Miten joulujuhla on tunnustuksellinen jos se järjestetään kirkossa
Mitä eroa koulun tiloissa järjestettävään juhlaan jossa lauletaan enkeleistä ja Jumalasta, joka on sallittu.
Kommentit (167)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin jotenkin kuvitellut, että uskonto on ateisteille neutraali asia kun he eivät kerran usko. Ajattelin, että he lähestyvät asiaa jotenkin kulttuurintutkimuksellisesta näkökulmasta, koska kristinusko on iso osa suomalaista kulttuuria. Täällä on selvinnyt että he ovat enemmän fundalisteja kuin perususkikset. En oikein osaa suhrtautua tähän vihaan. Itse suhtaudun neutraalisti osana kulttuuria. Samalla tavoin kuin ajattelen ulkomailla vieraillessani, kunnioitan paikallista kulttuuria ja sen perinteitä.
Vaikea sitä on pitäytyä neutraalina, kun sitä uskontoa työnnetään valtion laitoksiin ja sen toimintaa tuetaan myös minun verorahoin (mm. Pappien koulutus ja valtion virassa olevat papit). Lainsäädäntöäkin vaativat muutettavaksi uskontonsa mukaiseksi, on jopa eräs puolue, joka on juuri tätä varten.
Että ole siinä neutraali, kun sitä uskontoa työnnetään omaan, henkilökohtaiseen elämään, väkisin ja lupaa kysymättä.Länsimainen lainsäädäntö pohjaa kaikkialla länsimaissa raamattuun, jopa Jenkeissä missä kuitenkin on uskontoja joka lähtöön. Jos haluat siitä eroon joudut muuttamaan ja tuolloin lainsäädäntö pohjaa Koraaniin.
Ei pohjaa. Joskus pohjasi, mutta se pohja on pudonnut pohjalta.
Esimerkiksi suhtautuminen tapaamiseen eri kulttuureissa pohjaa täysin valtauskontoihin ajalta jolloin laki kirjoitettiin. Elämän pyhyys on juurikin kristinuskoa. Silmä silmästä ajattelu ei kuulu kristinuskoon. Muinaisuskonnoissa suhde tapaamiseen oli paljon joviaalimpi. Kristinusko kieltää sen.
*tappamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin jotenkin kuvitellut, että uskonto on ateisteille neutraali asia kun he eivät kerran usko. Ajattelin, että he lähestyvät asiaa jotenkin kulttuurintutkimuksellisesta näkökulmasta, koska kristinusko on iso osa suomalaista kulttuuria. Täällä on selvinnyt että he ovat enemmän fundalisteja kuin perususkikset. En oikein osaa suhrtautua tähän vihaan. Itse suhtaudun neutraalisti osana kulttuuria. Samalla tavoin kuin ajattelen ulkomailla vieraillessani, kunnioitan paikallista kulttuuria ja sen perinteitä.
Kyllä se AIKUISELLE on yleensä neutraali asia. Tässä puhutaan kuitenkin lapsista. Onko oikein erotella lapsia perheen uskonnollisuuden tai ateismin takia?
Jokainen aikuinen ateisti haluaa, että uskonto on mahdollisimman neutraali asia Suomessa. Jokainen täällä uskoo tai on uskomatta omalla ajallaan, omassa perhepiirissä. Kun uskonto tuodaan mukaan kasvavien lasten arkeen, kouluun ja päiväkotiin, ei asia enää ole neutraali.
Ymmärrätkö nyt?
Kyse on myös kulttuurista. Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu kristinusko. Monissa maissa islam. Minun lapsilleni ei ole tuputettu uskontoa missään. Jos koulussa on pääsiäisloma on luonnollista, että kerrotaan miksi Suomessa on pääsiäisenä vapaata. Mikä ihme siinä voi olla ongelma.
En myöskään laita pahakseni jos ramadanin aikaan kerrotaan ramadanista. Eivät minun lapseni siinä käänny muslimeiksi.
Eri asia kertoa kulttuurihistoriallisista syistä, kuin laittaa lapset, sen kummemmin selittämättä, seisaallaan ylistämään laulaen Jumalaa ja kuuntelemaan, kun pappi puhuu Herran teoista historiallisina faktoina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin jotenkin kuvitellut, että uskonto on ateisteille neutraali asia kun he eivät kerran usko. Ajattelin, että he lähestyvät asiaa jotenkin kulttuurintutkimuksellisesta näkökulmasta, koska kristinusko on iso osa suomalaista kulttuuria. Täällä on selvinnyt että he ovat enemmän fundalisteja kuin perususkikset. En oikein osaa suhrtautua tähän vihaan. Itse suhtaudun neutraalisti osana kulttuuria. Samalla tavoin kuin ajattelen ulkomailla vieraillessani, kunnioitan paikallista kulttuuria ja sen perinteitä.
Kyllä se AIKUISELLE on yleensä neutraali asia. Tässä puhutaan kuitenkin lapsista. Onko oikein erotella lapsia perheen uskonnollisuuden tai ateismin takia?
Jokainen aikuinen ateisti haluaa, että uskonto on mahdollisimman neutraali asia Suomessa. Jokainen täällä uskoo tai on uskomatta omalla ajallaan, omassa perhepiirissä. Kun uskonto tuodaan mukaan kasvavien lasten arkeen, kouluun ja päiväkotiin, ei asia enää ole neutraali.
Ymmärrätkö nyt?
Kyse on myös kulttuurista. Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu kristinusko. Monissa maissa islam. Minun lapsilleni ei ole tuputettu uskontoa missään. Jos koulussa on pääsiäisloma on luonnollista, että kerrotaan miksi Suomessa on pääsiäisenä vapaata. Mikä ihme siinä voi olla ongelma.
En myöskään laita pahakseni jos ramadanin aikaan kerrotaan ramadanista. Eivät minun lapseni siinä käänny muslimeiksi.Eri asia kertoa kulttuurihistoriallisista syistä, kuin laittaa lapset, sen kummemmin selittämättä, seisaallaan ylistämään laulaen Jumalaa ja kuuntelemaan, kun pappi puhuu Herran teoista historiallisina faktoina.
