Kohteletko lapsiasi tasapuolisesti?
Yllättävän usein kuulee miten vanhemmilla on eri lapsille oikeuksia ja vaatimuksia ihan eri planeetoilta.
Kommentit (13)
Kohtelen samoin. Vanhin lapseni sanoi pari vuotta sitten, että hän tietää kyllä kuka on isän suosikki, mutta äiti sinulla ei ole suosikkia.
Kohtelen, mutta toki ikätason mukaan. Vanhemmalla on enemmän oikeuksia, mutta myös enemmän vastuita.
Omasta mielestäni kyllä, mutta en välttämättä lasten mielestä. Jokaiselle tarpeen mukaan, mutta toisinaan kateus herää niin, että se toiselle annettu olisikin ollut jotenkin parempi.
Ei pitäisi olla isoa eroa, minkä verran saavat kotoa rahaa ja tavaraa ja miten muutenkin kohdellaan, mutta lapset itse eivät aina koe sitä sillä tavalla.
En kohtele. Ovat niin erilaisia, että joku asia voisi olla toiselle palkkio ja toiselle rangaistus.
Hankalaa on kun yksi on erityistarpeinen.
Olin itsekin yllättänyt kuinka erilaisia temperamentiltaan ja persooniltaan lapseni ovat. Olen joutunut lähes pakotettuna käyttämään erilaisia metodeja. Nytkin teini-ikäisinä on vaikea käyttää täysin samoja menetelmiä.
Rakkautta ja tasa-arvoisuutta toki, mutta ei aina ole niin helppoa.
Voivat sitten terapiassa itkeä, kuinka iskä oli paska ja epäreilu, mutta toinen on ansainnut enemmän vapauksia, toinen ei.
En ole autoritaarinen, olen vihevassari humanisti, mutta toista teiniä täytyy suojella itseltään ja ohjata enemmän, kuin toista.
Kun on saanut kolme temperamentiltaan täysin erilaista lasta, on täysin mahdotonta sanoa, kohteleeko heitä tasapuolisesti vai ei. Sen voin sanoa, että ainakaan en kohtele heitä samalla tavalla.
Arkaa introverttia lasta kannustan uusiin tilanteisiin, ekstroverttia kyläluutaa taas soittelen kotiin. Yhdelle urheilu on palkinto ja toiselle rangaistus.
Kuitenkin pyrkimys on, että esimerkiksi viikonloppuisin tehdään kaikki pakolliset jutut ja sen jälkeen yksi kunkin mielestä kiva asia.
Kohtelen tasapuolisesti. Ostan kuitenkin asioita vain tarpeeseen, joten toinen voi saada monta kertaa peräkkäin jotain ja toinen ei mitään. Pitkästä juoksussa nallekarkit on tasan.
Tyttöjen kanssa on oltava tiukempi. Niillä on teini-ikä kauheampi.
Vierailija kirjoitti:
Kohtelen tasapuolisesti. Ostan kuitenkin asioita vain tarpeeseen, joten toinen voi saada monta kertaa peräkkäin jotain ja toinen ei mitään. Pitkästä juoksussa nallekarkit on tasan.
Mä voin sanoa, että meillä eivät nallekarkit mene tasan. Yksi lapsi on saanut pyörät, sukset, luistimet jne. enimmäkseen uutena ja kaksi muuta samat tavarat käytettyinä.
Olen hirveän ylpeä lapsistani, sillä vielä koskaan ei ole tästä tullut napinaa. Toisaalta itse ostan myös itselleni paljon vaatteita ja muuta tavaraa käytettynä ja aina oikein hyrisen aidosta tyytyväisyydestä kun löydän tarvitsemani asian käytettynä.
Molemmat ovat saaneet tasapuolisesti taloudellista apua asuntoihinsa ja opiskeluaikanaan. Näyttää siltä, että vaan toinen tekee meille lapsenlapsia. Mikäli molemmilla sitten oman elämäni loppupuolella taloudelliset asiat kunnossa, omaisuuteni menee lapsenlapsilleni ja kerron siitä etukäteen molemmille. Syynä se, että tuleva sukupolvi sitä taloudellista apua siinä vaiheessa tarvitsee.
Vierailija kirjoitti:
Tyttöjen kanssa on oltava tiukempi. Niillä on teini-ikä kauheampi.
Oikeastiko noin ajattelet? Jospa sitä kapinointi on siksi, kun on epäoikeudenmukaisuutta.
Samalla tavalla kohteen kaikkia 4 lastani