Ystävät häipyivät, kun laihdutin normaalipainoon

Niillä meistä, joissa on jotain "vikaa" muun yhteiskunnan silmissä, on kahdenlaisia ihmisiä elämässään.

Suhteet "normaaleihin" voi olla miten syviä ja läheisiä ja luottamuksellisia tahansa niinkuin muillakin. Silti se yksi asia on aina välissä. Ehdotonkin hyväksyntä voidaan aina perua. Elämässä on tämä yksi valtava asia joka määrittelee sut toisten silmissä, josta saat joka päivä kadulla kulkiessasi olla tietoinen, ja toinen ei voi koskaan ymmärtää tätä. Todennäköisesti toinen loukkaa ja satuttaa ja etäännyttää jatkuvasti pienin sanoin ja tavoin, koska ei ole itse kokenut samaa. Vaikka hän tekeekin kohdallasi poikkeuksen, hän halveksii silti ominaisuuttasi ja ajattelee kaikkien muiden kaltaistesi ansaitsevan saamansa kohtelun.

Suhteet vertaisiin ei mitenkään automaattisesti ole lämpimiä, mutta niiden lähtökohta on miljoona kertaa helpompi. Kun tulee omien pariin se on valtava helpotus. Defenssit (tän yhden asian suhteen) voi laskea, ei tarvitse teeskennellä tai varoa enää. Muut näkee sussa itsensä eikä epänormaalia tai huonompaa. 

Sä vaan lakkasit olemasta yksi niistä ja se tuli väliinne. Porukkanne oli selvästi rakentunut vertaisdynamiikan varaan. Muutenkin on aina rasite ystävyydelle ja rakkaudelle kun toinen muuttuu.

Tuskin edes tiedät kuinka monella tavalla lähetit heille julmia pieniä viestejä jollet erikseen ymmärtänyt varoa ja olla sensitiivinen, tai jollet pidäkään lihavuutta laihuutta huonompana. Mutta oli heidän käytöksensä joka tapauksessa inhottavaa. Klikki- ja kiusaajamentaliteetti ei koskaan imartele ihmistä. Tosi harvalla on lopulta valmiutta ja viisautta hoitaa hyvin tuollaista ikävää ja vaikeita tunteita herättävää kuviota jonka varalle ei ole opetettu valmista toimintatapaa. Miten erottaa sivistyneesti joukosta ystävä joka on muuttunut sen vastakohdaksi, mikä meitä yhdistää? Miten ylipäätään hankkiutua eroon ystävästä? En mäkään tietäisi heti mitä tehdä. Sun kaverisi toimivat lapsuudesta tutulla tavalla ja purkivat harmiaan suhun. 

Itsellä kokemus yhdestä ystävästä, jonka kanssa ystävyys loppui hänen laihis-projektiinsa. Hieno juttu hänelle, mutta tämän ihmisen persoona muutti projektin jälkeen: mistään muusta ei enää puhuttu kuin painonhsölinnadta ja ihsn pyytämättä hän piti näitä sääntöjään joka paikassa ja joka tilanteessa. Yritin muutaman kerran ei-suorasn ja suoraan sanoa, että kiva sulle, mutta minua ei kiinnosta, mutta eipä mennyt jakeluun....yhteydenpito hasleni ja loppui kokonaan, en jaksanut kuunnella.

Luultavasti ap olit "ystävillesi" se lihava "vähän tuommonen" kaveri, jonka kautta he saivat kokea itsensä jollain tapaa paremmiksi/paremman näköisiksi/normaaleimmiksi/terveemmiksi/jne. Heillä oli huono itsetunto, ja sinä olit heille heidän itsetunnonkohotusväline. Nyt kun olet normaalipainoinen, heillä ei ole "käyttöä" sinulle., eivätkä halua joutua sinun voittamiksi. Sama tapahtui minulle. Kyllä muuten oltiin saunailloissa ja esillä kaveriporukoissa aina kun olin ennen 10kg ylipainoinen ja pöhöttönyt, ja olin aina se joka hävisi kaikissa peleissä ja seurusteluissa, oli sitten kyse frisbiigolfista, hiihtoreissusta, sanaselityspelistä, you name it. Mutta kun terveellistin elämäntapani ja nykyään olen paremmmassa kunnossa kuin entiset kaverini, on sixpäkki treenattu kroppa ja kaikki, niin eipä mulla ole mystisesti enää mitään asiaa näiden kavereiden seuraan kuten ennen, kun nykyään en olekaan enää heitä "huonompi".  1+1.

