"Suuri osa perheväkivallasta tapahtuu niin sanotuissa hyvissä perheissä, muilta piilossa"

Meidän naapurissa asuu just tällanen perhe, jossa vanhemmat todella menestyneitä. Kuljetaan hienoilla autoilla, Kaunis iso asunto, kaulassa ja käsivarsilla Vuittonia, ulospäin onnellisia ja hyväntuulisia ihmisiä.

Todellisuudessa kuuntelemme seinän toisella puolella JOKA ILTA huutoa, karjumista, julmaa haukkumista ja tavaroiden paiskomista. En tiedä miten kehtaavat naamaansa näyttää pihalla, kun varmasti arvaavat että soitan poliiseja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasketaanko kurittaminen perheväkivallaksi? Olihan ainakin ennen hyvissä perheissä usein tiukka kuri ja lapsille annettiin tarvittaessa selkään.

Täytyykö se kasvatus suorittaa kurittamisella?

Kyllä ne rajat ja käytöstavat moni pystyy kummasti opettamaan ja näyttämään toteen ihan kasvattamalla rakkaudellisesti ja ilman pelkoa.

Meillä oli hyvä perhe, siis oikeasti, ja minä ihan tavallinen kiltti tyttö. Ja rakkautta oli eikä pelkoa. Silti käytettiin ruumillista kurittamista eli käytännössä annettiin vyöstä takapuolelle. En tiedä, miten yleistä tällainen sitten on ollut, että ei ole muuten mitään henkistä eikä fyysistä väkivaltaa tai muuta. Ei kuritusta tullut mitenkään randomisti yllättäen vaan kyllä se tavallaan oli itse aiheutettua eli olisi halutessaan voinut sen välttääkin, kun olisi tehnyt niin kuin oli jo sanottu.

Ja en todellakaan puolustele kenenkään kurittamista. Halusin vain tuoda esiin, että kurittavat perheet  ei välttämättä olleet läpeensä pahoja.

Mulla oli juuri tuollainen lapsuus; ulkokultaisesti menestyvä hyvä perhe jossa isä hyvässä arvostetussa työssä ja ”silmäätekevä”. Isä osasi esittää lupsakkaa seuramiestä ja moni sanoikin että isäsi on kiva ja hauska mies. Kaikkea muuta.

Hullunkiilto silmissä lapsiaan hakkaava sadisti. Lasten mielivaltainen rääkkääjä (kontrolloi syömistä, vessakäyntejä), sai raivokohtaukseb ja kävi kimppuun jos oli matonhapsut vinossa, ovi kolahti liian kovaa kiinni, kenkärivi oli vinossa, maitolasi kaatui.

Vaati lapsia istumaan jo taaperona tunteja paikallaan hiljaa kuuntelemessa aikuisten keskustelua kun oli vieraita, väitteli ja ”taisteli” lapsia vastaan eikä ikinä joustanut missään. Siis esim peleissä HÄNEN piti aina voittaa ja lapsi ei saanut ”tasoitusta”

Väkivalta oli rajua, risua, temmiä, sähköjohtoa, harjanvartta, kuristamista, potkimista.

Mitään apua ei tietenkään saatu kun hyvä perhe ja tunnettu mies, niin on mukava ja leppoisa.

Kiilusilmäpsykopaatti joka osasi leikkiä mukavaa.

En ole ollut väleissä, välirikoa jo toistakymmentä vuotta, mutta yhä se hullu onalla laillaan kiusaa lapsiaan (käyttäen välikäsiä, viestinviejiä, tuhoamalla suvun omaisuutta joka on yhteisomistettua jne). Siis kunnon k*sipää ja tulee olemaan loppuun asti.

On täysi harha että väkivalta on huono-osaisten juttu. Epäilen että ns hyvissä piireissä sitä on paljon enemmän. Sillä moni pershärö luonnevika on usein johtaja tai hyvissä hommissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasketaanko kurittaminen perheväkivallaksi? Olihan ainakin ennen hyvissä perheissä usein tiukka kuri ja lapsille annettiin tarvittaessa selkään.

Täytyykö se kasvatus suorittaa kurittamisella?

