Lue keskustelun säännöt.
Onko olemassa naisia, jotka ei ole mainstream?
16.11.2019 |
Tuntuu että naiset rakastavat mainstreamia, ja muotteja joihin ahtautua ja änkeä muutkin. Suurin osa naisista yrittää olla instagram-beibejä, ja ne jotka ei yritä, yrittää olla jotain hipstereitä ja päätyvät olemaan samalla tavalla erilaisia. Onko mahdollista löytää naista, joka olisi oma itsensä ja sellaisenaan erilainen kuin muut naiset?
Kommentit (214)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös yksi sellainen, joka ei kuulu joukkoon. Omistan instagramtilin, mutta se on töitäni varten. Olen yrittäjä ja kuvissani esittelen työni kohteita.
Olen keskivertoa älylläämpi (anteeksi, että sanon ääneen asian, jota ei pitäisi sanoa) ja minua ovat koko elämäni lähestyneet miehet, joiden kanssa en koe minulla olevan mitään yhteistä. Työroolini on erittäin sosiaalinen ja osaan kameleonttimaisesti tulla toimeen seurassa kuin seurassa. Tämä johtaa siihen, että minusta pitävät käytännössä kaikki mutta harva tuntee minua oikeasti.
Minuun ihastuvat a) nörtähtävät miehet, jotka toisinaan ehkä voisivat ollakin fiksuja mutta heidän tietynlainen autistisuutensa tekee heistä sellaisia, etten ikinä voisi haluta mitään fyysistä kanssakäymistä heidän kanssaan. Minuun ihastuva miesten ryhmä b) on sosiaalinen, mutta jolta puuttuu se jokin "syvällisyys". Eli halki. poikki ja pinoon -tyypit. Minun täytyy pitää toista jollakin tavalla vertaisenani voidakseni kiinnostua. Ja koska olen itse 172 cm pitkä, hiukka ja muutenkin hyvälustoinen, en halua kumpanikseni lyhyttä/hintelää/lihava miestä. Varatuissa miehissä on sellaisia, jotka voisivat kiinnostaakin mutten koskaan tyrkytä itseäni suhteessa olevalle ihmiselle. Omassa ikäluokassani (n. 40 vuotta) ei ihan oikeasti ole vapaana laadullisesti hyviä miehiä ja toisaalta en halua kumppankiksi miestä, jolla on pieniä lapsia edellisestä suhteestaan.
Elän tahtomattani sinkkuna ja ilman suhdetta. Viimeksi kokeilin suhdetta erittäin komean mutta keskimääräisellä älykkyystasolla varustetun miehen kanssa. Hän oli fyysisesti haluttava mutta ei suhteesta oikein tule mitään, jos joka päivä joutuu ihmettelemään toisen tietämättömyyttä mitä erilaisemmista asioista ja selvittelemään toisen arkielämän ongelmia.
Nuorempana minua on kysytty erilaisiin kauneuskilpailuihin, edelleen salilla miehet arvuuttelevat ammattiani tanssijana ja aina toisinaan joku mies samassa hississä saattaa pyytää treffeille. Joskus joku puolituttu on sanonut, ettei ikinä voisi kuvitellakaan minun olevan sinkku ja että kuulemma minua ei uskalla edes lähestyä lähes sataprosenttisen varmojen pakkien pelossa.
Nyt ikää 40 vuotta. Eipä ole koskaan tullut vastaan ihmistä, joka "kolahtaa" oikealla tavalla. Olisin halunnut perheen, rakkautta ja läheisyyttä mutta niiden puutteessa keskityn tekemään työtä. En käytä rahojani merkkilaukkuihin, se raha menee lahjoituksena eläinsuojelujärjestöille. Yksinäisten vanhusten hyvinvointiin olisin myös valmis laittamaan rahaa.
Asun omistamassani asunnossa yhdellä Helsingin kalleimmista alueista. En ole koskaan etsinyt miehestä rahoittajaa mutten toisaalta kelpuuta kumppanikseni miestä, jonka oma toimeentulo on lähellä köyhyysrajaa. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä epätodennäköisempänä pidän sitä, että tulen koskaan kokemaan vastavuoroista rakkautta.
En mä yhtään ihmettele. Tuon ikäiseksi annat itsestäsi melko pinnallisen ja ikävän kuvan. Noin muuten, sinähän olet keskiluokan ruumiillistuma, mainstreamin ruumiillistuma.
Mitä mainstreamia minussa on? Sekö, että olen oikeasti äärimmäisen introvertti ja etten ole kiinnostunut populäärikulttuurin tapahtumista? Tykkään käsillä tekemisestä ja teen käytännössä mitä tahansa huonekalujen verhoilusta vaatteiden ompeluun. Osaan piirtää hyvin ja osaan soittaa pianoa. Osaan myös ajaa traktoria ja osaan tehdä yksinkertaiset huollot autoon. Olen yksin remontoinut sata vuotta vanhan omakotitalon lattiasta kattoon. En pidä shoppailusta, Paula Vesala ei voisi vähempää kiinnostaa ja radiokanavien kuuntelu sekä tv:n katseleminen saa aikaan inhonväreitä.