Nainen on naiselle susi. Naiset ovat aivan helvetin kateellisia toisilleensa. En osaa sanoa voiko naisien välillä olla ikinä aitoa välitystä. (ellei perheenjäsen) Girl power my ass.

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti ap olit "ystävillesi" se lihava "vähän tuommonen" kaveri, jonka kautta he saivat kokea itsensä jollain tapaa paremmiksi/paremman näköisiksi/normaaleimmiksi/terveemmiksi/jne. Heillä oli huono itsetunto, ja sinä olit heille heidän itsetunnonkohotusväline. Nyt kun olet normaalipainoinen, heillä ei ole "käyttöä" sinulle., eivätkä halua joutua sinun voittamiksi. Sama tapahtui minulle. Kyllä muuten oltiin saunailloissa ja esillä kaveriporukoissa aina kun olin ennen 10kg ylipainoinen ja pöhöttönyt, ja olin aina se joka hävisi kaikissa peleissä ja seurusteluissa, oli sitten kyse frisbiigolfista, hiihtoreissusta, sanaselityspelistä, you name it. Mutta kun terveellistin elämäntapani ja nykyään olen paremmmassa kunnossa kuin entiset kaverini, on sixpäkki treenattu kroppa ja kaikki, niin eipä mulla ole mystisesti enää mitään asiaa näiden kavereiden seuraan kuten ennen, kun nykyään en olekaan enää heitä "huonompi".  1+1.

Kilot on kadonneet, mutta kirjoituksesta huokuu terapian tarve.

Onhan tunnustettava, että jatkuvasti, kerta toisensa jälkeen laihduttavat ystävät ovat ajoittain hyvinkin raskasta seuraa, mutta ei ystävyyssuhteet ole tähän katkenneet. Itse ainakin kannustan, jos ystävä on laihtunut 20 kiloa, ja erityisesti kannustan, että nyt, nyt sinulla on tilaisuus pitää tämä laihdutuksen jälkeinen paino. Mutta ei se pysy, koska rankan laihdutuskuurin jälkeen (milloin mikäkin kuuri) paino nousee entistäkin korkeampiin lukemiin. Tämä on raskasta henkisestikin laihduttajalle itselleen ja myös ystäville, ja joskus on ollut pakko ottaa vähän etäisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Ovat rasisteja?

Kyseessä ei ole mikään et ni nen ulkonäköpiirre yms. Moni kokee laihduttajan syyllistävät itseään jostain kumman syystä.

Kun laihduttaja juo vain tauolla maitokahvia ja syö pullan sijasta hedelmän niin muut voivat loukkaantua sen vuoksi, ettei pulla kelpaa. Mikään terveysongelma ei kelpaa selitykseksi.

Minulla on synnynnäinen vamma, joka vaikeuttaa liikkumista. Joudun käymään miltein joka päivä läpi vastaavia tilanteita ihmisten kanssa. Osa sitten loukkaantuu kun en syö itseäni täysin liikuntakyvyttömäksi heidän mielikseen.

Eniten hämmästyttää se, että minut pienestä vauvasta lähtien tunteneet sukulaiset tunkevat väkisin ruokaa aivan kuin isolle miehelle puoliväkisin, vaikka tietävät kuinka paljon työtä ja vaivaa on ylipäänsä nähty sen eteen, että minusta on saatu apuvälineiden kanssa liikkuva ihminen. Varaa ei ole lihoa grammaakaan enempää kuin on aivan pakko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Kannustin toki ystäviänikin laihduttamaan, koska huomasin positiiviset vaikutukset itsessäni” tämä voi olla syynä riippuen siitä miten tuon teit. Jos ystävät kysyivät neuvoja tai ottivat itse aiheen esille, kannustus oli varmasti paikallaan ja ok. Mutta jos tyylisi oli painostava ja olet ”kannustanut” ylipainoisia ystäviäsi (se ylipaino on monelle todella herkkä asia eikä se johdu siitä, etteikö ihmiset yleensä tietäisi teorian tasolla mikä on terveellistä ja mikä ei) laihduttamaan heti kun olet itsekin niin tehnyt, voi se tehdä sinusta aika raskasta seuraa jota haluaa välttää.

Itselläni oli joskus ystävä, joka alkoi yhtäkkiä saarnaavaksi vegaaniksi ja oletti että koko muukin lähipiiri alkaa tietysti hänen ”kannustuksestaan” elää samalla tapaa siltä istumalta kun hänkin muuttui. Tuollaisten elämäntapoihin liittyvien muutosten täytyy lähteä ihmisestä itsestään, eikä siinä auta muiden painostus tai neuvominen jos ihminen ei itse ole muutoksille halukas ja vastaanottavainen. Tällainen mahdollisuus vain tuli mieleen.

