Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mistä huomaat sen että joku ihminen on keskivertoa tyhmempi?
Kommentit (586)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä sananen opiskeluun pääsemisestä. Tilastojen mukaan yo-tutkinnon suorittaa vuosittain noin 25 000 ihmistä kun taas korkeakoulujen yhteishakuun osallistuu noin 150 000 ihmistä. Siis kuusinkertainen määrä. Se tarkoittaa että keskimäärin jokainen uusi korkeakoulukelpoisuuden saavuttanut hakee vuosittain noin kuuteen eri opintosuuntaan.
Jos jossain periferiayliopiston vähiten suosituilla aloilla, olkoonpa kyse teknillisen tiedekunnan rakennustekniikasta tai humanistisen antropologiasta, valintaprosentti on sama 20% kuin teknillisessä fysiikassa, se ei tosiaankaan tarkoita hakija-aineksen ja sisäänpääsyn helppouden olevan sama. Niihin helppoihin hakee varmuuden vuoksi usea vaikeisiinkin hakeva ja sisäänpääsyssä ei ole varsinaista kynnystä, kunhan on suoritettu yo-tutkinto huonollakin yleisarvosanalla ja jotenkuten suoritettu pääsykoe. Kokonaisvalintaprosentin 20% takana saattaa piillä esimerkiksi 95%:n todellinen valintaosuus, kun poistetaan päältä hakijat, jotka pääsevätkin muualle ensisijaisesti toivomiinsa paikkoihin tai vaan muuten eivät ota paikkaa vastaan tai ovat hakeneet täyttääkseen jotain sosiaalitukiehtoja, eivätkä edes käy pääsykokeessa kuin nimensä kirjoittamassa korkeintaan.
Älykkyydellä ei ole mitään tekemistä korkeakouluun sisään pääsemisen kanssa.
Tota noin... Unohdat sen, että johonkin antropologiaan otetaan vuosittain hyvin pieni määrä opiskelijoita sisään, ja pyrkijöitä voi silti olla 200. Psykaan pyrkii vuosittain tuhansia, ja alle 5% otetaan sisään. Helsingin yliopiston hammaslääkiksen pääsyprosentti on ollut jossain alle 10% paikkeilla - tässä tilastosssa siis samoissa lukemissa kuin historiaa pääaineenaan lukemaan pyrkineiden:
https://www.helsinki.fi/sites/default/files/atoms/files/02092019_hy_kan…
Hampaalle haki 712 hakijaa, joista 8,5% hyväksyttiin. Hissaan oli 722 hakijaa, joista 8,2 % hyväksyttiin. Hissaan otettu sisään 32 opiskelijaa, hammaslääketieteeseen 50. Samat prosenttilukemat selittyvät pääsykokeeseen osallistuneiden määrällä.
Tuskinpa hammaslääketiedettä lukemaan pyrkineet pistävät kakkosvaihtoehdoksi jonkun hissan, jossa vaaditaan ihan erilaisia valmiuksia kuin luonnontieteissä. Kannattaa muistaa, että luultavasti löytyy sellaisia ihmisiäkin, joille vaikka antropologian tai historian opiskelu on ollut pitkäaikainen haave ja ensisijainen tavoite. Eiväthän kaikki pyri yliopistoon statusaloille (kauppis, lääkis, ja oikis), vaan he ovat kiinnostuneet ihan muusta.
Ja edelleen: 90 pinnan ÄO harvemmin riittää pääsykokeessa parhaiten pärjänneeseen 10% joukkoon, joka tulee lopulta valituksi. Ja yo-kirjoituksissa saman lukeman (90 ÄO) saaneet tuskin yltävät kiitettäviin arvosanoihin, jos eximiat ja laudaturit yhä jaetaan Gaussin käyrän mukaan parhaiten pärjänneelle 20%. Älyllisesti alle keskiverron (ÄO 100) olevat harvemmin yltävät huippusuorituksiin edes kovalla työllä.
Statusaloilla opiskeleville nousee herkästi píssa päähän, kun alan maine vaikeapääsyisenä sumentaa oman arvostelukyvyn, jolloin opiskelijat alkavat väheksyä kaikkia muita aloja, joilla muka kaiken maailman turhakkeet ja alemmat oliot opiskelevat. Ajattelu alkaa kiertää kehää: vain statusalojen pääsykokeen selvittäneet ovat älykkäitä, muut eivät, koska ovat kävelleet b-papereillaan suoraan maakuntayliopistoon sisään. Varmaan samaa tapahtuu huippuylipistoissa; Oxfordiin päässeet voivat pitää Helsingin yliopistossa lääketiedettä opiskelevia heikkolahjaisina, joiden kyvyt eivät huippuyliopistoon riitä. Mistään älystä tuollainen vahvistusvinouma ei kerro (vaikka se kertoo ennakkoluuloista ja taipumuksesta asettaa omat saavutukset, kuvitelmat tmv. muiden yläpuolelle).
Pitkät jaarittelut tyhjästä. En mitään unohtanut. 20 otettua 200 hakijasta on 10% mutta se ei kerro että kynnys olisi järin suuri, koska mainitut syyt, eli jokainen hakija hakee keskimäärin kuuteen eri paikkaan, jolloin simppelillä oletuksella noista 200 hakijasta noin 30 pyrkii niihin 20 paikkaan tosissaan ja muut menevät sittenkin jonnekin muualle. Edelleen todellinen kynnys muodostuu hakija-aineksen tasosta eikä prosenteista, ja nämä taas vaihtelevat aloittain lähinnä sen perusteella, kuinka suosittu ala on, eli paljonko tasokkaita ensisijaisia pyrkijöitä sinne on. Lääkis ja oikeustiede voivat valita parhaat päältä, jolloin epähalutunpiin opintoihin jää pienempi joukko ja matalatasoisempia todellisia hakijoita. Maakuntaopistojen epäsuosituihin opintoihin todellakin pääsee välttävällä yo-tutkinnolla ja keskinkertaisella pääsykokeella. Vaikka paperilla hakijoita olisi paljon ja ottoprosentti pieni. Joskus voi käydä niinkin, että jokainen halukas saa opiskelupaikan. Kunhan on paperit lähettänyt ja kokeessa istunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä sananen opiskeluun pääsemisestä. Tilastojen mukaan yo-tutkinnon suorittaa vuosittain noin 25 000 ihmistä kun taas korkeakoulujen yhteishakuun osallistuu noin 150 000 ihmistä. Siis kuusinkertainen määrä. Se tarkoittaa että keskimäärin jokainen uusi korkeakoulukelpoisuuden saavuttanut hakee vuosittain noin kuuteen eri opintosuuntaan.
Jos jossain periferiayliopiston vähiten suosituilla aloilla, olkoonpa kyse teknillisen tiedekunnan rakennustekniikasta tai humanistisen antropologiasta, valintaprosentti on sama 20% kuin teknillisessä fysiikassa, se ei tosiaankaan tarkoita hakija-aineksen ja sisäänpääsyn helppouden olevan sama. Niihin helppoihin hakee varmuuden vuoksi usea vaikeisiinkin hakeva ja sisäänpääsyssä ei ole varsinaista kynnystä, kunhan on suoritettu yo-tutkinto huonollakin yleisarvosanalla ja jotenkuten suoritettu pääsykoe. Kokonaisvalintaprosentin 20% takana saattaa piillä esimerkiksi 95%:n todellinen valintaosuus, kun poistetaan päältä hakijat, jotka pääsevätkin muualle ensisijaisesti toivomiinsa paikkoihin tai vaan muuten eivät ota paikkaa vastaan tai ovat hakeneet täyttääkseen jotain sosiaalitukiehtoja, eivätkä edes käy pääsykokeessa kuin nimensä kirjoittamassa korkeintaan.
Älykkyydellä ei ole mitään tekemistä korkeakouluun sisään pääsemisen kanssa.
Tota noin... Unohdat sen, että johonkin antropologiaan otetaan vuosittain hyvin pieni määrä opiskelijoita sisään, ja pyrkijöitä voi silti olla 200. Psykaan pyrkii vuosittain tuhansia, ja alle 5% otetaan sisään. Helsingin yliopiston hammaslääkiksen pääsyprosentti on ollut jossain alle 10% paikkeilla - tässä tilastosssa siis samoissa lukemissa kuin historiaa pääaineenaan lukemaan pyrkineiden:
https://www.helsinki.fi/sites/default/files/atoms/files/02092019_hy_kan…
Hampaalle haki 712 hakijaa, joista 8,5% hyväksyttiin. Hissaan oli 722 hakijaa, joista 8,2 % hyväksyttiin. Hissaan otettu sisään 32 opiskelijaa, hammaslääketieteeseen 50. Samat prosenttilukemat selittyvät pääsykokeeseen osallistuneiden määrällä.
Tuskinpa hammaslääketiedettä lukemaan pyrkineet pistävät kakkosvaihtoehdoksi jonkun hissan, jossa vaaditaan ihan erilaisia valmiuksia kuin luonnontieteissä. Kannattaa muistaa, että luultavasti löytyy sellaisia ihmisiäkin, joille vaikka antropologian tai historian opiskelu on ollut pitkäaikainen haave ja ensisijainen tavoite. Eiväthän kaikki pyri yliopistoon statusaloille (kauppis, lääkis, ja oikis), vaan he ovat kiinnostuneet ihan muusta.
