Lue keskustelun säännöt.
Onko olemassa naisia, jotka ei ole mainstream?
16.11.2019 |
Tuntuu että naiset rakastavat mainstreamia, ja muotteja joihin ahtautua ja änkeä muutkin. Suurin osa naisista yrittää olla instagram-beibejä, ja ne jotka ei yritä, yrittää olla jotain hipstereitä ja päätyvät olemaan samalla tavalla erilaisia. Onko mahdollista löytää naista, joka olisi oma itsensä ja sellaisenaan erilainen kuin muut naiset?
Kommentit (214)
Mikä [piiiip] on mainstreamia? Persoonallisuuksia on paljon erilaisia, ja osa haluaa näyttää sen myös ulospäin. Osa ei. Itse rakastan metallimusiikkia, tatuointeja ja hiton pitkiä keskusteluja vaikkapa elämän tarkoituksesta. Mutta kun olen vaikkapa Tuskassa, olen niin sen genren mainstreamia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös yksi sellainen, joka ei kuulu joukkoon. Omistan instagramtilin, mutta se on töitäni varten. Olen yrittäjä ja kuvissani esittelen työni kohteita.
Olen keskivertoa älylläämpi (anteeksi, että sanon ääneen asian, jota ei pitäisi sanoa) ja minua ovat koko elämäni lähestyneet miehet, joiden kanssa en koe minulla olevan mitään yhteistä. Työroolini on erittäin sosiaalinen ja osaan kameleonttimaisesti tulla toimeen seurassa kuin seurassa. Tämä johtaa siihen, että minusta pitävät käytännössä kaikki mutta harva tuntee minua oikeasti.
Minuun ihastuvat a) nörtähtävät miehet, jotka toisinaan ehkä voisivat ollakin fiksuja mutta heidän tietynlainen autistisuutensa tekee heistä sellaisia, etten ikinä voisi haluta mitään fyysistä kanssakäymistä heidän kanssaan. Minuun ihastuva miesten ryhmä b) on sosiaalinen, mutta jolta puuttuu se jokin "syvällisyys". Eli halki. poikki ja pinoon -tyypit. Minun täytyy pitää toista jollakin tavalla vertaisenani voidakseni kiinnostua. Ja koska olen itse 172 cm pitkä, hiukka ja muutenkin hyvälustoinen, en halua kumpanikseni lyhyttä/hintelää/lihava miestä. Varatuissa miehissä on sellaisia, jotka voisivat kiinnostaakin mutten koskaan tyrkytä itseäni suhteessa olevalle ihmiselle. Omassa ikäluokassani (n. 40 vuotta) ei ihan oikeasti ole vapaana laadullisesti hyviä miehiä ja toisaalta en halua kumppankiksi miestä, jolla on pieniä lapsia edellisestä suhteestaan.
Elän tahtomattani sinkkuna ja ilman suhdetta. Viimeksi kokeilin suhdetta erittäin komean mutta keskimääräisellä älykkyystasolla varustetun miehen kanssa. Hän oli fyysisesti haluttava mutta ei suhteesta oikein tule mitään, jos joka päivä joutuu ihmettelemään toisen tietämättömyyttä mitä erilaisemmista asioista ja selvittelemään toisen arkielämän ongelmia.
Nuorempana minua on kysytty erilaisiin kauneuskilpailuihin, edelleen salilla miehet arvuuttelevat ammattiani tanssijana ja aina toisinaan joku mies samassa hississä saattaa pyytää treffeille. Joskus joku puolituttu on sanonut, ettei ikinä voisi kuvitellakaan minun olevan sinkku ja että kuulemma minua ei uskalla edes lähestyä lähes sataprosenttisen varmojen pakkien pelossa.
Nyt ikää 40 vuotta. Eipä ole koskaan tullut vastaan ihmistä, joka "kolahtaa" oikealla tavalla. Olisin halunnut perheen, rakkautta ja läheisyyttä mutta niiden puutteessa keskityn tekemään työtä. En käytä rahojani merkkilaukkuihin, se raha menee lahjoituksena eläinsuojelujärjestöille. Yksinäisten vanhusten hyvinvointiin olisin myös valmis laittamaan rahaa.
Asun omistamassani asunnossa yhdellä Helsingin kalleimmista alueista. En ole koskaan etsinyt miehestä rahoittajaa mutten toisaalta kelpuuta kumppanikseni miestä, jonka oma toimeentulo on lähellä köyhyysrajaa. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä epätodennäköisempänä pidän sitä, että tulen koskaan kokemaan vastavuoroista rakkautta.
