Pekka Juntin kolumni (Yle): lapsettomat ovat isoja vauvoja

Jos kolumni olisi leimannut lasten vanhemmat itsekkäiksi ja itsekeskeisiksi, kaikki lapselliset olisivat nyt vihaisia ja vaatisivat kolumnistin päätä vadille.

Kukaan ei tykkää perättömistä syytöksistä. Jos sinua syyttäisi joku vaikka varkaaksi, kummin tekisit: suuttuisit ja puolustautuisit, vai sanoisit maireasti: "Ymmärrän miksi saatat luulla minua varkaaksi, mutta selitänpä nyt miksi se ei ole totta."

Kuka tahansa tuossa tilanteessa suuttuisi.

Vaikka tämä kolumni ei mainitse ketään ihmistä nimeltä, se kuitenkin leimaa suuren joukon ihmisiä vastuuttomiksi huonoiksi ihmisiksi. Se suututtaa ja se on tarkoituksella kirjoitettu sellaiseksi, että ihmiset suuttuisivat. Turha on puolustella kolumnistia, ettei hän nyt varmaan *tarkoittanut*. Aivan varmasti tarkoitti.

Hyvä se on miehenä huudella, kun ei lapsen hankkiakseen tarvitse riskeerata terveyttään tai työpaikkaansa.

Vierailija kirjoitti:

pulutossu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Allekirjoitan tuon 100%. Niin se vaan on, vaikka lapsetonta se voi kirpaista. Lapset ja nuoret ovat se toivo, joka pistää joka päivä rakentamaan tätä maailmaa vähän paremmaksi paikaksi. Tai yrittämään.

En usko, että ketään vapaaehtoisesti lapsetonta "kirpaisee" jonkun lapsen hankkineen mielipide. Minä olen tehnyt valintani lapsettomuuden suhteen enkä tunne minkäänlaista kaipuuta lapsiin, päinvastoin, koen suurta onnea ja tyytyväisyyttä siitä päätöksestä. Siitä että uskalsin tehdä sen vaikka lapsen hankkineet ja yhteiskunta yritti kääntää päätä. Jos sen takia jään isoksi vauvaksi, olkoon niin, olen onnellinen iso vauva!

No aika monia kirpaisee, eihän tätä keskustelua muuten edes olisi vaan ihmiset olisivat sivuuttaneet sen tyhjänä sanahelinänä.

Satoja sivuja keskusteluja on ollut myös aiheesta "X väittää että lastenteko tuhoaa maapallon! ". Keskustelu ei silti tarkoita sitä, että vanhempia kirpaisee ne omat lapset, vaan heitä ärsyttää tuollainen väite.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taisi osua ja upota kommenteista päätellen.

Nämä osui ja upposi -kommentit ovat niin tylsiä.

Miten lapsettoman sitten pitäisi vastata, ettei olisi mielestäsi osunut ja uponnut? Pitäisikö sanoa että oi suuri guru, olet ihan oikeassa ja olemme täysin sellaisia kuin tämä stereotypiasi väittää? Vaikka se ei olekaan totta. Koska muuten osui ja upposi, jos puolustaa itseään.

Ihmisillä on erilaisia mielipiteitä ja kokemuksia. Tämän pitäisi olla itsestäänselvyys. Mikään kirjoitus ei koskaan voi saada 100 % kannatusta, ei varsinkaan tämmöinen kärjistävä, ehkä tahallaan loukkaavaksi tarkoitettu artikkeli. Sehän on sitä keskustelua, että ollaan eri mieltä.

Höps. Kolumnistit kirjoittavat aina kärjistäen, se kannattaa ihan ensiksi tiedostaa. Osansa saa vuorollaan mikä mikin ryhmä. Tarkoitus tuskin on loukata, vaan provosoida keskustelua (mikä onnistui, taas kerran).

Mutta se miten reagoi, kertoo aika paljon ihmisestä. Iskeekö välitön puolustusreaktio ja takaisin syyttely. Vai osaako poimia sieltä sen asian, ja tarkastella itseään sen valossa (siis jos nyt jotenkin haluaa itseään peilata kolumniin, jollei halua niin ei sitä loukkaannukaan). Sellainen ihminen osaa poimia sen sanoman sieltä kärjistysten takaa ja todeta, että ehkä kirjoittajalla on joku pointti, josta itse voi sitten rauhallisen varmasti olla joko samaa tai eri mieltä, tai osittain samaa mieltä.

Siksi minusta tuo osui ja upposi on tarkoitettu sellaisille, jotka välittömästi ryntäävät vain puolustamaan omaa kantaansa mitenkään tuomatta esiin, että on lukenut, ymmärtänyt ja jotenkin pohdiskellut, mitä se kolumnisti oikeasti yritti sanoa.

Tästä kommentista huokuu sinun kantasi asiaan, ja se että pidät sitä oikeana kantana. Olet sitä mieltä, että ihminen joka on kolumnin kanssa täysin eri mieltä ja sanoo sen ääneen, ei ole lukenut, ymmärtänyt ja pohdiskellut kolumnin sanomaa. 

Ei tuo kirjoitus niin monimutkainen ollut etteikö sitä normaali ihminen ymmärtäisi ihan ensilukemalla. Ja on ihan oikein että se herättää keskustelua, myös niissä jotka tosiaan ovat asiasta voimakkaasti eri mieltä.

/244

Keskustelu ja täysi sokea puolustusreaktio on ihan eri asia. Opetan työkseni dialogia, se pääsääntöisesti toki soveltuu keskusteluun, mutta voi dialogitaidoilla myös lukea ja mennä esitystavan taakse rakentamaan ymmärrystä, jos haluaa.

Journalismi on yksi ammatti, missä pätee omat lainalaisuutensa. Tekstin tuottamisessa on paljon piilomotiiveja, ja kun oppii niitä esimerkiksi dialogitaitojen kautta tunnistamaan, on paljon helpompi neutraalisti lukea provokatiivista tekstiä.

Mutta miksi tarkoituksellisen provokatiivista mielipidekirjoitusta pitäisi lukea erityisen neutraalisti? Miksi kirjoittaja ei muotoillut tekstiään neutraalisti? 

En minä ainakaan olettaisi, että jos kirjottaisin nettiin tekstin jossa kerron kaikkien lapsellisten olevan itsekkäitä aikuisvauvoja jotka eivät tiedä elämästä mitään, etteikö se herättäisi puolustusreaktioita. Totta kai herättäisi, on selvää että kokonaisen ihmisryhmän leimaaminen toista huonommaksi herättää tunteita. Ja niin sen todellakin kuuluu tehdä.

Mikä olisi sinun mielestäsi oikea tapa reagoida tällaiseen jopa ihmisvihaa sisältävään tekstiin? Etenkin jos sitä pitää aivan täytenä huuhaana?

/244

Ei minulla ole mitään oikeaa tapaa, koska mitään oikeaa tapaa ei ole. Itse vaan en pidä siitä tyylistä, että jos joku sanoo jotain kärjistäen, toinen vastaa siihen kärjistäen. Se ei johda mihinkään muuhun kuin juupas-eipäs-vänkäämiseen. Nythän me emme pääse ko kolumnistin kanssa täällä vauvalla rakentamaan syvällisempää ymmärrystä, mutta jos se mahdollisuus olisi, itse ainakin lähtisin lisäkysymysten kautta purkamaan hänen ajatteluaan, mikä toivottavasti saisi hänet perääntymään kovin kärkkäästä ilmaisusta, ja ehkä lopulta voisimme päätyä ymmärtämään hieman toistemme kantoja.

Silti jos tässä nyt olisi tavoitteena meidän vauvalaisten keskustella tästä asiasta ns rakentavasti, en varmasti ensimmäisenä huutaisi julki omaa pahaa mieltäni, vaan lähestyisin asiaa neutraalimmin.

Tässä se ongelma piileekin. Vihamielisestä mielipidekirjoituksesta on yksinkertaisesti mahdoton rakentaa syvällistä ja pohdiskelevaa keskustelua. Jos minä sanon että sinä olet ihan tyhmä ja minä tiedän sen koska minä nyt vain tiedän, ei keskustelussa päästä puuta pidemmälle vaikka kuinka jauhettaisiin. En nyt tiedä saatko tästä ajatuksesta kiinni. 

Olisi aivan eri asia, jos kolumnin kirjoittaja perustelisi näkemystään edes jotenkin. Mieluiten tietysti tutkimustiedolla. Mutta kyse on 100% hänen omasta mielipiteestään, ei minkäänlaisesta faktatiedosta. Rakentava keskustelu siis tosiaan on sekä mahdotonta että oikeastaan jopa turhaa.