Ja edelleen: 90 pinnan ÄO harvemmin riittää pääsykokeessa parhaiten pärjänneeseen 10% joukkoon, joka tulee lopulta valituksi. Ja yo-kirjoituksissa saman lukeman (90 ÄO) saaneet tuskin yltävät kiitettäviin arvosanoihin, jos eximiat ja laudaturit yhä jaetaan Gaussin käyrän mukaan parhaiten pärjänneelle 20%. Älyllisesti alle keskiverron (ÄO 100) olevat harvemmin yltävät huippusuorituksiin edes kovalla työllä.
Statusaloilla opiskeleville nousee herkästi píssa päähän, kun alan maine vaikeapääsyisenä sumentaa oman arvostelukyvyn, jolloin opiskelijat alkavat väheksyä kaikkia muita aloja, joilla muka kaiken maailman turhakkeet ja alemmat oliot opiskelevat. Ajattelu alkaa kiertää kehää: vain statusalojen pääsykokeen selvittäneet ovat älykkäitä, muut eivät, koska ovat kävelleet b-papereillaan suoraan maakuntayliopistoon sisään. Varmaan samaa tapahtuu huippuylipistoissa; Oxfordiin päässeet voivat pitää Helsingin yliopistossa lääketiedettä opiskelevia heikkolahjaisina, joiden kyvyt eivät huippuyliopistoon riitä. Mistään älystä tuollainen vahvistusvinouma ei kerro (vaikka se kertoo ennakkoluuloista ja taipumuksesta asettaa omat saavutukset, kuvitelmat tmv. muiden yläpuolelle).
Pitkät jaarittelut tyhjästä. En mitään unohtanut. 20 otettua 200 hakijasta on 10% mutta se ei kerro että kynnys olisi järin suuri, koska mainitut syyt, eli jokainen hakija hakee keskimäärin kuuteen eri paikkaan, jolloin simppelillä oletuksella noista 200 hakijasta noin 30 pyrkii niihin 20 paikkaan tosissaan ja muut menevät sittenkin jonnekin muualle. Edelleen todellinen kynnys muodostuu hakija-aineksen tasosta eikä prosenteista, ja nämä taas vaihtelevat aloittain lähinnä sen perusteella, kuinka suosittu ala on, eli paljonko tasokkaita ensisijaisia pyrkijöitä sinne on. Lääkis ja oikeustiede voivat valita parhaat päältä, jolloin epähalutunpiin opintoihin jää pienempi joukko ja matalatasoisempia todellisia hakijoita. Maakuntaopistojen epäsuosituihin opintoihin todellakin pääsee välttävällä yo-tutkinnolla ja keskinkertaisella pääsykokeella. Vaikka paperilla hakijoita olisi paljon ja ottoprosentti pieni. Joskus voi käydä niinkin, että jokainen halukas saa opiskelupaikan. Kunhan on paperit lähettänyt ja kokeessa istunut.
Epäloogista. Miten niin lääkis ja oikis muka valitsevat parhaat päältä? Pääsykokeessa on tähän saakka mitattu sellaisia valmiuksia, joita tarvitaan alalla, ei yleisälykkyyttä. Sun väittämä on lopulta yhtä totta kuin se, jossa 1000 kärpästä ei voi olla väärässä. Väheksyt kaikkia muita paitsi statusaloja omien ennakkoluulojasi mukaisesti. Ja niitä maakuntayliopistoja. Mikset mennyt sinne Oxfordiin? Sehän voi valita parhaat päältä, eikä suinkaan joku rupuinen HY.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä sananen opiskeluun pääsemisestä. Tilastojen mukaan yo-tutkinnon suorittaa vuosittain noin 25 000 ihmistä kun taas korkeakoulujen yhteishakuun osallistuu noin 150 000 ihmistä. Siis kuusinkertainen määrä. Se tarkoittaa että keskimäärin jokainen uusi korkeakoulukelpoisuuden saavuttanut hakee vuosittain noin kuuteen eri opintosuuntaan.
Jos jossain periferiayliopiston vähiten suosituilla aloilla, olkoonpa kyse teknillisen tiedekunnan rakennustekniikasta tai humanistisen antropologiasta, valintaprosentti on sama 20% kuin teknillisessä fysiikassa, se ei tosiaankaan tarkoita hakija-aineksen ja sisäänpääsyn helppouden olevan sama. Niihin helppoihin hakee varmuuden vuoksi usea vaikeisiinkin hakeva ja sisäänpääsyssä ei ole varsinaista kynnystä, kunhan on suoritettu yo-tutkinto huonollakin yleisarvosanalla ja jotenkuten suoritettu pääsykoe. Kokonaisvalintaprosentin 20% takana saattaa piillä esimerkiksi 95%:n todellinen valintaosuus, kun poistetaan päältä hakijat, jotka pääsevätkin muualle ensisijaisesti toivomiinsa paikkoihin tai vaan muuten eivät ota paikkaa vastaan tai ovat hakeneet täyttääkseen jotain sosiaalitukiehtoja, eivätkä edes käy pääsykokeessa kuin nimensä kirjoittamassa korkeintaan.
Älykkyydellä ei ole mitään tekemistä korkeakouluun sisään pääsemisen kanssa.
Tota noin... Unohdat sen, että johonkin antropologiaan otetaan vuosittain hyvin pieni määrä opiskelijoita sisään, ja pyrkijöitä voi silti olla 200. Psykaan pyrkii vuosittain tuhansia, ja alle 5% otetaan sisään. Helsingin yliopiston hammaslääkiksen pääsyprosentti on ollut jossain alle 10% paikkeilla - tässä tilastosssa siis samoissa lukemissa kuin historiaa pääaineenaan lukemaan pyrkineiden:
https://www.helsinki.fi/sites/default/files/atoms/files/02092019_hy_kan…
Hampaalle haki 712 hakijaa, joista 8,5% hyväksyttiin. Hissaan oli 722 hakijaa, joista 8,2 % hyväksyttiin. Hissaan otettu sisään 32 opiskelijaa, hammaslääketieteeseen 50. Samat prosenttilukemat selittyvät pääsykokeeseen osallistuneiden määrällä.
Tuskinpa hammaslääketiedettä lukemaan pyrkineet pistävät kakkosvaihtoehdoksi jonkun hissan, jossa vaaditaan ihan erilaisia valmiuksia kuin luonnontieteissä. Kannattaa muistaa, että luultavasti löytyy sellaisia ihmisiäkin, joille vaikka antropologian tai historian opiskelu on ollut pitkäaikainen haave ja ensisijainen tavoite. Eiväthän kaikki pyri yliopistoon statusaloille (kauppis, lääkis, ja oikis), vaan he ovat kiinnostuneet ihan muusta.
Ja edelleen: 90 pinnan ÄO harvemmin riittää pääsykokeessa parhaiten pärjänneeseen 10% joukkoon, joka tulee lopulta valituksi. Ja yo-kirjoituksissa saman lukeman (90 ÄO) saaneet tuskin yltävät kiitettäviin arvosanoihin, jos eximiat ja laudaturit yhä jaetaan Gaussin käyrän mukaan parhaiten pärjänneelle 20%. Älyllisesti alle keskiverron (ÄO 100) olevat harvemmin yltävät huippusuorituksiin edes kovalla työllä.
Statusaloilla opiskeleville nousee herkästi píssa päähän, kun alan maine vaikeapääsyisenä sumentaa oman arvostelukyvyn, jolloin opiskelijat alkavat väheksyä kaikkia muita aloja, joilla muka kaiken maailman turhakkeet ja alemmat oliot opiskelevat. Ajattelu alkaa kiertää kehää: vain statusalojen pääsykokeen selvittäneet ovat älykkäitä, muut eivät, koska ovat kävelleet b-papereillaan suoraan maakuntayliopistoon sisään. Varmaan samaa tapahtuu huippuylipistoissa; Oxfordiin päässeet voivat pitää Helsingin yliopistossa lääketiedettä opiskelevia heikkolahjaisina, joiden kyvyt eivät huippuyliopistoon riitä. Mistään älystä tuollainen vahvistusvinouma ei kerro (vaikka se kertoo ennakkoluuloista ja taipumuksesta asettaa omat saavutukset, kuvitelmat tmv. muiden yläpuolelle).
Pitkät jaarittelut tyhjästä. En mitään unohtanut. 20 otettua 200 hakijasta on 10% mutta se ei kerro että kynnys olisi järin suuri, koska mainitut syyt, eli jokainen hakija hakee keskimäärin kuuteen eri paikkaan, jolloin simppelillä oletuksella noista 200 hakijasta noin 30 pyrkii niihin 20 paikkaan tosissaan ja muut menevät sittenkin jonnekin muualle. Edelleen todellinen kynnys muodostuu hakija-aineksen tasosta eikä prosenteista, ja nämä taas vaihtelevat aloittain lähinnä sen perusteella, kuinka suosittu ala on, eli paljonko tasokkaita ensisijaisia pyrkijöitä sinne on. Lääkis ja oikeustiede voivat valita parhaat päältä, jolloin epähalutunpiin opintoihin jää pienempi joukko ja matalatasoisempia todellisia hakijoita. Maakuntaopistojen epäsuosituihin opintoihin todellakin pääsee välttävällä yo-tutkinnolla ja keskinkertaisella pääsykokeella. Vaikka paperilla hakijoita olisi paljon ja ottoprosentti pieni. Joskus voi käydä niinkin, että jokainen halukas saa opiskelupaikan. Kunhan on paperit lähettänyt ja kokeessa istunut.