En mä yhtään ihmettele. Tuon ikäiseksi annat itsestäsi melko pinnallisen ja ikävän kuvan. Noin muuten, sinähän olet keskiluokan ruumiillistuma, mainstreamin ruumiillistuma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elän todella omalaatuista elämää, en ole koskaan törmännyt yhteenkään edes etäisesti itseni kaltaiseen ihmiseen sukupuolesta riippumatta. Mutta olen läski, joten eipä minua naiseksi lasketa. Se on kato pahempi juttu kun pitäisi olla instabeiben ulkonäkö ja uniiqqqin lumihiutaleen jutut, kun ulkonäön ylläpito vaatii aikaa ja kiinnostusta joka on heti pois kaiken muun tekemisestä.
Omaan uniiqqqqqiin lumihiutaleuteeni toki kuuluu myös se että mun mielestäni naiset on ihania, instabeibeistä tuulipukuihin, ja kaikkien naisten kanssa on hyvin helppoa käydä kiinnostavia keskusteluja. Siksi mua ei kiinnosta kuunnella mitään selitystä siitä miten olen niin ”erilainen kuin muut naiset”. En ole enkä haluakaan olla.
Mikset voisi laihduttaa miesten mieliksi niin kelpaisit? Muuta ei tarvitsisi tehdä.
Ja miehet valittaa täällä palstalla kun naiset ovat niin pinnallisia...
En luokittelisi itseäni myöskään joukkoon kuuluvaksi, vaikka osaankin olla sosiaalinen ja kohtelias tarvittaessa.
Musiikki on mulle iso juttu ja mikäli radiota kuuntelen, kuuntelen joko Cityä tai Radio Rokkia.
Muuten yleisesti musiikkimakuni liikkuu goottirock/industrialin suunnalla.
(Ja siltä näytänkin myös ulkoisesti, olen kotona omassa tyylissäni).
Harrastan korujentekoa, runoutta (jota voisin jopa sanoa rakastavani), musiikki-keikoilla käymistä (en muutoin baareissa käy) ja satunnaisesti jopa maalaamista.
Olen oikeasti aika introvertti luonne ja tykkään viettää aikaa kotona.
Duunissa olen "mauton ja hajoton" (kuten alallani kuuluukin olla) mutta siviilissä taas enemmän oma itseni.
En kuitenkaan ole sillä tavalla persoonallinen, joita moni, (kuten myös ketjun aloittaja) hakee.
Mutta onhan sitä persoonalliasia naisia ja miehiä vaikka minkäsorttisia.
=)
Ap, kyllä kuusikymppinenkin voi olla hipsteri. Mutta minulle on kyllä vähän turn-off, jos kuusikymppinen asuu vuokrakämpässä, joka on vielä niin huonossa kunnossa oleva vuokrakämppä, että sitä pitää itse rempata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen korkeakoulutettu alimman tason duunareiden lapsi. Meillä ei koskaan puhuttu tavaroiden haluamisesta tai muiden ihmisten omaisuudesta, ystäväpiiriin kuului rikkaita ja köyhiä. Olen aikuisenakin huono ostamaan mitään tai haluamaan mitään, havahduin hiljattain että hyvä ystäväni pitää minua köyhänä ja siksi on lähes väkivaltaisesti tarjoamassa minulle kaikkea haluamatta vastapalveluksia.
En ole ollut ahkera vaan ehkä lahjakas. Yhdistelen tietoa nopeasti ja kriittisesti, löydän olennaisen epäolennaisesta. Tästä on hyötyä työssäni. Minulla on myös jo ihan lapsesta asti ollut selkärangasta tuleva reaktio välttää laumakäyttäytymistä, kun huomasin sen niin aloin työstää asiaa ja nykyään nautin kun voin iloita jostain bandwagonismista.
Saatan kuunnella surkeinta suomiräppiä, progea ja iskelmää sekä hevimetallia ja nauttia niistä kaikista. En ylipäätään keksi yksioikoisesti mistään aihepiiristä (tai mitään aihepiiriä), joka olisi minulle punainen vaate. Syön kaikkea, kuuntelen kaikkea, kiinnostun kaikesta. En oikein keksi puheenaihetta, mitä en jaksaisi. Nopeat tuomitsevat mielipiteet on sinänsä punainen vaate, että alan pilkkoa niitä jonkun toisen puolesta, koska en itsessäni siedä sellaista käytöstä.