Missä sinun lapsesi on pakotettu ylistämään laulaen jumalaa kun jumalanpalvelukseen ei ole pakko mennä? Ei ollut kouvolassakaan pakko mennä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin jotenkin kuvitellut, että uskonto on ateisteille neutraali asia kun he eivät kerran usko. Ajattelin, että he lähestyvät asiaa jotenkin kulttuurintutkimuksellisesta näkökulmasta, koska kristinusko on iso osa suomalaista kulttuuria. Täällä on selvinnyt että he ovat enemmän fundalisteja kuin perususkikset. En oikein osaa suhrtautua tähän vihaan. Itse suhtaudun neutraalisti osana kulttuuria. Samalla tavoin kuin ajattelen ulkomailla vieraillessani, kunnioitan paikallista kulttuuria ja sen perinteitä.
Vaikea sitä on pitäytyä neutraalina, kun sitä uskontoa työnnetään valtion laitoksiin ja sen toimintaa tuetaan myös minun verorahoin (mm. Pappien koulutus ja valtion virassa olevat papit). Lainsäädäntöäkin vaativat muutettavaksi uskontonsa mukaiseksi, on jopa eräs puolue, joka on juuri tätä varten.
Että ole siinä neutraali, kun sitä uskontoa työnnetään omaan, henkilökohtaiseen elämään, väkisin ja lupaa kysymättä.Länsimainen lainsäädäntö pohjaa kaikkialla länsimaissa raamattuun, jopa Jenkeissä missä kuitenkin on uskontoja joka lähtöön. Jos haluat siitä eroon joudut muuttamaan ja tuolloin lainsäädäntö pohjaa Koraaniin.
Ei pohjaa. Joskus pohjasi, mutta se pohja on pudonnut pohjalta.
Esimerkiksi suhtautuminen tapaamiseen eri kulttuureissa pohjaa täysin valtauskontoihin ajalta jolloin laki kirjoitettiin. Elämän pyhyys on juurikin kristinuskoa. Silmä silmästä ajattelu ei kuulu kristinuskoon. Muinaisuskonnoissa suhde tapaamiseen oli paljon joviaalimpi. Kristinusko kieltää sen.
Kummasti ne ovat aina kristittyjä, jotka kovimmin kannattavat kuolemantuomioita...
Ja Ugandassahan lait kirjoitetaan Raamattu kourassa ja maassa on oikein moraaliministeriö pitämässä kansan Herran nuhteessa. Ihana maa, eikös?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin jotenkin kuvitellut, että uskonto on ateisteille neutraali asia kun he eivät kerran usko. Ajattelin, että he lähestyvät asiaa jotenkin kulttuurintutkimuksellisesta näkökulmasta, koska kristinusko on iso osa suomalaista kulttuuria. Täällä on selvinnyt että he ovat enemmän fundalisteja kuin perususkikset. En oikein osaa suhrtautua tähän vihaan. Itse suhtaudun neutraalisti osana kulttuuria. Samalla tavoin kuin ajattelen ulkomailla vieraillessani, kunnioitan paikallista kulttuuria ja sen perinteitä.
Kyllä se AIKUISELLE on yleensä neutraali asia. Tässä puhutaan kuitenkin lapsista. Onko oikein erotella lapsia perheen uskonnollisuuden tai ateismin takia?
Jokainen aikuinen ateisti haluaa, että uskonto on mahdollisimman neutraali asia Suomessa. Jokainen täällä uskoo tai on uskomatta omalla ajallaan, omassa perhepiirissä. Kun uskonto tuodaan mukaan kasvavien lasten arkeen, kouluun ja päiväkotiin, ei asia enää ole neutraali.
Ymmärrätkö nyt?
Kyse on myös kulttuurista. Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu kristinusko. Monissa maissa islam. Minun lapsilleni ei ole tuputettu uskontoa missään. Jos koulussa on pääsiäisloma on luonnollista, että kerrotaan miksi Suomessa on pääsiäisenä vapaata. Mikä ihme siinä voi olla ongelma.
En myöskään laita pahakseni jos ramadanin aikaan kerrotaan ramadanista. Eivät minun lapseni siinä käänny muslimeiksi.Eri asia kertoa kulttuurihistoriallisista syistä, kuin laittaa lapset, sen kummemmin selittämättä, seisaallaan ylistämään laulaen Jumalaa ja kuuntelemaan, kun pappi puhuu Herran teoista historiallisina faktoina.
Missä sinun lapsesi on pakotettu ylistämään laulaen jumalaa kun jumalanpalvelukseen ei ole pakko mennä? Ei ollut kouvolassakaan pakko mennä.
Kouvolassa kyse ei ollet vain halukkaille järjestetystä joulukirkosta vaan kaikkien yhteisestä ja ainoasta joulujuhlasta joka silti järjestettiin kirkossa ja jossa pappi puhui. Kyse oli siis siitä että joko osallistuit tähän joulujuhlaan tai sitten jäit kokonaan paitsi koulun joulujuhlasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin jotenkin kuvitellut, että uskonto on ateisteille neutraali asia kun he eivät kerran usko. Ajattelin, että he lähestyvät asiaa jotenkin kulttuurintutkimuksellisesta näkökulmasta, koska kristinusko on iso osa suomalaista kulttuuria. Täällä on selvinnyt että he ovat enemmän fundalisteja kuin perususkikset. En oikein osaa suhrtautua tähän vihaan. Itse suhtaudun neutraalisti osana kulttuuria. Samalla tavoin kuin ajattelen ulkomailla vieraillessani, kunnioitan paikallista kulttuuria ja sen perinteitä.
Kyllä se AIKUISELLE on yleensä neutraali asia. Tässä puhutaan kuitenkin lapsista. Onko oikein erotella lapsia perheen uskonnollisuuden tai ateismin takia?
Jokainen aikuinen ateisti haluaa, että uskonto on mahdollisimman neutraali asia Suomessa. Jokainen täällä uskoo tai on uskomatta omalla ajallaan, omassa perhepiirissä. Kun uskonto tuodaan mukaan kasvavien lasten arkeen, kouluun ja päiväkotiin, ei asia enää ole neutraali.
Ymmärrätkö nyt?