No kannustus oli enemmänkin vastausta saamaani kritiikkiin. Että kokeilkaa itsekin, mitään ette menetä.

Ap

Kannattaa siirtää puheenaiheet muihin asioihin kuin tuohon laihduttamiseen. En usko että pelkkä laihduttaminen sinänsä rikkoo ystävyyssuhteita mutta jos asiasta tulee riitaa tai väittelyä, niin se voi sitten rikkoa suhteita kyllä.

Laihdutusmenetelmistä saa kyllä todella helposti kovan riidan aikaiseksi. Jos laihduttajalla on ruokarajoitteita niin kaikki eivät välttämättä ymmärrä sitä, ettei toinen ole voinut alunperinkään syödä kuin ruokarajoitteeton sekasyöjä.

Olin kyllä keliaakikkona ja laktoosi-intolerantikkona todella vaivaantunut kun toinen messusi itseään raivoon kiihdyttäen siitä, että olen kartuttanut kiloni pastaa ja kastikkeita syöden. Syön toki linssistä ja pavuista tehtyjä pastoja niiden terveellisyyden vuoksi. Kastikkeet eivät ole kermaisia. Perusaineita ovat ainakin sipulit ja paseerattu tomaatti eikä kerma jne.

Jos kateus niin olkoon. Minulla ystävyyssuhde ei antanut enää mitään, kun ystävän elämän pyöri vain laihdutamisessa ja kaloreissa ja pikkuhiljaa kuuntelijan rooli rupesi tympäisemään.

Sama juttu, kun ihminen kokee voimakkaan uskollisen tai poliittisen heräämisen, ei heitä kauaa jaksa samaa jankkaamista kuunnella, sama se on joidenkin laihduttaja ystävien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Halveksuntaa voi saada osakseen silloinkin, kun ei itse liho eikä laihdu. Olen aina ollut hoikka ja painanut saman verran jostain lukioikäisestä saakka. Lähentelen nyt neljääkymppiä ja rauhassa tölväisyiltä sain olla noin kolmekymppiseksi saakka. Sen jälkeen alkoivat sukulaisnaiset tavatessamme kommentoimaan, kuinka olen "hirvittävän laiha", "söisit sinäkin jotain" ja "kauhea miten oot laihtunu!!". Sellaista kovaäänistä, töksäyttelevää ja suorastaan syyttävää kommentointia. Menin noissa tilanteissa ihan puihin ja koitin änkyttää vastaukseksi, että ihan olen aina ollut tällainen... Mutta jankutus jatkui. Olin todella surullinen, sillä aiemmin välit sukulaisiini oli olleet lämpimät ja mutkattomat. Viime vuodet olen onneksi saanut olla rauhassa kommentoinnilta, koska näen heitä niin harvoin. 

Tämä. Tuollainen kommentointi eli laihojen haukkuminen voi todellakin vaikka laukaista syömishäiriön. Samalla tavalla kun lihavalle jos sanoo ikävästi, että syötkö koko ajan ja tää menee kotiin ja jatkaa mässytelyä tuskaisen kokonsa. Aivan samalla tavalla laihtumisen syitä ei voi tietää, ja nälvintä voi laukaista jotain jonka vuoksi ruoka ei maistu sitäkään vähää kun tulee paha mieli.

Samoin lapselle voi käydä jos haukutaan ettei syö mitään niin ei tosiaan syö enää koska paine ja paha mieli, alhainen minäkuva josta moni ongelma johtuu. Tai lihavalle lapselle jos kommentoi, että mässytteletkö herkkuja kun olet noin lihava, niin aivan varmasti syö pahaan oloon vaan lisää. Nuo molemmat ovat syömishäiriöitä ja vaikka sellaista ei olisi se voi laueta jatkuvassa nälvimisessä syömistä.

Vierailija kirjoitti:

Kateellisia siitä etteivät itse jaksa/pysty/viitsi samaan kuin sinä? Poissa silmistä, poissa mielestä. Eli kun heivaavat sinut elämästään, ei tarvitse myöskään miettiä omaa laihduttamista

Juuri näin!! Lihavilla ihmisillä on yleensä lihavia ystäviä..

Vaikka ap olisikin trolli, niin ihan oikeasta ilmiöstä on silti kyse. 