En koe, että elämä on minulle mitään velkaa. En odota siltä juuri mitään, enkä usko että olisin esimerkiksi huonoin kandidaatti kuolemaan piankin, vaikka en ole pätkääkään itsetuhoinen tai masentunut. Enkä olen vain kohtalaisen zen.
Tunnistan ap:ssa vähän samaa kuin itsessäni joskus nuorena. Ehkäpä ihmislajin kehittymisen vuoksi on ollut tarpeellista, että osa geenipoolista haluaa kiivetä puuhun sen sijaan, että konttaisi maassa muiden joukossa. Se ei vain ole mikään etu, jos se kääntyy tuolla tavalla muita vastaan tiedostamatta ja niin, ettei sitä osaa hyödyntää. Kannattaa ap miettiä, onko erilaisuus sinulle itsetarkoitus ja miksi, ja voisiko se olla jotain muuta.
Ihmiset, jotka kuvittelevat olevansa erilaisia kuin muut, katsovat itseään liian läheltä. Ehkä se on jonkilainen lievästi autistinen kupla, jossa ihminen kuvittelee itsensä erityiseksi lähinnä siksi, että oma itse on se henkilö, jonka tuntee parhaiten. Vähän sama kuin vaikkapa ihmiskunnan yleinen maailmankuva, joka on tavattoman ihmiskeskeinen siitä yksinkertaisesta syystä, että emme tunne muiden luontokappaleiden maailmaa. Siksi kuvittelemme ihmisen erityiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En luokittelisi itseäni myöskään joukkoon kuuluvaksi, vaikka osaankin olla sosiaalinen ja kohtelias tarvittaessa.
Musiikki on mulle iso juttu ja mikäli radiota kuuntelen, kuuntelen joko Cityä tai Radio Rokkia.
Muuten yleisesti musiikkimakuni liikkuu goottirock/industrialin suunnalla.
(Ja siltä näytänkin myös ulkoisesti, olen kotona omassa tyylissäni).
Harrastan korujentekoa, runoutta (jota voisin jopa sanoa rakastavani), musiikki-keikoilla käymistä (en muutoin baareissa käy) ja satunnaisesti jopa maalaamista.
Olen oikeasti aika introvertti luonne ja tykkään viettää aikaa kotona.
Duunissa olen "mauton ja hajoton" (kuten alallani kuuluukin olla) mutta siviilissä taas enemmän oma itseni.
En kuitenkaan ole sillä tavalla persoonallinen, joita moni, (kuten myös ketjun aloittaja) hakee.
Mutta onhan sitä persoonalliasia naisia ja miehiä vaikka minkäsorttisia.
=)
Kyllä tämä listaus oli tähänastisista parhaalla tavalla persoonallinen.
Vierailija kirjoitti:
Ap, kyllä kuusikymppinenkin voi olla hipsteri. Mutta minulle on kyllä vähän turn-off, jos kuusikymppinen asuu vuokrakämpässä, joka on vielä niin huonossa kunnossa oleva vuokrakämppä, että sitä pitää itse rempata.
Missä on sanottu että olen kuusikymppinen? Tänne on vastanneet muutkin kuin minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On toki, mitta tuskin ne kelpaavat sulle, koska eivät ole kauniita ja naisellisia sillä nimenomaisella tavalla, jota odotat vaikka samalla olet halveksivinasi. Taitaa käydä jopa niin, että et pidä heitä ”oikeina” naisina. Ehkä et edes huomaa.
Miksi muuten on aina niin, etteivät persoonalliset naiset ole ns. kauniita?
Ikävä sanoa, mutta luulen että persoonallisuuden joutuu kehittämään vasta silloi, kun kaikkea ei tuodakaan kultavadilla nenän eteen.
Minä. En mainosta sitä missään. Silti käydessäni jossain kuraisessa p-duunissa maksaakseni laskuni onnistun törmäämään mieheen, joka ei lähde kulumallakaan pois. Talk about karma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro, ap, miten sinä itse poikkeat miesten mainstreamista, niin on helpompi ymmärtää, mitä ajat takaa.