/244

No usko pois, jos väittäisit minua tyhmäksi ja asia oikeasti kiinnostaisi minua, yrittäisin kyllä keskustella asiasta kanssasi. Ei ensimmäinen ajatukseni olisi kirkua suureen ääneen "enhän ole". Se että syntyisikö mitään järjellistä keskustelua olisi sitten vähän kummankin kontolla.

Mutta toisaalta, eipä minua kiinnosta. Kuten ei kiinnosta sekään, jos täällä joku kirkuu lapsiperheiden olevan kamalia ja lasten huonosti kasvatettuja ja whatever. Koska tiedän sen olevan heidän heikkouttaan, ei minun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kirjoitus. Minua huvittaa Ja toisaalta ärsyttääkin kun joku lapseton kertoo miten hän TIETÄÄ kyllä millaista se olisi lasten kanssa. Hän TIETÄÄ mitä hän tuntisi tai ei tuntisi.. ei todellakaan tiedä, ennenkuin sen kokee.

No veit sanat suustani mutta toisinpäin. MINÄ tiedän että sinä olet minäminäaikuisvauva, joka ei tiedä todellisista syvistä tunteista mitään. SINUN elämäsi on helppoa, älä valita.

Ei tietenkään voi tietää tuntemuksiaan jos ei ole vanhempi mutta jospa hän on vaikka yrittänyt saada kanssasi keskustelua aiheesta, johon pitäisi ilmeisesti tuntea mielenkiintoa? Eiku, ei saisi tuntea mielenkiintoa? Miksi Juntti sitten kertoo millaista se on, jos ei yritä saada muita tietämään miltä vanhemmuus tuntuu?

Sitäpaitsi sinusta ei tee täydellistä kasvattajaa se että olet pullauttanut lapsia maailmaan. Että voin sanoa, etten ainakaan tekisi kuten muutama tuntemani vanhempi. 

Kylläpä sinä nyt tungit herneitä nenään oikein urakalla :D en minäkään voi sanoa että TIEDÄN millaista olisi omistaa koira ja TIEDÄN että tuntisin sitä kohtaan tietyllä tavalla. Ei minulla ole koiraa ikinä ollut, en siis voi tietää. Et sinäkään lapsettomana voi tietää miten oikeasti kokisit lapsiperhe elämän. Minä kyllä tiedän millaista on kun ei ole lapsia, olen elänyt sitäkin elämää katsos.

En tietenkään tiedä. Mistä päättelet että haluan tietää / väitän tietäväni / asia kuuluu jo lisääntymisiän ylittäneenä millään lailla minulle? Miksi miettisin miten kokisin perhe-elämän? Pitäisikö kiinnostaa?

Siinä taas hitaammanpuoleiset levittäneet geenejään. Älä huoli, lipunmyyjiä tarvitaan aina!

On eri asia sanoa ”en tiedä eikä kiinnosta” kuin ”kyllä minä tiedän tarkalleen mitä se on.” Huomaatko eron? Et tietenkään, siksi menet henkilökohtaisuuksiin anonyymia kirjoittajaa kohtaan, hyvä etteivät sinun geenisi ole levinneet, ilkeitä ja tyhmiä ihmisiä täällä kyllä jo riittää :)

Vierailija kirjoitti:

Jos kolumni olisi leimannut lasten vanhemmat itsekkäiksi ja itsekeskeisiksi, kaikki lapselliset olisivat nyt vihaisia ja vaatisivat kolumnistin päätä vadille.

Kukaan ei tykkää perättömistä syytöksistä. Jos sinua syyttäisi joku vaikka varkaaksi, kummin tekisit: suuttuisit ja puolustautuisit, vai sanoisit maireasti: "Ymmärrän miksi saatat luulla minua varkaaksi, mutta selitänpä nyt miksi se ei ole totta."

Kuka tahansa tuossa tilanteessa suuttuisi.

Vaikka tämä kolumni ei mainitse ketään ihmistä nimeltä, se kuitenkin leimaa suuren joukon ihmisiä vastuuttomiksi huonoiksi ihmisiksi. Se suututtaa ja se on tarkoituksella kirjoitettu sellaiseksi, että ihmiset suuttuisivat. Turha on puolustella kolumnistia, ettei hän nyt varmaan *tarkoittanut*. Aivan varmasti tarkoitti.

Olet väärässä. Saat aivan vapaasti väittää minua varkaaksi. Minä tiedän ettei se ole totta eikä minulla ole mitään tarvetta alkaa puolustautua noin naurettavaa väitettä vastaan.

Jos taas esim pomoni alkaisi tuollaista väittää, silloin saattaisinkin suuttua ja olisi hyvinkin tarve puolustautua. Ihan sama jonkun random kolumnistin kohdalla, ei kiinnosta pätkääkään, ellei hän nyt ihan nimellä hyökkää julkisella foorumilla. Saa ihan vapaasti sanoa vaikkapa, että lapsiperheet ovat rasittavia. Antaa tulla vaan :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taisi osua ja upota kommenteista päätellen.

Nämä osui ja upposi -kommentit ovat niin tylsiä.

Miten lapsettoman sitten pitäisi vastata, ettei olisi mielestäsi osunut ja uponnut? Pitäisikö sanoa että oi suuri guru, olet ihan oikeassa ja olemme täysin sellaisia kuin tämä stereotypiasi väittää? Vaikka se ei olekaan totta. Koska muuten osui ja upposi, jos puolustaa itseään.

Ihmisillä on erilaisia mielipiteitä ja kokemuksia. Tämän pitäisi olla itsestäänselvyys. Mikään kirjoitus ei koskaan voi saada 100 % kannatusta, ei varsinkaan tämmöinen kärjistävä, ehkä tahallaan loukkaavaksi tarkoitettu artikkeli. Sehän on sitä keskustelua, että ollaan eri mieltä.

Höps. Kolumnistit kirjoittavat aina kärjistäen, se kannattaa ihan ensiksi tiedostaa. Osansa saa vuorollaan mikä mikin ryhmä. Tarkoitus tuskin on loukata, vaan provosoida keskustelua (mikä onnistui, taas kerran).

Mutta se miten reagoi, kertoo aika paljon ihmisestä. Iskeekö välitön puolustusreaktio ja takaisin syyttely. Vai osaako poimia sieltä sen asian, ja tarkastella itseään sen valossa (siis jos nyt jotenkin haluaa itseään peilata kolumniin, jollei halua niin ei sitä loukkaannukaan). Sellainen ihminen osaa poimia sen sanoman sieltä kärjistysten takaa ja todeta, että ehkä kirjoittajalla on joku pointti, josta itse voi sitten rauhallisen varmasti olla joko samaa tai eri mieltä, tai osittain samaa mieltä.

Siksi minusta tuo osui ja upposi on tarkoitettu sellaisille, jotka välittömästi ryntäävät vain puolustamaan omaa kantaansa mitenkään tuomatta esiin, että on lukenut, ymmärtänyt ja jotenkin pohdiskellut, mitä se kolumnisti oikeasti yritti sanoa.

Tästä kommentista huokuu sinun kantasi asiaan, ja se että pidät sitä oikeana kantana. Olet sitä mieltä, että ihminen joka on kolumnin kanssa täysin eri mieltä ja sanoo sen ääneen, ei ole lukenut, ymmärtänyt ja pohdiskellut kolumnin sanomaa. 

Ei tuo kirjoitus niin monimutkainen ollut etteikö sitä normaali ihminen ymmärtäisi ihan ensilukemalla. Ja on ihan oikein että se herättää keskustelua, myös niissä jotka tosiaan ovat asiasta voimakkaasti eri mieltä.

/244

Keskustelu ja täysi sokea puolustusreaktio on ihan eri asia. Opetan työkseni dialogia, se pääsääntöisesti toki soveltuu keskusteluun, mutta voi dialogitaidoilla myös lukea ja mennä esitystavan taakse rakentamaan ymmärrystä, jos haluaa.

Journalismi on yksi ammatti, missä pätee omat lainalaisuutensa. Tekstin tuottamisessa on paljon piilomotiiveja, ja kun oppii niitä esimerkiksi dialogitaitojen kautta tunnistamaan, on paljon helpompi neutraalisti lukea provokatiivista tekstiä.

