Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pekka Juntin kolumni (Yle): lapsettomat ovat isoja vauvoja
11.11.2019 |
Osuu kyllä monessa kohdassa oikeaan!
https://yle.fi/uutiset/3-11043764
"Lapset ovat vaiva, kärsimys ja huoli. Silti yhä useammin minusta tuntuu, että tarvitsemme vastuksia. Ihminen on rakennettu niin, ettei mikään rikas ja tärkeä tule helpolla. Ilman tosikoitoksia jäämme vajaiksi. Jäämme isoiksi vauvoiksi. Jumimme nuoruuteen, siihen kulttuuriseen omituiseen välitilaan, joka keksittiin kai joskus 1950-luvulla, ja jonka keskiössä ovat minä ja minun rentoa elämääni tukevat tarpeeni."
Kommentit (711)
Siinä on Juntti tehnyt lisää pikku Juntteja. Toivottavasti he saa kotoa muutakin henkistä evästä kuin halveksuvan asenteen muita ihmisiä( ja heidän oikeutta päättää itse elämästään) kohtaan ja oman erinomaisuuden korostamisen.
On muuten rasittava ihmistyyppi tuollainen, joka joka asiassa korostaa omien valintojensa ylivertaisuutta ja vaatii kaikkia muitakin toimimaan kuin hän. On ihan sama onko kyse työmatkapyöräilystä, hesarin lukemisesta, lapsien tekemisestä- MINÄ olen parempi kuin muut ja KAIKKIEN pitäisi ottaa minusta mallia, niih! Ja MINÄ voin nimitellä kaikkia muita, jotka eivät tunnusta MINUN erinomaisuutta ja tee niinkuin MINÄ teen. Jotenkin tuntuu, että kenties Juntti itse on tässä se henkisesti keskenkasvuinen.
Ihmetyttää myös miksi synnytystalkoita vaativat ja lapsettomia syyllistävät ovat pääosin miehiä. Tottakai se on helpompi huudella kun ei itse joudu sen asian eteen tekemään juuri mitään uhrauksia ja voi ottaa hatkat heti kun tuntuu siltä ja silti olla "super-isi" tai "hyvä isä", kuten tietyt bloggaajat ja kirjailijaksi itseään kutsuvat väittävät olevansa. Heti kun tuntuu pikkasen ikävältä tai jollain on hyvät pakarat tai nätit silmät, voi lähteä ja silti myydä kirjoja, kirjoittaa blogeja ja antaa haastatteluja isyydestä, vaikka olisi sen lapsen kanssa tekemisissä pari kertaa viikossa, kuukaudessa tai vuodessa. Noh, Juntti on sentään ainakin kerran siivonnut oksennuksen ja kokee jo olevansa parempi ihminen. Huh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä 40 vuotta eteenpäin? Jos elämän tarkoitus on tehdä mitä haluaa, koska haluaa ja olla huolehtimatta kenestäkään muusta kuin itsestään, kannattaa sitoutua siihen ajatukseen sydänjuurta myöten. Onko meillä tulevaisuudessa kymmeniä tuhansia eläkeikää lähestyviä sinkkumummoja ja pappoja, joita ei kukaan käy hoitamassa ja ovat julkisen terveydenhuollon varassa?
Eihän tämä eroa nykyhetkestäkään mitenkään? Vanhuksilla on lapsia, mutta ovat silti yksin. Toisekseen eikö se nimenomaan ole itsekästä hommata lapsia sen takia, että olisi EHKÄ joku vanhempana huolehtimassa?
Jos on hoitanut lapsensa rakkaudella ja hyvin, ei ole vanhana yksin. Ei vanhemmuus tarkoita, että on joku vanhuuden turva automaattisesti. Jos olet ollut itsekäs äiti tai isä, turha itkeä, jos kukaan ei tule katsomaan. Jos taas olet vapaaehtoisesti lapseton, et tietenkään edes odota, että sieltä tupsahtaa joku lehtolapsi, jonka olet synnyttänyt tietämättäsi. Se mun pointti oikeastaan on myös, että kun on juuri näitä veloja, jotka kertovat nauttivansa ajasta yksin ja kun voivat elää vain itselleen, niin tajuavatko he varmasti, että se olotila tulee olemaan pysyvä... en mä tässä ketään ajatellut käännyttää, kunhan vaan pohdin. En vaan haluaisi, että kenenkään tarvitsis olla vanhana yksin vastoin tahtoaan. Mutta todennäköisempää on, että et jää yksin, jos teet lapsia ja hoidat heidät hyvin.
Jos taas et tee lainkaan, olet mitä todennäköisemmin ihan tosi yksin. Kait sitä sitten halutaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä kolumnissa nyt haluttiin selkeästi tuoda esille sitä, että lapsen saaminen muuttaa ihmistä ja yleensä se tapahtuu epäitsekkääseen suuntaan. Poikkeuksiakin on, paljon. On vanhempia, jotka eivät kanna vastuuta lapsistaan, eivätkä kykene ottamaan vastuuta edes itsestään. Tulee mieleen vanhemmat, jotka eivät koskaan edes tapaa omaa lastaan. Paljon huostaanotetaan lapsia vanhempien vastuuttoman käyttäytymisen takia. Ei siis pidä paikkaansa vanhempi= vastuuntuntoisempi= epäitsekkäämpi. Silti, ymmärsin Juntin pointin. Kyllä lapsi kasvattaa, yleensä,paljon. Jos et ole tätä kokenut, voitko sitä kiistää?
Kukaan ei kiistä, etteikö lapsi kasvata. Kiistetään väite, etteikö ilman lapsia voisi kasvaa.
Voi, mutta ei samalla tavalla kuin vanhempana. Valitan.
No ei tietenkään. Kokemus kasvattaa, ja lapsellisilla ihmisillä on eri kokemukset, kuin lapsettomilla.
Mutta väite siitä, että vain vanhempana voit kasvaa vastuulliseksi ja paremmaksi ihmiseksi on yksinkertaisesti vain väärä.