- En juo käsityöläisoluita
- En katso lätkää
- En katso fudista
- Rakentelen mieluummin polkupyörää kuin autoa
- Katson mieluummin 50-luvun klassikkoleffaa kuin jotain toimintaleffaa tai supersankaripätkää
- Luen mieluummin taloushistoriaa kuin "näin tulet rikkaaksi" -sijoitusvinkkejä
- Asun mieluummin korvessa kuin kaupungin viereisessä satellittikaupunki-junttilassa
- Asun mieluummin halvassa lähiössä kuin Kallio-tyyppisessä hipsterilässä
- Asun mieluummin kunnollisessa kaupungissa kuin 20-50 t. junttilassa
- Käyn mieluummin taidenäyttelyssä kuin jenkkiautonäyttelyssä
- Lähden mieluummin matkalle teltan kanssa korpeen kuin lentokoneella rantalomalle
- Lähden mieluummin matkalle viidakkoon kuin kaupunkilomalle Berliinin hipsterikohteisiin
- Suhtaudun mieluummin avoimesti uusiin ihmisiin kuin ylenkatsoen
- Puhun mieluummin töistä kuin naisten perseistä
- Puhun mieluummin asioista joista voisin oppia jotain uutta kuin että puhuisin asioista joista voisin kehua itseäni
- Harjoitan fyysistä taitojani mieluummin videokamera kuin sählymaila kädessä
- Korjaan vuokrakämpässä mieluummin asiat itse kuin kutsun huoltomiehen paikalle
- Korjatessani asioita perehdyn mieluummin pitkään minua osaavampien neuvoihin netissä kuin että menisin DIY-setämiehen asenteella "minä osaan kaiken"
- Luen mieluummin teoreettisia tekstejä kuin Tekniikan Maailmaa
- Luen mieluummin Akkaria kuin jotain hipsterien sisäpiirirunkkausta
- Syön mieluummin hyvää kasvisruokaa kuin huonoa liharuokaaSiinä nyt jotain, lista kyllä jatkuisi
Oi, mikä uniikki lumihiutale. Meissä naisissahan ei tuollaisia tosiaan ole.
Mutta ihan lauantaiaamupäivän huviksi kerron, mitä minä olen tai en ole, niin voit laittaa minut johonkin niistä isoista kaatoluokista, joihin naisia luokittelet:
- en juo käsityöläisoluita mutta kotiin tultuani korkkaan lähes joka ilta yhden ison oluen (poikkeuksena illat, kun kotiudun vasta klo 21 aikoihin tai myöhemmin eli en enää ala valmistaa ruokaa)
- olen ruokavalioltani vegaani, muiden ihmisten ruokavaliot eivät ole minulle ongelma
- olen asiantuntijatyössä
- asun maaseudulla
- kuljen julkisilla niin paljon kuin mahdollista, mutta myös auto on tällä alueella välttämätön, kesällä ajan osan matkoista skootterilla
- en katso amerikkalaisia mainstream elokuvia juuri lainkaan, sen sijaan pidän mm. Almodovarista ja muutamista brittiohjaajista. Televisiosta katson lähes pelkästään Teemaa ja monet siellä esitettävistä elokuvistakin Areenan kautta
- matkustan paljon mutta en tee rantalomia. Viimeisten viiden vuoden aikana olen käynyt noin 20 maassa. Teen viikonloppureissuja kaupunkeihin ja kesällä yhden pitemmän matkan, joka kuluneena vuonna kohdistui erään eteläeurooppalaisen maan vuoristokylään
- olen sosiaalinen introvertti
- en meikkaa, en värjää hiuksia, en lakkaa kynsiä tms monista eri syistä (ekologiset, eettiset, kulttuuriset), en kuitenkaan omista myöskään tuulipukua
- haaveilen siitä, että voisin ottaa pihapiiriin eläimiä (poneja, kanoja, ankkoja, vuohia ja koiria)
- olen jo aika lailla luopunut väitöskirja-ajatuksesta mutta ei se vieläkään kokonaan kuopattu ole, ja jos en sitä ala tehdä niin jotain muuta haluan alkaa taas työn ohessa opiskella. Ennestään minulla on yksi maisterin tutkinto ja kaksi sen jälkeen tehtyä ammatillista tutkintoa
- käytän paljon somea, mutta itsestäni en juuri postaile kuvia
- pidän ruoanlaitosta, puutarhanhoidosta, käsitöistä ja lukemisesta
- luen angloamerikkalaisia dekkareita englanniksi ja pohjoismaisia ruotsiksi, suomeksi lähinnä kaunokirjallisuutta. Seuraavana on vuorossa Clas Anderssonin "Seuraavaksi Jätkäsaari". Suurimman vaikutuksen tänä vuonna on tehnyt Meiju Niskalan "Sata kirjettä kuolleelle äidille"