Mutta miksi tarkoituksellisen provokatiivista mielipidekirjoitusta pitäisi lukea erityisen neutraalisti? Miksi kirjoittaja ei muotoillut tekstiään neutraalisti? 

En minä ainakaan olettaisi, että jos kirjottaisin nettiin tekstin jossa kerron kaikkien lapsellisten olevan itsekkäitä aikuisvauvoja jotka eivät tiedä elämästä mitään, etteikö se herättäisi puolustusreaktioita. Totta kai herättäisi, on selvää että kokonaisen ihmisryhmän leimaaminen toista huonommaksi herättää tunteita. Ja niin sen todellakin kuuluu tehdä.

Mikä olisi sinun mielestäsi oikea tapa reagoida tällaiseen jopa ihmisvihaa sisältävään tekstiin? Etenkin jos sitä pitää aivan täytenä huuhaana?

/244

Ei minulla ole mitään oikeaa tapaa, koska mitään oikeaa tapaa ei ole. Itse vaan en pidä siitä tyylistä, että jos joku sanoo jotain kärjistäen, toinen vastaa siihen kärjistäen. Se ei johda mihinkään muuhun kuin juupas-eipäs-vänkäämiseen. Nythän me emme pääse ko kolumnistin kanssa täällä vauvalla rakentamaan syvällisempää ymmärrystä, mutta jos se mahdollisuus olisi, itse ainakin lähtisin lisäkysymysten kautta purkamaan hänen ajatteluaan, mikä toivottavasti saisi hänet perääntymään kovin kärkkäästä ilmaisusta, ja ehkä lopulta voisimme päätyä ymmärtämään hieman toistemme kantoja.

Silti jos tässä nyt olisi tavoitteena meidän vauvalaisten keskustella tästä asiasta ns rakentavasti, en varmasti ensimmäisenä huutaisi julki omaa pahaa mieltäni, vaan lähestyisin asiaa neutraalimmin.

Tässä se ongelma piileekin. Vihamielisestä mielipidekirjoituksesta on yksinkertaisesti mahdoton rakentaa syvällistä ja pohdiskelevaa keskustelua. Jos minä sanon että sinä olet ihan tyhmä ja minä tiedän sen koska minä nyt vain tiedän, ei keskustelussa päästä puuta pidemmälle vaikka kuinka jauhettaisiin. En nyt tiedä saatko tästä ajatuksesta kiinni. 

Olisi aivan eri asia, jos kolumnin kirjoittaja perustelisi näkemystään edes jotenkin. Mieluiten tietysti tutkimustiedolla. Mutta kyse on 100% hänen omasta mielipiteestään, ei minkäänlaisesta faktatiedosta. Rakentava keskustelu siis tosiaan on sekä mahdotonta että oikeastaan jopa turhaa.

/244

No usko pois, jos väittäisit minua tyhmäksi ja asia oikeasti kiinnostaisi minua, yrittäisin kyllä keskustella asiasta kanssasi. Ei ensimmäinen ajatukseni olisi kirkua suureen ääneen "enhän ole". Se että syntyisikö mitään järjellistä keskustelua olisi sitten vähän kummankin kontolla.

Mutta toisaalta, eipä minua kiinnosta. Kuten ei kiinnosta sekään, jos täällä joku kirkuu lapsiperheiden olevan kamalia ja lasten huonosti kasvatettuja ja whatever. Koska tiedän sen olevan heidän heikkouttaan, ei minun.

En usko että oikeasti toimisit noin, jos sinua syytettäisiin tyhmäksi. Helppohan se on sanoa kun ei arvostelu kohdistu sinuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

pulutossu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Allekirjoitan tuon 100%. Niin se vaan on, vaikka lapsetonta se voi kirpaista. Lapset ja nuoret ovat se toivo, joka pistää joka päivä rakentamaan tätä maailmaa vähän paremmaksi paikaksi. Tai yrittämään.

En usko, että ketään vapaaehtoisesti lapsetonta "kirpaisee" jonkun lapsen hankkineen mielipide. Minä olen tehnyt valintani lapsettomuuden suhteen enkä tunne minkäänlaista kaipuuta lapsiin, päinvastoin, koen suurta onnea ja tyytyväisyyttä siitä päätöksestä. Siitä että uskalsin tehdä sen vaikka lapsen hankkineet ja yhteiskunta yritti kääntää päätä. Jos sen takia jään isoksi vauvaksi, olkoon niin, olen onnellinen iso vauva!

No aika monia kirpaisee, eihän tätä keskustelua muuten edes olisi vaan ihmiset olisivat sivuuttaneet sen tyhjänä sanahelinänä.

Satoja sivuja keskusteluja on ollut myös aiheesta "X väittää että lastenteko tuhoaa maapallon! ". Keskustelu ei silti tarkoita sitä, että vanhempia kirpaisee ne omat lapset, vaan heitä ärsyttää tuollainen väite.

Tarkoittaa mitä tarkoittaa, aivan sama. En tiedä, ehkä olen jotenkin immuuni provosoinnille sitten, mutta en oikeasti jaksa ottaa pulttia tuollaisesta. Voin toki asiasta keskustella, keskustelu on aina mielenkiintoista, mutta mitään tarvetta ei olisi ensimmäisenä alkaa kirkua kuinka typerä väite tuo on ja kirjoittaja on tyhmä jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä veloja harmittaa, että joku sanoo asian niinkuin se on. Perhe, sellaisen haluaminen, vastuunkanto, muista huolehtiminen, ne nyt vaan ovat henkisesti kypsällä tasolla olevan ihmisen merkkejä (vaikken kiistä, toki lapsia hankkivat sellaisetkin, jotka eivät ole henkisesti aikuistuneet). Velat kilpaa kiljuvat inhoavansa lapsia ja kuoro nyökyttelee tyytyväisenä, mutta auta armias, jos joku toteaa tuollaisen olevan lapsellista ja oman minän ympärillä pyörimistä. Osui ja upposi.

Ihminen on onnellisimmillaan antaessaan muille. Erilaisissa tutkimuksissa esimerkiksi vapaaehtoistyötä tekevät korostuvat onnellisuustilastoissa. Perheestä huolehtiminen on pienemmässä mitaakaavassa juurikin yhteisöstä huolehtimista. Myös masennusta ja itsem*rhia on vähemmän yhteisöllisissä kulttuureissa kuin individualismia korostavissa.

Sinustako sellainen ihminen joka huolehtii muista, tekee nuorisotyötä, hoitaa vanhuksia, toimii päihdetyössä, asunnottomien asioilla, lastenhoidossa, lääketieteessä yms on henkisesti epäkypsän ihmisen merkki, jos hänellä ei satu olemaan omia lapsia?

Ihan kuin tosi moni teistä ei ajattelisi yhtään omilla aivoilla.

No jos se on omaa palkkatyötä, niin sitten se on vain työtä. Jokainen kykenee rahaa vastaan tekemään asioita, useimmat jopa vastuullisia asioita. Jos taas ihminen vahvasti on mukana vapaaehtoistyössä, asia hieman muuttaa. Silloin ihminen tekee vapaaehtoisesti jotain hyvää yhteisön eteen.

Jos yhtään ajattelet omilla aivoillasi ymmärrät kyllä eron.

Käsittämätön asenne sulla. Jos siis ihminen hakeutuu jollekin alalle koska kokee, että voi näin auttaa ihmsiä ja luoda parempaa maailmaa tms. hän muuttuukin heti hitusen huonommaksi jos hänelle maksetaan siitä? Ai niin paitsi jos hänellä on omia lapsia. Silloin hän on parempi ihminen automaattisesti, paljon paljon epäitsekkäämpikin. 

Lässynlää. Sanon vaan, että se ei ole mikään erityisen ihmeellinen asia, että ihminen tekee vastuullista työtä. Ei se oikeastaan kerro ihmisestä paljoakaan. Se on tapa ansaita rahaa, ja toki toivottavasti myös mieluinen tapa. Ja lopulta lähes kaikki työt ovat varsin vastuullisia, siivojalla on iso vastuu siinä missä hoitajallakin. Insinöörillä on iso vastuu siinä missä opettajallakin. Pohjimmiltaan silti valtaosa ihmisistä käy palkkatyössä palkan takia ja valtaosan työ on vastuullista.