Vierailija kirjoitti:
Allekirjoitan tuon 100%. Niin se vaan on, vaikka lapsetonta se voi kirpaista. Lapset ja nuoret ovat se toivo, joka pistää joka päivä rakentamaan tätä maailmaa vähän paremmaksi paikaksi. Tai yrittämään.
En usko, että ketään vapaaehtoisesti lapsetonta "kirpaisee" jonkun lapsen hankkineen mielipide. Minä olen tehnyt valintani lapsettomuuden suhteen enkä tunne minkäänlaista kaipuuta lapsiin, päinvastoin, koen suurta onnea ja tyytyväisyyttä siitä päätöksestä. Siitä että uskalsin tehdä sen vaikka lapsen hankkineet ja yhteiskunta yritti kääntää päätä. Jos sen takia jään isoksi vauvaksi, olkoon niin, olen onnellinen iso vauva!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä veloja harmittaa, että joku sanoo asian niinkuin se on. Perhe, sellaisen haluaminen, vastuunkanto, muista huolehtiminen, ne nyt vaan ovat henkisesti kypsällä tasolla olevan ihmisen merkkejä (vaikken kiistä, toki lapsia hankkivat sellaisetkin, jotka eivät ole henkisesti aikuistuneet). Velat kilpaa kiljuvat inhoavansa lapsia ja kuoro nyökyttelee tyytyväisenä, mutta auta armias, jos joku toteaa tuollaisen olevan lapsellista ja oman minän ympärillä pyörimistä. Osui ja upposi.
Ihminen on onnellisimmillaan antaessaan muille. Erilaisissa tutkimuksissa esimerkiksi vapaaehtoistyötä tekevät korostuvat onnellisuustilastoissa. Perheestä huolehtiminen on pienemmässä mitaakaavassa juurikin yhteisöstä huolehtimista. Myös masennusta ja itsem*rhia on vähemmän yhteisöllisissä kulttuureissa kuin individualismia korostavissa.
Sinustako sellainen ihminen joka huolehtii muista, tekee nuorisotyötä, hoitaa vanhuksia, toimii päihdetyössä, asunnottomien asioilla, lastenhoidossa, lääketieteessä yms on henkisesti epäkypsän ihmisen merkki, jos hänellä ei satu olemaan omia lapsia?
Ihan kuin tosi moni teistä ei ajattelisi yhtään omilla aivoilla.
No jos se on omaa palkkatyötä, niin sitten se on vain työtä. Jokainen kykenee rahaa vastaan tekemään asioita, useimmat jopa vastuullisia asioita. Jos taas ihminen vahvasti on mukana vapaaehtoistyössä, asia hieman muuttaa. Silloin ihminen tekee vapaaehtoisesti jotain hyvää yhteisön eteen.
Jos yhtään ajattelet omilla aivoillasi ymmärrät kyllä eron.
Käsittämätön asenne sulla. Jos siis ihminen hakeutuu jollekin alalle koska kokee, että voi näin auttaa ihmsiä ja luoda parempaa maailmaa tms. hän muuttuukin heti hitusen huonommaksi jos hänelle maksetaan siitä? Ai niin paitsi jos hänellä on omia lapsia. Silloin hän on parempi ihminen automaattisesti, paljon paljon epäitsekkäämpikin.
Lässynlää. Sanon vaan, että se ei ole mikään erityisen ihmeellinen asia, että ihminen tekee vastuullista työtä. Ei se oikeastaan kerro ihmisestä paljoakaan. Se on tapa ansaita rahaa, ja toki toivottavasti myös mieluinen tapa. Ja lopulta lähes kaikki työt ovat varsin vastuullisia, siivojalla on iso vastuu siinä missä hoitajallakin. Insinöörillä on iso vastuu siinä missä opettajallakin. Pohjimmiltaan silti valtaosa ihmisistä käy palkkatyössä palkan takia ja valtaosan työ on vastuullista.
Sen sijaan pyyteettömästi asioiden tekeminen toisten ihmisten hyväksi on ihan eri asia. Tottahan siinäkin on jos jonkinlaista motiivia, mutta noin keskimäärin aktiivinen vapaaehtoistyö kertoo jo ihmisestä aika paljon enemmän kuin palkkatyö. Ihan kuten keskimäärin lapsiperheissä aikuiset nyt vaan ovat henkisesti kypsempiä ja kykenevämpiä ottamaan vastuuta toisista ihmisistä kuin velat. (mikä edelleen ei tarkoita, että kaikki vanhemmat olisivat epäitsekkäitä ja kypsiä tai kaikki velat olisivat itsekkäitä ja epäkypsiä)
Ja tästähän taas ei ole mitään todisteita.
Tämäkin keskustelu, jossa vaikka koiran hoitaminen sujuvasti rinnastetaan lapsen kasvattamiseen ja hoitamiseen. Itkettäisi tällaisten ihmisten typeryys, jos ei naurattaisi niin paljon.
Vastuu se on siitä eläimestäkin.
Lapsettomuus ei mitenkään poissulje kykyä ottaa vastuuta muista ihmisistä ja heidän hyvinvoinnistaan. Tai henkistä kypsyyttä.
Kuinka kapeakatseinen pitää olla, että näin luulee? Eikös teidän vanhempien pitänyt niiden lasten myötä olla kykeneviä näkemään asioita muiden kantiltaja ymmärtää erilaisia persoonia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä 40 vuotta eteenpäin? Jos elämän tarkoitus on tehdä mitä haluaa, koska haluaa ja olla huolehtimatta kenestäkään muusta kuin itsestään, kannattaa sitoutua siihen ajatukseen sydänjuurta myöten. Onko meillä tulevaisuudessa kymmeniä tuhansia eläkeikää lähestyviä sinkkumummoja ja pappoja, joita ei kukaan käy hoitamassa ja ovat julkisen terveydenhuollon varassa?
Eihän tämä eroa nykyhetkestäkään mitenkään? Vanhuksilla on lapsia, mutta ovat silti yksin. Toisekseen eikö se nimenomaan ole itsekästä hommata lapsia sen takia, että olisi EHKÄ joku vanhempana huolehtimassa?
Jos on hoitanut lapsensa rakkaudella ja hyvin, ei ole vanhana yksin.