Mikä sinusta ei ole mainstreamia?
Annan ikävän kuvan itsestäni halutessani, että kumppanini sytyttää olemuksellaan minut seksuaalisesti? Erikoinen näkemys. Olen käsittänyt, että miesten pitää saada erektio (=kiihottua kumppanistaan seksuaalisesti) kyetäkseen seksiin. Miksi vaatimukseni kumppanin ulkonäön suhteen tekee minusta pinnallisen?
Ymmärrän, jos joku mies ei pysty kiihotumaan merkittävän ylipainoisesta naisesta. Miksi minun pitäisi pystyä kiihottumaan hintelästä, huonohampaisesta ja kaljusta kääpiöstä? Olen esteetikko, joka nauttii katsellessaan kauniita asioita ja ihmisiä.
Ensimmäisessä viestissäsi keskityt omaan älykkyyteesi, työelämään, pinnallisiin vaatimuksiin kumppanille, tulotasoon ja asumiseen. Niinhän me kaikki tehdään, siis mainstreamia. Tervetuloa kerhoon, variaatiot ovat lopulta hyvin pieniä.
Minä käsitin, että aloitusviestissä peräänkuulutettiin naista, joka ei mene massan mukana. Joka ei seuraa kiinnostuksella MeNaiset -lehden vinkejä "tyylistä", ei seuraa sisustusblogeja eikä välitä siitä, keikkuuko olalla merkkilaukku ja onko onko mahdollisella lapsella kivan merkkiset vaatteet. Joka ei ole nuorena fanittanut Frendejä ja Sinkkuelämää -sarjaa, ei ole lukenut Cosmopolitania ja joka ei kuuntele Suomipoppia/Aamulypsyä. Joka ei haaveile bikinifitness -kropasta. Ei stressaa syömisestä ja syö, kun on nälkä. Ei laihduta. Ei harrasta volyymiripsiä eikä rakennekynsiä eikä ole koskaan harkinnutkaan hiustenpidennyksiä. Ei tykkää Vappu Pimiästä, pitää Vain elämää -sarjan ihmisten pohdintoja musiikista ja elämästä latteina sekä mielenkiinnottomina. Eli kiteytettynä ei ole kiinnostunut seuraamaan sitä mainstreamin voimakkainta virtaa.
Tulojeni puolesta en nyt sattumalta kuulu valtavirtaan ja kai sekin on yksi huomionarvoinen asia muiden joukossa?
En ole saanut mitään tarjottimella (ulkonäköni on toki tullut geeniperimänä enkä ole hampaiden valkaisua enempää sitä muokannut). Minulla ei ole ollut isää eikä äitiä eikä muutakaan perhettä muussa, kuin biologisessa mielessä. Siitä huolimatta olen onnistunut ilman tukiverkkoja rakentamaan elämästäni ihan hyvää. En ainakaan itse ole aikuisena törmännyt toiseen ihmiseen, joka lievästi sanottuna kehnoista löhtökohdista ja vaikealla masennustaustalla olisi kyennyt kampeamaan itsensä laakson pohjalta melko ylöskin vuorta. Huipulla en väittänyt olevani mutta voin kertoa, että kiipeämäni rinne on ollut jyrkkä ja vaatinut muutakin, kuin hyvää tuuria.
Kai ymmärrät että naurettava listauksesi ei kerro tai ole kertomatta mitään ihmisen sisimmästä, älykkyydestä, lojaalidesta, humaaniudesta tai siitä mikä m u u hänelle on tärkeää?
Voi myös tehdä listaltasi yhtä ja olla tekemättä toista. Mihin luokkaan tällöin lokeroit ihmisen?
On muuten jännää miten naisten harrastukset tai kevyemmät mielenkiinnon kohteet leimataan hyvin usein turhiksi, pinnallisiksi ja naurettaviksi. Kuitenkin myös populaarikulttuuri, sisustusarkkitehtuuri, muoti puhumattakaan ruuasta ja käsitöistä ovat osa ihmiskunnan kulttuuriperimää. Historiankirjoitus vaan on keskittynyt miesten tekemisiin.
Ehkä sinä oletkin se pinnallinen, lattea ja mielenkiinnoton. Edesautat ajatuksillasi sitä ihmisten kahtiajakoa jota näkee kautta linjan kaikilla elämänalueilla. Omat kokemuksesi eivät näy lisänneen empatiakykyäsi. Anteeksi tästä. Harva on täysin menetetty tapaus. Miten olisi pieni itsetutkiskelu?