Kyllä ne rajat ja käytöstavat moni pystyy kummasti opettamaan ja näyttämään toteen ihan kasvattamalla rakkaudellisesti ja ilman pelkoa.

Meillä oli hyvä perhe, siis oikeasti, ja minä ihan tavallinen kiltti tyttö. Ja rakkautta oli eikä pelkoa. Silti käytettiin ruumillista kurittamista eli käytännössä annettiin vyöstä takapuolelle. En tiedä, miten yleistä tällainen sitten on ollut, että ei ole muuten mitään henkistä eikä fyysistä väkivaltaa tai muuta. Ei kuritusta tullut mitenkään randomisti yllättäen vaan kyllä se tavallaan oli itse aiheutettua eli olisi halutessaan voinut sen välttääkin, kun olisi tehnyt niin kuin oli jo sanottu.

Ja en todellakaan puolustele kenenkään kurittamista. Halusin vain tuoda esiin, että kurittavat perheet  ei välttämättä olleet läpeensä pahoja.

Sairastahan tuo on antaa lapselle remmiä! Aikuisena nämä samat hakatut lapset sitten jonottaa joihinkin sm-sessioihin saadakseen henkistä helpotusta omitiselle tuskalle sisällään joka muotoutuu seksuaalisen paineen valepukuun! Mistä muusta luulette että tuollaiset mielihalut aikuisena kumpuaa? On yhdistetty kurittaminen jo lapsena mukarakkauden osoitukseen.

Sillä kyllähän tuo on pelottavaa ajatuksenakin . näin aikuisenkin näkökulmasta, että joku vihastuu niin paljon että lähestyy vyön kanssa tarkoituksenaan ojentaa ruumiillisella kurittamisella -- saati sitten miltä lapsesta tuollainen on tuntunut. Sattunut varmaan ihan pirusti puhumattakaan kuinka takapuolen iho on vahingoittunut. Ja miten voi aikuinen jatkaa vaikka lapsi itkee tuskissaan? Muka kasvatuksen vuoksi ja lapsen omaksi parhaaksi? Älkää nyt viitsikö.

Täytyy olla pöljä sellaisen ihmisen joka lyö lasta. 

Vierailija kirjoitti:

Kunpa useampi kertoisi kokemuksistaan , mikäli on tuonkaltaisessa lapsuushelvetissä kärsinyt hiljaa.

Miten he selviytyivät päivästä toiseen, aikuisuuteen?

Ehkä kokemukset auttaisivat ammattiauttajia tunnistamaan pahoinpideltyjä piilossa kärsiviä lapsia herkemmin.

No ei näistä voi puhua!! Mun väkivaltainen hakkaajaisä on varakas ja menestynyt ja tunnettu, ”kaupungin kermaa”. On valtava kynnys jos tästä alkaisi avautumaan tai kertomaan jossain lehdessä.

Mitään apua en traumaattiseen väkivaltalapsuuteen ole saanut koskaan. Olenhsn hyvän perheen lapsi ja menestyneen miehen tytär. Ei sellainen voi mihinkään julkiseen terveydenhuoltoon men kertomaan isästään.

Nyt olen jo aikuinen siis ja asun kaukana ja väilit todella jäiset, mutta siltikin koen että niin kauan kun ukko on elossa, en voi puhua asiasta. Veikkan että monella muulla on sama asia.

Kimmo Ohtonen on kyllä rohkea, ihailen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasketaanko kurittaminen perheväkivallaksi? Olihan ainakin ennen hyvissä perheissä usein tiukka kuri ja lapsille annettiin tarvittaessa selkään.

Täytyykö se kasvatus suorittaa kurittamisella?

Kyllä ne rajat ja käytöstavat moni pystyy kummasti opettamaan ja näyttämään toteen ihan kasvattamalla rakkaudellisesti ja ilman pelkoa.

Meillä oli hyvä perhe, siis oikeasti, ja minä ihan tavallinen kiltti tyttö. Ja rakkautta oli eikä pelkoa. Silti käytettiin ruumillista kurittamista eli käytännössä annettiin vyöstä takapuolelle. En tiedä, miten yleistä tällainen sitten on ollut, että ei ole muuten mitään henkistä eikä fyysistä väkivaltaa tai muuta. Ei kuritusta tullut mitenkään randomisti yllättäen vaan kyllä se tavallaan oli itse aiheutettua eli olisi halutessaan voinut sen välttääkin, kun olisi tehnyt niin kuin oli jo sanottu.

