Tapailemani mies pyysi etten hylkää häntä

Vierailija kirjoitti:

Miten ap selität, että vaikka teillä on "maaginen yhteys", miehen itsemurhalla uhkailu saa sinut laittamaan viestin av:lle. Toivoitko, että vastaukset olisivat toisenlaisia ja olisit saanut tukea suhteeseen jäämiselle, vaikka syvältä sisimmästäsi kumpuaa miehestä varoittava ääni?

Enpä oo tätä sen kummemmin analysoinu. Hänellä on myös lapsi, joka on tärkein asia elämässä. En siis ota noita itsetuhoajatuksia tosissaan, kunhan huuruspäissään höpisi. Jos näin kävisi, en ottaisi siitä vastuuta, sillä oon kyllä ollu tukena ja potkinu eteenpäin. Se olisi hänen oma päätös, ei minun. Hänen luovuttamisensa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Miten ap selität, että vaikka teillä on "maaginen yhteys", miehen itsemurhalla uhkailu saa sinut laittamaan viestin av:lle. Toivoitko, että vastaukset olisivat toisenlaisia ja olisit saanut tukea suhteeseen jäämiselle, vaikka syvältä sisimmästäsi kumpuaa miehestä varoittava ääni?

Ainoastaan narskuihin voi kokea tällaisen maagisen yhteyden jo lyhyenkin yhdessäolon jälkeen, ei muihin. Normaalin ihmisen kanssa kun seurustelee niin suhde tuo rauhaa ja turvaa. Elämän suunta näyttää selkeältä. Narskujen kanssa on aina jotkin sielunkumppanuudet ja maagiset menot ja ikuinen epävarmuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut juuri tuollaisessa tilanteessa, eroa on vain se, että en ole itkenyt ja pyydellyt, eikä minulla ole rahaa tissutella.

Hän oli aivan ihana. Hänen aloitteestaan ryhdyimme tapailemaan, ja minä uskoin löytäneeni viidenkympin kynnyksellä sen itselleni oikean kumppanin. Ajan mittaan hänelle selvisi, miten huonoiksi tilanteeni oli käymässä - yllätyksellinen työttömyys ja kaikki, mitä se tuo tullessaan - ja hän häipyi hiljalleen. En haluaisi ajatella näin, mutta ajattelen kuitenkin: hän oli luonut suhteen ihmiseen, jolla oli itsevarmuutta, omiksi tarpeiksi omaisuutta ja mukavat eläkepäivät odottamassa parinkymmenen vuoden kuluttua, mutta joka ei pahan päivän tullessa enää ollutkaan kiinnostava.

Nyt yritän selvitä päivästä toiseen valtavassa taloudellisessa ahdingossa, joka ei tule muuttumaan paremmaksi, koska olen työllistymiskelvoton ikäni vuoksi. Tahtomattani kuvittelen joka päivä (ja yö), millaista elämä olisi ollut, jos olisin säilyttänyt työni ja yksinkertaisen mutta mukavan elämäntapani ja löytänyt vierelleni kumppanin. Mutta näin tässä kävi: elämän perusta mureni ja rakkaus kävi ovella kurkistamassa, mutta pettyi näkemäänsä ja poistui. Harmittaa se, että vielä tässä iässä piti mennä haaveilemaan ja särkemään sydämensä.

Sinua en osaa neuvoa. Jos tapailemasi mies löytää töitä, kaikki voi muuttua hyväksi. Moni puhuu työnteosta välttämättömänä pahana ja riesana, mutta toden tullen työttömyys ja köyhyys syö itsetunnon ja rikkoo sielun.

Kiitos kun jaoit tarinasi. Voin hyvin samaistua tähän. Voisin jopa kuvitella, että sinä olet tuo mies, ikä täsmää ja tarina muuten. Ja tuo kun kerroit, että hän ehkä löysi jonkun muun. Itse olen miettinyt, että millaista okisi jos siinä olisi joku juuri tuollainen . Mutta sitten samassa hetkessä se heti unohtuu. Ollaan nimittäin luotu joku maaginen yhteys, joka on jatkunut alusta asti. Joku meitä pitää yhdessä, se mikä se on selviää ehkä myöjhemmin.

Kun luin tarinasi, niin se saa yhä enemmän olemaan hänen tukena.

