Mitä mieltä siitä ideasta, että isovanhempi jää hoitamaan lastenlasta ansiosidonnaisen turvin?
Olisiko teidän lapsen isovanhempi jo valmis luovuttamaan työpaikkansa nuoremmille ja alkamaan lastenlapsia hoitamaan?
Kommentit (49)
Kotiäiti kirjoitti:
Isovanhempi jatkuvana lastenhoitajana perheessä - ei tule toimimaan. Aniharvan lapsiperheen isovanhemmat asuvat naapurissa. Nykyään monet isovanhemmat ovat jo 70-80-vuotiaita eivätkä he jaksa lapsenlapsia hoitaa. Heillä on paljon ikää ja usein myös sairauksia, että en antaisi alle kouluikäistä lasta hoitoon. Lapsella pitää olla jaksava ja turvallinen hoitaja ja lapsen turvallisuus on etusijalla. Aina.
Ajatus, että lastenhoitovastuu kuuluisi luonnostaan isovanhemmille, on omituinen. Miksi lastenhoito ja lastenkasvatus halutaan ulkoistaa perheistä joko yhteiskunnalle (päivähoito ja koulu) tai sukulaisille? Mikä äitejä ja isiä vaivaa, kun he eivät sitoudu lastenhoitoon vaan haluavat laittaa lapsensa nopeasti päivähoitoon? Perheen ja työn yhteensovittaminen esimerkiksi vanhempien työaikoja vuorottelemalla ja etätyöllä kotona onnistuu. Lasten hoitamiseksi kotona on tehtävä työtä, mutta se palkitsee. Päiväkodeissa on liian suuret lapsiryhmät. Päivähoidossa olevat lapset sairastavat enemmän kuin kotihoidossa olevat lapset.
No ei yleensä onnistu. Se on täysin työnantajan vallassa miten se suhtautuu etätöihin tai työaikojen vuorotteluun.
Ja oikeasti aika harva nyt sentään niin vanhana saa niitä lapsia, että vauvaiässä isovanhemmat ovat 80v. Minun lapseni isoisovanhemmat ovat juuri täyttämässä 80. Eikä niilläkään ole vielä sairauksia.
Siitä olen samaa mieltä että pienelle lapselle päiväkoti ei ole ideaali paikka, sen sijaan isovanhempien hoito taas taatusti on lähes yhtä hyvä kuin kotona vanhempien kanssa. Joskus vaan on tilanteita, että on lähes pakko vanhemman palata töihin.
Meidän lapsi oli isoäidin hoidossa kaksi vuotta (1-3 vuotiaana) ja heillä on aivan erityinen suhde. Isoäiti sai breikin työelämästä, reilusti vapaa-aikaa ja aikaa lapsenlapsen kanssa.
Mitäs sitten tapahtuu, kun työtön isovanhempi määrätään työhaastatteluun, mahdollisesti saa työpaikan, tai laitetaan karenssin uhalla cv-pupu-kurssille?
Olen itse siinä iässä, että kysymys koskisi sitä, jäisinkö itse hoitamaan lapsenlasta. En todellakaan jäisi. Minulla on vielä 10 vuotta työelämää jäljellä ja haluan todellakin tehdä töitä, enkä pelkästään tulevan eläkkeen vuoksi vaan myös työn antaman sisällön ja sosiaalisten suhteiden takia. Minua ei myöskään haittaa lainkaan se, etteivät lapseni (nyt jo yli kolmekymppinen) ja hänen puolisonsa aio hankkia lapsia.
Äiti ja isä ovat aina oman lapsensa ensisijaisia hoitajia. Pienten lasten vanhempien kannattaisi pohtia eri vaihtoehtoja, miten lapset saisivat olla kotihoidossa. Työelämä kyllä odottaa, lapset eivät odota. Lapset kasvavat nopeasti isoiksi. Täysi-ikäisen lapsen äitinä ja isänä on turha itkeä ja katua, että olisi pitänyt olla enemmän kotona lasten kanssa. Lakisääteinen hoitovapaa on hieno oikeus!