Minusta esimerkiksi sisustusarkkitehtuuri ei ole lainkaan pinnallista, vaan erittäin hieno asia ja taitoa vaativaa. Perus instagram-beibe ei kuitenkaan tiedä mitään sisustusarkkitehtuurista, vaan ainoastaan sisustustyynyjen tökkäilystä ja todella typerien mietelausetaulujen seinälle laittamisesta.
- ap
Sinä et tiedä yhtään mitään "perus- instagram-beibejen" yleissivistyksestä tai paljon mistään muustakaan. Kummasti sinua kiinnostaa tuo yhtenäiseksi olettamasi ja halventamasi ihmisryhmä.
Sen lisäksi olet raskas luokittelija ja lokeroija, joka luulee olevansa uniikki kunnostaessaan polkupyöräänsä auton sijasta ja luokitellessasi ihmisiä asuinpaikan mukaan. Kerran katsoit puoliksi myös Citizen Kanen?
Menikö tunteisiin?
ja näin uniikki lumihiutale tuotti ihmiskunnan historian nerokkaimman kommentin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teen ihan itse juuri sellaisia valintoja, jotka minua miellyttävät tai jotka koen vallitsevissa olosuhteissa järkevimmäksi.
Olen kuitenkin homo sapiens -lajin edustaja, eli laumaeläin, ja varmaan osittain juuri sen takia altis vaikutteille, joita väistämättä tulee mediasta ja fyysisestä ympäristöstä. Suodatan noita vaikutteita kuitenkin oman persoonani, geenieni ja elämänkokemukseni kautta. Eniten vaikutteita saan luonnollisesti lähipiiristäni, joten sekin vaikuttaa voimakkaasti siihen millainen persoona minusta tulee.
Jos haluat löytää uniikin lumihiutaleen, joka ei ole sitä tarkoitushakuisesti ja/tai huomiota havitellakseen, suosittelen kääntämään katseen (lähes) autioille saarille. Nykymaailmasta erillään olevat alkuasukasyhteisöt eivät käy, koska sielläkin naiset saavat ne vaikutteet omasta kulttuuristaan, joten ovat kaikki sinun näkökulmastasi samasta muotista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös yksi sellainen, joka ei kuulu joukkoon. Omistan instagramtilin, mutta se on töitäni varten. Olen yrittäjä ja kuvissani esittelen työni kohteita.
Olen keskivertoa älylläämpi (anteeksi, että sanon ääneen asian, jota ei pitäisi sanoa) ja minua ovat koko elämäni lähestyneet miehet, joiden kanssa en koe minulla olevan mitään yhteistä. Työroolini on erittäin sosiaalinen ja osaan kameleonttimaisesti tulla toimeen seurassa kuin seurassa. Tämä johtaa siihen, että minusta pitävät käytännössä kaikki mutta harva tuntee minua oikeasti.
Minuun ihastuvat a) nörtähtävät miehet, jotka toisinaan ehkä voisivat ollakin fiksuja mutta heidän tietynlainen autistisuutensa tekee heistä sellaisia, etten ikinä voisi haluta mitään fyysistä kanssakäymistä heidän kanssaan. Minuun ihastuva miesten ryhmä b) on sosiaalinen, mutta jolta puuttuu se jokin "syvällisyys". Eli halki. poikki ja pinoon -tyypit. Minun täytyy pitää toista jollakin tavalla vertaisenani voidakseni kiinnostua. Ja koska olen itse 172 cm pitkä, hiukka ja muutenkin hyvälustoinen, en halua kumpanikseni lyhyttä/hintelää/lihava miestä. Varatuissa miehissä on sellaisia, jotka voisivat kiinnostaakin mutten koskaan tyrkytä itseäni suhteessa olevalle ihmiselle. Omassa ikäluokassani (n. 40 vuotta) ei ihan oikeasti ole vapaana laadullisesti hyviä miehiä ja toisaalta en halua kumppankiksi miestä, jolla on pieniä lapsia edellisestä suhteestaan.
Elän tahtomattani sinkkuna ja ilman suhdetta. Viimeksi kokeilin suhdetta erittäin komean mutta keskimääräisellä älykkyystasolla varustetun miehen kanssa. Hän oli fyysisesti haluttava mutta ei suhteesta oikein tule mitään, jos joka päivä joutuu ihmettelemään toisen tietämättömyyttä mitä erilaisemmista asioista ja selvittelemään toisen arkielämän ongelmia.
Nuorempana minua on kysytty erilaisiin kauneuskilpailuihin, edelleen salilla miehet arvuuttelevat ammattiani tanssijana ja aina toisinaan joku mies samassa hississä saattaa pyytää treffeille. Joskus joku puolituttu on sanonut, ettei ikinä voisi kuvitellakaan minun olevan sinkku ja että kuulemma minua ei uskalla edes lähestyä lähes sataprosenttisen varmojen pakkien pelossa.