Kiitos sinulle! Ap

Kiva, että sait kokemuksestani uutta näkökulmaa tai ainakin ajattelemisen aihetta. Kommentoijilta usein unohtuu se, että kaikki ei ole aivan niin mustavalkoista kuin ensi silmäyksellä vaikuttaa olevan. Moni näkyy innostuneen tuomitsemaan tapailemasi miehen muitta mutkitta alkoholistiksi ja mielenterveysongelmaiseksi, vaikkei hän välttämättä ole kumpaakaan, ainakaan vielä. Hän on suuren elämänmuutoksen kokenut ja selvästi sitä pelästynyt ihminen, joka ei tiedä, mihin suuntaa edetä tai minne elämä väkisin vie.

Tämä minuun vakavissaan suhdetta luonut ihminen ei löytänyt jotakuta muuta, hän ei vain halunnut enää olla minun kanssani. On kieltämättä helpompi ajatella, että hän jätti minut minun kelpaamattomuuteni vuoksi eikä jonkun toisen, paremman, vuoksi; kaipauksen vielä kestää, kun on koko ikänsä elellyt sinkkuna, mutta mustasukkaisuutta ei tähän kaaokseen enää tarvita.

Nro 22

Eiköhän syy eroon ollut heikot parisuhdetaitosi (kun ikäsi sinkku olet ollut) eikä työttömäksi jäämisesi.

Helpompi löytää vika työttömyydestä ja rahasta kuin itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Täälläpä taas empaattista porukkaa liikenteessä...

Taattua AV-laatua. Jokaisella on joskus vaikeita hetkiä elämässä, silloin saattaa tulla sanottua liikaa ihmiselle jolle ei ehkä vielä pitäisi. Minä puhkesin itkuun kaupan kassalla kun mummoni oli kuollut pari viikkoa takaperin. Siinä sitten sänkötin kyynelten läpi anteeksipyyntöjä ja selitin parilla lausella tilanteen. Onneksi kassatyttö oli ihana, pahoitteli surullisena ja antoi paperia. Sehän vasta olisikin ollut kun olisi alkanut epäillä mielenterveyttäni tuon yhden vaikean kohtaamisen perusteella.

Joskus tunteilleen ei mahda mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut juuri tuollaisessa tilanteessa, eroa on vain se, että en ole itkenyt ja pyydellyt, eikä minulla ole rahaa tissutella.

Hän oli aivan ihana. Hänen aloitteestaan ryhdyimme tapailemaan, ja minä uskoin löytäneeni viidenkympin kynnyksellä sen itselleni oikean kumppanin. Ajan mittaan hänelle selvisi, miten huonoiksi tilanteeni oli käymässä - yllätyksellinen työttömyys ja kaikki, mitä se tuo tullessaan - ja hän häipyi hiljalleen. En haluaisi ajatella näin, mutta ajattelen kuitenkin: hän oli luonut suhteen ihmiseen, jolla oli itsevarmuutta, omiksi tarpeiksi omaisuutta ja mukavat eläkepäivät odottamassa parinkymmenen vuoden kuluttua, mutta joka ei pahan päivän tullessa enää ollutkaan kiinnostava.

Nyt yritän selvitä päivästä toiseen valtavassa taloudellisessa ahdingossa, joka ei tule muuttumaan paremmaksi, koska olen työllistymiskelvoton ikäni vuoksi. Tahtomattani kuvittelen joka päivä (ja yö), millaista elämä olisi ollut, jos olisin säilyttänyt työni ja yksinkertaisen mutta mukavan elämäntapani ja löytänyt vierelleni kumppanin. Mutta näin tässä kävi: elämän perusta mureni ja rakkaus kävi ovella kurkistamassa, mutta pettyi näkemäänsä ja poistui. Harmittaa se, että vielä tässä iässä piti mennä haaveilemaan ja särkemään sydämensä.

Sinua en osaa neuvoa. Jos tapailemasi mies löytää töitä, kaikki voi muuttua hyväksi. Moni puhuu työnteosta välttämättömänä pahana ja riesana, mutta toden tullen työttömyys ja köyhyys syö itsetunnon ja rikkoo sielun.

Kiitos kun jaoit tarinasi. Voin hyvin samaistua tähän. Voisin jopa kuvitella, että sinä olet tuo mies, ikä täsmää ja tarina muuten. Ja tuo kun kerroit, että hän ehkä löysi jonkun muun. Itse olen miettinyt, että millaista okisi jos siinä olisi joku juuri tuollainen . Mutta sitten samassa hetkessä se heti unohtuu. Ollaan nimittäin luotu joku maaginen yhteys, joka on jatkunut alusta asti. Joku meitä pitää yhdessä, se mikä se on selviää ehkä myöjhemmin.