Kyse on myös kulttuurista. Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu kristinusko. Monissa maissa islam. Minun lapsilleni ei ole tuputettu uskontoa missään. Jos koulussa on pääsiäisloma on luonnollista, että kerrotaan miksi Suomessa on pääsiäisenä vapaata. Mikä ihme siinä voi olla ongelma.
En myöskään laita pahakseni jos ramadanin aikaan kerrotaan ramadanista. Eivät minun lapseni siinä käänny muslimeiksi.Eri asia kertoa kulttuurihistoriallisista syistä, kuin laittaa lapset, sen kummemmin selittämättä, seisaallaan ylistämään laulaen Jumalaa ja kuuntelemaan, kun pappi puhuu Herran teoista historiallisina faktoina.
Missä sinun lapsesi on pakotettu ylistämään laulaen jumalaa kun jumalanpalvelukseen ei ole pakko mennä? Ei ollut kouvolassakaan pakko mennä.
Niin juu, vaihtoehtonahan on mysteeriohjelma, jonka sisällöstä ei tiedä edes rehtori. Pääsiäiskirkon tilalla taisi olla pääsiäisteemaiset matematiikan tehtävät, jee!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin jotenkin kuvitellut, että uskonto on ateisteille neutraali asia kun he eivät kerran usko. Ajattelin, että he lähestyvät asiaa jotenkin kulttuurintutkimuksellisesta näkökulmasta, koska kristinusko on iso osa suomalaista kulttuuria. Täällä on selvinnyt että he ovat enemmän fundalisteja kuin perususkikset. En oikein osaa suhrtautua tähän vihaan. Itse suhtaudun neutraalisti osana kulttuuria. Samalla tavoin kuin ajattelen ulkomailla vieraillessani, kunnioitan paikallista kulttuuria ja sen perinteitä.
Vaikea sitä on pitäytyä neutraalina, kun sitä uskontoa työnnetään valtion laitoksiin ja sen toimintaa tuetaan myös minun verorahoin (mm. Pappien koulutus ja valtion virassa olevat papit). Lainsäädäntöäkin vaativat muutettavaksi uskontonsa mukaiseksi, on jopa eräs puolue, joka on juuri tätä varten.
Että ole siinä neutraali, kun sitä uskontoa työnnetään omaan, henkilökohtaiseen elämään, väkisin ja lupaa kysymättä.Länsimainen lainsäädäntö pohjaa kaikkialla länsimaissa raamattuun, jopa Jenkeissä missä kuitenkin on uskontoja joka lähtöön. Jos haluat siitä eroon joudut muuttamaan ja tuolloin lainsäädäntö pohjaa Koraaniin.
Ei pohjaa. Joskus pohjasi, mutta se pohja on pudonnut pohjalta.
Esimerkiksi suhtautuminen tapaamiseen eri kulttuureissa pohjaa täysin valtauskontoihin ajalta jolloin laki kirjoitettiin. Elämän pyhyys on juurikin kristinuskoa. Silmä silmästä ajattelu ei kuulu kristinuskoon. Muinaisuskonnoissa suhde tapaamiseen oli paljon joviaalimpi. Kristinusko kieltää sen.
Kummasti ne ovat aina kristittyjä, jotka kovimmin kannattavat kuolemantuomioita...
Ja Ugandassahan lait kirjoitetaan Raamattu kourassa ja maassa on oikein moraaliministeriö pitämässä kansan Herran nuhteessa. Ihana maa, eikös?
Kyseessä jenkkien suoraan sanoen kolonialistinen politiikka, jota ei voi Suomeen verrata. Suomessa ei onnistuisi, että vieras valtio tulee neuvomaan esim miten AIDS hoidetaan. Uganda on nyt niin kaukainen vertaus kuin vain voi olla. Ja nämä jenkkifundalistit aika kaukana pohjoismaisista luterilaisista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin jotenkin kuvitellut, että uskonto on ateisteille neutraali asia kun he eivät kerran usko. Ajattelin, että he lähestyvät asiaa jotenkin kulttuurintutkimuksellisesta näkökulmasta, koska kristinusko on iso osa suomalaista kulttuuria. Täällä on selvinnyt että he ovat enemmän fundalisteja kuin perususkikset. En oikein osaa suhrtautua tähän vihaan. Itse suhtaudun neutraalisti osana kulttuuria. Samalla tavoin kuin ajattelen ulkomailla vieraillessani, kunnioitan paikallista kulttuuria ja sen perinteitä.
Vaikea sitä on pitäytyä neutraalina, kun sitä uskontoa työnnetään valtion laitoksiin ja sen toimintaa tuetaan myös minun verorahoin (mm. Pappien koulutus ja valtion virassa olevat papit). Lainsäädäntöäkin vaativat muutettavaksi uskontonsa mukaiseksi, on jopa eräs puolue, joka on juuri tätä varten.
Että ole siinä neutraali, kun sitä uskontoa työnnetään omaan, henkilökohtaiseen elämään, väkisin ja lupaa kysymättä.Länsimainen lainsäädäntö pohjaa kaikkialla länsimaissa raamattuun, jopa Jenkeissä missä kuitenkin on uskontoja joka lähtöön. Jos haluat siitä eroon joudut muuttamaan ja tuolloin lainsäädäntö pohjaa Koraaniin.
Ei pohjaa. Joskus pohjasi, mutta se pohja on pudonnut pohjalta.
Esimerkiksi suhtautuminen tapaamiseen eri kulttuureissa pohjaa täysin valtauskontoihin ajalta jolloin laki kirjoitettiin. Elämän pyhyys on juurikin kristinuskoa. Silmä silmästä ajattelu ei kuulu kristinuskoon. Muinaisuskonnoissa suhde tapaamiseen oli paljon joviaalimpi. Kristinusko kieltää sen.
Jostain syystä kesti melkein 2000 vuotta ennen kuin kuolemantuomioista alettiin yleisesti luopua. Jos siitä luopuminen olisi perustunut jotenkin kristinuskoon, sen olisi luullut tapahtuneen jo vähän aikaisemmin. Ja se olisi myös loppunut kaikista kristillisistä maista. Mutta näinhän ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vastaapa ap kysymykseen:
Voisiko joulujuhlan mielestäsi järjestää myös yhtä hyvin moskeijjassa tai synagoogassa?Jos ei, niin miksi ei?
