Lue keskustelun säännöt.
Tapaillut yhtä naista muutaman viikon, eilen ensimmäistä kertaa hänen luonaan ja
16.11.2019 |
huomasin sattumalta vessan peilikaapissa lääkkeitä jotka määrätty kaksisuuntaisen mielialahäiriöön.😲
Emme ole harrastaneet seksiä vielä. Kannattaako jatkaa tapailua kun muuten olemme kuin paita ja peppu. En ole koskaan ollut näin ihastunut keneenkään, tekee mieli vain kokoajan olla hänen kanssaan koska aika menee kuin siivillä.
Vai heräänkö joku kerta deittien jälkeen hänen komerosta kädet sidottuna ja suu teipattuna?😅🤣
Millainen sairaus toi on? 🤔
M28
Kommentit (91)
Mitä jos ap kysyisit asiallisesti naiselta suoraan asiasta? Voi olla naiselle kiusallinen ja häpeällinenkin asia mutta siitä avauduttua ja asia käsiteltyä ei turhia mietintöjä ja avoimempi ilmapiiri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla itelläni diagnosoitiin kakssuuntanen mielialahäiriö sairastuttuani maaniseen psykoosiin. Sitä ennen olen puolet elämästäni sairastanut toistuvaa masennusta, joista viimeiset neljä vuotta olen ollut työkyvyttömänä vaikean masennuksen takia.
Mulle löydettiin melkein heti oikea lääkitys (mikä on aika harvinaista, sillä usein oikeiden lääkkeiden löytäminen vie vuosia). Nyt olen ollut melkein vuoden remissiossa ja olen pystynyt aloittamaan uudestaan kesken jääneet opintonikin.
Mutta tuo seurustelu juttu on vaikea kysymys. Toisaalta itse kaipaisin parisuhdetta, mutta kun mietin voisinko itse seurustella vaikeasti mielenterveysongelmaisen kanssa, niin en tiedä. Seurustelin muutaman vuoden miehen kanssa, jolla oli vakava mielenterveys- ja päihdeongelma, oli se tosi raskasta. Toisaalta raskainta siinä oli se, että hänellä ei ollut hoitokontaktia tai halua siihen. Sain kuitenkin pitkän taistelun jälkeen hänet vastaanottamaan apua ja nyt muutamia vuosia myöhemmin, hän on paljon paremmassa kunnossa.
Mutta niin kuin täälläkin sanottu, sairauden kulku on jokaisella erilainen, eikä diagnoosin perusteella voi sanoa sitä, millainen ihminen on. Monet voi elää vuosia oireettomana ja oppia hakemaan ajoissa apua sairausjakson taas alkaessa. Musta itestäni tuskin kukaan arvaisi, että mulla on kakssuuntanen.
Ehkä uuteen suhteeseen lähteminen on aina riski, eihän sitä koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Alkuun tasapainoinen ihminen voi paljastua myöhemmin ihan erilaiseksi. Toisaalta kakssuuntanen on elinikäinen diagnoosi, ja vaikeasti sairastumisen riski on koko ajan olemassa. Mutta jos ihminen vaikuttaa muuten hyvältä tyypiltä ja elämä kunnossa, en usko että antaisin diagnoosin vaikuttaa suhteen muodostumiseen.
No jos lääkitys on saatu kohdilleen, niin ei mitään ongelmaa.
Mieluummin mielarilääkkeet vessan peilikaapissa, kun tyyppi joka on tyyliin nikkaroinut jalkapuut makkariinsa potentiaalista "kokeilunhaluista" kumppania varten.
Nimimerkillä kaikkea kuuliut treffailevilta sinkkukavereiltaan. . .
Juttelen sen daamin kanssa. Kerro että vahingossa huomasit tällaisen ja haluaisit jutella asiasta. Mielenterveysongelmat on yleisiä, mutta onneksi niihin saa nykyään hoitoa. Eivät ole mielestäni mitenkään maailmanloppu.
Terveisin,
Masennuksesta kärsivä joka säilyttää lääkkeitään allaskaapissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Run Forest run!! Ihme että olet vielä hengissä.
Vierailija kirjoitti:
Don't stick your dick into crazy Daisy....
Niinpä. Kannattaa tehdä itselleen palvelus ja olla dippaamatta dikkiään suomalaiseen mielipuolitautiseen naiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Run Forest run!! Ihme että olet vielä hengissä.
Todennäköisesti se akka jo mielessän suunnitteli ap :n nahasta uusia lapunvarjostimia ja viittaa itselleen.
Kokemus epätasapainoisesta terapiassa käyvästä naisesta ei poistu mielestä ikinä.
Meillä ongelmat alkoivat seuraavalla viikolla peiton heilutuksesta. Ikinä ei tiennyt mitä seuraavaksi, räjähtääkö silmille vai haluaako läheisyyttä. Aamut varsinkin olivat vaikeita, näyttäen suunnan loppupäivän tunnelmiin.