Sen sijaan pyyteettömästi asioiden tekeminen toisten ihmisten hyväksi on ihan eri asia. Tottahan siinäkin on jos jonkinlaista motiivia, mutta noin keskimäärin aktiivinen vapaaehtoistyö kertoo jo ihmisestä aika paljon enemmän kuin palkkatyö. Ihan kuten keskimäärin lapsiperheissä aikuiset nyt vaan ovat henkisesti kypsempiä ja kykenevämpiä ottamaan vastuuta toisista ihmisistä kuin velat. (mikä edelleen ei tarkoita, että kaikki vanhemmat olisivat epäitsekkäitä ja kypsiä tai kaikki velat olisivat itsekkäitä ja epäkypsiä)

Ja tästähän taas ei ole mitään todisteita.

Tämäkin keskustelu, jossa vaikka koiran hoitaminen sujuvasti rinnastetaan lapsen kasvattamiseen ja hoitamiseen. Itkettäisi tällaisten ihmisten typeryys, jos ei naurattaisi niin paljon.

Vastuu se on siitä eläimestäkin.

Lapsettomuus ei mitenkään poissulje kykyä ottaa vastuuta muista ihmisistä ja heidän hyvinvoinnistaan. Tai henkistä kypsyyttä.

Kuinka kapeakatseinen pitää olla, että näin luulee? Eikös teidän vanhempien pitänyt niiden lasten myötä olla kykeneviä näkemään asioita muiden kantiltaja ymmärtää erilaisia persoonia?

No eläin nyt vaan on täysin eri asia kuin lapsi. Kyllä, minulla on kaksi koiraa ja kaksi lasta. Ja vastuu koirasta on vain pienen hippusen siitä mitä lapsesta.

Joku eläinrakas lapseton kokee asian toisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taisi osua ja upota kommenteista päätellen.

Nämä osui ja upposi -kommentit ovat niin tylsiä.

Miten lapsettoman sitten pitäisi vastata, ettei olisi mielestäsi osunut ja uponnut? Pitäisikö sanoa että oi suuri guru, olet ihan oikeassa ja olemme täysin sellaisia kuin tämä stereotypiasi väittää? Vaikka se ei olekaan totta. Koska muuten osui ja upposi, jos puolustaa itseään.

Ihmisillä on erilaisia mielipiteitä ja kokemuksia. Tämän pitäisi olla itsestäänselvyys. Mikään kirjoitus ei koskaan voi saada 100 % kannatusta, ei varsinkaan tämmöinen kärjistävä, ehkä tahallaan loukkaavaksi tarkoitettu artikkeli. Sehän on sitä keskustelua, että ollaan eri mieltä.

Höps. Kolumnistit kirjoittavat aina kärjistäen, se kannattaa ihan ensiksi tiedostaa. Osansa saa vuorollaan mikä mikin ryhmä. Tarkoitus tuskin on loukata, vaan provosoida keskustelua (mikä onnistui, taas kerran).

Mutta se miten reagoi, kertoo aika paljon ihmisestä. Iskeekö välitön puolustusreaktio ja takaisin syyttely. Vai osaako poimia sieltä sen asian, ja tarkastella itseään sen valossa (siis jos nyt jotenkin haluaa itseään peilata kolumniin, jollei halua niin ei sitä loukkaannukaan). Sellainen ihminen osaa poimia sen sanoman sieltä kärjistysten takaa ja todeta, että ehkä kirjoittajalla on joku pointti, josta itse voi sitten rauhallisen varmasti olla joko samaa tai eri mieltä, tai osittain samaa mieltä.

Siksi minusta tuo osui ja upposi on tarkoitettu sellaisille, jotka välittömästi ryntäävät vain puolustamaan omaa kantaansa mitenkään tuomatta esiin, että on lukenut, ymmärtänyt ja jotenkin pohdiskellut, mitä se kolumnisti oikeasti yritti sanoa.

Tästä kommentista huokuu sinun kantasi asiaan, ja se että pidät sitä oikeana kantana. Olet sitä mieltä, että ihminen joka on kolumnin kanssa täysin eri mieltä ja sanoo sen ääneen, ei ole lukenut, ymmärtänyt ja pohdiskellut kolumnin sanomaa. 

Ei tuo kirjoitus niin monimutkainen ollut etteikö sitä normaali ihminen ymmärtäisi ihan ensilukemalla. Ja on ihan oikein että se herättää keskustelua, myös niissä jotka tosiaan ovat asiasta voimakkaasti eri mieltä.

/244

Keskustelu ja täysi sokea puolustusreaktio on ihan eri asia. Opetan työkseni dialogia, se pääsääntöisesti toki soveltuu keskusteluun, mutta voi dialogitaidoilla myös lukea ja mennä esitystavan taakse rakentamaan ymmärrystä, jos haluaa.

Journalismi on yksi ammatti, missä pätee omat lainalaisuutensa. Tekstin tuottamisessa on paljon piilomotiiveja, ja kun oppii niitä esimerkiksi dialogitaitojen kautta tunnistamaan, on paljon helpompi neutraalisti lukea provokatiivista tekstiä.

Mutta miksi tarkoituksellisen provokatiivista mielipidekirjoitusta pitäisi lukea erityisen neutraalisti? Miksi kirjoittaja ei muotoillut tekstiään neutraalisti? 

En minä ainakaan olettaisi, että jos kirjottaisin nettiin tekstin jossa kerron kaikkien lapsellisten olevan itsekkäitä aikuisvauvoja jotka eivät tiedä elämästä mitään, etteikö se herättäisi puolustusreaktioita. Totta kai herättäisi, on selvää että kokonaisen ihmisryhmän leimaaminen toista huonommaksi herättää tunteita. Ja niin sen todellakin kuuluu tehdä.

Mikä olisi sinun mielestäsi oikea tapa reagoida tällaiseen jopa ihmisvihaa sisältävään tekstiin? Etenkin jos sitä pitää aivan täytenä huuhaana?

/244

Ei minulla ole mitään oikeaa tapaa, koska mitään oikeaa tapaa ei ole. Itse vaan en pidä siitä tyylistä, että jos joku sanoo jotain kärjistäen, toinen vastaa siihen kärjistäen. Se ei johda mihinkään muuhun kuin juupas-eipäs-vänkäämiseen. Nythän me emme pääse ko kolumnistin kanssa täällä vauvalla rakentamaan syvällisempää ymmärrystä, mutta jos se mahdollisuus olisi, itse ainakin lähtisin lisäkysymysten kautta purkamaan hänen ajatteluaan, mikä toivottavasti saisi hänet perääntymään kovin kärkkäästä ilmaisusta, ja ehkä lopulta voisimme päätyä ymmärtämään hieman toistemme kantoja.

Silti jos tässä nyt olisi tavoitteena meidän vauvalaisten keskustella tästä asiasta ns rakentavasti, en varmasti ensimmäisenä huutaisi julki omaa pahaa mieltäni, vaan lähestyisin asiaa neutraalimmin.

Tässä se ongelma piileekin. Vihamielisestä mielipidekirjoituksesta on yksinkertaisesti mahdoton rakentaa syvällistä ja pohdiskelevaa keskustelua. Jos minä sanon että sinä olet ihan tyhmä ja minä tiedän sen koska minä nyt vain tiedän, ei keskustelussa päästä puuta pidemmälle vaikka kuinka jauhettaisiin. En nyt tiedä saatko tästä ajatuksesta kiinni. 

Olisi aivan eri asia, jos kolumnin kirjoittaja perustelisi näkemystään edes jotenkin. Mieluiten tietysti tutkimustiedolla. Mutta kyse on 100% hänen omasta mielipiteestään, ei minkäänlaisesta faktatiedosta. Rakentava keskustelu siis tosiaan on sekä mahdotonta että oikeastaan jopa turhaa.

/244

No usko pois, jos väittäisit minua tyhmäksi ja asia oikeasti kiinnostaisi minua, yrittäisin kyllä keskustella asiasta kanssasi. Ei ensimmäinen ajatukseni olisi kirkua suureen ääneen "enhän ole". Se että syntyisikö mitään järjellistä keskustelua olisi sitten vähän kummankin kontolla.

Mutta toisaalta, eipä minua kiinnosta. Kuten ei kiinnosta sekään, jos täällä joku kirkuu lapsiperheiden olevan kamalia ja lasten huonosti kasvatettuja ja whatever. Koska tiedän sen olevan heidän heikkouttaan, ei minun.

En usko että oikeasti toimisit noin, jos sinua syytettäisiin tyhmäksi. Helppohan se on sanoa kun ei arvostelu kohdistu sinuun.

No älä usko, ei se minulta ole pois :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kolumni olisi leimannut lasten vanhemmat itsekkäiksi ja itsekeskeisiksi, kaikki lapselliset olisivat nyt vihaisia ja vaatisivat kolumnistin päätä vadille.

