Tapaillut yhtä naista muutaman viikon, eilen ensimmäistä kertaa hänen luonaan ja

Muutanan viikon tapaillut etkä oo pannut?! Joo, next please, mikä hemmetin nössö sä oot?

N27

En alkaisi hullujen kanssa millekään. Sorry, mutta näin se on.

Ai "sattumalta huomasit" peilikaapin sisällön? Et siis yhtään ollut uteliaisuuttasi penkomassa, ethän?

No tuo bipolaarinen ei nyt ole mitenkään huolestuttava sairaus, ja varsin hyvin hoidettavissa. Itse en sen takia jättäisi hommaa, jos muuten menee kaikki putkeen.

Mutta kehottaisin kyllä perehtymään kyseiseen häiriöön, on nimittäin huomattavasti helpompi ymmärtää ja ja kestää, kun tietää mitä, milloin ja miksi.

No kyllä mä lähtisin nyt siitä että nämä lääkkeet ovat todella bipo- vaivaan määrätty tälle naiselle kun ap näin aloituksessaan kertoo.

Purkissahan on tietty apteekin liimaama tarra jossa lukee potilaan nimi ja syy, mihin vaivaan lääkkeet on kirjoitettu, sekä annosteluohje.

Kuten minullakin lukee omissa lääkkeissäni;

Propral 10mg, 1-2tbl tarvittaessa esiintymisjännitykseen

nykyajan naiset on s ekopäitä.

Provohan tämä, mutta en suosittele. Kokemusta on tuota sairastavasta miehestä. Ei kiitos enää.

Ei tarvitse mitään psykopaattista touhua pelätä, mutta parisuhteesta tulee pidemmän päälle tosi vaikeaa. Nainen tuskin osaa erotella omia henkisiä ongelmiaan parisuhteen ongelmista ja jättää sinut jossain vaiheessa, vaikka vika ei ole sinussa. Asioista ei voi keskustella ja erimielisyyksiä selvittää puhumalla, kuten normaalissa parisuhteessa, vaan toinen pitää kaiken sisällään, myllää sitä niin kauan että se kasvaa kymmenen kertaa isommaksi asiaksi kuin on ja lopulta hän päättää, että parempi kun erotaan. Se siitä.

Varo ettet päädy miniuutiseksi - "Mies puukotettiin asunnossa keskellä yötä. Nainen pidätetty teosta."

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse mitään psykopaattista touhua pelätä, mutta parisuhteesta tulee pidemmän päälle tosi vaikeaa. Nainen tuskin osaa erotella omia henkisiä ongelmiaan parisuhteen ongelmista ja jättää sinut jossain vaiheessa, vaikka vika ei ole sinussa. Asioista ei voi keskustella ja erimielisyyksiä selvittää puhumalla, kuten normaalissa parisuhteessa, vaan toinen pitää kaiken sisällään, myllää sitä niin kauan että se kasvaa kymmenen kertaa isommaksi asiaksi kuin on ja lopulta hän päättää, että parempi kun erotaan. Se siitä.

Ikävää tällainen yleistäminen. Diagnoosi ei kerro ihmisestä yhtään mitään. Kaksisuuntainen mielialahäiriö VOI tietysti vaikeuttaa elämää ja parisuhdettakin, mutta ei se ole mikään varma merkki. Ihmiset voivat olla ilman diagnoosejakin epävakaita tai huonoja kommunikoinnissa.

Minulla on kyseinen diagnoosi, eikä kukaan varmaan uskoisi päälle päin sitä. Olen akateemisesti kouluttautunut, vaativissa työtehtävissä ja elämässäni on kaikki mallillaan. On hyvä tasapainoinen parisuhde, pitkäaikaisia ystävyyssuhteita, läheiset välit perheeseen. Huolehdin itsestäni henkisesti ja fyysisesti. Todellakin asioista keskustellaan eikä kukaan ole koskaan huomauttanut riitelytaidoistani. Olen rauhallinen ja tasainen ihminen muutenkin. Aivoissani vaan on joku häikkä, minkä vuoksi etenkin ilman lääkitystä saatan masentua tai saada vauhtia. Silloin kun näitäkin on esiintynyt, lopputulokset eivät ole olleet kovin dramaattisia. Siis ulkopuolinen tuskin huomaa mitään erikoista.

Mielenterveyshäiriöistä pitäisi puhua asiallisesti, koska moni häpeää todella paljon asiaa. Se että sinä tunnet jonkun ”hullun”, ei tarkoita että kaikki olisivat samanlaisia.

Vain jenkkielokuvissa näkee lääkkeitä säilytettävän vessan kaapissa.

Olipa väsynyt provo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse mitään psykopaattista touhua pelätä, mutta parisuhteesta tulee pidemmän päälle tosi vaikeaa. Nainen tuskin osaa erotella omia henkisiä ongelmiaan parisuhteen ongelmista ja jättää sinut jossain vaiheessa, vaikka vika ei ole sinussa. Asioista ei voi keskustella ja erimielisyyksiä selvittää puhumalla, kuten normaalissa parisuhteessa, vaan toinen pitää kaiken sisällään, myllää sitä niin kauan että se kasvaa kymmenen kertaa isommaksi asiaksi kuin on ja lopulta hän päättää, että parempi kun erotaan. Se siitä.

Ikävää tällainen yleistäminen. Diagnoosi ei kerro ihmisestä yhtään mitään. Kaksisuuntainen mielialahäiriö VOI tietysti vaikeuttaa elämää ja parisuhdettakin, mutta ei se ole mikään varma merkki. Ihmiset voivat olla ilman diagnoosejakin epävakaita tai huonoja kommunikoinnissa.

Minulla on kyseinen diagnoosi, eikä kukaan varmaan uskoisi päälle päin sitä. Olen akateemisesti kouluttautunut, vaativissa työtehtävissä ja elämässäni on kaikki mallillaan. On hyvä tasapainoinen parisuhde, pitkäaikaisia ystävyyssuhteita, läheiset välit perheeseen. Huolehdin itsestäni henkisesti ja fyysisesti. Todellakin asioista keskustellaan eikä kukaan ole koskaan huomauttanut riitelytaidoistani. Olen rauhallinen ja tasainen ihminen muutenkin. Aivoissani vaan on joku häikkä, minkä vuoksi etenkin ilman lääkitystä saatan masentua tai saada vauhtia. Silloin kun näitäkin on esiintynyt, lopputulokset eivät ole olleet kovin dramaattisia. Siis ulkopuolinen tuskin huomaa mitään erikoista.

Mielenterveyshäiriöistä pitäisi puhua asiallisesti, koska moni häpeää todella paljon asiaa. Se että sinä tunnet jonkun ”hullun”, ei tarkoita että kaikki olisivat samanlaisia.

No joo, lähdin avoimin mielin suhteeseen ensimmäistä kertaa naisen kanssa, joka kertoi käyttävänsä mielialalääkkeitä. Särjin sitten sydämeni siinä touhussa ja jatkossa olen varovaisempi jos lääkkeet mainitaan. Mutta tästä johtuu nyt että olen vähän herkkä tälle aiheelle, tuli niin pahasti siipeen. Kyllä se siitä.