Ystävät häipyivät, kun laihdutin normaalipainoon

Pahinta, mitä laihduttanut voi tehdä, on laihdutusohjeiden antaminen pyytämättä muille.

Laihduttajat ovat kuin uskoon tulleet, jotka haluavat jalaa ilosanomaansa, vaikka kuulijakunta ei halua vastaanottaa.

Eihän tuo ollut edes merkittävä ylipaino, kymmenisen kiloa. Se ei juuri vaikuta edes ulkonäköön. Ehkä aika vain teki tehtävänsä.

Mustakin tuntuu että se kannustus ei ollut vain vastaamista kritiikkiin. Joillakin se nimittäin pyörii koko elämä sen laihduttamisen ja laihtumisen ympärillä. Sosiaalinen media on vain pelkkää laihdutusjuttua täynnä, ainoa mistä puhuu on laihduttaminen, kalorit, mihinkään ei voi lähteä ilman että mainitsee laihduttamisen, paheksuu muiden kokoa, jauhaa koko ajan siitä kuinka nyt laihtunut ja elämä muuttunut.

On sellaisia juttuja joissa ihmiset hurahtaa ja sitten se onkin vain se ennen mielenkiintoinen ihminen yhden asian kaveri. On se juttu sit juuri laihduttaminen, vegaanius, joku muotiruokavalio, muotisairaus, tms.

AP:n tarina on jo aika extreme!

Itse olin ainoa kaveriporukan lievästi ylipainoinen ja ainoa sinkku, mutta kasvoista ihan perusnätti ns. tusinanaama. Nyt, kun olen - siitä lainkaan puhumatta - laihtunut normaalipainoiseksi, pistetään minut aina kameran taakse, kun kaverini somettavat. Jos pyydän päästä mukaan johonkin kuvaan, jää se aina julkaisematta, koska muut "eivät näytä itseltään". Samoin minua ei kutsuta enää illanviettoihin, joissa kavereideni kumppanit ovat mukana "etten tunnea itseäni ulkopuoliseksi". Välillä näköjään riittää jo se, että on ns. samalla viivalla kuin muut, eikä se, jota käytetään vertailupaaluna oman elämän erinomaisuuteen.

Huh on ne naiset vaan uskomattomia. Kaikkea sitä joutuu kestämään.

m40

Vierailija kirjoitti:

Itsellä kokemus yhdestä ystävästä, jonka kanssa ystävyys loppui hänen laihis-projektiinsa. Hieno juttu hänelle, mutta tämän ihmisen persoona muutti projektin jälkeen: mistään muusta ei enää puhuttu kuin painonhsölinnadta ja ihsn pyytämättä hän piti näitä sääntöjään joka paikassa ja joka tilanteessa. Yritin muutaman kerran ei-suorasn ja suoraan sanoa, että kiva sulle, mutta minua ei kiinnosta, mutta eipä mennyt jakeluun....yhteydenpito hasleni ja loppui kokonaan, en jaksanut kuunnella.

Tai sit tuo oli vaan sun raju defenssireaktio hänen laihtumiseen, ja jokainen siihen liittyvä keskustelu oli liikaa. Olisit vain halunnut katsella kaverisi kaksoisleukaa ja tuntea ylemmyyttä.

No ehkä näin ei ollut kuitenkaan. Pahoittelut provoilusta.

Vierailija kirjoitti:

Itse kun aikoinaan laihdutin reippaasti ja aloitin ns. Fitness elämäntyylin, niin minulta kysyttiin neuvoa kuinka laihduttaa. Saatoin sitten sanoa ystäville asiat liian suoraan ja kärkkäästi, että kun jättäisi ne kahvipullat syömättä ja arkiruoasta turhat lisukkeet kuten kastikkeet pois, niin saattaa muutama kilo lähteäkin.

He alkoivat lopulta vältellä seuraani, eivätkä pyydelleet enää esim. kahvittelemaan ulos.

Ehkäpä sitten häpesivät ottaa sen kermaleivoksen tms kylkeen, kun kokivat olevansa huonompia seurassani ja pelkäsivät, että arvostelen heitä, vaikka jännä kyllä itse neuvojani pyytelivät.