- olen ollut paikallispolitiikassa mukana ja osallistunut luottamustehtäviin, mutta muutettuani nykyiseen asuinkuntaan jouduin jäämään niistä pois. Täällä osallistun varmasti seuraaviin kuntavaaleihin mutta vielä en tiedä pyrinkö ehdokkaaksi vai olenko nykyisen vahvan kuntavaikuttajan tukijoukoissa. Politiikka on minulle melko tärkeää
- en kuulu kirkkoon mutta matkoilla käyn kirkoissa ja saatan osallistua messuunkin. En ole ateisti
- käyn jonkin verran konserteissa (pienet, paikalliset tapahtumat) ja keikoilla, en festareilla
- en ole kiinnostunut sisustuksesta ja inhoan siivoamista
- pyrin kuluttamaan mahdollisimman vähän eli ostan vaatteita vain tarpeeseen ja silloinkin mahdollisimman pitkäikäisiä ja ajattomia. En osta muita nahkatuotteita kuin kenkiä ja niitäkin omistan vain sen verran, että pärjään. Turkiksia tai turkissomisteita en käytä enkä osta.
- lajittelen ja kierrätän
No, mihin luokkaan minut laitat?
Narsismiin taipuva (kuka kirjottaa tälläisen litanian vain itsestään)? Itseään uniikkina lumihiutaleena pitävä?Ohis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On toki, mitta tuskin ne kelpaavat sulle, koska eivät ole kauniita ja naisellisia sillä nimenomaisella tavalla, jota odotat vaikka samalla olet halveksivinasi. Taitaa käydä jopa niin, että et pidä heitä ”oikeina” naisina. Ehkä et edes huomaa.
Miksi muuten on aina niin, etteivät persoonalliset naiset ole ns. kauniita?
Ikävä sanoa, mutta luulen että persoonallisuuden joutuu kehittämään vasta silloi, kun kaikkea ei tuodakaan kultavadilla nenän eteen.
Mitä tarkoitat?
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan meitä. Tämä on tosin ammatinvalinnasta johtuvaa itselläni.
Johtuu myös kasvatuksesta. Jos olisin kasvanut toisenlaisessa perheessä toisenlaisiin arvoihin, hyvin mahdollista, että instatilini olisi samannäköinen, kuin monien muiden.
Lisäksi minulla on neurotyypillistä poikkeavuutta, siitä johtuen ajattelen asioista aina vähän eritavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro, ap, miten sinä itse poikkeat miesten mainstreamista, niin on helpompi ymmärtää, mitä ajat takaa.
- En juo käsityöläisoluita
- En katso lätkää
- En katso fudista
- Rakentelen mieluummin polkupyörää kuin autoa
- Katson mieluummin 50-luvun klassikkoleffaa kuin jotain toimintaleffaa tai supersankaripätkää
- Luen mieluummin taloushistoriaa kuin "näin tulet rikkaaksi" -sijoitusvinkkejä
- Asun mieluummin korvessa kuin kaupungin viereisessä satellittikaupunki-junttilassa
- Asun mieluummin halvassa lähiössä kuin Kallio-tyyppisessä hipsterilässä
- Asun mieluummin kunnollisessa kaupungissa kuin 20-50 t. junttilassa
- Käyn mieluummin taidenäyttelyssä kuin jenkkiautonäyttelyssä
- Lähden mieluummin matkalle teltan kanssa korpeen kuin lentokoneella rantalomalle
- Lähden mieluummin matkalle viidakkoon kuin kaupunkilomalle Berliinin hipsterikohteisiin
- Suhtaudun mieluummin avoimesti uusiin ihmisiin kuin ylenkatsoen
- Puhun mieluummin töistä kuin naisten perseistä
- Puhun mieluummin asioista joista voisin oppia jotain uutta kuin että puhuisin asioista joista voisin kehua itseäni
- Harjoitan fyysistä taitojani mieluummin videokamera kuin sählymaila kädessä
- Korjaan vuokrakämpässä mieluummin asiat itse kuin kutsun huoltomiehen paikalle
- Korjatessani asioita perehdyn mieluummin pitkään minua osaavampien neuvoihin netissä kuin että menisin DIY-setämiehen asenteella "minä osaan kaiken"
- Luen mieluummin teoreettisia tekstejä kuin Tekniikan Maailmaa
- Luen mieluummin Akkaria kuin jotain hipsterien sisäpiirirunkkausta
- Syön mieluummin hyvää kasvisruokaa kuin huonoa liharuokaaSiinä nyt jotain, lista kyllä jatkuisi
Oi, mikä uniikki lumihiutale. Meissä naisissahan ei tuollaisia tosiaan ole.