Kyllä voisi. Niissä on vaan on erikseen miesten ja naisten puolet, ja se voisi vähän vaikeuttaa järjestämistä esim. valvonnan kanssa. Eikä muutenkan sukupuolijaottelu kuulu nykyiseen ops:iin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin jotenkin kuvitellut, että uskonto on ateisteille neutraali asia kun he eivät kerran usko. Ajattelin, että he lähestyvät asiaa jotenkin kulttuurintutkimuksellisesta näkökulmasta, koska kristinusko on iso osa suomalaista kulttuuria. Täällä on selvinnyt että he ovat enemmän fundalisteja kuin perususkikset. En oikein osaa suhrtautua tähän vihaan. Itse suhtaudun neutraalisti osana kulttuuria. Samalla tavoin kuin ajattelen ulkomailla vieraillessani, kunnioitan paikallista kulttuuria ja sen perinteitä.
Kyllä se AIKUISELLE on yleensä neutraali asia. Tässä puhutaan kuitenkin lapsista. Onko oikein erotella lapsia perheen uskonnollisuuden tai ateismin takia?
Jokainen aikuinen ateisti haluaa, että uskonto on mahdollisimman neutraali asia Suomessa. Jokainen täällä uskoo tai on uskomatta omalla ajallaan, omassa perhepiirissä. Kun uskonto tuodaan mukaan kasvavien lasten arkeen, kouluun ja päiväkotiin, ei asia enää ole neutraali.
Ymmärrätkö nyt?
Kyse on myös kulttuurista. Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu kristinusko. Monissa maissa islam. Minun lapsilleni ei ole tuputettu uskontoa missään. Jos koulussa on pääsiäisloma on luonnollista, että kerrotaan miksi Suomessa on pääsiäisenä vapaata. Mikä ihme siinä voi olla ongelma.
En myöskään laita pahakseni jos ramadanin aikaan kerrotaan ramadanista. Eivät minun lapseni siinä käänny muslimeiksi.Eri asia kertoa kulttuurihistoriallisista syistä, kuin laittaa lapset, sen kummemmin selittämättä, seisaallaan ylistämään laulaen Jumalaa ja kuuntelemaan, kun pappi puhuu Herran teoista historiallisina faktoina.
Missä sinun lapsesi on pakotettu ylistämään laulaen jumalaa kun jumalanpalvelukseen ei ole pakko mennä? Ei ollut kouvolassakaan pakko mennä.
Niin juu, vaihtoehtonahan on mysteeriohjelma, jonka sisällöstä ei tiedä edes rehtori. Pääsiäiskirkon tilalla taisi olla pääsiäisteemaiset matematiikan tehtävät, jee!
Niin onko sinun lapsesi pakotettu ylistämään jossain jumalaa? Et vastannut kysymykseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin jotenkin kuvitellut, että uskonto on ateisteille neutraali asia kun he eivät kerran usko. Ajattelin, että he lähestyvät asiaa jotenkin kulttuurintutkimuksellisesta näkökulmasta, koska kristinusko on iso osa suomalaista kulttuuria. Täällä on selvinnyt että he ovat enemmän fundalisteja kuin perususkikset. En oikein osaa suhrtautua tähän vihaan. Itse suhtaudun neutraalisti osana kulttuuria. Samalla tavoin kuin ajattelen ulkomailla vieraillessani, kunnioitan paikallista kulttuuria ja sen perinteitä.
Vaikea sitä on pitäytyä neutraalina, kun sitä uskontoa työnnetään valtion laitoksiin ja sen toimintaa tuetaan myös minun verorahoin (mm. Pappien koulutus ja valtion virassa olevat papit). Lainsäädäntöäkin vaativat muutettavaksi uskontonsa mukaiseksi, on jopa eräs puolue, joka on juuri tätä varten.
Että ole siinä neutraali, kun sitä uskontoa työnnetään omaan, henkilökohtaiseen elämään, väkisin ja lupaa kysymättä.Länsimainen lainsäädäntö pohjaa kaikkialla länsimaissa raamattuun, jopa Jenkeissä missä kuitenkin on uskontoja joka lähtöön. Jos haluat siitä eroon joudut muuttamaan ja tuolloin lainsäädäntö pohjaa Koraaniin.
Ei pohjaa. Joskus pohjasi, mutta se pohja on pudonnut pohjalta.
Esimerkiksi suhtautuminen tapaamiseen eri kulttuureissa pohjaa täysin valtauskontoihin ajalta jolloin laki kirjoitettiin. Elämän pyhyys on juurikin kristinuskoa. Silmä silmästä ajattelu ei kuulu kristinuskoon. Muinaisuskonnoissa suhde tapaamiseen oli paljon joviaalimpi. Kristinusko kieltää sen.
Kummasti ne ovat aina kristittyjä, jotka kovimmin kannattavat kuolemantuomioita...
Ja Ugandassahan lait kirjoitetaan Raamattu kourassa ja maassa on oikein moraaliministeriö pitämässä kansan Herran nuhteessa. Ihana maa, eikös?Kyseessä jenkkien suoraan sanoen kolonialistinen politiikka, jota ei voi Suomeen verrata. Suomessa ei onnistuisi, että vieras valtio tulee neuvomaan esim miten AIDS hoidetaan. Uganda on nyt niin kaukainen vertaus kuin vain voi olla. Ja nämä jenkkifundalistit aika kaukana pohjoismaisista luterilaisista.
Pohjaako se lainsäädäntö nyt sitten Raamattuun vai ei? Ugandassa pohjaa, se on selvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin jotenkin kuvitellut, että uskonto on ateisteille neutraali asia kun he eivät kerran usko. Ajattelin, että he lähestyvät asiaa jotenkin kulttuurintutkimuksellisesta näkökulmasta, koska kristinusko on iso osa suomalaista kulttuuria. Täällä on selvinnyt että he ovat enemmän fundalisteja kuin perususkikset. En oikein osaa suhrtautua tähän vihaan. Itse suhtaudun neutraalisti osana kulttuuria. Samalla tavoin kuin ajattelen ulkomailla vieraillessani, kunnioitan paikallista kulttuuria ja sen perinteitä.
