Lue keskustelun säännöt.
Tapailemani mies pyysi etten hylkää häntä
12.11.2019 |
Tuntui surulliselta katsoa, kun mieheltä valuu kyyneleet silmistä ja samalla hän pyytää etten hylkää häntä. Että olen ollut hönen tuki ja turva ja jos mua ei olisi hänellä olisi itsetuhoisia ajatuksia.
Hän on siis pudonnut korkeelta ja kovaa alas, vuositulot ennen 60 000e ja nyt on työtön ja syrjäytynyt. Ikäää sen verran, että pelkää ettei töitä saa.
Mun huoli on se, että hän tissuttelulla vielä pistää terveytensäki piloille.
Mutta kun ihmisenä hän on mitä ihanin ja meillä on hauskaa keskenämme, niin en voi perääntyäkään. Vaikka sellainen on käynyt mielessä.
Onko muut ollu vastaavassa tiöanteessa? Varsinkin töiden suhteen, miten on käynyt?
Kommentit (100)
Urho kirjoitti:
No nämä ammattilaiset varmaan hankkivat kaverille töitä. Ihan humpuukia tällaiset.
?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies kelpasi sinulle kun tienasi hyhin, mutta kun tulee ongelmia niin mäkeen vaan. Ei tuollainen nainen miestä tarvitse eikä mies tuollaista naista.
Tutustuin häneen kun hän oli työtön. Ap
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko AP tosissaan, mutta olen mies ja samankaltaisessa tilanteessa, joten ketjusta sain taas jonkin verran itsevarmuutta, eli että tuollaisia ihmisiä voi olla olemassa. Eikä tuo tapailemani nainenkaan ole varsinaisesti antanut merkkejä että olisi välejä katkaisemassa, vaikka sanallisesti on kertonut, että se joskus on edessä.
Kyllä olen :) t. Ap
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on siinä mielessä mielenkiintoinen, että tavallisesti palsta on täynnä kommentteja siitä, kuinka todelliset ystävät pysyvät aina toistensa rinnalla, ja jolleivät pysy, ei kyse ollut todellisesta ystävyydestä. Kun sitten kyse onkin parisuhteeksi muuttuvasta ystävyydestä, kommenteissa käsketään juosta ja jättää se sika.
Mistä tämä kertoo?
Mietin samaa.. samoin "säälin kerjääminen" mielletään aina todella negatiivisena asiana, vaikka aivan jokainen meistä varmasti joskus kaipaa sitä että joku säälisi ja ymmärtäisi vaikeassa tilanteessa. Toisinaan ihmisillä on myös vaikeita ja synkkiä ajatuksia, kuten itsemurha, ja niiden ääneen sanominen jollekin läheiselle, voi jo sinänsä tuoda helpotusta. En olisi heti juoksemassa karkuun, kun toisella on heikko hetki. Jatkuva tilanne, jossa uhkailuja käytetään aseena, kiristetään ja manipuloidaan on eri asia kuin hetkellinen "romahdus".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on siinä mielessä mielenkiintoinen, että tavallisesti palsta on täynnä kommentteja siitä, kuinka todelliset ystävät pysyvät aina toistensa rinnalla, ja jolleivät pysy, ei kyse ollut todellisesta ystävyydestä. Kun sitten kyse onkin parisuhteeksi muuttuvasta ystävyydestä, kommenteissa käsketään juosta ja jättää se sika.
Mistä tämä kertoo?
Mietin samaa.. samoin "säälin kerjääminen" mielletään aina todella negatiivisena asiana, vaikka aivan jokainen meistä varmasti joskus kaipaa sitä että joku säälisi ja ymmärtäisi vaikeassa tilanteessa. Toisinaan ihmisillä on myös vaikeita ja synkkiä ajatuksia, kuten itsemurha, ja niiden ääneen sanominen jollekin läheiselle, voi jo sinänsä tuoda helpotusta. En olisi heti juoksemassa karkuun, kun toisella on heikko hetki. Jatkuva tilanne, jossa uhkailuja käytetään aseena, kiristetään ja manipuloidaan on eri asia kuin hetkellinen "romahdus".
Hieman eri asia sanoa "minulla on itsetuhoisia ajatuksia" kuin "jos lähdet/sinua ei olisi tässä, minulla olisi itsetuhoisia ajatuksia".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko AP tosissaan, mutta olen mies ja samankaltaisessa tilanteessa, joten ketjusta sain taas jonkin verran itsevarmuutta, eli että tuollaisia ihmisiä voi olla olemassa. Eikä tuo tapailemani nainenkaan ole varsinaisesti antanut merkkejä että olisi välejä katkaisemassa, vaikka sanallisesti on kertonut, että se joskus on edessä.