Omituista inttämistä. Kerro nyt viimein mihin MAAKUNTAyliopistoon pääsee suoraan sisään välttävillä arvosanoilla (arvosanat b:tä ja a:ta, koska c on keskiarvo)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä sananen opiskeluun pääsemisestä. Tilastojen mukaan yo-tutkinnon suorittaa vuosittain noin 25 000 ihmistä kun taas korkeakoulujen yhteishakuun osallistuu noin 150 000 ihmistä. Siis kuusinkertainen määrä. Se tarkoittaa että keskimäärin jokainen uusi korkeakoulukelpoisuuden saavuttanut hakee vuosittain noin kuuteen eri opintosuuntaan.
Jos jossain periferiayliopiston vähiten suosituilla aloilla, olkoonpa kyse teknillisen tiedekunnan rakennustekniikasta tai humanistisen antropologiasta, valintaprosentti on sama 20% kuin teknillisessä fysiikassa, se ei tosiaankaan tarkoita hakija-aineksen ja sisäänpääsyn helppouden olevan sama. Niihin helppoihin hakee varmuuden vuoksi usea vaikeisiinkin hakeva ja sisäänpääsyssä ei ole varsinaista kynnystä, kunhan on suoritettu yo-tutkinto huonollakin yleisarvosanalla ja jotenkuten suoritettu pääsykoe. Kokonaisvalintaprosentin 20% takana saattaa piillä esimerkiksi 95%:n todellinen valintaosuus, kun poistetaan päältä hakijat, jotka pääsevätkin muualle ensisijaisesti toivomiinsa paikkoihin tai vaan muuten eivät ota paikkaa vastaan tai ovat hakeneet täyttääkseen jotain sosiaalitukiehtoja, eivätkä edes käy pääsykokeessa kuin nimensä kirjoittamassa korkeintaan.
Älykkyydellä ei ole mitään tekemistä korkeakouluun sisään pääsemisen kanssa.
Tota noin... Unohdat sen, että johonkin antropologiaan otetaan vuosittain hyvin pieni määrä opiskelijoita sisään, ja pyrkijöitä voi silti olla 200. Psykaan pyrkii vuosittain tuhansia, ja alle 5% otetaan sisään. Helsingin yliopiston hammaslääkiksen pääsyprosentti on ollut jossain alle 10% paikkeilla - tässä tilastosssa siis samoissa lukemissa kuin historiaa pääaineenaan lukemaan pyrkineiden:
https://www.helsinki.fi/sites/default/files/atoms/files/02092019_hy_kan…
Hampaalle haki 712 hakijaa, joista 8,5% hyväksyttiin. Hissaan oli 722 hakijaa, joista 8,2 % hyväksyttiin. Hissaan otettu sisään 32 opiskelijaa, hammaslääketieteeseen 50. Samat prosenttilukemat selittyvät pääsykokeeseen osallistuneiden määrällä.
Tuskinpa hammaslääketiedettä lukemaan pyrkineet pistävät kakkosvaihtoehdoksi jonkun hissan, jossa vaaditaan ihan erilaisia valmiuksia kuin luonnontieteissä. Kannattaa muistaa, että luultavasti löytyy sellaisia ihmisiäkin, joille vaikka antropologian tai historian opiskelu on ollut pitkäaikainen haave ja ensisijainen tavoite. Eiväthän kaikki pyri yliopistoon statusaloille (kauppis, lääkis, ja oikis), vaan he ovat kiinnostuneet ihan muusta.
Ja edelleen: 90 pinnan ÄO harvemmin riittää pääsykokeessa parhaiten pärjänneeseen 10% joukkoon, joka tulee lopulta valituksi. Ja yo-kirjoituksissa saman lukeman (90 ÄO) saaneet tuskin yltävät kiitettäviin arvosanoihin, jos eximiat ja laudaturit yhä jaetaan Gaussin käyrän mukaan parhaiten pärjänneelle 20%. Älyllisesti alle keskiverron (ÄO 100) olevat harvemmin yltävät huippusuorituksiin edes kovalla työllä.
Statusaloilla opiskeleville nousee herkästi píssa päähän, kun alan maine vaikeapääsyisenä sumentaa oman arvostelukyvyn, jolloin opiskelijat alkavat väheksyä kaikkia muita aloja, joilla muka kaiken maailman turhakkeet ja alemmat oliot opiskelevat. Ajattelu alkaa kiertää kehää: vain statusalojen pääsykokeen selvittäneet ovat älykkäitä, muut eivät, koska ovat kävelleet b-papereillaan suoraan maakuntayliopistoon sisään. Varmaan samaa tapahtuu huippuylipistoissa; Oxfordiin päässeet voivat pitää Helsingin yliopistossa lääketiedettä opiskelevia heikkolahjaisina, joiden kyvyt eivät huippuyliopistoon riitä. Mistään älystä tuollainen vahvistusvinouma ei kerro (vaikka se kertoo ennakkoluuloista ja taipumuksesta asettaa omat saavutukset, kuvitelmat tmv. muiden yläpuolelle).
Pitkät jaarittelut tyhjästä. En mitään unohtanut. 20 otettua 200 hakijasta on 10% mutta se ei kerro että kynnys olisi järin suuri, koska mainitut syyt, eli jokainen hakija hakee keskimäärin kuuteen eri paikkaan, jolloin simppelillä oletuksella noista 200 hakijasta noin 30 pyrkii niihin 20 paikkaan tosissaan ja muut menevät sittenkin jonnekin muualle. Edelleen todellinen kynnys muodostuu hakija-aineksen tasosta eikä prosenteista, ja nämä taas vaihtelevat aloittain lähinnä sen perusteella, kuinka suosittu ala on, eli paljonko tasokkaita ensisijaisia pyrkijöitä sinne on. Lääkis ja oikeustiede voivat valita parhaat päältä, jolloin epähalutunpiin opintoihin jää pienempi joukko ja matalatasoisempia todellisia hakijoita. Maakuntaopistojen epäsuosituihin opintoihin todellakin pääsee välttävällä yo-tutkinnolla ja keskinkertaisella pääsykokeella. Vaikka paperilla hakijoita olisi paljon ja ottoprosentti pieni. Joskus voi käydä niinkin, että jokainen halukas saa opiskelupaikan. Kunhan on paperit lähettänyt ja kokeessa istunut.
Epäloogista. Miten niin lääkis ja oikis muka valitsevat parhaat päältä? Pääsykokeessa on tähän saakka mitattu sellaisia valmiuksia, joita tarvitaan alalla, ei yleisälykkyyttä. Sun väittämä on lopulta yhtä totta kuin se, jossa 1000 kärpästä ei voi olla väärässä. Väheksyt kaikkia muita paitsi statusaloja omien ennakkoluulojasi mukaisesti. Ja niitä maakuntayliopistoja. Mikset mennyt sinne Oxfordiin? Sehän voi valita parhaat päältä, eikä suinkaan joku rupuinen HY.
Siten niin valitsevat, että parhailla papereilla sekä antropologiaa että lääketiedettä hakeneet menevät lääketieteelliseen. Vaikka he näkyvät myös antropologian hakijoiden määrässä, eivät he todellisuudessa jäljelle jäävissä hakijoissa ole, joten kynnys laskee ja heikommilla papereilla tai koepisteillä pääsee sisään. Ei tämän logiikan käsittämiseen kovin korkeaa älyä pitäisi tarvia. Järjettömiin syytöksiisi minua kohtaan ei ole perusteita enkä alennu kommentoimaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä sananen opiskeluun pääsemisestä. Tilastojen mukaan yo-tutkinnon suorittaa vuosittain noin 25 000 ihmistä kun taas korkeakoulujen yhteishakuun osallistuu noin 150 000 ihmistä. Siis kuusinkertainen määrä. Se tarkoittaa että keskimäärin jokainen uusi korkeakoulukelpoisuuden saavuttanut hakee vuosittain noin kuuteen eri opintosuuntaan.
Jos jossain periferiayliopiston vähiten suosituilla aloilla, olkoonpa kyse teknillisen tiedekunnan rakennustekniikasta tai humanistisen antropologiasta, valintaprosentti on sama 20% kuin teknillisessä fysiikassa, se ei tosiaankaan tarkoita hakija-aineksen ja sisäänpääsyn helppouden olevan sama. Niihin helppoihin hakee varmuuden vuoksi usea vaikeisiinkin hakeva ja sisäänpääsyssä ei ole varsinaista kynnystä, kunhan on suoritettu yo-tutkinto huonollakin yleisarvosanalla ja jotenkuten suoritettu pääsykoe. Kokonaisvalintaprosentin 20% takana saattaa piillä esimerkiksi 95%:n todellinen valintaosuus, kun poistetaan päältä hakijat, jotka pääsevätkin muualle ensisijaisesti toivomiinsa paikkoihin tai vaan muuten eivät ota paikkaa vastaan tai ovat hakeneet täyttääkseen jotain sosiaalitukiehtoja, eivätkä edes käy pääsykokeessa kuin nimensä kirjoittamassa korkeintaan.
Älykkyydellä ei ole mitään tekemistä korkeakouluun sisään pääsemisen kanssa.
Tota noin... Unohdat sen, että johonkin antropologiaan otetaan vuosittain hyvin pieni määrä opiskelijoita sisään, ja pyrkijöitä voi silti olla 200. Psykaan pyrkii vuosittain tuhansia, ja alle 5% otetaan sisään. Helsingin yliopiston hammaslääkiksen pääsyprosentti on ollut jossain alle 10% paikkeilla - tässä tilastosssa siis samoissa lukemissa kuin historiaa pääaineenaan lukemaan pyrkineiden:
https://www.helsinki.fi/sites/default/files/atoms/files/02092019_hy_kan…
Hampaalle haki 712 hakijaa, joista 8,5% hyväksyttiin. Hissaan oli 722 hakijaa, joista 8,2 % hyväksyttiin. Hissaan otettu sisään 32 opiskelijaa, hammaslääketieteeseen 50. Samat prosenttilukemat selittyvät pääsykokeeseen osallistuneiden määrällä.