Kyllä se AIKUISELLE on yleensä neutraali asia. Tässä puhutaan kuitenkin lapsista. Onko oikein erotella lapsia perheen uskonnollisuuden tai ateismin takia?
Jokainen aikuinen ateisti haluaa, että uskonto on mahdollisimman neutraali asia Suomessa. Jokainen täällä uskoo tai on uskomatta omalla ajallaan, omassa perhepiirissä. Kun uskonto tuodaan mukaan kasvavien lasten arkeen, kouluun ja päiväkotiin, ei asia enää ole neutraali.
Ymmärrätkö nyt?
Kyse on myös kulttuurista. Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu kristinusko. Monissa maissa islam. Minun lapsilleni ei ole tuputettu uskontoa missään. Jos koulussa on pääsiäisloma on luonnollista, että kerrotaan miksi Suomessa on pääsiäisenä vapaata. Mikä ihme siinä voi olla ongelma.
En myöskään laita pahakseni jos ramadanin aikaan kerrotaan ramadanista. Eivät minun lapseni siinä käänny muslimeiksi.
Minulle ei ole ongelma, että lapsilleni KERROTAAN neutraalisti eri uskonnoista koulussa. Se kuuluu myös elämänkatsomustiedon opetukseen. On osa sivistystä tuntea uskonnot ja niiden merkitys historiaan.
Osallistuminen uskonnolliseen tilaisuuteen tai tilaisuuteen, jossa on vahvasti yhden uskontokunnan elementtejä, on kuitenkin aivan eri asia. Ja se, että kyseessä ei ole yksittäinen opintoretki, vaan vuosittain toistuva tapahtuma. Joulukirkko, pääsiäiskirkko, kevätkirkko, uskonnollinen aamun avaus, toiset uskontotunnille toiset et-tunnille jne. Yhdeksän vuoden ajan. Eiköhän sitä vähän vähemmälläkin oppisi tuntemaan kristinuskon osuuden suomalaisesta kulttuurista.
Pienelle lapselle ei ole myöskään neutraalia, että pitää erikseen valita jäävänsä ulkopuolelle. Meidän koulussa uskonnottomat tilaisuudet on yleensä järjestetty mukaviksi, mutta valitettavasti joissain kouluissa suorastaan rankaistaan kirkonmenoista pois jääviä lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin jotenkin kuvitellut, että uskonto on ateisteille neutraali asia kun he eivät kerran usko. Ajattelin, että he lähestyvät asiaa jotenkin kulttuurintutkimuksellisesta näkökulmasta, koska kristinusko on iso osa suomalaista kulttuuria. Täällä on selvinnyt että he ovat enemmän fundalisteja kuin perususkikset. En oikein osaa suhrtautua tähän vihaan. Itse suhtaudun neutraalisti osana kulttuuria. Samalla tavoin kuin ajattelen ulkomailla vieraillessani, kunnioitan paikallista kulttuuria ja sen perinteitä.
Kyllä se AIKUISELLE on yleensä neutraali asia. Tässä puhutaan kuitenkin lapsista. Onko oikein erotella lapsia perheen uskonnollisuuden tai ateismin takia?
Jokainen aikuinen ateisti haluaa, että uskonto on mahdollisimman neutraali asia Suomessa. Jokainen täällä uskoo tai on uskomatta omalla ajallaan, omassa perhepiirissä. Kun uskonto tuodaan mukaan kasvavien lasten arkeen, kouluun ja päiväkotiin, ei asia enää ole neutraali.
Ymmärrätkö nyt?
Kyse on myös kulttuurista. Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu kristinusko. Monissa maissa islam. Minun lapsilleni ei ole tuputettu uskontoa missään. Jos koulussa on pääsiäisloma on luonnollista, että kerrotaan miksi Suomessa on pääsiäisenä vapaata. Mikä ihme siinä voi olla ongelma.
En myöskään laita pahakseni jos ramadanin aikaan kerrotaan ramadanista. Eivät minun lapseni siinä käänny muslimeiksi.Eri asia kertoa kulttuurihistoriallisista syistä, kuin laittaa lapset, sen kummemmin selittämättä, seisaallaan ylistämään laulaen Jumalaa ja kuuntelemaan, kun pappi puhuu Herran teoista historiallisina faktoina.
Missä sinun lapsesi on pakotettu ylistämään laulaen jumalaa kun jumalanpalvelukseen ei ole pakko mennä? Ei ollut kouvolassakaan pakko mennä.
Kouvolassa kyse ei ollet vain halukkaille järjestetystä joulukirkosta vaan kaikkien yhteisestä ja ainoasta joulujuhlasta joka silti järjestettiin kirkossa ja jossa pappi puhui. Kyse oli siis siitä että joko osallistuit tähän joulujuhlaan tai sitten jäit kokonaan paitsi koulun joulujuhlasta.
Paitsi että uutisen mukaan oli myös koululla mahdollisuus toiseen tilaisuuteen. Onko se kovinkin vaikeaa kysyä asiasta. ”Hei, mitenkäs meidän Pekan kanssa, kun olemme uskonnottomia niin mihin Pekka menee joulujuhlaan?”, jos siis Pekka ei osaa itse kysyä. Ihan samalla tavoin kuin kysytään esim kasvisruoan perään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin jotenkin kuvitellut, että uskonto on ateisteille neutraali asia kun he eivät kerran usko. Ajattelin, että he lähestyvät asiaa jotenkin kulttuurintutkimuksellisesta näkökulmasta, koska kristinusko on iso osa suomalaista kulttuuria. Täällä on selvinnyt että he ovat enemmän fundalisteja kuin perususkikset. En oikein osaa suhrtautua tähän vihaan. Itse suhtaudun neutraalisti osana kulttuuria. Samalla tavoin kuin ajattelen ulkomailla vieraillessani, kunnioitan paikallista kulttuuria ja sen perinteitä.
Kyllä se AIKUISELLE on yleensä neutraali asia. Tässä puhutaan kuitenkin lapsista. Onko oikein erotella lapsia perheen uskonnollisuuden tai ateismin takia?