Kun luin tarinasi, niin se saa yhä enemmän olemaan hänen tukena.

Kiitos sinulle! Ap

Kiva, että sait kokemuksestani uutta näkökulmaa tai ainakin ajattelemisen aihetta. Kommentoijilta usein unohtuu se, että kaikki ei ole aivan niin mustavalkoista kuin ensi silmäyksellä vaikuttaa olevan. Moni näkyy innostuneen tuomitsemaan tapailemasi miehen muitta mutkitta alkoholistiksi ja mielenterveysongelmaiseksi, vaikkei hän välttämättä ole kumpaakaan, ainakaan vielä. Hän on suuren elämänmuutoksen kokenut ja selvästi sitä pelästynyt ihminen, joka ei tiedä, mihin suuntaa edetä tai minne elämä väkisin vie.

Tämä minuun vakavissaan suhdetta luonut ihminen ei löytänyt jotakuta muuta, hän ei vain halunnut enää olla minun kanssani. On kieltämättä helpompi ajatella, että hän jätti minut minun kelpaamattomuuteni vuoksi eikä jonkun toisen, paremman, vuoksi; kaipauksen vielä kestää, kun on koko ikänsä elellyt sinkkuna, mutta mustasukkaisuutta ei tähän kaaokseen enää tarvita.

Nro 22

Varmaan johtuu siitä että me muut ollaan nämä nähty jo moneen kertaan niin omalla kohdalla kuin lähipiirissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut juuri tuollaisessa tilanteessa, eroa on vain se, että en ole itkenyt ja pyydellyt, eikä minulla ole rahaa tissutella.

Hän oli aivan ihana. Hänen aloitteestaan ryhdyimme tapailemaan, ja minä uskoin löytäneeni viidenkympin kynnyksellä sen itselleni oikean kumppanin. Ajan mittaan hänelle selvisi, miten huonoiksi tilanteeni oli käymässä - yllätyksellinen työttömyys ja kaikki, mitä se tuo tullessaan - ja hän häipyi hiljalleen. En haluaisi ajatella näin, mutta ajattelen kuitenkin: hän oli luonut suhteen ihmiseen, jolla oli itsevarmuutta, omiksi tarpeiksi omaisuutta ja mukavat eläkepäivät odottamassa parinkymmenen vuoden kuluttua, mutta joka ei pahan päivän tullessa enää ollutkaan kiinnostava.

Nyt yritän selvitä päivästä toiseen valtavassa taloudellisessa ahdingossa, joka ei tule muuttumaan paremmaksi, koska olen työllistymiskelvoton ikäni vuoksi. Tahtomattani kuvittelen joka päivä (ja yö), millaista elämä olisi ollut, jos olisin säilyttänyt työni ja yksinkertaisen mutta mukavan elämäntapani ja löytänyt vierelleni kumppanin. Mutta näin tässä kävi: elämän perusta mureni ja rakkaus kävi ovella kurkistamassa, mutta pettyi näkemäänsä ja poistui. Harmittaa se, että vielä tässä iässä piti mennä haaveilemaan ja särkemään sydämensä.

Sinua en osaa neuvoa. Jos tapailemasi mies löytää töitä, kaikki voi muuttua hyväksi. Moni puhuu työnteosta välttämättömänä pahana ja riesana, mutta toden tullen työttömyys ja köyhyys syö itsetunnon ja rikkoo sielun.

Kiitos kun jaoit tarinasi. Voin hyvin samaistua tähän. Voisin jopa kuvitella, että sinä olet tuo mies, ikä täsmää ja tarina muuten. Ja tuo kun kerroit, että hän ehkä löysi jonkun muun. Itse olen miettinyt, että millaista okisi jos siinä olisi joku juuri tuollainen . Mutta sitten samassa hetkessä se heti unohtuu. Ollaan nimittäin luotu joku maaginen yhteys, joka on jatkunut alusta asti. Joku meitä pitää yhdessä, se mikä se on selviää ehkä myöjhemmin.

Kun luin tarinasi, niin se saa yhä enemmän olemaan hänen tukena.