Ja en todellakaan puolustele kenenkään kurittamista. Halusin vain tuoda esiin, että kurittavat perheet  ei välttämättä olleet läpeensä pahoja.

Sairastahan tuo on antaa lapselle remmiä! Aikuisena nämä samat hakatut lapset sitten jonottaa joihinkin sm-sessioihin saadakseen henkistä helpotusta omitiselle tuskalle sisällään joka muotoutuu seksuaalisen paineen valepukuun! Mistä muusta luulette että tuollaiset mielihalut aikuisena kumpuaa? On yhdistetty kurittaminen jo lapsena mukarakkauden osoitukseen.

Sillä kyllähän tuo on pelottavaa ajatuksenakin . näin aikuisenkin näkökulmasta, että joku vihastuu niin paljon että lähestyy vyön kanssa tarkoituksenaan ojentaa ruumiillisella kurittamisella -- saati sitten miltä lapsesta tuollainen on tuntunut. Sattunut varmaan ihan pirusti puhumattakaan kuinka takapuolen iho on vahingoittunut. Ja miten voi aikuinen jatkaa vaikka lapsi itkee tuskissaan? Muka kasvatuksen vuoksi ja lapsen omaksi parhaaksi? Älkää nyt viitsikö.

Täytyy olla pöljä sellaisen ihmisen joka lyö lasta. 

Ei pöljä, vaan LUONNEVIKAINEN.

T. Luonnevikaisen hakkaajan lapsi

Vierailija kirjoitti:

Wt

Nimenomaan ei-wt. Väkivaltaa omi lapsia kohtaan on paljon juuri menestyneillä miesjohtajilla.

Mun äiti käytti henkistä väkivaltaa koko perheeseen enkä siitä pysty vieläkään oikein puhumaan enkä pysty sitä ymmärtämään ja tuntuu edelleen hirveältä ajatella, että miksei äiti rakastanut minua?

Miksi hän ei koskaan nähnyt minua, miksi hän mitätöi kaiken mitä tein, miksei hän koskaan ollut iloinen tai ylpeä mistään mitä tein vaikka kaikkeni yritin. Miksi äiti erotti minut vielä isästäni ja mustamaalasi hänet täysin? Vasta aikuisena olen päässyt tutustumaan kunnolla isääni, joka on kiltti, empaattinen ja rakastava. Miksi äiti vei senkin minulta? Heitti alaikäisenä ulos kotoa ja apua oli turha kysellä sen jälkeen.

Itse sairastuin persoonallisuushäiriöön lapsuuteni takia. Kaikilla tuntuu olevan ne rakastavat äidit, mutta ei minulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasketaanko kurittaminen perheväkivallaksi? Olihan ainakin ennen hyvissä perheissä usein tiukka kuri ja lapsille annettiin tarvittaessa selkään.

Täytyykö se kasvatus suorittaa kurittamisella?

Kyllä ne rajat ja käytöstavat moni pystyy kummasti opettamaan ja näyttämään toteen ihan kasvattamalla rakkaudellisesti ja ilman pelkoa.

Meillä oli hyvä perhe, siis oikeasti, ja minä ihan tavallinen kiltti tyttö. Ja rakkautta oli eikä pelkoa. Silti käytettiin ruumillista kurittamista eli käytännössä annettiin vyöstä takapuolelle. En tiedä, miten yleistä tällainen sitten on ollut, että ei ole muuten mitään henkistä eikä fyysistä väkivaltaa tai muuta. Ei kuritusta tullut mitenkään randomisti yllättäen vaan kyllä se tavallaan oli itse aiheutettua eli olisi halutessaan voinut sen välttääkin, kun olisi tehnyt niin kuin oli jo sanottu.

Ja en todellakaan puolustele kenenkään kurittamista. Halusin vain tuoda esiin, että kurittavat perheet  ei välttämättä olleet läpeensä pahoja.