Nö höpöhöpö. Miten se hyvin kasvatettu ja korkealle kouluttautunut uraputkessa ehkä ulkomailla pyyhältävä lapsi ehtisi pitää vanhukselle seuraa?
Asia oli silloin toinen, kun eri sukupolvet asuivat samaa taloa, mutta nykyään jo pitkät välimatkat tekevät läsnäolon mahdottomaksi. Ei se yksi jouluvierailu poista elämästä yksinäisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Se on ihmisenkin biologiassa, lisääntyminen. Ei ihminen tässä ole eläintä kummoisempi.
Ja jos tätä tarkoitusta ei täytä, jää elämä pohjimmiltaan ontoksi kuoreksi. Itselleen voi tietyn ajan elää, mutta lopulta ihminen on onnellisimmillaan, kun antaa yhteisölle.
Miksi luulet että lapseton elää itselleen? Yhteisölle voi antaa monin tavoin, eikä lapset ole ainut tapa. Ei lähimainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ihmetyttää tässä lapsettomuuskeskustelussa se, että aina korostetaan jotenkin lasten tuomaa isoa elämänmuutosta ja lasten hoitamisen raskautta. Kyllä se varmasti sitäkin on, mutta päällimmäisenä ajatuksena tuoreena äitinä on lapsen tuoma ilo ja onnellisuus elämään. Ja se rakkaus mitä lasta kohtaan tuntee on jotain ihmeellistä. Silloin kun olin lapseton pelkäsin monia lapsiin liittyviä asioita ihan turhaan. Pelkäsin raskausajan tuomia terveyshaasteita, synnytystä ja yövalvomisia. Toistaiseksi kaikki on sujunut helpommin kuin osasin ennakkoon kuvitella. Kuvittelin myös vauva-ajan olevan jotain aivan hirveää, raskasta. Kun taas kaikki on sujunut helposti ja kotona oleminen on ollut ihanan rentoa ja mukavaa. Joten viestini teille lapsettomille on se, että älkää pelätkö vanhemmuutta! Lapset antavat enemmän kuin ottavat ja tuovat iloa ja onnellisuutta elämään. Lapsen myötä olen oppinut enemmän itsestäni ja tietty osa elämää olisi jäänyt kokematta, jos en olisi ikinä tullut äidiksi. Vanhemmuus on paras asia, mitä ihmiselle voi tapahtua.
Tietenkään ei kannata jättää pelkästään pelkojen takia tekemättä, mutta ihan älytöntä ettet mukamas tajua että sinun subjektiivinen kokemus omasta vanheemuudestasi (ja myös siihen liittyvä halu OLLA vanhempi) ei ole yhtä kuin kaikkien kokemukset vanhemmuudesta. Mä oon yli 40v ja lähipiirissä useimmilla lapsia, osalla jo aikuisia, osalla pieniä, suurimmalla osalla teinejä ja koululaisia. KAIKILLA on omat haasteensa lasten kanssa, eikä ne kaikki ole sieltä helpoimmasta päästä, päinvastoin. Rakastavia, lapsia haluavia vanhempia kaikki.
Suurin osa ihmisistä myös elää elämäänsä ennen lapsia, vai eikö kukaan vanhempi joudu kokemaan mitään ikävää tai haasteellista ennen lapsia? Ehkä isommat vastoinkäymiset, haasteet tai muut tapahtumat olisivat sinullekin opettaneet asioita itsestäsi. ja jossain toisessa tilanteessa olisit päätynyt erilaisiin ratkaisuihin. Vanhemmuus on monelle upea kokemus, monelle ikävämpi kokemus, mutta se ei ole AINOA kokemus elämässä, eikä suinkaan haluttu asia kaikille. Ehkä ne kasvavat lapsesi opettavat tämän vielä sinullekin.
Kerroin asian omasta näkökulmastani ja omien kokemuksiini perustuen. Valitettavasti lapsettomaksi jäänyt ei ymmärrä mitä menettää elämässään, kun ei lapsia hanki. En tiennyt minäkään ennen kuin lapsen sain. En sanonut, että lapsen saaminen olisi ainoa tapa tulla onnelliseksi ja ainoa oikea tapa elää. Jos minulle ei olisi lasta, onnellisuus tulisi muista asioista. Olen kuitenkin sitä mieltä, että on surullista, jos ihmiset jättävät lapset hankkimatta sen vuoksi, että pelkäävät sen tuomaa muutosta elämässään. Onhan se iso hyppy tuntemattomaan. Mutta useinmiten se on sen kokemisen arvoista.
Eihän se ole valitettavaa, jos sitä lasta ei ole halunnut. Joku on sitä mieltä, että toinen ei ymmärrä, mitä joku toinen menettää, kun ei harrasta jalkapalloa, matkusta Chileen, hyppää benjihyppyä jne., mutta sillä ei ole mitään väliä, jos niitä asioita ei halua kokea. Voi pyhä yksinkertaisuus.
Pointtinani oli se, että lapsen saaminen muuttaa ihmista usein sen verran paljon, että arvomaailma ja ajattelutapakin muuttuvat lapsen saamisen myötä. Sitäkään velat ei ymmärrä, kun eivät lapsia ole hankkineet. Ennen lapsien saamista matkustelin useamman kerran vuodessa. Nyt se ei kiinnosta enää juuri ollenkaan. En olisi uskonut, että näinkin voisi käydä, että koko ajatus/arvomaailma muuttuu.
Kysyn tuhannetta kertaa, vastatkaa jo! Miksi muiden lapsettomuus ärsyttää? Mikä ihmeen vimma teillä on saada muita ymmärtämään jotain mikä heitä ei kiinnosta ymmärtää? Miksi et voi marinoitua omassa valaistumisessasi?
Kyse ei ole roskaamisesta, kännissä ajamisesta, virheellisten faktojen korjaamisesta. Kyse on muiden elämäntavasta. t. ei-vela
Minä vastaan:ei ärsytä yhtään. Mutta Juntin kanssa olen samaa mieltä siinä, että lapsen saatuaan joutuu luopumaan monesta asiasta ja asioiden arvojärjestys muuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Siinä on Juntti tehnyt lisää pikku Juntteja. Toivottavasti he saa kotoa muutakin henkistä evästä kuin halveksuvan asenteen muita ihmisiä( ja heidän oikeutta päättää itse elämästään) kohtaan ja oman erinomaisuuden korostamisen.