Kiitos sinulle! Ap

Kiva, että sait kokemuksestani uutta näkökulmaa tai ainakin ajattelemisen aihetta. Kommentoijilta usein unohtuu se, että kaikki ei ole aivan niin mustavalkoista kuin ensi silmäyksellä vaikuttaa olevan. Moni näkyy innostuneen tuomitsemaan tapailemasi miehen muitta mutkitta alkoholistiksi ja mielenterveysongelmaiseksi, vaikkei hän välttämättä ole kumpaakaan, ainakaan vielä. Hän on suuren elämänmuutoksen kokenut ja selvästi sitä pelästynyt ihminen, joka ei tiedä, mihin suuntaa edetä tai minne elämä väkisin vie.

Tämä minuun vakavissaan suhdetta luonut ihminen ei löytänyt jotakuta muuta, hän ei vain halunnut enää olla minun kanssani. On kieltämättä helpompi ajatella, että hän jätti minut minun kelpaamattomuuteni vuoksi eikä jonkun toisen, paremman, vuoksi; kaipauksen vielä kestää, kun on koko ikänsä elellyt sinkkuna, mutta mustasukkaisuutta ei tähän kaaokseen enää tarvita.

Nro 22

Eiköhän syy eroon ollut heikot parisuhdetaitosi (kun ikäsi sinkku olet ollut) eikä työttömäksi jäämisesi.

Helpompi löytää vika työttömyydestä ja rahasta kuin itsestään.

Voi luoja, että tulkaa lyömään lyötyä vielä.

Juokse! Hullu!

Aa, kyseessä lienekin jälleen tämä trolli. Hänen avauksensa toistavat usein kaavaa:

--> nainen jonkinlaisessa vaikeassa tilanteessa, johon liittyy mies

--> muut osoittavat ongelmat kommenteissa --> ap ignooraa ongelmakohdat täysin eikä näihin edes kommentoi, vaan keskittyy vartavasten vain yhteen avauksessa esitettyyn asiaan, johon kukaan muu ei keskity (tässä työttömyys)

--> ap ylistää kuinka kommentit saavat hänet entistä enemmän vain pysymään kannassaan --> joku yrittää kyseenalaistaa usein kommentein

--> ap ylistää kuinka kommentit saavat hänet entistä enemmän vain pysymään kannassaan

--> sama kierto jatkuu ja jatkuu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut juuri tuollaisessa tilanteessa, eroa on vain se, että en ole itkenyt ja pyydellyt, eikä minulla ole rahaa tissutella.

Hän oli aivan ihana. Hänen aloitteestaan ryhdyimme tapailemaan, ja minä uskoin löytäneeni viidenkympin kynnyksellä sen itselleni oikean kumppanin. Ajan mittaan hänelle selvisi, miten huonoiksi tilanteeni oli käymässä - yllätyksellinen työttömyys ja kaikki, mitä se tuo tullessaan - ja hän häipyi hiljalleen. En haluaisi ajatella näin, mutta ajattelen kuitenkin: hän oli luonut suhteen ihmiseen, jolla oli itsevarmuutta, omiksi tarpeiksi omaisuutta ja mukavat eläkepäivät odottamassa parinkymmenen vuoden kuluttua, mutta joka ei pahan päivän tullessa enää ollutkaan kiinnostava.

Nyt yritän selvitä päivästä toiseen valtavassa taloudellisessa ahdingossa, joka ei tule muuttumaan paremmaksi, koska olen työllistymiskelvoton ikäni vuoksi. Tahtomattani kuvittelen joka päivä (ja yö), millaista elämä olisi ollut, jos olisin säilyttänyt työni ja yksinkertaisen mutta mukavan elämäntapani ja löytänyt vierelleni kumppanin. Mutta näin tässä kävi: elämän perusta mureni ja rakkaus kävi ovella kurkistamassa, mutta pettyi näkemäänsä ja poistui. Harmittaa se, että vielä tässä iässä piti mennä haaveilemaan ja särkemään sydämensä.

Sinua en osaa neuvoa. Jos tapailemasi mies löytää töitä, kaikki voi muuttua hyväksi. Moni puhuu työnteosta välttämättömänä pahana ja riesana, mutta toden tullen työttömyys ja köyhyys syö itsetunnon ja rikkoo sielun.

Kiitos kun jaoit tarinasi. Voin hyvin samaistua tähän. Voisin jopa kuvitella, että sinä olet tuo mies, ikä täsmää ja tarina muuten. Ja tuo kun kerroit, että hän ehkä löysi jonkun muun. Itse olen miettinyt, että millaista okisi jos siinä olisi joku juuri tuollainen . Mutta sitten samassa hetkessä se heti unohtuu. Ollaan nimittäin luotu joku maaginen yhteys, joka on jatkunut alusta asti. Joku meitä pitää yhdessä, se mikä se on selviää ehkä myöjhemmin.