Kyllä ihmiset on niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin OUTOJA!!! =0

Minulle sanoi kerran eräs kaveri, että yleensä kyllä viihtyy rumempien kaverien seurassa, koska inhottaa joutua kilpailutilanteeseen kun itseä kauniimpi ja hoikempi vie kaiken huomion. Kuulemma seurani kelpasi, koska en yritä perheen äitinä varastaa hänen spotlightia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joko et tiedä miten BMI lasketaan tai olet huono provo. 85 kiloisena sun BMI on ollut tuon mittaisena noin 31-32 (en jaksa tarkistaa tarkkaa lukua), ei suinkaan 27.

Avauksestani jäi pois paljon yksityiskohtia. Bmi oli lääkärillä käydessä 27, mutta seurustelusuhteen aikana paino huiteli 85 kilossa. Mies kun jätti, se masensi. Mutta siitä ei sen enempää.

Ap

Kaverit jätti, mies jätti, eikö yhtään pistä miettimään, että vois ehkä olla jossain muussa kuin painossa parantamisen varaa?

Parin vuoden päästä kilosi ovat tulleet takaisin ja sitten olet läski ja vailla kavereita.

Olen laihtunut kolmessa kuukaudessa noin 11 kiloa ja vaimoa lukuunottamatta kukaan muu ei ole huomannut mitään.

Itse huomasin ystävässäni sen, että sellaisia pieniä kommentteja alkoi tulemaan vähän väliä, sellaisia huomautuksia omasta painostani ja muusta ei enää puhunutkaan, kun laihduttamisesta.

Itse en jaksanut sellaista. Kaipasin kaveria jonka kanssa kykeni olemaan ja puhumaan muustakin kuin vain laihduttamisesta.

Ei siis mitään tekemistä sen kanssa, että olisin ollut kateellinen tai vastaavaa. Kaveri vain muuttui sellaiseksi, jonka seurassa en enää viihtynyt.

upp

Vierailija kirjoitti:

Ok, eli siis olet ollut aina naamanätti ja sitten kun olet kehonättikin niin olet hirveä uhka. Kenties kavereiden miehet on alkaneet sanoa, että näytät hyvälle ja kotona alkaneet katsella omia ihrapallojaan siihen tyyliin että laihduttaisit sinäkin kuten x kun se näyttää tosi hyvälle nykyään. Makuuhuoneessa on ehkä tilanteet kriisiytyneet, seksi loppunut ja kaikki on sinun vika.

Saatat olla lähempänä totuutta kuin arvaatkaan.

Vierailija kirjoitti:

Kateuteen taipuvaiset eivät siedä nähdä mitään sellaista, jota toivoisivat itselleen. Hoikkuus, tuuheat hiukset, tiimalasivartalo, mikä vaan korpeaa tuottaa ilkeilyä.

Mulle ei tulis mieleenkään kommentoida kenenkään ulkonäköä ääneen negatiivisesti mutta näitä löytyy yllättävän paljon jotka ovat siihen valmiita. Ja usein juuri vähän iäkkäämmät/muhkummat naiset harjoittavat tätä.

Mä olen itse saanut täysin asiatonta kommenttia mun rinnoista uimahallin suihkussa ja saunassa sekä uimarannan pukukopissa. Oon muuten hoikka mutta rinnat ovat kokoon nähden sen verran isot, että tällaisilta happaman näköisiltä eukoilta on tullut kommenttia: Kivat kumipallot sulla./ Kivat silarit, kävitkö Tallinnassa. / Ei taida olla ihan luomua noi.

Siis mitvit? Itsellä on ihan luomua mut mitä sitten vaikkei olisikaan, oikeuttaisiko sekään kommentoimaan tuollalailla? En pysty näkemään mitään muuta syytä kuin kateuden ja katkeruuden tuollaiseen kommentointiin.

Ihan sama on sun "ystävies" käytöksen taustalla. Näet jotain jota haluat itsellesikin, mutta se, että tölväiset toista tai eristät hänet käy niiiiin paljon kätevämmin parissa sekunnissa kuin se parin vuoden sitoumus laihduttamiseen.

Kovaan kateuteen taipuvaisten ei auta muu kuin tehdä itsestään se oma paras itsensä, näin ei ole syytä enää kadehtia muita. Tai sitten päästä eroon kateudestaan terapiassa.

Ylipäänsä muiden kehojen kommentointi on vastenmielistä. Itse olin hieman ylipainoinen lukiossa, ja kerran kahvilassa keski-ikäiset mammat alkoivat voivotella, kuinka voin olla "paksuna" niin nuorena. Koko kahvila kääntyi tuijottamaan minua keskivartalolihavana. No, toivottavasti mammat piristyivät.