Kukaan ei tykkää perättömistä syytöksistä. Jos sinua syyttäisi joku vaikka varkaaksi, kummin tekisit: suuttuisit ja puolustautuisit, vai sanoisit maireasti: "Ymmärrän miksi saatat luulla minua varkaaksi, mutta selitänpä nyt miksi se ei ole totta."

Kuka tahansa tuossa tilanteessa suuttuisi.

Vaikka tämä kolumni ei mainitse ketään ihmistä nimeltä, se kuitenkin leimaa suuren joukon ihmisiä vastuuttomiksi huonoiksi ihmisiksi. Se suututtaa ja se on tarkoituksella kirjoitettu sellaiseksi, että ihmiset suuttuisivat. Turha on puolustella kolumnistia, ettei hän nyt varmaan *tarkoittanut*. Aivan varmasti tarkoitti.

Olet väärässä. Saat aivan vapaasti väittää minua varkaaksi. Minä tiedän ettei se ole totta eikä minulla ole mitään tarvetta alkaa puolustautua noin naurettavaa väitettä vastaan.

Jos taas esim pomoni alkaisi tuollaista väittää, silloin saattaisinkin suuttua ja olisi hyvinkin tarve puolustautua. Ihan sama jonkun random kolumnistin kohdalla, ei kiinnosta pätkääkään, ellei hän nyt ihan nimellä hyökkää julkisella foorumilla. Saa ihan vapaasti sanoa vaikkapa, että lapsiperheet ovat rasittavia. Antaa tulla vaan :)

Okei, olet huono ihminen ja teit lapset pelkästään itsekkäistä syistä. Halusit itsellesi iloa, onnea, merkityksen elämällesi, tekemistä ettei olisi tylsää, vanhuuden avuksi ja turvaksi jne. Näinhän kaikki lapsen hankkivat tekevät. Ei ole olemassa yhtäkään täysin epäitsekästä syytä hankkia lapsia. Joten olet huono ja itsekäs ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä veloja harmittaa, että joku sanoo asian niinkuin se on. Perhe, sellaisen haluaminen, vastuunkanto, muista huolehtiminen, ne nyt vaan ovat henkisesti kypsällä tasolla olevan ihmisen merkkejä (vaikken kiistä, toki lapsia hankkivat sellaisetkin, jotka eivät ole henkisesti aikuistuneet). Velat kilpaa kiljuvat inhoavansa lapsia ja kuoro nyökyttelee tyytyväisenä, mutta auta armias, jos joku toteaa tuollaisen olevan lapsellista ja oman minän ympärillä pyörimistä. Osui ja upposi.

Ihminen on onnellisimmillaan antaessaan muille. Erilaisissa tutkimuksissa esimerkiksi vapaaehtoistyötä tekevät korostuvat onnellisuustilastoissa. Perheestä huolehtiminen on pienemmässä mitaakaavassa juurikin yhteisöstä huolehtimista. Myös masennusta ja itsem*rhia on vähemmän yhteisöllisissä kulttuureissa kuin individualismia korostavissa.

Sinustako sellainen ihminen joka huolehtii muista, tekee nuorisotyötä, hoitaa vanhuksia, toimii päihdetyössä, asunnottomien asioilla, lastenhoidossa, lääketieteessä yms on henkisesti epäkypsän ihmisen merkki, jos hänellä ei satu olemaan omia lapsia?

Ihan kuin tosi moni teistä ei ajattelisi yhtään omilla aivoilla.

No jos se on omaa palkkatyötä, niin sitten se on vain työtä. Jokainen kykenee rahaa vastaan tekemään asioita, useimmat jopa vastuullisia asioita. Jos taas ihminen vahvasti on mukana vapaaehtoistyössä, asia hieman muuttaa. Silloin ihminen tekee vapaaehtoisesti jotain hyvää yhteisön eteen.

Jos yhtään ajattelet omilla aivoillasi ymmärrät kyllä eron.

Käsittämätön asenne sulla. Jos siis ihminen hakeutuu jollekin alalle koska kokee, että voi näin auttaa ihmsiä ja luoda parempaa maailmaa tms. hän muuttuukin heti hitusen huonommaksi jos hänelle maksetaan siitä? Ai niin paitsi jos hänellä on omia lapsia. Silloin hän on parempi ihminen automaattisesti, paljon paljon epäitsekkäämpikin. 

Lässynlää. Sanon vaan, että se ei ole mikään erityisen ihmeellinen asia, että ihminen tekee vastuullista työtä. Ei se oikeastaan kerro ihmisestä paljoakaan. Se on tapa ansaita rahaa, ja toki toivottavasti myös mieluinen tapa. Ja lopulta lähes kaikki työt ovat varsin vastuullisia, siivojalla on iso vastuu siinä missä hoitajallakin. Insinöörillä on iso vastuu siinä missä opettajallakin. Pohjimmiltaan silti valtaosa ihmisistä käy palkkatyössä palkan takia ja valtaosan työ on vastuullista.

Sen sijaan pyyteettömästi asioiden tekeminen toisten ihmisten hyväksi on ihan eri asia. Tottahan siinäkin on jos jonkinlaista motiivia, mutta noin keskimäärin aktiivinen vapaaehtoistyö kertoo jo ihmisestä aika paljon enemmän kuin palkkatyö. Ihan kuten keskimäärin lapsiperheissä aikuiset nyt vaan ovat henkisesti kypsempiä ja kykenevämpiä ottamaan vastuuta toisista ihmisistä kuin velat. (mikä edelleen ei tarkoita, että kaikki vanhemmat olisivat epäitsekkäitä ja kypsiä tai kaikki velat olisivat itsekkäitä ja epäkypsiä)

Ja tästähän taas ei ole mitään todisteita.

Tämäkin keskustelu, jossa vaikka koiran hoitaminen sujuvasti rinnastetaan lapsen kasvattamiseen ja hoitamiseen. Itkettäisi tällaisten ihmisten typeryys, jos ei naurattaisi niin paljon.

Vastuu se on siitä eläimestäkin.

Lapsettomuus ei mitenkään poissulje kykyä ottaa vastuuta muista ihmisistä ja heidän hyvinvoinnistaan. Tai henkistä kypsyyttä.

Kuinka kapeakatseinen pitää olla, että näin luulee? Eikös teidän vanhempien pitänyt niiden lasten myötä olla kykeneviä näkemään asioita muiden kantiltaja ymmärtää erilaisia persoonia?

No eläin nyt vaan on täysin eri asia kuin lapsi. Kyllä, minulla on kaksi koiraa ja kaksi lasta. Ja vastuu koirasta on vain pienen hippusen siitä mitä lapsesta.

Joku eläinrakas lapseton kokee asian toisin.

Koska ei vaan tajua.

Onkohan kolumnistin näkökulmasta hieno, kypsä ja aikuinen juttu se oululainen teini-isä, joka pätki vauvalleen aivovamman?

(Itse olisin soinut ko teini-isän pysyvän lapsellisena hyvin pitkään, kolumnistin tyypittelyä käyttääkseni)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kolumni olisi leimannut lasten vanhemmat itsekkäiksi ja itsekeskeisiksi, kaikki lapselliset olisivat nyt vihaisia ja vaatisivat kolumnistin päätä vadille.

Kukaan ei tykkää perättömistä syytöksistä. Jos sinua syyttäisi joku vaikka varkaaksi, kummin tekisit: suuttuisit ja puolustautuisit, vai sanoisit maireasti: "Ymmärrän miksi saatat luulla minua varkaaksi, mutta selitänpä nyt miksi se ei ole totta."

Kuka tahansa tuossa tilanteessa suuttuisi.

Vaikka tämä kolumni ei mainitse ketään ihmistä nimeltä, se kuitenkin leimaa suuren joukon ihmisiä vastuuttomiksi huonoiksi ihmisiksi. Se suututtaa ja se on tarkoituksella kirjoitettu sellaiseksi, että ihmiset suuttuisivat. Turha on puolustella kolumnistia, ettei hän nyt varmaan *tarkoittanut*. Aivan varmasti tarkoitti.

Olet väärässä. Saat aivan vapaasti väittää minua varkaaksi. Minä tiedän ettei se ole totta eikä minulla ole mitään tarvetta alkaa puolustautua noin naurettavaa väitettä vastaan.