Nyt ikää 40 vuotta. Eipä ole koskaan tullut vastaan ihmistä, joka "kolahtaa" oikealla tavalla. Olisin halunnut perheen, rakkautta ja läheisyyttä mutta niiden puutteessa keskityn tekemään työtä. En käytä rahojani merkkilaukkuihin, se raha menee lahjoituksena eläinsuojelujärjestöille. Yksinäisten vanhusten hyvinvointiin olisin myös valmis laittamaan rahaa.
Asun omistamassani asunnossa yhdellä Helsingin kalleimmista alueista. En ole koskaan etsinyt miehestä rahoittajaa mutten toisaalta kelpuuta kumppanikseni miestä, jonka oma toimeentulo on lähellä köyhyysrajaa. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä epätodennäköisempänä pidän sitä, että tulen koskaan kokemaan vastavuoroista rakkautta.
En mä yhtään ihmettele. Tuon ikäiseksi annat itsestäsi melko pinnallisen ja ikävän kuvan. Noin muuten, sinähän olet keskiluokan ruumiillistuma, mainstreamin ruumiillistuma.
Mitä mainstreamia minussa on? Sekö, että olen oikeasti äärimmäisen introvertti ja etten ole kiinnostunut populäärikulttuurin tapahtumista? Tykkään käsillä tekemisestä ja teen käytännössä mitä tahansa huonekalujen verhoilusta vaatteiden ompeluun. Osaan piirtää hyvin ja osaan soittaa pianoa. Osaan myös ajaa traktoria ja osaan tehdä yksinkertaiset huollot autoon. Olen yksin remontoinut sata vuotta vanhan omakotitalon lattiasta kattoon. En pidä shoppailusta, Paula Vesala ei voisi vähempää kiinnostaa ja radiokanavien kuuntelu sekä tv:n katseleminen saa aikaan inhonväreitä.
Mikä sinusta ei ole mainstreamia?
Annan ikävän kuvan itsestäni halutessani, että kumppanini sytyttää olemuksellaan minut seksuaalisesti? Erikoinen näkemys. Olen käsittänyt, että miesten pitää saada erektio (=kiihottua kumppanistaan seksuaalisesti) kyetäkseen seksiin. Miksi vaatimukseni kumppanin ulkonäön suhteen tekee minusta pinnallisen?
Ymmärrän, jos joku mies ei pysty kiihotumaan merkittävän ylipainoisesta naisesta. Miksi minun pitäisi pystyä kiihottumaan hintelästä, huonohampaisesta ja kaljusta kääpiöstä? Olen esteetikko, joka nauttii katsellessaan kauniita asioita ja ihmisiä.
Ensimmäisessä viestissäsi keskityt omaan älykkyyteesi, työelämään, pinnallisiin vaatimuksiin kumppanille, tulotasoon ja asumiseen. Niinhän me kaikki tehdään, siis mainstreamia. Tervetuloa kerhoon, variaatiot ovat lopulta hyvin pieniä.
Minä käsitin, että aloitusviestissä peräänkuulutettiin naista, joka ei mene massan mukana. Joka ei seuraa kiinnostuksella MeNaiset -lehden vinkejä "tyylistä", ei seuraa sisustusblogeja eikä välitä siitä, keikkuuko olalla merkkilaukku ja onko onko mahdollisella lapsella kivan merkkiset vaatteet. Joka ei ole nuorena fanittanut Frendejä ja Sinkkuelämää -sarjaa, ei ole lukenut Cosmopolitania ja joka ei kuuntele Suomipoppia/Aamulypsyä. Joka ei haaveile bikinifitness -kropasta. Ei stressaa syömisestä ja syö, kun on nälkä. Ei laihduta. Ei harrasta volyymiripsiä eikä rakennekynsiä eikä ole koskaan harkinnutkaan hiustenpidennyksiä. Ei tykkää Vappu Pimiästä, pitää Vain elämää -sarjan ihmisten pohdintoja musiikista ja elämästä latteina sekä mielenkiinnottomina. Eli kiteytettynä ei ole kiinnostunut seuraamaan sitä mainstreamin voimakkainta virtaa.
Tulojeni puolesta en nyt sattumalta kuulu valtavirtaan ja kai sekin on yksi huomionarvoinen asia muiden joukossa?