Tuskinpa hammaslääketiedettä lukemaan pyrkineet pistävät kakkosvaihtoehdoksi jonkun hissan, jossa vaaditaan ihan erilaisia valmiuksia kuin luonnontieteissä. Kannattaa muistaa, että luultavasti löytyy sellaisia ihmisiäkin, joille vaikka antropologian tai historian opiskelu on ollut pitkäaikainen haave ja ensisijainen tavoite. Eiväthän kaikki pyri yliopistoon statusaloille (kauppis, lääkis, ja oikis), vaan he ovat kiinnostuneet ihan muusta.
Ja edelleen: 90 pinnan ÄO harvemmin riittää pääsykokeessa parhaiten pärjänneeseen 10% joukkoon, joka tulee lopulta valituksi. Ja yo-kirjoituksissa saman lukeman (90 ÄO) saaneet tuskin yltävät kiitettäviin arvosanoihin, jos eximiat ja laudaturit yhä jaetaan Gaussin käyrän mukaan parhaiten pärjänneelle 20%. Älyllisesti alle keskiverron (ÄO 100) olevat harvemmin yltävät huippusuorituksiin edes kovalla työllä.
Statusaloilla opiskeleville nousee herkästi píssa päähän, kun alan maine vaikeapääsyisenä sumentaa oman arvostelukyvyn, jolloin opiskelijat alkavat väheksyä kaikkia muita aloja, joilla muka kaiken maailman turhakkeet ja alemmat oliot opiskelevat. Ajattelu alkaa kiertää kehää: vain statusalojen pääsykokeen selvittäneet ovat älykkäitä, muut eivät, koska ovat kävelleet b-papereillaan suoraan maakuntayliopistoon sisään. Varmaan samaa tapahtuu huippuylipistoissa; Oxfordiin päässeet voivat pitää Helsingin yliopistossa lääketiedettä opiskelevia heikkolahjaisina, joiden kyvyt eivät huippuyliopistoon riitä. Mistään älystä tuollainen vahvistusvinouma ei kerro (vaikka se kertoo ennakkoluuloista ja taipumuksesta asettaa omat saavutukset, kuvitelmat tmv. muiden yläpuolelle).
Pitkät jaarittelut tyhjästä. En mitään unohtanut. 20 otettua 200 hakijasta on 10% mutta se ei kerro että kynnys olisi järin suuri, koska mainitut syyt, eli jokainen hakija hakee keskimäärin kuuteen eri paikkaan, jolloin simppelillä oletuksella noista 200 hakijasta noin 30 pyrkii niihin 20 paikkaan tosissaan ja muut menevät sittenkin jonnekin muualle. Edelleen todellinen kynnys muodostuu hakija-aineksen tasosta eikä prosenteista, ja nämä taas vaihtelevat aloittain lähinnä sen perusteella, kuinka suosittu ala on, eli paljonko tasokkaita ensisijaisia pyrkijöitä sinne on. Lääkis ja oikeustiede voivat valita parhaat päältä, jolloin epähalutunpiin opintoihin jää pienempi joukko ja matalatasoisempia todellisia hakijoita. Maakuntaopistojen epäsuosituihin opintoihin todellakin pääsee välttävällä yo-tutkinnolla ja keskinkertaisella pääsykokeella. Vaikka paperilla hakijoita olisi paljon ja ottoprosentti pieni. Joskus voi käydä niinkin, että jokainen halukas saa opiskelupaikan. Kunhan on paperit lähettänyt ja kokeessa istunut.
Epäloogista. Miten niin lääkis ja oikis muka valitsevat parhaat päältä? Pääsykokeessa on tähän saakka mitattu sellaisia valmiuksia, joita tarvitaan alalla, ei yleisälykkyyttä. Sun väittämä on lopulta yhtä totta kuin se, jossa 1000 kärpästä ei voi olla väärässä. Väheksyt kaikkia muita paitsi statusaloja omien ennakkoluulojasi mukaisesti. Ja niitä maakuntayliopistoja. Mikset mennyt sinne Oxfordiin? Sehän voi valita parhaat päältä, eikä suinkaan joku rupuinen HY.
Siten niin valitsevat, että parhailla papereilla sekä antropologiaa että lääketiedettä hakeneet menevät lääketieteelliseen. Vaikka he näkyvät myös antropologian hakijoiden määrässä, eivät he todellisuudessa jäljelle jäävissä hakijoissa ole, joten kynnys laskee ja heikommilla papereilla tai koepisteillä pääsee sisään. Ei tämän logiikan käsittämiseen kovin korkeaa älyä pitäisi tarvia. Järjettömiin syytöksiisi minua kohtaan ei ole perusteita enkä alennu kommentoimaan.
Eli 6 laudaturin ylioppilas, joka menee lukemaan englantia on susta typerämpi kuin se 6 laudaturin oppilas, joka valitsee oikiksen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu pyrki 5 kertaa oikikseen ja lopulta pääsi, vaikka kirjoitti c:n paperit. Lähihoitajia ja merkonomeja pääsee lääkikseen ja kauppikseen. Kumma kun vain näille tietyille aloille pääsy muuttaa ihmisen heti älykkääksi, vaikka aiempi näyttö olisi ollut miten heikkoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä sananen opiskeluun pääsemisestä. Tilastojen mukaan yo-tutkinnon suorittaa vuosittain noin 25 000 ihmistä kun taas korkeakoulujen yhteishakuun osallistuu noin 150 000 ihmistä. Siis kuusinkertainen määrä. Se tarkoittaa että keskimäärin jokainen uusi korkeakoulukelpoisuuden saavuttanut hakee vuosittain noin kuuteen eri opintosuuntaan.
Jos jossain periferiayliopiston vähiten suosituilla aloilla, olkoonpa kyse teknillisen tiedekunnan rakennustekniikasta tai humanistisen antropologiasta, valintaprosentti on sama 20% kuin teknillisessä fysiikassa, se ei tosiaankaan tarkoita hakija-aineksen ja sisäänpääsyn helppouden olevan sama. Niihin helppoihin hakee varmuuden vuoksi usea vaikeisiinkin hakeva ja sisäänpääsyssä ei ole varsinaista kynnystä, kunhan on suoritettu yo-tutkinto huonollakin yleisarvosanalla ja jotenkuten suoritettu pääsykoe. Kokonaisvalintaprosentin 20% takana saattaa piillä esimerkiksi 95%:n todellinen valintaosuus, kun poistetaan päältä hakijat, jotka pääsevätkin muualle ensisijaisesti toivomiinsa paikkoihin tai vaan muuten eivät ota paikkaa vastaan tai ovat hakeneet täyttääkseen jotain sosiaalitukiehtoja, eivätkä edes käy pääsykokeessa kuin nimensä kirjoittamassa korkeintaan.
Älykkyydellä ei ole mitään tekemistä korkeakouluun sisään pääsemisen kanssa.
Tota noin... Unohdat sen, että johonkin antropologiaan otetaan vuosittain hyvin pieni määrä opiskelijoita sisään, ja pyrkijöitä voi silti olla 200. Psykaan pyrkii vuosittain tuhansia, ja alle 5% otetaan sisään. Helsingin yliopiston hammaslääkiksen pääsyprosentti on ollut jossain alle 10% paikkeilla - tässä tilastosssa siis samoissa lukemissa kuin historiaa pääaineenaan lukemaan pyrkineiden:
https://www.helsinki.fi/sites/default/files/atoms/files/02092019_hy_kan…
Hampaalle haki 712 hakijaa, joista 8,5% hyväksyttiin. Hissaan oli 722 hakijaa, joista 8,2 % hyväksyttiin. Hissaan otettu sisään 32 opiskelijaa, hammaslääketieteeseen 50. Samat prosenttilukemat selittyvät pääsykokeeseen osallistuneiden määrällä.
Tuskinpa hammaslääketiedettä lukemaan pyrkineet pistävät kakkosvaihtoehdoksi jonkun hissan, jossa vaaditaan ihan erilaisia valmiuksia kuin luonnontieteissä. Kannattaa muistaa, että luultavasti löytyy sellaisia ihmisiäkin, joille vaikka antropologian tai historian opiskelu on ollut pitkäaikainen haave ja ensisijainen tavoite. Eiväthän kaikki pyri yliopistoon statusaloille (kauppis, lääkis, ja oikis), vaan he ovat kiinnostuneet ihan muusta.
Ja edelleen: 90 pinnan ÄO harvemmin riittää pääsykokeessa parhaiten pärjänneeseen 10% joukkoon, joka tulee lopulta valituksi. Ja yo-kirjoituksissa saman lukeman (90 ÄO) saaneet tuskin yltävät kiitettäviin arvosanoihin, jos eximiat ja laudaturit yhä jaetaan Gaussin käyrän mukaan parhaiten pärjänneelle 20%. Älyllisesti alle keskiverron (ÄO 100) olevat harvemmin yltävät huippusuorituksiin edes kovalla työllä.