Kun luin tarinasi, niin se saa yhä enemmän olemaan hänen tukena.

Kiitos sinulle! Ap

Kiva, että sait kokemuksestani uutta näkökulmaa tai ainakin ajattelemisen aihetta. Kommentoijilta usein unohtuu se, että kaikki ei ole aivan niin mustavalkoista kuin ensi silmäyksellä vaikuttaa olevan. Moni näkyy innostuneen tuomitsemaan tapailemasi miehen muitta mutkitta alkoholistiksi ja mielenterveysongelmaiseksi, vaikkei hän välttämättä ole kumpaakaan, ainakaan vielä. Hän on suuren elämänmuutoksen kokenut ja selvästi sitä pelästynyt ihminen, joka ei tiedä, mihin suuntaa edetä tai minne elämä väkisin vie.

Tämä minuun vakavissaan suhdetta luonut ihminen ei löytänyt jotakuta muuta, hän ei vain halunnut enää olla minun kanssani. On kieltämättä helpompi ajatella, että hän jätti minut minun kelpaamattomuuteni vuoksi eikä jonkun toisen, paremman, vuoksi; kaipauksen vielä kestää, kun on koko ikänsä elellyt sinkkuna, mutta mustasukkaisuutta ei tähän kaaokseen enää tarvita.

Nro 22

Eiköhän syy eroon ollut heikot parisuhdetaitosi (kun ikäsi sinkku olet ollut) eikä työttömäksi jäämisesi.

Helpompi löytää vika työttömyydestä ja rahasta kuin itsestään.

Voi luoja, että tulkaa lyömään lyötyä vielä.

Mitä nainen kertoi syyksi eroonne? Tuskin jätti työttömyyden vuoksi, mutta naisen kertoma totuus ei sinulle kelpaa vaan mieluummin uhriudut?

Miksi ihmiset on täällä niin h*lvetin ilkeitä? Minun ensimmäinen ajatus oli myötätunto tuota miestä kohtaan. Varmaan aika epätoivoinen ja surullinen olo. Toivottavasti hänen elämänsä menee parempaan päin. Siihen en ota sen suuremmin kantaa että mitä aloittajan pitäisi tehdä, mutta jos tosiaan tunnet vahvasti häntä kohtaan niin ehkä ei ole oikea aika luovuttaa. Katso mitä tapahtuu ja tue miestä omien voimavarojesi puitteissa.

Vierailija kirjoitti:

Aa, kyseessä lienekin jälleen tämä trolli. Hänen avauksensa toistavat usein kaavaa:

--> nainen jonkinlaisessa vaikeassa tilanteessa, johon liittyy mies

--> muut osoittavat ongelmat kommenteissa --> ap ignooraa ongelmakohdat täysin eikä näihin edes kommentoi, vaan keskittyy vartavasten vain yhteen avauksessa esitettyyn asiaan, johon kukaan muu ei keskity (tässä työttömyys)

--> ap ylistää kuinka kommentit saavat hänet entistä enemmän vain pysymään kannassaan --> joku yrittää kyseenalaistaa usein kommentein

--> ap ylistää kuinka kommentit saavat hänet entistä enemmän vain pysymään kannassaan

--> sama kierto jatkuu ja jatkuu

Ap lähtee nyt töihin♡

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmiset on täällä niin h*lvetin ilkeitä? Minun ensimmäinen ajatus oli myötätunto tuota miestä kohtaan. Varmaan aika epätoivoinen ja surullinen olo. Toivottavasti hänen elämänsä menee parempaan päin. Siihen en ota sen suuremmin kantaa että mitä aloittajan pitäisi tehdä, mutta jos tosiaan tunnet vahvasti häntä kohtaan niin ehkä ei ole oikea aika luovuttaa. Katso mitä tapahtuu ja tue miestä omien voimavarojesi puitteissa.

Realismi ei ole ilkeyttä.

Vierailija kirjoitti:

Täälläpä taas empaattista porukkaa liikenteessä...