En ole saanut mitään tarjottimella (ulkonäköni on toki tullut geeniperimänä enkä ole hampaiden valkaisua enempää sitä muokannut). Minulla ei ole ollut isää eikä äitiä eikä muutakaan perhettä muussa, kuin biologisessa mielessä. Siitä huolimatta olen onnistunut ilman tukiverkkoja rakentamaan elämästäni ihan hyvää. En ainakaan itse ole aikuisena törmännyt toiseen ihmiseen, joka lievästi sanottuna kehnoista löhtökohdista ja vaikealla masennustaustalla olisi kyennyt kampeamaan itsensä laakson pohjalta melko ylöskin vuorta. Huipulla en väittänyt olevani mutta voin kertoa, että kiipeämäni rinne on ollut jyrkkä ja vaatinut muutakin, kuin hyvää tuuria.
Kai ymmärrät että naurettava listauksesi ei kerro tai ole kertomatta mitään ihmisen sisimmästä, älykkyydestä, lojaalidesta, humaaniudesta tai siitä mikä m u u hänelle on tärkeää?
Voi myös tehdä listaltasi yhtä ja olla tekemättä toista. Mihin luokkaan tällöin lokeroit ihmisen?
On muuten jännää miten naisten harrastukset tai kevyemmät mielenkiinnon kohteet leimataan hyvin usein turhiksi, pinnallisiksi ja naurettaviksi. Kuitenkin myös populaarikulttuuri, sisustusarkkitehtuuri, muoti puhumattakaan ruuasta ja käsitöistä ovat osa ihmiskunnan kulttuuriperimää. Historiankirjoitus vaan on keskittynyt miesten tekemisiin.
Ehkä sinä oletkin se pinnallinen, lattea ja mielenkiinnoton. Edesautat ajatuksillasi sitä ihmisten kahtiajakoa jota näkee kautta linjan kaikilla elämänalueilla. Omat kokemuksesi eivät näy lisänneen empatiakykyäsi. Anteeksi tästä. Harva on täysin menetetty tapaus. Miten olisi pieni itsetutkiskelu?
Minusta esimerkiksi sisustusarkkitehtuuri ei ole lainkaan pinnallista, vaan erittäin hieno asia ja taitoa vaativaa. Perus instagram-beibe ei kuitenkaan tiedä mitään sisustusarkkitehtuurista, vaan ainoastaan sisustustyynyjen tökkäilystä ja todella typerien mietelausetaulujen seinälle laittamisesta.
- ap
Sinä et tiedä yhtään mitään "perus- instagram-beibejen" yleissivistyksestä tai paljon mistään muustakaan. Kummasti sinua kiinnostaa tuo yhtenäiseksi olettamasi ja halventamasi ihmisryhmä.
Sen lisäksi olet raskas luokittelija ja lokeroija, joka luulee olevansa uniikki kunnostaessaan polkupyöräänsä auton sijasta ja luokitellessasi ihmisiä asuinpaikan mukaan. Kerran katsoit puoliksi myös Citizen Kanen?
Menikö tunteisiin?
Osaisitko muodostaa yli kahden sanan lauseen? En pysty vastaamaan noin epäselvään kysymykseen. Me kaikki koemme tunteita koko ajan. Instagramissa en ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro, ap, miten sinä itse poikkeat miesten mainstreamista, niin on helpompi ymmärtää, mitä ajat takaa.
- En juo käsityöläisoluita
- En katso lätkää
- En katso fudista
- Rakentelen mieluummin polkupyörää kuin autoa
- Katson mieluummin 50-luvun klassikkoleffaa kuin jotain toimintaleffaa tai supersankaripätkää
- Luen mieluummin taloushistoriaa kuin "näin tulet rikkaaksi" -sijoitusvinkkejä
- Asun mieluummin korvessa kuin kaupungin viereisessä satellittikaupunki-junttilassa
- Asun mieluummin halvassa lähiössä kuin Kallio-tyyppisessä hipsterilässä
- Asun mieluummin kunnollisessa kaupungissa kuin 20-50 t. junttilassa
- Käyn mieluummin taidenäyttelyssä kuin jenkkiautonäyttelyssä
- Lähden mieluummin matkalle teltan kanssa korpeen kuin lentokoneella rantalomalle
- Lähden mieluummin matkalle viidakkoon kuin kaupunkilomalle Berliinin hipsterikohteisiin
- Suhtaudun mieluummin avoimesti uusiin ihmisiin kuin ylenkatsoen
- Puhun mieluummin töistä kuin naisten perseistä
- Puhun mieluummin asioista joista voisin oppia jotain uutta kuin että puhuisin asioista joista voisin kehua itseäni
- Harjoitan fyysistä taitojani mieluummin videokamera kuin sählymaila kädessä
- Korjaan vuokrakämpässä mieluummin asiat itse kuin kutsun huoltomiehen paikalle
- Korjatessani asioita perehdyn mieluummin pitkään minua osaavampien neuvoihin netissä kuin että menisin DIY-setämiehen asenteella "minä osaan kaiken"
- Luen mieluummin teoreettisia tekstejä kuin Tekniikan Maailmaa
- Luen mieluummin Akkaria kuin jotain hipsterien sisäpiirirunkkausta
- Syön mieluummin hyvää kasvisruokaa kuin huonoa liharuokaaSiinä nyt jotain, lista kyllä jatkuisi
Kerroit ettet suhtaudu ihmisiin ylenkatsoen. Kuitenkin jo listauksesi perustuu leimaavaan vastakkainasetteluun minä-hyvä-tuo-toinen-huono- esimerkkeihin. Lisäksi suurin osa listaamistasi asioista on täysin pintapuolisia mielipidekysymyksiä. Olet parempi ihminen koska haluat matkustaa viidakkoon?