Sairastahan tuo on antaa lapselle remmiä! Aikuisena nämä samat hakatut lapset sitten jonottaa joihinkin sm-sessioihin saadakseen henkistä helpotusta omitiselle tuskalle sisällään joka muotoutuu seksuaalisen paineen valepukuun! Mistä muusta luulette että tuollaiset mielihalut aikuisena kumpuaa? On yhdistetty kurittaminen jo lapsena mukarakkauden osoitukseen.

Sillä kyllähän tuo on pelottavaa ajatuksenakin . näin aikuisenkin näkökulmasta, että joku vihastuu niin paljon että lähestyy vyön kanssa tarkoituksenaan ojentaa ruumiillisella kurittamisella -- saati sitten miltä lapsesta tuollainen on tuntunut. Sattunut varmaan ihan pirusti puhumattakaan kuinka takapuolen iho on vahingoittunut. Ja miten voi aikuinen jatkaa vaikka lapsi itkee tuskissaan? Muka kasvatuksen vuoksi ja lapsen omaksi parhaaksi? Älkää nyt viitsikö.

Täytyy olla pöljä sellaisen ihmisen joka lyö lasta. 

Ei se minusta ollut vihastumista vaan ennemmin periaate sääntöjen noudattamisesta. Jos oli sanottu, että nyt näin ja näin tai muuten tulee remmiä, niin sitten jos ei tehnyt niin, niin tuli se rangaistus, jolla oli uhattu.

Sm ei kiinnosta. Fifty shades of grayn olen nähnyt, mutta ei oikein avautunut sekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunpa useampi kertoisi kokemuksistaan , mikäli on tuonkaltaisessa lapsuushelvetissä kärsinyt hiljaa.

Miten he selviytyivät päivästä toiseen, aikuisuuteen?

Ehkä kokemukset auttaisivat ammattiauttajia tunnistamaan pahoinpideltyjä piilossa kärsiviä lapsia herkemmin.

No ei näistä voi puhua!! Mun väkivaltainen hakkaajaisä on varakas ja menestynyt ja tunnettu, ”kaupungin kermaa”. On valtava kynnys jos tästä alkaisi avautumaan tai kertomaan jossain lehdessä.

Mitään apua en traumaattiseen väkivaltalapsuuteen ole saanut koskaan. Olenhsn hyvän perheen lapsi ja menestyneen miehen tytär. Ei sellainen voi mihinkään julkiseen terveydenhuoltoon men kertomaan isästään.

Nyt olen jo aikuinen siis ja asun kaukana ja väilit todella jäiset, mutta siltikin koen että niin kauan kun ukko on elossa, en voi puhua asiasta. Veikkan että monella muulla on sama asia.

Kimmo Ohtonen on kyllä rohkea, ihailen!

Oletko onnistunut kuitenkin löytämään jonkun toimivan väylän minkä kautta purkaa pa-hoinpitelyjäsi siten, että elät nyt tasapainoista hyvää arkea turvallisessa parisuhteessa?

Hyvä että muutit elämään kauaksi hänestä elämään omaa elämääsi! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasketaanko kurittaminen perheväkivallaksi? Olihan ainakin ennen hyvissä perheissä usein tiukka kuri ja lapsille annettiin tarvittaessa selkään.

Täytyykö se kasvatus suorittaa kurittamisella?

Kyllä ne rajat ja käytöstavat moni pystyy kummasti opettamaan ja näyttämään toteen ihan kasvattamalla rakkaudellisesti ja ilman pelkoa.

Meillä oli hyvä perhe, siis oikeasti, ja minä ihan tavallinen kiltti tyttö. Ja rakkautta oli eikä pelkoa. Silti käytettiin ruumillista kurittamista eli käytännössä annettiin vyöstä takapuolelle. En tiedä, miten yleistä tällainen sitten on ollut, että ei ole muuten mitään henkistä eikä fyysistä väkivaltaa tai muuta. Ei kuritusta tullut mitenkään randomisti yllättäen vaan kyllä se tavallaan oli itse aiheutettua eli olisi halutessaan voinut sen välttääkin, kun olisi tehnyt niin kuin oli jo sanottu.

Ja en todellakaan puolustele kenenkään kurittamista. Halusin vain tuoda esiin, että kurittavat perheet  ei välttämättä olleet läpeensä pahoja.