Statusaloilla opiskeleville nousee herkästi píssa päähän, kun alan maine vaikeapääsyisenä sumentaa oman arvostelukyvyn, jolloin opiskelijat alkavat väheksyä kaikkia muita aloja, joilla muka kaiken maailman turhakkeet ja alemmat oliot opiskelevat. Ajattelu alkaa kiertää kehää: vain statusalojen pääsykokeen selvittäneet ovat älykkäitä, muut eivät, koska ovat kävelleet b-papereillaan suoraan maakuntayliopistoon sisään. Varmaan samaa tapahtuu huippuylipistoissa; Oxfordiin päässeet voivat pitää Helsingin yliopistossa lääketiedettä opiskelevia heikkolahjaisina, joiden kyvyt eivät huippuyliopistoon riitä. Mistään älystä tuollainen vahvistusvinouma ei kerro (vaikka se kertoo ennakkoluuloista ja taipumuksesta asettaa omat saavutukset, kuvitelmat tmv. muiden yläpuolelle).
Pitkät jaarittelut tyhjästä. En mitään unohtanut. 20 otettua 200 hakijasta on 10% mutta se ei kerro että kynnys olisi järin suuri, koska mainitut syyt, eli jokainen hakija hakee keskimäärin kuuteen eri paikkaan, jolloin simppelillä oletuksella noista 200 hakijasta noin 30 pyrkii niihin 20 paikkaan tosissaan ja muut menevät sittenkin jonnekin muualle. Edelleen todellinen kynnys muodostuu hakija-aineksen tasosta eikä prosenteista, ja nämä taas vaihtelevat aloittain lähinnä sen perusteella, kuinka suosittu ala on, eli paljonko tasokkaita ensisijaisia pyrkijöitä sinne on. Lääkis ja oikeustiede voivat valita parhaat päältä, jolloin epähalutunpiin opintoihin jää pienempi joukko ja matalatasoisempia todellisia hakijoita. Maakuntaopistojen epäsuosituihin opintoihin todellakin pääsee välttävällä yo-tutkinnolla ja keskinkertaisella pääsykokeella. Vaikka paperilla hakijoita olisi paljon ja ottoprosentti pieni. Joskus voi käydä niinkin, että jokainen halukas saa opiskelupaikan. Kunhan on paperit lähettänyt ja kokeessa istunut.
Epäloogista. Miten niin lääkis ja oikis muka valitsevat parhaat päältä? Pääsykokeessa on tähän saakka mitattu sellaisia valmiuksia, joita tarvitaan alalla, ei yleisälykkyyttä. Sun väittämä on lopulta yhtä totta kuin se, jossa 1000 kärpästä ei voi olla väärässä. Väheksyt kaikkia muita paitsi statusaloja omien ennakkoluulojasi mukaisesti. Ja niitä maakuntayliopistoja. Mikset mennyt sinne Oxfordiin? Sehän voi valita parhaat päältä, eikä suinkaan joku rupuinen HY.
Siten niin valitsevat, että parhailla papereilla sekä antropologiaa että lääketiedettä hakeneet menevät lääketieteelliseen. Vaikka he näkyvät myös antropologian hakijoiden määrässä, eivät he todellisuudessa jäljelle jäävissä hakijoissa ole, joten kynnys laskee ja heikommilla papereilla tai koepisteillä pääsee sisään. Ei tämän logiikan käsittämiseen kovin korkeaa älyä pitäisi tarvia. Järjettömiin syytöksiisi minua kohtaan ei ole perusteita enkä alennu kommentoimaan.
Eli 6 laudaturin ylioppilas, joka menee lukemaan englantia on susta typerämpi kuin se 6 laudaturin oppilas, joka valitsee oikiksen?
Puhut sekavia. Mitään sen kaltaistakaan en ole sanonut. Taidat trollata vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fanittaa Harry Potteria (aikuisenakin), ottaa instaan kuvia itsestään, jossa on pukeutunut joksikin suositun leffan hahmoksi,lähti mukaan ilmastoahdistusliikkeeseen sen jälkeen kun media alkoi hehkuttaa Gretaa. On hankkinut älysormuksen ja laittanut siitäkin kuvan instaan.
Yritän olla luokittelematta ihmisiä "tyhmiksi" ainakaan siinä mielessä, että pitäisin heitä älyllisesti huonompina. Enemmänkin voin tehdä heistä päätelmän, että meillä ei aaltopituudet synkronoidu emmekä kumpikaan taida ymmärtää toisiamme. Mistä minä kenenkään älykkyydestä mitään tiedän, arviointikykyni ei kuitenkaan ole täydellinen.
Jos puhutaan äo:sta niin itselläni se on aika hulppea, mutta en silti pidä itseäni superälykkäänä. Olen kyllä loistava ongelmanratkaisija noin paperilla ja aika hyvä loogisessa päättelyssä, mutta toisaalta tosielämässä hahmotuskykyni onkin sitten korkeintaan normaali ellei huono. Eli, nyt paljastan sen, vaikka olen Mensan mukaan äo:ltani 142, niin tosi elämässä tuntuu, että moni "vähemmän älykäs" hahmottaa kokonaisuuksia ja ratkaisee ongelmia huomattavasti nokkelammin kun minä vain äimistelen, että "missä oon? mitä teen?"
Lisäksi mulla on aika yksinäinen huumorintaju eli heitän sellaista läppää, jolle itse nauraisin, mutten osaa laittaa sitä sellaiseen muotoon, että kukaan muu nauraisi. Esim. viimeksi eilen kovin moni ei tainnut tajuta, mun "turpas kii"-printtipaita juttua.... ja varmaan aika moni voisi pitää minua vähän tavallista tyhmempänä, en yllättyisi yhtään, ehkä olenkin. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä sananen opiskeluun pääsemisestä. Tilastojen mukaan yo-tutkinnon suorittaa vuosittain noin 25 000 ihmistä kun taas korkeakoulujen yhteishakuun osallistuu noin 150 000 ihmistä. Siis kuusinkertainen määrä. Se tarkoittaa että keskimäärin jokainen uusi korkeakoulukelpoisuuden saavuttanut hakee vuosittain noin kuuteen eri opintosuuntaan.
Jos jossain periferiayliopiston vähiten suosituilla aloilla, olkoonpa kyse teknillisen tiedekunnan rakennustekniikasta tai humanistisen antropologiasta, valintaprosentti on sama 20% kuin teknillisessä fysiikassa, se ei tosiaankaan tarkoita hakija-aineksen ja sisäänpääsyn helppouden olevan sama. Niihin helppoihin hakee varmuuden vuoksi usea vaikeisiinkin hakeva ja sisäänpääsyssä ei ole varsinaista kynnystä, kunhan on suoritettu yo-tutkinto huonollakin yleisarvosanalla ja jotenkuten suoritettu pääsykoe. Kokonaisvalintaprosentin 20% takana saattaa piillä esimerkiksi 95%:n todellinen valintaosuus, kun poistetaan päältä hakijat, jotka pääsevätkin muualle ensisijaisesti toivomiinsa paikkoihin tai vaan muuten eivät ota paikkaa vastaan tai ovat hakeneet täyttääkseen jotain sosiaalitukiehtoja, eivätkä edes käy pääsykokeessa kuin nimensä kirjoittamassa korkeintaan.
Älykkyydellä ei ole mitään tekemistä korkeakouluun sisään pääsemisen kanssa.
Tota noin... Unohdat sen, että johonkin antropologiaan otetaan vuosittain hyvin pieni määrä opiskelijoita sisään, ja pyrkijöitä voi silti olla 200. Psykaan pyrkii vuosittain tuhansia, ja alle 5% otetaan sisään. Helsingin yliopiston hammaslääkiksen pääsyprosentti on ollut jossain alle 10% paikkeilla - tässä tilastosssa siis samoissa lukemissa kuin historiaa pääaineenaan lukemaan pyrkineiden:
https://www.helsinki.fi/sites/default/files/atoms/files/02092019_hy_kan…
Hampaalle haki 712 hakijaa, joista 8,5% hyväksyttiin. Hissaan oli 722 hakijaa, joista 8,2 % hyväksyttiin. Hissaan otettu sisään 32 opiskelijaa, hammaslääketieteeseen 50. Samat prosenttilukemat selittyvät pääsykokeeseen osallistuneiden määrällä.
Tuskinpa hammaslääketiedettä lukemaan pyrkineet pistävät kakkosvaihtoehdoksi jonkun hissan, jossa vaaditaan ihan erilaisia valmiuksia kuin luonnontieteissä. Kannattaa muistaa, että luultavasti löytyy sellaisia ihmisiäkin, joille vaikka antropologian tai historian opiskelu on ollut pitkäaikainen haave ja ensisijainen tavoite. Eiväthän kaikki pyri yliopistoon statusaloille (kauppis, lääkis, ja oikis), vaan he ovat kiinnostuneet ihan muusta.
Ja edelleen: 90 pinnan ÄO harvemmin riittää pääsykokeessa parhaiten pärjänneeseen 10% joukkoon, joka tulee lopulta valituksi. Ja yo-kirjoituksissa saman lukeman (90 ÄO) saaneet tuskin yltävät kiitettäviin arvosanoihin, jos eximiat ja laudaturit yhä jaetaan Gaussin käyrän mukaan parhaiten pärjänneelle 20%. Älyllisesti alle keskiverron (ÄO 100) olevat harvemmin yltävät huippusuorituksiin edes kovalla työllä.