Täällä yksi myös, joka ollut vastaavassa tilanteessa. Tukea en kylläkään saanut, toinen pelkäsi, että ripustautuisin. Ymmärrän tämän kyllä, kun hyväksi käyttäjiäkin on paljon ihmisissä.
Kakkahattutäti kirjoitti:
Ei ole kunnioittavaa olla toisen kanssa suhteessa säälistä. Et kohtele häntä kuin aikuista, vaan kuin jotain holhottavaa, vajaavaltaista.
On teille kummallekin parhaaksi lopettaa suhde.
Vhoi kuule tyttelö, sulla ei oikein tuo elämänkokemus riitä sanomaan tuollaista. Että älä sää tuu tänne antamaan tuollaisia huonoja neuvoja.
Ap:lle sellainen neuvo että ei se tissuttelu ole haitaksi kenellekään. Ei elämä pesemällä kulu, kato hei.
T: Raipe 51v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mt/juoppodiiva voi hyvin ja esittää koirailmettä, on kiva niin kauan kuin kupattava tottelee.
Mutta jos empaatikko alkaakin kohdella toista kuin aikuista ja huolehtii omista rajoista eli sanoo terveesti EI.Niin se viha mikä sieltä toisesta tulee: suuttuminen, raivo. Mitä enemmän empaatikon terve järki herää, sitä pahemmaksi toisen käytös menee.
Tilanne voi eskaloitua väkivallaksi, jos loinen ei enää saa tahtomaansa.Puhutaan fyysisestä, henkisestä ja taloudellisesta väkivallasta. On myös emotionaalista loisimista/väkivaltaa, vai mikä se määritelmä onkaan. Sitä että aikuisvauva pohjimmiltaan toivoo että myös hänen pimeä puolensa ja sekoilut kaikkineen, hyväksyttäisiin. Ja siten voisi jatkossakin olla vastuuton eikä tarvisi ottaa vastuuta edes itsestään.
Empaatikkoihin selitykset uppoaa, ja siinä menee empaatikon aika hukkaan.
Tämä ja sataan kertaan. Sitten mitä pitenpään tutustut ja mitä syvemmälle henkilö vetää elämäänsä niin sitä pahemmin se sitten ottaa kun joku päivä ehkä jollain tekosyyllä ottaa itsensä hen*giltä. Meillä oli naapurustossa 2 tällaista alkkis isukkia ja oli uhkailleet tuolla tavoin puolisoitaan. Tekivät its_arit kumpikin 2 viikon sisällä toisistaan, kun naiset lopulta päätti lähteä. Helpompi jättää nyt kun vielä on suhteellisen tuntematon ja puhuu pelkästään läpiä päähänsä, mutta muutaman vuoden jälkeen ja henkisesti loppuun kulutettuna ja traumatisoituneena tuollainen kiristämistarkoituksessa ja kostona tehty itsari tuntuu jo ihan eri tavalla pahalta, vaikka tietää, että oikeasti toinen on mielenterveysongelmainen ja olisi tappa_nut itsensä millä tekosyyllä tahansa, vaikkapa narsistisena kostona.
Eihän töistä saa kuin parisen sataa enemmän mitä tukien varassa saa. En oikein ymmärrä edelleen miksi työttömyys on joku rangaistus? Siitä työmatkat ja työeväät miinus niin ollaan ihan samoissa mitä tukien varassa saisi.
Sehän on tavallaan ansaittu loma kaiken riiston päälle.
Ottakaa nyt rennosti ja mies selvästi nauttii vapaa-ajastaan.
Enemmänhän työnjohtajat hyväksikäyttää kuin ap:n tuleva aviomies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millainenhan maailmamme olisi, jos siinä olisi myötätuntoa enemmän?
Mun ohje elämälle on aina ollut että "jos sinulla on sellaista mitä toisella ei ole, niin auta".
Jokainen ihminen on pohjimmiltaan hyvä, uskon siihen. En näe syytä miksi mun pit äs perääntyä, kun hän on tässä tilanteesssa.
Olen hänelle ennenkaikkea ystävä, eikä tulis mieleenkään perääntyä kun toinen on ns hajalla.