Sairastahan tuo on antaa lapselle remmiä! Aikuisena nämä samat hakatut lapset sitten jonottaa joihinkin sm-sessioihin saadakseen henkistä helpotusta omitiselle tuskalle sisällään joka muotoutuu seksuaalisen paineen valepukuun! Mistä muusta luulette että tuollaiset mielihalut aikuisena kumpuaa? On yhdistetty kurittaminen jo lapsena mukarakkauden osoitukseen.

Sillä kyllähän tuo on pelottavaa ajatuksenakin . näin aikuisenkin näkökulmasta, että joku vihastuu niin paljon että lähestyy vyön kanssa tarkoituksenaan ojentaa ruumiillisella kurittamisella -- saati sitten miltä lapsesta tuollainen on tuntunut. Sattunut varmaan ihan pirusti puhumattakaan kuinka takapuolen iho on vahingoittunut. Ja miten voi aikuinen jatkaa vaikka lapsi itkee tuskissaan? Muka kasvatuksen vuoksi ja lapsen omaksi parhaaksi? Älkää nyt viitsikö.

Täytyy olla pöljä sellaisen ihmisen joka lyö lasta. 

Ei se minusta ollut vihastumista vaan ennemmin periaate sääntöjen noudattamisesta. Jos oli sanottu, että nyt näin ja näin tai muuten tulee remmiä, niin sitten jos ei tehnyt niin, niin tuli se rangaistus, jolla oli uhattu.

Sm ei kiinnosta. Fifty shades of grayn olen nähnyt, mutta ei oikein avautunut sekään.

Ok. Oliko sääntöjen rikkomisesta mitään muuta sanktiota tarjolla - ainostaan tuo remmillä lyöminen?

Aika rajua esimerkiksi myöhästymisestä (sääntö rikottu) vetäistä remmillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasketaanko kurittaminen perheväkivallaksi? Olihan ainakin ennen hyvissä perheissä usein tiukka kuri ja lapsille annettiin tarvittaessa selkään.

Täytyykö se kasvatus suorittaa kurittamisella?

Kyllä ne rajat ja käytöstavat moni pystyy kummasti opettamaan ja näyttämään toteen ihan kasvattamalla rakkaudellisesti ja ilman pelkoa.

Meillä oli hyvä perhe, siis oikeasti, ja minä ihan tavallinen kiltti tyttö. Ja rakkautta oli eikä pelkoa. Silti käytettiin ruumillista kurittamista eli käytännössä annettiin vyöstä takapuolelle. En tiedä, miten yleistä tällainen sitten on ollut, että ei ole muuten mitään henkistä eikä fyysistä väkivaltaa tai muuta. Ei kuritusta tullut mitenkään randomisti yllättäen vaan kyllä se tavallaan oli itse aiheutettua eli olisi halutessaan voinut sen välttääkin, kun olisi tehnyt niin kuin oli jo sanottu.

Ja en todellakaan puolustele kenenkään kurittamista. Halusin vain tuoda esiin, että kurittavat perheet  ei välttämättä olleet läpeensä pahoja.

Sairastahan tuo on antaa lapselle remmiä! Aikuisena nämä samat hakatut lapset sitten jonottaa joihinkin sm-sessioihin saadakseen henkistä helpotusta omitiselle tuskalle sisällään joka muotoutuu seksuaalisen paineen valepukuun! Mistä muusta luulette että tuollaiset mielihalut aikuisena kumpuaa? On yhdistetty kurittaminen jo lapsena mukarakkauden osoitukseen.

Sillä kyllähän tuo on pelottavaa ajatuksenakin . näin aikuisenkin näkökulmasta, että joku vihastuu niin paljon että lähestyy vyön kanssa tarkoituksenaan ojentaa ruumiillisella kurittamisella -- saati sitten miltä lapsesta tuollainen on tuntunut. Sattunut varmaan ihan pirusti puhumattakaan kuinka takapuolen iho on vahingoittunut. Ja miten voi aikuinen jatkaa vaikka lapsi itkee tuskissaan? Muka kasvatuksen vuoksi ja lapsen omaksi parhaaksi? Älkää nyt viitsikö.

Täytyy olla pöljä sellaisen ihmisen joka lyö lasta. 