On muuten rasittava ihmistyyppi tuollainen, joka joka asiassa korostaa omien valintojensa ylivertaisuutta ja vaatii kaikkia muitakin toimimaan kuin hän. On ihan sama onko kyse työmatkapyöräilystä, hesarin lukemisesta, lapsien tekemisestä- MINÄ olen parempi kuin muut ja KAIKKIEN pitäisi ottaa minusta mallia, niih! Ja MINÄ voin nimitellä kaikkia muita, jotka eivät tunnusta MINUN erinomaisuutta ja tee niinkuin MINÄ teen. Jotenkin tuntuu, että kenties Juntti itse on tässä se henkisesti keskenkasvuinen.
Ihmetyttää myös miksi synnytystalkoita vaativat ja lapsettomia syyllistävät ovat pääosin miehiä. Tottakai se on helpompi huudella kun ei itse joudu sen asian eteen tekemään juuri mitään uhrauksia ja voi ottaa hatkat heti kun tuntuu siltä ja silti olla "super-isi" tai "hyvä isä", kuten tietyt bloggaajat ja kirjailijaksi itseään kutsuvat väittävät olevansa. Heti kun tuntuu pikkasen ikävältä tai jollain on hyvät pakarat tai nätit silmät, voi lähteä ja silti myydä kirjoja, kirjoittaa blogeja ja antaa haastatteluja isyydestä, vaikka olisi sen lapsen kanssa tekemisissä pari kertaa viikossa, kuukaudessa tai vuodessa. Noh, Juntti on sentään ainakin kerran siivonnut oksennuksen ja kokee jo olevansa parempi ihminen. Huh.
Se on rasittavaa siksi, että kaikki vaistoaa taustalta jonkinlaisen alemmuuskompleksin ja epäröinnin. Jos ihminen on oma itsensä ja tyytyväinen omiin valintoihinsa, niin ei hällä ole mitään tarvetta korostaa niitä ulkopuolisille, ainakaan sen enempää kuin olemalla vain puhtaasti iloinen omalta osaltaan. Muiden vetäminen mukaan omiin valintoihin kielii siitä, että haluaa vetää muut mukaan samaan "allikkoon" jossa kokee itse olevansa, mutta esittää kuin se olisi mukavaa ja tarpeellista.
Lyhyesti: Kokee tehneensä virheen, muttei halua myöntää sitä itselleen ja sitten heijastaa omia tuntemuksiaan muihin ja kokee muiden arvostelevan omia valintojaan, vaikka ketään ei oikeasti edes kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä veloja harmittaa, että joku sanoo asian niinkuin se on. Perhe, sellaisen haluaminen, vastuunkanto, muista huolehtiminen, ne nyt vaan ovat henkisesti kypsällä tasolla olevan ihmisen merkkejä (vaikken kiistä, toki lapsia hankkivat sellaisetkin, jotka eivät ole henkisesti aikuistuneet). Velat kilpaa kiljuvat inhoavansa lapsia ja kuoro nyökyttelee tyytyväisenä, mutta auta armias, jos joku toteaa tuollaisen olevan lapsellista ja oman minän ympärillä pyörimistä. Osui ja upposi.
Ihminen on onnellisimmillaan antaessaan muille. Erilaisissa tutkimuksissa esimerkiksi vapaaehtoistyötä tekevät korostuvat onnellisuustilastoissa. Perheestä huolehtiminen on pienemmässä mitaakaavassa juurikin yhteisöstä huolehtimista. Myös masennusta ja itsem*rhia on vähemmän yhteisöllisissä kulttuureissa kuin individualismia korostavissa.
Sinustako sellainen ihminen joka huolehtii muista, tekee nuorisotyötä, hoitaa vanhuksia, toimii päihdetyössä, asunnottomien asioilla, lastenhoidossa, lääketieteessä yms on henkisesti epäkypsän ihmisen merkki, jos hänellä ei satu olemaan omia lapsia?
Ihan kuin tosi moni teistä ei ajattelisi yhtään omilla aivoilla.
No jos se on omaa palkkatyötä, niin sitten se on vain työtä. Jokainen kykenee rahaa vastaan tekemään asioita, useimmat jopa vastuullisia asioita. Jos taas ihminen vahvasti on mukana vapaaehtoistyössä, asia hieman muuttaa. Silloin ihminen tekee vapaaehtoisesti jotain hyvää yhteisön eteen.
Jos yhtään ajattelet omilla aivoillasi ymmärrät kyllä eron.
Käsittämätön asenne sulla. Jos siis ihminen hakeutuu jollekin alalle koska kokee, että voi näin auttaa ihmsiä ja luoda parempaa maailmaa tms. hän muuttuukin heti hitusen huonommaksi jos hänelle maksetaan siitä? Ai niin paitsi jos hänellä on omia lapsia. Silloin hän on parempi ihminen automaattisesti, paljon paljon epäitsekkäämpikin.
Lässynlää. Sanon vaan, että se ei ole mikään erityisen ihmeellinen asia, että ihminen tekee vastuullista työtä. Ei se oikeastaan kerro ihmisestä paljoakaan. Se on tapa ansaita rahaa, ja toki toivottavasti myös mieluinen tapa. Ja lopulta lähes kaikki työt ovat varsin vastuullisia, siivojalla on iso vastuu siinä missä hoitajallakin. Insinöörillä on iso vastuu siinä missä opettajallakin. Pohjimmiltaan silti valtaosa ihmisistä käy palkkatyössä palkan takia ja valtaosan työ on vastuullista.
