Lue keskustelun säännöt.
Miettikää, jos saisitte nyt juuri lapsuudenkotinne perintönä ja se olisi vain viidesosa perinnön arvosta!
12.11.2019 |
Edellytetään, että lapsiudenkotinne on sijainnut hinnannousualueella
Kommentit (44)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on varmaan jotain korkeampaa matematiikkaa.
Saa perinnön, jonka arvo onkin vain viidesosa perinnöstä vai oliko tarkoitus sanoa, että 200 000 euron talon lisäksi tulossa on 800 000 egeä käteistä?
Vaikea kuvitella kun talo sijaitsee maaseudulla kaukana keskuksista.
Siis viidesosa koko perinnöstä? Noin 600 000 e?
Aika surullista, isä ja äiti ovat hyvissä voimissa enkä haluaisi heidän kuolevan.
Ensimmäinen ajatus tuosta on ahdistus. Hautajaiset, perunkirjoitus, talon ylläpito, hirveä määrä velvollisuuksia... Kerran olen tuon ruljanssin käynyt läpi enkä toista toivoisi. En ole edellistäkään perintöä käyttänyt vielä, se on vain numeroita sijoitusrahastossa, onneksi oli sentään riihikuivaa rahaa eikä taloja tai metsiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis viidesosa koko perinnöstä? Noin 600 000 e?
Aika surullista, isä ja äiti ovat hyvissä voimissa enkä haluaisi heidän kuolevan.
Nojaa. Saattaisithan sä saada sen perinnön vaikka testamentilla vanhalta Lilian-(isoiso)tädiltä, joka on vain iloinen päästessään vihdoin 112-vuotiaana kivuistaan.
En ihan ymmärtänyt kysymystäsi, mutta jaoimme kolme sisarusta ja äiti isäni perinnön.
Äidille jäi puolet ja me lapset jaoimme toisen puolikkaan kolmeen osaan. Kuten pitääkin.
Näen isäni perinnön ilmaisena ja helppona rahana, josta vain verottaja siivuttaa itselleen osan. Omalla osuudellani ostin asunnon pk-seudulta ja olen kiitollinen isälleni.
Niinpä en mittaile sitä, mitä perinnön arvo on vaan että joku muu on sen rahan punnertanut itselleen ja halunnut jättää siitä minullekin iloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku on nyt innoissaan saamastaan perinnöstä. Onnea sulle että kävi noin hyvin!
Vierailija kirjoitti:
Joku on nyt innoissaan saamastaan perinnöstä. Onnea sulle että kävi noin hyvin!
Kivikissa-äitihän siinä taas heti aamusta perinnöllään rehentelemässä. Köyhyydessä eläville hylätyille lapsilleen ei taida liietä senttiäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eiihh, seitsemän sisaruksen kanssa sais sit tapella. Osa haluais myydä paikan, osa muuttaa siihen asumaan. Nou nou, ei vielä sitä sotaa kiitos.
Ei kun sinä saisit :)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Joku on nyt innoissaan saamastaan perinnöstä. Onnea sulle että kävi noin hyvin!
Se ei ollut edes yllätys, tiesin jo pienenä, että saan törkeän paljon enemmän kuin tarpeeksi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ihan ymmärtänyt kysymystäsi, mutta jaoimme kolme sisarusta ja äiti isäni perinnön.
Äidille jäi puolet ja me lapset jaoimme toisen puolikkaan kolmeen osaan. Kuten pitääkin.
Näen isäni perinnön ilmaisena ja helppona rahana, josta vain verottaja siivuttaa itselleen osan. Omalla osuudellani ostin asunnon pk-seudulta ja olen kiitollinen isälleni.
Niinpä en mittaile sitä, mitä perinnön arvo on vaan että joku muu on sen rahan punnertanut itselleen ja halunnut jättää siitä minullekin iloa.
Vanha raha nousee arvossaan myös ihan itsekseen ja ajan kanssa. Ei toki pieni omaisuus, mutta isommatkin.
Ap
Mun vanhemmat olivat gryndereitä. Lapsuudenkoti? Mikä niistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku on nyt innoissaan saamastaan perinnöstä. Onnea sulle että kävi noin hyvin!
Kivikissa-äitihän siinä taas heti aamusta perinnöllään rehentelemässä. Köyhyydessä eläville hylätyille lapsilleen ei taida liietä senttiäkään.
Äitihullu on kuvottava wt.
Lapsuudenkotini on pieni vuokrakaksio homeisessa kerrostalossa, jätän sen perinnön väliin, kiitos :)
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat olivat gryndereitä. Lapsuudenkoti? Mikä niistä?
Mullekin tuli heti sama kysymys mieleen. Mikä niistä? Synnyin Kalevankadun yksiöön, sitten asuttiin Myyrmäessä kaksiossa, Päiväkummussa omakotitalossa, viimeiseksi Saariniemenkadulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat olivat gryndereitä. Lapsuudenkoti? Mikä niistä?
Mullekin tuli heti sama kysymys mieleen. Mikä niistä? Synnyin Kalevankadun yksiöön, sitten asuttiin Myyrmäessä kaksiossa, Päiväkummussa omakotitalossa, viimeiseksi Saariniemenkadulla.
Mä ehdin asua vanhempieni kanssa viidessä. Myös mummula puuttuu, isonvanhenpani kuolivat jo ennen syntymääni. Joskus tuntui, että olen jäänyt jotakin vaille. Enää sillä ei ole väliä. -ed.
Tuli perinnöksi hometalo, joka piti purkaa. Ja tavarat kaatopaikalle. Siis huolia, kustannuksia ja aikaavievää järjestelyä. Olen iloinen, että sinulle kävi noin hyvin.
Mitä nyt aloittaja kehottaa ajattelemaan?
Jos saisin perintöä, rakkaat vanhempani olisivat kuolleet. Ei kiitos.
En mä muutenkaan ajattele jotain perintöjä keskellä parasta varhaiskeski-ikää, uraa ja lapsiperhe-elämää. Aktiivista, kiireistä ja onnellista arkea.
Eiihh, seitsemän sisaruksen kanssa sais sit tapella. Osa haluais myydä paikan, osa muuttaa siihen asumaan. Nou nou, ei vielä sitä sotaa kiitos.