Meillä nämä elämän ilot on pieniä, kuten esim parvekkeellä yhteinen kahvihetki, tai ruoan tekeminen kaksin. Tai leffan katselu ja toisen rapsuttelu. Pitkät vahvat halaukset ja suudelmat, kotka ei jätä kyselyitä siitä tykkäkö tiinen vai ei. Ap
Nyt täytyisi miehen alkaa nousemaan kuopasta eikä jäädä vellomaan. Tapahtunut mikä tapahtunut, asian käsittely ja eteenpäin. Uusia juttuja elämään, reippautta yms. Sinä voit häntä siinä tukea. Voi olla ymmärtäväinen ja empaattinen, toisinaan kuitenkin täytyy puskea ihmisiä eteenpäin pois katkeruudesta ja vellomisesta, nähdä uusia mahdollisuuksia ja jatkaa elämää. Jos hän tuestasi huolimatta jää katkeruuden kuoppaan niin miettisin kyllä tarkkaan lähteäkö vai jäädä. Haluanko itse sellaista elämää joka junnaa paikoillaan ja syy olla tuollainen on aina ja ikuisesti työttömyys tai mikä ikinä onkaan. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt täytyisi miehen alkaa nousemaan kuopasta eikä jäädä vellomaan. Tapahtunut mikä tapahtunut, asian käsittely ja eteenpäin. Uusia juttuja elämään, reippautta yms. Sinä voit häntä siinä tukea. Voi olla ymmärtäväinen ja empaattinen, toisinaan kuitenkin täytyy puskea ihmisiä eteenpäin pois katkeruudesta ja vellomisesta, nähdä uusia mahdollisuuksia ja jatkaa elämää. Jos hän tuestasi huolimatta jää katkeruuden kuoppaan niin miettisin kyllä tarkkaan lähteäkö vai jäädä. Haluanko itse sellaista elämää joka junnaa paikoillaan ja syy olla tuollainen on aina ja ikuisesti työttömyys tai mikä ikinä onkaan. Tsemppiä.
Menee Te-keskukseen selvittämään työllisyysmahdollisuudet. Sen jälkeen listalla on muutto kolmiosta kaksioon, kun nyk asunto o liian iso/kallis. Ap
Vierailija kirjoitti:
Millainenhan maailmamme olisi, jos siinä olisi myötätuntoa enemmän?
Mun ohje elämälle on aina ollut että "jos sinulla on sellaista mitä toisella ei ole, niin auta".
Jokainen ihminen on pohjimmiltaan hyvä, uskon siihen. En näe syytä miksi mun pit äs perääntyä, kun hän on tässä tilanteesssa.
Olen hänelle ennenkaikkea ystävä, eikä tulis mieleenkään perääntyä kun toinen on ns hajalla.
Meillä nämä elämän ilot on pieniä, kuten esim parvekkeellä yhteinen kahvihetki, tai ruoan tekeminen kaksin. Tai leffan katselu ja toisen rapsuttelu. Pitkät vahvat halaukset ja suudelmat, kotka ei jätä kyselyitä siitä tykkäkö tiinen vai ei. Ap
Juuri näin! 🌹🌹🌹♥️♥️♥️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ap ja miehensä olisivat naimisissa, olisi vihkikaavassa luvattu tukea toisiaan myötä- ja vastamäissä.
10 vuoden suhde kyllä vertautuu jo avioliittoon - eli aika pysyvänä voi katsoa tilannetta pariskuntana.
En puolisoani todellakaan jättäisi tilanteessa, jossa hän nimenomaan tarvitsisi tukeani ja jopa sitä pyytäisi. - Tosin ei tarvitsisi pyydellä ja anella, tunnistan kyllä hädän sellaisen nähdessäni. Toista pitää auttaa selviytymään tilanteesta, joka hänelle ykinään käy ylivoimaiseksi.
Yhdessä kohdatutu ja voitetut vaikeudet yhdistävät puolisoita ja lujittavat suhdetta, jos siis on yhteinen tahto ja tavoite selviytyä yhdessä.
Jos suhteessa viihdytään vain niin kauan kun menee hyvin, mutta jos toinen ottaa ritolat heti kun puolisosta tulee jotenkin heikko - menettää työn, sairastuu vakavasti - en ymmärtäisi hylkääjää enkä arvostaisi enää koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Millainenhan maailmamme olisi, jos siinä olisi myötätuntoa enemmän?
Mun ohje elämälle on aina ollut että "jos sinulla on sellaista mitä toisella ei ole, niin auta".
Jokainen ihminen on pohjimmiltaan hyvä, uskon siihen. En näe syytä miksi mun pit äs perääntyä, kun hän on tässä tilanteesssa.
Olen hänelle ennenkaikkea ystävä, eikä tulis mieleenkään perääntyä kun toinen on ns hajalla.
Meillä nämä elämän ilot on pieniä, kuten esim parvekkeellä yhteinen kahvihetki, tai ruoan tekeminen kaksin. Tai leffan katselu ja toisen rapsuttelu. Pitkät vahvat halaukset ja suudelmat, kotka ei jätä kyselyitä siitä tykkäkö tiinen vai ei. Ap
Edelleen, antaisin myötätuntoa ystävänä, en parisuhteessa. Parisuhteessa tulee itsekkin vedetyksi sinne suohon.