Statusaloilla opiskeleville nousee herkästi píssa päähän, kun alan maine vaikeapääsyisenä sumentaa oman arvostelukyvyn, jolloin opiskelijat alkavat väheksyä kaikkia muita aloja, joilla muka kaiken maailman turhakkeet ja alemmat oliot opiskelevat. Ajattelu alkaa kiertää kehää: vain statusalojen pääsykokeen selvittäneet ovat älykkäitä, muut eivät, koska ovat kävelleet b-papereillaan suoraan maakuntayliopistoon sisään. Varmaan samaa tapahtuu huippuylipistoissa; Oxfordiin päässeet voivat pitää Helsingin yliopistossa lääketiedettä opiskelevia heikkolahjaisina, joiden kyvyt eivät huippuyliopistoon riitä. Mistään älystä tuollainen vahvistusvinouma ei kerro (vaikka se kertoo ennakkoluuloista ja taipumuksesta asettaa omat saavutukset, kuvitelmat tmv. muiden yläpuolelle).
Pitkät jaarittelut tyhjästä. En mitään unohtanut. 20 otettua 200 hakijasta on 10% mutta se ei kerro että kynnys olisi järin suuri, koska mainitut syyt, eli jokainen hakija hakee keskimäärin kuuteen eri paikkaan, jolloin simppelillä oletuksella noista 200 hakijasta noin 30 pyrkii niihin 20 paikkaan tosissaan ja muut menevät sittenkin jonnekin muualle. Edelleen todellinen kynnys muodostuu hakija-aineksen tasosta eikä prosenteista, ja nämä taas vaihtelevat aloittain lähinnä sen perusteella, kuinka suosittu ala on, eli paljonko tasokkaita ensisijaisia pyrkijöitä sinne on. Lääkis ja oikeustiede voivat valita parhaat päältä, jolloin epähalutunpiin opintoihin jää pienempi joukko ja matalatasoisempia todellisia hakijoita. Maakuntaopistojen epäsuosituihin opintoihin todellakin pääsee välttävällä yo-tutkinnolla ja keskinkertaisella pääsykokeella. Vaikka paperilla hakijoita olisi paljon ja ottoprosentti pieni. Joskus voi käydä niinkin, että jokainen halukas saa opiskelupaikan. Kunhan on paperit lähettänyt ja kokeessa istunut.
Epäloogista. Miten niin lääkis ja oikis muka valitsevat parhaat päältä? Pääsykokeessa on tähän saakka mitattu sellaisia valmiuksia, joita tarvitaan alalla, ei yleisälykkyyttä. Sun väittämä on lopulta yhtä totta kuin se, jossa 1000 kärpästä ei voi olla väärässä. Väheksyt kaikkia muita paitsi statusaloja omien ennakkoluulojasi mukaisesti. Ja niitä maakuntayliopistoja. Mikset mennyt sinne Oxfordiin? Sehän voi valita parhaat päältä, eikä suinkaan joku rupuinen HY.
Siten niin valitsevat, että parhailla papereilla sekä antropologiaa että lääketiedettä hakeneet menevät lääketieteelliseen. Vaikka he näkyvät myös antropologian hakijoiden määrässä, eivät he todellisuudessa jäljelle jäävissä hakijoissa ole, joten kynnys laskee ja heikommilla papereilla tai koepisteillä pääsee sisään. Ei tämän logiikan käsittämiseen kovin korkeaa älyä pitäisi tarvia. Järjettömiin syytöksiisi minua kohtaan ei ole perusteita enkä alennu kommentoimaan.
Eli 6 laudaturin ylioppilas, joka menee lukemaan englantia on susta typerämpi kuin se 6 laudaturin oppilas, joka valitsee oikiksen?
Puhut sekavia. Mitään sen kaltaistakaan en ole sanonut. Taidat trollata vaan.
Sitähän sä täällä jankkaat, koska yleistät epäloogisissa jaarituksissasi jatkuvasti, että kaikki parhaimmat arvosanat saaneet valitsevat automaattisesti oikiksen tai muun statusalan, vaikka yhtä hyvin he voivat valita omien kiinnostuksen kohteidensa mukaan jonkun ihan muun. Kumma kun susta oikiksen ovien aukeaminen riittää todisteeksi älystä, vaikka yo-paperit olisivat B:tä, mutta muille aloille pääsy ei ole tae mistään, vaikka kuinka olisi pitkä rivi älliä. Sinä silti oletat, että huonoilla yo-papereilla pääsee "alemmille aloille" suoraan sisään, mikä ei pidä paikkaansa. Eximian yo-todistuksesta ei ole tähänkään asti saatu niitä yhteispisteitä (koska useimmilla pyrkijöillä on rivi laudatureja), vaan sisään on päästy pääsykokeen perusteella; ergo useimmille aloille on vaadittu laudaturin arvosanoja ja hyvää menestystä pääsykokeessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä sananen opiskeluun pääsemisestä. Tilastojen mukaan yo-tutkinnon suorittaa vuosittain noin 25 000 ihmistä kun taas korkeakoulujen yhteishakuun osallistuu noin 150 000 ihmistä. Siis kuusinkertainen määrä. Se tarkoittaa että keskimäärin jokainen uusi korkeakoulukelpoisuuden saavuttanut hakee vuosittain noin kuuteen eri opintosuuntaan.
Jos jossain periferiayliopiston vähiten suosituilla aloilla, olkoonpa kyse teknillisen tiedekunnan rakennustekniikasta tai humanistisen antropologiasta, valintaprosentti on sama 20% kuin teknillisessä fysiikassa, se ei tosiaankaan tarkoita hakija-aineksen ja sisäänpääsyn helppouden olevan sama. Niihin helppoihin hakee varmuuden vuoksi usea vaikeisiinkin hakeva ja sisäänpääsyssä ei ole varsinaista kynnystä, kunhan on suoritettu yo-tutkinto huonollakin yleisarvosanalla ja jotenkuten suoritettu pääsykoe. Kokonaisvalintaprosentin 20% takana saattaa piillä esimerkiksi 95%:n todellinen valintaosuus, kun poistetaan päältä hakijat, jotka pääsevätkin muualle ensisijaisesti toivomiinsa paikkoihin tai vaan muuten eivät ota paikkaa vastaan tai ovat hakeneet täyttääkseen jotain sosiaalitukiehtoja, eivätkä edes käy pääsykokeessa kuin nimensä kirjoittamassa korkeintaan.
Älykkyydellä ei ole mitään tekemistä korkeakouluun sisään pääsemisen kanssa.
Tota noin... Unohdat sen, että johonkin antropologiaan otetaan vuosittain hyvin pieni määrä opiskelijoita sisään, ja pyrkijöitä voi silti olla 200. Psykaan pyrkii vuosittain tuhansia, ja alle 5% otetaan sisään. Helsingin yliopiston hammaslääkiksen pääsyprosentti on ollut jossain alle 10% paikkeilla - tässä tilastosssa siis samoissa lukemissa kuin historiaa pääaineenaan lukemaan pyrkineiden:
https://www.helsinki.fi/sites/default/files/atoms/files/02092019_hy_kan…
Hampaalle haki 712 hakijaa, joista 8,5% hyväksyttiin. Hissaan oli 722 hakijaa, joista 8,2 % hyväksyttiin. Hissaan otettu sisään 32 opiskelijaa, hammaslääketieteeseen 50. Samat prosenttilukemat selittyvät pääsykokeeseen osallistuneiden määrällä.
Tuskinpa hammaslääketiedettä lukemaan pyrkineet pistävät kakkosvaihtoehdoksi jonkun hissan, jossa vaaditaan ihan erilaisia valmiuksia kuin luonnontieteissä. Kannattaa muistaa, että luultavasti löytyy sellaisia ihmisiäkin, joille vaikka antropologian tai historian opiskelu on ollut pitkäaikainen haave ja ensisijainen tavoite. Eiväthän kaikki pyri yliopistoon statusaloille (kauppis, lääkis, ja oikis), vaan he ovat kiinnostuneet ihan muusta.
Ja edelleen: 90 pinnan ÄO harvemmin riittää pääsykokeessa parhaiten pärjänneeseen 10% joukkoon, joka tulee lopulta valituksi. Ja yo-kirjoituksissa saman lukeman (90 ÄO) saaneet tuskin yltävät kiitettäviin arvosanoihin, jos eximiat ja laudaturit yhä jaetaan Gaussin käyrän mukaan parhaiten pärjänneelle 20%. Älyllisesti alle keskiverron (ÄO 100) olevat harvemmin yltävät huippusuorituksiin edes kovalla työllä.
Statusaloilla opiskeleville nousee herkästi píssa päähän, kun alan maine vaikeapääsyisenä sumentaa oman arvostelukyvyn, jolloin opiskelijat alkavat väheksyä kaikkia muita aloja, joilla muka kaiken maailman turhakkeet ja alemmat oliot opiskelevat. Ajattelu alkaa kiertää kehää: vain statusalojen pääsykokeen selvittäneet ovat älykkäitä, muut eivät, koska ovat kävelleet b-papereillaan suoraan maakuntayliopistoon sisään. Varmaan samaa tapahtuu huippuylipistoissa; Oxfordiin päässeet voivat pitää Helsingin yliopistossa lääketiedettä opiskelevia heikkolahjaisina, joiden kyvyt eivät huippuyliopistoon riitä. Mistään älystä tuollainen vahvistusvinouma ei kerro (vaikka se kertoo ennakkoluuloista ja taipumuksesta asettaa omat saavutukset, kuvitelmat tmv. muiden yläpuolelle).
