsi hakkaavan tai kännisen kumppanin hoiviin?
Siis mitä hel-vettiä sellaisen päässä liikkuu ?
On sairaita naisia, jotka haluavat olla tuollaisten miesten kanssa. Mutta vaikka ei haluaisikaan, mitä muuta voi?
Ero ei välttämättä ole mikään ratkaisu, sillä siinä on suuri riski, että eron jälkeen joudut jättämään sen lapsen isän käsiin ilman omaa läsnäoloasi. Narsisteille ei myöskään ole mikään ongelma vaikka surmata omia lapsiaan kostoksi erosta. Sille pienelle lapselle nyt on kuitenkin aika paljon parempi sanoa "ei voida lähteä kun taloudellinen tilanne huononisi" kuin "ei voida lähteä koska isi on uhannut tappaa sinut jos otan eron".
Suomessa pienet lapset usein jopa pakotetaan tapaamaan toista vanhempaa ellei selviä todisteita väkivallasta ole, ja jos kulissit ovat kunnossa ja kyseessä hyvä perhe ja vaikka arvostettu virkamies, niitä todisteitakaan ei ihan noin vain saa. Suurimmalla osalla virkamiehistä ei ole mitään koulutusta tai ymmärrystä häiriintyneiden ihmisten käytöksestä.
Ei nämä asiat ole ihan niin yksinkertaisia.
Mun äiti ei ainakaan ollut mikään syytön uhri vaan hän nimenomaan halusi tulla hakatuksi, koska se oli ilmeisesti hänelle jonkinlainen merkki rakkaudesta koska oli tullut vanhempiensa kurittamaksi lapsuudessa. Vanhempani sitten joivat että pääsivät tunnelmaan, sitten äiti alkoi sättimään isää ja jatkoi haukkumista ja aneli lyömistä kunnes sai mitä toivoi. Sitten äiti muuttuikin uhriksi, jota meidän lasten piti paapoa ja hoitaa kuin lasta.
Me aneltiin, että lopettakaa juominen ja mennään turvakotiin, mutta ei me koskaan menty eikä äiti koskaan tule jättämään isääni, koska he taitavat olla molemmat pahasti läheisriippuvaisia ja sairaita. Molemmat toistensa uhreja, isä henkisen väkivallan ja äiti fyysisen.
Ainut ero on se, että isä sentään myöntää olleensa hirviö, mutta äiti ei myönnä yhtään mitään.
Äitisi käytös kuulostaa todella sairaalta. Perus narsismin tunnen, mutta mikä (mitkä) diagnoosi(t) selittää tuollaista käytöstä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minun isäni on narsisti ja väkivaltainen sekä minua että äitiäni kohtaan.
Isäni oli työttömänä, kun olin pieni, joten jouduin olemaan päiväkodin sijaan kotona.
Tulin lyödyksi lähes päivittäin, yleensä syyttä.
En uskalatnut kertoa äidilleni, sillä pelkäsin tilanteen pahenevan. Äitini tiesi kyllä isäni hakkaavan minuakin, sillä sattui sitä hänen ollessaan kotona myös, ja hänkin sai usein nyrkistä."
Tämä minun päähäni ei ikinä tule mahtumaan, miten jollakin äidillä on sydäntä jättää lapsi hakkaavan tai kännisen kumppanin hoiviin?
Siis mitä hel-vettiä sellaisen päässä liikkuu ?
No tuo oli yleistä. Ei munkaan äiti puolustanut mitenkään, meni itse ulos pieksemisen ajaksi tai laittoi telkun kovemmalle kun ei kestänyt kuunnella lasten avunhuutoa ja hätää. Salasi ja piilotteli asiaa, piti kulissit kunnossa ja palvoo ja hyysäsi kotikiusaaja isää.
Yleensä siihen liittyy se, että on alistettu (ja hakattu) hiljaiseksi ja toimintakyvyttömäksi henkisesti. Itse aloin ymmärtämään vasta aikuisena sitä miten heikko henkisesti äitini oikeastaan on.
Narsistin jatke lakkaa pikkuhiljaa tuntemasta normaaleja tunteita, sairastuu itsekin kahjon puolisonsa myötä ellei heti ajoissa häipsi lapsi kainalossa. Ja yhtälailla lapsia kaltoinkohtelevia kahjoja löytyy niin naisista kuin miehistä.