Mies, joka näyttää heikkoutensa ja pelkonsa, on naiselle todellinen kammotus. Jos et pysty olemaan se järkkymätön peruskallio, niin parempi vain olla yksin..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmiset on täällä niin h*lvetin ilkeitä? Minun ensimmäinen ajatus oli myötätunto tuota miestä kohtaan. Varmaan aika epätoivoinen ja surullinen olo. Toivottavasti hänen elämänsä menee parempaan päin. Siihen en ota sen suuremmin kantaa että mitä aloittajan pitäisi tehdä, mutta jos tosiaan tunnet vahvasti häntä kohtaan niin ehkä ei ole oikea aika luovuttaa. Katso mitä tapahtuu ja tue miestä omien voimavarojesi puitteissa.

Realismi ei ole ilkeyttä.

Jos sinä näkisit tuon miehen ihmisenä niin et olisi täällä huutelemassa pa*kaa. Nyt näet hänet vain apn ongelmapesä-tapailukumppanina. Sinäkin voit joku päivä olla tuossa miehen tilanteessa, katsos kun elämästä ei ikinä tiedä. Toivottavasti sinä et jää silloin yksin koska kaikkien mielestä on parempi juosta karkuun.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmiset on täällä niin h*lvetin ilkeitä? Minun ensimmäinen ajatus oli myötätunto tuota miestä kohtaan. Varmaan aika epätoivoinen ja surullinen olo. Toivottavasti hänen elämänsä menee parempaan päin. Siihen en ota sen suuremmin kantaa että mitä aloittajan pitäisi tehdä, mutta jos tosiaan tunnet vahvasti häntä kohtaan niin ehkä ei ole oikea aika luovuttaa. Katso mitä tapahtuu ja tue miestä omien voimavarojesi puitteissa.

Koska suurelta osalta puuttuu tunneälykkyys.

Nähdään vaan pinta, ei sen alle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmiset on täällä niin h*lvetin ilkeitä? Minun ensimmäinen ajatus oli myötätunto tuota miestä kohtaan. Varmaan aika epätoivoinen ja surullinen olo. Toivottavasti hänen elämänsä menee parempaan päin. Siihen en ota sen suuremmin kantaa että mitä aloittajan pitäisi tehdä, mutta jos tosiaan tunnet vahvasti häntä kohtaan niin ehkä ei ole oikea aika luovuttaa. Katso mitä tapahtuu ja tue miestä omien voimavarojesi puitteissa.

Realismi ei ole ilkeyttä.

Ei todellakaan ja kun on itse katsonut tämän saman esityksen saman tyyppiseltä ihmiseltä kun se räkä poskella parkuu olemaan jättämättä häntä tietäen mitä kaikkea tuollainen tyyppi oli kieroillut selän takana ja valmistellut tuhokseni, niin ei sympatiaa noille tipu. Eiköhän siellä ole ap:takin vain kusetettu. Esitystä ei ole vain ehditty vetää loppuun asti ja iski epätoivo kun uhri aikoo lähteä liian aikaisin.

Onpa surullista, että teidän elämä on noin paljon perustunut rahalle, että ihan itseuho hällä ja jättäminen sulla käynyt mielessä sen takia =( 

Eihän rakkaus nyt, hyvänen aika, voi olla kiinni siitä, onko töitä vai ei! 

Mutta miehen puheet on kyllä huolettavia, eli ehdottomasti ohjaa hänet terapiaan!

Vierailija kirjoitti:

Aika jyrkkiä kommentteja. Ymmärrän sen, ei siinä mitään. Monella teillä on varmasti asiat hyvin ja katsotte tätä avaustani ehkä vähön ylimielisesti - ettehän itse ole tässä tilanteessa.

Niin se tällä miehelläkin oli vielä pari vuotta sitten, katseli ja nyrpisteli työttömiä - ja nyt on itse siinä tilanteessa. Vetää kuulema nöyräksi.

En ole jättämässä häntä, mutta en myöskään kuormita itseäni liikaa hänen murheillaan. Yritän puskea ja kannustaa, mutta mitään en hänelle valmiiksi tee.

Jos olisin itse vastaavassa tilanteessa, niin hän ei mua hylkäis.

Oikeasti on ihmisiä, jotka nyrpistelee työttömille? Sitten pakko sanoa, että ihan oikein miehellesi et saa maistaa, miltä työttömyys tuntuu. 

Miten voi arvot olla noin pielessä, ei vain tajua tätä pinnallisuutta ja materialismia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut juuri tuollaisessa tilanteessa, eroa on vain se, että en ole itkenyt ja pyydellyt, eikä minulla ole rahaa tissutella.