Ei se minusta ollut vihastumista vaan ennemmin periaate sääntöjen noudattamisesta. Jos oli sanottu, että nyt näin ja näin tai muuten tulee remmiä, niin sitten jos ei tehnyt niin, niin tuli se rangaistus, jolla oli uhattu.

Sm ei kiinnosta. Fifty shades of grayn olen nähnyt, mutta ei oikein avautunut sekään.

Miten sinä et loukkaantunut tai vahingoittunut jos remmillä lyötiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunpa useampi kertoisi kokemuksistaan , mikäli on tuonkaltaisessa lapsuushelvetissä kärsinyt hiljaa.

Miten he selviytyivät päivästä toiseen, aikuisuuteen?

Ehkä kokemukset auttaisivat ammattiauttajia tunnistamaan pahoinpideltyjä piilossa kärsiviä lapsia herkemmin.

No ei näistä voi puhua!! Mun väkivaltainen hakkaajaisä on varakas ja menestynyt ja tunnettu, ”kaupungin kermaa”. On valtava kynnys jos tästä alkaisi avautumaan tai kertomaan jossain lehdessä.

Mitään apua en traumaattiseen väkivaltalapsuuteen ole saanut koskaan. Olenhsn hyvän perheen lapsi ja menestyneen miehen tytär. Ei sellainen voi mihinkään julkiseen terveydenhuoltoon men kertomaan isästään.

Nyt olen jo aikuinen siis ja asun kaukana ja väilit todella jäiset, mutta siltikin koen että niin kauan kun ukko on elossa, en voi puhua asiasta. Veikkan että monella muulla on sama asia.

Kimmo Ohtonen on kyllä rohkea, ihailen!

Oletko onnistunut kuitenkin löytämään jonkun toimivan väylän minkä kautta purkaa pa-hoinpitelyjäsi siten, että elät nyt tasapainoista hyvää arkea turvallisessa parisuhteessa?

Hyvä että muutit elämään kauaksi hänestä elämään omaa elämääsi! 

Se tietyllä tapaa vähän auttaa että omille lapsille voin olla hyvä äiti, päätin siis jo raskauden aikana että teen KAIKEN päivänvastoin kuin julmat sadistipaskavanhempani. Se että oma lapsi saa rakkautta ja hellyyttä, antaa sitä samalla itselleni. Myös jooga on auttanut ja se että olen lukenut tietoa traumasta, tunnistan siis esim lievät dissosiaatio-oireeni ja ymmärrän että stressireaktioni ja ylivalppaana olo liittyy hermoston vaurioon joka lapsuuden pelosta tuli. Silloin piti pelätä koko ajan ja se selkeästi muutti aivoja ja hermostoa. Esim aikuisenakin puren kynsiäni, sillä sillä lailla rauhoitin lapsena itseäni kun kauhu ja tuska ja kipu ahdisti. Suhtaudun lempeästi tähän vaikka ymmärrän että kynsien pureminen on ällöä sinällään.

Terapia auttaisi varmaan mutta olen niin ehdollistettu/syyllistetty lapsuudessani että niin kauan kun isäni on elossa, en voi ”pilata” hänen mainettaan menemällä psykiatrian puolelle hoitoon. Ehkä sitten kun ukko kuolee. En nyt laske minuutteja siihen mutta se tulee olemaan HELPOTUS, kauhu ja pelko lakkaa vasta sitten.

Asian juurikin näin. Itsekin elin ns. täydellisessä perheessä mutta perheväkivaltaa oli. Hyvin harvalla ulkopuolisella oli mitään käsitystä asiasta. Osa ihmisistä ei usko tänäänkään, vaikka tuomiotkin on tullut.

Kaikkein pöyristyttävintä on kuitenkin ollut se, miten lastensuojelu on suhtautunut perheväkivaltaan. Omia sisaruksiani on yritetty pakottaa tapaamaan väkivaltaista vanhempaa. Jos eivät ole suostuneet niin seuraavaksi toista vanhempaa uhataan lasten huostaanotolla, kun ei saa lapsia tapaamisiin. Tämä on traumatisoinut minut pahemmin kuin perheväkivalta ja mielenterveysongelmiani on hoidettu nyt yli puoli vuosikymmentä.