Jos taas esim pomoni alkaisi tuollaista väittää, silloin saattaisinkin suuttua ja olisi hyvinkin tarve puolustautua. Ihan sama jonkun random kolumnistin kohdalla, ei kiinnosta pätkääkään, ellei hän nyt ihan nimellä hyökkää julkisella foorumilla. Saa ihan vapaasti sanoa vaikkapa, että lapsiperheet ovat rasittavia. Antaa tulla vaan :)

Okei, olet huono ihminen ja teit lapset pelkästään itsekkäistä syistä. Halusit itsellesi iloa, onnea, merkityksen elämällesi, tekemistä ettei olisi tylsää, vanhuuden avuksi ja turvaksi jne. Näinhän kaikki lapsen hankkivat tekevät. Ei ole olemassa yhtäkään täysin epäitsekästä syytä hankkia lapsia. Joten olet huono ja itsekäs ihminen.

Ok, miksi ajattelet noin? Mihin perustat väitteesi? Oletko koskaan ajatellut, että kenties tässä asiassa hyppäät aika nopeasti johtopäätöksiin tuntemattoman ihmisen kohdalla?

No tässä yhden "vauvan" tarina.

Paska lapsuus, seks. hyväksikäyttöä, väkivaltaa, vaikeat traumat. Jouduin n. 10-vuotiaasta asti ottamaan pikkuäidin roolin perheessä, kun äidillä meni mielenterveys ja isä ihan kädetön käytännön asioissa. Ihan liian aikaisin jouduin huolehtimaan ja kantamaan vastuuta sisaruksista. Aamupalat, läksyt ym huolehdin ja tarkastin minä, lapsesta asti.

Koulussa kiusattiin, oli kovat paineet ja stressi. Teininä ystävä teki itsemurhan ja melkein itsekin. Nuorena aikuisena sairastuin vakavasti (fyysisesti) ja lopulta nöyryyttävän hoitokokeilurumban jälkeen jouduin eläkkeelle. Sairauden periytymisen riski on todellinen.

Ihanko oikeasti olen aikuisvauva, kun en yksinkertaisesti kestä enää yhtään lisää stressitekijöitä tälle elämälle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taisi osua ja upota kommenteista päätellen.

Nämä osui ja upposi -kommentit ovat niin tylsiä.

Miten lapsettoman sitten pitäisi vastata, ettei olisi mielestäsi osunut ja uponnut? Pitäisikö sanoa että oi suuri guru, olet ihan oikeassa ja olemme täysin sellaisia kuin tämä stereotypiasi väittää? Vaikka se ei olekaan totta. Koska muuten osui ja upposi, jos puolustaa itseään.

Ihmisillä on erilaisia mielipiteitä ja kokemuksia. Tämän pitäisi olla itsestäänselvyys. Mikään kirjoitus ei koskaan voi saada 100 % kannatusta, ei varsinkaan tämmöinen kärjistävä, ehkä tahallaan loukkaavaksi tarkoitettu artikkeli. Sehän on sitä keskustelua, että ollaan eri mieltä.

Höps. Kolumnistit kirjoittavat aina kärjistäen, se kannattaa ihan ensiksi tiedostaa. Osansa saa vuorollaan mikä mikin ryhmä. Tarkoitus tuskin on loukata, vaan provosoida keskustelua (mikä onnistui, taas kerran).

Mutta se miten reagoi, kertoo aika paljon ihmisestä. Iskeekö välitön puolustusreaktio ja takaisin syyttely. Vai osaako poimia sieltä sen asian, ja tarkastella itseään sen valossa (siis jos nyt jotenkin haluaa itseään peilata kolumniin, jollei halua niin ei sitä loukkaannukaan). Sellainen ihminen osaa poimia sen sanoman sieltä kärjistysten takaa ja todeta, että ehkä kirjoittajalla on joku pointti, josta itse voi sitten rauhallisen varmasti olla joko samaa tai eri mieltä, tai osittain samaa mieltä.

Siksi minusta tuo osui ja upposi on tarkoitettu sellaisille, jotka välittömästi ryntäävät vain puolustamaan omaa kantaansa mitenkään tuomatta esiin, että on lukenut, ymmärtänyt ja jotenkin pohdiskellut, mitä se kolumnisti oikeasti yritti sanoa.

Tästä kommentista huokuu sinun kantasi asiaan, ja se että pidät sitä oikeana kantana. Olet sitä mieltä, että ihminen joka on kolumnin kanssa täysin eri mieltä ja sanoo sen ääneen, ei ole lukenut, ymmärtänyt ja pohdiskellut kolumnin sanomaa. 

Ei tuo kirjoitus niin monimutkainen ollut etteikö sitä normaali ihminen ymmärtäisi ihan ensilukemalla. Ja on ihan oikein että se herättää keskustelua, myös niissä jotka tosiaan ovat asiasta voimakkaasti eri mieltä.

/244

Keskustelu ja täysi sokea puolustusreaktio on ihan eri asia. Opetan työkseni dialogia, se pääsääntöisesti toki soveltuu keskusteluun, mutta voi dialogitaidoilla myös lukea ja mennä esitystavan taakse rakentamaan ymmärrystä, jos haluaa.

Journalismi on yksi ammatti, missä pätee omat lainalaisuutensa. Tekstin tuottamisessa on paljon piilomotiiveja, ja kun oppii niitä esimerkiksi dialogitaitojen kautta tunnistamaan, on paljon helpompi neutraalisti lukea provokatiivista tekstiä.

Mutta miksi tarkoituksellisen provokatiivista mielipidekirjoitusta pitäisi lukea erityisen neutraalisti? Miksi kirjoittaja ei muotoillut tekstiään neutraalisti? 

En minä ainakaan olettaisi, että jos kirjottaisin nettiin tekstin jossa kerron kaikkien lapsellisten olevan itsekkäitä aikuisvauvoja jotka eivät tiedä elämästä mitään, etteikö se herättäisi puolustusreaktioita. Totta kai herättäisi, on selvää että kokonaisen ihmisryhmän leimaaminen toista huonommaksi herättää tunteita. Ja niin sen todellakin kuuluu tehdä.

Mikä olisi sinun mielestäsi oikea tapa reagoida tällaiseen jopa ihmisvihaa sisältävään tekstiin? Etenkin jos sitä pitää aivan täytenä huuhaana?

/244

Ei minulla ole mitään oikeaa tapaa, koska mitään oikeaa tapaa ei ole. Itse vaan en pidä siitä tyylistä, että jos joku sanoo jotain kärjistäen, toinen vastaa siihen kärjistäen. Se ei johda mihinkään muuhun kuin juupas-eipäs-vänkäämiseen. Nythän me emme pääse ko kolumnistin kanssa täällä vauvalla rakentamaan syvällisempää ymmärrystä, mutta jos se mahdollisuus olisi, itse ainakin lähtisin lisäkysymysten kautta purkamaan hänen ajatteluaan, mikä toivottavasti saisi hänet perääntymään kovin kärkkäästä ilmaisusta, ja ehkä lopulta voisimme päätyä ymmärtämään hieman toistemme kantoja.

Silti jos tässä nyt olisi tavoitteena meidän vauvalaisten keskustella tästä asiasta ns rakentavasti, en varmasti ensimmäisenä huutaisi julki omaa pahaa mieltäni, vaan lähestyisin asiaa neutraalimmin.

Tässä se ongelma piileekin. Vihamielisestä mielipidekirjoituksesta on yksinkertaisesti mahdoton rakentaa syvällistä ja pohdiskelevaa keskustelua. Jos minä sanon että sinä olet ihan tyhmä ja minä tiedän sen koska minä nyt vain tiedän, ei keskustelussa päästä puuta pidemmälle vaikka kuinka jauhettaisiin. En nyt tiedä saatko tästä ajatuksesta kiinni. 

Olisi aivan eri asia, jos kolumnin kirjoittaja perustelisi näkemystään edes jotenkin. Mieluiten tietysti tutkimustiedolla. Mutta kyse on 100% hänen omasta mielipiteestään, ei minkäänlaisesta faktatiedosta. Rakentava keskustelu siis tosiaan on sekä mahdotonta että oikeastaan jopa turhaa.

/244

No usko pois, jos väittäisit minua tyhmäksi ja asia oikeasti kiinnostaisi minua, yrittäisin kyllä keskustella asiasta kanssasi. Ei ensimmäinen ajatukseni olisi kirkua suureen ääneen "enhän ole". Se että syntyisikö mitään järjellistä keskustelua olisi sitten vähän kummankin kontolla.