Mua pelottaa kovasti se miten äidilleni (narsistin jatke, alistettu tunteeton ”kuori”, siis ei mitään tunne-elämää ja tuskin aivotoimintaakaan jäljellä) oikein käy kun narsisti-hakkaaja isä kuolee. Heillä on melko iso ikäero joten todennäköisesti isä lähtee ensin. Onko äitini avuton takertuja ja takertuu sitten lapsiinsa? Sittenkin vaikka välit on olleet tosi etäiset jo vuosikymmenet? Osaako hoitaa pankkiasiat ja rahajutut, kun kaikesta sellaisesta on aina se mies päättänyt?
Inhoon äitiäni enkä halua olla tekemisissä kamaln lapsuuteni takia. Pelkään että muuttuu kivireeksi ennenpitkää.
Voithan vain jättää sen sitten yhteiskunnan hoidettavaksi? Vanhuksista voi kai tarpeen tullen tehdä sellaisen huoli-ilmoituksen, se riittänee?
Vierailija kirjoitti:
Aikuisena nämä samat hakatut lapset sitten jonottaa joihinkin sm-sessioihin saadakseen henkistä helpotusta omitiselle tuskalle sisällään joka muotoutuu seksuaalisen paineen valepukuun! Mistä muusta luulette että tuollaiset mielihalut aikuisena kumpuaa? On yhdistetty kurittaminen jo lapsena mukarakkauden osoitukseen.;
Jeesus näitä stereotypioita. Seuraavaksi varmaan toteat, että homous johtuu isättömyydestä.
"Jos on väkivaltainen vanhempi se on sitä aina, mikään laki tai asetus ei siinä auta tai estä. Lapsi on uhkailtu siten että se ei uskalla kertoa kellekään joten mitään kiinnijäämisen vaaraa ei ole ellei sitten luita murru ja lääkäri tajua mistä on kyse. .."
"On todella huolestuttavaa, että koulussa ei taota lasten päähän sitä, että apua pitää hakea viranomaiselta."
Tuossa on ideaa.
Olisi tärkeää ottaa kouluun oppiaineeksi suojautuminen kotiväkivallalta.
Madaltaa kunnolla kynnystä hakea tarvittaessa apua vaikka soittamalla tiettyyn numeroon , jos lapsi/nuori kokee ettei pysty puhumaan tai saamaan pikaista apua terveydenhoitajalta, kuraattorilta tai opettajalta.
Seksuaalivalistusta annetaan kiitettävästi kouluissa, on korkea aika jakaa kohdennettua tietoutta väkivallattomasta elämästä ja jakaa vaikka käyntikortteina oppilaille tietoa auttavista numeroista, painattaa vaikka heijastimiin tai vihkoihin tai pyyhekumeihin , pääasia että asiaan panostetaan ja Suomi voi olla tässä asiassa edelläkävijämaa joka panostaa suuresti lasten turvallisuuteen.
Ettei yhdenkään lapsen tarvitsisi enää kärsiä siitä ettei tiedä mistä saisi turvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisena nämä samat hakatut lapset sitten jonottaa joihinkin sm-sessioihin saadakseen henkistä helpotusta omitiselle tuskalle sisällään joka muotoutuu seksuaalisen paineen valepukuun! Mistä muusta luulette että tuollaiset mielihalut aikuisena kumpuaa? On yhdistetty kurittaminen jo lapsena mukarakkauden osoitukseen.;
Jeesus näitä stereotypioita. Seuraavaksi varmaan toteat, että homous johtuu isättömyydestä.
Nyt ei kyllä viitattu tällä kertaa vähääkään homouteen minkä nostit itse esiin tässä yhteydessä.
On ihan faktaa että kovakouraisesta ja väkivaltaisesta kasvatuksesta kärsineistä OSA kokee viehtymystä aikuisena tuon tyyppiseen käsittelyyn saadakseen emotionaalisen tai seksuaalisen helpotuksen tunteen.
Otahan selvää ja kysele vaikka dominoilta heidän vakiasiakkaiden taustoja, erityisesti heidän jotka avautuvat sessioissa, ennen kuin sinä itse siellä niputat yksisilmäisesti kaikki "stereotypioiksi" ja vedät omituisesti ja asiaan mitenkään liittymättä homokortin tiskiin.
Alue: Aihe vapaa
No tuo oli yleistä. Ei munkaan äiti puolustanut mitenkään, meni itse ulos pieksemisen ajaksi tai laittoi telkun kovemmalle kun ei kestänyt kuunnella lasten avunhuutoa ja hätää. Salasi ja piilotteli asiaa, piti kulissit kunnossa ja palvoo ja hyysäsi kotikiusaaja isää.