EIPÄS! Ei ne perheet ole ns "hyviä" perheitä. Ne on ihan täysin läpimätiä pas*koja perheitä. Ulkopuoliset vain on täysin idiootteja kun ei näe sitä tai vaikka näkisivät niin eivät tee mitään.

t. "hyvän" perheen lapsi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Espoossa on monta menestyvää perhettä jossa väkivaltaa. Miehet työssä vaativissa ammateissa. Stressi puretaan vaimoihin ja lapsiin.

Vaimot puolustelevat läpsivää miestään sillä, että on ymmärrettävä tuollaista käytöstä menestyvältä mieheltä.

"Kun se on niin lujilla ja sillä on paineita"

Noinko se puolustelu menee? Ja tietty asema ja elintaso painaa vaakakupissa jossa toisella puolella omien lasten lapsuus?

Puolustelu menee juuri,näin kuten kirjoitit.

Olen itse kuullut näitä puolusteluja. Sitten tulee se kerta, että lyönti on jo kovempi. Tai kuten Bulevardin tapauksessa menestynyt mies tappaa koko perheen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasketaanko kurittaminen perheväkivallaksi? Olihan ainakin ennen hyvissä perheissä usein tiukka kuri ja lapsille annettiin tarvittaessa selkään.

Täytyykö se kasvatus suorittaa kurittamisella?

Kyllä ne rajat ja käytöstavat moni pystyy kummasti opettamaan ja näyttämään toteen ihan kasvattamalla rakkaudellisesti ja ilman pelkoa.

Meillä oli hyvä perhe, siis oikeasti, ja minä ihan tavallinen kiltti tyttö. Ja rakkautta oli eikä pelkoa. Silti käytettiin ruumillista kurittamista eli käytännössä annettiin vyöstä takapuolelle. En tiedä, miten yleistä tällainen sitten on ollut, että ei ole muuten mitään henkistä eikä fyysistä väkivaltaa tai muuta. Ei kuritusta tullut mitenkään randomisti yllättäen vaan kyllä se tavallaan oli itse aiheutettua eli olisi halutessaan voinut sen välttääkin, kun olisi tehnyt niin kuin oli jo sanottu.

Ja en todellakaan puolustele kenenkään kurittamista. Halusin vain tuoda esiin, että kurittavat perheet  ei välttämättä olleet läpeensä pahoja.

Sairastahan tuo on antaa lapselle remmiä! Aikuisena nämä samat hakatut lapset sitten jonottaa joihinkin sm-sessioihin saadakseen henkistä helpotusta omitiselle tuskalle sisällään joka muotoutuu seksuaalisen paineen valepukuun! Mistä muusta luulette että tuollaiset mielihalut aikuisena kumpuaa? On yhdistetty kurittaminen jo lapsena mukarakkauden osoitukseen.

Sillä kyllähän tuo on pelottavaa ajatuksenakin . näin aikuisenkin näkökulmasta, että joku vihastuu niin paljon että lähestyy vyön kanssa tarkoituksenaan ojentaa ruumiillisella kurittamisella -- saati sitten miltä lapsesta tuollainen on tuntunut. Sattunut varmaan ihan pirusti puhumattakaan kuinka takapuolen iho on vahingoittunut. Ja miten voi aikuinen jatkaa vaikka lapsi itkee tuskissaan? Muka kasvatuksen vuoksi ja lapsen omaksi parhaaksi? Älkää nyt viitsikö.

Täytyy olla pöljä sellaisen ihmisen joka lyö lasta. 

Ei se minusta ollut vihastumista vaan ennemmin periaate sääntöjen noudattamisesta. Jos oli sanottu, että nyt näin ja näin tai muuten tulee remmiä, niin sitten jos ei tehnyt niin, niin tuli se rangaistus, jolla oli uhattu.

Sm ei kiinnosta. Fifty shades of grayn olen nähnyt, mutta ei oikein avautunut sekään.

Ok. Oliko sääntöjen rikkomisesta mitään muuta sanktiota tarjolla - ainostaan tuo remmillä lyöminen?

Aika rajua esimerkiksi myöhästymisestä (sääntö rikottu) vetäistä remmillä.

Oli muitakin esim. aresti.