Hän oli aivan ihana. Hänen aloitteestaan ryhdyimme tapailemaan, ja minä uskoin löytäneeni viidenkympin kynnyksellä sen itselleni oikean kumppanin. Ajan mittaan hänelle selvisi, miten huonoiksi tilanteeni oli käymässä - yllätyksellinen työttömyys ja kaikki, mitä se tuo tullessaan - ja hän häipyi hiljalleen. En haluaisi ajatella näin, mutta ajattelen kuitenkin: hän oli luonut suhteen ihmiseen, jolla oli itsevarmuutta, omiksi tarpeiksi omaisuutta ja mukavat eläkepäivät odottamassa parinkymmenen vuoden kuluttua, mutta joka ei pahan päivän tullessa enää ollutkaan kiinnostava.

Nyt yritän selvitä päivästä toiseen valtavassa taloudellisessa ahdingossa, joka ei tule muuttumaan paremmaksi, koska olen työllistymiskelvoton ikäni vuoksi. Tahtomattani kuvittelen joka päivä (ja yö), millaista elämä olisi ollut, jos olisin säilyttänyt työni ja yksinkertaisen mutta mukavan elämäntapani ja löytänyt vierelleni kumppanin. Mutta näin tässä kävi: elämän perusta mureni ja rakkaus kävi ovella kurkistamassa, mutta pettyi näkemäänsä ja poistui. Harmittaa se, että vielä tässä iässä piti mennä haaveilemaan ja särkemään sydämensä.

Sinua en osaa neuvoa. Jos tapailemasi mies löytää töitä, kaikki voi muuttua hyväksi. Moni puhuu työnteosta välttämättömänä pahana ja riesana, mutta toden tullen työttömyys ja köyhyys syö itsetunnon ja rikkoo sielun.

Kiitos kun jaoit tarinasi. Voin hyvin samaistua tähän. Voisin jopa kuvitella, että sinä olet tuo mies, ikä täsmää ja tarina muuten. Ja tuo kun kerroit, että hän ehkä löysi jonkun muun. Itse olen miettinyt, että millaista okisi jos siinä olisi joku juuri tuollainen . Mutta sitten samassa hetkessä se heti unohtuu. Ollaan nimittäin luotu joku maaginen yhteys, joka on jatkunut alusta asti. Joku meitä pitää yhdessä, se mikä se on selviää ehkä myöjhemmin.

Kun luin tarinasi, niin se saa yhä enemmän olemaan hänen tukena.

Kiitos sinulle! Ap

Kiva, että sait kokemuksestani uutta näkökulmaa tai ainakin ajattelemisen aihetta. Kommentoijilta usein unohtuu se, että kaikki ei ole aivan niin mustavalkoista kuin ensi silmäyksellä vaikuttaa olevan. Moni näkyy innostuneen tuomitsemaan tapailemasi miehen muitta mutkitta alkoholistiksi ja mielenterveysongelmaiseksi, vaikkei hän välttämättä ole kumpaakaan, ainakaan vielä. Hän on suuren elämänmuutoksen kokenut ja selvästi sitä pelästynyt ihminen, joka ei tiedä, mihin suuntaa edetä tai minne elämä väkisin vie.

Tämä minuun vakavissaan suhdetta luonut ihminen ei löytänyt jotakuta muuta, hän ei vain halunnut enää olla minun kanssani. On kieltämättä helpompi ajatella, että hän jätti minut minun kelpaamattomuuteni vuoksi eikä jonkun toisen, paremman, vuoksi; kaipauksen vielä kestää, kun on koko ikänsä elellyt sinkkuna, mutta mustasukkaisuutta ei tähän kaaokseen enää tarvita.

Nro 22

Toivon sekä sulle että ap:lle ja hänen miehelleen kaikkea hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut juuri tuollaisessa tilanteessa, eroa on vain se, että en ole itkenyt ja pyydellyt, eikä minulla ole rahaa tissutella.

Hän oli aivan ihana. Hänen aloitteestaan ryhdyimme tapailemaan, ja minä uskoin löytäneeni viidenkympin kynnyksellä sen itselleni oikean kumppanin. Ajan mittaan hänelle selvisi, miten huonoiksi tilanteeni oli käymässä - yllätyksellinen työttömyys ja kaikki, mitä se tuo tullessaan - ja hän häipyi hiljalleen. En haluaisi ajatella näin, mutta ajattelen kuitenkin: hän oli luonut suhteen ihmiseen, jolla oli itsevarmuutta, omiksi tarpeiksi omaisuutta ja mukavat eläkepäivät odottamassa parinkymmenen vuoden kuluttua, mutta joka ei pahan päivän tullessa enää ollutkaan kiinnostava.