Sen sijaan pyyteettömästi asioiden tekeminen toisten ihmisten hyväksi on ihan eri asia. Tottahan siinäkin on jos jonkinlaista motiivia, mutta noin keskimäärin aktiivinen vapaaehtoistyö kertoo jo ihmisestä aika paljon enemmän kuin palkkatyö. Ihan kuten keskimäärin lapsiperheissä aikuiset nyt vaan ovat henkisesti kypsempiä ja kykenevämpiä ottamaan vastuuta toisista ihmisistä kuin velat. (mikä edelleen ei tarkoita, että kaikki vanhemmat olisivat epäitsekkäitä ja kypsiä tai kaikki velat olisivat itsekkäitä ja epäkypsiä)
Ja tästähän taas ei ole mitään todisteita.
Tämäkin keskustelu, jossa vaikka koiran hoitaminen sujuvasti rinnastetaan lapsen kasvattamiseen ja hoitamiseen. Itkettäisi tällaisten ihmisten typeryys, jos ei naurattaisi niin paljon.
Vastuu se on siitä eläimestäkin.
Lapsettomuus ei mitenkään poissulje kykyä ottaa vastuuta muista ihmisistä ja heidän hyvinvoinnistaan. Tai henkistä kypsyyttä.
Kuinka kapeakatseinen pitää olla, että näin luulee? Eikös teidän vanhempien pitänyt niiden lasten myötä olla kykeneviä näkemään asioita muiden kantiltaja ymmärtää erilaisia persoonia?
Jokainen vanhempi on ollut joskus lapseton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ihmetyttää tässä lapsettomuuskeskustelussa se, että aina korostetaan jotenkin lasten tuomaa isoa elämänmuutosta ja lasten hoitamisen raskautta. Kyllä se varmasti sitäkin on, mutta päällimmäisenä ajatuksena tuoreena äitinä on lapsen tuoma ilo ja onnellisuus elämään. Ja se rakkaus mitä lasta kohtaan tuntee on jotain ihmeellistä. Silloin kun olin lapseton pelkäsin monia lapsiin liittyviä asioita ihan turhaan. Pelkäsin raskausajan tuomia terveyshaasteita, synnytystä ja yövalvomisia. Toistaiseksi kaikki on sujunut helpommin kuin osasin ennakkoon kuvitella. Kuvittelin myös vauva-ajan olevan jotain aivan hirveää, raskasta. Kun taas kaikki on sujunut helposti ja kotona oleminen on ollut ihanan rentoa ja mukavaa. Joten viestini teille lapsettomille on se, että älkää pelätkö vanhemmuutta! Lapset antavat enemmän kuin ottavat ja tuovat iloa ja onnellisuutta elämään. Lapsen myötä olen oppinut enemmän itsestäni ja tietty osa elämää olisi jäänyt kokematta, jos en olisi ikinä tullut äidiksi. Vanhemmuus on paras asia, mitä ihmiselle voi tapahtua.
Tietenkään ei kannata jättää pelkästään pelkojen takia tekemättä, mutta ihan älytöntä ettet mukamas tajua että sinun subjektiivinen kokemus omasta vanheemuudestasi (ja myös siihen liittyvä halu OLLA vanhempi) ei ole yhtä kuin kaikkien kokemukset vanhemmuudesta. Mä oon yli 40v ja lähipiirissä useimmilla lapsia, osalla jo aikuisia, osalla pieniä, suurimmalla osalla teinejä ja koululaisia. KAIKILLA on omat haasteensa lasten kanssa, eikä ne kaikki ole sieltä helpoimmasta päästä, päinvastoin. Rakastavia, lapsia haluavia vanhempia kaikki.
Suurin osa ihmisistä myös elää elämäänsä ennen lapsia, vai eikö kukaan vanhempi joudu kokemaan mitään ikävää tai haasteellista ennen lapsia? Ehkä isommat vastoinkäymiset, haasteet tai muut tapahtumat olisivat sinullekin opettaneet asioita itsestäsi. ja jossain toisessa tilanteessa olisit päätynyt erilaisiin ratkaisuihin. Vanhemmuus on monelle upea kokemus, monelle ikävämpi kokemus, mutta se ei ole AINOA kokemus elämässä, eikä suinkaan haluttu asia kaikille. Ehkä ne kasvavat lapsesi opettavat tämän vielä sinullekin.
Kerroin asian omasta näkökulmastani ja omien kokemuksiini perustuen. Valitettavasti lapsettomaksi jäänyt ei ymmärrä mitä menettää elämässään, kun ei lapsia hanki. En tiennyt minäkään ennen kuin lapsen sain. En sanonut, että lapsen saaminen olisi ainoa tapa tulla onnelliseksi ja ainoa oikea tapa elää. Jos minulle ei olisi lasta, onnellisuus tulisi muista asioista. Olen kuitenkin sitä mieltä, että on surullista, jos ihmiset jättävät lapset hankkimatta sen vuoksi, että pelkäävät sen tuomaa muutosta elämässään. Onhan se iso hyppy tuntemattomaan. Mutta useinmiten se on sen kokemisen arvoista.
Eihän se ole valitettavaa, jos sitä lasta ei ole halunnut. Joku on sitä mieltä, että toinen ei ymmärrä, mitä joku toinen menettää, kun ei harrasta jalkapalloa, matkusta Chileen, hyppää benjihyppyä jne., mutta sillä ei ole mitään väliä, jos niitä asioita ei halua kokea. Voi pyhä yksinkertaisuus.
Pointtinani oli se, että lapsen saaminen muuttaa ihmista usein sen verran paljon, että arvomaailma ja ajattelutapakin muuttuvat lapsen saamisen myötä. Sitäkään velat ei ymmärrä, kun eivät lapsia ole hankkineet. Ennen lapsien saamista matkustelin useamman kerran vuodessa. Nyt se ei kiinnosta enää juuri ollenkaan. En olisi uskonut, että näinkin voisi käydä, että koko ajatus/arvomaailma muuttuu.
Kysyn tuhannetta kertaa, vastatkaa jo! Miksi muiden lapsettomuus ärsyttää? Mikä ihmeen vimma teillä on saada muita ymmärtämään jotain mikä heitä ei kiinnosta ymmärtää? Miksi et voi marinoitua omassa valaistumisessasi?