Mutta toisaalta, eipä minua kiinnosta. Kuten ei kiinnosta sekään, jos täällä joku kirkuu lapsiperheiden olevan kamalia ja lasten huonosti kasvatettuja ja whatever. Koska tiedän sen olevan heidän heikkouttaan, ei minun.

En usko että oikeasti toimisit noin, jos sinua syytettäisiin tyhmäksi. Helppohan se on sanoa kun ei arvostelu kohdistu sinuun.

Ja yhtäkään kärjistettyä ja negatiivista kirjoitusta lapsiperheiden asioistahan ei koskaan missään julkaista :D

Eri

Jos argumentti on pelkästään se, että ihmisen pitää ottaa vastuu avuttoman olennon hyvinvoinnista, ruokkia ja pestä sitä ja uhrata sille aikaa..

niin siinä kohti lemmikkieläin on ihan sama asia kuin lapsi. Koska sitä hoivataan ja pidetään huolta.

Tähän argumenttiin ei sisälly se, että lapsi kasvatetaan ihmiseksi ja se oppii puhumaan ja sillä on joku ihmisen persoonallisuus. Jos väite on VAIN se vastuun ottaminen, niin silloin lemmikin omistaminen riittää. Esimerkiksi monet koirarodut ovat todella hankalia ja niihin pitää panostaa paljon aikaa ja rahaa. Oma kaverini jäi etätöihin kun hankki koiranpennun, koska sillä rodulla on niin paha eroahdistus. Hän joutui oikeasti olemaan 100 % ajasta sen koiran kanssa ekoina kuukausina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taisi osua ja upota kommenteista päätellen.

Nämä osui ja upposi -kommentit ovat niin tylsiä.

Miten lapsettoman sitten pitäisi vastata, ettei olisi mielestäsi osunut ja uponnut? Pitäisikö sanoa että oi suuri guru, olet ihan oikeassa ja olemme täysin sellaisia kuin tämä stereotypiasi väittää? Vaikka se ei olekaan totta. Koska muuten osui ja upposi, jos puolustaa itseään.

Ihmisillä on erilaisia mielipiteitä ja kokemuksia. Tämän pitäisi olla itsestäänselvyys. Mikään kirjoitus ei koskaan voi saada 100 % kannatusta, ei varsinkaan tämmöinen kärjistävä, ehkä tahallaan loukkaavaksi tarkoitettu artikkeli. Sehän on sitä keskustelua, että ollaan eri mieltä.

Höps. Kolumnistit kirjoittavat aina kärjistäen, se kannattaa ihan ensiksi tiedostaa. Osansa saa vuorollaan mikä mikin ryhmä. Tarkoitus tuskin on loukata, vaan provosoida keskustelua (mikä onnistui, taas kerran).

Mutta se miten reagoi, kertoo aika paljon ihmisestä. Iskeekö välitön puolustusreaktio ja takaisin syyttely. Vai osaako poimia sieltä sen asian, ja tarkastella itseään sen valossa (siis jos nyt jotenkin haluaa itseään peilata kolumniin, jollei halua niin ei sitä loukkaannukaan). Sellainen ihminen osaa poimia sen sanoman sieltä kärjistysten takaa ja todeta, että ehkä kirjoittajalla on joku pointti, josta itse voi sitten rauhallisen varmasti olla joko samaa tai eri mieltä, tai osittain samaa mieltä.

Siksi minusta tuo osui ja upposi on tarkoitettu sellaisille, jotka välittömästi ryntäävät vain puolustamaan omaa kantaansa mitenkään tuomatta esiin, että on lukenut, ymmärtänyt ja jotenkin pohdiskellut, mitä se kolumnisti oikeasti yritti sanoa.

Tästä kommentista huokuu sinun kantasi asiaan, ja se että pidät sitä oikeana kantana. Olet sitä mieltä, että ihminen joka on kolumnin kanssa täysin eri mieltä ja sanoo sen ääneen, ei ole lukenut, ymmärtänyt ja pohdiskellut kolumnin sanomaa. 

Ei tuo kirjoitus niin monimutkainen ollut etteikö sitä normaali ihminen ymmärtäisi ihan ensilukemalla. Ja on ihan oikein että se herättää keskustelua, myös niissä jotka tosiaan ovat asiasta voimakkaasti eri mieltä.

/244

Keskustelu ja täysi sokea puolustusreaktio on ihan eri asia. Opetan työkseni dialogia, se pääsääntöisesti toki soveltuu keskusteluun, mutta voi dialogitaidoilla myös lukea ja mennä esitystavan taakse rakentamaan ymmärrystä, jos haluaa.

Journalismi on yksi ammatti, missä pätee omat lainalaisuutensa. Tekstin tuottamisessa on paljon piilomotiiveja, ja kun oppii niitä esimerkiksi dialogitaitojen kautta tunnistamaan, on paljon helpompi neutraalisti lukea provokatiivista tekstiä.

Mutta miksi tarkoituksellisen provokatiivista mielipidekirjoitusta pitäisi lukea erityisen neutraalisti? Miksi kirjoittaja ei muotoillut tekstiään neutraalisti? 

En minä ainakaan olettaisi, että jos kirjottaisin nettiin tekstin jossa kerron kaikkien lapsellisten olevan itsekkäitä aikuisvauvoja jotka eivät tiedä elämästä mitään, etteikö se herättäisi puolustusreaktioita. Totta kai herättäisi, on selvää että kokonaisen ihmisryhmän leimaaminen toista huonommaksi herättää tunteita. Ja niin sen todellakin kuuluu tehdä.

Mikä olisi sinun mielestäsi oikea tapa reagoida tällaiseen jopa ihmisvihaa sisältävään tekstiin? Etenkin jos sitä pitää aivan täytenä huuhaana?

/244

Ei minulla ole mitään oikeaa tapaa, koska mitään oikeaa tapaa ei ole. Itse vaan en pidä siitä tyylistä, että jos joku sanoo jotain kärjistäen, toinen vastaa siihen kärjistäen. Se ei johda mihinkään muuhun kuin juupas-eipäs-vänkäämiseen. Nythän me emme pääse ko kolumnistin kanssa täällä vauvalla rakentamaan syvällisempää ymmärrystä, mutta jos se mahdollisuus olisi, itse ainakin lähtisin lisäkysymysten kautta purkamaan hänen ajatteluaan, mikä toivottavasti saisi hänet perääntymään kovin kärkkäästä ilmaisusta, ja ehkä lopulta voisimme päätyä ymmärtämään hieman toistemme kantoja.

Silti jos tässä nyt olisi tavoitteena meidän vauvalaisten keskustella tästä asiasta ns rakentavasti, en varmasti ensimmäisenä huutaisi julki omaa pahaa mieltäni, vaan lähestyisin asiaa neutraalimmin.

Tässä se ongelma piileekin. Vihamielisestä mielipidekirjoituksesta on yksinkertaisesti mahdoton rakentaa syvällistä ja pohdiskelevaa keskustelua. Jos minä sanon että sinä olet ihan tyhmä ja minä tiedän sen koska minä nyt vain tiedän, ei keskustelussa päästä puuta pidemmälle vaikka kuinka jauhettaisiin. En nyt tiedä saatko tästä ajatuksesta kiinni. 

Olisi aivan eri asia, jos kolumnin kirjoittaja perustelisi näkemystään edes jotenkin. Mieluiten tietysti tutkimustiedolla. Mutta kyse on 100% hänen omasta mielipiteestään, ei minkäänlaisesta faktatiedosta. Rakentava keskustelu siis tosiaan on sekä mahdotonta että oikeastaan jopa turhaa.

/244

No usko pois, jos väittäisit minua tyhmäksi ja asia oikeasti kiinnostaisi minua, yrittäisin kyllä keskustella asiasta kanssasi. Ei ensimmäinen ajatukseni olisi kirkua suureen ääneen "enhän ole". Se että syntyisikö mitään järjellistä keskustelua olisi sitten vähän kummankin kontolla.

Mutta toisaalta, eipä minua kiinnosta. Kuten ei kiinnosta sekään, jos täällä joku kirkuu lapsiperheiden olevan kamalia ja lasten huonosti kasvatettuja ja whatever. Koska tiedän sen olevan heidän heikkouttaan, ei minun.

En usko että oikeasti toimisit noin, jos sinua syytettäisiin tyhmäksi. Helppohan se on sanoa kun ei arvostelu kohdistu sinuun.