Nyt yritän selvitä päivästä toiseen valtavassa taloudellisessa ahdingossa, joka ei tule muuttumaan paremmaksi, koska olen työllistymiskelvoton ikäni vuoksi. Tahtomattani kuvittelen joka päivä (ja yö), millaista elämä olisi ollut, jos olisin säilyttänyt työni ja yksinkertaisen mutta mukavan elämäntapani ja löytänyt vierelleni kumppanin. Mutta näin tässä kävi: elämän perusta mureni ja rakkaus kävi ovella kurkistamassa, mutta pettyi näkemäänsä ja poistui. Harmittaa se, että vielä tässä iässä piti mennä haaveilemaan ja särkemään sydämensä.

Sinua en osaa neuvoa. Jos tapailemasi mies löytää töitä, kaikki voi muuttua hyväksi. Moni puhuu työnteosta välttämättömänä pahana ja riesana, mutta toden tullen työttömyys ja köyhyys syö itsetunnon ja rikkoo sielun.

Kiitos kun jaoit tarinasi. Voin hyvin samaistua tähän. Voisin jopa kuvitella, että sinä olet tuo mies, ikä täsmää ja tarina muuten. Ja tuo kun kerroit, että hän ehkä löysi jonkun muun. Itse olen miettinyt, että millaista okisi jos siinä olisi joku juuri tuollainen . Mutta sitten samassa hetkessä se heti unohtuu. Ollaan nimittäin luotu joku maaginen yhteys, joka on jatkunut alusta asti. Joku meitä pitää yhdessä, se mikä se on selviää ehkä myöjhemmin.

Kun luin tarinasi, niin se saa yhä enemmän olemaan hänen tukena.

Kiitos sinulle! Ap

Kiva, että sait kokemuksestani uutta näkökulmaa tai ainakin ajattelemisen aihetta. Kommentoijilta usein unohtuu se, että kaikki ei ole aivan niin mustavalkoista kuin ensi silmäyksellä vaikuttaa olevan. Moni näkyy innostuneen tuomitsemaan tapailemasi miehen muitta mutkitta alkoholistiksi ja mielenterveysongelmaiseksi, vaikkei hän välttämättä ole kumpaakaan, ainakaan vielä. Hän on suuren elämänmuutoksen kokenut ja selvästi sitä pelästynyt ihminen, joka ei tiedä, mihin suuntaa edetä tai minne elämä väkisin vie.

Tämä minuun vakavissaan suhdetta luonut ihminen ei löytänyt jotakuta muuta, hän ei vain halunnut enää olla minun kanssani. On kieltämättä helpompi ajatella, että hän jätti minut minun kelpaamattomuuteni vuoksi eikä jonkun toisen, paremman, vuoksi; kaipauksen vielä kestää, kun on koko ikänsä elellyt sinkkuna, mutta mustasukkaisuutta ei tähän kaaokseen enää tarvita.

Nro 22

Eiköhän syy eroon ollut heikot parisuhdetaitosi (kun ikäsi sinkku olet ollut) eikä työttömäksi jäämisesi.

Helpompi löytää vika työttömyydestä ja rahasta kuin itsestään.

Olen ollut aina sinkku sen vuoksi, että viihdyn omissa oloissani, eikä minulla ole ollut varsinaista tarvetta etsiskellä ketään tai varsinkaan ryhtyä parisuhteeseen tavan vuoksi. Siksi olinkin yllättynyt siitä, että seuraani hakeutui ihminen, joka tuntui alusta lähtien sellaiselta elämän mausteelta, jollaista en ollut edes tiennyt kaipaavani.

Työttömyys ja raha on vähintäänkin suuri syy siihen, etten yhtäkkiä kelvannutkaan seuraksi. Voi tietenkin olla sattumaakin, että hänen viilenemisensä tapahtui heti, kun pihallani seissyt virtaviivainen autokaunotar vaihtui vanhaan, halpaan romuautoon. Mutta kuten sanoit, ehkä hän tosiaan hakeutui seuraani juuri heikkojen parisuhdetaitojeni houkuttelemana.

Nro 22