Junttilassa (?) asuminen, sählynpeluu, väärä elokuvamaku, "sisäpiirirunk kaus", eri kiinnostuksen kohteet kuin sinulla - pinnallinen hipsteri tai instababe?
Tulee mieleen jotkut ihmiset jotka puhuvat paljon positiivisuudesta mutta joista paljastuukin esiin passiivis-aggressiivinen tuomitsija.
Eiei.
Eikös vastaavasti nämä pinnalliset hipsterit ja instababet pidä myös itseään hieman parempina kuin muut? Eli erilaisemmat ihmiset, joita kiinnostaa hieman muut asiat, ovat "vääränlaisia" ja huonompia ihmisiä? Eli he tuomitsevat yhtä lailla muita? Voisiko tästä vastakkainasettelusta mitenkään luopua, puolin ja toisin?
Mitä tulee työnantajiinkin, niin ulkoisesti pitäisi olla tietynlainen. Ei kyllä taida ihan kaikkiin työnantajiin/aloihin päteä. Joissain tapauksissa on tietysti työvaatteetkin ihan erikseen määrätty.
Miksikäs se on huono asia jos, nainen jostain suositusta asiasta pitää? Ei se kerro kaikkea naisen persoonasta. Olen nähnyt ärsyyntymistä siitäkin millaisesta sisustuksesta nainen sattuu pitämään.
Siitä millaisesta musiikista pitää, mistä sarjoista..jne. Entä miesten mainstream-jutut sitten? Miksi usein asiat jotka ovat naisten keskuudessa suosittuja, ovat naurettavia tai typeriä juttuja? Miksi "miesten" jutut eivät muka ole koskaan turhia, tai red flageja, typeriä tai turhia?
Kunhan mietin. 🤔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On toki, mitta tuskin ne kelpaavat sulle, koska eivät ole kauniita ja naisellisia sillä nimenomaisella tavalla, jota odotat vaikka samalla olet halveksivinasi. Taitaa käydä jopa niin, että et pidä heitä ”oikeina” naisina. Ehkä et edes huomaa.
Miksi muuten on aina niin, etteivät persoonalliset naiset ole ns. kauniita?
Ikävä sanoa, mutta luulen että persoonallisuuden joutuu kehittämään vasta silloi, kun kaikkea ei tuodakaan kultavadilla nenän eteen.
Mitä tarkoitat?
Eri
Eikö se nyt ollut ihan selvää? Kauniille naisille on koko maailma levitetty jalkojen juureen ja he saavat valtavan määrän huomiota ja palveluksia ainoastaan ulkonäkönsä takia. Tällöin oman persoonallisuuden kehittäminen ja kasvu jäävät helposti puolitiehen. Kaikki varmasti löytävät esimerkkejä omasta tuttavapiiristään.
Heh, minä olin sellainen... Oli järkytys huomata, että saatan tarvita jotain muutakin kuin ulkonäköä! Kova työ lähteä sitä hyvittämään...
No, minäpä olen Unabomberin henkinen samis ja pyrkimyksenäni on hänen tapaansa erakoitua metsämökkiin lähivuosina. Pom*eja en aio kuitenkaan lähetellä kenellekään, koska en osaa niitä valmistaa. Enkä viitsi opetella. Olenko nyt mainstream vai en?
Ihan kuriositeettina sen verran, että vaatteita tai asusteita en ostele. Edellisen kerran ostin itselleni kengät n. 1,5 vuotta sitten kun edelliset hajosivat. Pidän typeriä tosi-tv-ohjelmia typerinä, mutta valitettavasti en voi vaikuttaa televisiokanavien ohjelmavalintoihin. MInulla ei myöskään ole valtaa iskelmämusiikin sanoituksiin. Eikä oikeastaan mihinkään muuhunkaan. Tekeekö se minusta mainstream-ihmisen, vai olenko nyt lammas, kun en oikeastaan voi muuttaa mitään millään tavalla merkittävää tässä yhteiskunnassa. Ainoa jota pystyn muuttamaan olen minä itse, ja tavoitteena on todellakin se korpimökki ja nolla ihmiskontaktia. Ehkä minusta tekee mainstreamin se, että en ole vielä löytänyt sopivaa mökkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin joskus persoonallinen ja epä-mainstream. Ihan perusnätti nuori nainen, ei tatuointeja, mutta käytin paksuja käsikoruja ja hikinauhoja käsissä. Ja paksuja skedekenkiä kirkkailla nauhoilla, jotka ovat menneet muodista. Tyyliini kuului lapsellisella printillä olevat t-paidat. Mutta farkut olivat ”muodikkaat” massaan sulautuvat. En kelvannut miehille ja flaksi oli huono. Jos sain hurmattua miehen, tämä jätti minut hetken päästä toisen naisen takia. Nyt olen mainstream ja markkina-arvoni on sen takia korkeampi.