Mutta ihan lauantaiaamupäivän huviksi kerron, mitä minä olen tai en ole, niin voit laittaa minut johonkin niistä isoista kaatoluokista, joihin naisia luokittelet:
- en juo käsityöläisoluita mutta kotiin tultuani korkkaan lähes joka ilta yhden ison oluen (poikkeuksena illat, kun kotiudun vasta klo 21 aikoihin tai myöhemmin eli en enää ala valmistaa ruokaa)
- olen ruokavalioltani vegaani, muiden ihmisten ruokavaliot eivät ole minulle ongelma
- olen asiantuntijatyössä
- asun maaseudulla
- kuljen julkisilla niin paljon kuin mahdollista, mutta myös auto on tällä alueella välttämätön, kesällä ajan osan matkoista skootterilla
- en katso amerikkalaisia mainstream elokuvia juuri lainkaan, sen sijaan pidän mm. Almodovarista ja muutamista brittiohjaajista. Televisiosta katson lähes pelkästään Teemaa ja monet siellä esitettävistä elokuvistakin Areenan kautta
- matkustan paljon mutta en tee rantalomia. Viimeisten viiden vuoden aikana olen käynyt noin 20 maassa. Teen viikonloppureissuja kaupunkeihin ja kesällä yhden pitemmän matkan, joka kuluneena vuonna kohdistui erään eteläeurooppalaisen maan vuoristokylään
- olen sosiaalinen introvertti
- en meikkaa, en värjää hiuksia, en lakkaa kynsiä tms monista eri syistä (ekologiset, eettiset, kulttuuriset), en kuitenkaan omista myöskään tuulipukua
- haaveilen siitä, että voisin ottaa pihapiiriin eläimiä (poneja, kanoja, ankkoja, vuohia ja koiria)
- olen jo aika lailla luopunut väitöskirja-ajatuksesta mutta ei se vieläkään kokonaan kuopattu ole, ja jos en sitä ala tehdä niin jotain muuta haluan alkaa taas työn ohessa opiskella. Ennestään minulla on yksi maisterin tutkinto ja kaksi sen jälkeen tehtyä ammatillista tutkintoa
- käytän paljon somea, mutta itsestäni en juuri postaile kuvia
- pidän ruoanlaitosta, puutarhanhoidosta, käsitöistä ja lukemisesta
- luen angloamerikkalaisia dekkareita englanniksi ja pohjoismaisia ruotsiksi, suomeksi lähinnä kaunokirjallisuutta. Seuraavana on vuorossa Clas Anderssonin "Seuraavaksi Jätkäsaari". Suurimman vaikutuksen tänä vuonna on tehnyt Meiju Niskalan "Sata kirjettä kuolleelle äidille"
- olen ollut paikallispolitiikassa mukana ja osallistunut luottamustehtäviin, mutta muutettuani nykyiseen asuinkuntaan jouduin jäämään niistä pois. Täällä osallistun varmasti seuraaviin kuntavaaleihin mutta vielä en tiedä pyrinkö ehdokkaaksi vai olenko nykyisen vahvan kuntavaikuttajan tukijoukoissa. Politiikka on minulle melko tärkeää
- en kuulu kirkkoon mutta matkoilla käyn kirkoissa ja saatan osallistua messuunkin. En ole ateisti
- käyn jonkin verran konserteissa (pienet, paikalliset tapahtumat) ja keikoilla, en festareilla
- en ole kiinnostunut sisustuksesta ja inhoan siivoamista
- pyrin kuluttamaan mahdollisimman vähän eli ostan vaatteita vain tarpeeseen ja silloinkin mahdollisimman pitkäikäisiä ja ajattomia. En osta muita nahkatuotteita kuin kenkiä ja niitäkin omistan vain sen verran, että pärjään. Turkiksia tai turkissomisteita en käytä enkä osta.