Jokainen aikuinen ateisti haluaa, että uskonto on mahdollisimman neutraali asia Suomessa. Jokainen täällä uskoo tai on uskomatta omalla ajallaan, omassa perhepiirissä. Kun uskonto tuodaan mukaan kasvavien lasten arkeen, kouluun ja päiväkotiin, ei asia enää ole neutraali.
Ymmärrätkö nyt?
Kyse on myös kulttuurista. Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu kristinusko. Monissa maissa islam. Minun lapsilleni ei ole tuputettu uskontoa missään. Jos koulussa on pääsiäisloma on luonnollista, että kerrotaan miksi Suomessa on pääsiäisenä vapaata. Mikä ihme siinä voi olla ongelma.
En myöskään laita pahakseni jos ramadanin aikaan kerrotaan ramadanista. Eivät minun lapseni siinä käänny muslimeiksi.Eri asia kertoa kulttuurihistoriallisista syistä, kuin laittaa lapset, sen kummemmin selittämättä, seisaallaan ylistämään laulaen Jumalaa ja kuuntelemaan, kun pappi puhuu Herran teoista historiallisina faktoina.
Missä sinun lapsesi on pakotettu ylistämään laulaen jumalaa kun jumalanpalvelukseen ei ole pakko mennä? Ei ollut kouvolassakaan pakko mennä.
Niin juu, vaihtoehtonahan on mysteeriohjelma, jonka sisällöstä ei tiedä edes rehtori. Pääsiäiskirkon tilalla taisi olla pääsiäisteemaiset matematiikan tehtävät, jee!
Niin onko sinun lapsesi pakotettu ylistämään jossain jumalaa? Et vastannut kysymykseen.
Ja sinulla meni pointti ohi. Ymmärrätkö, että ei voida sanoa, että kyse on kulttuurihistorian opettamisesta, jos se ei sisällä opettamista, vaan selitystä vailla olevaa uskonharjoitusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin jotenkin kuvitellut, että uskonto on ateisteille neutraali asia kun he eivät kerran usko. Ajattelin, että he lähestyvät asiaa jotenkin kulttuurintutkimuksellisesta näkökulmasta, koska kristinusko on iso osa suomalaista kulttuuria. Täällä on selvinnyt että he ovat enemmän fundalisteja kuin perususkikset. En oikein osaa suhrtautua tähän vihaan. Itse suhtaudun neutraalisti osana kulttuuria. Samalla tavoin kuin ajattelen ulkomailla vieraillessani, kunnioitan paikallista kulttuuria ja sen perinteitä.
Kyllä se AIKUISELLE on yleensä neutraali asia. Tässä puhutaan kuitenkin lapsista. Onko oikein erotella lapsia perheen uskonnollisuuden tai ateismin takia?
Jokainen aikuinen ateisti haluaa, että uskonto on mahdollisimman neutraali asia Suomessa. Jokainen täällä uskoo tai on uskomatta omalla ajallaan, omassa perhepiirissä. Kun uskonto tuodaan mukaan kasvavien lasten arkeen, kouluun ja päiväkotiin, ei asia enää ole neutraali.
Ymmärrätkö nyt?
Kyse on myös kulttuurista. Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu kristinusko. Monissa maissa islam. Minun lapsilleni ei ole tuputettu uskontoa missään. Jos koulussa on pääsiäisloma on luonnollista, että kerrotaan miksi Suomessa on pääsiäisenä vapaata. Mikä ihme siinä voi olla ongelma.
En myöskään laita pahakseni jos ramadanin aikaan kerrotaan ramadanista. Eivät minun lapseni siinä käänny muslimeiksi.Eri asia kertoa kulttuurihistoriallisista syistä, kuin laittaa lapset, sen kummemmin selittämättä, seisaallaan ylistämään laulaen Jumalaa ja kuuntelemaan, kun pappi puhuu Herran teoista historiallisina faktoina.
Missä sinun lapsesi on pakotettu ylistämään laulaen jumalaa kun jumalanpalvelukseen ei ole pakko mennä? Ei ollut kouvolassakaan pakko mennä.
Kouvolassa kyse ei ollet vain halukkaille järjestetystä joulukirkosta vaan kaikkien yhteisestä ja ainoasta joulujuhlasta joka silti järjestettiin kirkossa ja jossa pappi puhui. Kyse oli siis siitä että joko osallistuit tähän joulujuhlaan tai sitten jäit kokonaan paitsi koulun joulujuhlasta.
Paitsi että uutisen mukaan oli myös koululla mahdollisuus toiseen tilaisuuteen. Onko se kovinkin vaikeaa kysyä asiasta. ”Hei, mitenkäs meidän Pekan kanssa, kun olemme uskonnottomia niin mihin Pekka menee joulujuhlaan?”, jos siis Pekka ei osaa itse kysyä. Ihan samalla tavoin kuin kysytään esim kasvisruoan perään?
Ei ainakaan rehtorilta kannata kysyä, hän ei tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin jotenkin kuvitellut, että uskonto on ateisteille neutraali asia kun he eivät kerran usko. Ajattelin, että he lähestyvät asiaa jotenkin kulttuurintutkimuksellisesta näkökulmasta, koska kristinusko on iso osa suomalaista kulttuuria. Täällä on selvinnyt että he ovat enemmän fundalisteja kuin perususkikset. En oikein osaa suhrtautua tähän vihaan. Itse suhtaudun neutraalisti osana kulttuuria. Samalla tavoin kuin ajattelen ulkomailla vieraillessani, kunnioitan paikallista kulttuuria ja sen perinteitä.
Kyllä se AIKUISELLE on yleensä neutraali asia. Tässä puhutaan kuitenkin lapsista. Onko oikein erotella lapsia perheen uskonnollisuuden tai ateismin takia?
Jokainen aikuinen ateisti haluaa, että uskonto on mahdollisimman neutraali asia Suomessa. Jokainen täällä uskoo tai on uskomatta omalla ajallaan, omassa perhepiirissä. Kun uskonto tuodaan mukaan kasvavien lasten arkeen, kouluun ja päiväkotiin, ei asia enää ole neutraali.