Kyse ei ole roskaamisesta, kännissä ajamisesta, virheellisten faktojen korjaamisesta. Kyse on muiden elämäntavasta. t. ei-vela
Minä vastaan:ei ärsytä yhtään. Mutta Juntin kanssa olen samaa mieltä siinä, että lapsen saatuaan joutuu luopumaan monesta asiasta ja asioiden arvojärjestys muuttuu.
Tuohon tilalle voi laittaa vaikka kuinka monen muun elämää muuttavan tapahtuman. Sairastuminen (oma tai läheinen) -> elämä menee uusiksi ja arvojärjestys muuttuu. Työttömyys ->elämä menee uusiksi ja arvojärjestys muuttuu. Parisuhde ->elämä menee uusiksi ja arvojärjestys muuttuu. Ero-> elämä menee uusiksi ja arvojärjestys muuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämmöisiä höhhökolumneja on ollut kautta aikojen paskalehdissä, mutta olen viime vuosina huomannut, miten kunniallisetkin mediat kuten Yle ja Hesari menevät tähän mukaan. Valitettavasti.
Eli kirjoitetaan kärjistäviä kolumneja, jotta saadaan ihmiset riitelemään keskenään. Lapsettomien väittäminen vastuuttomiksi ja itsekkäiksi saa ihmiset takajaloilleen, syntyy riitoja lapsettomien ja lapsellisten välillä, ja saadaan näin "keskustelua" aikaan.
En edes usko että Juntti on oikeasti tätä mieltä. Hän kirjoitti näin siksi, että ihmiset suuttuisivat. Todennäköisesti hänen mielipiteensä on paljon vivahteikkaampi kuin tämä antaa ymmärtää. Hän voi aina perustella väitteensä sillä että "halusi herättää keskustelua". Samalla hän voi nostaa itsensä keskustelun yläpuolelle, eihän hän toki halunnut ketään loukata ja luulisi että ihmiset osaisivat lukea koviakin väittämiä suuttumatta, osui ja upposi jne.
Uutisten toimittamisessa on pakko ottaa huomioon väitteiden todenmukaisuus. Esim. jos raportoidaan jostain tutkimuksesta, journalisti ei voi kirjoittaa: "Tämä tutkimus on ihan huttua, minusta asia on toisin". Sen sijaan kolumneissa voi vapaasti heitellä koviakin väitteitä, nehän ovat vain yhden ihmisen mielipiteitä joita ei voi todistaa oikeaksi tai vääräksi.
Tällaisen mediakulttuurin tuloksena some muuttuu entistä riitaisammaksi paikaksi, jossa ihmiset (usein vähemmistöjen edustajat) joutuvat puolustamaan itseään jatkuvasti. Aina joku on samaa mieltä näiden typerien riitakolumnien kanssa, ja se vain lisää vettä myllyyn. Riidellään ja puolustaudutaan, syytellään toisiaan. Ja kolumnisti myhäilee partaansa kun sai niin hyvät lukijaluvut omalle sivulleen.
pulutossu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Allekirjoitan tuon 100%. Niin se vaan on, vaikka lapsetonta se voi kirpaista. Lapset ja nuoret ovat se toivo, joka pistää joka päivä rakentamaan tätä maailmaa vähän paremmaksi paikaksi. Tai yrittämään.
En usko, että ketään vapaaehtoisesti lapsetonta "kirpaisee" jonkun lapsen hankkineen mielipide. Minä olen tehnyt valintani lapsettomuuden suhteen enkä tunne minkäänlaista kaipuuta lapsiin, päinvastoin, koen suurta onnea ja tyytyväisyyttä siitä päätöksestä. Siitä että uskalsin tehdä sen vaikka lapsen hankkineet ja yhteiskunta yritti kääntää päätä. Jos sen takia jään isoksi vauvaksi, olkoon niin, olen onnellinen iso vauva!
No aika monia kirpaisee, eihän tätä keskustelua muuten edes olisi vaan ihmiset olisivat sivuuttaneet sen tyhjänä sanahelinänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisään vielä, että teen mielestäni melko tärkeää työtä; autan sellaisia lapsiperheitä, joissa on hankaluuksia lasten, nuorten ja vanhempien välillä syystä tai toisesta, eivätkä he enää jaksa. Olen käynyt paljon sellaisten perheiden luona, jossa vanhempi sanoo tappavansa itsensä, jos hän ei saa lastaan jonnekin muualle ja sellaisten perheiden luona, jossa vanhempi on lopulta tappanut itsensä, koska ei enää jaksanut. Olen nähnyt sen lapsien hankkimisen karuimman puolen, sen, mikä ei ole idyllinen kiiltokuva, eikä edes rauhallinen arkiotos, vaan se kamala, pelottava ja turvaton puoli. Ja tällaisia perheitä on paljon, työni eivät lopu koskaan. Kaikilla se ei vain automaattisesti mene hyvin.
Tosin, vaikka saisin 100-prosenttisen vakuuden siitä että kaikki menisi hyvin, en silti haluaisi lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä veloja harmittaa, että joku sanoo asian niinkuin se on. Perhe, sellaisen haluaminen, vastuunkanto, muista huolehtiminen, ne nyt vaan ovat henkisesti kypsällä tasolla olevan ihmisen merkkejä (vaikken kiistä, toki lapsia hankkivat sellaisetkin, jotka eivät ole henkisesti aikuistuneet). Velat kilpaa kiljuvat inhoavansa lapsia ja kuoro nyökyttelee tyytyväisenä, mutta auta armias, jos joku toteaa tuollaisen olevan lapsellista ja oman minän ympärillä pyörimistä. Osui ja upposi.
Ihminen on onnellisimmillaan antaessaan muille. Erilaisissa tutkimuksissa esimerkiksi vapaaehtoistyötä tekevät korostuvat onnellisuustilastoissa. Perheestä huolehtiminen on pienemmässä mitaakaavassa juurikin yhteisöstä huolehtimista. Myös masennusta ja itsem*rhia on vähemmän yhteisöllisissä kulttuureissa kuin individualismia korostavissa.
Sinustako sellainen ihminen joka huolehtii muista, tekee nuorisotyötä, hoitaa vanhuksia, toimii päihdetyössä, asunnottomien asioilla, lastenhoidossa, lääketieteessä yms on henkisesti epäkypsän ihmisen merkki, jos hänellä ei satu olemaan omia lapsia?