Mä myönnän olevani mainstreamia. Olen kiinnostunut muodista ja meikeistä. Instagramini on täynnä selfieitä ja kissakuvia. Kuuntelen suurimmaksi osaksi Rihannaa ja muuta suhteellisen kevyttä mainstream-ränkytystä. Tykkään mekoista, laukuista, poneista, tanssimisesta, matkustelusta ja pojista juttelusta kavereiden kanssa teekupillisen äärellä.
SILTI mulle on sanottu että olen "not like other girls." Ja mielestäni tuo on typerä ja kaikin puolin loukkaava fraasi. Vihaan sitä elokuvissakin. Miehille tuntuu riittävän, että tykkään videopeleistä ja osaan siteerata The Big Lebowskia, siihen että olen uniikki ja ilmeisesti parempi (?) kuin muut naiset. En ole. Varmasti jokainen mainstreamiin kuuluva on yhtä outo ja hassu ja mielenkiintoinen. Muutaman piirteen perusteella koko ihmisen leimaaminen on pinnallista, typerää ja oksettavaa. Varsinkin, kun tuntuu että se leimaaminen kohdistuu naisiin niin paljon kovemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikkihan ne sanoo olevansa erilaisia ja omalaatuisia
Ja ovat myös. Oletko sinä täysin identtinen muiden miesten kanssa?
No olen hipster-nainen tahattomasti, tosin yli 30 mutta kumminkin muuten varmaan täytän kriteerit. Esim.multa on tultu baarissa kysymään, että mitä soitan, joten varmaan näytän siltä mitä olenkin = musikaaliselta. En tiedä mistä tämä johtuu, koska en _yritä_ näyttää erityisen musikaaliselta. Ehkä tuo tarkoittaa vaan, että pukeudun huonosti. Tai sitten otan tahattomasti vaikutteita lempiartisteilta, jolloin lopputulos on vähän sinnepäin kuin joillain oikeilla muusikoilla.
Itse en pidä itseäni yhtään parempana kuin ns.mainstream-naiset. ihailen jos joku osaa pukeutua arkisesta/tyylikkäästi ja naisellisesti ja meikata kunnolla. Eli se että tyylini on tämä on lähinnä huolimattomuutta ja sattuman kauppaa, tavallaan toivoisin itsekin olevani enemmän huoliteltu, jos vaan jaksaisi panostaa. Aina kun yritän niin tunnen itseni vaan pelleksi, en saa niitä meikkejä pysymään oikealla tavalla jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä myönnän olevani mainstreamia. Olen kiinnostunut muodista ja meikeistä. Instagramini on täynnä selfieitä ja kissakuvia. Kuuntelen suurimmaksi osaksi Rihannaa ja muuta suhteellisen kevyttä mainstream-ränkytystä. Tykkään mekoista, laukuista, poneista, tanssimisesta, matkustelusta ja pojista juttelusta kavereiden kanssa teekupillisen äärellä.
SILTI mulle on sanottu että olen "not like other girls." Ja mielestäni tuo on typerä ja kaikin puolin loukkaava fraasi. Vihaan sitä elokuvissakin. Miehille tuntuu riittävän, että tykkään videopeleistä ja osaan siteerata The Big Lebowskia, siihen että olen uniikki ja ilmeisesti parempi (?) kuin muut naiset. En ole. Varmasti jokainen mainstreamiin kuuluva on yhtä outo ja hassu ja mielenkiintoinen. Muutaman piirteen perusteella koko ihmisen leimaaminen on pinnallista, typerää ja oksettavaa. Varsinkin, kun tuntuu että se leimaaminen kohdistuu naisiin niin paljon kovemmin.
Joo ei tommosia leimarajoja ihmisten välille. Vertaaminen muihin on junttia ja tarpeetonta.
Vierailija kirjoitti:
No, minäpä olen Unabomberin henkinen samis ja pyrkimyksenäni on hänen tapaansa erakoitua metsämökkiin lähivuosina. Pom*eja en aio kuitenkaan lähetellä kenellekään, koska en osaa niitä valmistaa. Enkä viitsi opetella. Olenko nyt mainstream vai en?