Pitkät jaarittelut tyhjästä. En mitään unohtanut. 20 otettua 200 hakijasta on 10% mutta se ei kerro että kynnys olisi järin suuri, koska mainitut syyt, eli jokainen hakija hakee keskimäärin kuuteen eri paikkaan, jolloin simppelillä oletuksella noista 200 hakijasta noin 30 pyrkii niihin 20 paikkaan tosissaan ja muut menevät sittenkin jonnekin muualle. Edelleen todellinen kynnys muodostuu hakija-aineksen tasosta eikä prosenteista, ja nämä taas vaihtelevat aloittain lähinnä sen perusteella, kuinka suosittu ala on, eli paljonko tasokkaita ensisijaisia pyrkijöitä sinne on. Lääkis ja oikeustiede voivat valita parhaat päältä, jolloin epähalutunpiin opintoihin jää pienempi joukko ja matalatasoisempia todellisia hakijoita. Maakuntaopistojen epäsuosituihin opintoihin todellakin pääsee välttävällä yo-tutkinnolla ja keskinkertaisella pääsykokeella. Vaikka paperilla hakijoita olisi paljon ja ottoprosentti pieni. Joskus voi käydä niinkin, että jokainen halukas saa opiskelupaikan. Kunhan on paperit lähettänyt ja kokeessa istunut.
Epäloogista. Miten niin lääkis ja oikis muka valitsevat parhaat päältä? Pääsykokeessa on tähän saakka mitattu sellaisia valmiuksia, joita tarvitaan alalla, ei yleisälykkyyttä. Sun väittämä on lopulta yhtä totta kuin se, jossa 1000 kärpästä ei voi olla väärässä. Väheksyt kaikkia muita paitsi statusaloja omien ennakkoluulojasi mukaisesti. Ja niitä maakuntayliopistoja. Mikset mennyt sinne Oxfordiin? Sehän voi valita parhaat päältä, eikä suinkaan joku rupuinen HY.
Siten niin valitsevat, että parhailla papereilla sekä antropologiaa että lääketiedettä hakeneet menevät lääketieteelliseen. Vaikka he näkyvät myös antropologian hakijoiden määrässä, eivät he todellisuudessa jäljelle jäävissä hakijoissa ole, joten kynnys laskee ja heikommilla papereilla tai koepisteillä pääsee sisään. Ei tämän logiikan käsittämiseen kovin korkeaa älyä pitäisi tarvia. Järjettömiin syytöksiisi minua kohtaan ei ole perusteita enkä alennu kommentoimaan.
Eli 6 laudaturin ylioppilas, joka menee lukemaan englantia on susta typerämpi kuin se 6 laudaturin oppilas, joka valitsee oikiksen?
Puhut sekavia. Mitään sen kaltaistakaan en ole sanonut. Taidat trollata vaan.
Sitähän sä täällä jankkaat, koska yleistät epäloogisissa jaarituksissasi jatkuvasti, että kaikki parhaimmat arvosanat saaneet valitsevat automaattisesti oikiksen tai muun statusalan, vaikka yhtä hyvin he voivat valita omien kiinnostuksen kohteidensa mukaan jonkun ihan muun. Kumma kun susta oikiksen ovien aukeaminen riittää todisteeksi älystä, vaikka yo-paperit olisivat B:tä, mutta muille aloille pääsy ei ole tae mistään, vaikka kuinka olisi pitkä rivi älliä. Sinä silti oletat, että huonoilla yo-papereilla pääsee "alemmille aloille" suoraan sisään, mikä ei pidä paikkaansa. Eximian yo-todistuksesta ei ole tähänkään asti saatu niitä yhteispisteitä (koska useimmilla pyrkijöillä on rivi laudatureja), vaan sisään on päästy pääsykokeen perusteella; ergo useimmille aloille on vaadittu laudaturin arvosanoja ja hyvää menestystä pääsykokeessa.
Syytöksilläsi ja horinoillasi ei ole mitään tekemistä argumenttieni kanssa vaan tuo on kaikki puhdasta olkinukkeilua. Olet tyhmä tai trolli. Sori, en voi auttaa kummassakaan tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millainen älykkyysosamäärä oli Jeesuksella?
Tämähän oli vain puuseppä?
Autuaita ovat tyhmät sillä he taivaan perivät..
vai miten se nyt oli?
Vierailija kirjoitti:
Tyhmä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laittaa kaupassa tertun pussiin kun ei ymmärrä että tertussa olevat hedelmät pysyvät kiinni ihan itsekseen.
Eivätkä ymmärrä miksi pitäisi ottaa vihreä biopussi.Haha, tälle on minulla syy: tarvitsen kotonani niitä hedelmäpusseja käyttöön vaikkapa WC:n roskispussiksi. En halua ostaa muovisia roskapusseja erikseen, joten laitan kaupassa vaikkapa banaanitertun pussiin. Eihän niitä banskuja oikeasti tarvitsisi pussittaa, kuorethan niissä on. Mutta sen pussin haluan ja tarvitsen muuhun käyttöön.
Ymmärräthän varmaan, että maksat ostamasi tuotteen kilohintaa niistä pusseista?
Ihan sama. En kuitenkaan osta erikseen roskapusseja. Näin saan haluamani asiat eli banaanit ja pussin.
Jutuista sen huomaa, jos niissä ilmenee epäloogisuutta, harhaluuloja, huonoa havaintokykyä.
Yleensä myös sellaiset, jotka pitävät kaikenlaista opiskelua typeränä ja tylsänä.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän erään aikuisen päälle 40v ihmisen jolla on kaikki nämä hieman yksinkertaisen ihmisen piirteeet, tavat yms. Suuttuu herkästi kun ei ymmärrä. Mutta kun hän alkaa inttämään jostain asiasta ja varsinki suuttuessa hän alkaa puhumaan kirjakieltä, se on todella hämmentävää koska muuten puhuu aina tiettyä murretta. Hän on myös omasta mielestään normaalia fiksumpia ja kaikki muut ihmiset ovat hänen mielestään tyhmiä. En tiiä yrittääkö hän tällä kirjakielellä puhumisella jotenki esittää olevansa fiksumpi vai huimaakohan edes itse tekevänsä näin..itselle tulee ainakin hieman tyhmä olo kun toinen alkaa puhumaan kirjakielellä, jätän inttämisen aina siihen/luovutan..enkä palaa asiaan vaikka myöhemmin tarkistaisin olinko oikeassa ja vaikka olisinkin ollut oikeassa koska hän suuttuis jos todistaisin olleeni oikeassa
Moni yrittää suuttuessaan tietoisesti puhua rauhallisemmin (parempi kuin järjetön ärjyminen, joka ehkä olisi se alkukantaisempi puhetapa), ehkä tuo kirjakielisyys liittyy siihen. Ei kai se tyhmää ole?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä sananen opiskeluun pääsemisestä. Tilastojen mukaan yo-tutkinnon suorittaa vuosittain noin 25 000 ihmistä kun taas korkeakoulujen yhteishakuun osallistuu noin 150 000 ihmistä. Siis kuusinkertainen määrä. Se tarkoittaa että keskimäärin jokainen uusi korkeakoulukelpoisuuden saavuttanut hakee vuosittain noin kuuteen eri opintosuuntaan.
Jos jossain periferiayliopiston vähiten suosituilla aloilla, olkoonpa kyse teknillisen tiedekunnan rakennustekniikasta tai humanistisen antropologiasta, valintaprosentti on sama 20% kuin teknillisessä fysiikassa, se ei tosiaankaan tarkoita hakija-aineksen ja sisäänpääsyn helppouden olevan sama. Niihin helppoihin hakee varmuuden vuoksi usea vaikeisiinkin hakeva ja sisäänpääsyssä ei ole varsinaista kynnystä, kunhan on suoritettu yo-tutkinto huonollakin yleisarvosanalla ja jotenkuten suoritettu pääsykoe. Kokonaisvalintaprosentin 20% takana saattaa piillä esimerkiksi 95%:n todellinen valintaosuus, kun poistetaan päältä hakijat, jotka pääsevätkin muualle ensisijaisesti toivomiinsa paikkoihin tai vaan muuten eivät ota paikkaa vastaan tai ovat hakeneet täyttääkseen jotain sosiaalitukiehtoja, eivätkä edes käy pääsykokeessa kuin nimensä kirjoittamassa korkeintaan.
Älykkyydellä ei ole mitään tekemistä korkeakouluun sisään pääsemisen kanssa.
Tota noin... Unohdat sen, että johonkin antropologiaan otetaan vuosittain hyvin pieni määrä opiskelijoita sisään, ja pyrkijöitä voi silti olla 200. Psykaan pyrkii vuosittain tuhansia, ja alle 5% otetaan sisään. Helsingin yliopiston hammaslääkiksen pääsyprosentti on ollut jossain alle 10% paikkeilla - tässä tilastosssa siis samoissa lukemissa kuin historiaa pääaineenaan lukemaan pyrkineiden:
https://www.helsinki.fi/sites/default/files/atoms/files/02092019_hy_kan…
Hampaalle haki 712 hakijaa, joista 8,5% hyväksyttiin. Hissaan oli 722 hakijaa, joista 8,2 % hyväksyttiin. Hissaan otettu sisään 32 opiskelijaa, hammaslääketieteeseen 50. Samat prosenttilukemat selittyvät pääsykokeeseen osallistuneiden määrällä.
Tuskinpa hammaslääketiedettä lukemaan pyrkineet pistävät kakkosvaihtoehdoksi jonkun hissan, jossa vaaditaan ihan erilaisia valmiuksia kuin luonnontieteissä. Kannattaa muistaa, että luultavasti löytyy sellaisia ihmisiäkin, joille vaikka antropologian tai historian opiskelu on ollut pitkäaikainen haave ja ensisijainen tavoite. Eiväthän kaikki pyri yliopistoon statusaloille (kauppis, lääkis, ja oikis), vaan he ovat kiinnostuneet ihan muusta.
