Mielestäsi maailman surullinen leffa, jonka takia itket silmät päästä?
Kommentit (161)
Vierailija kirjoitti:
Bent ( 1997) elokuva, joka kertoo kahdesta homosta, jotka joutuvat keskitysleirille.
Flight 93 elokuva. Ajattelen aina niiden ihmisten viimeisiä hetkiä.
Dancing in the Dark ( 2000 ) En ole varmaan koskaan itkenyt niin paljon, kenenkään päähenkilön takia.. Tässä siis nuori näkövammainen nainen muuttaa Usaan poikansa kanssa ja surmaa siellä itsepuolustuksena erään miehen ja tuomitaan kuolemaan.
Prayers for Bobby (2009) Nuori homopoika surmaa itsensä, kun vanhemmat ja yhteisö ei hyväksy häntä. Tulee ajatukset mieleen ihan omien tuttujen kautta.
Angels in America (2003) sarja ja siinä jotkut tapahtumat.
The Trip ( 2002) elokuvan loppukohtaus on todella surullinen.
Elokuva siis Dancer in the Dark ( 2000) korjaus.
Lilja 4-ever on ollut kaikkien aikojen puhuttelevin ja surullisin elokuva minun mielestäni.
Masennuksen läpikäyneenä itken aina kun näen Tunnit-elokuvan. Se toivoton, hiljainen ja oudolla tavalla ahdistava tunnelma on hyvin autenttinen ja saa minut aina elämään uudelleen läpi sitä omaa kokemusta. Todella hyvä, tuskainen elokuva.
Hooch. Pääosissa Tom Hanks ja ruma koira.
Vierailija kirjoitti:
Lilya 4-ever sai mielen aika matalaksi.
Kävin aikoinaan katsomassa tämän leffateatterissa ja kun leffa loppui ja lopputekstit alkoivat, niin ihmiset istuivat vain hiljaa paikallaan. Kesti jonkin aikaa, ennen kuin väki alkoi vetää takkeja päälle ja aika vakavan näköistä väkeä poistui katsomosta sinä iltana.
*
Sotahevonen oli myös itkettävä leffa.
Sofian valinta. Tai ei ehkä koko elokuva, mutta siinä on mielestäni koko elokuvahistorian karmein kohtaus. Viikko sitten toisen lapsen saaneena pelkkä ajatus, että joutuisi valitsemaan lapsiensa välillä ja se, ketä et valinnut itkee perääsi äiti, äiti...
Aivan kamalaa edes ajatella.
Midnight Expressin loppukohtaus - Itken aina niin että lähes haukon henkeä. En tiedä mikä sinä on mutta se tunnelma, musiikki, kaikki 😥
Hopeanuolessa se kohta, kun Riki kuolee. Mulla alkaa hirvee itkeminen aina.
En muista elokuvan nimeä, mutta siinä oli pikku tyttö, joka asui äidinsä/äitipuolensa kanssa ja niillä oli pieni koira. Se äiti vissiin suuttui sille koiralle jostain ja heitti sen niiden pihalla olleeseen uima-altaaseen. Tyttö katseli ikkunasta kun koira ui siellä altaassa ja yritti päästä pois sieltä. Sitten tulee kohtaus kun se tyttö itkien jollain pitkällä kepillä kaapii sen kuolleen koiran ruumista sieltä altaasta, yrittää varmaan saada sen koiran ruumiin pois sieltä.
Muuta en muista. Harmittaa kun en tiedä tämän elokuvan nimeä, tai oliko edes elokuva, saattoi vaikka olla sarjakin.
Mutta itkin aivan holtittomasti kun näin tuon, se jäi kummittelemaan mieleen pitkäksi aikaa vielä elokuvan loputtua.
Vierailija kirjoitti:
En muista elokuvan nimeä, mutta siinä oli pikku tyttö, joka asui äidinsä/äitipuolensa kanssa ja niillä oli pieni koira. Se äiti vissiin suuttui sille koiralle jostain ja heitti sen niiden pihalla olleeseen uima-altaaseen. Tyttö katseli ikkunasta kun koira ui siellä altaassa ja yritti päästä pois sieltä. Sitten tulee kohtaus kun se tyttö itkien jollain pitkällä kepillä kaapii sen kuolleen koiran ruumista sieltä altaasta, yrittää varmaan saada sen koiran ruumiin pois sieltä.
Muuta en muista. Harmittaa kun en tiedä tämän elokuvan nimeä, tai oliko edes elokuva, saattoi vaikka olla sarjakin.
Mutta itkin aivan holtittomasti kun näin tuon, se jäi kummittelemaan mieleen pitkäksi aikaa vielä elokuvan loputtua.
Suomalainen vai Tanskalainen elokuva?
Hiljaiset sillat ja koirani Skip. Itken molempia niin että meinaan pakahtua.
Kotimaisista ´Tummien perhosten koti on minusta surullinen varsinkin kun nuorempana katsoin.
Heinähattu ja Vilttitossun se kohtaus missä unessa isä muuttuu perunaksi.
Aina siis lapsesta aikuisuuteen aina siinä kohdassa itken.
En tajua ollenkaan miksi..
Sarja Valkoinen kuningatar ja kohtaus, jossa kuningas Richard kuolee. Kuva kuolleen silmistä vaihtuu kauniisti veden heijastelevaan pintaan, josta kamerakulma nousee ja näyttää rannalla rakastetun, joka tajuaa ettei mies enää koskaan palaa taistelusta. Musiikki on aivan huikea tuossa kohtauksessa.
Pianisti