Ihan kuriositeettina sen verran, että vaatteita tai asusteita en ostele. Edellisen kerran ostin itselleni kengät n. 1,5 vuotta sitten kun edelliset hajosivat. Pidän typeriä tosi-tv-ohjelmia typerinä, mutta valitettavasti en voi vaikuttaa televisiokanavien ohjelmavalintoihin. MInulla ei myöskään ole valtaa iskelmämusiikin sanoituksiin. Eikä oikeastaan mihinkään muuhunkaan. Tekeekö se minusta mainstream-ihmisen, vai olenko nyt lammas, kun en oikeastaan voi muuttaa mitään millään tavalla merkittävää tässä yhteiskunnassa. Ainoa jota pystyn muuttamaan olen minä itse, ja tavoitteena on todellakin se korpimökki ja nolla ihmiskontaktia. Ehkä minusta tekee mainstreamin se, että en ole vielä löytänyt sopivaa mökkiä.
Sulla on varmaan kohtuuttomat vaatimukset sille mökille. Ja voisit laihduttaa 10 kiloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulet siis tosissasi että yli puolet maailman väestöstä ovat kaikki toistensa kopioita ja vain miehet ovat yksilöitä. Eikö olisi todennäköisempää että ympäröivä kulttuuri on saanut sinut vain katsomaan asioita siltä kantilta?
Ap on syvällä kaapissa, siksi kaikki naisellinen on hänestä huonoa ja halveksuttavaa.
Tule kaapista.
Tämä koko keskustelu on aivan hassu. Eikö tärkeintä ole, että kelpaa itselleen ja elää riittävän hyvää ja oman näköistä elämää. Jos joku sitten haluaa jakaa elämänsä kanssasi ja sovitella yhteen palapelin paloja, niin mikäs sen mukavampaa. Samaa sontaa meiltä kaikilta kuitenkin tulee takapuolesta, oli kyseessä sitten herra, duunari tai narri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On toki, mitta tuskin ne kelpaavat sulle, koska eivät ole kauniita ja naisellisia sillä nimenomaisella tavalla, jota odotat vaikka samalla olet halveksivinasi. Taitaa käydä jopa niin, että et pidä heitä ”oikeina” naisina. Ehkä et edes huomaa.
Miksi muuten on aina niin, etteivät persoonalliset naiset ole ns. kauniita?
Ikävä sanoa, mutta luulen että persoonallisuuden joutuu kehittämään vasta silloi, kun kaikkea ei tuodakaan kultavadilla nenän eteen.
Mitä tarkoitat?
Eri
Eikö se nyt ollut ihan selvää? Kauniille naisille on koko maailma levitetty jalkojen juureen ja he saavat valtavan määrän huomiota ja palveluksia ainoastaan ulkonäkönsä takia. Tällöin oman persoonallisuuden kehittäminen ja kasvu jäävät helposti puolitiehen. Kaikki varmasti löytävät esimerkkejä omasta tuttavapiiristään.
Excuse me? Kauniina naisena olen saanut lähinnä tosi tökeröä, pinnallista huomiota (toki nätti tyttöystävä kelpaa kaikille). Ylipäänsä kaikki normaalit jutut lentää ihmisiltä roskiin kauniin naisen kohdalla. Sitähän saa mollata, ja senhän saa noukkia tyttöystäväksi oikopolkua ja blaa blaa. Kauniilla naisella on helppoa ja blaa blaa. Ihan samat tunteet on meillä ja tarve tehdä omasta elämästä jotenkin merkityksellistä. Ei vain kukaan ota vakavasti koska blaa blaa.
Joku miesten logiikka taas että muna törössä tuleva ja pelkkään pintaan keskittyvä ”huomio” ja tyhmänä pitäminen on jotenkin positiivista ja toivottua. Pelkästään vierestä seuranneena kauniiden naisten saama kohtelu on jotain kamalaa, en voi edes kuvitella miltä itse kohteesta tuntuu.
Päivän epäuskoiset naurut sille kuinka haastavaa ja vaikeaa on olla kaunis nainen :D
Et osaa nähdä, että sama onni jossain asiassa tuo helposti mukanaan myös epäonnea toisessa yhteydessä?
Se, että et ymmärrä kuinka vastenmielistä on pienestä pitäen oppia elämään sen kanssa, että vetää puoleensa myös kaikkia niitä heikkolahjaisia idiootteja törkeyksineen, kertoo siitä, että kyvyttömyydestäsi empatiaan kanssaihmisiä kohtaan on varsin heikko.
Käväsepä mielisairaalassa. Siellä paikallinen mainstream on vähän erilainen kuin Päksin kahvihuoneessa.
Mikä helevetti on mainetreemi?
Pukkaa uutta brittislangia ennenkuin entinen on selvitetty 😂
Menikö tunteisiin?