Ja yhtäkään kärjistettyä ja negatiivista kirjoitusta lapsiperheiden asioistahan ei koskaan missään julkaista :D

Eri

Julkaistaan, ja silloin lapsiperheet puolustautuvat suu vaahdossa. Tässä tapauksessa on tietysti helpompi olla rauhallinen, jos on lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taisi osua ja upota kommenteista päätellen.

Nämä osui ja upposi -kommentit ovat niin tylsiä.

Miten lapsettoman sitten pitäisi vastata, ettei olisi mielestäsi osunut ja uponnut? Pitäisikö sanoa että oi suuri guru, olet ihan oikeassa ja olemme täysin sellaisia kuin tämä stereotypiasi väittää? Vaikka se ei olekaan totta. Koska muuten osui ja upposi, jos puolustaa itseään.

Ihmisillä on erilaisia mielipiteitä ja kokemuksia. Tämän pitäisi olla itsestäänselvyys. Mikään kirjoitus ei koskaan voi saada 100 % kannatusta, ei varsinkaan tämmöinen kärjistävä, ehkä tahallaan loukkaavaksi tarkoitettu artikkeli. Sehän on sitä keskustelua, että ollaan eri mieltä.

Höps. Kolumnistit kirjoittavat aina kärjistäen, se kannattaa ihan ensiksi tiedostaa. Osansa saa vuorollaan mikä mikin ryhmä. Tarkoitus tuskin on loukata, vaan provosoida keskustelua (mikä onnistui, taas kerran).

Mutta se miten reagoi, kertoo aika paljon ihmisestä. Iskeekö välitön puolustusreaktio ja takaisin syyttely. Vai osaako poimia sieltä sen asian, ja tarkastella itseään sen valossa (siis jos nyt jotenkin haluaa itseään peilata kolumniin, jollei halua niin ei sitä loukkaannukaan). Sellainen ihminen osaa poimia sen sanoman sieltä kärjistysten takaa ja todeta, että ehkä kirjoittajalla on joku pointti, josta itse voi sitten rauhallisen varmasti olla joko samaa tai eri mieltä, tai osittain samaa mieltä.

Siksi minusta tuo osui ja upposi on tarkoitettu sellaisille, jotka välittömästi ryntäävät vain puolustamaan omaa kantaansa mitenkään tuomatta esiin, että on lukenut, ymmärtänyt ja jotenkin pohdiskellut, mitä se kolumnisti oikeasti yritti sanoa.

Tästä kommentista huokuu sinun kantasi asiaan, ja se että pidät sitä oikeana kantana. Olet sitä mieltä, että ihminen joka on kolumnin kanssa täysin eri mieltä ja sanoo sen ääneen, ei ole lukenut, ymmärtänyt ja pohdiskellut kolumnin sanomaa. 

Ei tuo kirjoitus niin monimutkainen ollut etteikö sitä normaali ihminen ymmärtäisi ihan ensilukemalla. Ja on ihan oikein että se herättää keskustelua, myös niissä jotka tosiaan ovat asiasta voimakkaasti eri mieltä.

/244

Keskustelu ja täysi sokea puolustusreaktio on ihan eri asia. Opetan työkseni dialogia, se pääsääntöisesti toki soveltuu keskusteluun, mutta voi dialogitaidoilla myös lukea ja mennä esitystavan taakse rakentamaan ymmärrystä, jos haluaa.

Journalismi on yksi ammatti, missä pätee omat lainalaisuutensa. Tekstin tuottamisessa on paljon piilomotiiveja, ja kun oppii niitä esimerkiksi dialogitaitojen kautta tunnistamaan, on paljon helpompi neutraalisti lukea provokatiivista tekstiä.

Mutta miksi tarkoituksellisen provokatiivista mielipidekirjoitusta pitäisi lukea erityisen neutraalisti? Miksi kirjoittaja ei muotoillut tekstiään neutraalisti? 

En minä ainakaan olettaisi, että jos kirjottaisin nettiin tekstin jossa kerron kaikkien lapsellisten olevan itsekkäitä aikuisvauvoja jotka eivät tiedä elämästä mitään, etteikö se herättäisi puolustusreaktioita. Totta kai herättäisi, on selvää että kokonaisen ihmisryhmän leimaaminen toista huonommaksi herättää tunteita. Ja niin sen todellakin kuuluu tehdä.

Mikä olisi sinun mielestäsi oikea tapa reagoida tällaiseen jopa ihmisvihaa sisältävään tekstiin? Etenkin jos sitä pitää aivan täytenä huuhaana?

/244

Ei minulla ole mitään oikeaa tapaa, koska mitään oikeaa tapaa ei ole. Itse vaan en pidä siitä tyylistä, että jos joku sanoo jotain kärjistäen, toinen vastaa siihen kärjistäen. Se ei johda mihinkään muuhun kuin juupas-eipäs-vänkäämiseen. Nythän me emme pääse ko kolumnistin kanssa täällä vauvalla rakentamaan syvällisempää ymmärrystä, mutta jos se mahdollisuus olisi, itse ainakin lähtisin lisäkysymysten kautta purkamaan hänen ajatteluaan, mikä toivottavasti saisi hänet perääntymään kovin kärkkäästä ilmaisusta, ja ehkä lopulta voisimme päätyä ymmärtämään hieman toistemme kantoja.

Silti jos tässä nyt olisi tavoitteena meidän vauvalaisten keskustella tästä asiasta ns rakentavasti, en varmasti ensimmäisenä huutaisi julki omaa pahaa mieltäni, vaan lähestyisin asiaa neutraalimmin.

Tässä se ongelma piileekin. Vihamielisestä mielipidekirjoituksesta on yksinkertaisesti mahdoton rakentaa syvällistä ja pohdiskelevaa keskustelua. Jos minä sanon että sinä olet ihan tyhmä ja minä tiedän sen koska minä nyt vain tiedän, ei keskustelussa päästä puuta pidemmälle vaikka kuinka jauhettaisiin. En nyt tiedä saatko tästä ajatuksesta kiinni. 

Olisi aivan eri asia, jos kolumnin kirjoittaja perustelisi näkemystään edes jotenkin. Mieluiten tietysti tutkimustiedolla. Mutta kyse on 100% hänen omasta mielipiteestään, ei minkäänlaisesta faktatiedosta. Rakentava keskustelu siis tosiaan on sekä mahdotonta että oikeastaan jopa turhaa.

/244

No usko pois, jos väittäisit minua tyhmäksi ja asia oikeasti kiinnostaisi minua, yrittäisin kyllä keskustella asiasta kanssasi. Ei ensimmäinen ajatukseni olisi kirkua suureen ääneen "enhän ole". Se että syntyisikö mitään järjellistä keskustelua olisi sitten vähän kummankin kontolla.

Mutta toisaalta, eipä minua kiinnosta. Kuten ei kiinnosta sekään, jos täällä joku kirkuu lapsiperheiden olevan kamalia ja lasten huonosti kasvatettuja ja whatever. Koska tiedän sen olevan heidän heikkouttaan, ei minun.

En usko että oikeasti toimisit noin, jos sinua syytettäisiin tyhmäksi. Helppohan se on sanoa kun ei arvostelu kohdistu sinuun.

Ja yhtäkään kärjistettyä ja negatiivista kirjoitusta lapsiperheiden asioistahan ei koskaan missään julkaista :D

Eri

Julkaistaan, ja silloin lapsiperheet puolustautuvat suu vaahdossa. Tässä tapauksessa on tietysti helpompi olla rauhallinen, jos on lapsia.

No yritän nyt vielä kerran. Sillä asialla ei ole väliä, mitä se kirjoitus koskee, jos se on aivan ilmeisen provoilua. Fiksu ihminen ei lähde jauhamaan ja vänkäämään sellaisesta - vaan antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Itse asiasta, siitä miten lapsi muuttaa ihmistä ja muuttaako ja mitä eroja tässä on lapsiperheiden ja lapsettomien välillä voi tietysti keskustella. Joko omasta kokemuspohjasta tai mahdollisesti joidenkin faktojenkin kautta, sikäli mikäli aiheesta löytyy tutkimustietoa.

Itse vaan koen sen primitiivipuolustautumisen jotenkin merkkinä omasta heikkoudesta sen itse asian suhteen.

Syitä lapsen hankkimiselle:

-oma onnellisuus

-oman suvun jatkaminen

-halutaan merkitys omalle elämälle

-toivo että lapset hoitavat minua vanhana

-sukulaiset painostavat tekemään lapsia

-kaikilla tuttavilla on lapsia

-haluan olla jollekulle tärkeä

minäminäminä.