- lajittelen ja kierrätän
No, mihin luokkaan minut laitat?
Narsismiin taipuva (kuka kirjottaa tälläisen litanian vain itsestään)? Itseään uniikkina lumihiutaleena pitävä?Ohis.
Komppaan, t. toinen ohis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On niillä kaikilla kuitenkin oma persoona. Ehkä ollaan eri ikäisiä, mutta en tunnista kuvauksesta lähipiirini naisia. Ehkä yksi on pintapuolisesti kuvauksesi kaltainen, mutta se on se, mitä hän haluaa ihmisten näkevän. Hänessä on kuitenkin paljon muutakin ja sen tajuaa heti, kun keskustelee hetken hänen kanssaan.
Ulkonäköhän on useimmilla ihmisillä noin muutenkin aika samanlainen. Sisältö se vaihtelee.
Ei tässä ole kyse pelkästään ulkonäöstä, vaan myös elämäntavoista. Instagram-beibet arvostavat kaikki samaa elämäntapaa, samoin hipsterit omia samajuttujaan joita kaikki ryhmässä tekevät, ja tuulipukujuntteus on sekin elämäntapa eikä pelkkä ulkonäköasia. Naiset haluaa elämänarvonsa valmiissa muotissa ja haluaisivat pakottaa muutkin niihin.
Naiset ovat myös muodin suurkuluttajia, joka on erinomainen esimerkki konformismista. Käsittääkseni konformisuus on naisilla muutenkin yleisempää. Naiset ovat kaiken kaikkiaan homogeenisempi ryhmä kuin miehet ja esimerkiksi älykkyysosamäärän vaihteluväli on paljon kapeampi (miehet yliedustettuina molemmissa ääripäissä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös yksi sellainen, joka ei kuulu joukkoon. Omistan instagramtilin, mutta se on töitäni varten. Olen yrittäjä ja kuvissani esittelen työni kohteita.
Olen keskivertoa älylläämpi (anteeksi, että sanon ääneen asian, jota ei pitäisi sanoa) ja minua ovat koko elämäni lähestyneet miehet, joiden kanssa en koe minulla olevan mitään yhteistä. Työroolini on erittäin sosiaalinen ja osaan kameleonttimaisesti tulla toimeen seurassa kuin seurassa. Tämä johtaa siihen, että minusta pitävät käytännössä kaikki mutta harva tuntee minua oikeasti.
Minuun ihastuvat a) nörtähtävät miehet, jotka toisinaan ehkä voisivat ollakin fiksuja mutta heidän tietynlainen autistisuutensa tekee heistä sellaisia, etten ikinä voisi haluta mitään fyysistä kanssakäymistä heidän kanssaan. Minuun ihastuva miesten ryhmä b) on sosiaalinen, mutta jolta puuttuu se jokin "syvällisyys". Eli halki. poikki ja pinoon -tyypit. Minun täytyy pitää toista jollakin tavalla vertaisenani voidakseni kiinnostua. Ja koska olen itse 172 cm pitkä, hiukka ja muutenkin hyvälustoinen, en halua kumpanikseni lyhyttä/hintelää/lihava miestä. Varatuissa miehissä on sellaisia, jotka voisivat kiinnostaakin mutten koskaan tyrkytä itseäni suhteessa olevalle ihmiselle. Omassa ikäluokassani (n. 40 vuotta) ei ihan oikeasti ole vapaana laadullisesti hyviä miehiä ja toisaalta en halua kumppankiksi miestä, jolla on pieniä lapsia edellisestä suhteestaan.
Elän tahtomattani sinkkuna ja ilman suhdetta. Viimeksi kokeilin suhdetta erittäin komean mutta keskimääräisellä älykkyystasolla varustetun miehen kanssa. Hän oli fyysisesti haluttava mutta ei suhteesta oikein tule mitään, jos joka päivä joutuu ihmettelemään toisen tietämättömyyttä mitä erilaisemmista asioista ja selvittelemään toisen arkielämän ongelmia.
Nuorempana minua on kysytty erilaisiin kauneuskilpailuihin, edelleen salilla miehet arvuuttelevat ammattiani tanssijana ja aina toisinaan joku mies samassa hississä saattaa pyytää treffeille. Joskus joku puolituttu on sanonut, ettei ikinä voisi kuvitellakaan minun olevan sinkku ja että kuulemma minua ei uskalla edes lähestyä lähes sataprosenttisen varmojen pakkien pelossa.