Itse muistan tapauksen lapsuudestani. Erään kaverini joka oli juuri ns. Kunnon perheestä. Iso hieno omakotitalo, kaksi hienoa autoa pihassa ja upea kesämökki jossa perhe vietti lähes kaikki vapaa-aikansa.

Kummatkin vanhemmista oli hyvässä ammatissa ja kävivät töissä.

Päällisin puolin kaikki näytti olevan hyvin..

Jotenkin huomasin silti, että tässä kaverissa oli jtn outoa.

Hän oli jotenkin kauhean aikuismainen käytökseltään jo ala-asteiässä. Häneltä puuttui kokonaan se lapsellisuus ja lapsen henkisyys joka lähes jokaisella on silloin vielä tallella kun kuitenkin oltiin ihan lapsia n. 9-11 vuotiaita..

Usein tää kaveri oli aamusin kouluun tullessa tosi apean oloinen joka aina katosi pikkuhiljaa koulupäivän aikana.

Myöhemmin kuulin vasta aikuisena, että tämä oli niitä perheitä joissa isä ryyppäsi ja kävi käsiksi sekä puolisoon että lapsiin.

Ja ilmeisimmin tätä tapahtui myös välillä ihan selvin päin ja arkipäivänäkin..

Kadehdin aina lapsena tätä kaveria kun minusta hänen elämänsä oli paljon kivempaa, mutta tässä sitä nähdään ettei kaikki ole sitä miltä se näyttää päällepäin.

Nyt kun mietin jälkikäteen niin kaverilla oli usein aika hiljainen ja vakava ilmapiiri (erityisesti vanhempien välillä) kotona jos olin sielä kylässä, mutta en sitä silloin tajunnut. Kaveri ei myöskään oikein vastannut isälleen ikinä mitään kun tämä yritti tulla puhumaan meille mukavia.. Tuon huomasin jo silloin..

Olen tuo ylempänä vastannut ”silmäätekevän” lapsi. Piti vielä lisätä että 80-luvulla sossu ei ollut todellakaan samanlainen kuin nykyään, siis silloin jos hyvän perheen lapsesta olisi tehty lasi, sossu olisi vaan nauranut ja jättänyt tutkimatta. Koska hyvä tunnettu perhe, eihän siellä ole ongelmia!

Sossu auttoi silloin vain alkkisten lapsia (ajateltiin että vain juopot on ongelmavanhempia) ja sitten vähävaraisia, koulussa jaettiin köyhille silmälasi- ja vaatekuponkeja.

Lisäksi naapurustossa ja ylipäätään oli sellienn asenne että jos joku kuuli että lasta hakattiin ja itku ja avunhuudot kuuluivat, asialle ei tehtty mitään koska sen on perheen sisäinen asia ja jokaisella miehellä on OIKEUS kurittaa vaimoaan ja lapsiaan.

Meidän kadulla kaikki tiesi että kerkä hakkaa lapsiaan. Ei sille kukaan tehnyt mitään kun sehän oli asia joka oli jokaisen miehen ylsityisasia.

Itse kärsin väkivaltaisen sisarukseni takia vuosia. Hän on mua muutamia vuosia vanhempi. Oikeasti varmaan jotenkin luonnevikainen ihminen. Päivittäistä henkistä ja fyysistä väkivaltaa vuosien ajan. Vanhemmat pelkäsivät häntä myös, eivätkä puuttuneet asiaan mitenkään.

Olimme ihan tavallinen perhe. Ulkopuoliset aina ihaili kuinka ihania lapsia olemme, kuinka perhe on niin tiivis ja täynnä rakkautta. Ei olisi tarvinnut kuin nähdä paitani alle, niin olisi näkynyt todellisuus. Olin aina mustelmilla joka puolelta.

Nyt aikuisena en ole väleissä vanhempiini, enkä sisarukseen. En ole koskaan hakenut mistään mitään apua. Lapsena yritin kerran kääntyä terveydenhoitajan puoleen, mutta sain sellaisen vastaanoton, että menetin luottoni kaikkeen.

Mutt ihan hyvin mulla on mennyt kaikesta huolimatta. Opiskelen yliopistossa, kaukana kaikesta. Minulla on hyvä mies, joka parhaansa mukaan kuuntelee ja auttaa.