Ja edelleen: 90 pinnan ÄO harvemmin riittää pääsykokeessa parhaiten pärjänneeseen 10% joukkoon, joka tulee lopulta valituksi. Ja yo-kirjoituksissa saman lukeman (90 ÄO) saaneet tuskin yltävät kiitettäviin arvosanoihin, jos eximiat ja laudaturit yhä jaetaan Gaussin käyrän mukaan parhaiten pärjänneelle 20%. Älyllisesti alle keskiverron (ÄO 100) olevat harvemmin yltävät huippusuorituksiin edes kovalla työllä.
Statusaloilla opiskeleville nousee herkästi píssa päähän, kun alan maine vaikeapääsyisenä sumentaa oman arvostelukyvyn, jolloin opiskelijat alkavat väheksyä kaikkia muita aloja, joilla muka kaiken maailman turhakkeet ja alemmat oliot opiskelevat. Ajattelu alkaa kiertää kehää: vain statusalojen pääsykokeen selvittäneet ovat älykkäitä, muut eivät, koska ovat kävelleet b-papereillaan suoraan maakuntayliopistoon sisään. Varmaan samaa tapahtuu huippuylipistoissa; Oxfordiin päässeet voivat pitää Helsingin yliopistossa lääketiedettä opiskelevia heikkolahjaisina, joiden kyvyt eivät huippuyliopistoon riitä. Mistään älystä tuollainen vahvistusvinouma ei kerro (vaikka se kertoo ennakkoluuloista ja taipumuksesta asettaa omat saavutukset, kuvitelmat tmv. muiden yläpuolelle).
Pitkät jaarittelut tyhjästä. En mitään unohtanut. 20 otettua 200 hakijasta on 10% mutta se ei kerro että kynnys olisi järin suuri, koska mainitut syyt, eli jokainen hakija hakee keskimäärin kuuteen eri paikkaan, jolloin simppelillä oletuksella noista 200 hakijasta noin 30 pyrkii niihin 20 paikkaan tosissaan ja muut menevät sittenkin jonnekin muualle. Edelleen todellinen kynnys muodostuu hakija-aineksen tasosta eikä prosenteista, ja nämä taas vaihtelevat aloittain lähinnä sen perusteella, kuinka suosittu ala on, eli paljonko tasokkaita ensisijaisia pyrkijöitä sinne on. Lääkis ja oikeustiede voivat valita parhaat päältä, jolloin epähalutunpiin opintoihin jää pienempi joukko ja matalatasoisempia todellisia hakijoita. Maakuntaopistojen epäsuosituihin opintoihin todellakin pääsee välttävällä yo-tutkinnolla ja keskinkertaisella pääsykokeella. Vaikka paperilla hakijoita olisi paljon ja ottoprosentti pieni. Joskus voi käydä niinkin, että jokainen halukas saa opiskelupaikan. Kunhan on paperit lähettänyt ja kokeessa istunut.
Epäloogista. Miten niin lääkis ja oikis muka valitsevat parhaat päältä? Pääsykokeessa on tähän saakka mitattu sellaisia valmiuksia, joita tarvitaan alalla, ei yleisälykkyyttä. Sun väittämä on lopulta yhtä totta kuin se, jossa 1000 kärpästä ei voi olla väärässä. Väheksyt kaikkia muita paitsi statusaloja omien ennakkoluulojasi mukaisesti. Ja niitä maakuntayliopistoja. Mikset mennyt sinne Oxfordiin? Sehän voi valita parhaat päältä, eikä suinkaan joku rupuinen HY.
Siten niin valitsevat, että parhailla papereilla sekä antropologiaa että lääketiedettä hakeneet menevät lääketieteelliseen. Vaikka he näkyvät myös antropologian hakijoiden määrässä, eivät he todellisuudessa jäljelle jäävissä hakijoissa ole, joten kynnys laskee ja heikommilla papereilla tai koepisteillä pääsee sisään. Ei tämän logiikan käsittämiseen kovin korkeaa älyä pitäisi tarvia. Järjettömiin syytöksiisi minua kohtaan ei ole perusteita enkä alennu kommentoimaan.
Eli 6 laudaturin ylioppilas, joka menee lukemaan englantia on susta typerämpi kuin se 6 laudaturin oppilas, joka valitsee oikiksen?
Puhut sekavia. Mitään sen kaltaistakaan en ole sanonut. Taidat trollata vaan.
Sitähän sä täällä jankkaat, koska yleistät epäloogisissa jaarituksissasi jatkuvasti, että kaikki parhaimmat arvosanat saaneet valitsevat automaattisesti oikiksen tai muun statusalan, vaikka yhtä hyvin he voivat valita omien kiinnostuksen kohteidensa mukaan jonkun ihan muun. Kumma kun susta oikiksen ovien aukeaminen riittää todisteeksi älystä, vaikka yo-paperit olisivat B:tä, mutta muille aloille pääsy ei ole tae mistään, vaikka kuinka olisi pitkä rivi älliä. Sinä silti oletat, että huonoilla yo-papereilla pääsee "alemmille aloille" suoraan sisään, mikä ei pidä paikkaansa. Eximian yo-todistuksesta ei ole tähänkään asti saatu niitä yhteispisteitä (koska useimmilla pyrkijöillä on rivi laudatureja), vaan sisään on päästy pääsykokeen perusteella; ergo useimmille aloille on vaadittu laudaturin arvosanoja ja hyvää menestystä pääsykokeessa.
Syytöksilläsi ja horinoillasi ei ole mitään tekemistä argumenttieni kanssa vaan tuo on kaikki puhdasta olkinukkeilua. Olet tyhmä tai trolli. Sori, en voi auttaa kummassakaan tapauksessa.
Sulla on palikat ihan sekaisin, etkä pysty argumentoimaan uskottavasti, koska loit itse olkiukon, jonka mukaan ÄO 90 omaavat pääsevät välttävällä yo-todistuksella sisään maakuntayliopistoihin. Nyt syytät minua siitä, että oma argumentointikykysi petti.
Vierailija kirjoitti:
Millainen älykkyysosamäärä oli Jeesuksella?
Tämähän oli vain puuseppä?
Autuaita ovat tyhmät sillä he taivaan perivät..
vai miten se nyt oli?
Uskonnot sopivat mainiosti kaikille vajaaälyisille luusreille, jotka eivät kykene ajattelemaan rationaalisesti ja loogisesti.
Alue: Aihe vapaa
Tota noin... Unohdat sen, että johonkin antropologiaan otetaan vuosittain hyvin pieni määrä opiskelijoita sisään, ja pyrkijöitä voi silti olla 200. Psykaan pyrkii vuosittain tuhansia, ja alle 5% otetaan sisään. Helsingin yliopiston hammaslääkiksen pääsyprosentti on ollut jossain alle 10% paikkeilla - tässä tilastosssa siis samoissa lukemissa kuin historiaa pääaineenaan lukemaan pyrkineiden:
https://www.helsinki.fi/sites/default/files/atoms/files/02092019_hy_kan…
Hampaalle haki 712 hakijaa, joista 8,5% hyväksyttiin. Hissaan oli 722 hakijaa, joista 8,2 % hyväksyttiin. Hissaan otettu sisään 32 opiskelijaa, hammaslääketieteeseen 50. Samat prosenttilukemat selittyvät pääsykokeeseen osallistuneiden määrällä.
Tuskinpa hammaslääketiedettä lukemaan pyrkineet pistävät kakkosvaihtoehdoksi jonkun hissan, jossa vaaditaan ihan erilaisia valmiuksia kuin luonnontieteissä. Kannattaa muistaa, että luultavasti löytyy sellaisia ihmisiäkin, joille vaikka antropologian tai historian opiskelu on ollut pitkäaikainen haave ja ensisijainen tavoite. Eiväthän kaikki pyri yliopistoon statusaloille (kauppis, lääkis, ja oikis), vaan he ovat kiinnostuneet ihan muusta.
Ja edelleen: 90 pinnan ÄO harvemmin riittää pääsykokeessa parhaiten pärjänneeseen 10% joukkoon, joka tulee lopulta valituksi. Ja yo-kirjoituksissa saman lukeman (90 ÄO) saaneet tuskin yltävät kiitettäviin arvosanoihin, jos eximiat ja laudaturit yhä jaetaan Gaussin käyrän mukaan parhaiten pärjänneelle 20%. Älyllisesti alle keskiverron (ÄO 100) olevat harvemmin yltävät huippusuorituksiin edes kovalla työllä.
Statusaloilla opiskeleville nousee herkästi píssa päähän, kun alan maine vaikeapääsyisenä sumentaa oman arvostelukyvyn, jolloin opiskelijat alkavat väheksyä kaikkia muita aloja, joilla muka kaiken maailman turhakkeet ja alemmat oliot opiskelevat. Ajattelu alkaa kiertää kehää: vain statusalojen pääsykokeen selvittäneet ovat älykkäitä, muut eivät, koska ovat kävelleet b-papereillaan suoraan maakuntayliopistoon sisään. Varmaan samaa tapahtuu huippuylipistoissa; Oxfordiin päässeet voivat pitää Helsingin yliopistossa lääketiedettä opiskelevia heikkolahjaisina, joiden kyvyt eivät huippuyliopistoon riitä. Mistään älystä tuollainen vahvistusvinouma ei kerro (vaikka se kertoo ennakkoluuloista ja taipumuksesta asettaa omat saavutukset, kuvitelmat tmv. muiden yläpuolelle).