Nyt ikää 40 vuotta. Eipä ole koskaan tullut vastaan ihmistä, joka "kolahtaa" oikealla tavalla. Olisin halunnut perheen, rakkautta ja läheisyyttä mutta niiden puutteessa keskityn tekemään työtä. En käytä rahojani merkkilaukkuihin, se raha menee lahjoituksena eläinsuojelujärjestöille. Yksinäisten vanhusten hyvinvointiin olisin myös valmis laittamaan rahaa.
Asun omistamassani asunnossa yhdellä Helsingin kalleimmista alueista. En ole koskaan etsinyt miehestä rahoittajaa mutten toisaalta kelpuuta kumppanikseni miestä, jonka oma toimeentulo on lähellä köyhyysrajaa. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä epätodennäköisempänä pidän sitä, että tulen koskaan kokemaan vastavuoroista rakkautta.
En mä yhtään ihmettele. Tuon ikäiseksi annat itsestäsi melko pinnallisen ja ikävän kuvan. Noin muuten, sinähän olet keskiluokan ruumiillistuma, mainstreamin ruumiillistuma.
Mitä mainstreamia minussa on? Sekö, että olen oikeasti äärimmäisen introvertti ja etten ole kiinnostunut populäärikulttuurin tapahtumista? Tykkään käsillä tekemisestä ja teen käytännössä mitä tahansa huonekalujen verhoilusta vaatteiden ompeluun. Osaan piirtää hyvin ja osaan soittaa pianoa. Osaan myös ajaa traktoria ja osaan tehdä yksinkertaiset huollot autoon. Olen yksin remontoinut sata vuotta vanhan omakotitalon lattiasta kattoon. En pidä shoppailusta, Paula Vesala ei voisi vähempää kiinnostaa ja radiokanavien kuuntelu sekä tv:n katseleminen saa aikaan inhonväreitä.
Mikä sinusta ei ole mainstreamia?
Annan ikävän kuvan itsestäni halutessani, että kumppanini sytyttää olemuksellaan minut seksuaalisesti? Erikoinen näkemys. Olen käsittänyt, että miesten pitää saada erektio (=kiihottua kumppanistaan seksuaalisesti) kyetäkseen seksiin. Miksi vaatimukseni kumppanin ulkonäön suhteen tekee minusta pinnallisen?
Ymmärrän, jos joku mies ei pysty kiihotumaan merkittävän ylipainoisesta naisesta. Miksi minun pitäisi pystyä kiihottumaan hintelästä, huonohampaisesta ja kaljusta kääpiöstä? Olen esteetikko, joka nauttii katsellessaan kauniita asioita ja ihmisiä.
Minä olen
-minulla on asperger ja add
-useita puhevikoja
-persoonalliset kasvonpiirteet
-pukeudun anime-tyylisesti
-ostan kaiken käytettynä
-veljeni on paras ja ainoa ystäväni
-en ole koskaan seurustellut
-en ole töissä tai opiskele
-en käytä somea
-tykkään hamstereista
-olen biseksuaali
-tykkään alistuvista miehistä ja dominoivista naisista
-haluan itseäni pienikokoisemman alistuvan pojun
-fantasioin pojujen kidnappaamisesta
-nukun päivällä ja valvon yöllä
-olen juuri menossa nukkumaan
-en ole koskaan harrastanut seksiä
-lapsena muistin kaikki Aku Ankka puhekuplat ulkoa
-en ole koskaan juonut alkoholia
-olen kiinnostunut toisesta maailmansodasta
-ala-asteella kirjoitin päiväkirjaani toisesta maailmansodasta
-minulla on 12 kampausta joita käytän, valitsen kampauksen katsomalla mihin kellon sekuntiviisari osoittaa valitsemishetkellä
-käytän vieläkin legginsejä
Vierailija kirjoitti:
Ap, kyllä kuusikymppinenkin voi olla hipsteri. Mutta minulle on kyllä vähän turn-off, jos kuusikymppinen asuu vuokrakämpässä, joka on vielä niin huonossa kunnossa oleva vuokrakämppä, että sitä pitää itse rempata.
Hipsterin määritelmään kuuluu, että kyse on nuoresta aikuisesta.
Niinhän minä teenkin, huvitti vain tuo ap:n luokitus.