Muutaman kuukauden etäsuhteessa jaksoin. Terveenä, ja hiukan laihempana olisi ollut kumppaniainesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellinen kysymys on, miksi tongit hänen vessankaappiaan..
Oletko siis itsekään nyt ihan tasapainoinen mies? Oliko kyseessä vahinko vai halusitko uteliaisuudesta etsiä jotakin outoa?
Äitini sairautta seuranneena, en lähtisi suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en lähtisi suhteeseen tuollaisen kanssa.
Outo ketju, ts. outoja vastauksia.
Kaksisuuntaista on niin eri tasoista ja yksilöllistä vaihtelua sen verran runsaasti, etten itse osaa kyllä sanoa yhtään mitään millaista elämä tuon naisen tulisi mahdollisesti olemaan.
Itse tunnen joitain naisia joilla on tuo kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja yhdellä heistä se on aika lievä plus hän käyttää lääkitystä, eikä se näy hänen elämässään oikein mitenkään.
On mukava ja keskivertonaista vilkkaampi luonne, huolehtii itse elämästään ja löysi pitkien opintojen jälkeen hyvän miehen jonka kanssa tasapainoisessa suhteessa.
Toinen tietämäni bipoläärinen nainen on ollut 20 vuotta naimisissa ja useamman lapsen äiti, saa välillä ihan typeriä ideoita ja maanisena vastuuton, eli siinä perheessä mies on sitten enempi vastuussa ihan kaikesta arjen sujumisesta ja lasten asioista talouteen.
Vaikuttavat kuitenkin onnellisilta ja pariskunta viihtyy keskenään, sehän se on tärkeintä kun ei mitään suurensuuria ongelmia ole.
Kolmas tietämäni bipoläärinen nainen taas oli parikymppisenä ihan sekaisin ja eli tosi kaoottista elämää, matkusteli maniassa ympäriinsä, käytti runsaasti päihteitä, petti poikaystäviään toistuvasti ja teetti useamman abortin koska ei huolehtinut mistään.
Noin 25-vuotiaana hän löysi elämänsä rakkauden, rauhoittui ja on elänyt siitä lähtien ihan normaalia elämää ja saanut sairautensa hallintaan. Ei käytä enää päihteitä, tuhlaa holtittomasti ympäriinsä matkusteluun eikä petä.
Ihan perustyyppi nykyisin ja onnellisessa suhteessa.
Tiedän myös joitain miehiä joilla on tuo, ja niistä jokainen on ollut nuoresta saakka naimisissa saman naisen kanssa ja useamman lapsen isiä.
Heillä bipoläärisyys näkyy siten, että elämä on jaksoittaista - välillä tehdään tukka putkella ja välillä erakoidutaan eikä saada oikein mitään aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Don't stick your dick into crazy Daisy....
Niinpä. Kannattaa tehdä itselleen palvelus ja olla dippaamatta dikkiään suomalaiseen mielipuolitautiseen naiseen.
Suosittelen jättämään kaikki suomalaiset naiset rauhaan. Tai oikeastaan sanotaan naiset noin yleensäkin. Keskity muihin miehiin. Sekoilkaa , dippailkaa ja märmättäkää sedät yhdessä.
Mitä jos sillä on lääkitys jota käytetään bipon lisäksi vaikkapa epilepsiaan?? Juttele sen kanssa. Ai nii jatuu kertoo sitte :)
Suora leikkaus jokusen vuoden päähän, kun avaudut siitä, että lapsen äidillä mt-ongelma ja et jaksa enää.
Siihen joku sitten vastaa, että miksi lähdit tekemään lapsia mt-ongelmaisen kanssa, että itsepä olet lapsesi äidin valinnut.
Tärkein omia lapsia koskeva geneettinen valinta tehdään, kun päätetään kenen kanssa lapsia tehdään. Omille geeneille ei voi mitään.
Vaihda lääkkeet ja seuraa kun se alkaa muuttua maaniseksi.
Kannattaa muistaa että bipo ei ole läheskään kaikille loppuiän diagnoosi. Moni selviää yhdellä mania/masennusrundilla.
Useimmilla myös saadaan hoitotasapaino niin hyväksi että oireet pysyy lääkkeillä täysin kurissa.
Anopillani on paha bipo, meni kolme vuotta ja pari itsariyritystä että hoitotasapaino lopulta löytyi. Mutta kun se löytyi, ei oireita ole ollutkaan vuosiin.
Ja lääkärit tosiaan määräävät tujujakin psyykenlääkkeitä muihinkin vaivoihin. Itse olen syönyt Ketipinoria (neurolepti) miniannoksella univaikeuksiin vähän aikaa.