Vierailija kirjoitti:
Jos ap ja miehensä olisivat naimisissa, olisi vihkikaavassa luvattu tukea toisiaan myötä- ja vastamäissä.
10 vuoden suhde kyllä vertautuu jo avioliittoon - eli aika pysyvänä voi katsoa tilannetta pariskuntana.
En puolisoani todellakaan jättäisi tilanteessa, jossa hän nimenomaan tarvitsisi tukeani ja jopa sitä pyytäisi. - Tosin ei tarvitsisi pyydellä ja anella, tunnistan kyllä hädän sellaisen nähdessäni. Toista pitää auttaa selviytymään tilanteesta, joka hänelle ykinään käy ylivoimaiseksi.
Yhdessä kohdatutu ja voitetut vaikeudet yhdistävät puolisoita ja lujittavat suhdetta, jos siis on yhteinen tahto ja tavoite selviytyä yhdessä.
Jos suhteessa viihdytään vain niin kauan kun menee hyvin, mutta jos toinen ottaa ritolat heti kun puolisosta tulee jotenkin heikko - menettää työn, sairastuu vakavasti - en ymmärtäisi hylkääjää enkä arvostaisi enää koskaan.
Minä taas sanoin että se on joko minä tai tissuttelu. Tissuttelu loppui ja nyt menee paremmin. Sellaisia ongelmia ei olekaan, joita ei alkoholilla saa vielä pahennettua. Ei tarvinut lähteä, kun mies itse muutti käyttäytymistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainenhan maailmamme olisi, jos siinä olisi myötätuntoa enemmän?
Mun ohje elämälle on aina ollut että "jos sinulla on sellaista mitä toisella ei ole, niin auta".
Jokainen ihminen on pohjimmiltaan hyvä, uskon siihen. En näe syytä miksi mun pit äs perääntyä, kun hän on tässä tilanteesssa.
Olen hänelle ennenkaikkea ystävä, eikä tulis mieleenkään perääntyä kun toinen on ns hajalla.
Meillä nämä elämän ilot on pieniä, kuten esim parvekkeellä yhteinen kahvihetki, tai ruoan tekeminen kaksin. Tai leffan katselu ja toisen rapsuttelu. Pitkät vahvat halaukset ja suudelmat, kotka ei jätä kyselyitä siitä tykkäkö tiinen vai ei. Ap
Edelleen, antaisin myötätuntoa ystävänä, en parisuhteessa. Parisuhteessa tulee itsekkin vedetyksi sinne suohon.
Ihmissuhdetta, jossa on edetty halausten ja suudelmien asteelle, on vaikea enää kääntää pelkäksi ystävyydeksi.
Nro 22
Ongelma ei mielestäni ole siinä, että hänellä menee taloudellisesti huonosti ja on työttömyyttä, vaan siinä, että hän vihjailee, että suhteen päättyminen johtaisi itsetuhoisuuteen.
Myös terveyttä uhkaava tissuttelu on pahempi ongelma kuin köyhyys ja työttömyys.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Faith kirjoitti:
Ongelma ei mielestäni ole siinä, että hänellä menee taloudellisesti huonosti ja on työttömyyttä, vaan siinä, että hän vihjailee, että suhteen päättyminen johtaisi itsetuhoisuuteen.
Myös terveyttä uhkaava tissuttelu on pahempi ongelma kuin köyhyys ja työttömyys.
Emme voi tietää ja päättää sitä, missä ja miten suuri ongelma on, koska emme ole nähneet ap:n ja hänen miesystävänsä keskusteluita. Omissa ajatuksissaan pitkään ollut, elämänmuutostaan pelästynyt ihminen voi ilmaista itseään tavalla, jota ei tarkoita. "Jos sinua ei olisi, minulla olisi itsetuhoisia ajatuksia" voi olla vain yritys kertoa riittävän järeillä sanoilla, että hätä on suuri. Ei mikään hyvä tapa, mutta inhimillinen.
Minua kiinnostaisi myös tietää, mitä ap:n tapauksessa tissuttelu tarkoittaa. Veikkaan, että aika moni tässä ketjussa tissuttelusta hermostunut kirjoittaja tissuttelee itsekin, muttei pidä pikku nautintoaan ongelmana - ongelmaksi se nähdään vasta sitten, kun sitä pääsee käyttämään aseena jotakuta muuta vastaan.
"Tissuttelusta ei ole virallista määritelmää, mutta tuoreen Irti alkoholista -teoksen (Duodecim) tekijät suostuvat määrittelemään yhdet rajat. Tissuttelua on jo se, jos juot joka päivä iltaoluen tai lasin, kaksi viiniä." https://www.iltalehti.fi/elintavat/a/2014060318366097
Nro 22
No nämä ammattilaiset varmaan hankkivat kaverille töitä. Ihan humpuukia tällaiset.