Tämä on kaikkien lääkäreiden ja neuvojien virhe ja harha. Annetaan itsestään selviä ohjeita.. jokainen tietää, että kun syö vähemmän kuin kuluttaa, laihtuu. Jokainen tietää, että sokeri ja rasva lihottavat. Näitä neuvoja on turha toistaa. Lääkärin tai ravitsemusohjaajan on turha antaa monisteita, joissa on kuvat päivän aterioista. Tiedämme, miltä oikea syöminen ja ateriat näyttävät. Jos joku kysyy neuvoja laihdutuksessa onnistuneelta, silloin toivotaan neuvoja siihen, kuinka onnistuit olemaan ostamatta kermaleivoksen, kun kokoonnuitte kaveriporukalla juhlistamaan onnistunutta projektia. Ja se, että vastaa, en vaan ostanut, ei riitä.

Haluavat ottaa etäisyyttä koska kaikki kuolaavat fitnesspimu-vartalosi perään ja tuttavapiirisi miehet toistelevat nimeäsi nytkyttäessään turpeiden manaattivaimojensa päällä.

Usein mielikuvitusystävät katoavat kun tulee merkittäviä muutoksia elämään.

Ap:lle: En keksi ystävien kaikkoamiselle äkikseltään muuta syytä kuin että he itse olivat edelleen ylipainoisia? Normaalipainoisten ystävien luulisi vain iloitsevan yhdessä kanssasi, kun taas ylipainoisille prosessisi saattoi olla ikävä muistutus heidän omasta tilanteestaan - jota he eivät ilmeisesti halua tai jaksa alkaa muuttamaan - ja ehkä he myös kokivat, että laihdutuksesi kertoo, että mielestäsi ylipaino on ongelma (kuten onkin tietysti) ja että katsot heitä alaspäin kun he pysyvät siellä 80-100+-luokassa? Tällaisia ajatuksia mieheltä.

Olen ilmeisesti väärällä tavalla normaalipainoinen, kun mulle ei olla kateellisia eikä mulkoilla, vaikka olen ihan nätti. 

Painoindeksi 27 ei ole mikään merkittävän lihavan painoindeksi, normaalipainon raja-arvo on 25. Jollain skrodemmalla se näyttää vielä hyvin sutjakalta (tiedän, koska punnitsen ihmisiä töissä terkkana).

Up

Up

Anna entisten ystäviesi vaan elää lihavaa elämäänsä.

Jos ystävyytenne on kiinni siitä, että olet laihtunut, niin kovin kummoista se ystävyys ei ole ollutkaan.

Aina on mahdollista löytää fiksumpia ystäviä.

Lihavien ystävien mielestä olit jenginpetturi - eihän laihtuminen ole mahdollista tai edes hyväksyttävää. Sinunhan pitäisi olla "kehopositiivinen" eikä pyrkiä mihinkään normaalipainoon:D 

Älä välitä, ystäväsi ovat hölmöjä, eivät oikeita ystäviä. 

Miten itse suhtauduit? Olen itsekin laihduttanut ja huomasin, että olisi tehnyt mieli jatkuvasti puhua aiheesta, mutta eihän monologin pitäminen ja 'julistaminen' ole huomaavaista muita kohtaan. Eikä tulisi mieleenkään suositella laihduttamista kaverille, ellei hän itse mieti asiaa.

Kaikki ruokaan liittyvä aiheuttaa aivan älytöntä ahdistusta muissa. Se, ettei tee asiasta numeroa tuntuu olevan vain pahempi juttu, ei näissä vain voi voittaa. Ja kaikista kauheinta on, jos ne erilaiset elämäntavat aiheuttavatkin terveyshyötyjä ja hirveimmillään laihtumista, se on se kaikista kauhein kauhistus ja suoranainen loukkaus muita ihmisiä kohtaan. Eikä tämä koske vain naisia, ei todellakaan.