Nykyiset isovanhemmat hoitavat paljon vähemmän lapsenlapsiaan kuin kymmeniä vuosia sitten. Subjektiivista päivähoito-oikeutta ei ole ollut 1960-, 1970- ja 1980-luvuilla. Jos perheenäiti on käynyt satunnaisesti tai vakituisesti töissä kodin ulkopuolella, joku lähisukulaisista on hoitanut lapsia.
Isovanhemmista löytyy valitettavasti myös joutilaita ja itsekkäitä yksilöitä, jotka haluavat kuoria lapsenlapsista vain kermat päältä. Lapsenlapset kelpaavat Facebookin päivitykseen ja minä-minä-itsekehuun juhlissa ja kissanristiäisissä. Moni lapsiperhe saa apua 0 tuntia vuodessa ja mihin sitä apua kaipaisikaan. Oma apu on paras apu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä tiedä. Se on taas yksi keino saada naisia pysymään kotona. Tällä kertaa vähän vanhempia.
Eikö olisi ennemminkin isän asia hoitaa lastansa, kuin mummon. Ukithan nyt ei tähän lähde.
Kun ajattelin ainoan lapseni isovanhempia, niin kyllä se itse asiassa ois ollut heistä mun isäni, jonka kohdalla tämä ois voinut olla mahdollista. Jos olisivat asuneet samalla paikkakunnalla ja oltais saatu lapsi aiemmin, näin olisi voitu tehdä. Ansiosidonnaista pienemmällä rahalla tosin.
Isäni jäi aikanaan eläkeputkeen työelämään alle kuuskymppisenä ihan kypsyneenä. Siellä työ ja ilmapiiri, suorituspaineet kasvoivat muutamassa vuodessa ihan älyttömästi. Jäi, kuten sanoi, äitini kodinhoitajaksi. Äidin vikat työvuodet teki kaikki kotityöt.
Olis varmasti silloin pärjännyt hyvin 2-5 -vuotiaan kanssa sen 6,5 h mitä lapsi päiväkodissa oli.
Aika harvalla on isovanhemmat työelämässä enää. Melkein kaikki jo eläkkeellä lapsenlapsia saadessa. Muutamia poikkeuksia toki.
Ei ole hyvä ajatus. Tuhoaa suvun ihmissuhteita. Aiheuttaaa stressiä vanhemmille. Ja oikeudessa sitten riidellään.
Anoppini irtisanoutui noin viisi vuotta ennen arvioitua eläkeikää ja alkoi virallisesti perhepäivähoitajaksi, hoidossa hänellä oli vain omia lastenlapsia. Meillä se toimi hyvin, kun anoppi sai oikean palkan työstään, mutta tuollainen mukatyöttömyys ei vaikuta hyvältä idealta.
Isovanhempi jatkuvana lastenhoitajana perheessä - ei tule toimimaan. Aniharvan lapsiperheen isovanhemmat asuvat naapurissa. Nykyään monet isovanhemmat ovat jo 70-80-vuotiaita eivätkä he jaksa lapsenlapsia hoitaa. Heillä on paljon ikää ja usein myös sairauksia, että en antaisi alle kouluikäistä lasta hoitoon. Lapsella pitää olla jaksava ja turvallinen hoitaja ja lapsen turvallisuus on etusijalla. Aina.
Ajatus, että lastenhoitovastuu kuuluisi luonnostaan isovanhemmille, on omituinen. Miksi lastenhoito ja lastenkasvatus halutaan ulkoistaa perheistä joko yhteiskunnalle (päivähoito ja koulu) tai sukulaisille? Mikä äitejä ja isiä vaivaa, kun he eivät sitoudu lastenhoitoon vaan haluavat laittaa lapsensa nopeasti päivähoitoon? Perheen ja työn yhteensovittaminen esimerkiksi vanhempien työaikoja vuorottelemalla ja etätyöllä kotona onnistuu. Lasten hoitamiseksi kotona on tehtävä työtä, mutta se palkitsee. Päiväkodeissa on liian suuret lapsiryhmät. Päivähoidossa olevat lapset sairastavat enemmän kuin kotihoidossa olevat lapset.