Ymmärrätkö nyt?
Kyse on myös kulttuurista. Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu kristinusko. Monissa maissa islam. Minun lapsilleni ei ole tuputettu uskontoa missään. Jos koulussa on pääsiäisloma on luonnollista, että kerrotaan miksi Suomessa on pääsiäisenä vapaata. Mikä ihme siinä voi olla ongelma.
En myöskään laita pahakseni jos ramadanin aikaan kerrotaan ramadanista. Eivät minun lapseni siinä käänny muslimeiksi.Minulle ei ole ongelma, että lapsilleni KERROTAAN neutraalisti eri uskonnoista koulussa. Se kuuluu myös elämänkatsomustiedon opetukseen. On osa sivistystä tuntea uskonnot ja niiden merkitys historiaan.
Osallistuminen uskonnolliseen tilaisuuteen tai tilaisuuteen, jossa on vahvasti yhden uskontokunnan elementtejä, on kuitenkin aivan eri asia. Ja se, että kyseessä ei ole yksittäinen opintoretki, vaan vuosittain toistuva tapahtuma. Joulukirkko, pääsiäiskirkko, kevätkirkko, uskonnollinen aamun avaus, toiset uskontotunnille toiset et-tunnille jne. Yhdeksän vuoden ajan. Eiköhän sitä vähän vähemmälläkin oppisi tuntemaan kristinuskon osuuden suomalaisesta kulttuurista.
Pienelle lapselle ei ole myöskään neutraalia, että pitää erikseen valita jäävänsä ulkopuolelle. Meidän koulussa uskonnottomat tilaisuudet on yleensä järjestetty mukaviksi, mutta valitettavasti joissain kouluissa suorastaan rankaistaan kirkonmenoista pois jääviä lapsia.
Missä kouluissa rangaistaan kirkonmenoista pois jääviä lapsia? Nyt nimiä kehiin, koska tuosta täytyy luonnollisesti ilmoittaa eteenpäin. Vai onko tämä nyt taas tämmöinen Husu tyyppinen heitto, millä ei ole totuuspohjaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin jotenkin kuvitellut, että uskonto on ateisteille neutraali asia kun he eivät kerran usko. Ajattelin, että he lähestyvät asiaa jotenkin kulttuurintutkimuksellisesta näkökulmasta, koska kristinusko on iso osa suomalaista kulttuuria. Täällä on selvinnyt että he ovat enemmän fundalisteja kuin perususkikset. En oikein osaa suhrtautua tähän vihaan. Itse suhtaudun neutraalisti osana kulttuuria. Samalla tavoin kuin ajattelen ulkomailla vieraillessani, kunnioitan paikallista kulttuuria ja sen perinteitä.
Kyllä se AIKUISELLE on yleensä neutraali asia. Tässä puhutaan kuitenkin lapsista. Onko oikein erotella lapsia perheen uskonnollisuuden tai ateismin takia?
Jokainen aikuinen ateisti haluaa, että uskonto on mahdollisimman neutraali asia Suomessa. Jokainen täällä uskoo tai on uskomatta omalla ajallaan, omassa perhepiirissä. Kun uskonto tuodaan mukaan kasvavien lasten arkeen, kouluun ja päiväkotiin, ei asia enää ole neutraali.
Ymmärrätkö nyt?
Kyse on myös kulttuurista. Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu kristinusko. Monissa maissa islam. Minun lapsilleni ei ole tuputettu uskontoa missään. Jos koulussa on pääsiäisloma on luonnollista, että kerrotaan miksi Suomessa on pääsiäisenä vapaata. Mikä ihme siinä voi olla ongelma.
En myöskään laita pahakseni jos ramadanin aikaan kerrotaan ramadanista. Eivät minun lapseni siinä käänny muslimeiksi.Eri asia kertoa kulttuurihistoriallisista syistä, kuin laittaa lapset, sen kummemmin selittämättä, seisaallaan ylistämään laulaen Jumalaa ja kuuntelemaan, kun pappi puhuu Herran teoista historiallisina faktoina.
Missä sinun lapsesi on pakotettu ylistämään laulaen jumalaa kun jumalanpalvelukseen ei ole pakko mennä? Ei ollut kouvolassakaan pakko mennä.
Kouvolassa kyse ei ollet vain halukkaille järjestetystä joulukirkosta vaan kaikkien yhteisestä ja ainoasta joulujuhlasta joka silti järjestettiin kirkossa ja jossa pappi puhui. Kyse oli siis siitä että joko osallistuit tähän joulujuhlaan tai sitten jäit kokonaan paitsi koulun joulujuhlasta.
Paitsi että uutisen mukaan oli myös koululla mahdollisuus toiseen tilaisuuteen. Onko se kovinkin vaikeaa kysyä asiasta. ”Hei, mitenkäs meidän Pekan kanssa, kun olemme uskonnottomia niin mihin Pekka menee joulujuhlaan?”, jos siis Pekka ei osaa itse kysyä. Ihan samalla tavoin kuin kysytään esim kasvisruoan perään?
Ei ainakaan rehtorilta kannata kysyä, hän ei tiedä.
Eli lapsesi käyvät kyseistä koulua Kouvolassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin jotenkin kuvitellut, että uskonto on ateisteille neutraali asia kun he eivät kerran usko. Ajattelin, että he lähestyvät asiaa jotenkin kulttuurintutkimuksellisesta näkökulmasta, koska kristinusko on iso osa suomalaista kulttuuria. Täällä on selvinnyt että he ovat enemmän fundalisteja kuin perususkikset. En oikein osaa suhrtautua tähän vihaan. Itse suhtaudun neutraalisti osana kulttuuria. Samalla tavoin kuin ajattelen ulkomailla vieraillessani, kunnioitan paikallista kulttuuria ja sen perinteitä.
Kyllä se AIKUISELLE on yleensä neutraali asia. Tässä puhutaan kuitenkin lapsista. Onko oikein erotella lapsia perheen uskonnollisuuden tai ateismin takia?