Ihan kuin tosi moni teistä ei ajattelisi yhtään omilla aivoilla.
No jos se on omaa palkkatyötä, niin sitten se on vain työtä. Jokainen kykenee rahaa vastaan tekemään asioita, useimmat jopa vastuullisia asioita. Jos taas ihminen vahvasti on mukana vapaaehtoistyössä, asia hieman muuttaa. Silloin ihminen tekee vapaaehtoisesti jotain hyvää yhteisön eteen.
Jos yhtään ajattelet omilla aivoillasi ymmärrät kyllä eron.
Käsittämätön asenne sulla. Jos siis ihminen hakeutuu jollekin alalle koska kokee, että voi näin auttaa ihmsiä ja luoda parempaa maailmaa tms. hän muuttuukin heti hitusen huonommaksi jos hänelle maksetaan siitä? Ai niin paitsi jos hänellä on omia lapsia. Silloin hän on parempi ihminen automaattisesti, paljon paljon epäitsekkäämpikin.
Lässynlää. Sanon vaan, että se ei ole mikään erityisen ihmeellinen asia, että ihminen tekee vastuullista työtä. Ei se oikeastaan kerro ihmisestä paljoakaan. Se on tapa ansaita rahaa, ja toki toivottavasti myös mieluinen tapa. Ja lopulta lähes kaikki työt ovat varsin vastuullisia, siivojalla on iso vastuu siinä missä hoitajallakin. Insinöörillä on iso vastuu siinä missä opettajallakin. Pohjimmiltaan silti valtaosa ihmisistä käy palkkatyössä palkan takia ja valtaosan työ on vastuullista.
Sen sijaan pyyteettömästi asioiden tekeminen toisten ihmisten hyväksi on ihan eri asia. Tottahan siinäkin on jos jonkinlaista motiivia, mutta noin keskimäärin aktiivinen vapaaehtoistyö kertoo jo ihmisestä aika paljon enemmän kuin palkkatyö. Ihan kuten keskimäärin lapsiperheissä aikuiset nyt vaan ovat henkisesti kypsempiä ja kykenevämpiä ottamaan vastuuta toisista ihmisistä kuin velat. (mikä edelleen ei tarkoita, että kaikki vanhemmat olisivat epäitsekkäitä ja kypsiä tai kaikki velat olisivat itsekkäitä ja epäkypsiä)
Ja tästähän taas ei ole mitään todisteita.
Tämäkin keskustelu, jossa vaikka koiran hoitaminen sujuvasti rinnastetaan lapsen kasvattamiseen ja hoitamiseen. Itkettäisi tällaisten ihmisten typeryys, jos ei naurattaisi niin paljon.
Vastuu se on siitä eläimestäkin.
Lapsettomuus ei mitenkään poissulje kykyä ottaa vastuuta muista ihmisistä ja heidän hyvinvoinnistaan. Tai henkistä kypsyyttä.
Kuinka kapeakatseinen pitää olla, että näin luulee? Eikös teidän vanhempien pitänyt niiden lasten myötä olla kykeneviä näkemään asioita muiden kantiltaja ymmärtää erilaisia persoonia?
No eläin nyt vaan on täysin eri asia kuin lapsi. Kyllä, minulla on kaksi koiraa ja kaksi lasta. Ja vastuu koirasta on vain pienen hippusen siitä mitä lapsesta.
Vierailija kirjoitti:
pulutossu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Allekirjoitan tuon 100%. Niin se vaan on, vaikka lapsetonta se voi kirpaista. Lapset ja nuoret ovat se toivo, joka pistää joka päivä rakentamaan tätä maailmaa vähän paremmaksi paikaksi. Tai yrittämään.
En usko, että ketään vapaaehtoisesti lapsetonta "kirpaisee" jonkun lapsen hankkineen mielipide. Minä olen tehnyt valintani lapsettomuuden suhteen enkä tunne minkäänlaista kaipuuta lapsiin, päinvastoin, koen suurta onnea ja tyytyväisyyttä siitä päätöksestä. Siitä että uskalsin tehdä sen vaikka lapsen hankkineet ja yhteiskunta yritti kääntää päätä. Jos sen takia jään isoksi vauvaksi, olkoon niin, olen onnellinen iso vauva!
No aika monia kirpaisee, eihän tätä keskustelua muuten edes olisi vaan ihmiset olisivat sivuuttaneet sen tyhjänä sanahelinänä.
Toki tästä keskustellaan, koska tuo kolumni oli niin tuomitseva, mustavalkoinen ja inhottava, että se herättää väittelyä ja mielipiteitä. Kirpaisun koen silti sellaisena, joka tuntuu pahalta, koska osuu johonkin arkaan kohtaan, etenkin jos se on totta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä 40 vuotta eteenpäin? Jos elämän tarkoitus on tehdä mitä haluaa, koska haluaa ja olla huolehtimatta kenestäkään muusta kuin itsestään, kannattaa sitoutua siihen ajatukseen sydänjuurta myöten. Onko meillä tulevaisuudessa kymmeniä tuhansia eläkeikää lähestyviä sinkkumummoja ja pappoja, joita ei kukaan käy hoitamassa ja ovat julkisen terveydenhuollon varassa?
Eihän tämä eroa nykyhetkestäkään mitenkään? Vanhuksilla on lapsia, mutta ovat silti yksin. Toisekseen eikö se nimenomaan ole itsekästä hommata lapsia sen takia, että olisi EHKÄ joku vanhempana huolehtimassa?
Jos on hoitanut lapsensa rakkaudella ja hyvin, ei ole vanhana yksin. Ei vanhemmuus tarkoita, että on joku vanhuuden turva automaattisesti. Jos olet ollut itsekäs äiti tai isä, turha itkeä, jos kukaan ei tule katsomaan. Jos taas olet vapaaehtoisesti lapseton, et tietenkään edes odota, että sieltä tupsahtaa joku lehtolapsi, jonka olet synnyttänyt tietämättäsi. Se mun pointti oikeastaan on myös, että kun on juuri näitä veloja, jotka kertovat nauttivansa ajasta yksin ja kun voivat elää vain itselleen, niin tajuavatko he varmasti, että se olotila tulee olemaan pysyvä... en mä tässä ketään ajatellut käännyttää, kunhan vaan pohdin. En vaan haluaisi, että kenenkään tarvitsis olla vanhana yksin vastoin tahtoaan. Mutta todennäköisempää on, että et jää yksin, jos teet lapsia ja hoidat heidät hyvin.