Mieheni kärsii todella tuskallisen rajuista ja elämää aivan kauheasti rajoittavista suolisto-oireista, jotka sai kuriin ruokavaliomuutoksilla. Ja auta armias miten se suorastaan raivostuttaa lähipiiriä. Siis vaikka asiasta ei tekisi mitään numeroa, mutta yritykset jättää vain vaivihkaa syömättä ne itselle sopimattomat ruoka-aineet kyllä huomataan silti (ja niitä ostetaan tahallaan tarjolle). Eritoten kun lihatuotteet ja kuuluvat siihen joukkoon. Lopulta mies kysyi, että oikeastiko olisi parempi vetää sitä pihviä ja grillimakkaraa ja viettää ilta ja puolet seuraavasta päivästäkin vuoroin kierien kylppärin lattialla tuskissaan, kylmä hiki otsalla, vuoroin ripuloimassa limaa ja verta. Ainakin appiukon mukaan se olisi parempi, koska tosimiehet syövät makkaraa ja nakkeja... Ja ilmeisesti nauttivat kakat housuissa käyskentelystä.

Vierailija kirjoitti:

Tuossa on porukan dynamiikka muuttunut. Ap on saattanut olla monelle sellainen lohduttava vertailukohta, "ainakaan en ole yhtä lihava kuin tuo". Ja sitten kun se muuttuu, se on kova paikka. Usein laihtumisen ja elämäntapamuutoksen myötä tulee myös sellaista hyväntuulisuutta ja energisyyttä, mikä toisten voi olla vaikea sulattaa. Siis sellaisten, jotka vertaavat itseään toisiin ja etsivät sieltä jotain, mistä voivat tuntea ylemmyyttä. 

Sama juttu kuin jos porukan harmaa hiirulainen, kavereiden keskuudessa ikisinkkuteen tuomittu, alkaakin seurustella ja sen myötä sädehtiä ja kehtaa mennä vielä naimisiinkin. Ei tämä passaa ollenkaan sellaisille, jotka ovat katsoneet häntä ja miettineet mielessään, että ainakin kelpaan miehille paremmin kuin tuo ja tuo nyt ei ainakaan mene minua ennen naimisiin.

Se, että joku toinen saa korjattua omassa elämässään ongelman, jonka kanssa itsekin kamppailee, voi olla toisille kova paikka. 

Pakko kommentoida. Onko naimisiin pääseminen yhä jokin meriitti  vuonna 2021? Itse kadehtisin mieluummin vaikka väitöskirjan valmistumista. Jos nyt yleensä on pakko jotakin kadehtia.

Vierailija kirjoitti:

Olen ilmeisesti väärällä tavalla normaalipainoinen, kun mulle ei olla kateellisia eikä mulkoilla, vaikka olen ihan nätti. 

Painoindeksi 27 ei ole mikään merkittävän lihavan painoindeksi, normaalipainon raja-arvo on 25. Jollain skrodemmalla se näyttää vielä hyvin sutjakalta (tiedän, koska punnitsen ihmisiä töissä terkkana).

Normaalipainon yläraja on muutettu 1990-luvulla 27:stä 25:een. Muutoksen pani alulle Yhdysvallat voimakkaan lobbauksen jälkeen.

Vaikea uskoa, että muutaman kilon pudotus olisi vaikuttanut ystävyyteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ilmeisesti väärällä tavalla normaalipainoinen, kun mulle ei olla kateellisia eikä mulkoilla, vaikka olen ihan nätti. 

Painoindeksi 27 ei ole mikään merkittävän lihavan painoindeksi, normaalipainon raja-arvo on 25. Jollain skrodemmalla se näyttää vielä hyvin sutjakalta (tiedän, koska punnitsen ihmisiä töissä terkkana).

Normaalipainon yläraja on muutettu 1990-luvulla 27:stä 25:een. Muutoksen pani alulle Yhdysvallat voimakkaan lobbauksen jälkeen.

Vaikea uskoa, että muutaman kilon pudotus olisi vaikuttanut ystävyyteen.

Ap kommentoi aikaisemmin ketjussa, että lääkärillä käydessä painonindeksi oli 27, mutta tätä ennen poikaystävä oli kerennyt jättämään painon huidellessa vielä ylempänä.