Jokainen aikuinen ateisti haluaa, että uskonto on mahdollisimman neutraali asia Suomessa. Jokainen täällä uskoo tai on uskomatta omalla ajallaan, omassa perhepiirissä. Kun uskonto tuodaan mukaan kasvavien lasten arkeen, kouluun ja päiväkotiin, ei asia enää ole neutraali.
Ymmärrätkö nyt?
Kyse on myös kulttuurista. Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu kristinusko. Monissa maissa islam. Minun lapsilleni ei ole tuputettu uskontoa missään. Jos koulussa on pääsiäisloma on luonnollista, että kerrotaan miksi Suomessa on pääsiäisenä vapaata. Mikä ihme siinä voi olla ongelma.
En myöskään laita pahakseni jos ramadanin aikaan kerrotaan ramadanista. Eivät minun lapseni siinä käänny muslimeiksi.Eri asia kertoa kulttuurihistoriallisista syistä, kuin laittaa lapset, sen kummemmin selittämättä, seisaallaan ylistämään laulaen Jumalaa ja kuuntelemaan, kun pappi puhuu Herran teoista historiallisina faktoina.
Missä sinun lapsesi on pakotettu ylistämään laulaen jumalaa kun jumalanpalvelukseen ei ole pakko mennä? Ei ollut kouvolassakaan pakko mennä.
Niin juu, vaihtoehtonahan on mysteeriohjelma, jonka sisällöstä ei tiedä edes rehtori. Pääsiäiskirkon tilalla taisi olla pääsiäisteemaiset matematiikan tehtävät, jee!
Niin onko sinun lapsesi pakotettu ylistämään jossain jumalaa? Et vastannut kysymykseen.
Ja sinulla meni pointti ohi. Ymmärrätkö, että ei voida sanoa, että kyse on kulttuurihistorian opettamisesta, jos se ei sisällä opettamista, vaan selitystä vailla olevaa uskonharjoitusta?
Ei mennyt. Kysyin missä sinun lapsesi on pakotettu ylistämään jumalaa? Koska jos näin on tapahtunut vauvapalsta on väärä paikka valittaa. Minulla on 4 lasta ja ainuttakaan ei ole pakotettu moiseen. Kysyin eilen asiasta. Kannattaa pysyä totuudessa tai menee kaikkien ateistien maine.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin jotenkin kuvitellut, että uskonto on ateisteille neutraali asia kun he eivät kerran usko. Ajattelin, että he lähestyvät asiaa jotenkin kulttuurintutkimuksellisesta näkökulmasta, koska kristinusko on iso osa suomalaista kulttuuria. Täällä on selvinnyt että he ovat enemmän fundalisteja kuin perususkikset. En oikein osaa suhrtautua tähän vihaan. Itse suhtaudun neutraalisti osana kulttuuria. Samalla tavoin kuin ajattelen ulkomailla vieraillessani, kunnioitan paikallista kulttuuria ja sen perinteitä.
Kyllä se AIKUISELLE on yleensä neutraali asia. Tässä puhutaan kuitenkin lapsista. Onko oikein erotella lapsia perheen uskonnollisuuden tai ateismin takia?
Jokainen aikuinen ateisti haluaa, että uskonto on mahdollisimman neutraali asia Suomessa. Jokainen täällä uskoo tai on uskomatta omalla ajallaan, omassa perhepiirissä. Kun uskonto tuodaan mukaan kasvavien lasten arkeen, kouluun ja päiväkotiin, ei asia enää ole neutraali.
Ymmärrätkö nyt?
Kyse on myös kulttuurista. Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu kristinusko. Monissa maissa islam. Minun lapsilleni ei ole tuputettu uskontoa missään. Jos koulussa on pääsiäisloma on luonnollista, että kerrotaan miksi Suomessa on pääsiäisenä vapaata. Mikä ihme siinä voi olla ongelma.
En myöskään laita pahakseni jos ramadanin aikaan kerrotaan ramadanista. Eivät minun lapseni siinä käänny muslimeiksi.Minulle ei ole ongelma, että lapsilleni KERROTAAN neutraalisti eri uskonnoista koulussa. Se kuuluu myös elämänkatsomustiedon opetukseen. On osa sivistystä tuntea uskonnot ja niiden merkitys historiaan.
Osallistuminen uskonnolliseen tilaisuuteen tai tilaisuuteen, jossa on vahvasti yhden uskontokunnan elementtejä, on kuitenkin aivan eri asia. Ja se, että kyseessä ei ole yksittäinen opintoretki, vaan vuosittain toistuva tapahtuma. Joulukirkko, pääsiäiskirkko, kevätkirkko, uskonnollinen aamun avaus, toiset uskontotunnille toiset et-tunnille jne. Yhdeksän vuoden ajan. Eiköhän sitä vähän vähemmälläkin oppisi tuntemaan kristinuskon osuuden suomalaisesta kulttuurista.
Pienelle lapselle ei ole myöskään neutraalia, että pitää erikseen valita jäävänsä ulkopuolelle. Meidän koulussa uskonnottomat tilaisuudet on yleensä järjestetty mukaviksi, mutta valitettavasti joissain kouluissa suorastaan rankaistaan kirkonmenoista pois jääviä lapsia.
Missä kouluissa rangaistaan kirkonmenoista pois jääviä lapsia? Nyt nimiä kehiin, koska tuosta täytyy luonnollisesti ilmoittaa eteenpäin. Vai onko tämä nyt taas tämmöinen Husu tyyppinen heitto, millä ei ole totuuspohjaa.
"Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehelle tehdyssä kantelun mukaan Naukion yhtenäiskoulussa syrjittiin uskonnottomia oppilaita myös pääsiäisohjelmassa. Yhden luokan enemmistö oli viety pääsiäisvaellukselle seurakuntaan. Muut saivat jäädä koululle tekemään pääsiäisteemaisia matematiikan tehtäviä."
Esimerkiksi suhtautuminen tapaamiseen eri kulttuureissa pohjaa täysin valtauskontoihin ajalta jolloin laki kirjoitettiin. Elämän pyhyys on juurikin kristinuskoa. Silmä silmästä ajattelu ei kuulu kristinuskoon. Muinaisuskonnoissa suhde tapaamiseen oli paljon joviaalimpi. Kristinusko kieltää sen.