Jos taas et tee lainkaan, olet mitä todennäköisemmin ihan tosi yksin. Kait sitä sitten halutaan.
Ja lapsen hankkiminen on muka epäitsekästä.
Eivät lapset ole mitään vanhuuden seuralaisia. Vaikka miten paljon rakastaisit ja hoivaisit lasta, jossain vaiheessa täytyy hyväksyä että se hoivaaminen menee vain yhteen suuntaan. Lapsesi saattavat lähteä maailmalle, keskittyä vaativaan uraan, saada omia lapsia joiden hoitaminen vie aikaa jne. Ei heillä ehkä olekaan aikomusta olla sinulle vanhuuden seurana. Etkä voi sitä heiltä vaatia.
Nykyaikana, ja toivottavasti tulevaisuudessakin, vanhuksille on tarjolla kaikenlaista toimintaa -kerhoja, kursseja, jumppaa, matkoja - pilvin pimei. Ei tarvitse olla yksin. Ihminen kaipaa yleensä eniten oman ikäistään seuraa, ja 90-vuotiaalla sitä pakkaa olemaan vähän vähemmän kuin muilla. Vanhuksille on myös erilaisia mummonkamari-palveluita, joissa nuoret ihmiset tulevat vapaaehtoisesti käymään ja auttamaan asioissa. En usko että jään vanhana täysin yksin. Mutta ethän sinäkään voi tietää, miten sinulle käy.
pulutossu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
pulutossu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Allekirjoitan tuon 100%. Niin se vaan on, vaikka lapsetonta se voi kirpaista. Lapset ja nuoret ovat se toivo, joka pistää joka päivä rakentamaan tätä maailmaa vähän paremmaksi paikaksi. Tai yrittämään.
En usko, että ketään vapaaehtoisesti lapsetonta "kirpaisee" jonkun lapsen hankkineen mielipide. Minä olen tehnyt valintani lapsettomuuden suhteen enkä tunne minkäänlaista kaipuuta lapsiin, päinvastoin, koen suurta onnea ja tyytyväisyyttä siitä päätöksestä. Siitä että uskalsin tehdä sen vaikka lapsen hankkineet ja yhteiskunta yritti kääntää päätä. Jos sen takia jään isoksi vauvaksi, olkoon niin, olen onnellinen iso vauva!
No aika monia kirpaisee, eihän tätä keskustelua muuten edes olisi vaan ihmiset olisivat sivuuttaneet sen tyhjänä sanahelinänä.
Toki tästä keskustellaan, koska tuo kolumni oli niin tuomitseva, mustavalkoinen ja inhottava, että se herättää väittelyä ja mielipiteitä. Kirpaisun koen silti sellaisena, joka tuntuu pahalta, koska osuu johonkin arkaan kohtaan, etenkin jos se on totta.
Tuomitseva ja ilkeä? Oliko jo valmiiksi negatiivinen asenne sinulla? Luepa uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kirjoitus. Minua huvittaa Ja toisaalta ärsyttääkin kun joku lapseton kertoo miten hän TIETÄÄ kyllä millaista se olisi lasten kanssa. Hän TIETÄÄ mitä hän tuntisi tai ei tuntisi.. ei todellakaan tiedä, ennenkuin sen kokee.
No veit sanat suustani mutta toisinpäin. MINÄ tiedän että sinä olet minäminäaikuisvauva, joka ei tiedä todellisista syvistä tunteista mitään. SINUN elämäsi on helppoa, älä valita.
Ei tietenkään voi tietää tuntemuksiaan jos ei ole vanhempi mutta jospa hän on vaikka yrittänyt saada kanssasi keskustelua aiheesta, johon pitäisi ilmeisesti tuntea mielenkiintoa? Eiku, ei saisi tuntea mielenkiintoa? Miksi Juntti sitten kertoo millaista se on, jos ei yritä saada muita tietämään miltä vanhemmuus tuntuu?
Sitäpaitsi sinusta ei tee täydellistä kasvattajaa se että olet pullauttanut lapsia maailmaan. Että voin sanoa, etten ainakaan tekisi kuten muutama tuntemani vanhempi.
Kylläpä sinä nyt tungit herneitä nenään oikein urakalla :D en minäkään voi sanoa että TIEDÄN millaista olisi omistaa koira ja TIEDÄN että tuntisin sitä kohtaan tietyllä tavalla. Ei minulla ole koiraa ikinä ollut, en siis voi tietää. Et sinäkään lapsettomana voi tietää miten oikeasti kokisit lapsiperhe elämän. Minä kyllä tiedän millaista on kun ei ole lapsia, olen elänyt sitäkin elämää katsos.
On se jännä miten kaikki vanhemmat on aina eläneet tasapainoista vapaaehtoisesti lapsettoman elämää, joka on kaikin tavoin tyydyttävää ja sellaista elämää mitä haluaa elää, mutta sitten kuitenkin on lapsia hommattu. Onko elämänhallinta ja perhesuunnittelu sitten tosi vaikeeta ihmisille jotka lisääntyy?
Missä kirjoitin noin.......? Kirjoitin että tiedän millaista on elämä kun ei ole lapsia.
Alue: Aihe vapaa
Siis kyllä, tottakai, tiedän kyllä että eivät kaikki lapset käy katsomassa vanhempiaan. Pointtini oikeastaan oli, että äänessä ovat nuoret velat. Missä ovat onnelliset eläkeiässä olevat lapsettomat? Heitä varmasti on, mutta mikseivät ole äänessä ja iloitse siitä, että on saanut elämässään kaiken mitä on halunnut ilman lapsia? Enemmän äänessä ovat olleet vanhukset, joiden lapset eivät käy koskaan katsomassa.